Syömishäiriöt ja persoonallisuus

Mitä persoonallisuudella käytännössä tarkoitetaan? Psykologiassa on olemassa useita näkemyksiä persoonallisuudesta. Yhden määritelmän mukaan persoonallisuus on tapa hahmottaa ja tulkita ympäristöä sekä toimia näiden tulkintojen mukaan. Persoonallisuus tarkoittaa jokaiselle meistä ominaista, ainutlaatuista tuntemisen, toimimisen ja käyttäytymisen tapaa joka se kehittyy jo lapsuudessa. Persoonallisuuden perustan muodostaa temperamentti suhteellisen pysyvine piirteineen ja taipumuksineen. Temperamentti on pitkälle sama kuin yksilöllisyys. Mitä ikinä ihminen tekeekin, tapa jolla hän sen tekee, kertoo hänen temperamentistaan. Temperamentilla on fysiologinen ja biologinen pohja.

Persoonallisuutta voidaan tarkastella mm sekä ulottuvuuksien että kehityksellisten teorioiden avulla. Esimerkiksi persoonallisuuden Big Five-teorian pohjalta persoonallisuus voidaan jakaa viiteen piirteeseen. Piirteellä tarkoitetaan suhteellisen pysyviä ominaisuuksia joissa ilmenee yksiköllisiä eroja ja niiden avulla kuvataan ihmisen käyttäymistä. Big Fivessa viisi persoonallisuuden piirrettä ovat ulospäinsuuntautuneisuus, neuroottisuus (tunne-elämän tasapainoisuus), tunnollisuus (järjestelmällisyys), sovinnaisuus (suhtautuminen toisiin ihmisiin) ja avoimuus uusille kokemuksille (uusiin asioihin suhtautuminen). Piirreteoriat eivät yllä kovin syvälliseen persoonallisuuden kuvaukseen mutta piirteiden testaamisella voidaan saavuttaa hyötyä esim ammatinvalintatilanteissa. Ohessa linkki yhteen piirretestiin Psykoterapiakeskus Vastaamon sivuille (kts.). Toinen persoonallisuuden tutkimuksen lähestymistapa on ollut kehityspsykologinen. Siinä yksilön persoonallisuutta tarkastellaan joustavana ja läpi elämän vaiheittain muuttuvana. Persoonallisuuden muutosta ohjaavat tarpeet ja motiivit. Lähestymistavassa ihminen nähdään elämänsä haltuun ottavana, selviytyjänä, valintoja tekevänä ja toivovana. Tällöin kysytään mitä ihminen tahtoo, arvostaa tai välttelee.

Henkilökohtaisesti en oikein osaa sanoa mitä ajattelen syömishäiriöiden ja persoonallisuuspiirteiden yhteyksistä. Onko niin että on tunnistettavissa rajoittavien syömishäiriöiden (RED, restrictive eating disorders) ja persoonallisten ominaisuuksien välisiä yhteneväisyyksiä vai olemmeko jokainen niin yksilöllisiä kokemustemme, temperamenttimme, geeniperimämme jne myötä että suoraviivaisia yleistyksiä ei ole mahdollista tehdä? Ainakin anoreksian ja bulimian suhteen on todettu että perfektionistinen persoonallisuus ja huono minäkuva ovat tunnettuja yhteisä riskitekijöitä sairaudelle. Voin kuitenkin todeta vaikkapa itsestäni että en ole yksiselitteisesti perfektionistinen ihminen. Olen tavoitellut korkeita tavoitteita minulle tärkeissä asioissa ja saavuttanut niitä mutta taas sellaiset asiat jotka eivät motivoi minua eivät aiheuta hetkenkään vaivaa jättää sikseen. En siis tavoittele täydellisyyttä asiassa kuin asiassa, enkä oikeastaan edes minulle tärkeissä asioissa, vain riittävän hyvää suoritusta. En siis tunnista suoraan itseäni perfektionismi-tyypittelystä. Huonon minäkuvan suhteen tunnistan kyllä toisaalta itseäni sairastumista edeltävältä ajalta. Ehkä ennen sairastumista podin murrosiän haasteita ja ainakin kehonkuvani oli hyvin negativinen. Olen toisaalta aina ollut hyvin sosiaalinen ja viihdyn ihmisten seurassa, joten minäkuvassani on varmaankin ollut myös vahvempia puolia? Tunnistan siis itseni em. luonnehdinnoista osittain mutten täysin.

Miten sitten esimerkiksi täydellisyyden tavoittelua, tarvetta kontrolliin, taipumusta huolehtimiseen ja ahdistukseen, impulsiivisuutta ja toimimista hetken mielijohteesta, herkkyyttä ja älykkyyttä voisi kanavoida muuhun kuin syömishäiriökäyttäytymiseen? Ensinnäkin sanoisin  että tärkeää on tutustua itseensä. Kuka minä olen, minkälaisista asioista pidän ja mikä on minulle tärkeää? Mitkä asiat saavat minut voimaan huonosti? Mitä toivon elämältäni? Suosittelen että kokeilet uusia asioita ja sitä kautta saat kokemuksia siitä mistä pidät ja mistä et. Tarvittaessa työskentely terapeutin kanssa on varmasti paikallaan. Kun tiedostat yhä enemmän omaa minuuttasi on sinun mahdollista myös tiedostaa sairauden vaikutus sinuun ja lähteä haastamaan sitä. Miten on jonkin asian suhteen, haluanko minä sitä vai sairaus? Oikeastaan esim korkean suoritusmotivaation joka on ollut sairauden voimana voitkin kääntää parantumisen voimaksi. Samalla sitkeydellä kun olet jatkanut sairastamista voit harjoittaa toipumista. Ja kehityspsykologisesti ajateltuna persoonallisuutesi muovautuu ja kehittyy yhä edelleen kokemustesi myötä. Kun olet kokenut sairauden ja siitä toipumisen on sinulla jotakin aivan ainutlaatuista kokemusta itsestäsi jota voit hyödyntää elämässäsi tästä eteenpäin.


- Vuokko

Overshooting - mitä ja miksi?

Painon normalisointiin liittyy kiinteästi overshooting, joka on suomeksi "yliampuminen" ihan kirjaimellisesti. Mutta mitä tämä overshooting sitten on?

Overshooting (tai engl. overshot, subst.) tarkoittaa painon nousua muutamilla kiloilla yli setpointin, tai biologisen normaalipainon. Tässä pitää ihan ensimmäiseksi huomauttaa sellainen asia, että biologinen normaalipaino on hyvin harvoin yksi tietty luku, vaan se on enemmänkin painoalue, jonka sisällä keho voi parhaiten.
Overshooting - tai miten itse sitä kutsun overshoottaukseksi - ei ole pysyvä tila eikä sitä voi etukäteen tietää. On tiettyjä seikkoja, jotka parantumisen aikana nostavat overshoottauksen riskiä huomattavasti, ja niitä ovat liian vähäinen ruoan määrä (eli alle minimit), reaktiivisen syömisen kaudet (eli ensin rajoitetaan ruokaa ja sitten ahmitaan, ja taas rajoitetaan ja ahmitaan; eli ns. b/p-kierre) ja liikunta.
Nämä tekijät ovat korkeita riskitekijöitä siksi, että ne ylläpitävät kehon stressi- ja nälkiintymistilaa, koska keho ei saa tarpeeksi ruokaa ja lepoa voidakseen normalisoida toiminnot ja alkaa korjata vaurioita. Syömishäiriöstä toipuminen on keholle erittäin kallis prosessi, ja ruoka on kehon rahaa. Ei ole mitään muuta keinoa toipua: sinun pitää syödä ja olla levossa.

Mutta paino voi overshootata ilman noita riskitekijöitä, ja näin käy noin joka toiselle toipujalle, eli kyseessä on varsin yleinen ilmiö.
Nälkiintymiskauden jäljiltä keho on hätätilassa - triagessa - ja se säästää ihan kaiken energian pahan päivän varalle eikä se luota sinuun. Tämä selittää myös sen, että miksi kilot kertyvät ensimmäisenä keskivartaloon, nimittäin näin keholla on vararavintoa hyvin saatavilla, sillä maksa tarvitsee runsaasti energiaa voidakseen taata aivoille tarvittavan glukoosin. Tähän vielä sellainen huomautus, että aivot toimivat pelkästään glukoosilla ja sitä tarvitaan jatkuvasti.
Mikäli tässä vaiheessa keho ei saa tarpeeksi ravintoa ja lepoa, niin hengissä säilymisen kannalta sen on kaikkein parasta jemmata kaikki saamansa energia ja säilöä se keskivartaloon. Näin se suojaa myös sisäelimiä. Nyt jos tässä vaiheessa ei energiaa vieläkään saada tarpeeksi, niin mitä tapahtuu? Aineenvaihdunta ei pääse normalisoitumaan ja paino ihan varmasti overshoottaa, eikä keho pysty myöskään jakamaan painoa ympäri kroppaa eikä kasvattamaan lihasmassaa. Päädyt juuri siihen tilaan, jota niin pelkäät: paino nousee pienillä kaloreilla ja olet edelleen todella pakkomielteinen ruoasta. Todennäköisesti yrität rajoittaa ruokaa ja lisätä liikuntaa, jolloin ongelma vain pahenee.

Kuten aiemmissa postauksissa on kerrottu moneen kertaan, niin täyslepo ja riittävä ruoka ovat pakollisia eikä niistä voida neuvotella. Vaikka olemme yksilöitä, niin ihmiskeho toimii kuitenkin aina samalla tavalla: sen ykkösprioriteetti on säilyä hengissä. Se on kuin lama-aika, jolloin ihmiset eivät lähde tuhlaamaan rahaa turhamaisuuksiin, vaan raha säästetään vuokraan ja sähkölaskuun.
Kun keho taas saa riittävästi ruokaa (2500-3000+) ja se saa levätä ihan täysin, niin pikkuhiljaa se alkaa luottamaan saavansa ravintoa. Aineenvaihdunta alkaa normalisoitua ja saattaa lähteä jopa ylikierroksille, kilot kertyvät keskivartaloon ja paino voi overshootata, mutta mikäli keho tässäkin vaiheessa saa edelleen riittävästi ruokaa ja lepoa, niin ylimääräinen paino alkaa tulla itsekseen alas kohti biologista normaalipainoa ja keskivartalon rasvavarasto (ts. trunk adipose) alkaa hävitä, koska keho uskaltaa käyttää myös rasvaa energianaan.

Tiedän, että varmasti jokaista RED-potilasta pelottaa overshooting ja se nähdään negatiivisena asiana, mutta oikeasti se on todella fiksun kehon todella fiksu keino toipua. Se on henkisesti rankkaa, koska pää ei ole ehtinyt vauhtiin mukaan, mutta jo siitä syystä missään nimessä ei saa mennä vähentämään ruokaa ja lisäämään liikuntaa, koska tällöin et anna aivoillesi mahdollisuutta oppia uusia ajatus- ja käyttäytymismalleja, jotka ovat olennaisia terveemmän elämän hankkimisessa. Ihminen on hyvin oppivainen eläin, ja halusit tai et niin jokainen tekemäsi asia vahvistaa tiettyjä yhteyksiä aivoissasi. Tästä syystä esimerkiksi tietyt pelot tuntuvat kerta kerralta pahemmilta, tai overshoottaamisen pelko voi estää kokonaan toipumasta.
Toisin sanoen, välttämiskäyttäytyminen ja pelkojen mukaan eläminen vain ja ainoastaan vahvistaa näitä ajatusmalleja; niiden kohtaaminen hälventää ja lopulta poistaa ne.

Miten voi overshoottaukseen valmistautua?
Olemalla tietoinen siitä. Epätietoisuus ja näin yllättyminen ihan varmasti pahentavat tilannetta, joten kannattaa pysyä tietoisena mahdollisista fyysisistä asioista, kuten overshoottaamisesta. En aio valehdella: parantuminen ei ole fysiikan puolesta mikään kovin kaunis operaatio, sillä on turvotusta, nesteturvotusta, vatsaongelmia, ylimääräistä hikoilua, kuumia aaltoja, mahdollisesti dissosiaatiota, aknen puhkeamista, hiusten ohenemista ja rasvoittumista ja hilseilyä, ihon halkeilua ja lihomista. Overshoottaus voi tilapäisesti tehdä ihmisestä lihavan tämän yhteiskunnan kauneusihanteiden mukaan, ja ennen niin treenatut lihakset ovat peittyneet rasvakerroksen alle.
Mutta nyt tulee iso MUTTA: tämä on tilapäistä ja se on vaan pakko käydä läpi voidakseen parantua! Toipumisen mukana tulee tietyt ehdot, jotka on vaan hyväksyttävä.

Itselläni on kaksi erilaista kokemusta overshoottauksesta, niin MinnieMaudia noudattamalla kuin syömällä ateriasuunnitelman mukaan.
Mun atsit ovat aina olleet todella pieniä, sisältäneet hädin tuskin 2000 kcal ja mun paino nousi vauhdilla. Overshoottasin, järkytyin ja repsahdin. Kukaan ei minulle kertonut mistä on kyse, jolloin mun pahimmat pelot kävivät toteen: en voi parantua koska minusta tulee lihava.
Viime talvena MinnieMaudia noudattamalla en overshootannut, vaan paino lakkasi nousemasta kun saavutin biologisen normaalipainoni ja siinä se pysyi. Nyt kuitenkin tänä syksynä overshoottasin vaikka noudatin MinnieMaudia, todennäköisesti johtuen hyvin rankasta pakkoliikuntataustasta ja liian lyhyestä remissiosta. Minulla oli myös vahva tunne siitä ja se auttoi minua valmistautumaan asiaan henkisesti.
Kaikkein suurin kamppailu on ollut syömishäiriön ajatuksia vastaan, sillä sh:n mukaan en saisi enää syödä ja minun pitäisi liikkua laihduttaakseni nuo ylimääräiset kilot. Mutta tiedän, että nuo ajatukset eivät ole tosia ja ne ovat pelkkiä ajatuksia, joiden olemassaolo ei tarkoita että niitä pitäisi noudattaa; enhän mä ketään tapa vaikka niin ajattelisinkin, joten miksi noudattaisin syömishäiriön ajatuksia?
Nyt pikkuhiljaa on overshootannut paino lähtenyt laskuun ja trunk adipose (eli vatsarasva) on ruvennut häipymään, sillä kehoni on päässyt pois nälkiintymistilasta ja aineenvaihdunta on jo varsin vilkas.

Muista, että painon normalisoituminen ja overshoottaus eivät tarkoita sitä, että kehosi on toipunut, päin vastoin! Overshoottaus on merkki kehosi vaurioitumisesta, aivan kuten nesteturvotuskin, eikä se takuulla parane sillä millä se on tullutkin, eli ruoan rajoittamisella ja liikunnalla. Parantumisprosessissa keho ei ole laskuri vaan se tarvitsee runsaasti energiaa jokaiseen toipumisen vaiheeseen ja kyllä, myös overshootanneen painon laskemiseen; ylimääräinen paino ei lähde pois jos keho on edelleen nälkiintymistilassa, eikä sitä missään nimessä edes pidä itse yrittää laskea, vaan keho hoitaa sen homman itse.
Kaikille niille, jotka nyt kamppailevat asian kanssa ja jotka pelkäävät overshoottausta kuollakseen, niin olkaa tietoisia sen mahdollisuudesta, ja olkaa tietoisia siitä miksi näin tapahtuu. Olkaa tietoisia siitä mitä pitää tehdä (syödä paljon ja levätä) ja olkaa tietoisia ajatuksistanne ja muuttakaa niitä. On aina parempi valmistautua overshoottaamaan vaikka kahdellakymmenellä kilolla oma setpoint kuin työntää se kokonaan pois tietoisuudesta. Kun valmistaudut pahimpaan se tarkoittaa sitä, että tiedät sen olemassaolon eikä se sitten loppupeleissä olekaan niin paha. Fakta on se, että et voi toipua ilman painon normalisoitumista etkä voi saada pelkästään lisää lihasmassaa, vaan tulet saamaan myös paljon rasvakudosta.
Ja mikäli sinulle iskee järkytys ja pelko niin muista, että tämä on se pahin vaihe ja juuri siksi tämä on se kaikkein merkityksellisin vaihe! 

Lisätietoa täällä ja täällä

-Heidi