Edellinen osa kertoi turvotuksesta ja tämä toinen osa keskittyy extreme hungeriin.
Eli mitä on extreme hunger?
Extreme hunger (EH) on erittäin yleinen ilmiö RED-potilailla (ali anoreksia-, bulimia- tai ortoreksiapotilailla). EH onkin turvotuksen ohella yksi suurimmista haasteista parantumisvaiheessa ja tässä vaiheessa moni tekee sen virheen, että rupeaa kompensoimaan.
Lyhyesti sanottuna extreme hunger on kehon keino saada energiatasapaino jälleen kuntoon nälkiintymisjakson jäljiltä. Kun ihmisellä on energiatasapaino kohdillaan, nälän, täysinäisyyden ja kylläisyyden tunteet toimivat hyvin. Mutta mikäli keho on ollut nälässä, nälän ja kylläisyyden tunteet eivät toimi ja näiden lisäksi keholla on vielä vaurioitakin korjattavana. Ja näitä vaurioitahan ei korjaa mikään muu kuin ruoka. Ei monivitamiinipillerit, ei kalkkitabletit, ei proteiinijauheet; ruoka.
Kuten tämän postaussarjan ensimmäisessä osassa kerrottiin turvotuksesta ja ruoansulatusongelmista, niin keho menee eräänlaiseen shokkiin kun se jälleen saa ruokaa. Ruoansulatuselimistö joutuu kuromaan kiinni, ja samaan aikaan keho myös herää ja alkaa vaatia enemmän ruokaa. Koska ruoansulatuselimistö ei vielä toimi kunnolla, se viestittää aivoille työskentelevänsä niin lujasti kuin pystyy, ja samaan aikaan keho taas huutaa lisää ruokaa, lisää energiaa vaurioiden korjaamiseen! Tästä syntyy se hämmentävä olotila: täynnä mutta sudennälkäinen.
Miltä extreme hunger (EH) tuntuu? Onko se ahmimista?
Se tuntuu siltä, että on nälkä ja pakko syödä vaikka ei ole nälkä, ja ei, se ei ole ahmimista! Et ole kehittämässä ahmimishäiriötä MUTTA mikäli kompensoit niitä ruokia, voit äärettömän helposti kehittää bulimian. Tämä on yleensä se vaihe, jolloin anoreksiapotilas "vaihtaa" bulimiaan.
Tyypillisin virhe on lähteä kompensoimaan ja rajoittaa ruokia. Tästä syntyy vain kierre, joka pahentaa itseään.
EH ei mene ohi kuin vain ja ainoastaan syömällä. Luota kroppaasi, se tietää mitä se tekee. Se korjaa niitä syntyneitä vaurioita, ja niitä vaurioita on paljon! On lihasmassan korjausta, luuston korjausta, solujen korjausta ja uudistumista, aineenvaihdunta, ruoansulatus, ruoansulatusentsyymit, hiukset, iho, kynnet, jopa kulmakarvat, ja kaikkien näiden lisäksi kroppa yrittää vielä käsitellä sitä ruokaa JA pitää sinut hengissä!
Miten selvitä extreme hungerista?
Siitä selviää kun vastaa siihen nälkään. Mikäli syöt mitä sinun tekee mieli, syöt silloin täsmälleen oikeita ruoka-aineita joita sinun pitääkin syödä. Kehosi viestit ovat merkkejä siitä mitä se tarvitsee. Jos himoitset kovasti hiilihydraatteja ja rasvaa, kehosi tarvitsee niitä rakennusaineeksi. Älä korvaa ruoka-aineita toisella, esimerkiksi suklaan korvaaminen proteiinipatukalla, koska sillä tavalla ensinnäkin et anna kehollesi täyttä mahdollisuutta korjata vaurioita ja ylläpidät sairaita käyttäytymismalleja.
Joten kun sinun tekee mieli syödä, syö. Ei poikkeuksia. Vaikka olisit juuri 10 minuuttia sitten syönyt ison aterian ja sinulle tulee nälkä ja/tai mielihaluja, niin syö! Tämä on ainoa keino selvitä extreme hungerista.
Mikäli sinulle nousee ajatuksia kompensoinnista, niin laita ne merkille ja ota ne vain ja ainoastaan ajatuksina. Viimeistään nyt sinun olisi hyvä kehittää itsellesi vaihtoehtoisia ahdistuksenhallintakeinoja (kts. tämä postaus), sillä extreme hunger voi olla rankka aika käydä läpi.
Kun sinulle iskee extreme hunger, muista että kyseessä on ohimenevä vaihe ja se lakkaa, kun keho on saanut energiatasapainon kuntoon. Toiset kokevat tätä nälkää alusta loppuun saakka, toiset kokevat vain muutamien päivien ajan erittäin kovaa nälkää; kaikki tältä väliltä on normaalia ja myös EH:n puuttuminen on normaalia
Et ole kehittämässä ahmimishäiriötä eikä kehosi myöskään totu niihin ruokamääriin, joita se vaatii tänä aikana. Ja se, että kehosi vaatii näin paljon ruokaa kertoo siitä, että sinä todellakin tarvitset ihan kaiken sen ruoan, jota sinun tekee mieli syödä ja jota sinä syöt!
Kenenkään extreme hunger ei ole kestänyt ikuisuuksia, joten siitä todellakin voi selvitä :)
<3: Heidi
Lisää extreme hungerista täällä ja täällä.
Onko vuokolla instagram-tiliä?
VastaaPoistaKyllä Vuokolla on instatili, mutta se ei ole kovin aktiivinen.
Poista-Heidi
Mikä se on? :)
PoistaSe on rainandsunisrainbow :)
Poista- Vuokko
Hei Vuokko ja Heidi! Voisitteko esitellä itsenne. Heidi ilmeisesti on parantumassa omasta syömishäiriöstä, mutta millaiset taustat ja lähtökohdat Vuokolla ovat?
VastaaPoistaHei!
PoistaVilkaisepas tuo sivu "Keitä me ollaan?", niin pääset sieltä lukemaan meidän esittelymme :)
-Heidi
Onko normaalia syödä esim. muutama pala suklaata vaikka joka päivä lounaan tai päivällisen tai vaikka molempien jälkeen jälkkäriksi? Onko liikaa? Pidän herkuista, mutta kontrolloin ihan äärimmäisen paljon sitä, montako palaa voin ottaa, milloin/minä päivinä voin syödä herkkuja ym.
VastaaPoistaOnko kamalaa jos syönkin jotain herkkuja vaikka joka päivä? (esim. suklaata, pullan,keksiä,jäätelön,marjapiirakkaa eri päivinä....)
Tulee vaan kamala fiilis, kun syö ja sitten pitää lähteä lenkille, että voi taas syödä, vaikka eihän ehkä pitäis. Vaan sallia tuo mitä mieli tekee...vai mitä?
Kertokaas kannustavia syömiskokemuksia ja että syöttekö herkkuja päivittäin ja voiko niitäkin syödä hyvällä omalla tunnolla vaikka muut ei syö, (kun puhuvat vaan, että pitää laihduttaa ja ei nyt ole herkkupäivä ym.ym.) Eihän sellaista erikseen herkkupäivää tarvitse olla, vaan sallia itselleen kohtuudella herkkuja vaikka päivittäin vai kuinka? Ainakin niin joku ravitsemusterapeuttikin ohjeisti, ettei herkuista pidä tehdä kamalaa syntipukkia, vaan ottaa osaksi arkisyömistä. Sehän on vain murto-osa kokonaisuutta, mutta voi tuoda hyvän mielen ja täydentää muuta ruokailua. :)
ootte ihania ja blogi on mahtava !!
Jansku
Moikka Jansku!
PoistaJa voi kyllä, on todellakin normaalia syödä suklaata ja herkkuja joka päivä! Itse asiassa parantumisvaiheessa on sitä parempi mitä enemmän niitä syö, koska rajoittaminen vaan lisää leimaa ruoassa, jolloin siitä tulee entistä suurempi pakkomielle ja näin kierre vahvistuu.
Kaipasit esimerkkiä, joten kerron itsestäni.
Olen aina ollut perso makealle, mutta anorektisina kausina olen rajoittanut herkkujen syöntiä paljon. Tämä on yleensä sitten kostautunut niin, etten ole saanut ruokaa pois mielestäni jne. Yksi mun parantumistavoitteista on pystyä syömään herkkuja ihan täysin (oikeastaan vihaan tuota "herkku" -sanaa ja muutenkin ruokien tuomitsemista hyviin ja pahoihin..) ja syön joka ikisellä aterialla - myös aamiaisella! - jälkiruoaksi suklaata. Tänään söin kolme riviä Fazerin 200 gr levystä, eilen söin kokonaisen Marabou Japp -levyn ja vielä puolikkaan Fazerin levystä JA 500 gr jäätelöpaketin. Miksikö?
Koska mun teki mieli ja mielihalut pohjautuvat aina tarpeeseen.
Syömishäiriöstä toipuessa on olennaista pystyä syömään omia pelkoruokiaan, ja monelle ne on ne herkut. Alkuvaiheessa kun annat mielihaluillesi periksi sinusta voi tuntua siltä, ettet syö mitään muuta kuin herkkuja. Mutta kun vaan jatkat kehosi tarpeisiin vastaamista niin rupeat pikkuhiljaa himoitsemaan normaalimpia ruokia.
Mikäli sun tekee mieli suklaata se johtuu siitä, että sun kroppa tarvitsee energiaa, hiilihydraatteja ja rasvoja, koska ne ovat ne kaksi pääasiallista ravintoainetta, jotka korjaavat vaurioita.
Itse alussa (ja teen sitä kyllä välillä vieläkin) järkeistin kaiken syömisen, esim. tämä suklaapatukka menee nyt mun maksalle, jotta se voi muodostaa tarpeeksi glukoosia aivoille; tämä jäätelöpaketti menee mun osteoporoottisille luille jne. Kun herkkuja söi joka päivä monta kertaa päivässä (ja nyt puhutaan isommista määristä kuin pari palaa) niin ne menettivät oikeastaan sen merkityksensä. Ei se enää ollutkaan niin ekstaattista vaan jo normaalia.
Sun viestistä välittyy se, että oikeasti haluaisit syödä herkkuja mutta pelkäät mitä se aiheuttaa. Voin rehellisesti todeta, että vain niiden syömättä jättäminen on sinulle vahingollista.
Parantuessa ei ole olemassa epäterveellistä tai roskaruokaa, ja sinulla on lupa ja velvollisuus syödä ihan kaikkea! Nauti siitä, ota siitä kaikki irti! ;)
-Heidi
Moikka,
PoistaKiitos sulle ihanasta vastauksesta. Aivan mahtava kuulla, että syöt makeita paloja, niin paljon kun mieli tekee. Upeaa. Mutta miten muuten syötkö paljon ja usein, ja vatsa täyteen, otatko lisää, jos mieli tekee?
Ja Siis juuri tuota mieltä minäkin olen, että ruokia ei pitäisi jaotella ns. terveellisiin ja epäterveellisiin, hyviin ja huonoihin. Kaikki ruoka mikä meillä on tarkoitettu syötäväksi on syötävää ja sinällään hyvää ja niistä sitten kukin valitsee, mitä suuhunsa laittaa ja hyvällä omalla tunnolla.
Syömishäiriössä vaan tuntuu se omatunto kolkuttelevan useammin kuin ns. terveellä ja siitä pitäisi päästä eroon. Eli niin kun itsekin kirjoitit, niin todellakin kaikkea ruokaa on lupa ja pitää syödä ja nauttia elämästä kaikin puolin.
Gulinarismihan on mitä ihaninta...oi mitä makuja ja nautintoja hyvä ruoka antaa. Pitää vaan päästää irti kahleista.
Ja todellakin se on ihan normaalia, että niitä ns. herkkuja voi ja saa syödä vaikka joka päivä, myös sitten kun on terve.
Pidätkö leipomisesta? Entä mitkä on lempimakeita ruokiasi? Itse pidän todella paljon esim. tuoreesta korvapuustista, marjapiirakasta kera vaniljakastikkeen, juustokakusta, Creme Bruleesta, jäätelöstä tottakai, suklaasta, lakusta, kermatoffeesta, fudgeista, ...siinä muutamia mainitakseni.
Mitkä ovat sinulle haastavimpia ruokia? Joko syöt kaikkea?
Oletko muuten miten saavuttanut ns. normaalipainon? Mitä olet painanut alimmillasi ja/tai mikä on ollut bmi?
Haastavaa itselle on erilaiset kyläilysyömiset sekä myöhäiset illallise, että siinä on ajatuksen tasolla tehtävä töitä, että ei liikaa ajattele, mitähän siellä tarjotaan tai kuinka paljon syön tosi myöhään illalla. Pitää antaa mennä vaan ja heittääntyä. Ulkomailla esim. on tosi hyvä harjoitella noita myöhäisillallisia, koska siellähän lähes kaikki menee syömään tosi, tosi myöhään :)
Haastaminen...siinä on juuri se juttu, jota pitää tehdä ja harjoitella.
Eli kohtaa ja kokeilee erilaisia ruokia, erilaisia tilanteita, missä ja miten, milloin syö. Esim. olen alkanut syömään ja nauttimaan aika säännöllisesti pähkinöitä, kahvilassa tilasin munkin, mitä en ole tehnyt vuosikausiin, sitten syön vaikka yöllä, jos on nälkä!:) Sekin on normaalia, sillä on todella inhottavaa mennä nälkäisenä nukkumaan. Ja olen huomannut, että aamulla on taas kamala nälkä:)
Pidätkö pizzasta ja jaksatko syödä kokonaan?
Siis siinä on kans hauska "testi", että kun viimeksi kävimme pizzalla, niin miten kevyesti koko pizza hävisi lautaselta, ja tuli mahtava fiilis, eikä yhtään liian täyteläinen olo. Oikein sopiva ja vielä otettiin jälkiruokaakin...:)
Ja siis Pizzahan on hyvää ruokaa:)
Haastavinta tässä kaikessa on varmasti se, että osaa sulkea silmät ja korvat kaikilta näiltä nykypäivän villityksiltä, diettibuumeilta, syömissäännöiltä, liikunta"määräyksiltä ym. Jokaisenhan pitää elää omaa elämää, eikä toisen, ei liikaa tai ei oikeastaan ollenkaan vertailla toisiin. Sitähän pitää toteuttaa niitä asioita ja juttuja, joista itse nauttii ja tulee hyvä olo ja mieli. Esim. jos tykkään kermaisesta sienikastikkeesta pastan kera, niin syön tottamaar sitä, vaikka kaverini ei voi sietää sieniä ym.niin hän tilaa vaikka ravintolassa jotain muuta. ym.ym.
Eli siis syödään mitä halutaan, milloin halutaan ja nautitaan. Me ollaan jokainen erilaisia, niin eihän sitä pidä verrata ja toteuttaa samanlaista kaavaa, kun joku toinen. Koska jos esim. söisin aamulla samalla tavalla, kun mieheni (eli ei juuri mitään), huh, huh, minähän pyörtyisin töissä ja päätä alkais särkeä....ym.
Nautitaan, nautitaan, kohennetaan kuntoamme ja mieltämme !:) Jospa sitä meniskin ottamaan ruhtinaallista iltapalaa ja keittelemään teetä.
-Jansku
Hei!
PoistaNyt pystyn jo syömään vain pari kolme riviä suklaalevystä, kun taas extreme hungerin aikana tuntui etten tullut kylläiseksi mistään ja söin ja söin ja söin. Kuuntelen todella paljon kroppaani mutta tiedostan edelleen sen, että en voi luottaa sen nälkäsignaaleihin, koska ne eivät aina kohtaa mun oikeaa energiantarvetta. Tämän huomaa usein jo siitä, että nälkä herää vasta syödessä.
Mutta mikäli mieli tekee niin otan kyllä lisää, ja otan oikeastaan aina :D Yksi herkuistani on maitokreemilevite ja se on sellainen, etten pysty sitä laskemaan alas ennen kuin purkki on tyhjä :D
Tiedätkö, mulla kävi tuon omatunnon kolkuttamisen kanssa niin, että kun poistin kaikki rajoitteet ja sallin itselleni ihan kaiken mitä halusin, niin se kuivui kasaan. Kun ennen kuolasin pelkästään suklaan näkemisestä, niin nyt se on jo niin arkipäivää ettei se aiheuta minkäänlaista negatiivista reaktiota. Se syyllisyys siellä kyllä kolkuttelee ahkerasti, mutta mitä enemmän itseään haastaa ja syö niitä huonon omatunnon ruokia, niin sitä tehokkaammin sekin lakkaa :)
Olen löytänyt paljon uusia ruokasuosikkeja, esimerkiksi pretzelistä on tullut todellinen suosikki! En hirveästi tykkää leipomisesta, sillä se yleensä triggeröi melkoiset kivut (minulla on myös fibromyalgia kyfoosin ja osteoporoottisten murtumien aiheuttamien hermokipujen lisäksi), mutta aina välillä innostun leipomaan. Daim-kakku on yksi ehdoton suosikkini, samoin Dumle-muffinit. Oi, niitä voisikin tehdä joku päivä :)
Makeat ruoat ovat mulle helpompia kuin suolaiset varmaan siksi, että olet tosi makean perso ja syön niitä useammin. Hyvin haastavia mulle on sosiaalisten ruokailutilanteiden lisäksi erilaiset suolaiset leivonnaiset, ja pitsa ja hampurilaisateriat keikkuvat siellä top kolmosessa myös. Mutta tarkoituksena on pystyä kohtaamaan myös ne ja olen luottavainen että siihen tulen myös pystymään jossain vaiheessa :)
En näe tarpeelliseksi lähteä kertomaan painolukemiani, koska se aiheuttaa monissa ahdinkoa ja synnyttää vertailua. Mutta en ole vielä normaalipainossa, ja omaan biologiseen normaalipainoonkin on vielä jonkin verran matkaa. Luotan kyllä kroppaani, sillä se tietää mitä tehdä :)
On tosi hienoa kuulla, että olet voinut haastaa itseäsi ja tehdä muutoksia! Ne ihan tosissaan tuo semmoisen voittajafiiliksen ja taas saa lyötyä yhden pelon pois listalta :)
Olen kanssasi ihan samaa mieltä siinä, että tosissaan joutuu sulkemaan silmät ja korvat just tältä shitness-buumilta, laihdutuspuheilta ja vastaavilta. Mun mielestä ja omasta kokemuksesta alussa joutuu tavallaan kuplautumaan tässä asiassa, hokemaan että nuo Iltalehden laihdutusartikkelit eivät koske mua, ja ylipäätään mikään laihdutusta koskeva asia ei koske minua. Kuvaankin sitä allergialla: me RED-potilaat ollaan allergisia näille asioille, sillä me sairastutaan liialla liikunnalla ja laihduttamisella aivan kuten pähkinäallergikot sairastuvat pähkinöistä.
Mutta koska tämän yhteiskunnan yksi vitsaus on jatkuva ulkomuotoon ja laihdutukseen liittyvät asiat, niin jossain vaiheessa joutuu altistamaan itseään niille koska ei niitä voi loputtomiin välttää. Mutta on taitoa tietää milloin on siihen tarpeeksi vahva ja kuitenkin pitää mielessä omat rajansa.
Kiitos sinulle Jansku oikein ajatusrikkaasta kommentista! :)
-Heidi
Heippa,
VastaaPoistahaluaisin kysäistä, kun yritän muuttaa suhdetta ruokaan ja syömiseen, liikuntaan ym., saada itseäni kuntoon syömishäiriön kiemuroista. Niin miten suhtautua turvotuksen ja pienoisen ahdistuksen tunteeseen, mikä aika ajoin velloo vatsa-alueella ja kurkussa?
Tekee mieli syödä ja tunnen nälkää, mutta sitten on välillä sellainen epämiellyttävä olo?
Onko normaalia? Olen juonut sitten samariinia tai ottanut jotain närästystä helpottavia tuotteita, että äklöolo katoaisi, koska haluan syödä ja nauttia hyvästä ruuasta :)
Vai johtuneeko kenties jostain tietystä ruuasta, joka aiheuttaa turvottavaa - täyteläisen olon.
Entäpä miten saatte ajatukset siihen, että syö, vaikka ei ole nälkä, ei skippaa ruoka-aikoja eikä lähde lenkille kuluttamaan syömiään kaloreita?
Ihanaista päivää ja tsemppiä kaikille hyvän ruuan parissa :)
Leena
Moikka Leena!
PoistaTurvotus on etenkin alkuvaiheen vaiva, joka voi tuntua tosi epämiellyttävältä. Luitko tuon turvotuspostauksen läpi? Kerroin siinä vinkkejä kuinka voi omilla ruokavalinnoillaan vaikuttaa siihen turvotukseen (oletettaen että nyt ei puhuta nesteturvotuksesta). On erittäin suositeltavaa välttää runsaasti kuitua sisältäviä ruokia, koska ne asettavat ruoansulatuksen normaalia kovempaan työhön. Nälkiintymisen takia suoliston bakteerikanta on normaalia heikompi, samoin ruoansulatusentsyymien tuotanto ja vatsan toiminta on muutenkin supistunut. Tämän takia on parasta syödä prosessoituja, runsaasti hiilihydraatteja ja rasvaa sisältäviä ruokia useita kertoja päivässä (mitä enemmän sitä parempi). Lepää, lepää ja vielä kerran lepää. Vain ruoka ja aika auttaa tässä asiassa.
Ongelmallista on se, että syöminen aiheuttaa nyt ahdinkoa ja epämiellyttävää oloa, mutta vain syöminen voi myös ne olot korjata. Mitä enemmän ja sitkeämmin syöt minimien mukaan ja lepäät, niin sitä nopeammin kehosi alkaa toipua ja nämä olotkin lievittyvät.
Mitä tuohon ruokien skippaamiseen ja kompensointiin tulee, niin valta on sinulla. Se on puhtaasti sairauden ajatus skipata ja/tai kompensoida ruoat eikä kukaan sinua pakota siihen.
Päätä ruoka-ajat ja ateriat ja pidä niistä kiinni vaikka mikä olisi; mikäli on nälkä ja tekee mieli syödä niin silloin totta kai syöt enemmän!
Liikuntaan liittyen löytyy seuraava postaus:
http://freeyourrecovery.blogspot.fi/2016/10/liikunta-ja-toipuminen-miksi-tarvitset.html
Vilkaise vielä tuo FAQ-sivu, koska voit saada sieltä apua samaisiin kysymyksiin :)
-Heidi
Hei,
VastaaPoistaOli ihan tultava kirjottaan, kuinka oon saanu näitä sivuja lukiessa uskomattomia rohkeuden askelia etiäpäin.
Esim.tuo turvottava olotila...on helpottanut ja olen sen myös oppinut hyväksymään.
Ja mitä olen muuttanut...no yks vinkki, mikä täällä kolahti oli ettei söis liikaa kuituja ja turvotusta lisääviä kasviksia.
Olen vaihtanut täysjyvät; leivät, pastat, riisit vaaleaan. Ja kappas...mahahan sietää jotenkin paremmin niitä. Olo on tosi hyvä.
Ja karkkia, suklaata tulee syötyä lähes päivittäin. En paljoo, mut kuitenkin. Ja nautin joka palasta.
Sit syön vaik ei oo nälkäkään. Pidän säännöllistä ruokarytmiä yllä ja oon myös huomannu, että tunnen yleensä kyl nälkää seuraavan ruokailun aikaan. Koen, että ruoka tekee mulle hyvää ja saan energiaa jaksaa puuhastella.
Heidi, syötkö suklaata päivittäin? Ja entä muita ns.herkkuja?
Mä oon perso makeelle ja välil tulee fiilis, että onkohan tää ihan ok, että joka päivä syön jotain makeeta, vaikka tykkäänkin.
Entäs minkälaisia aamupaloja syöt?
- Leena
Moikka Leena!
PoistaTiedätkö mitä, kun eilen luin tämän sun kommentin niin tulin ihan mielettömän ylpeäksi susta! Tiedän miten vaikeaa voi olla siirtyä syömään ei-niin-terveelliksi luokiteltuja ruokia, jotka on kuitenkin aivan yhtä arvokkaita kuin ne median hehkuttamat superfoodit, joten ihan todella hienoa kuulla, että olet pystynyt siihen ja muutenkin tekemään isojakin muutoksia! Todella upeaa! :)
Mä syön suklaata päivittäin enkä muutenkaan rajoita ns. herkkujen syömistä. Mutta olen huomannut sen, että enää niitä ei tule syötyä yhtä usein kuin vaikka kuukausi sitten, sillä keho on ruvennut pääsemään siitä nälkiintymistilasta.
Joten todellakin on ok ja normaalia ja ennen kaikkea sun etujen mukaista syödä makeaa joka päivä! Tarkoituksena on löytää se balanssi, joka pikkuhiljaa toipumisen edetessä kyllä löytyy, ja balanssiin kuuluu se, että voi syödä makeita (ja suolaisia) ruokia osana normaalia ruokavaliota ilman mitään kompensointia tai morkkista niistä.
Itselläni aamupala on melkein aina puuroa erilaisilla lisukkeilla, mutta maapähkinävoi nyt taitaa aina löytyä mun aamupalasta :D Äärettömän kätevä keino saada hyviä rasvoja herkullisessa muodossa :)
Joten anna mennä vaan, sä teet just oikein!
-Heidi
Kiitos,kiitos ihanista sanoista. Kannustus pitää yllä tätä toimintaa. Ja just toi on se tavoite, että mistään syömästään ruuasta ei kokis morkkista, vaan tosiaan jälkkäriks vois vetää vaikka Daim-patukan ja toisena päivänä vaikka marsin, tuplan ym. ja se on ok. Eli tosiaan suolasta ja makeaa hyvässä tasapainossa. Ja sit tärkein, ei lähe kompensoimaan ja skippaileen, vaan pitää hyvän ravinnonsaannin tahtia päällä eikä kuluta saamaansa energiaa pois.
PoistaJa siinä vaiheessa kun ei enää ole nälkiintynyt ja alipainoinen, niin se ei tarkoita, että sitten ei söis taas juur mitään. Vaan edelleen kaikkea voi ja pitää syödä. Että sitä tässä pitää takoo päähän. Ettei sit ala himmaileen, kun saavuttaa normipainon. Hyvällä mallilla, mutta haasteita riittää ja ajatuksen tasolla tehtävä kovasti töitä, että hyväksyy painon nousemisen ym.
Ja hei, yks juttu miltä yritän sulkee silmät ja korvat on just toi mainitsemasi media. Eihän siltä tietty täysin voi välttyä, mutta esim. tänään taas radiossa puhuttiin makean syömisestä ja siitä kuinka moni pitää kaikenlaisia lakkoja siittä. Plääh, oikein nous niskakarvat pystyyn, että eikö ihmiset nyt tajuu, että kyllä sitä makiaa voi ja saa syödä yhtälailla kun niitä suolasia ruokia. Ei siitä tartte mitään kiellettyä hedelmää tehdä.
Nami, nami. Puuro ja lisukkeet, mitä on sun lisukkeet?
Ja millasia välipaloja syöt? Ja syötkö kunnon iltapalan?
:) Leena
Moikka Leena, ja anteeksi vastauksen viivästyminen!
PoistaHaha, kuule niskakarvat ne tahtoo nousta pystyyn itsellänikin kun vaan kuulenkin sanan "kuuri" tai "lakko" :D Naurettavinta on tämä naistenlehtien sisältö, jossa ensin hehkutetaan body positivityä ja itsensä rakastamista, seuraavaksi rankkaa treenikuuria ja ruoan ansaitsemisesta liikunnalla, sitten on reseptejä jouluruoista ja juttua kuinka siitä voi nauttia, ja heti seuraavaksi vinkkejä "näin pudotat ylimääräiset joulukilot!" Ei saakeli, välillä tuntuu että savu nousee korvista..!
Voisi tehdä pysyvän lakon noista lakoista, dieeteistä, kuntokuureista ja shitnesskulttuurista, proteiinijauheista ja lisäravinteista, ja luulen että se on paras lakko jonka ikinä voi tehdäkään :)
Vastauksina kysymykseesi mun puuron lisukkeet on jotain hedelmiä, maapähkinävoita (sitä aina ja kaikkialle :D), pähkinöitä, chian siemeniä
jne. Syön aina kunnon iltapalan, joka on viime aikoina ollut iso lautasellinen jogurttia cornflakeseilla, parilla hedelmällä, pähkinöillä ja jäätävällä määrällä maapähkinävoita. Jännä miten mä ennen muka inhosin maapähkinävoita mutta nyt en vaan saa tarpeekseni siitä :D Mutta mikäs sitä syödessä, onhan se hyvää! ;)
-H
Juu kyllä tässä tosissaan yritän sulkea itseni näiltä mediahössötyksiltä diettien suhteen, että paskat pitäkää diettinne...sinnehän vajoatte loputtomaan suohon, ei kiinnosta mua ja toisekseen se voi sairastuttaa mua pahemmin. Joten ei kannata. Kun vaan joskus joku muukin "stara" vaikka tajuis ja alkas valistaa enemmmän kaiken syömistä kun vaan patukoiden mussutusta.
PoistaEsim. yks mitä mä olen oppinut, kun olen lukenut tätä blogia, niin syömään vaaleaa leipää ja sämpylöitä. Ihan mahtava juttu, siis mä oon siittä niin ylpee. Koska mä voin hyvin, kun esim. mä äsken keitin iltateetä ja söis Taikaruisporkkanaleipää juustolla ja pehmosämpylää leipäjuustolla kera erilaisten vihannesten ja jogurtin ja raejuuston ym.
Ja hei vielä jälkkäriks tottakai suklaata!
Mitä leipiä sä tykkäät syödä? Onko suosikkeja?
Valikoimaahan on ihan älyttömästi ja oon aina välillä tutustunut uutuuksiin. On niin ihania makuelämyksiä kyllä. Lämpösenä, paahdettuna ym. Esim. Erilaisia perunarieskoja, kauraleipiä, voimallusleipää, sämpylöitä, paahtoleipiä ym. ja tää taikaruisporkkana huippuhyvää kyllä. Oon siihen nyt ihastunu. Niin pehmeetäkin tuoreena pitkään ja paahdettuna myös erinomainen..ja juustoa päälle. Nami.
Ja erilaiset paistopisteiden sämpylät on kyllä mahtavia. Suosittelen muillekin.
Ja kuten täällä blogissa ootte maininnutkin, että kannattaa syödä vähemmän kuitusempaa, niin se kyllä pitää paikkansa. Sopii paremmin ja ei turvottele niin kovasti. Tää on ollu niin hyvä asia, että kiitos teille ihan älyttömästi. Nautin niin taas, kun voi syödä esim. uunituoretta sämpylää ja pullaa.
-L
Moikka!
PoistaNäinpä juurikin: pitäkää 1600 kalorin dieettinne ja kahdeksan salitreeniä viikossa, mä nautin enemmän suklaalevystä ja tanssista, ja jääpähän mulle enemmän! ;)
Kyllähän tuo bopo (body positivity) on saanut mediassa näkyvyyttä, kun eri julkkikset puhuvat sen puolesta ja korostavat myös sitä, että herkuttelu on täysin normaalia ja hyväksyttävää. Mutta silti tämä yliterveellisyys ja shitness näkyy mediassa enemmän ja mikäli sitä halutaan muuttaa, niin siihen voi itsekin vaikuttaa. Sen sijaan, että odottaa jonkun tartttuvan aiheeseen on ehkä parempi itse olla se henkilö ja itse tuoda aihetta esille aktiivisesti ja samalla myös itse uskoa siihen aidosti. Näin sun viesti välittyy ensimmäisenä sun läheisille ja ystäville, joiden mielipidettä sä kuuntelet ja arvostat ehkä eniten; näin sä saat positiivista vahvistusta, joka taas kannustaa sua yrittämään enemmän.
Ja sä olet jo menossa siihen suuntaan, joten jatka vaan matkaasi!
Ihanaa kuulla sun leipäsaavutuksista ja mä olen kans ylpeä susta!!
Itse syön leipää satunnaisesti ja mielihalujen mukaan, mutta viime aikoina mun leivät ovat olleet riisikakkuja maapähkinävoilla. Mutta en stressaa enää näistä ruoka-aiheista, koska tiedän niiden (mielihalujen) menevän täysin kropan tarpeiden mukaan ja kaikille tulee aikansa :) Oletko kokeillut paahtoleipää maapähkinävoilla tai mpvoilla ja hillolla? Vitsit se on hyvää! :D
-H
Rohkaisen Heidi sua valloittamaan oikeasti leipämaailmaa. Se on mahtava makuelämysten kokonaisuus ja voit löytää itsellesi uusia ihanuuksia ja vaihtelua eri ruokailuhetkiin! Kokeile ihmeessä erilaisia leipiä kuin pelkästään riisikakkuja, jotka on loppujen lopuksi aika kevyitä ja mauttomia. (vaikka päällä oliskin maapähkinävoita ym.)
PoistaLaihduttajat syö aika paljon just riisikakkuja.
Juu erilaisia paahtoleipiä toki, niitähän onkin monenmoisia...sit erilaisia sämpylöitä,patonkeja ym. Valkosipulivoipatonki esim. tosi hyvää.
Entäpäs rieskat? Perunarieska..hmm ihanaa, ja nyt joulun aikaan joululimput. Suosittelen!
Sit paahtoleivästä ja muista leivistä voi tehdä esim. lämppäreitä uunissa. Päälle tomaattia, mozzarellajuustoa tai aurajuustoa, tonnikalaa tai kinkkua ym.
Siis niin suussasulavia ja maistuu kaikille, kun voi tehdä jokaisen maun mukasia variaatioita!!
Ja leipähän on tosi hyvä ja näppärä niin aamu-, väli- kuin iltapala ja toki kera ruuan.
Siitä saa niin ruokasempaa kuin lisukkeena olevaa versiota. Monipuolinen syöminen ehdottomasti.
Ruuanlaitto ja syöminen on kokeiluja ja makuelämysten paratiisi. Kannatan laajentamaan sitä koko ajan lisää ja oikeasti maistelemaan ja ihastumaan!
Leipämaailma on mulle tuttu enkä siis millään tapaa karta leipää. Syön sitä silloin kun mun sitä tekee mieli. Niinhän tekevät terveetkin ihmiset: syövät mitä mieli tekee, syövät itsensä kylläiseksi ja välillä ihan ähkyyn asti kun joku ruoka on niin hyvää.
PoistaRieskat on yks mun leipäsuosikki, samoin myslileipä jota just tänään ostettiin Lidlistä kotiin. Lapsena tykkäsin syödä rieskaa lauantaimakkaralla ja ruisleipää meetvurstilla mutta jotenkin ehkä ikuisesti samankaltaiset leivän päällysteet alkavat kyllästyttämään. En tykkää avokadosta yhtään, tomaatille olen allerginen ja salaatti ja kurkku leivän päällä... yh ei kiitos, kunnon anaruokaa! Mutta niitä syödään sitten kun niitä rupeaa tekemään mieli :)
Ja vielä sulle pieni huomautus tuosta riisikakusta, joka näyttää olevan varsinainen karvojennostattaja täällä. Kun niitä syö esim. neljä kappaletta niin silloin ne vastaavat energiasisällöltään yhtä leipää, aivan kuten on tuolla ateriaesimerkissä kerrottu. Lisäksi paksulla mpvoikerroksella niihin saa vielä satoja kaloreita lisää, jolloin tämä kombinaatio on huomattavasti energiarikkaampaa kuin se ruisleipä juustolla. Toiseksi myös riisikakut on kropan paljon helpompi sulattaa kuin leipä, sillä nälkiintymisen jäljiltä ruoansulatus on heikentynyt.
-H
Joo en mäkään noita vihanneksia tykkää leivän päällä käyttää..ne on oltava erikseen kylkiäisenä. Mutta juustoa leivän päällä...nami, nami. Ja mä oon ny ostellu erilaisia juustoja...on oltermannii, edamii, muita kermajuustoja, leipäjuustoa...ym.vuohenjuustoa ja mozzarellaa. Kuis sä, juustoja?
PoistaMutta joo mitä noihin riisikakkuihin tulee..huomasin, että se on herättänyt keskustelua.
Ymmärrän toisaalta sen, mitä ne ajavat takaa, jotka parjaavat sitä leipää. Se on kieltämättä ravinneköyhää, ja tosi kevyttähän se on.
Esim. jos syön kaksi leipää iltapalalla (kuten usein syön), pitäis syödä noin seitsemän riisikakkua, että saan samat kalorit. Ja tietenkään en syö pelkkää leipää, on juustoja, jugurttia, ym. kyytiläisiä.
Tää on joo kieltämättä välillä aika vaarallista tai herkkää sanoa jotain, kun ei näe ihmistä, mitkä on ilmeet, eleet ja painotukset. Voi olla, että esim. joku parjaajaa tarkoittaa oikeasti jotain hyvää, mutta se miten hän asian ilmaisee kirjoittamalla, voi joskus lukija ymmärtääkin väärin. Ken tietää.
Onhan sitä joskus juu itsellekin käynyt niin, että olen loukkaantunut, kun joku on sanonut jotain tosi pahasti. Mutta kun se on vaan minusta tuntunut siltä, että se on ollut tosi henkilökohtaista ja juuri minua koskettavaa...vaikka se ois ollukin yleisellä tasolla moittimista.
jep, no joo. Sana on vapaa ja jokaisella saa toki olla mielipiteensä.. joskus niistä löytyy hyviä pointteja ja voi ottaa opiksi, kun jos vaikka ei ole edes tullut ajatelleksi jotain juttua, jonka joku muu hokaa ja joskus sitten taas ei.
Suklaantuoksuista ja makuista iltaa sinulle,
Leena
ikävä kuulla, että sun ruuansulatus on jotenkin heikentynyt:) Toivotaan, että kroppa korjaantuu ja se vielä parantuisi paremmmaksi.
Moikka Leena!
PoistaVoi kuule, juustot! Tykkään kyllä juustoista ja tungen sitä vähän samoin kaikkialle kuin maapähkinävoitakin :D
Ennen juusto oli pelkoruokaa sen rasvamäärän takia ja söinkin vain niitä Polarin 5% juustoa, joka siis maistuu kumille, hyi kaikkiaan!
Niin. Kuivia riisikakkuja joudut syömään paljon mutta kuka niitä nyt kuivina syö paitsi dieetillä olevat? Aika jännä muuten, että kaurapuurosta ei sanota yhtään mitään mutta riisikakku on kuin kirosana joillekin! Periaatteessa kyseessä on kaksi hyvin samanlaista ruokaa: kauraa ja riisiä ja molemmat ovat kevyitä eväitä. Mutta miksi valitetaan siitä riisikakusta ja hyväksytään kaurapuuro, vaikka itse ainakin syön molempia?
Mun mielestä tällainen ruoan jakaminen dieetti- ja ei-dieettiruokiin on jälleen yksi sairauden oire, joita siis piisaa kilometritolkulla. Jos on aktiivisen sairastamisen aikana syönyt vain tiettyä ruoka-ainetta, joka nyt aiheuttaa suuren ahdingon, niin kyllä mä ymmärrän sen. Onhan mullakin tietyt jogurtit ja ruoat, joita en pysty edes ajattelemaan, koska ne oli mun sitä ns. anaruokaa, ja niin oli myös riisikakut. Mutta ei kaikkea voi välttää ikuisuuksiin, on pakko kohdata asiat ja tehdä niistä edes neutraaleja, ja näin olen pystynyt muuttamaan sen vanhan turvaruoan uudeksi suosikiksi lisäämällä siihen jotain uutta ruokaa, joka mulle assosioituu terveytenä (eli esimerkiksi maapähkinävoi ja banaani).
Ruoansulatus oli huonossa jamassa, mutta kiitos sen äärettömän maapähkinävoin, suklaan ja täysrasvaisten tuotteiden syönnin mun ruoansulatus on saanut kunnon potkun ja toimii paremmin kuin pitkiin aikoihin :) Tästäkin syystä rasvojen syönti on niin tärkeää, koska se toimii myös liukasteena suolistossa, jolloin kehon oma heikentynyt ruoansulatusjärjestelmä pääsee vauhtiin. Toki voi suoliston toiminta mennä hetkeksi ylikierroksille mutta se on taas tätä ennen kuin kroppa löytää sen tasapainon :)
-Heidi
Heippa,
PoistaJoo mäkin söin joskus noita kumijuustoja.
Mutta nyt en todellakaan halua niitä, vaan se mitä mä syön...täytyy maistuakin hyvältä.
Ja sillon siinä esim.pitää olla rasvaa enemmän.
Oli se sitten mitätahansa.
Aika kuivaa ja puppusta olis pullakin, jos sen valmistuksessa ei käytettäs yhtään rasvaa.
Ja kuitenkaan pulla ei itseasiassa ole sen kummempaa syötävää kun vaiks munavoileipä ym.
Eri muodos vaan.
Mut on tää ruoka ja syöminen kyl ihmeellinen aihe, eikö?
Herättää ihan julmetusti keskustelua ja kirjottelua joka paikas.
Huh, huh. Miten voi syöminen ollakin vaikeaa...tai miks siittä on tehty vaikeaaa?
Nautitaan kaikista hyvästä.:)
Kiitos, että pidätte tätä blogia! Olen parin päivän aikana lueskellut tekstejä ja tästä on ollut paljon apua. Itselleni on ollut vaikeaa extreme hungerin kanssa parin päivän ajan ja oloa on helpottanut se, että tämän blogin avulla olen pystynyt paremmin ymmärtämään sitä ja myös sallimaan itselleni suurempien määrien syömisen. Painokin on noussut 1,5 kiloa nopeasti tämän takia ja se ei ole ahdistanut niin paljoa kuin aikaisemmin. Olen pystynyt sallimaan itselleni suklaankin syömisen, joka ei olisi tullut kuuloonkaan vielä viikko sitten. Kyllä se vieläkin suurta ahdistusta aiheuttaa, mutta tuntuu, että oon menossa parempaan päin. :)
VastaaPoistaVielä on monia ruokia, jotka on "kiellettyjen" ruokien listalla ja haluaisin päästä tälläisesta ajattelutavasta kokonaan eroon :/
Voi kiitos paljon kommentistasi! Aivan ihanaa kuulla, että tämä blogi on voinut olla avuksi! :)
PoistaMulle kans oli todella helpottavaa tietää miksi oma kroppa reagoi näin ja miksi pitää syödä paljon, mikä merkitys on milläkin ruoka-aineella kroppaan ja miten voi maksimoida oman toipumisensa.
Fyysinen toipuminen tapahtuu helpoiten mutta sen psyykkisen puolen kanssa on enemmän taisteltavaa. Se kuitenkin on mahdollista, joskin se vaatii töitä.
Tsemppiä sulle!
-H
Hei anonyymi...tsemppiä sullekin ja jatka ihmeessä suklaan syöntiä päivittäin ja rohkeesti kokeile kaikkia muitakin pelkoruokia ja herkkuja. Kyllä se sittä sitten se omatunto alkaa lopettaa sen kolkuttamisen ja ahdistus alkaa lievittyä. Vaatii töitä, kuten tuossa Heidikin kirjoitti..kokemusta on. Mutta kannattaa vaan painaa ja puskee sh:ta vastaan. Älä luovuta ja anna periksi ja sh:n nujertaa sua. Ajattele, että sä olet oikeasti ansainnut kaiken sen ruuan, mitä syöt ja siittä tulee sitten hyvä olo ja hyvinvointia sulle, kun sä hoidat itsesi kuntoon.
Poista:)
Heippa, nyt iski todellinen epätoivo ja vaikka kuinka kaivan nettiä en löydä vastausta, joten jos vain näät tämän kommentin ja osaat neuvoa toivon sitä todella. Olen pyörittänyt parisen viikkoa ajatusta mm:stä ja hankkinut paljon tietoa, kuitenkaan vielä aloittamatta sillä viime viikko meni alle 1000kcal päivä ja suunnittelin niitä parin sadan nostoja. Kuitenkin viime yönä kun olin juonut pari lasia viiniä, sain hillittömän EH-kohtauksen ja söin ruokaa + suklaata ja joulutorttuja ainakin sen minimin 2500 edestä jollei enemmänkin. Niin kauan että kroppa sanoi jo stop. Nyt on tietysti kamala tarve lenkille vaikka eh ei pelästyttänyt niin paljon kiitos sinun. Ongelma on seuraava, jos nyt pystyn taistelemaan lenkkiä vastaan ja jatkamaan tästä parantumista niin millä ihmeen kaloreilla teen sen esim tänään kun vedin jo minimin yöllä täyteen vaikka muuten elänyt todella niukin kslorein..
VastaaPoistaEn todellakaan odottanut että näin voi käydä ja nyt olen neuvoton.
Kaikkein turvallisinta on tehdä lisäykset maltillisesti, 200-300 kcal joka 2-3 päivä. Tällä tavalla minimoidaan refeedingin riski.
Poista