Toipuminen ja masennus, mitä tehdä jos mieliala laskee vaikka teen oikeita asioita ja pidän huolta itsestäni?

Omakohtaisesta kokemuksesta voin todeta että etenkin pitkittyessään syömishäiriö, ahdistus ja masennus kulkevat usein lähekkäin, jopa käsi kädessä. Masennus on tila, joka sisältää erilaisia psyykkisiä ja fyysisiä tuntemuksia, kuten erityisesti alavireyden, apeuden ja toivottomuuden kokemuksia. Nälkiintyneet aivot eivät toimi normaalisti ja mieliala saattaa olla alentunut pitkiä aikoja jos sairaus kestää pitkään. Sairauden mukanaan tuoma yksinäisyyden tunne ei ainakaan helpota tilannetta. Saatat ajatella että kun aloitat toipumisen tapahtuu monia hyviä asioita pikapuoliin. Näin varmasti onkin mutta mieliala ei välttämättä kohenekaan täysin lineaarisesti ja samanaikaisesti fyysisen toipumisen mukana. Monille saattaa olla tuttu toipumisen alussa ns Honeymoon period, jolloin tuntuu että toipuminen on helppoa ja ihanaa ja syöminen onnistuu vaivatta. Kun kehossa alkaa tapahtua muutoksia ja syömishäiriö huomaa joutuneensa alakynteen astuu ahdistus usein mukaan. Kontrollista on luovuttava, vanhoja huonoja syömisen rajoittamiseen liittyviä ahdistuksenhallintakeinoja ei voi enää käyttää.

Kun etenet toipumisessa ja teet oikeita asioita tapahtuu koko ajan jotain uutta kehossasi verrattuna nälkiintyneeseen ja kehoa hajoittavaan olotilaan. Joudut samalla luopumaan syömishäiriön sanelemasta konrtollista ja ahdistus ja masentunut mieliala saattavat astua kuvaan. Näitä ehkä olet syömishäiriökäyttäytymiselläsi koittanut osin pitää aloillaan ja nyt ne tulevat esiin kun toteutat
muutosta. Mielessäsi saattaa liikkua ajatuksia esimerkiksi siitä kuinka olet mahdollisesti menettänyt vuosia sairaudelle, siitä kuinka joudut luopumaan syömishäiriön hyväksymästä kehostasi ja et tiedä mitä tuleman pitää. Saatat myös kokea nopeita mielialanvaihteluita ja tunteiden myllerrystä. Ei ihme että pelottaa. Saatat olla myös sairauden loppuun kuluttuama, totaalisen uupunut ja väsynyt niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Silti pitää jaksaa painaa eteenpäin, joka päivä, joka hetki. Ja luottaa siihen että parempaa on luvassa kun vain jaksaa tämän vaiheen läpi.

Jos sinulla on hoitotiimi toipumisesi tukena on tärkeää kertoa heille mielialaasi liittyvistä asioista jotta he osaavat auttaa sinua mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Jos huomaat että mieliala laskee, älä jää yksin vaan puhu asiasta hoitohenkilökunnallesi ja läheisillesi. Olet sairauden pauloissa pyrkinyt tukahduttamaan monenlaisia tunteita sairaalla käyttäytymisellä, nyt olet muutoksessa jossa vanhat keinot eivät päde ja kaikenlaista voi tulla esiin. Nyt on siis aika opetella uudenlaisia keinoja hallita mielialoja. Sinulla on kaikki vapaudet kokeilla mikä sinulle sopii. Miten esimerkiksi kirjoittaminen, lukeminen, piirtäminen, maalaaminen, valokuvaaminen... Kahvittelu ystävien kanssa, leipominen, ruoanlaitto, mindfulness-harjoitukset, Netflix, lemmikin kanssa touhuaminen..? Nyt on sinun aikasi opetella pitämään itsestäsi hyvää huolta ilman että sairaus pääsee manipuloimaan asiaa. Jos sinulla on nyt vaikeaa, ei se tarkoita että vuoden päästä olisi. Toipuminen on kriittinen ja tärkeä vaihe jonka läpi täytyy vain mennä. Mutta sinun ei tarvitse mennä sitä yksin. Jos sinulla ei ole hoitotiimiä ja koet mielialasi menevän huonoon suuntaan, kannattaa hakeutua elämäntilnateestasi riippuen työterveyshuoltoon, terveyskeskukseen tai esim YTHS:lle ja sitä kautta avun piiriin. Tai kokeilla Syömishäiriöliiton vertaistukipalveluja jos asuinseudullasi on järjestettyä toimintaa. On tärkeää että saat apua mielialaasi jos omat konstit tuntuvat riittämättömiltä. Syömisen kanssa pelaamiseen sinun ei tule palata, se ei ole ratkaisu, ei koskaan enää.

Itselläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka on sairaus, josta en koskaan pääse kokonaan eroon vaikka onkin mahdollista elää oireettomana. Minulla syömishäiriö ja mielialat ovat kulkeneet vähän miten sattuu. Masennus ja ahdistus ovat seuraneet vuosia aktiivisen syömishäiriön rinnalla ja ajoittain mieliala on heittänyt taas toiseen suuntaan. Syömishäiriö ei todellakaan ole helpottanut kaksisuuntaisen kanssa pärjäämistä, kaikkea muuta. Uskon, että kun syömishäiriön suhteen pääsee voitolle, vaikuttaa se lopulta myönteisesti muihinkin psyykkisiin sairauskiin ja oireisiin vaikka toipumisvaiheessa sinua koeteltaisiinkin. Kriittistä on löytää ja hyödyntää sellaisia keinoja jotka auttavat sinua eteenpäin ja hakea apua tarvittaessa. Ja pyrkiä jatkuvasti erottamaan syömishäiriön ääni omasta äänestä ja tehdä valinnat tältä pohjalta. Ja aika, sitä on tarpeen antaa itselleen. Ja olla armollinen ja lempeä itseä kohtaan. Opetella pitämään hyvää huolta itsestä, sellaista mitä syömishäiriö ei ole mahdollistanut.

- Vuokko