Kognitiivinen dissonanssi ja toipuminen aikuisiällä; onko jo liian myöhäistä?

Teksti pohjautuu Your Eatopian artikkeliin (linkki) kognitiivisesta dissonanssista ja toipumisesta aikuisiällä sekä omiin kokemuksiini aiheesta. Keskeinen sanoma on, että koskaan ei ole mahdotonta eikä liian myöhäistä toipua syömioshäiriöstä, iästä riippumatta. Sinun ei ole liian myöhäistä toipua. Sinun tulee kuitenkin ottaa huomioon ja työstää kognitiivista dissonanssia, joka vaikuttaa toipumisessasi.

Mitä kognitiivinen dissonanssi tarkoittaa?

Mitä pidempään olet sairastanut, sitä enemmän aivoihisi on muodostunut syömiskäyttäytymiseen liittyviä suuressa kulutuksessa olevia alueita. Kuljet automaattisesti näiden syömishäiriöisten alueiden läpi, vähän samalla tavalla kuin kuljet liikenteessä eri paikkoihin sinulle ennestään tuttuja reittejä. Uusien kulkureittien löytäminen tuottaa aluksi vaivaa ja on työlästä mutta toistojen ja harjoittelun kautta tilanne helpottaa. 

Monet aikuisiällä sairastavat ovat sairastaneet vähintään vuosikymmenen. Tänä aikana aivojen toiminnanohjausjärjestelmät ovat joutuneet käyttämään valtavasti aikaa rationalisoidakseen ja minimoidakseen kognitiivista dissonanssia tietäen samalla että syömisen rajoittaminen on vahingollista ja samalla jatkaen sitä tästä tiedosta huolimatta. 

Kognitiivisella dissonanssilla (linkki) tarkoitetaan tilannetta, jossa emme toimi kuten tiedämme että meidän parhaaksi olisi. Tilanne muodostaa kuilun sen väliin miten haluaisimme määritellä itsemme ja miten todella toimimme. Kuilua kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi. Tunne on epämiellyttävä ja pyrkiäksemme vähentämään sen vaikutusta muotoilemme uudelleen toimintamme syitä, jotta ne eivät vaikuttaisi niin epäsopivilta liittyen kokemukseemme itsestämme. Olet saattanut aloittaa toipumisen lukuisia kertoja mutta ahdistuksen kasvaessa hallitsemattomaksi sortunut taas nipistämään syömisiä. Tällöin olet saattanut käyttää rationalisointia (esim ei tämä nyt niin paha juttu ole) toimintasi jatkamiseksi ja puolusteluksi, koska olet tuntenut olevasi ansassa tehdessäsi sellaista minkä samalla tiedät ettei se ole sinulle hyväksi. Rationalisointia on kolmea tyyppiä: 360-asteen kieltäminen, neuvottelu ja vertailut. Yleisin 26-52-vuotiaiden syömishäiriötä sairastavien rationalisointikeino on neuvottelu. Neuvotteluja voit käydä niin itsesi kuin läheistesi kanssa. Vertailua rationalisointikeinona on helppo harjoittaa. Löydät aina jonkun joka on laihempi tai harjoittaa vielä pahempia sairauden toimintoja jne. 

Sinun tulee kuitenkin hyväksyä että käytitpä edellä mainittuja kaikkia rationalisointikeinoja tai niistä vain yhtä tai kahta, täytyy sinun hyväksyä että et voi jatkaa kognitiivisen dissonanssin vähentämistä keksimällä verukkeita sille että voit jatkaa sinulle haitallista toimintaa. Jos jatkat, tulet kohtaamaan monenlaisia vakavia haittoja niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisella puolella (kts linkki). Mitä kauemmin jatkat, sitä enemmän haittaa itsellesi tuotat. Aloita toipuminen nyt, sillä nyt on hyvä aika! Se ei tapahdu itsestään! Muutos ei tapahdu yhdessä yössä ja sinun tulee kulkea vähemmässä käytössä olleita reittejä pitkin aivoissasi lukuisia kertoja mutta uusi normaali on mahdollista saavuttaa, riippumatta iästäsi. 

Itse olen sairastanut lähes 20 vuotta (ajoin tilanne on ollut hyvä, ajoin quasi ja ajoin aktiivinen relapsi) ja tunnistan käyttäneeni paljon rationalisointikeinoja, etenkin neuvottelua ja vertailua. Ne astuvat vahvasti kuvaan etenkin pyrkiessä haastaa sairautta. Minua on auttanut paljon tieto sairauden pitkittymisen aiheuttamista vaurioista. Olen pystynyt käyttämään faktoja sairautta vastaan, muistuttamaan niillä itseäni vaikeissa tilanteissa ja muuttamaan käyttäytymistäni. Olen hyväksynyt, että en voi elää samalla tavalla kuin henkilö, jolla ei koskaan ole syömishäiriötä ollut. Joudun luopumaan tietyistä asioista, kuten juokseminen, todennäköisesti loppuelämäkseni, koska se laukaisee minulla herkästi relapsin. Jos pidän itsestäni huolen, voin elää täysipainoista elämää mutta minun tulee olla tiettyjen asioiden suhteen varuillani. En voi laihduttaa, mahdollisesti en voi urheilla runsaasti, minun tulee huolehtia riittävästä syömisestä joka päivä. Osa kehossani olevista vaurioista on luultavasti pysyviä, osa ajan kanssa korjautuvia mutta en voi vaikuttaa menneeseen. Sen sijaan tulevaisuuteen voin. 

- Vuokko