Toipuminen ja parisuhde

Syömishäiriöstä toipuminen tapahtuu meillä jokaisella ainutlaatuisessa ympäristössä ja elämäntilanteessa. Emme voi eristää itseämme kokonaan ihmissuhteista ja velvoitteista toipumisen ajaksi vaan toiset ihmiset vaikuttavat meihin tavalla tai toisella. Saattaa olla että olemme aloittaneet ihmissuhteen sairaana ja nyt toipumisvaiheessa käymme läpi suuria myllerryksiä monella eri elämän osa-alueella. Voi olla että olemme kertoneet läheisille ihmisille tilanteesta, voi olla että olemme pitäneet asian omana tietonamme. Seurustelukumppanimme saattaa tietää sairaudestamme tai voi olla että hän ei ole tietoinen asiasta. Fyysiset konkreettiset muutokset kehossamme näkyvät jollain tasolla ulospäin ja saattavat herättää kysymyksiä, mitä tapahtuu? Läheisemme saattavat olla todella helpottuneita huomatessaan fyysisen toipumisen ja sinun kannattaakin tarkkaan miettiä millainen suhtautuminen auttaisi sinua ja kertoa se lähimmillesi. Avoimuuden etu on luottamuksen ja ymmärryksen syveneminen, asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä ja saat todennäköisesti tukea prosessiisi, sellaista mitä et voi saada jos kumppanisi tai läheisesi eivät tiedä missä mennään.

Jos olet toipumisessasi pitkällä ja olet aloittamassa uutta seurustelusuhdetta on sinulla kaksi vaihtoehtoa, joko kertoa tilanteestasi pikimmiten tai olla toistaiseksi kertomatta. Ei voi sanoa kumpi vaihtoehto on parempi, se riippuu täysin sinusta ja tilanteesta. Avoimuus lisää usein avoimuutta ja sinun on mahdollista saada tukea ja ymmärrystä ja syventää suhdettanne ja keskinäistä luottamusta. Toisaalta jos päädyt olemaan kertomatta jää toipuminen kokonaan sinulle, sinun projektiksesi ja toinen ei välttämättä osaa omassa toiminnassaan ja puheissaan ottaa huomioon tilannettasi koska ei tiedä missä mennään. Itse olen ollut kyseisessä valintatilanteessa parhaillani ja vähän aikaa sitten päätin kertoa miesystävälleni että aikoinaan sairastuin anoreksiaan. Hän otti asian todella luontevasti eikä vaikuttanut hätkähtävän yhtään. Olen toipumisessani jo hyvin pitkällä ja fyysisesti kunnossa. Ajatuksen tasolla joudun tekemään vielä paljon töitä mutta se ei vaikuta useinkaan toimintaani. Olen huomannut että kun olen pois omasta kotiympäristöstäni on minun ollut helppo olla joustava, mennä toisten rytmin mukaan ja syödä erilaisia ruokia spontaanisti. Vähän aikaa sitten syötiin päivälliseksi spaghetti bolognaisea ja mutakakkua ja myöhemmin sipsejä ja jätskiä. Ja hyvin meni, minulle annosteltiin ruoat ja söin lautaset tyhjiksi vailla ongelmia. Omassa tilanteessani olen ajatellut että minulle on toistaiseksi ollut parempi ettei kumppanini tiedä koska olen kokenut että näin hän suhtautuu minuun ikään kuin puhtaalta pöydältä. Koska olen jo fyysisesti terve ei minua ole tarpeen vahtia tai painostaa syömään, ruokailut menevät omalla painollaan. Kuitenkin toipumiseni on vielä kesken ja kun kerroin tilanteesta saatoin samalla varmistaa ymmärryksen ja sen että minuun suhtaudutaan myötätuntoisesti. Toisaalta jos toinen ei ymmärtäisi tai kykenisi olemaan tukena ei hän olisi sopiva ihminen kulkemaaan rinnalla.

Jos kumppanilla ei ole tietoa syömishäiriöistä ja toipumisesta ja haluat kertoa omasta tilanteestasi voit ehdottaa hänen myös lukevan tätä blogia. Tiedon lisääminen on hyvin tärkeää olettamusten ja väärinymmärrysten minimoimiseksi. Erilaiset toipumiseen liittyvät vaivatkin tulevat ymmärretyksi kun toinen tietää missä mennään. Jos olet hoidon piirissä voi joskus olla hyväksi että kumppanisi osallistuu hoitotapaamisiin, siinä tapauksessa että se sinusta tuntuu hyvältä. Tilanne voi olla myös puolisollesi kuormittava ja voi olla hyväksi että hänelläkin on mahdollisuus kertoa ajatuksistaan. 

Kaikki on viime kädessä kiinni sinun valinnastasi, kertoako, ja jos niin milloin. Voit vaikka kirjoittaa ylös plussat ja miinukset kummastakin vaihtoehdosta päätöksesi tueksi. Parhaimmillaan asiasta kertominen syventää suhdettanne ja keskinäistä luottamusta ja sinun on mahdollista pyytää toiselta tukea haastavissa tilanteissa. Et jää niin yksin asian kanssa. Toisaalta on tärkeää että kuuntelet itseäsi ja kerrot vasta kun olet valmis puhumaan asiasta. Valinta on sinun, ei ole oikeaa tai väärää tapaa tai ratkaisua, tilanteet ja asiat ovat aina moniuloitteisia. Mutta jos olet vasta ryhtymässä toipumisprosessiin, olisi varmaankin etusi mukaista että kumppanisi tietää mitä tapahtuu. Jos asia on jo hallinnassasi ja kuuluu ennemminkin menneisyyteesi tee valinta sen mukaan mikä sinusta parhaalta tuntuu. Muista että sinulla ei ole mitään hävettävää sairauden suhteen, olet vahva ja urhea ja sinulla on oikeus menneisyyteesi.

- Vuokko

Ruoan kanssa ystävystyminen

Ruoka.
Viisikirjaiminen sana, joka ei tarkoita mitään muuta kuin ravintoa mutta johon sisältyy uskomaton tunnelataus. Syömishäiriöiselle ruoka ei ole "vain" ruokaa, vaan se on viha-rakkaussuhteen sisällyttävä välttämättömyys, jota himotaan ja kauhistellaan; joka on joko turvallista tai äärettömän pelottavaa; joka tekee joko hyväksi ja puhtaaksi tai pahimmillaan vie ihmisarvon ihan kokonaan.
Ruoka ei ole "vain" ruokaa eikä se ole koskaan ongelmien syy ja juuri. Ilman ruokaa ei kuitenkaan kukaan elä - se on siis välttämättömyys - mutta voiko siitä tehdä myös jotain muuta?
Voisiko ruoan kanssa jopa... ystävystyä?
Kyllä voi.

Itselläni on ollut todella monimutkainen suhde ruokaan vuosikymmenen ajan. Jaottelin eri kausien aikana ruoat eri tavalla: oli maultaan hyvää ja pahaa, oli laadultaan hyvää ja pahaa, oli painon kannalta hyvää ja pahaa, oli liikunnan kannalta hyvää ja pahaa. Osa ruoista teki minut paremmaksi ihmiseksi, kun taas valtaosa pilasi elimistöni täysin. Yhteen aikaan, kun anoreksiani oli psykoottistasoinen, en voinut syödä sillä tunsin jokaikisen murusen ja nesteen tilkan mustaavan elimistöni ihan kokonaan. Uskoin ruoan tappavan minut, myrkyttävän minut, lakkauttavan jokaikisen elimeni toiminnon.
Parhaimmillaan taas käytin ruokaa lohtuna ja korvikkeena. Hukutin tarpeeni ruokaan. Sitten taas ruoasta tuli uusi vihollinen, joka tappaisi minut. Olin vakuuttunut, että ainoa tapa elää, ainoa tapa pysyä hengissä on olla ilman ruokaa.
Jos joku minulle olisi tuolloin sanonut, että voin suhtautua ruokaan paljon rennommin ja jopa ystävystyä ruoan kanssa, olisin nauranut hänet pihalle.
Mutta näin vaan pääsi käymään. Opin ystävystymään ruoan kanssa, mutta se ei tapahtunut itsekseen. Jouduin muokkaamaan omaa ajatus- ja käyttäytymismaailmaani paljon ja kohtaamaan alussa loputtomalta vaikuttavan määrän pelkoruokia, mutta se oli sen arvoista.
Miten tämän voi tehdä, miten siis ystävystyä ruoan kanssa?

1. Lopeta ruokien jaottelu hyviin ja pahoihin

Ruokien jaottelu hyviin ja pahoihin - aivan kuten turvallisiin ja ei-turvallisiin - ylläpitää niin syömishäiriötä kuin laihdutusajattelua, engl. diet mindsetiä. Kun jokin ruoka on turvallinen tai hyvä, tämä antaa sen vaikutelman, että ruoka on jotenkin eriarvoisessa asemassa kuin jokin muu ruoka, esimerkiksi omena on hyvää ja turvallista kun taas suklaa on pahaa ja ei-turvallista, pelottavaa, tai jopa vaarallista. Jos mietitään lyhyesti syitä tämän takana, niin loogisesti ajatellen hyvät ja turvalliset ruoat ovat saaneet leimansa siksi, että ne ovat kevyitä, terveellisiä, syömishäiriöystävällisiä. Sen sijaan pahat ruoat ovat pahoja siksi, että ne ovat vähemmän terveellisiä, niissä on enemmän sitä ja tätä (tyypillisesti rasva ja sokeri) eikä niitä voi syödä, sillä ne nostavat painoa, aiheuttavat ahmimiskohtauksen, pakottaa lenkille, pilaa veriarvot, jne.
Näin se ei kuitenkaan ole. Kaikki ruoka on vain ruokaa, ei mitään sen kummempaa! Terveydelle pahaa ja vaarallista ruokaa ei ole olemassakaan, sillä kaikki ruoka mitä meille kaupassa myydään on tiukan valvonnan alla. Meillä on myös elintarvikelaki, pakkausmerkintöjä koskeva laki sekä lisäaineita koskeva lainsäädäntö; ruokaketjun toiminnan läpinäkyvyys auttaa meitä seuraamaan ruoan tuotannon turvallisuutta sekä kehittämään luottamusta ruoan tuottajien ammattitaitoon (lisää täällä!).

Ruoan jaottelun lopettaminen kuulostaa helpolta mutta sitä se ei välttämättä ole. Meillä jokaisella on varmasti vaikeampia ruokia, jotka vaan pitää kohdata. Itse esimerkiksi luokittelin pikaruoan huonoksi ruoaksi ja kun sitten viimein kohtasin sen ja söin pikaruokaa, tajusin sen olevan vain ruokaa. Hampurilainen on sämpylä, jossa on välissä salaattia ja pihvi, juustoa ja mausteita. Se on siis leipä! Sama koskee pitsaa: se on pala leipää, jonka päällä on tomaattia, juustoa ja jotain muuta täytettä. Leipää päällysteillä! Ranskalaiset ovat vain paistettuja perunoita, joissa on suolaa ja maustetta. Eli paistinperunoita!
Mikään ruoka ei ole toista parempi tai huonompi, on vain ruokaa, neutraalisti kuvailtuna vain ruokaa. Ruoat on tehty eri ainesosista ja ne maistuvat eri makuisilta: jokin on karvasta, jokin suolaista, jokin makeaa. Jostakin ruoasta et tykkää, jostakin taas opit tykkäämään.
Mutta kaikki ruoka on vain ruokaa. Ruokaa, joka ei ole hyvää eikä pahaa.

2. Kohtaa pelkoruokasi ja löydä uusia suosikkeja

Yksi tämän ystävyysprojektin tärkeimmistä asioista on pelkoruokien kohtaaminen.
Monella on varmasti ennakkoluuloja joistain ruoista, joita ei ole edes kokeillut. Voi olla pelkoruokia vaikka sitä ei olisi koskaan edes maistanut! Voi myös inhota jotakin ruokaa siksi, että pelkää ruokaa vaikkei ole koskaan sitä maistanut.
Itse tunnistan joka kohdan. Yksi sellaisista oli maapähkinävoi. Olin maistanut suklaata, jossa oli maapähkinävoita, ja tuomitsin maapähkinävoin ihan hirvittäväksi sapuskaksi. Mielestäni se olisi pitänyt olla kriminalisoitu enkä halunnut koskea siihen edes pitkällä tikulla. Oikeasti pelkäsin sitä sen energia- ja rasvamäärän takia, koska anoreksia sai minut vakuuttumaan siitä, että maapähkinävoi on kaikin tavoin pahaa ruokaa.
Sitten kohtasin maapähkinävoin, ja jouduin syömään sitä parikymmentä kertaa ennen kuin tajusin tykkääväni siitä, ja näin siitä tuli yksi suosikeistani.
Eli vaikka olisit tuominnut jonkin ruoan pahan makuiseksi vaikket olisikaan sitä syönyt tai olet kokeillut sitä vain kerran pari, niin anna sille uusi - tai kymmenen uutta - mahdollisuutta. Lapsilta vie ainakin sellaiset 18 syömiskertaa ennen kuin he pystyvät sanomaan pitävätkö he ruoasta, ja sama pätee ihan aikuistenkin kohdalla. Toki jotkin ruoat taas eivät miellytä ihmisen makusilmuja ja voivat jo ensimaistamisella olla niin epämiellyttäviä, että ihminen pystyy sanomaan ettei nauti ruoasta. Mutta pitää kuitenkin maistaa ja antaa ruoalle mahdollisuus.

Pelkoruokia pitää kohdata useamman kerran: mitä pelottavampi sitä useammin sitä pitää syödä. Toisaalta myös mitä useammin eri pelkoruokia kohtaa niin sitä nopeammin pelot eri ruokiin alkaa kutistua, sillä kohtaamalla uusia, pelottavia ruokia aivosi saavat koko ajan uutta viestiä, että "hei, taas tämä ihminen syö tätä aiemmin pelottavaa ruokaa, jo toinen kerta tälle päivälle, eli tämä ei olekaan enää niin iso juttu. En lähetäkään ihmiselle enää niin isoa ahdistusta!" Muista, että parantuminen on opettelua. Sinun pitää opettaa myös aivoillesi miten suhtautua ruokaan, ja yksi erittäin simppeli ja tehokas keino on vaan syödä pelkoruokia. Tällä tavalla luot uusia, terveitä yhteyksiä aiempien sairauden yhteyksien tilalle, ja kerta kerralta ahdistuneisuus ja pelko lievittyvät.
Tässä vaiheessa on erinomainen tilanne laajentaa ruokavaliota ja etsiä uusia suosikkeja. Laita ranttaliksi, heittäydy villiksi, kokeile kaikkia kaupan ruoka-aineita ja kokeile mitä yllättävimpiä yhdistelmiä, ja ole utelias!

3. Lopeta laihduttaminen - nyt ja lopullisesti

Laihduttamisen lopettaminen on kaiken a ja o, niin parantumisesi kuin ruoan kanssa ystävystymisen kannalta.
Kun laihduttamisen lopettaa, alkaa luonnollisesti vapautua enemmän energiaa pakonomaisesta ruokaan keskittymisestä ja perspektiivi laajenee: sen sijaan että ruoan näkee vain välttämättömänä pahana, näkee mahdollisuuksia, makuja, värejä. Näkee ravintoa, näkee ruokaa. Tulee uteliaaksi. Ja tulee myös se piste, kun haluaa omalle keholleen vain parasta.
Nurinkurisesti, laihduttaminen lihottaa sillä se laukaisee elimistössä säästöliekin ja pidemmälle vietynä triagen, eli keho keskittää kaiken energian ylläpitämään välttämättömien elintoimintojen toiminnon. Laihdutettaessa elimistö käyttää polttoaineenaan paitsi lihaksia niin myös sisäelimiä, jolloin aineenvaihdunta pienenee. Kun ihminen sitten syö enemmän, keho tarraa kaikkeen kiinni seuraavan nälänhädän pelossa ja paino nousee.
Mutta kun laihduttamisen lopettaa ihminen syö tarpeeseensa. Ihmiskeho on uskomaton koneisto, jolla on äärimmäisen hienostunut nälän ja kylläisyyden säätelyjärjestelmä, joka pitää huolen optimaalisesta energian saannista ja hyvinvointipainon ylläpitämisestä. Tällöin myös kaikki kontrolli on sinulla itselläsi edellyttäen, että olet oppinut kuuntelemaan kehosi viestejä ja toimimaan niiden mukaan.

4. Kuuntele kehoasi

Niin ruoan kuin parantumisesi kuin hyvinvointisi kannalta on äärimmäisen tärkeää palauttaa yhteys omaan kehoon. Mitä kehoni kertoo minulle juuri nyt?
Joskus omat mielihalut voivat aiheuttaa sekundäärisiä tunteita, esimerkiksi häpeää tai syyllisyyttä, sillä "enhän minä saisi syödä tätä ruokaa enkä todellakaan saisi tuntea himoa sitä kohtaan". Mutta kehosi ei kuuntele syömishäiriösi ajatuksia eikä noudata sen synnyttämiä tunteita, sillä kehosi prioriteettinä on sinä: sinun hyvinvointi. Joskus mielihalut voivat tuntua todella järjettömiltä mutta koskaan ne eivät synny tyhjästä. Jo evoluution ja ihmissukupolven hengissäsäilymisen kannalta kehomme viestit kertovat aina jostakin tarpeesta, joten sinä todella voit luottaa kehoosi ja sen viesteihin.

Voit lähestyä himoitsemiasi ruokia - etenkin sinulle hyvin vaikeita ja pelottavia - kirjoittamalla ylös tunteesi ja ajatuksesi tilanteessa. Mitä ajatuksia ruoka sinulle synnyttää? Miltä syöminen tuntui? Entä jälkeenpäin? Voit ottaa ruoan käteen ja katsella sitä eri puolin, haistaa sen tuoksun. Miltä se tuoksuu? Entä miltä se maistuu?
Lähesty tilannetta enemmän uteliaana, ikään kuin tapaisit ystävän, jota et ole nähnyt pitkiin aikoihin.

5. Mene oman mukavuusalueesi ulkopuolelle

Siinä vaiheessa, kun parantuminen alkaa tuntumaan turhan mukavalta, edistyminen tyssää.
Ei ole tarkoitus kiduttaa sinua vaan on tarkoitus pitää sinut liikkeellä, edistymässä, kehittymässä.
Oletko tottunut syömään keittoa aina lounaaksi tai yhden keksin aina jälkiruoaksi? Syötkö aina saman aamiaisen tai välipalan? Riko rutiineja! Syö lounaaksi annos lasagnea ja iltapalaksi pitsaa. Syö jälkiruoaksi pala suklaakakkua jäätelöllä. Syö aamiaiseksi sokerihuurrutettuja muroja maapähkinävoilla höystettynä. Syö muualla: mene lounaalle johonkin ravintolaan, pakkaa välipala mukaan ja mene vaikka kirjastoon. Tai pakkaa välipala mukaan ja istahda bussiin ihan vaan ajelulle ilman että olisit mihinkään menossa.
Tiedosta omat kehittämisen tarpeesi ja targetoi ne. Jos sosiaaliset syömistilanteet ovat sinulle vaikeita, paneudu niihin. Mikä vaan tilanne käy kunhan lähellä on enemmän kuin yksi ihminen. Tai jos olet todella kaavoihisi kangistunut ateriasuunnitelman suhteen, mieti itsellesi helpoin tapa lähteä sitä rutiinia rikkomaan; onko se aterian syöminen puoli tuntia ennen tai jälkeen, onko se ihan erilainen jälkiruoka, onko se lasagnea keiton sijaan, onko se välipalan syöminen kaupungilla, onko se iltapalan syöminen sohvalla keittiön pöydän sijaan. Keinoja löytyy paljon, joten anna mielikuvituksesi lentää!

Harjoittele spontaania syömistä ja tämä on erityisen tärkeää heille, jotka noudattavat ateriasuunnitelmaa. Itselläni toipumisvaiheessa ateriasuunnitelman noudattaminen tyssäsi aina siihen, että se ei koskaan sallinut spontaania syömistä ja olen itse nykyisin ruoan suhteen melko spontaani. Olen uskaltautunut kahvilaan chai lattelle ihan vaan hetken mielijohteesta, tai olen koukannut jäätelön kioskista mukaan. Aina ei ole edes tehnyt mieli jäätelöä tai chaita, vaan olen tehnyt sen niin puhtaasti harjoituksen takia kuin ihan vaan jonkin tekemisen takia.

Oli oma mukavuusalueesi millainen hyvänsä, tiedosta se ja ota askel ulkopuolelle. Voit piirtää siitä vaikka ihan piirroksen tai kirjoittaa vaikka käsikirjoituksen - kirjoita vaikka novelli tai jopa näytelmä! - mikä tahansa mikä toimii juuri sinulle. Tai voit vaan kuvitella sen mielessäsi. Tärkeintä on se, että tiedostat mitä sinun pitää tehdä - laajentaa käyttäytymismalliasi - ja haastaa itseäsi. Mikä tahansa mikä sinua jollain tapaa haastaa - olipa se pelkoruoka, haastava syömistilanne, ruoan valmistaminen, syöminen eri paikassa, ateriasuunnitelman ulkopuolinen syöminen, tai vaikka vaan enempi lepääminen - tee se. Mitä vähemmän haastat itseäsi, sitä pienemmäksi mukavuusalueesi jää ja sitä suurempi on relapsin riski tulevaisuudessa.
Älä tyydy puolinaiseen, vaan tähtää täyteen!

Eihän tämä kaikkein helpointa hommaa ole (okei, vuoden vähättely :D) mutta joka ikinen minuutti maksaa itsensä takaisin! Yksi ehkä isoimmista esteistä muodostaa syömishäiriöinen ajatusmaailma ja sen ehdottomuus, kärsimättömyys, sillä kaiken pitäisi muuttua just ja nyt. Näin se ei kuitenkaan mene. Olet kehittänyt nykyiset ajatusmallit vuosien huolellisella työllä ja toistolla, joten uusien ajatusmallien omaksuminen vaatii yhtä huolellista työtä ja toistoa myös. Mutta jostakin pitää aloittaa, ja hyvä uutinen on se, että fake it till you make it! 
Eli vaikka et uskoisi tippaakaan siihen mitä ajattelet, niin jokainen toistamasi ajatus ja teko rekisteröityy aivoihisi. Esimerkiksi toistat ajatusta "maapähkinävoi ei ole pahaa ruokaa eikä se minua lihota" vaikka et oikeasti usko siihen pätkääkään, mutta mitä enemmän toistat sitä niin sitä enemmän itse asiassa alat uskomaan siihen. Me voimme opettaa itsemme ajattelemaan uudella tapaa toistamalla jotain uutta mallia, toistamalla uutta ajatusta.
Muistelepa silloin ennen kuin sairastuit. Millainen oli reaktiosi ajatuksiin, jotka ovat nykyisin sinulle automaattisia? Todennäköisesti epäilit niitä, vierastitkin, et välttämättä edes uskonut niihin. Mutta mitä enemmän ajattelit sitä, niin sitä enemmän aloit myös uskomaan siihen.

Tämä on itse asiassa se salaisuus, joka auttoi itseäni paljon.
Toistin vaan samoja ajatuksia: mikään ruoka ei ole hyvää eikä pahaa, ruoka on neutraalia, ruoka on vain ruokaa. Kun tästä pääsin vähän eteenpäin, seuraavat ajatukset olivat: saan syödä kaikkea, kaikki ruoka on sallittua, kaikki ruoka on hyvää ruokaa. Tästä taas seuraava askel oli se, että rupesin tietoisesti ajattelemaan ruokaa kuin ystävää mutta huomautan tässä nyt siitä erittäin tärkeästä seikasta, että ruoka ei ole eikä tule toimimaan ystävän tmv korvikkeena!

Tämän postauksen vinkit eivät siis tarkoita sitä, että ruoasta poistetaan se ruoan ja ravitsemuksen rooli, eli että ruoalla jollakin tapaa täytetään jotain muita kuin ravitsemuksellisia tarpeita!!

Tämän postauksen tarkoitus on siis enemmän luoda parempaa suhdetta ruokaan, ystävystyä sen kanssa, sen sijaan että suhde säilyisi jotenkin ehdottomana hyvä vs paha, tai välttämättömänä pahana. Ruoka on kuitenkin paitsi elinehto niin se on myös iso osa meidän sosiaalista elämää ja kulttuuria, joten mitä parempi suhde ruokaan on niin sitä helpompi on myös jatkaa toipumisessaan ja omassa elämässään eteenpäin. Ja kun suhde ruokaan muuttuu ystävällismieliseksi, niin yleensä silloin ihminen myös itse kuuntelee kehoaan ja kunnioittaa omia tarpeitaan ja täyttää ne, sen sijaan että tukahduttaisi omat tarpeensa ruoalla tai sen välttämisellä.

Kaikki ruoka on sallittua mihin kellon aikaan hyvänsä miten paljon tahansa!

Lisää pelkoruokien kohtaamisesta täällä.
Lisää pelkojen kohtaamisesta täällä.
Lisää herkuista parantumisvaiheessa täällä.
Lisää mielihaluista täällä.
Lisää nälkäsignaaleista ja intuitiivisesta syömisestä täällä.

<3: Heidi

Budjettiystävällisiä ruokavinkkejä

Yksi aihe, johon olen törmännyt niin omakohtaisesti kuin kuullut muidenkin suusta on se, että ruokaan saa menemään todella paljon rahaa. Ruoka ei Suomessa ole mitenkään kovin edullista, ja kun toipumisvaiheessa joutuu syömään paljon, niin pieni budjettipaniikki iskee helposti.
Terveyden kustannuksella ei pidä leikkiä eikä omalle hyvinvoinnille voida asettaa hintaa mutta ei tätä aihetta voida välttää, ja kyllä pystyy syömään edullisemminkin hyvinvoinnista tinkimättä. Pitää vaan tietää muutama kikka.
Joten tämä postaus käsittelee aihetta miten säästää ruokakuluissa ruoasta tinkimättä.

Kaiken a ja o on pieni tilannekatsaus: mihin laitat tällä hetkellä eniten rahaa? Mistä voit säästää?
On aika turhaa ostaa kalliita luomutuotteita, kun samat tuotteet saa paljon edullisemmin normaaliversioina. Ymmärrän, että toisille luonnonmukaisuus on todella sydäntä lähellä ja mikäli et ole valmis tinkimään tästä, niin sinun pitää löytää jonkin muu keino.
Ostatko paljon autenttisia tuotteita, esimerkiksi aitoja Oreoita, Ben & Jerry'siä, Fazerin kolmen euron kaurahiutaleita, Barillan tai Bertollin pastakastikkeita, aitoa Coca Colaa, jne? Varmasti ihan jokaikisestä tuotteesta on kehitetty markettien omien merkkien halpistuotteita, kuten Pirkka ja Kmenu, Xtra, Rainbow ja Lidlin omat tuotteet, jotka ovat huomattavasti edullisempia.
Hintaeroa esimerkiksi Cocacolan ja Rainbowin cokiksen välillä on reilusti yli euron, jolla saa jo kaksi pakettia K-menun pikakaurahiutaleita, tai neljä pussia makaronia tai kaksi Rainbowin sadan gramman valkosuklaalevyä.
Toki olen kuullut sanottavan, ettei halpis-kokikset maistu yhtä hyvältä kuin aidot kokikset ja näin varmasti voi ollakin mutta ellei kokis ole sinulle kalliin shampanjan veroinen ylellisyytuote, jolla haluat hemmotella itseäsi rankan viikon päätteeksi tai juhlistaa merkkitapahtumaa, niin kannattaa todella miettiä haluaako pulittaa yhdestä kokispullosta kahta euroa, jos samaa voi saada reilusti halvemmalla ja näin ollen säästää tärkeämpään ruokaan.

Osta suurempia määriä pienemmällä rahalla.
Esimerkiksi juustot tulevat kilohinnaltaan halvemmiksi isossa pakkauksessa ja jätä nyt ne kevytjuustot hyllylle! Esimerkiksi 17% Oltermanni tulee kalliimmaksi kuin täysrasvainen halpis-Edam, ja kehosi tarvitsee juustosta saatavaa kolesterolia muun muassa hermoston ja hormonitoiminnan korjaamiseen.
Vältä myös ostamasta valmiiksi viipaloituja juustoja, koska ne ovat huomattavasti kalliimpia kuin könttäjuustot. Mikäli tykkäät käyttää Aamupalan kaltaista sulatejuustoa niin suosittelen taas vaihtamaan kaupan omaan halpismerkkiin, sillä niin Keskolta kuin S-ryhmältä ja Lidliltä löytyy omat edulliset verrokkinsa.

Etsi alennuksia ja osta ruokia, jotka ovat alennettuja niiden parasta ennen -päiväyksen takia. Vaikka et ruokaa juuri sinä päivänä söisikään niin se kannattaa pakastaa ja ottaa sulamaan joko edeltävänä iltana tai aamulla. Tällä tavalla voit säästää jopa puolet tuotteen hinnasta.
Seuraa myös kauppojen ilmoituksia ja hyödynnä niitä. Markettiketjut myyvät usein alennuksella omia tuotteitaan, esimerkiksi Pirkan (vai onko se nykyisin K-Menu?) Daniela -keksejä kaksi pakettia 3,50€, ja nämä Danielat eivät juuri käytännössä Oreoista erotu.

Osta satokauden hevi-tuotteita, koska ne ovat aina kaikkein halvimpia. Muista näissäkin hinnoittelu, sillä saat menemään luomutomaatteihin ja -banaaneihin rutkasti enemmän rahaa kuin tavallisiin tomaatteihin ja banaaneihin, ja senkin erotuksen voit käyttää muuhun ruokaan.
Kaikkia kasviksia ei tarvitse ostaa edes tuoreina vaan pakastetuotteet käyvät yhtä hyvin, ja muista että pakastekasviksistakin löytyy markettien omat tuotteet, jotka ovat taas halvempia kuin esimerkiksi Apetitin.

Rasvanlähteistä kannattaa mennä edullisin ensimmäisenä. Rypsiöljy on vallan mainio vaihtoehto, sillä se on halpaa ja siinä on hyvä rasvahappokoostumus. Trendeiksi nousee säännöllisesti eri rasvoja, esimerkiksi kookosöljy on ollut todella hypetyksessä viime aikoina mutta se ei ole sen terveellisempää tai ihmeellisempää kuin esimerkiksi rypsiöljy. Toki sitä voi käyttää eri tarkoituksiin, esimerkiksi kuivuneen brow pomadan sillä voi elävöittää henkiin :D Mutta hintavertailussa kookosöljy on todella hännillä.
Suosi voita tai vähintään 60% margariinia, ja näistäkin löytyy markettiversiot, jotka ovat halvempia kuin Becelit ja vastaavat. Maitotuotteissa on sama juttu: Valion jogurtit voivat olla lähes kaksi euroa kalliimpia kuin markettiketjujen omat tuotteet. Tosin näissä on se huono puoli, että laktoosittomia halpistuotteita ei juuri ole, joten esimerkiksi itse laktoori-intolerantikkona joudun ostamaan kalliimpaa jogurttia. Mutta joka marketti tekee laktoositonta maitoa, joka on edullisempaa kuin esimerkiksi sen Valion.

Kun teet ruokaostoksia, niin suunnittele. Kannattaa tehdä jonkinlainen suunnitelma viikolle mutta pitää siinä tilaa vaihtelulle. Kokkaa isoja annoksia, koska a) tarvitset paljon ruokaa, ja b) voit säästää seuraavalle päivälle osan. Pasta on loistavaa recovery-ruokaa, sillä se on edullista, se on vaaleana helpompaa ruoansulatukselle prosessoida, ja se on täynnä hiilihydraatteja, joita kehosi kipeästi tarvitsee. Pastaa voi myös varioida paljon: milloin tekee kermakastiketta, milloin juustokastiketta, milloin sekaan heittää tonnikalaa, milloin keittää pelkkää pastaa ja lisää joukkoon voita ja pestoa.
Kannattaa olla luova kokkaamisen suhteen eikä tuijottaa reseptejä orjallisesti. Olen itse kehitellyt kaikkein maukkaimmat ruoat ihan inspiroimalla, toki pohjalla käytin ensin jotain reseptiä, jota sitten lähdin kehittelemään itse. Kokkaamisen ei tarvitse olla vaikeaa tai kallista ja kannattaa rohkeasti vaan lähteä kokeilemaan! Et tarvitse huippukokkien maustearsenaalia, sillä pärjäät loistavasti suolalla, mustapippurilla ja voilla, itse tykkään lisäksi maustaa puuroa esimerkiksi kanelilla tai piparkakkumausteella. Resepteissä lukee lähes aina tuoreyrttejä, joihin saa menemään todella pitkän pennin ja mikäli tykkää kokata paljon, niin kannattaa hankkia muutamat yrtit kuivana, sillä kuivat yrtit maksavat vain murto-osan tuoreiden hinnasta.

Moni varmasti joutuu hankkimaan lisäenergiaa jossakin muussa kuin perusruoan muodossa, jolloin apteekin nutreihin saa menemään ihan törkeän paljon rahaa. Yksi nutri kun maksaa yli kolme euroa, joka on tosi paljon! Ellei sinulle ole vartavasten lääkäri määrännyt apteekin nutreja, niin suosittelen hankkimaan Lidlistä recovery-juomia. Niissä on energiaa abouttirallaa saman verran kuin keskiverto nutrissa mutta hinta on huomattavasti edullinen. Pähkinät ovat myös todella erinomaisia recovery-ruokia ja niitä kannattaakin ostaa isompia pakkauksia ja suosia jälleen markettien omia tuotteita, ja sama koskee esimerkiksi kuivattuja hedelmiä.

Jotta kauppareissuista ja ruokailuista ei tulisi kovin kitkerää penninvenyttämistä, niin ehdottomasti kannattaa miettiä sellaisia tuotteita, joihin haluaa panostaa. Toiset eivät voi terveydellisistä syistä esimerkiksi syömään tavallista viljaa, jolloin gluteeniton on ainoa vaihtoehto. Gluteenittomat tuotteet ovat kalliimpia mutta tämähän voi olla sinulle eräänlainen tästä en tingi -tuote. Tai jos tykkäät tehdä aamupalastasi luksusta etkä innostu veteen tehdystä puurosta (kuka siitä nyt innostuu?), niin kannattaa kokeilla erilaisia manteli- ja kaurapohjaisia juomia. Tai ehkä rakastat omia pint partyja, jolloin haluat luonnollisesti panostaa jäätelöön. Mikä ikinä on sinun juttusi!
Taitoa on se, että löytää keinon säilyttää tasapaino ja pystyy panostamaan itselleen tärkeisiin asioihin ilman että budjetti on ensimmäisen Ben & Jerrysin jälkeen miinuksella (kannattaa muuten seurata Keskon ilmoittelua, koska aina välillä Benskut ovat tarjouksessa, kolme kpl kympillä!).

Ruokalaskun pienentäminen vaatii vähän vaivaa ja opettelua, mikäli siihen ei ole ennen tottunut. Jos olet tähän mennessä ostanut evääksi kioskilta kolmioleivän voit säästää ostamalla samanlaisen kaupasta marketin oman tuotteen, ja voit säästää vielä enemmän tekemällä evääsi itse. Suosi markettien omia merkkejä ja tiedä missä kannattaa pihistää, eli vertaile, vertaile ja vertaile! Onko järkevää tuhlata kolmea euroa luomutomaatteihin, jos saat sillä kolmella eurolla kurkun, pussillisen tomaatteja ja vielä puoli kiloa spagettia? Voit säästää ruokakuluissa paljonkin kuitenkin tippaakaan omasta hyvinvoinnista ja ravitsemuksesta tinkimättä, ja voit taas panostaa niihin pieniin ylellisyyksiin, jotka ovat sinulle tärkeitä.
Vaikka joudut näkemään vaivaa, niin jokainen tiukalla budjetilla elävä yksinasuja kyllä tulee arvostamaan sitä taitoa pitkään, ja vaikka edelleen asuisit vanhempiesi kanssa, niin tämä taito tulee sinulle hyödylliseksi tulevaisuudessa.
Ruoasta ei tarvitse tinkiä ja terveydestä ei koskaan pidä tinkiä, mutta hinnoista saa ja pitää tinkiä!

Nautinnollisia hetkiä kaikille!

-Heidi

Mielihalut toipumisessa

Kokonaisvaltainen toipuminen sisältää fyysisen toipumisen lisäksi tärkeänä osana henkisen puolen työstämisen. Yksi osa kokonaisuutta on mielihalujen kuuntelemisen ja toteuttamisen uskallus. Sinun kannattaa hyödyntää toipumisvaihe turvaruokien neutraloimiseen ja pelkoruokien kohtaamiseen. Usein mielihalut ovat juuri niitä pelkoruokia mutta saattavat olla ihan mitä vain kehosi kullakin hetkellä tarvitsee. On luonnollista että mielihalut ovat usein helposti sulavassa muodossa olevia energiatiheitä ruokia koska elimistösi pystyy hyödyntämään niistä saatavan enegrian tehokkaasti. Ja energiaa elimistösi kipeästi tarvitsee. Samalla on todennäköistä että juuri nämä ruoat ovat "kiellettyjen listallasi" samaisesta syystä. Mutta jos ajattelet asiaa konkreettisesti niin mitä pelottavaa ja kamalaa esimerkiksi pizzassa oikeastaan on (jos pizza kuuluu pelkoruokiisi). Siinä on leipää, jotakin päällistä ja juustoa. Ei mitään sen kummempaa. Korvapuusti on tavallaan kuin makea voileipä ilman päällisiä.

Jos huomaat että sinulla on selkeitä pelkoruokia (jotka samalla luultavasti ovat mielihalujasi) kannattaa sinun alkaa työstämään niitä. Kirjoita ne ylös listaksi ja ala haastaa itseäsi kohtaamalla ne. Voit sopia itsesi kanssa millaisella aikataululla niitä kohtaat mutta kannattaa ottaa härkää sarvista ja ryhtyä ripeästi toimeen. Ja kannattaa myös muistaa se että yksi altistuskerta ei vielä riitä vaan tarvitaan useita toistoja kunnes pelottava asia alkaakin tuntua tutulta ja neurtaalilta. Valmistaudu siis kohtaamaan pelkoruokasi useaan kertaan. Jos listasi koostuu samalla mielihaluistasi saat kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pääset haastamaan itseäsi ja samalla tyydyttämään mielihalujasi. Kohtaamalla ne useaan kertaan ja silloin kun sinun tekee kyseistä ruokaa mieli saat rauhoitettua kehoasi ja mieltäsi. Kielletyt ruoat eivät enää pakonomaisesti pyöri päässäsi ja kummittele alitajunnassasi. Sinusta tulee myös joustavampi kun et enää kategorisoi syömisiä sallittuihin ja kiellettyihin. Voi myös olla että sinulla tulee täysi stoppi turvaruokien suhteen ja anna silloin itsellesi mahdollisuus vapautua niistä.

Mielihalujen kieltäminen itseltään ei kannata. Ne muuttuvat entistä pakottavammiksi. Ajattele esimerkkinä tilannetta jossa sinua kehotetaan ajattelemaan kaikkea muuta paitsi ei missään nimessä vaaleanpunaista elefanttia. Aivan varmasti sinulle tulee pakonomaisia mielikuvia elefantista. Näin mielemme toimii, ajatussisältöjä ei voi pakottaa. Siksi mielihalujen noudattaminen auttaa myös neutraloimaan niihin liittyviä ajatuksia koska tunnesisältö heikkenee. Suklaa on suklaata, ei sen kummempaa ja sinulla on oikeus ja velvollisuus syödä sitä aina kun sinun tekee sitä mieli, vaikka kaksikymmentä kertaa päivässä. Mielihalut kertovat sinulle tärkeää viestiä; mitä kehosi kiperästi kaipaa. Ne eivät tule kiusatakseen sinua vaan kertomaan tärkeää viestiä siitä mitä tarvitset. Uskalla siis kuunnella niitä ja haastaa itseäsi. Se on tie kohti vapautta ja terveyttä.

Kehomme viestii mitä se kulloinkin tarvitsee ja voit luottaa kehosi viesteihin. Eihän kehosi valehtele sinulle pissahädästäkään, joten miksi mielihalut olisivat millään tapaa eri juttu? Emme aina voi järjellä miettiä ja päätellä mitä keho tarvitsee ja hyvä niin! Siksi meille on luotu mielihalut: ne kertovat mitä rakennusaineita se tarvitsee.
Koska moni himoitsee pelkoruokia niin usein voi herätä yllyke korvata himottu ruoka jollakin muulla, esimerkiksi suklaapatukka proteiinipatukalla. Saatat järkeillä, että mitään vahinkoa ei synny, koska molemmissa on sama määrä energiaa. Mutta pysähdy hetkeksi ja havainnoi tilannetta: sinulla on mielihalu suklaaseen eikä proteiinipatukkaan, joten kehosi ei tarvitse proteiinia vaan suklaata. Mikäli korvaat suklaapatukan tässä proteiinipatukalla, niin annat kehollesi vääriä rakennusaineita, joita se ei ole pyytänyt. Tämän lisäksi olet mitätöinyt kehosi tarpeen ja himo suklaaseen tulee kasvamaan, joten jossakin vaiheessa tulet kuitenkin antamaan mielihaluille periksi. Joten ei kannata lähteä sille polulle, jossa himotut ruoat korvataan jollakin muulla. Voit luottaa kehoosi: se ei valehtele sinulle ja sen intressinä on aina sinun hyvinvointi.

Itselläni (Vuokko) on edelleen jonkin verran ns pelottavampia ruokia joiden syömiseen menee vähän enemmän henkistä energiaa ja vaihtelevissa määrin mielihaluja. Esimerkiksi maapähkinävoita syön lähes päivittäin banaanin kylkiäisenä enkä tunnu kyllästyvän makuyhdistelmään! Lisäksi suklaa ja jäätelö kuuluvat vakiokalustoon. Joskus tulee ihan hurja suolaisen himo ja silloin syön perunalastuja, tämä tapahtuu kausittain. Talvella himoitsin pitkään porkkanoita mutta sitten niihin tuli totaalinen stoppi. Ajattelen ja puhun itselleni sallivasti ja rahoittavasti, ei ole mitään hätää, kehoni haluaa vaihtelevasti erilaisia asioita ja kun sallin ne itselleni ei niistä tule niin helposti pakottavia pakkomielteitä. Joskus voi käydä myös niin että jokin mielihalu ei sitten maistukaan niin hyvältä kuin mitä oli ennakkoon ajatellut ja sekin on ihan ok. Tärkeintä on että mielesi toimii joustavasti ja sinun ei tarvitse rajoittaa itseäsi millään haitallisella tavalla. Hyödynnä mahdollisuus haastaa itseäsi ja laajentaa kokemusmaailmaasi, sinulla on siihen kaikki oikeus ja myös velvollisuus itseäsi kohtaan!


- Vuokko ja Heidi

Vinkkejä aineenvaihdunnan normalisoimiseksi

Yksi useimmin kysytyistä kysymyksistä liittyy hitaaseen aineenvaihduntaan sekä pelkoon siitä, että onko aineenvaihdunta pysyvästi pilalla. Tämä on varsin relevantti kysymys, joka koskettaa meitä jokaista syömishäiriöstä kärsivää tavalla jos toisella. Pelko siitä, että aineenvaihdunta on pilattu ihan täysin voi nousta jopa esteeksi toipumiselle tai tietämättään ihminen toimii niin, että omilla toiminnoillaan vaikuttaa aineenvaihduntaan negatiivisesti.
Mutta heti alkuun pieni spoler alert: aineenvaihduntasi ei ole pilalla ja sen voi korjata.

Ihmiskeho on tehty selviytymään ja se on uskomattoman sopeutuvainen. Tästä syystä aineenvaihdunta hidastuu kun ihminen alkaa syömään vähemmän. Kehosi ei halua sinun pudottavan painoa, koska se ei enää voi hyvin, ja pysyäkseen elossa kehosi täytyy priorisoida mistä kuluista säästetään. Kehon ns. turhia ja ylimääräisiä kuluja ovat muun muassa hiukset, iho ja kynnet, ruoansulatus sekä hormonitoiminta, näin karkeistettuna. Mutta kehossa tapahtuu paljon muutakin: ruumiinlämpö alkaa laskemaan pikkuhiljaa, verenpaineen ja pulssin säätely heikkenee, lihasmassa alkaa pienentyä, luustontiheys alkaa heikentyä, hermoston toiminta heikkenee. Eli kun kehosi ei saa tarpeeksi energiaa ravinnosta, se priorisoi, ja tällöin BMR (basal metabolic rate, se määrä energiaa minkä kroppasi tarvitsee pelkästään elossa pysymiseen) laskee. Mitä pidempään aliravitsemustila jatkuu, sitä enemmän keho säästää ja sitä enemmän aineenvaihdunta supistuu.
Loppupeleissä keho päätyy triageen, eli se keskittää kaiken energiansa vain välttämättömiin elintoimintoihin, kuten sydämen, aivojen, keuhkojen ja maksan toimintoihin.

Aineenvaihdunta hidastuu siis siksi, että keho saa vähemmän energiaa kuin mitä se tarvitsee, eikä tämä tila ole pysyvä. Aineenvaihdunnan voi normalisoida varsin yksinkertaisin keinoin: syömällä paljon, syömällä paljon hiilihydraatteja ja rasvoja sisältäviä ruokia, ja lepäämällä paljon.
Tiedän miten pelottavaa ja ahdistavaa on, kun paino lähtee alussa nousuun kuin raketti ja mielessä pyörii kauhukuvat: tulenko lihomaan ihan muodottomaksi? Olenko pilannut aineenvaihduntani pysyvästi?
Tämä voi houkutella todella paljon tarttumaan ohjaksiin ja itse ohjailemaan painon nousua, sillä nouseehan paino jo alle 2000 kalorilla ja voit vieläpä liikkua!
Mutta.
Liikkumalla ja syömällä vähemmän kuin kehosi pyytää et anna aineenvaihdunnallesi mahdollisuutta toipua, sillä toimintasi on edelleen hyvin rajoittavaa. On pakko luopua sairaasta kontrollista voidakseen toipua ja saada kontrolli itselleen.
Ja seuraavaksi niihin vinkkeihin!

1. Syö riittävästi, ja syö vielä vähän enemmän!

Aineenvaihdunta kiihtyy kun syöt. Aineenvaihdunta ei kiihdy juomalla vettä, syömällä kurkkua tai vetämällä salaattia päivät pitkät, vaan aineenvaihdunta kiihtyy syömällä.
Jos et vielä ole täysin tietoinen paljonko sinun pitää syödä, vilkaise tämä sivu, mutta 3000 kcal on se hyvä nyrkkisääntö. Alussa saatat joutua syömään mekaanisesti saadaksesi tarvittavan energiamäärän täyteen, koska kehosi nälkä- ja kylläisyyssignaalit eivät toimi kunnolla. Moni käy läpi extreme hungerin, jolloin sinun täytyy syödä kehosi mukaan. Erittäin tärkeää on se, että syöt säännöllisesti parin-kolmen tunnin välein (luonnollisesti EH on poikkeus mikäli olet nälkäinen useammin) etkä skippaile yhtäkään ateriaa tai välipalaa. Pidä aina naposteltavaa mukana ja myös syö niitä.
Eli ensimmäinen ja tärkein vinkki on syödä ja paljon!

2. Lepää!

Lepääminen on toinen avain asiaan.
Kehosi on jo nyt valtaisan stressin alaisena, ja stressi pitää kehon koko ajan hälytystilassa. Kehosi ei kaipaa liikuntaa, se ei kestä lisästressiä, jonka liikunta sille asettaa. Mietipä jos sinulla olisi jalka poikki: et varmasti lähtisi lenkille vaan antaisit jalkasi toipua, eikö niin? Nyt kyse on koko kehostasi.
Liikunta toipumisen aikana pitää kehon nälkiintymistilassa huolimatta siitä miten paljon syöt, joten aineenvaihdunta ei pääse elpymään mikäli liikut.

3. Syö aineenvaihduntaystävällisiä ruokia!

Näitä kutsutaan englanninkielisellä termillä "warming foods" siksi, että ne kiihdyttävät aineenvaihduntaa, eli paljon hiilareita ja rasvoja sisältäviä ruokia. Pitsa, ranskalaiset, juusto (erityisesti juusto), suklaa, maapähkinävoi, jäätelö, pasta, punainen liha, erilaiset jälkiruoat jne jne. Toisin sanoen, mitä herkullisempaa, sen parempaa aineenvaihdunnan kannalta!
Tämä siksi, että hiilihydraatit vaikuttavat suoraan leptiinin - eli nälkähormonin - tuotantoon sekä kiihdyttää aineenvaihduntaa. Äläkä missään nimessä unohda suolaisia ruokia!!

4. Älä juo ellet ole janoinen ja tarkkaile kehoasi

Toisin kuin väitetään, paljo veden juominen ei kiihdytä aineenvaihduntaa vaan se päin vastoin hidastaa. Tarkkaile virtsan väriä saadaksesi selville onko kehosi oikein nesteytetty; mikäli virtsa on lähes kirkasta ja hajutonta, juot liikaa vettä. Myös kehon lämpötila, sekä kylmät sormet ja varpaat viestivät siitä, että aineenvaihduntasi on hidas ja tarvitset ennen kaikkea ruokaa korjaamaan tilanteen, et vettä.
Voit totta kai edelleen juoda, mutta juo janosi mukaan. Se riittää erinomaisesti.

5. Pidä hedelmät ja kasvikset kohtuullisina

Vaikka hedelmissä ja kasviksissa on hiilihydraattia, niin niissä on ennen kaikkea vettä, ja tarvitset ruokaa, ja etenkin paljon hiilareita ja rasvoja sisältäviä ruokia kiihdyttämään aineenvaihduntaa. Voit edelleen syödä hevi-osaston tuotteita, mutta lisukkeina eikä pääateriana.

6. Vähennä stressiä ja nuku

Mikäli syöt täysin rajoittamatta ja lepäät, jo tällä tavalla saat vähennettyä stressiä todella paljon, ja kehosi tarvitsee ravintoa ja aikaa korjatakseen aineenvaihdunnan. Kiinnitä huomiota muihin stressitekijöihin, kuten työ- ja/tai koulustressiin, ja poista stressiä aiheuttavia tekijöitä niin paljon kuin mahdollista. Yksi hyvin simppeli keino on pyytää apua niin työ- tai kouluasioihin kuin omaan toipumiseesikin. Tarvitset apua ja tukea, ja sen saaminen jo vähentää stressin määrää.
Todella tärkeää on myös riittävä uni, vähintään 8-9 tunnin yöunet. Moni kokee toipumisen aloittamisen jälkeen todella voimakasta väsymistä, uupumista, ja tällöin päiväunien ottaminen on enemmän kuin suotavaa. Kehosi on todella kovan rasituksen alaisena ja se toipuminen tapahtuu levossa.

Kun alat noudattamaan näitä neuvoja, tulet huomaamaan erilaisia aineenvaihdunnan kiihtymisen merkkejä, jotka eivät kaikki ole kovin miellyttäviä. Yöhikoilu, kiihtynyt sydämen syke, kehon lämpötilan muutokset, jopa kuumat aallot... Ne eivät tunnu mukavalta, mutta ne ovat kaikki merkkejä kiihtyvästä aineenvaihdunnasta. Etenkin alussa kehon reaktiot saattavat olla rajujakin johtuen siitä, että keho etsii tasapainoa. Onhan se ollut oman aikansa kovan stressin ja nälkiintymisen alaisena, jolloin vaurioita on ehtinyt syntyä, mutta niistä voidaan toipua onneksi.
Tämä vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, lepoa ja ravintoa, mutta aineenvaihduntasi tulee kyllä toipumaan. Voin itse todeta sen, että kahdesti näillä ohjeilla navigoineena oma aineenvaihduntani ei ole koskaan ollut yhtä vilkas normaalipainoon päästyäni, ja olin todella yllättynyt! Mutta olin myös helpottunut, sillä minun ei tarvinnutkaan enää katsoa mitä ruokaa söin, vaan söin kaikkea mitä halusin painoni pysyen järkähtämättä samassa lukemassa.
Joten kyllä, toivoa on!

Lisätietoa sekä yksi lähteistä täällä ja täällä.
Lisätietoa aineenvaihdunnasta täällä.
Lisää liikunnan vahingollisuudesta täällä.
Lisää hiilihydraateista, rasvoista ja proteiineista täällä.
Lisää epäterveellisestä vs terveellisestä ruoasta täällä.

Sisäinen puhe - sabotaattori vai mahdollistaja?

Jokainen meistä käy jatkuvaa sisäistä vuoropuhelua itsensä kanssa, meillä kaikilla on sisäinen höpöttäjä joka tuottaa mieleemme ajatuksia jatkuvalla syötöllä. Se saattaa olla tietoisen mielemme taustalla tai sitten aktiivisen huomiomme kohteena. Me, jotka sairastamme syömishäiriötä joudumme käymään keskusteluja syömishäiriömme kanssa, mitä enemmän yritämme pistää sairaudelle vastaan sitä äänekkäämpi ja vaativapi siitä tulee etenkin toipumisen alkutaipaleilla. Joskus voi olla vaikea erottaa syömishäiriön ääntä omasta terveestä äänestä. Toipumisen onnistumisen kannalta tärkeää olisikin erottaa nuo kaksi ajattelun osaa, jolloin on mahdollista alkaa kyseenalaistamaan sairauden käskyjä ja vahvistaa omaa tervettä puolta.

Moni meistä puhuu huomaamattaan itselle todella rumasti. Haukkuu, sättii, mollaa.. Sisäiseen puheeseen kannattaakin tietoisesti kiinnittää huomiota ja alkaa opettelemaan lempeää ja sallivaa suhtautumista omaan itseen. Lopulta sinä olet itsesi paras ystävä ja se että suhtaudut itseesi lämmöllä antaa mahdollisuuden suhtautua myönteosesti myös toisiin. Hyvä olo huokuu ulospäin. Syömishäiriö on syöttänyt sinulle mahdollisesti vuosikausia negatiivista viestiä itsestäsi ja huijannut sinut tottelemaan sen vaatimuksia. Syömishäiriö ei koskaan halua sinulle hyvää, sen manipuloima sisäinen puhe ei edistä hyvinvointiasi vaan päinvastoin vie sinua kauemmaksi omasta itsestäsi. Sen vuoksi toipuessasi sinun on tärkeää haastaa tietoisesti syömishäiriön ääntä ihan toiminnan tasolla. Koska ajatuksemme vaikuttavat tunteisiimme ja toimintaamme. Ja toimintamme puolestaan vaikuttaa tunteisiimme ja ajatuksiimme. 

Sisäisen puheen hahmottamisessa voit koittaa tunnistaa suhtautumista itseesi ja miettiä että suhtautuisitko tai puhuisitko samoin ystävällesi? Mitä mieleesi tulee kun katsot peiliin? Mitä sanot itsellesi, mitä haluaisit sanoa itsellesi, mitä sanoisit ystävällesi jos peilistä katsoisi hän? Tuskin haukkuisit häntä rumaksi ja lihavaksi, miksi tekisit niin omalla kohdallasi? Sinä olet paras ystäväsi, sinun tulee ensisijaisesti pitää huolta itsestäsi. Olet omassa seurassasi koko elämäsi ajan, mikset tekisi siitä mahdollisimman mukavaa ja lempeää? Kun pääset irti syömishäiriön kahleista on sinulla mahtava mahdollisuus luoda uusi suhde itseesi, salliva, lempeä ja myötätuntoinen.

Sisäisen puheen tunnistaminen on lähtökohta tarvittaessa sen muuttamiseen mutta sinun tulee tehdä töitä tietoisesti asian eteen. Jos olet tottunut puhumaan itsellesi kovin negatiiviseen sävyyn, on levy jäänyt luultavasti päälle soittamaan samaa lokaa yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt sinun tulisi luoda uusia aivoyhteyksiä ja korvata tuttu nauha uudella. Tässä tietoinen läsnäolo on tärkeässä roolissa. Tunnista ajatuksesi ja tarvittaessa korvaa ne uudella, myönteisellä ajatuksella. Esimerkiksi ajatus "olen ruma ja tyhmä ääliö" voisi tietoisesti olla korvattavissa ajatuksella "olen kaunis juuri sellaisena kuin olen ja lisäksi olen älykäs ihminen jolla on paljon elämänkokemusta". Näitä sisäisen dialogin sisältöjä kannattaa kirjoittaa ihan ylös, sitä kautta voi olla helpompi tunnistaa sisäistä puhetta ja aloittaa sinun hyvinvointiasi tukeva vuoropuhelu. Syömishäiriö voi uskotella sinulle ettet ansaitse tuota kakkupalaa mutta tämä on vain ajatus, ei totta ja ottamalla kakkua ja syömällä sen osoitat syömishäiriölle että sinä olet itsesi herra ja mitään pahaa ei tapahdu kun toimit niin kuin on sinulle parhaaksi. 

Sisäisen puheen tiedostaminen ja negatiivisen puheen haastaminen ja korvaaminen vahvistaa sinua ihmisenä. Itsemyötätunnon taito on tärkeää hyvinvointisi kannalta ja sitä voit harjoittaa tietoisesti. Olet käynyt läpi helvetin sairastaessasi, nyt on aika opetella rakastamaan itseäsi ehdoitta, juuri sellaisena kuin sinä olet, ainutlaatuisena yksilönä. Itsemyötätunto ei myöskään tarkoita epätervettä itserakkautta, se ei ole keneltäkään muulta pois, päinvastoin. Kun voit hyvin, säteilet positiivista energiaa kaikkialle ympärillesi ja sillä on myönteinen vaikutus myös toisiin. Anna itsellesi mahdollisuus, kirjoita ajatuksiasi ylös ja tule tietoiseksi negatiivisesta sisäisestä puheesta. Sinä et ansaitse huonoa kohtelua, ansaitset parasta! Prosessin alkuunsaattamisessa pätee hyvin sanonta "fake it until you make it", eli alkuun uudenlainen tapa suhtautua itseesi voi tuntua keinotekoiselta mutta ajan myötä sisäistyy luontevaksi osaksi ajatusmaailmaasi. 

- Vuokko

Mutta minä olen erilainen; yksisarvisajattelu

Tuskin kovin yläkanttiin veikkaan sanoessani, että lähes kaikki syömishäiriöitä sairastavat ajattelevat olevansa ihan erilaisia kuin muut. Että fysiikan lait eivät koske heitä, että he eivät tarvitse niin paljon ruokaa ja että he eivät voi levätä. Että ei heille käy mitään, vaan muille.

Että he eivät ole tarpeeksi sairaita.

Että he - sinä - olet yksisarvinen; se ainoa yksisarvinen, johon mikään kirjoitettu ei päde.

Joten tässä postauksessa kerron tästä niin sanotusta yksisarvisajattelusta  ja pureudun myös tuohon ei koskaan tarpeeksi -ajatusmalliin.

Yksisarvisajattelu lienee kaikkein kiihkeimmillään silloin kun puhutaan energiamääristä.

Moni varmasti tunnistaa sen ajatuksen, että enhän minä oikeasti voi syödä noin paljoa, koska minähän lihon muodottomaksi! Paino nousee vähemmilläkin määrillä runsaasti, joten miten paljon se sitten nouseekaan kolme kertaa suuremmilla energioilla.

Tämä ajatus ei tule tyhjästä ja se pohjautuu ihan totuuteen: nälkiintyneenä, aliravittuna ja säästöliekillä paino nousee kyllä paljon lyhyessä ajassa vähillä ruokamäärillä. Se on ihan totta ja sen kokee varmaan jokainen RED:istä kärsivä. Mutta syy siihen miksi huomattavasti runsaampi määrä energiaa ei tätä tee johtuu aineenvaihdunnasta: syöminen kiihdyttää aineenvaihduntaa. Mitä enemmän syöt, sitä enemmän aineenvaihduntasi ja kehosi joutuu työskentelemään. Mitä vähemmän taas syöt, sitä enemmän BMR (basal metabolic rate, eli se määrä energiaa jonka kulutat pysyäksesi hengissä) laskee. Keho säästää kaikesta - hormonitoiminnasta, aineenvaihdunnasta, sisäelimien toiminnasta, luuston tiheydestä, hiuksista ja ihosta, aivotoiminnasta jne - ja kohdistaa saamansa vähät energiat siihen, että pysyt juuri ja juuri hengissä. Eli keho on triagessa (täällä), ja pysyäkseen toiminnassa keho joutuu syömään omia kudoksiaan.

Kun ihminen aloittaa refeedingin, paino voi nousta todella nopeasti lyhyessä ajassa johtuen eri syistä. Aineenvaihdunta ei luonnollisesti toimi, ruoansulatus on hidas, jolloin esiintyy turvotusta. Kehon solut täyttyvät nesteellä, koska nesteturvotus on kehon keino nopeuttaa vaurioiden parantamista, ja keholla on kiire saada lisää rasvakudosta suojaamaan sisäelimet. Rasvakudos on myös seuraavan nälkiintymiskauden varalle, koska mistäs keho sen tietää milloin se saa seuraavan kerran ruokaa?

Tämä kuitenkin helpottaa sitä paremmin mitä enemmän syöt ja lepäät. Korostan sitä, että tässä tarvitaan molempia - ruokaa ja lepoa - sillä ilman lepoa keho ei pysty hyötymään ruoasta, sillä liikunta pitää kehon nälkiintymistilassa ja todella alttiina lisävammoille.

Tämä kaikki on pelkkää faktaa ja kertoo siitä, että se yksisarviskokemus, ei se ole yksisarvista. Se on ehkä enemmän shetlanninponia. Tai risteytysponia. Pointti on siis se, että se kokemus, jonka niin helposti luulee olevansa todella poikkeuksellinen, onkin täysin normaalia ja yleistä.

Elin itse siinä omassa yksisarvisen kuplassani. Kun ensimmäistä kertaa törmäsin letsrecoveriin ja luin niitä tekstejä, olin totaalisessa kieltäytymisen tilassa. Ei nämä asiat koske minua, koska enhän minä koskaan voi syödä noin paljoa! En todellakaan voi levätä laakereillani ja syödä, koska minähän lihon ihan älyttömästi! En koskaan voi syödä vapaasti mitä ikinä haluan, koska multahan menee kontrolli, sitten terveys, ja koko maailma kaatuu niskaan! En voinut kuvitella, että nämä asiat koskevat kaikki minuakin. En ennen kuin kokeilin.

Itseäni auttoi todella paljon asioiden selvittäminen. Kirjaimellisesti elin parin kuukauden ajan googlessa kiinni, sillä minun oli pakko selvittää ihmiskehon toiminta juurta jaksaen; oli pakko selvittää miksi minun kroppani toimii näin, ja onko se normaalia (on).

Suurin epäuskoa tuottava asia oli se, että minäkin voin - tai minunkin pitää - syödä näiden ohjeiden mukaan. Olen saanut aika tehokkaan aivopesun eri hoitotiimeiltä, etten tarvitse yli 1800 kcal (ehdoton maksimi oli 2000), koska painoni nousee vähemmälläkin. Ja minähän uskoin tähän. Luulin olevani niin poikkeuksellinen, niin erilainen, että kaikki ovat väärässä antaessaan neuvoja itselleni.

Mutta se olinkin minä, joka oli väärässä.

Miksi toisten kehot sitten vahingoittuvat enemmän kuin toisten? Eikö kaikille pitäisi tulla samat vauriot? Entä jos kehoni ei vaurioidukaan, enkö olekaan sairas?

Tämä johtuu useista eri tekijöistä, kuten perinnöllisistä, lääkityksellisistä sekä muista tekijöistä. Toiselle voi osteoporoosi kehittyä hyvin aikaisin kun taas toinen voi sairastaa vuosia ilman luuston tiheyden heikentymistä, mutta hänellä voikin olla jotain muuta todella vakavaa elimellistä vauriota. Osalla esimerkiksi e-pillerit voivat antaa pientä suojaa luustolle, mutta ne eivät ole ratkaisu syömishäiriön aiheuttamaan osteoporoosiin ja/tai amenorreaan.

Harvoin kehon vauriot tuntuvat miltään ja aika monella voi käydä niin, että vasta vuosien sairastamisen jälkeen keho alkaa vaurioitua. Verikokeetkaan eivät aina kerro totuutta, sillä nälkiintyminen ja etenkin kuivuminen peittävät kehon oikean tilan alleen ja antavat vääristyneitä tuloksia.

Mutta kenenkään keho ei selviä täysin koskemattomana syömishäiriöstä, olipa kyseessä sitten kuukauden tai kuuden vuoden mittainen nälkiintymisjakso. Ei tarvitse olla elinsiirtojonossa ollakseen sairas, eikä tarvi kärsiä kroonisista kivuista ollakseen sairas. Pelkästään jo ajatus, ettei ole tarpeeksi sairas kertoo takuuvarmasti siitä, että on sairas. Terveet ihmiset eivät ajattele niin.

Syömishäiriö yrittää huijata koko ajan asettamalla uusia tavoitteita, mutta koskaan ne eivät riitä. Onnistunutta ja hyvää syömishäiriöistä ei ole elossa, koska kaikki he ovat kuolleet.

Älä anna sen ei tarpeeksi sairas -ajatuksen huijata, koska sinä takuulla olet tarpeeksi sairas! Ja enemmän kuin arvokas ja oikeutettu parantumaan!

Kuinka sitten selvitä tämän yksisarvisajattelun kanssa?

Sitoutua parantumiseen. Mieti omaa parantumishistoriaasi: mikä toimintamalli siellä on toistunut ja mikä erityisesti saa sinut ajattelemaan näin, tuntemaan että olet yksisarvinen?

Mikäli kaipaat puhdasta faktaa tueksesi, silloin sinun on enemmän kuin suotavaa selvittää tieteelliset seikat. Etsiä tutkimuksia, etsiä tieteellisiin artikkeleihin ja tutkimuksiin pohjautuvia blogeja, nettisivuja, artikkeleita jne. Voit samalla peilata itseäsi näihin faktatietoihin ja etsiä yhtäläisyyksiä avuksi.

Laita se ajatus merkille. Tiedosta, että nyt tämä on mun syömishäiriön tuottama ajatus, nyt tämä on yksisarvisajattelua, nyt tämä on tätä ei tarpeeksi sairas -ajattelua, koska se tiedostaminen on kaiken a ja o. Toimi sitten päin vastoin kuin syömishäiriö edellyttää, eli syö ja lepää.

Voit totta kai olla syömättä ja liikkua mutta silloin et voi odottaa täyttä toipumista ja kehon palautumista optimaaliseen tilaan. 

Lopuksi haluan sinun kuvittelevan sellaisen elämän, jota haluaisit elää, sinun unelmaelämää. Ohjailen sitä hiukan, sillä uskon monella olevan ainakin vähän vääristynyt käsitys normaalista ja ei-häiriintyneestä syömisestä ja elämästä, että siihen unelmaelämään ei pitäisi kuulua minkään tasoista syömisen kontrollointia tai edes sen seuraamista mitä syö, eikä painon seuraaminen ole poikkeus. Normaalit, terveet ihmiset eivät katso ruokansa perään eivätkä käy vaa'alla edes viikottain.

Mitä se optimaalinen, täysi parantuminen sitten on, niin jokaisella se näyttää erilaiselta, mutta tietyt samat seikat siellä näyttäytyy: ei ole tarvetta seurata painoaan eikä ole tarvetta seurata syömäänsä ruokaa, sillä keho hoitaa molemmat asiat. Tässä ei voita tiede, taide tai edes oma järki, vaan jokaisen oma keho. Meitä on siunattu uskomattoman älykkäällä ja hienovaraisella keholla ja sisäsyntyisellä taidolla syödä täsmälleen oikean verran ja oikeita ruoka-aineita ja säilyttää paino ilman mitään vippaskonsteja, joten arvostetaan sitä!

Parantuminen voi olla joko äärettömän tuskainen kokemus tai äärettömän voimauttava kokemus, ja meillä itsellä on valta päättää kumpaa se on. Joten miksi ei tehdä siitä niin voimaannuttava kuin mahdollista uudella mahdollisuudella? Koska se me ollaan saatu: uusi mahdollisuus.

Miksi parantumisvaiheessa ei pidä liikkua, lisää täällä.

Ajatusten voimasta lisää täällä.

Mitä haittaa on alipainosta, lisää täällä.

Miten kohdata vaikeat tunteet?

Syömishäiriöstä toipumiseen kuuluu valitettavasti usein enemmän tai vähemmän vaikeiden tunteiden kohtaaminen. Syömishäiriön avulla on pyrkinyt turruttamaan ja kontrolloimaan vaikeita tunteita, tai, tunteita ylipäätään. Silti sairauden kanssa käsi kädessä kulkee usein ahdistus ja masennus, etenkin kun sairaus pitkittyy. Niihin turtuu lopulta ja kurjasta olosta tulee normiolotila. Ei enää muista millaista on kokea tunteiden koko kirjo, se myös pelottaa. Toisaalta sairauden alkuvaiheessa saattaa tuntea euforista oloa aliravitsemuksen myötä, valheellista hallinnan tunnetta. On mahdollista että ennen sairastumista on kohdannut traumaattisia kokemuksia, kiusaamista, vaikeuksia perheessä, asioita jotka ovat ylittäneet sietokyvyn. Sairaus astuu näin ollen palvelemaan tunteiden turruttamista ja tarjoaa pehmeän sumukerroksen tunteiden ympärille. Ei ihme että toipuminen on monin tavoin haasteellista ja toipuessa joutuu kohtaamaan tunteita monella tasolla.

Ensinnäkin syömisen lisääminen tarkoittaa kontrollista luopumisen opettelemista ja todennäköisesti lisää näin ahdistusta hetkellisesti. Mitä pidempään uusia asioita toistaa sitä helpommaksi ne muuttuvat ja ahdistus alkaa hellittää. Muuttuva keho osaltaan lisää myös usein ahdistusta, sekin merkitsee sairaan kontrollin hellittämistä. Toipumisvaiheessa kannattaa minimoida ahdistusta tuottavat tekijät niin pitkälle kuin mahdollista ja esim vaatteilla on suuri merkitys siinä, millaiselta oma keho tuntuu. Heitä siis pieneksi jäävät vaatteet urakalla pois ja valitse sellaisia vaatteita joissa keho tuntuu siedettävältä. Sinun ei tarvitse selvitä yksin, koita hankkia itsellesi ulkopuolista apua, oli se sitten esim vanhempien tai ystävien muodossa, vertaistoiminnan kautta, terveyskeskuksen hoitajan käynneillä tai psykoterapeutin avustuksella. 

On normaalia että toipumisvaiheessa tunteet heittelevät laidasta laitaan. Ahdistuksen hallinnan suhteen kannattaa katsastaa tämä postaus. Vaikean ahdingon hetkellä TIP-taidoista (kehon lämpötilan muuttaminen esim kylmäpakkauksen tai kylmän veden avulla, itsensä rasittaminen intensiivisesti liikkumalla esim kyykkyhypyillä, progressiivinen rentoutus joka tarkoittaa äärimmäistä kehon lihasten jännittämistä ja hengityksen pidättämistä 10-20 sekunnin ajan ja sitten rentouttamista) voi olla suurta hyötyä leikkaamaan intensiivisimmän tunnehuipun jonka jälkeen on mahdollista ottaa käyttöön muita ahdistuksen ja tunteensäätelykeinoja. Koita muistuttaa itseäsi siitä että kyseessä on ohimenevä vaihe, näin ei jatku ikuisesti. On luvallista itkeä, huutaa, hakata tyynyä, mitä vain joka purkaa pahaa oloa ja mikä ei vahingoita itseä tai toisia. Voit myös kirjoittaa ajatuksiasi ylös tai koittaa piirtää/ maalata tunnetiloja. Joskus rauhallinen kävely ulkoilmassa helpottaa. 

Tärkeää olisi olla pelkäämättä tunteitaan. Tunteet ovat todellisuudessa vain tunteita, ne tulevat ja menevät, ne eivät sinällään velvoita mihinkään toimintaan. Tunteet ovat kertomassa meille jotakin. Joskus ne johtavat meitä harhaan, aktivoituvat ns. väärästä hälytyksestä. Joskus tunnetila on vaikea tunnistaa, olenko oikeastaam vihainen vai surullinen? Olenko vihainen vai onko taustalla häpeän tunne? Tunnetilojen tunnistaminen vaatii joskus itsetutkiskelua ja harjoittelua. Mindfulnessilla tarkoitetaan tietoisuustaitoja, kykyä hyväksyä tämä hetki sellaisena kuin se on, tuomitsematta ja arvottamatta sitä millään lailla. Hyväksyä vaikea tunnetila, tunnistaa se ja päästää siitä irti. Täältä löytyy lisää mindfulnessista. Voit ajatella tunteita ja ajatuksia mielikuvan tasolla vieraina järjestämissäsi juhlissa joissa itse toimit isäntänä. Vieraat tulevat olohuoneeseen, viipyvät siellä vaihtelevan tovin ja lähtevät. Sinä toivotat heidät tervetulleiksi ja hyvästelet lähtiessä. Kukaan vieraista ei jää olohuoneeseesi asumaan, samoin tunteetkaan eivät jää päälle sellaisenaan ikuisiksi ajoiksi vaan tulevat ja menevät.

Toipuessasi sinun on opetettava aivoillesi uusia tapoja ja aktivoitava uusia yhteyksiä aivoissa, sellaisia jotka palvelevat sinun hyvinvointiasi. On ymmärrettävää että se on ahdistavaa ja työlästä, silti täysin mahdollista toteuttaa. Jos olet kokenut traumaattisia asioita ennen sairastumista, voi olla tarpeen työstää näitä kokemuksia tavalla tai toisella. On tärkeää että et käytä syömishäiriötä tunteidesi säätelyyn vaan opettelet vaihtoehtoisia keinoja. Sinun kannattaa opetella rentoutumaan ja suuntaamaan huomiotasi toisaalle vaikeiden hetkien koittaessa. Rentoutumista kannattaa harjoitella neutraalissa olotilassa, silloin harjoitukset on helpompi ottaa käyttöön tositilanteessa. Yksi yksinkertainen hengitysharjoitus on vetää keuhkoihin ilmaa ja laskea samalla neljään, sitten pidättää hengitystä laskemalla seitsemään ja puhaltaa ilma ulos laskemalla kahdeksaan. Uloshengitys on siis puolet pidempi kuin sisäänhengitys. Eräs huomion siirtämisen harjoitus on kiinnittää huomio viiteen asiaan ympärillään ja nimetä ne mielessään, esim. näen edessäni tuolin joka on sininen, sitten nimetä viisi asiaa jotka kuulee ja kolmantena viisi asiaa jotka tuntee. Tätä voi toistaa useamman kierroksen tarpeen vaatiessa ympäristöstä riippumatta.

Vaikean hetken tullessa koita muistaa että tunne on vain tunne eikä velvoita sinua toimimaan millään tavalla. Tärkeintä on että pidät itsesi turvassa ja valitset sinulle toipumistasi tukevia tekemisiä jos päätät toimia. Ja muista että et ole yksin taistelussa ja että parempaa on luvassa kun vain jaksat jatkaa toipumisen tiellä.

Hyvää alkavaa kesää kaikille <3!


- Vuokko

Elämää toipumisen jälkeen ja oman itsen löytäminen

Parantumisprosessi on prosessi useine eri vaiheineen, ja yksi vaiheista on aktiivisen toipumisajan jälkeinen elämä. Tämä vaihe pelottaa ja epäilyttää monia useistakin syistä. Oma identiteetti voi olla hakusessa, sillä syömishäiriö valtaa ihmisen kuin syöpä.
Mitä siis sitten, kun paino on normalisoitunut ja fyysinen toipuminen on tapahtunut?
Mitä tapahtuu sitten? Entä miten säilyttää se tulos?

Syömishäiriöstä parantumisessa fyysinen toipuminen tapahtuu kaikkein nopeiten ja on äärettömän tärkeää tiedostaa se, että se oikea toipuminen alkaa vasta sitten sen jälkeen. Aivoilta kestää keskimäärin vuoden päivät päästä takaisin optimaaliseen tilaan parantumisen aloittamisesta, joten jo tästäkin syystä psyykkinen toipuminen alkaa vasta myöhemmin.
Sinulle on kehittynyt syömishäiriö palvelemaan jotakin tarkoitusta ja tämän työstäminen on oleellista. Mikäli kyseessä on tunteensäätelyn keinojen puuttuminen, täytyy sinun opetella niitä. Tiettyyn pisteeseen asti voi itsekin yrittää opetella niitä mutta omia juurtuneita tapojaan ja ajatusvääristymiään voi olla todella vaikea tunnistaa, jolloin terapiasta on suuri apu. Eri terapiasuuntauksia on laidasta laitaan mutta kognitiinen terapia on tässä hyvä, sillä siinä ihmistä opetetaan tunnistamaan omaa hyvinvointiaan rajaavia ja epätarkoituksenmukaisia ajatustapoja sekä niiden yhteyksiä ongelmakäyttäytymiseen, ja terapiassa opitaan ongelmanratkaisutaitoja sekä etsitään terveempiä ajatuksia niiden vääristyneiden ajatusten tilalle.
Kognitiivisia terapiamuotoja on useita, joista pariksi esimerkiksi kognitiivis-analyyttinen terapia, skeematerapia, dkt eli dialektinen käyttäytymisterapia, sekä mindfulness.

Monelle - etenkin pitkään sairastaneelle - oma identiteetti voi olla totaalisen hukassa. Syömishäiriö on kuin syöpä, joka ulottaa lonkeronsa ihmisen jokaiseen ulottuvuuteen vieden ihan kaiken. Jos nyt miettisit omaa luonnettasi, niin miten sitä kuvailisit? Miten kuvailisit itseäsi? Mitä sinä olet?
Omaa itseään voi lähteä hyvin miettimään omien rooliensa kautta. Esimerkiksi itse voisin luonnehtia itseäni seuraavasti: olen tytär, sisar, täti, siskontytär, veljentytär, koiramamma, tanssija, juoksija, esiintyjä, markkinoija. Omia luonteenpiirteitäni voisin luonnehtia taas seuraavasti: olen introvertti mutta en ole epäsosiaalinen, olen aika seurallinen, olen huumorintajuinen, olen aika sarkastinen, olen optimistinen pessimisti, olen herkkä ja taiteellinen, kaipaan omaa tilaa ja aikaa.
Nämä ovat kaikki minun omia luonteenpiirteitä, eivät sairauden, sillä jos luonnehtisin itseäni sairaudesta käsin, niin olisin epäonnistuja, heikko, ei-rakastettava, luovuttaja, ilkeä ja paha, en hyvä mihinkään, arvoton ihmispaska jonka pitää vain kuolla.
Itse asiassa nämä jälkimmäiset piirteet ovat sellaisia, jotka minulle aktivoi nälkiintyminen. Mutta osa noista, esimerkiksi epäonnistuja ja huono kaikessa, ovat omia ajatusvääristymiäni, joita olen joutunut työstämään paljon terapiassa, koska muuten ne eivät korjaantuisi millään.

Miten käsitystä omasta itsestään sitten voi lähteä muuttamaan?
Yksi kelpo keino on kysyä läheisiltäsi miten he luonnehtisivat sinua.
Monella istuu varmasti syvällä ajatus epäonnistujasta, joten haastan sinut miettimään että mikä tukee tätä väitettä? Millä tapaa sinä olet epäonnistunut? Jos saat kurssiarvosanaksi 3 (asteikolla 1 huonoin, 5 paras), niin se ei ole epäonnistumista eikä ole 2 tai 1. Vallitsevat olotilat on pakko ottaa huomioon, sillä oman päänsisäisen demonin kanssa kamppailu on niin rankka asia, ettei oikeasti jokainen ihminen siihen pysty. Joten se, että olet edelleen hengissä ja luet tätä postausta kertoo siitä, että sinun sisälläsi on se taistelija, se oikea sinä, joka taistelee eteenpäin päivä päivältä, taistelee saavuttaakseen paremman elämän. Ja SE vasta onkin asia, josta sinun pitää olla ylpeä!
Vaativuus itseään kohtaan on varsin yleistä ja kulkee melko käsikädessä tämän epäonnistumisen tunteen kanssa. Saatat ajatella, että eihän tästä mitään tule, jos et pidä jotain kuria, tai että epäonnistut vielä pahemmin jos yhtään yrität hellittää otetta. Mutta se ei ole näin.
Mitä enemmän itseään ruoskii ja itseltään vaatii, niin sitä suurempi on epäonnistumisen riski, koska ihminen on eräänlaisessa hälytystilassa koko ajan. Vaativuus kasvaa pala palalta pisteeseen, jolloin ihminen pikkuhiljaa romahtaa näiden vaatimusten alla.
Joten sen sijaan että omaa vaatimustasoaan korottaa, niin sitä pitäisi laskea ja sallia itsensä hengähtää ja antaa vaan olla.

Miten sitten säilyttää se tulos ja vahvistaa sitä?
Validoinnilla sekä myötätunnolla itseään kohtaan.
Validointi tarkoittaa todesta ottamista, ja tässä yhteydessä tarkoitan sillä itsesi todesta ottamista. Validoi itseäsi, omia kokemuksiasi, tunteitasi ja tarpeitasi, koska se on kaiken alku ja juuri. On enemmän kuin ok laittaa omat tarpeet muiden tarpeiden edelle, koska tällä tavalla vahvistat omaa itseäsi, omaa itsetuntoasi ja erotat itseäsi syömishäiriöstä. Kehon kuunteleminen ja sen viestien noudattaminen ei pääty painon normalisointiin, vaan se kulkee mukanasi lopun elämää. Monelle tuottaa pulmia uuden kehon hyväksyminen, joten kehonkuvan työstäminen ja kehopositiivisuus ovat todella loistavia keinoja päästä eteenpäin ja ylläpitää toipumisella saavutettu tulos.
Olet elänyt syömishäiriön kurimuksessa jo liian pitkään ja mitätöinyt omia tarpeitasi, joten nyt voidaksesi edetä toipumisessa täytyy sinun kääntää katse sisimpääsi.
Mitä sinä haluat tehdä? Mitkä ovat haaveitasi? Mistä sinä tykkäät? Jos kaikki olisi mahdollista ja huomenna saisit tehdä sitä mitä oikeasti haluaisit, niin mitä se olisi?
Syömishäiriön jättämää aukkoa pitää täyttää mielekkäillä asioilla ja joskus niitä pitää etsiä ihan väen vängällä. Tykkäätkö matkustella? Mikä olisi sinun unelma-alasi? Mieti vaikka paperille ylös näitä asioita. Hahmottele vaikka miellekartan muodossa smitä haluaisit tehdä, ja sitten rupea askel askelelta miettimään miten pääset niitä kohti.
Esimerkiksi itselleni on selvinnyt se, että en halua jäädä tradenomiksi, koska se ei ole minulle mielekästä työtä. Se tarkoittaa sitä, että joudun uudelleen kouluttautumaan ja sitä varten minun pitää olla hyvässä kunnossa. Ensimmäinen askel kohti tätä on esimerkiksi avoimen yliopiston kurssit ja omatoiminen opiskelu, ja kun valmistun kokemusasiantuntijaksi niin voin tehdä niitä töitä. Tämä on vahva linkki kohti mielekästä elämää, jossa voin hyödyntää kokemuksiani, koska itselleni on todella tärkeää merkityksen luominen tälle sairaudelle. Olen puolet elämästäni kuluttanut tähän sairauteen ja haluan hyötyä siitä, ja voin hyötyä siitä auttamalla muita ja sitä minä haluan tehdä.

Mutta ehkä tärkeintä saavutettujen tulosten säilyttämisessä on kuitenkin se, että pystyt tuntemaan myötätuntoa itseäsi kohtaan. Se ei johda asioiden totaaliseen repsahtamiseen vaan se päin vastoin tuottaa parempaa tulosta. Saatat pyytää muilta anteeksiantoa mutta oletko koskaan antanut itsellesi anteeksi asioita? Se on vaikeampaa mutta kukaan muu ei sitä tule sinulle antamaan anteeksi: vain sinä siihen pystyt.
Mikäli myötätunto itseään kohtaan kuulostaa ihan utopialta, niin sitä voi harjoitella. Ota kynä ja paperia ja kirjoita kirje sille pienelle tytölle tai pojalle: mitä haluaisit sanoa hänelle nyt?
Esimerkiksi itse kirjoitin seuraavasti:

Haluaisin sanoa sinulle, että sinä kelpaat.
Sinun ei tarvitse yrittää olla jotain muuta, sinun ei tarvitse yrittää tehdä enempääsi.
Sinä et ole paha, kuten sinulle on sanottu.
Sinun ongelmasi eivät ole syytäsi, sinun tarpeisiisi ei vaan osattu vastata oikein.
Sinulla on oikeus ja lupa olla lapsi, ei sinun pidä yrittää aikuistua yhtään aiemmin tai yrittää kantaa muita.
Älä luovu lapsuudestasi vaan pidä se mukana, säilytä se aina sydämessäsi.
Sinä et ole paha, vaan sinulle on tehty pahoja asioita.
Sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.

Oma sisäinen lapsi, siitä puhutaan paljon, mutta se on todella loistava keino harjoitella myötätuntoa itseään kohtaan. Oman elämänkumppani olet kuitenkin sinä itse, joten omaan itseen panostaminen ei ole sallittua vaan se on pakollista! Mieti omaa itseäsi, omia luonteenpiirteitäsi, omaa identiteettiäsi, koska sinulla on sellainen eikä se ole syömishäiriö. Sinulla on syömishäiriö mutta sinä et ole syömishäiriö. Aivan kuten sinulla on silmät, mutta sinä et ole silmät, tai ne kuuluisat sormenkynnet :D Se työ, jonka teet parantumisen aikana - eli pelkojen kohtaaminen, ajatusten muuttaminen ja esimerkiksi kalorien laskemisen lopettaminen - se säilyy ja sitä sinun pitää jatkaa. Mitä aktiivisemmin sitä teet niin sitä näppärämmin aivosi sen ottaa omaksi uudeksi ajatusmalliksi ja sitä luontevampaa siitä tulee. Esimerkiksi puoli vuotta sitten jouduin kehopositiivisuutta harjoittelemaan ihan jankkaamalla, liimaamalla posti-it -lappuja peiliin ja sanomaan ääneen "olen hyvä" ja etsimään hyviä puolia kropastani, ja nykyisin kaikki tämä tulee luonnostaan.

Eli kyllä on mahdollista päästä irti kaikesta kalorin laskemisesta, laihdutusajattelusta ja kroppansa inhoamisesta, se vaan vaatii päivittäistä työtä niiden ajatusten muuttamiseksi, ja se jatkuu lopun ikääsi. Eteen tulee vaikeita hetkiä, jolloin joudut palauttamaan kaikki taidot takaisin mieleesi ja palaamaan perusasioihin, mutta mikäli olet tehnyt pohjan vahvaksi niin sitä helpompaa on päästä ylös jokaisen notkahduksen jälkeen.

Myötätunto itseään kohtaan, oman identiteetin erottaminen syömishäiriöstä ja validaatio. Nämä kolme kantavat jo pitkälle. Lopuksi muista vielä se, että elämää on syömishäiriön jälkeen. Voit muokata elämästäsi juuri sellaisen kuin haluat, sillä kun olet voittanut syömishäiriön, niin sinä todellakin pystyt ihan mihin vaan!

antaa tuulten puhaltaa, ne tuulettaa turkkia ;)

Lisää ajatuksista täällä.
Lisää intuitiivisesta syömisestä ja nälkäsignaaleista täällä.
Ja pelkojen kohtaamisesta lisää postauksia löytyy täältä.

Mistä rohkeus parantumiseen?

Mistä rohkeus parantumiseen?

Tämä on kysymys, joka on esiintynyt useassa kommentissa. Kun pieni mielenkiinto parantumista kohtaan on herännyt, vähän tekisi mieli kokeilla, mutta pelottaa. Ahdistaa. Hirvittää. 

Mistä rohkeus parantumiseen?

Ensinnäkin haluan rikkoa sen myytin, että pelko on aina pahasta. Se ei ole!

Tunteet ovat meillä syystä. Ne ovat selviytymisen kannalta elintärkeitä, sillä teemme tulkintoja salamannopeasti tunteiden pohjalta kun taas järkeilyn kautta samaan tulokseen pääseminen voi viedä pitkään ja epäonnistua ihan täysin.

Pelko kertoo siitä, että edessä on jotakin uhkaavaa. Jos olet pimeään aikaan metsässä ja eteen tulee karhunpoikanen, niin tiedät heti olla menemättä sen luokse. Aivosi tekevät tulkintoja tilanteesta ja varoittavat sinua, neuvovat sinua mitä tehdä. Fair enough!

Mutta joskus (tai harvinaisen usein) pelko on epäadekvaatti tunne, eli se ei ole asiaan kuuluva tunne, ja silloin joudumme käyttämään rationaalista puoltamme siihen, että pystymme tekemään oikean valinnan käyttäytymisen suhteen.

Parantumisen pelko ei siis ole ihmisen näkökulmasta adekvaatti, mutta syömishäiriön näkökulmasta se on. Syömishäiriön tavoite on tappaa sinut hitaasti, joten parantumisen pelko on sille adekvaatti tunne! Sairaus on luonut aivoihisi ihan uusia yhteyksia, joiden tuloksina sinulla on pelkoruokia, pelkotilanteita, ajatusvääristymiä... toisin sanoen suurin osa ajatusmaailmastasi on heittänyt härän pyllyä. Tämä on syömishäiriön tekosia, ja nämä sairaat käyttäytymis- ja ajatusmallit ovat syntyneet toiston kautta ja välttämällä niitä entisiä terveitä asioita.

Eli parantuminen ei pelota sinua, vaan se pelottaa sairauttasi.

Miten tämä pelko, parantumisen pelko, rohkeuden puute on jotenkin hyvästä?

Juuri siksi, että se pelottaa syömishäiriötäsi. Sairaus yrittää väittää sinulle vastaan. Se tekee sinut ahdistuneeksi ja pelokkaaksi, koska se ei ole vielä päässyt tavoitteeseensa: sinun kuolemaasi. Tiedän, tämä voi tuntua joistakin todella karulta tekstiltä, mutta tämä on totuus.

Kun tunnistat sen pelon, se on täsmälleen oikea aika hypätä. Mennä ulos omalta mukavuusalueelta ja sietää epämukavaa oloa. Saada pätevyyskokemusta siitä, että vaikka kuinka tunne pelottaa niin silti minä selvisin. 

Viivyttelemällä et tule yhtään sen valmiimmaksi. Uskon, että moni tunnistaa itsessään sen ajatusmallin, että huomenna minä teen sen, viikon päästä, kuukauden päästä, viiden kilon päästä voin alkaa parantua. 

Mutta tämä on kaikki valhetta: sitä valmista hetkeä ei tule vastaan, vaan se hetki on nyt.

Muistan itse miten viime syksynä elin tuota sitten kun -vaihetta.

Sitten kun olen saanut kaksi kiloa pudotettua lisää, sitten voin alkaa parantua.

Sitten kun on viikko mennyt, sitten voin alkaa parantua.

Sitten kun kuukausi on lopuillaan, sitten voin alkaa parantua.

Siinä meni viikot, kuukaudet ja kilot, mutta sitä valmista hetkeä ei tullut. Vielä silloinkaan, kun tein sen hypyn ja sitouduin noudattamaan MinnieMaudia, en silloinkaan ollut valmis.

Koskaan ei ole valmis parantumiseen eikä tarvitse ollakaan. Mutta pitää olla jonkinlainen halu, se riittää.

Parantuminen pelottaa, koska se on yksi iso kokonaisuus täynnä pirun pelottavia asioita: ruoka, pelkoruoat, painon normalisointi ja muuttuva keho, muiden mahdolliset kommentit, tunteet, sosiaaliset tilanteet, mahdollisesti epävarma tulevaisuus. Mitäs sitten? Mitäs sitten kun paino on normaali, putoanko tyhjän päälle?

Et. Et putoa vaan saat elämääsi asioita, jotka pikkuhiljaa täyttävät sairauden jättämää tyhjyyttä. Välillä niitä asioita joutuu penkomalla etsimään, mutta se kannattaa. Itselläni tällaisia asioita ovat muun muassa vertaistukityö ja kokemusasiantuntijan koulutus, mahdollinen uran vaihto ja yliopisto-opinnot, matkustelu, ihmissuhteet, halu kehittyä tanssissa ja olla Dooralle parempi mamma. Olen puolet elämästäni hukannut syömishäiriöön, ja haluan pikkuhiljaa kokeilla jotain muuta. En halua olla tunnettu "sinä anorektikkona", vaan "sinä tyyppinä, joka iski anoreksialle luut kurkkuun". Kyllä minua tulevaisuus pelottaa mutta silloin pitää selvittää faktoja. Kirjoittaa paperille ylös ne pelottavat asiat ja selvittää niihin vastauksia. Tästä voin esimerkiksi sanoa taloudellisen turvallisuuden/turvattomuuden: en ole vielä työkykyinen, joten mitä vaikka ensi vuonna tapahtuu? Mutta nämä asiat selvitetään, ja taas on vähän enemmän varmuutta tulevaisuudesta ja vähän vähemmän tilaa sairaudelle.

Eli ei kannata ajatella koko kokonaisuutta vaan mennä päivä kerrallaan, yksi asia kerrallaan. Jos miettii, että huomenna pitäisi pystyä syömään se 3000 kcal ja vaan levätä, niin varmasti iskee paniikki. Sen sijaan kannattaa keskittyä ruoan lisäämiseen, koska se on pienempi pala purtavaksi ja näin helpompi. Kun keskityt siihen, että huomenna lisäät 300 kcal ja pidät sen muutaman päivän ajan, niin siinä ajassa ehdit jo tottua ajatukseen eikä iske hirmuinen paniikki.

Lisäksi nälkiintymisen oireet on validoitava, sillä aliravittuna ihminen ei pysty täysin järkevään toimintaan ja monella nälkiintymisen oireet voivat yrittää nousta esteeksi parantua. Mutta esimerkiksi painon normalisoinnin pelko poistuu vain normalisoimalla paino.

Loppupeleissä tämä on puhtaasti sinun omissa käsissäsi.

Kukaan ei voi sinua parantaa, avaimet siihen on sinulla itselläsi. Rohkeus parantumiseen on sinussa itsessäsi. Sinä pystyt parantamaan itsesi.

Mieti, onko tämä sellaista elämää, jota haluat elää vielä kuukauden päästä, kolmen kuukauden päästä, vuoden päästä? Mieti omia unelmiasi ja tavoitteitasi. Mieti asioita, joita tykkäät tehdä, joita haluaisit tehdä.

Sinä voit tehdä unelmasi toteen, mutta syömishäiriö ei sitä salli. Voit lykätä päätöksen tekoa aina uudelleen ja uudelleen, juosta karkuun ja välttää tätä pistettä, mutta tulet kohtaamaan sen aina uudelleen ja uudelleen. Et voi edistyä skippaamalla jotain kohtaa.

Pahimmalta tuntuu se alku. Kun päätöksen on tehnyt, olo helpottuu. Tee päätös uudelleen ja uudelleen, joka päivä.Älä anna enää syömishäiriölle suurempaa valtaa.

Se on sinulta vienyt jo paljon ja nyt on sinun aikasi loistaa.

Lisätietoa pelosta ja pelkojen kohtaamisesta täällä.

Lisää aiheesta motivaatio vs päättäväisyys löytyy täältä.

Nälkiintymisen oireista löytyy lisätietoa täältä.