Keitä me ollaan?

Ketkä täällä sitten häärii? ;)

Moikka kaikille!

Ensinnäkin täällä häärii Heidi.
Olen 30-vuotias, koulutukseltani tradenomi (markkinoinnin sellainen..), koulutettu kokemusasiantuntija, intohimoinen aikuisballerina ja koiraihminen. Olen maailman ylpein koiramamma, sillä karvainen jälkeläiseni on pikkuruinen, 4-vuotias ja yliterhakka pitsiperhonen Doora Unelma, eli kleinspitzin ja perhoskoiran sekoitus.

Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta ylen pikkuruisesta "kaupungista", Haapavedeltä, ja musikaalisen suurperheen kasvatti. Ensimmäisen viuluni sain 7 kuukauden ikäisenä, ensimmäisen kerran esiinnyin 1v 9kk ikäisenä, ja olen siitä lähtien soittanut viulua ja hetken myös pianoa. Olen toiminut myös viulunsoiton opettajana aloittelijoille sekä Pula! -Ooppera Konikapinasta -nimisessä oopperassa viulistina.
Eli nuorempana suunnitelmissani oli tehdä tästä ei-enää-pelkästä-harrastuksesta ammatti, mutta sitten sairastuin syömishäiriöön teini-iässä ja se veti kaikki suunnitelmat uusiksi.

Syömishäiriö (tai sh, kuten mä sen lyhennän) sai mulla alkunsa monista eri asioista. Se oli keino säädellä ja käsitellä negatiivisia tunteita ja asioita, se oli äärettömän huono asia perfektionistiselle ihmiselle yrittää saada jotain kontrollia sekaisiin asioihin. Lukion ja viulunsoiton asettamat paineet olivat liikaa ja oli yksi asia, jota pystyin kontrolloimaan: syöminen.
Laihduttaminen lähti nopeasti käsistä ja siitä muodostui riippuvuus: olin riippuvainen ruoasta, pakkoliikunnasta, laihduttamisesta. Itseni näännyttämisestä. Se turrutti pahan olon, tai laitoin sen turruttamaan pahan olon, unohtamaan kaiken muun.

Jotta tästä en kuitenkaan ihan romaania kirjoita, niin yritän tiivistää.
Olen ollut lukemattomia kertoja osastoilla, ja Oulussa taisin olla osaston yksi vakioasiakkaista, ikävä kyllä. Kesän 2008 vietin Helsingin Syömishäiriökeskuksessa, josta minulla on erittäin negatiivisia kokemuksia.
Jonkinlainen käänne hitusen parempaan tapahtui muuttaessani Seinäjoelle 2010: yhtäkkiä terveydenhuollon ote mun tilanteeseen tiukkeni. Sain ihan eri hoitoa, minulle tarjottiin vaihtoehtoja. Koulun aloittaminen 2012 oli erittäin suuri tekijä mun hengissä säilymisen kannalta, saatika tutkinnon saaminen. Aloitin ns. "oikean" terapian vuonna 2014, ja se terapia on ollut ratkaisu kaiken muun paitsi syömishäiriön kannalta.
Syömishäiriööni olen saanut hoitoa EPSHP:n Syömishäiriöyksiköstä ja sen päiväosastosta, mutta v. 2015 olin silmäkkäin kuoleman kanssa monielinvaurioiden takia ja käännyin ystävämme Googlen puoleen. Mitä mä en ole vielä kokeillut? On pakko olla jotain muuta! Ravitsemusterapeuttien ateriasuunnitelmat eivät ole mun kohdalla koskaan toimineet, ja tietyssä vaiheessa toipumista retkahdin aina.
Sitten löysin MinnieMaudin.
Heitin itseni likoon ja noudatin sitä. En saanut tukea keneltäkään muulta kuin psykologiltani, ja ensimmäistä kertaa elämässäni saavutin biologisen normaalipainon. Olin paremmassa kunnossa kuin koskaan! Sain elämän, sain toivoa.

Tämän jälkeen on tullut koettua pari relapsia ja olen joutunut hyväksymään sen faktan, että tällainen on minun toipumispolkuni. Se on kaikkea paitsi suoraviivaista ja lineaarista. Se vaihtelee, aaltoilee, elää, ja joka kerta opin jotakin uutta. Olen oppinut myös kunnioittamaan tätä sairautta, sillä se on ovela, fiksu, viheliäinen ja hengenvaarallinen, ja olen oppinut olemaan askelen sitä edellä.

Mutta olen yhä edelleen tässä kaikesta huolimatta. Voin hyvin ja teen töitä kokemusasiantuntijana.
En siis ole täydellisesti parantunut, mutta mulla on ihan eri ote tähän hommaan kuin ennen. MinnieMaud on mulle erittäin tuttu, tiedän sudenkuopat, tiedän mitä odottaa. Olen ottanut asioista todella paljon selville, sillä minussa asuu pieni kotilääkäri ja keittiöpsykologi. Mulla on yli 15 vuoden sairaushistoria, joten miksi en käännä sitä hyödykseni ja auta muita? MM ei ole Suomessa kovinkaan tuttu menetelmä mikä on erittäin harmi, koska se on oikeasti tuloksekas hoitomalli rajoittaviin syömishäiriöihin.
Joten tämä blogi on täällä paitsi vertaistukena, niin kertomassa teille MinnieMaudista ja se samalla myös ajaa mun asiaa: mä haluan auttaa muita.

Tästä esittelystä ei nyt tullut lyhyt, mulla on iso ongelma tiivistämisen kanssa.. :D Pitää harjoitella sitä vähän enemmän.. ;)

<3: Heidi

Haluatko työskennellä kanssani?
Kokemusasiantuntijana minut voidaan tilata lähes kaikkea henkilökohtaisesta tukihenkilöstä aina kokemuskouluttajaksi saakka, oletpa sitten yksityishenkilö tai edustatpa esimerkiksi sairaanhoitopiiriä tai vaikka oppilaitosta.
Minuun saa yhteyden sähköpostitse: freerecovery4@gmail.com






Moikka myös minun puolestani!

Toisena kirjoittajana täällä touhuaa Vuokko. Olen 34-vuotias ja työskentelen terveydenhuoltoalalla. Kotoisin olen pääkaupunkiseudulta. Olen sosiaalinen tyyppi ja vietän paljon aikaa ystävien seurassa. Löysin kevättalvella uudelleen rakkaan harrastukseni, taitoluistelun, jota aikoinaan harrastin 14 vuotta. Oli kyllä palkitsevaa huomata miten taidot vähä vähältä palasivat todella pitkän tauon jälkeen ja että vanhaa harrastusta saattoi verrytellä todella rennoin ottein ;).

Olen sairastanut pitkään, 14-vuotiaasta saakka. Koin silloin murrosikäisen muuttuvan kropan vieraaksi ja painon kertyminen laukaisi viattomalta tuntuvan "laihdutuskuurin" joka sitten jatkui ja jatkui. Ei tuo taitolajin harrastaminenkaan tilannetta helpottanut. Hoidon piiriin pääsin muutaman kuukauden sairastamisen jälkeen mutta valitettavasti hoito ei sitten ollutkaan tehokasta. Anoreksia pitkittyi ja erilaisten vaiheiden ja hoitojaksojen jälkeen olen viimeiset kolme vuotta ollut normaalipainoinen ja tilanne suhteellisen stabiili. Muutamia takapakkeja on tullut mutta tilanne pysynyt silti verrattain hyvänä.

Suuri muutos toipumiseeni tuli vuonna 2013 kun löysin aivan sattumalta Your Eatopia-sivuston ja MinnieMaud-menetelmän. Oli kuin silmäni olisivat auenneet! Siitä alkoi uudenlainen tietoisuus ja motivaatio toipumiseen. Sain kyseisen syksyn aikana kohennettua tilannettani hurjasti ja sillä tiellä olen edelleen.

Olen todella innoissani että pääsin mukaan luomaan tätä sivustoa. Uskon vahvasti MinnieMaud-menetelmään ja sen taustoihin. Hienoa, että voimme jakaa täällä tietoa metodista ja tarjota vertaistukea näiden asioiden kanssa kamppaileville. Toivoa on, ihan aina! Ja yksin ei tarvitse jäädä!



<3: Vuokko

Vuokko on jäänyt ainakin toistaiseksi pois blogin ylläpitämisestä henkilökohtaisista syistä, joten tätä blogia pyörittää nyt Heidi.