FAQ - Usein kysytyt kysymykset

MinnieMaud 

"Minun on hirveän vaikea saada itseni vakuuttuneeksi, että nämä ohjeet pätevät minuunkin, joka on hyvin lähellä biologista normaalipainoa. Tuntuu, että tuo totaalilepo ja suuret kalorimäärät on tarkoitettu vain todella vaikeasti alipainoisille eikä tällaisille, joiden bmi on jo (lähes) normaali."

MinnieMaud-mallin mukaan nämä ohjeet pätevät kaikkiin rajoittavista syömishäiriöistä (RED) kärsiviin. MinnieMaud-ohjeen energiamäärät pätevät kaikkiin ihmisiin, ja sh-toipilaille ne toimivat minimimäärinä! Sairaus saattaa yrittää vakuuttaa muuta, mutta älä kuuntele sitä vaan anna itsellesi lupa ja mahdollisuus toipumiseen!
Voimia!

-Vuokko 

"Miten toteuttaa MinnieMaudia työ- tai opiskelijaelämässä eli silloin, kun päivät menevät pääasiassa muualla kuin kotona? Esimerkiksi työpaikalla tämä saattaa herättää kummastusta. Eli onko ylipäänsä mahdollista ilman sairauslomaa? Kotona olisi helpompi kun syömään pääsee aina kun haluaa eikä tarvitse miettiä muiden reaktioita tai sitä kuinka kestää työpäivän täyden olon kanssa. Eli vinkkejä tähän kaipaisin."

Moni toipumisvaiheessa oleva on tämän saman asian äärellä. Kyllä tämä on mahdollista normaaliarkea jatkaen, asiaan täytyy vain kiinnittää erityistä huomiota ja nähdä vähän vaivaa suunnittelussa. Ennen kotoa lähtöä kunnon aamupala, töissä/opiskeluissa kunnon lounas (kannattaa panostaa energiapitoisiin vaihtoehtoihin ja ottaa pari leipää ruoan kanssa), ja kotiin tultua kunnon päivällinen ja runsas iltapala. Väliin välipaloja (kannattaa suunnitella etukäteen) ja laukkuun mukaan energiatiheää ja säilyvää syötävää, kuten pähkinöitä, rusinoita, kuivattuja hedelmiä, banaanilastuja, suklaata, karkkia, jogurtti- ja suklaapäällysteisiä pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Toisaalta asian voi katsoa siltäkin kantilta, että kun päivisin on koulun/työn myötä muuta ajateltavaa, niin voi huomion suunnata muualle täydestä olosta. Kroppa tottuu kyllä määriin ja olo helpottaa ajan myötä.
Tsemppiä!

-Vuokko

"Kannattaako itseään punnita lainkaan MinnieMaudin aikana?"

Ei!
Sinun ei tarvitse tietää painoasi, sillä MinnieMaudia noudattamalla painosi tulee vakiintumaan biologiseen normaalipainoon. Painon nousuun vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti suolistossa oleva ruoka sekä nesteturvotus, eikä painon nousu ole muutenkaan lineaarista vaan se vaihtelee paljon. Riittää, että hoitotiimisi punnitsee sinut korkeintaan kerran viikossa, ja pyydä ehdottomasti sokkopunnitukset!
Tällä tavalla säästät myös itseäsi siltä ahdistukselta ja voit kohdistaa energiasi tärkeimpään: parantumiseen.

-Heidi

"Onko MinnieMaudia mahdollista toteuttaa niin, että liikkuu hieman?" 

Riippuu ihan siitä, että miten määritellään "hieman liikkuminen": tarkoittaako se kuntosalitreeniä/juoksemista/ryhmäliikuntaa/tanssi- tai voimisteluharjoituksia/jotain muuta treeniä kolmesti viikossa tai edes kerran viikossa? 
Et saa harrastaa minkäänlaista liikuntaa tai urheilua parantumisprosessin aikana. Piste.
En tarkoita, että sinun pitää olla täysin vuodelevossa, mutta tarkoitan sitä, ettet saa treenata yhtään millään tavalla. Treenaaminen on hyvin vaarallista parantumisvaiheessa, lue siitä lisää täältä.
Mikäli sinulla ei ole autoa, niin tietysti joudut kävelemään ja/tai pyöräilemään esimerkiksi kauppamatkat. Eli arkiliikunta on ok, koiran pissatuslenkit on ok mikäli tämä on sinulle normaalia ja arkipäiväistä. Mutta jos yhtäkkiä lopetat bussilla/autolla liikkumisen ja aloitat arkiliikunnan yhdeksi kompensointikeinoksi, niin se ei ole hyväksyttävää.

Annan tässä esimerkin itsestäni.
Vuosi sitten rakastuin juoksemiseen ja siitä tuli minulle äärettömän tärkeä keino saada pätevyyskokemuksia omasta kropasta ja tyhjentää pää. Jossain myöhemmässä vaiheessa siitä tuli raju pakkoliikuntaongelma ja minulla oli jatkuvasti toistuvia rasitusvammoja, koska kehoni oli jo valmiiksi hyvin heikko. Olisin hyvinkin välttynyt noilta vammoilta mikäli olisin malttanut odottaa ja aloittaa juoksemisen vasta sitten kun fyysinen parantuminen oli tapahtunut. Nyt en ole kuukauteen harrastanut mitään liikuntaa, ainoastaan pyöräilymatkat kauppaan ja takaisin, ja toki koiraa joutuu käyttämään pissalla, mutta siinä se. En ole jaksanut balettitunneillakaan käydä kuin kahdesti, ja ne olivat ennen kuin aloitin MM:n noudattamisen, ja joogakurssista ei ole tullut yhtään mitään. Haluaisin jo kokeilla juoksemista, mutta annan nyt kehoni levätä, ja kyllä se juoksu siellä odottaa mua :)

Eli siis se tavallinen arkiliikunta, mutta ei mitään muuta sen päälle.
Muista, että kyseessä on vain hetki eikä loppuelämän kestävä tila. Kun hoidat MM:n ja parantumisen hyvin, niin kehosi kiittää sinua moninkertaisesti :)

-Heidi       

"Miten kauan MinnieMaudia kuuluu noudattaa?"

MinnieMaudia tulee noudattaa siihen saakka, että olet saavuttanut oman biologisen normaalipainon, sinulla ei ole enää nälkiintymisen oireita ja hormonitoimintasi on normalisoitunut, ts. kuukautisesi tulevat.
On kuitenkin hyvä muistaa se, että sinun ei missään vaiheessa tule lähteä laskemaan ruokamääriä, sillä minimit perustuvat niihin määriin, joita terveet ihmiset syövät. Lisäksi MM:a noudattamalla nälkäsignaalisi normalisoituvat, ja kun alat olla biologisessa normaalipainossa voit pikkuhiljaa siirtyä noudattamaan niitä.

-Heidi

"Mitkä ovat ne mimimit?"

Minimisi ovat 2500 kcal mikäli olet 25-vuotias tai yli, olet nainen pituudeltasi 152,4 cm - 173 cm, kuukautisesi ovat lakanneet ja sinulla on nälkiintymisen oireita (kylmä, väsymys, heikotus, hiusten lähtöä, hauraat kynnet).
Minimisi ovat 3000 kcal mikäli olet alle 25-vuotias nainen pituudeltasi 152,4 cm - 173 cm, kuukautisesi ovat lakanneet ja sinulla on nälkiintymisen oireita (kts. yllä).
Minimisi ovat 3500 kcal mikäli olet alle 25-vuotias mies pituudeltasi 162,5 cm - 183 cm TAI raskaana oleva tai imettävä nainen TAI sinulla on välttämätön korkea aktiviteettitaso (huom! pidä erossa syömishäiriön pakkoliikunnasta!), kuukautisesi ovat lakanneet ja sinulla on nälkiintymisen oireita.
Huomio!
Vaikka olisit ollut alipainoinen TAI laihduttanut vain lyhyen aikaa, nämä minimit pätevät. Kliininen alipaino ei tarkoita samaa kuin alipaino sinun kehollesi, nämä ovat kaksi eri asiaa!
Lisää täällä.
  
- Heidi

"Mutta entä jos kuukautiseni eivät ole koskaan lakanneet?"

Sillä ei ole väliä toipumisen kannalta ja MM:n noudattamisessa. Joillakin kuukautiset eivät jää pois sairaanakaan joten sitä ei pidä automaattisesti yhdistää siihen onko keho balanssissa. Eli, oli kuukautiset tai ei, jos sinulla on rajoittava syömishäiriö, tarvitset runsaasti ravintoa, lepoa ja aivojen uudelleen treenausta pois sairaista ajatusmalleista.

-Vuokko
 
"Onko MinnieMaudissa jotain haittoja?"

MinnieMaud mahdollistaa täyden parantumisen syömishäiriöstä mikäli yksilö on todella sitoutunut parantumiseen ja noudattaa ohjeita. Mutta kuten mikä tahansa asia niin kaikki ei välttämättä sovi kaikille, ja MinnieMaudissakin voit kohdata asioita, jotka ovat sinulle tuhoisia. Esimerkiksi extreme hunger voi olla joillekin niin pelottava asia, että se voi toimia triggerinä bulimiseen käyttäytymiseen mikäli ei ole varuillaan ja rupeaa kompensoimaan syömiään ruokia.

-Heidi

"Haluaisin alkaa noudattamaan MinnieMaudia mutta en uskalla. Mistä löytäisin sen kaivatun rohkeuden?"

Tämä on todella, TODELLA yleinen ongelma, johon ei ikävä kyllä ole taikaratkaisua.
Se rohkeus piilee sinussa itsessäsi, sinulla on avain tähän ongelmaan, sinun pitää vain uskaltaa ottaa ensimmäinen askel. Se ensimmäinen askel on vaikein ja rankin, mutta jo seuraava askel on helpompi. Parantuminen on hyvin pitkälti omien pelkojen kohtaamista ja itsensä altistamista, ja kuten mikä tahansa pelko se tuntuu aina lähes mahdottomalta edes ajatella sen kohtaamista. Mutta pelosta ei pääse eroon millään muulla tavalla kuin kohtaamalla se.
Mieti mitä syömishäiriö sinulle antaa, koska jotakin tarkoitusta palvelemaan se on sinulle kehittynyt. Syömishäiriö tuntuu hyvin turvalliselta ja parantuminen on pelottavaa, koska ei tiedä mitä se elämä on sairauden jälkeen, vai onko edes elämää sairauden jälkeen. Mutta se sairauden luoma turvallisuuden tunne on valhetta; sairauden tarkoitus on tappaa sinut. Et voi elää sh:n kanssa, vaan joudut jossain vaiheessa kuitenkin kohtaamaan parantumisen ja ne pelot mikäli et halua kuolla tähän. Ja toipumisprosessi on helpompi mitä aikaisemmin sen aloitat, ja myös kehosi kärsii vähemmän pysyviä vaurioita mitä aikaisemmin aloitat parantumisprosessin.
Itseäni on helpottanut se, että keskityn vain hetkeen, vain tähän hetkeen. En mieti eilistä enkä huomista, vaan keskityn siihen tähän käsillä olevaan hetkeen. Näin ei synny pakokauhua siitä miten hirveästi on kohdattavia ja tehtäviä asioita, ja näin pystyn paremmin sitoutumaan parantumiseen. Pidän itselleni puheita silloin kun tekee mieli luovuttaa: olen nähnyt ihan kaiken mitä syömishäiriöllä on minulle annettavana, joten miksi se antaisi minulle huomenna yhtään mitään muuta?

On äärimmäisen tärkeä tiedostaa se, että sitä taianomaista "oikeaa" hetkeä parantumiselle ei tule: se on NYT. Et tule huomenna olemaan valmiimpi, etkä takuulla xx kiloa laihempana! Päin vastoin, silloin olet entistä pahemmin sairauden syövereissä, jolloin muutosten tekeminen tuntuu vielä pahemmalta ja ne viimeisimmätkin rohkeuden rippeet ovat vajonneet viemäristä alas. Syömishäiriö ei tule koskaan antamaan sinulle lupaa parantumiseen, joten älä odota sitä; älä odota, että sh sanoo sinulle ensi maanantaina, että nyt, NYT sinä saat parantua.
Koska sitä hetkeä ei tule koskaan.

Parantumisprosessi on pelottavaa ja joudut takuulla vääntämään kättä päätöksen kanssa, mutta sinä työskentelet siinä itsellesi. Työskentelet oman terveytesi ja tulevaisuutesi ja elämäsi hyväksi.
Kuten sanoin, niin vaikeinta on sen päätöksen tekeminen ja ensimmäisen askelen ottaminen, mutta se helpottaa, ihan varmasti se helpottaa! Itseäni helpotti suunnattomasti se parantumispäätös, sillä enää mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin työskennellä parantumisen eteen. Kun rupesin aktiivisesti kohtaamaan pelkojani, niin yhtäkkiä ne pelot rupesivat menettämään voimaansa eikä suurinkaan pelkoruokani tunnu enää lähellekään yhtä pelottavalta kuin parantumisprosessin alussa.

Ratkaisu ja vastaus tähän ongelmaan on sinä itse. Sinussa on se voima ja rohkeus, teissä joka ikisessä on! Ainoa mitä pitää uskaltaa tehdä on ottaa se ensimmäinen askel :)

-Heidi

"Pelkään, että lihon MinnieMaudia noudattamalla ihan järjettömästi ja tulen ylipainoiseksi!"

Ei, et liho järjettömästi. Painosi tulee nousemaan etenkin alussa nopeasti johtuen hitaasta aineenvaihdunnasta, nesteturvotuksesta ja ruoasta suolistossa, mutta painon nousun vauhti hidastuu mikäli syöt vähintään minimien mukaan. Painon nousu hiljenee ja pysähtyy kun olet omassa biologisessa normaalipainossa. Toisilla paino voi overshootata, eli nousta tilapäisesti yli oman setpointin, mutta paino tasaantuu ja laskee setpointiin ilman mitään syömisen rajoittamista tai liikuntaa. Meillä kaikilla on oma biologinen normaalipaino (setpoint), joka määräytyy samalla tavalla kuin pituus ja vaikkapa kengän koko eikä siihen voi vaikuttaa itse mitenkään. Mikäli rajoitat syömisiäsi ja laihdut bmi 18:een painosi ei pysy tässä vaan se nousee takaisin sinne setpointiin. Tai jos taas syöt huomattavasti enemmän ja saavutat bmi 25 niin painosi laskee omaan setpointiisi mikäli olet yli oman setpointisi.
Ylipainoiseksi et voi MM:a noudattamalla "tulla", koska siitä pitää ensinnäkin huolen oma biologinen normaalipainosi sekä kehossa olevat vauriot, jotka vaativat todella paljon energiaa korjaantuakseen. Kalorit on kehon rahaa ja mikäli keho ei saa tarpeeksi energiaa se sulkee toimintoja. Kun se taas saa tarpeeksi energiaa, se uskaltaa jakaa sitä energiaa pelkän hengissäsäilymisen lisäksi vaurioiden korjaamiseen ja aineenvaihdunnan kiihtymiseen.
Havainnollistamaan tätä asiaa tehdään pieni laskutoimitus. Kun syöt 3000 kaloria päivässä, se tekee 21000 kaloria viikossa. Tästä menee 7000 kaloria viikossa painon korjaantumiseen (yksi kilo vaatii 7000 ylimääräistä kaloria), ja painon korjaantuminen ei tarkoita sitä, että pelkästään rasvakudos lisääntyy; ei ole mahdollista lihoa vain rasvakudosta tai pelkkää lihasta.
Okei, seuraavat 7000 kaloria menee sitten aineenvaihdunnan ylläpitoon, tai karummin sanottuna pitämään sinut hengissä. Näin jäljelle jää enää 7000 kaloria korjaamaan sydänlihas, maksa, munuaiset, aivot, hiukset, iho, kynnet, silmäripset, kulmakarvat, punasolujen ja hemoglobiinin muodostuminen, ruoansulatusjärjestelmä, suolisto, luusto... Eli tähän toimintoon annat päivässä vain 1000 kaloria. Tämä siis mikäli myös pysyt kaukana liikunnasta!
Mitä vähemmän syöt ja enemmän liikut, niin sitä kauemmin kestää prosessi. Keho ei pysty korjaamaan nälkiintymistilaa ("parantuminen" 2000 kalorin atsilla ylläpitää tätä nälkiintymistä) eikä aineenvaihduntaa, joten paino nousee voimakkaasti, overshoottauksen riski on huomattavasti korkeampi ja paino jämähtää usein keskivartaloon, koska keho ei saa tarpeeksi energiaa ja se joutuu koko ajan vain ylläpitämään välttämättömimmät toiminnot.
Eli syömällä vähintään minimien mukaan keho pääsee pois triagesta (hätätila, jossa keskitytään vain tärkeimpiin) ja pystyy paitsi korjaamaan vauriot niin myös normalisoimaan aineenvaihdunnan. Nämä ja oma setpointisi pitävät huolen siitä, ettei painosi nouse loputtomiin vaan se loppuu silloin kun olet omassa biologisessa normaalipainossa.

Lisää täällä ja täällä.

-Heidi

"Miten voin suojata hampaitani MM:n aikana kun vähän väliä tulee laitettua jotakin suuhun?"

Ensinnäkin, sun hampaat eivät tiedä noudatatko sinä MinnieMaudia vai ateriasuunnitelmaa; MM ei ole yhtään sen suurempi rasite hampaillesi kuin ateriasuunnitelmakaan tai muutenkaan syöminen.
Syömishäiriö on hampaille sata kertaa suurempi rasite hampaillesi kuin syöminen; nälkiintyminen vähentää syljen eritystä, jolloin hampaat reikiintyvät herkästi ja oksentaminen puolestaan aiheuttaa hammaskiilteen liukenemista ja hampaiden eroosiota.
Jos olet kovin huolissasi hampaistasi niin voit kyllä tehdä itse asioita, jotka vaikuttavat niiden kuntoon positiivisesti. Vältä kaikkia hiilihappojuomia, koska ne huuhtovat hammaskiillettä. Juo maitoa ja syö pala juustoa aterian päätteeksi, sillä maitotuotteet neutralisoivat happohyökkäystä ja suojaavat hampaita. Mikäli syöt sitrushedelmiä niin yhdistä ne ennemmin ateriaan tai syö pala juustoa/juo lasi täysmaitoa hedelmän syönnin päätteeksi.
Hampaat kestävät kuitenkin 5-6 happohyökkäystä päivässä eli melko paljon kuitenkin. MM ei siis ole sen suurempi riski hampaillesi kuin ateriasuunnitelma tai edes normaali syöminen, koska ruokaa siinä syödään kuitenkin. Sitä paitsi ruoan aiheuttama happohyökkäys on huomattavasti pienempi riski kuin syömishäiriön aiheuttamat hammasvauriot.

-Heidi

"Kun minimini on 2500 ja keho viestittää haluavansa enemmän, teenkö väärin jos en kuitenkaan vastaa siihen? Pysyykö keho silloin nälkiintymistilassa, eli tulkitseeko keho sen nälässä pitämisenä?"

Mikäli et vastaa nälkään, niin toipuminen todella hidastuu. Keho ei saa energiavajetta riittävästi korjattua, ja vaikka söisit sen alimman minimin - mikäli siis minimisi on 2500 eikä 3000 - niin energiavaje on siellä yhä ja nälkiintymistilasta toipuminen vie pidempään eikä keho pysty luottamaan sinuun.
Minimit ovat todella vain minimejä, ja on oletettavaa ylittää ne.

-Heidi

"Mutta mitä sitten kun olen saavuttanut setpointini? Pitääkö minun vähentää ruokia ja pitääkö minun ruveta liikkumaan? Voinko enää syödä näin, vai pitääkö minun ruveta jollekin dieetille?"

Ei, sinun ei pidä ruveta millekään dieetille, vähentää ruokia tai lisätä liikuntaa. Sinun kehosi huolehtii tästä puolesta. 

Toipumisvaiheessa hirmuinen himo syödä johtuu kehon nälkiintymisestä ja tämä himo ja nälkä laantuu toipumisen edetessä ja kehon energiatasapainon löydyttyä. Lisäksi alhainen leptiinin taso aiheuttaa jatkuvat ruoka-ajatukset; "Kun leptiinin tuotanto on alhainen, ihminen on hyvin väsynyt, nälkä ja mielihalut ovat kovia ja paino nousee herkästi. Kun leptiinin tuotanto on korkea, se vaikuttaa päin vastaisesti. Olet varmaan huomannut, miten himoitset paljon hiilihydraatteja sisältäviä ruokia nälkäisenä; leptiini on siitä vastuussa. Ratkaisu tähän on syödä enemmän hiilihydraatteja, joita tarvitset myös vaurioiden korjaamiseen." Lisää täällä

Eli kun leptiinin tuotanto on normalisoitunut ravitsemuksen myötä, nämä himot hellittävät ja nälkäsignaalit normalisoituvat, jolloin syömällä nälkäsignaalien ja mielihalujen mukaan ylläpidät painosi.

Lyhyesti siis: kun olet saavuttanut setpointisi, kun toipumisesi alkaa häämöttää jo loppusuoralla niin sitten siirryt vain kuuntelemaan kehon signaaleja: syöt kun on nälkä, syöt mitä tekee mieli ja liikut jos kehosi niin tahtoo. Simple as that :)

Lisää täällä.

-Heidi

 

Extreme hunger

"Olen sairastanut usean vuoden anoreksiaa mutta nyt syömisoireiluni on vaihtanut muotoa. Syön normaalin verran mutta välillä syöminen menee osaltani liialliseksi ja syön paljon. Miten voisi päästä eroon näistä "himoista"? Saattaa tulla kesken päivän olo että nyt tarvitsee syödä jotain hyvää ja paljon ja sitten syön kunnes on huono olo. Miten tästä ongelmasta voisi päästä eroon? Onko se kroppa vielä edelleenkin entisen alipainon takia (olen ollut jo pitkään normaalissa painossa) ruuan puutteessa vai mistä tämä johtuu?"

Ne "himot" ovat sun kehon keino kertoa siitä mitä se tarvitsee, ja se on äärimmäisen luonnollinen ja olennainen osa parantumista. Mikäli sä syöt minimien mukaan ja vastaat siihen nälkään täysin ilman mitään kompensaatiota (oksentaminen, pakkoliikunta, syömisen rajoittaminen jne jne), niin ne himot rupeavat menemään ohi ja kehosi alkaa rentoutua, ts. se uskaltaa ruveta korjaamaan nälkiintymisen aiheuttamia vaurioita sen sijaan että keskittyy vain ylläpitämään tärkeimmät elintoiminnot.

Itselleni on käynyt samalla tavalla. Esimerkiksi nyt tänä syksynä kun aloitin MinnieMaudin jälleen ja pääsin minimeihin mulle iski järkyttävät himot ja pohjaton nälkä. Söin ja söin vaikka maha oli ratkeamaisillaan ja oli tosi huono olo. Ruoka oli mielessä koko ajan, ja vaikka olin juuri syönyt ison aterian niin siltikään en ollut kylläinen.
Mutta nyt tilanne on jo huomattavasti parempi. Mielihalut ovat rauhoittuneet, samoin tuo jatkuva nälkä siksi, että olen koko ajan vastannut kropan tarpeisiin.
Vastasit omaan kysymykseesi viimeisessä lauseessa, sillä tämä extreme hunger johtuu juurikin siitä nälkiintymisestä ja sen aiheuttamista vaurioista. Kehon ainoa keino korjata ne vauriot on ruoka, ja sitä pitää saada paljon.
Lisätietoa löydät täältä.

-Heidi

"Kuinka kauan EH kestää?"

Tähän ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Toiset kokevat extreme hungeria vain lyhyen aikaa kun taas toisilla se voi kestää pitkäänkin; se riippuu ihan kehostasi ja siitä miten paljon vaurioita on korjattavana.
Muista, että EH ei ole mitään sellaista, jota vastaan pitää taistella tai joka on häpeällistä, päin vastoin! Kehosi tekee uskomattoman arvokasta työtä pitääkseen sinut hengissä ja korjatakseen niitä vaurioita, joita syömishäiriö on aiheuttanut, ja sitä työtä varten se tarvitsee todella paljon ruokaa. Vastaa nälkään, niin EH menee pikkuhiljaa ohi. Sun tehtävä on nyt vain syödä, syödä ja levätä. Syömishäiriöisen lääke on ruoka ja lepo, ei mikään muu. Kenenkään EH ei ole kestänyt ikuisesti :)
Esimerkiksi itseni kohdalla EH tuntui alussa tosi tukalalta, koska ruoansulatuselimistö ei toiminut kunnolla. Vatsa jumitti ja turvotti ja siltikin oli vain pakko syödä. Tätä vaihetta kesti vajaan viikon ja sen ansiosta rupesi ruoansulatuselimistö toimimaan. Minulla on edelleen kova näkä ja päivittäin syön lähes 4000 kcal, mutta välillä on päiviä jolloin saa taistella saadakseen minimit täyteen, kun taas toisina päivinä kehoni vaatii triplasti sen määrän. Mutta koska olen vastannut nälkään, niin EH on selvästi helpottamaan päin.
Lisätietoa EH:sta täällä.

-Heidi

"Voinko kehittää ahmimishäiriön?"

Et voi. Ensinnäkin ahmimishäiriö on sairaus, jota ei vain "saada" tuosta noin syömällä; eihän jokainen laihduttava ihminen sairastu laihuushäiriöönkään. Anoreksia, bulimia ja ortoreksia kuuluvat rajoittaviin syömishäiriöihin (RED = restrictive eating disorders), joille on tyypillistä tämän sisäinen vaihtelu, esim. anoreksiasta bulimiaan tai päin vastoin; ortoreksiasta anoreksiaan tai päin vastoin; ortoreksiasta tarkemmin määrittämättömään syömishäiriöön; anoreksiasta pakkoliikuntaan, tai ts. fitness trap. Eli ahmimishäiriö (BED = binge eating disorder) poikkeaa RED:stä siinä, että se ei kuulu siihen ja on puhtaasti oma sairautensa, sanoi sitten syömishäiriösi mitä tahansa.
Toiseksi RED-potilaan keho vaatii todella paljon energiaa korjatakseen vaurioita. Kun yksilöllä on taustalla xx pitkä nälkiintymisajanjakso syntyy kehoon paljon vaurioita, ja kun yksilö jälleen alkaa syömään rupeaa keho vaatimaan energiaa. Keho ei luota yksilöön, sillä se pelkää seuraavan nälkiintymiskauden olevan ihan nurkan takana ja siksi se ikään kuin hamstraa ruokaa. Mutta kun yksilö ruokkii kehoaan riittävästi ja antaa sille runsaasti lepoa, keho alkaa rauhoittua ja se rupeaa käyttämään ruokaa vaurioiden korjaamiseen.
Ja kolmanneksi mitä tulee anoreksian muuttumisesta bulimiaan, niin sitä ei tapahdu mikäli et oksenna! Mutta jos EH:n aikana rupeat rajoittamaan ruokaasi ja oksentamaan, niin päädyt todella ikävään kierteeseen eikä EH mene ohi.
Extreme hunger on kehon ainoa keino korjata ne vauriot, jotka vaativat satoja ja taas satoja tuhansia kaloreita korjaantuakseen. Kun vastaat nälkään se menee pikkuhiljaa ohi; jos kompensoit syömisiäsi, nälkä ei mene ohi, vaihdat vain syömishäiriön muotoa ja kehoon syntyy lisää vaurioita ja tämä vaikeuttaa toipumisprosessia moninkertaisesti.
Kenenkään EH ei ole kestänyt ikuisuuksiin, koska ihmiskeho on todella, todella viisas. Luota siihen, se tietää mitä se tekee :)

Lisätietoa täällä, täällä ja täällä.

-Heidi

Ruokailut ja ateriat

"Voisitteko tehdä esimerkkejä päivän aterioista miten saisi täyteen minimit?"

Vinkkejä aterioihin löydät tästä linkistä. 
Mutta lyhyesti sanottuna 5-6 ateriaa päivässä, ja aterioihin saa hyvin lisättyä energiaa pienillä muutoksilla. Vaihda kaikki rasvattomat ja kevyttuotteet normaaleihin, käytä rasvaa ruoanlaitossa, napostele paljon energiaa sisältäviä ruokia (pähkinät, keksit, suolakeksit, karkit, jäätelö, kuivatut hedelmät, maapähkinävoi, Nutella jne). Pidä huoli siitä, että mukanasi on aina jotakin syötävää, ja syö usein. Tällä tavalla kehosi saa koko ajan tasaisesti energiaa mikä auttaa myös ruoansulatusta.

-Heidi


"Kannattaako käyttää jotain kalorilaskuria ainakin alkuun, jotta voi varmistua minimienergiamäärän täyttymisestä? Itse en ainakaan vielä voi yhtään luottaa kropan signaaleihin, sillä jos söisin niiden mukaan jäisi energiansaanti varmasti tavoittesta."

Aluksi joudut laskemaan kaloreita varmistuaksesi siitä, että saat takuulla minimit täyteen. Joitakin tämä kalorien laskeminen ärsyttää, mutta on hyvä muistaa että kyseessä on tilapäinen vaihe; välillä joutuu käyttämään ns. rajoittavia keinoja päästäkseen eteenpäin ja tämä on yksi sellainen.
Itse kirjasin ruokien lisäysvaiheessa syömäni ruoat paperille ja laskin paljonko kaloreita sain. Tällä tavalla pystyin hoitamaan ruokien lisäykset oikein ja päästyäni 2000 kaloriin hyppäsin suoraan minimeihin. Enää en laske kaloreita yhtä tarkkaan, sillä kehoni nälkäsignaalit ovat heränneet ja minimit tulevat hyvin kevyesti täyteen.
Muista täsmäruokailu, napostelu ja paljon energiaa sisältäviä ruoka-aineita, niin minimit on helppo saada täyteen. Lisävinkkejä ruokailuihin tästä linkistä.

-Heidi

"Miten pääsen eroon jatkuvasta ruuan/syömisen ajattelusta?"

Syömällä.
Jatkuva ruoan ja syömisen ajatteleminen on yksi nälkiintymisen oireista ja se korjaantuu syömällä. Jatkuva ruoan ajattelu on sun kehon keino herättää sut syömään, koska sun keho on nääntymäisillään nälkään. Ruoan ja etenkin hiilihydraattien rajoittaminen vaikuttaa leptiiniin (ns. kylläisyyshormoni) negatiivisesti, jolloin ihmisen vireystila laskee, nälkä kasvaa ja ruoka pyörii mielessä koko ajan.
Eli pääset eroon näistä ajatteluista ja haaveista vain ja ainoastaan syömällä.

-Heidi 

"Miten lisään ruoan määriä?"

Refeeding-oireyhtymän ehkäisemiseksi on syytä lisätä ruoan määrää asteittain. Hyvä nyrkkisääntö on, että mikäli olet saanut 0-1000 kcal ennen MM:n aloittamista, lisää 200-300 kaloria joka 2-3 päivän välein. Kun olet päässyt 2000 kaloriin voit nostaa siitä suoraan 2500 tai 3000 kaloriin ja yli.

-Heidi


"Kuinka paljon rasvaa olisi hyvä käyttää päivässä?"

Suositus on, että 25-35% energiasta pitäisi tulla rasvoista.
Mutta älä tuijota tätä tai keskity tähän sokeasti, sillä toipumisvaihe on keholle kallis prosessi, joka vaatii todella, TODELLA paljon energiaa etkä voi tässä vaiheessa mitenkään syödä mitään liikaa (paitsi proteiinia). Kehosi viestittää tarpeistaan mielihaluilla, joten kuuntele sitä.

-Heidi

"Entä onko liiasta sokerin syömisestä haittaa? Tuntuu että voisin syödä suklaata yms vaikka kuinka paljon..."

Sokeri on hiilihydraatti, joka on välttämätön vaurioiden korjaamisen kannalta.
Alkuvaiheessa moni himoitsee todella paljon prosessoituja, runsaasti hiilihydraatteja sisältäviä ruokia, koska keho pystyy hyödyntämään ne kaikkein parhaiten. Mikään ruoka ei ole haitallinen, joskin proteiinin liiallinen syöminen on keholle haitallista. Joten kuuntele mielihalujasi ja syö niiden mukaan, koska tällöin vastaat juuri siihen oikeaan tarpeeseen.
Lisätietoa aiheesta täällä.

-Heidi

"Miten minun tulisi syödä silloin, jos ei ole nälkä mutta mielitekoja on? Saanko silloin syödä niin paljon kuin mieli tekee?"

Kyllä, molemmissa tilanteissa saat syödä niin paljon kuin mielesi tekee.
Nälkäsignaaleihin et voi luottaa, sillä niiden elpyminen vaatii ruokaa ja aikaa. Aineenvaihduntasi ei myöskään toimi vielä kunnolla, ja johtuen myös EH:sta nälkä voi tulla mitä kummallisimpina aikoina. Välillä sitä ei ole lainkaan ja välillä tekee vain mieli yhtä ruoka-ainetta.
Sun pitää kuunnella mielitekoja mutta sun pitää myös pitää huoli siitä, että sä saat sun minimit täyteen joka ikinen päivä, oli sitten nälkä tai ei. Saat syödä niin paljon kuin mielesi haluaa ihan joka tilanteessa, mutta alaraja on sun minimi.
Lisää nälkäsignaaleista täällä.

-Heidi

Paino ja painon nouseminen

"Mikä on sopiva painon nousun määrä esimerkiksi viikossa?"

Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Hoitotiimi yleensä määrittelee niin, että avohoidossa 0,5 - 1 kg viikossa, kun taas osasto-oloissa se voi olla isompi (yli kilon viikossa).
Mutta MinnieMaudia noudattaessa on hyvä unohtaa kaikki viikottaiset tavoitepainot, koska keho ei toimi sillä tavalla. Alussa paino nousee vauhdilla ja paljon, koska aineenvaihdunta on hidastunut, vatsa ei ole tottunut ruokaan, ruoansulatuselimistö on hidastunut ja tulee nesteturvotusta. Ihminen ei voi lihoa kuin 2-300 gr rasvakudosta päivässä, ja sitä varten joutuisit syömään todella paljon (puhutaan 10000-15000 kalorista päivittäin).
Keho on pitkään hätätilassa ja se varastoi rasvaa ja nestettä keskivartaloon turvatakseen sisäelimien toiminnan ja suojatakseen niitä hypotermialta, koska keho pelkää koko ajan sinun alkavan näännyttämään sitä uudestaan. Mutta kun syöt koko ajan riittävästi (3000+ kcal) kehosi alkaa rentoutua ja luottaa sinuun, ja painon nousun tahti rupeaa hidastumaan. Mitä enemmän syöt, sitä hitaammin painosi nousee, kyllä vain :)
Näistä syistä on parasta unohtaa se vaaka ihan kokonaan, samoin body checking ja muu kropan mittailu. Se vain aiheuttaa sinulle turhaan ahdistusta ja murhetta, eikä kroppasi ole vielä lähimainkaan parantunut.

Itselläni kävi niin nyt tänä syksynä, että ensimmäisen viikon aikana tuli parisen kiloa, seuraavalla viikolla vain yksi kilo, ja sitä seuraavalla neljä kiloa, ja esimerkiksi tuo neljä kiloa on puhtaasti nesteturvotusta, joka kyllä laskee ajan myötä itsekseen. Nesteturvotus on siellä apurina korjaamassa vaurioita, ja mitä enemmän vaurioita niin sitä enemmän turvotusta, ja 7 nestelitraa painaa 7 kiloa.
Joten luota kroppaasi ja anna sen hoitaa työ :)

- Heidi

"Miten ihmeessä kestää painon nousemisen?"

Ensiksikin mä vinkkaan sut lukemaan tämän todella hyvän postauksen, jonka Vuokko kirjoitti aiheesta.
Painon korjaantuminen on parantumisessa se helpoin asia, mutta sen käsitteleminen on yksi vaikeimmista. Ilman painon korjaantumista ei voi parantua, se on fakta; on vain pakko hyväksyä se. Ei siitä tarvitse tykätä, mutta sen hyväksyminen auttaa jo eteenpäin.
Yleensä alku on kaikkein pahin jo huonon ravitsemustilanteenkin takia: kun on nälkiintynyt, niin mielessä pyörii koko ajan ruoka ja oma keho, on pakkomielteitä, masennusta ja ahdistusta. Kun ravitsemustila korjaantuu myös nämä oireet alkavat helpottamaan. Joten ihan ensiksikin ravitsemustilannetta kuntoon. Pysy pois vaa'alta, älä mittaile itseäsi ja lopeta body checking. Kehosi on muutostilassa: se tulee muuttumaan vielä pitkän matkaa, joten tämä vaatii paitsi kärsivällisyyttä niin se on myös todella erinomainen ajanjakso opetella löytämään positiivisia puolia kehostasi.
Itseäni on auttanut todella paljon sen tiedostaminen, että sh:n aiheuttama ulkomuoto on hyvin lyhytaikainen ja tilapäinen, samoin tämä painon korjaantuminen on vain tilapäistä ja tavoite on päästä biologiseen normaalipainoon. Olen hyväksynyt asian enkä enää yritä taistella luontoa vastaan, koska se vain vahingoittaa minua. Yritän joka päivä löytää ainakin yhden hyvän puolen kropastani, ja seuraavana päivänä uuden ja taas sitä seuraavana uuden.
Ei kannata kuitekaan ihan täysin vältellä peiliä, koska se lähettää epäsuoran signaalin aivoihisi, että sitä pitää välttää ja se on vihollinen. Pysy tietoisena sun ajatuksista ja reaktioista ja muista, että ne ovat vain ajatuksia. Mikä tärkeämpää, niin kiinnitä huomiota sun tuomitsevuuteen eli sh-potilaan kohdalla yleensä siihen läskiajatteluun, ja yritä pysyä niin neutraalina kuin mahdollista.
Painon nouseminen on yksi ehdottomasti suurimmista peloista kohdattavana, mutta se helpottaa. Se sattuu aluksi, mutta kun jatkat sitkeästi parantumista niin huomaat pian ettei se enää niin pahalta tunnukaan.
"You have to fight thru some bad days to earn the best days of your life."
Tsemppiä!

-Heidi

"Onko teillä kokemusta painon ns liiallisesta noususta eli paino nousi yli sen biologisen painon? Tasoittuuko paino siitä vai jää siihen hiukan korkeammalle?" 

Overshoottaus tarkoittaa siis painon tilapäistä nousua n. 10% yli oman setpointin, eli puhutaan vain muutamista kiloista. Se on todella tilapäistä ja paino palaa siihen setpointiin ilman mitään syömisen rajoittamista ja liikkumista. Se, miten pitkään se vie on yksilöllistä, mutta keskimäärin se vie puolesta vuodesta puoleentoista vuoteen.
Itselläni kävi niin erikoisesti, että ensimmäisellä kerralla MinnieMaudia noudattaessani en overshootannut, mutta tällä toisella kerralla kyllä. Eli sitä ei oikein voi etukäteen tietää miten keho reagoi, ja itse ainakin huomasin sen miten loppu mun kroppa oli, ja todennäköisesti overshoottaus johtui siitä sekä pakkoliikuntahistoriasta.
Psyykkisesti tuo overshoottaus voi olla todella rankka kokemus mutta se kyllä siitä tasoittuu.

-Heidi

"Painoni on noussut todella nopeasti ja näytän jo samalta kuin ennen sairastumista. Ainoa ero on se, ettei minulla ole lainkaan lihaksia. Saanko niitä takaisin lihomatta lisää vai olenko pilannut kroppani täysin? En tiedä ketään kenelle olisi käynyt näin."

Painosi on voinut nousta normaalille tasolle mutta se ei tarkoita sitä, että painosi on jakautunut. Nämä ovat kaksi ihan eri asiaa.

Saat kyllä lihasmassasi takaisin mikäli edelleen syöt minimien mukaan ja lepäät, sillä kroppasi ei ole päässyt nälkiintymistilasta. Jotta lihasmassasi kasvaa takaisin, sun kropan pitää olla vakuuttunut siitä, että nälkiintymiskausi ja vaara on ohi, ja myös nesteturvotuksen pitää olla poistunut. Eli huolimatta siitä että painosi on noussut, niin olet edelleen toipumisessa aika alussa.

Vilkaise postaus painon jakautumisesta täältä niin huomaat kyseessä olevan hyvin yleinen ilmiö ja saat aiheesta myös lisätietoa.

-Heidi

Liikunta

"Miten selättää liikunta-addiktio ja erityisesti kestää ilman juoksulenkkejä?"

Ensinnäkin, lue tämä hyvä postaus aiheesta! 
Nyt sulla on todella erinomainen hetki miettiä vaihtoehtoisia keinoja. Oletko kokeillut joogaa? Jooga (sen rauhalliset muodot, esim. yin-jooga) rauhoittaa myös mieltä ja olen ainakin itse kokenut siitä hyvin apua. Rauhallinen venyttely on toinen hyvä vaihtoehto, ja mun salainen ase on foam rolleri. Foam rollerilla yhdistyy energian purkaminen turvallisesti, kehonhuolto ja mielen rauhoittaminen, koska hieroakseni esim. jalkoja auki joudun tekemään jalalla edestakaista liikettä rullalla. Kun tähän vielä yhdistyy hieronta, niin se tuottaa rauhoittavan ja rentouttavan olotilan ja laittaa samalla hieman endorfiinejä liikkeelle ilman sykkeen nousua tai muuta liikunnan aiheuttamaa vahinkoa.
Sotke omia aikataulujasi; jos olet käynyt lenkillä tiettyyn aikaan päivästä niin sovi siihen kellonaikaan jotain muuta, tai siirrä vaikka välipalaa puolella tunnilla eteenpäin, jolloin myös sun liikunta-aika menee myöhäisemmäksi ja horjuttaa koko kuviota. Älä laita yllesi treenivaatteita ja ehdottomasti poista puhelimestasi eri matkaa ja kalorinkulutusta mittaavat sovellukset! Sen sijaan mene vaikka puolen tunnin mittaiselle hitaalle kävelylle ja ota valokuvia matkasta. Voit myös vallan mainiosti ottaa mukaan kynän ja paperia ja vaikka piirtää maisemaa tmv ja/tai kirjoittaa tuntemuksistasi. Lataa puhelimeesi jokin mindfullness-sovellut ja tee harjoituksia ulkosalla raittiissa ilmassa. Tällä tavalla opetat aivoillesi, että ulkona voi olla myös rauhassa eikä se tarkoita sitä, että pitää mennä hikilenkille.
Liikunta-addiktion selättäminen ja lepoon itsensä opettaminen menee samalla tavalla kuin muidenkin pelkojen kohtaaminen, eli altistamisen ja toistojen kautta. Alku on vaikeaa, mutta jokainen toisto tekee siitä hitusen helpompaa.
Itselleni tämä on ollut kaikkein vaikein osuus, levon salliminen ja opetteleminen, ja kun lopulta uskalsin levätä ja hellittää kävelylenkkienkin suhteen niin kropan levon tarve oli uskomaton: väsymys iski kuin moukari. Moneen viikkoon en olisi halunnut lähteä pissattamaan edes koiraa, koska väsymys oli niin hirveä, mutta nyt on pikkuhiljaa väsymys helpottanut ja mielenkiinto herännyt. Kävelyillä teen jatkuvasti uusia ja erilaisia huomioita ympäristöstä ja kuvaan paljon.
Ja loppupeleissä tämä on vain vaihe, joka on käytävä läpi. Ei se ikuisuuksiin kestä, ja mikäli edelleen toivuttuanikin juokseminen tuntuu yhtä tärkeältä niin sitten sen pariin voi varovaisesti palata.
Tsemppiä!

-Heidi

"Miksi ei pitäisi liikkua?"

Liikkua ei saa siksi, että se rikkoo jo valmiiksi vaurioitunutta kehoa entisestään. Kun terve ihminen liikkuu, niin liikunta synnyttää lihaksiin mikrovaurioita, jotka sitten ravinnon ja levon ansiosta korjutuvat ja lihas vahvistuu. Mutta kun RED-potilas liikkuu, niin kehossa on jo valmiiksi vaurioita (heikko luusto, hermosto, lihaksisto ihan vain pari mainitakseni), joita liikunta vain pahentaa eikä edes ruoan määrän lisääminen auta asiaa. Keho tulkitsee liikunnan yhtenä syömishäiriön rajoittavana muotona, nostaa kehon stressitasoa ja ylläpitää korkeaa hälytystilaa, jolloin keho ei pysty keskittymään vaurioiden korjaamiseen vaan se keskittyy pitämään sinut hengissä ja kehosi on edelleen nälkiintymistilassa.
Lisätietoa liikunnasta täällä.

-Heidi

"Milloin voi aloittaa liikunnan?"

Voit aloittaa liikunnan sitten kun olet saavuttanut biologisen normaalipainosi eikä sinulla ole enää mitään nälkiintymisen oireita jäljellä.
Lisätietoa tässä postauksessa.  

-Heidi 

Fyysinen toipuminen

"Onko teillä ollut ongelmana missään vaiheessa yöhikoilu? Olen nyt viime aikoina lisännyt syömisiäni ja yöaikaisesta hikoilusta on tullut riesa. Mikä avuksi?" 

Voi kyllä! Yöhikoilu on todellinen riesa, ja itselläni varsinkin viime syksynä oli erittäin isona ongelmana vielä kuumat aallot. Vaikka olisi juuri käynyt kylmässä suihkussa, niin viiden minuutin päästä oli taas likomärkä hiestä ja hirveän kuuma. Pahinta oli sosiaaliset tilanteet: kun avasi suunsa sanoakseen jotakin niin iski se kuuma aalto oikein kunnon hyökynä päälle, joten koetapas siinä sitten olla muina miehinä.
Tämä on täysin normaalia. Aineenvaihduntasi on lähtenyt käyntiin ja kaikki ne toiminnot, jotka on olleet suljettuina nälkiintymisen aikana ovat nyt käynnistyneet. Tämä aiheuttaa melkoista sotkua ja äärimmäisen epämiellyttäviä olotiloja kropan etsiessä sitä tasapainoa, mutta tämä helpottaa kyllä ajan mittaan.
Itse tykkään tuulettaa asunnon mahdollisimman viileäksi ennen nukkumaan menoa ja jätän yöksi sängyn vieressä olevan ikkunan ihan vähän raolleen.

-Heidi

"Mitä tehdä, kun nälkä herättää yöllä enkä näin ollen saa kunnolla nukuttua? Syön iltapalan, mutta silti muutaman tunnin päästä herään syömään. Mikä tähän avuksi?"

Tämä on hyvinkin normaalia ja tuttua myös itselleni. Enää en niinkään usein herää keskellä yötä nälkään kuin ennen, joten se helpottaa ajan mittaan. Kehosi on nyt tajunnut saavansa ruokaa pitkästä aikaa ja se on hädissään, pelkää seuraavaa nälkäkautta, joten se yrittää nyt kaikin keinoin saada ruokaa lisää niin paljon kuin mahdollista.
Sinun kannattaisi kokeilla syödä vielä myöhäisempi iltapala just ennen nukkumaan menoa, näin ainakin itse sain vähän paremmin rauhan yöllä. Esimerkiksi lasillinen täysmaitoa tai kaksi lasillista kevytmaitoa ja jotain helposti sulavaa purtavaa puolisen tuntia ennen nukkumaan menoa, ja varaa yöpöydälle tai muuten käden ulottuville jotain syötävää yön nälkää varten.
Tarkista kuitenkin se, että saat ihan aamusta alkaen kunnolla energiaa, sillä mikäli olet aamun ja päivän ajan vähällä syömisellä ja säästät ruokaa iltaan, niin ei ole ihme että nälkä herää yöllä.
Tilanne tuntuu nyt epämiellyttävältä mutta yöunet korjaantuvat ravitsemustilan myötä. Jatka siis sitkeästi vähintään minimien syömistä, niin kehosi uskaltaa pikkuhiljaa luottaa saavansa ruokaa ja hellittää siitä pakokauhusta :)

-Heidi

"Onko normaalia, että joka paikkaan sattuu? Keho tuntuu todella kipeältä ja aralta."

On normaalia.
Tämä johtuu kehoosi syntyneistä vaurioista. Kipun on kehon keino yrittää pitää sinut paikoillasi, jotta se pystyisi korjaamaan vahingot kunnolla. Myös nesteturvotus voi aiheuttaa kipua ja arkuutta, jolloin puhutaan jo useiden kilojen nesteturvotuksesta.
Mutta tämä menee ohi mikäli syöt riittävästi (vähintään 2500-3000 kcal/vrk) ja lepäät.

-Heidi

"Palaako kehoni samanlaiseksi kuin ennen syömishäiriötä, vai voiko se muuttua ihan erilaiseksi?"

Se riippuu muun muassa siitä, että minkä ikäisenä sairastuit.
Jos sairastuit teini-iässä, niin parannuttuasi sun keho ei muutu samanlaiseksi kuin ennen sh:ta johtuen ihan siitä seikasta, että olet nyt vanhempi ja kehosi muuttuu aikuisen kehoksi.
Mikäli taas sairastuit aikuisena kasvun jo päätyttyä, niin kyllä kehosi voi palata kutakuinkin saman kokoiseksi kuin ennen sh:ta, mutta se voi viedä aikaa.
Mutta huomautan nyt siitä, että keho ei pysy läpi elämän samanlaisena vaan se muuttuu. Syömishäiriösi voi aiheuttaa sen, että biologinen normaalipainosi on pysyvästi muutamia kiloja korkeampi kuin mitä se olisi ilman sh:ta, joskin tämä ilmiö tavataan jojo-laihduttajilla. Aika monella paino myös hetkellisesti overshoottaa, josta enemmän tietoa tästä linkistä.

-Heidi

 Vertaileminen ja triggerit

"Miten sitten hyväksyä sellainen ajatus ja tunne, kun näkee väistämättä laihoja (ei syömishäiriöisiä) ihmisiä ja saattaa nähdä heidän syövän paljon. Mutta sitten on niitä ihmisiä, jotka eivät syö juuri mitään ja se saa aikaan kamalan olon ja morkkiksen, sillä itse syön paljon ja tuo toinen henkilö ei syö kuin pienen salaatin."

Ah, vertailu! Siinäpä asia, josta ei ole mitään hyötyä.
Kun sä vertaat omia ruokiasi jonkun toisen ruokiin, niin sä näet vain erittäin kapean otteen henkilön ruokailuista. Ehkäpä hlö A on syönyt massiivisen aamupalan ja lounaalla ei ole kova nälkä, joten hän syö vain todella pienen salaatin ja pari lasia vettä. Tai ehkä hän on menossa lounaan jälkeiselle joogatunnille ja siksi välttää syömästä vatsa täyteen, jottei alaspäin katsovissa koirissa tule ruoka kurkkuun. Tai sit henkilö on viettänyt viikonlopun syöden omalle keholleen liian paljon ruokaa, ja nyt hänen kehonsa viestittää vähemmällä nälällä päästäkseen taas tasapainoon.
Eli et tiedä mitään siitä mitä on taustalla, koska näet vain hyvin kapen otteen henkilön ruoasta.
Me ollaan yksilöitä, ja me RED-potilaan/toipujat ei kuuluta samalle viivalle terveiden, normaaleiden ihmisten kanssa, sillä kehoon syntyneet vauriot vaativat todella paljon ruokaa korjaantuakseen. Joten mahdollisuus on, että sinä todella syöt enemmän kuin vierustoverisi, mutta onko se aina huono juttu? Ei.
Itse sain sen muutettua niin, että olen ylpeä siitä määrästä jonka syön, ja enemmän ruokaa on aina parempi. Jos vertailen vaikka siskoni kanssa eväitä (hänellä kanaa ja parsakaalta, mulla iso lautasellinen banskujogurttia, neljä desiä maissihiutaleita, muutama hedelmä, muutama ruokalusikallinen maapähkinävoita ja suklaalevitettä) niin kyllä mä olen ylpeä siitä, että minä pystyn syömään näin  paljon. Lisäksi siihen ruokaan assosioituu se työ, jonka olen tehnyt. 
Eli jos vielä tehdään karu lyhyt yhteenveto, niin enemmän ruokaa = olen ylpeä, koska olen tehnyt paljon töitä; vähemmän ruokaa = sairaus tästä riemastuu.

Ja ihan lopuksi: ne ajatukset ja tunteet ovat todella vain ajatuksia ja tunteita eikä niiden olemassaolo tarkoita sitä, että jokaista ajatusta ja/tai tunnetta täytyy totella.
Mutta parantumisprosessi vaatii paljon hyväksymistä, ja tämä on yksi sellainen. Radikaalisti hyväksyä triggereiden olemassaolo ja pysyä tietoisena: kannattaako nyt vain välttää kaikkia triggereitä, vai pystynkö kohtaamaan jotakin?
Ja jos triggeröidyt sairaista ihmisistä, niin silloin sen triggerin herättää sun sairaus, ja sä olet tappamassa sen sairauden. Ota ajatus vastaan ja anna mennä pois. Ota myös se tunne vastaan ja anna mennä pois. Hyväksy niiden olemassaolo, "tämä nyt on tätä", äläkä taistele vastaan koska sillä tavalla sä vain menetät toipumiseen tarvittavia voimavaroja.

-Heidi
 

Yleistä syömishäiriöistä

"Mikä luokitellaan anoreksiaksi?"
 
Anoreksia nervosa eli laihuushäiriö on sairaus, jossa yksilö pelkää sairaalloisesti lihomista ja pyrkii laihduttamaan itsensä sairaalloisen laihaksi. Tyypillisiä oireita on "lihottavien" ruokien välttäminen, jolloin ruokavalio kutistuu merkittävästi ja yksilölle muodostuu tiettyjä turvaruokia (esim. hedelmät ja kasvikset, mutta on huomioitava se, että turvaruoat eivät ole aina näin järjellä selitettävissä). Laihuushäiriöstä kärsivät voidaan jakaa rajoittavaan tyyppiin ja bulimiseen tyyppiin, joista jälkimmäiselle on tyypillistä ahmimis- ja tyhjentäytymiskäyttäytyminen. 

Anoreksian diagnostiset kriteerit ovat:

a) paino on vähintään 15% alle pituuden mukaisen keskipainon tai BMI alle 17,5
b) itse aiheutettu lasku on aiheutettu välttämällä "lihottavia" ruokia sekä mahdollisesti liiallista liikuntaa, oksentelua, laksatiivien ja/tai diureettien käyttöä tai ruokahalua hillitsevien lääkkeiden käyttöä
c) potilaalla merkittävä ruumiinkuvan häiriö, ts. näkee itsensä lihavana vaikka olisi hyvin alipainoinen
d) potilaalla todetaan laaja-alainen hypotalamus-aivolisäke-sukupuolirauhasakselin endokriininen häiriö (esim. kuukautisten poisjääminen)
e) ahmimishäiriön (bulimia nervosan) kriteerit A ja B eivät täyty

"Mikä luokitellaan bulimiaksi tai bulimiseksi käyttäytymiseksi?" 

Bulimia on ahmimishäiriö, jolle tyypillistä on salaa tapahtuva ahmimis- ja tyhjentäytymiskäyttäytyminen. Ahmimisella tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilö syö tavallista suuremman runsasenergisen ruokamäärän lyhyessä ajassa, ja samaan aikaan yksilö tuntee merkittävän (syömisen) hallinnan menetyksen tunteen. Ahmimisen jälkeen seuraa itse aiheutettu tyhjentäytymiskäyttäytyminen, joka yleensä tarkoittaa oksentamista mutta johon voi lukeutua myös laksatiivien ja/tai diureettien väärinkäyttöä, liiallista liikuntaa tai paastoamista. Ahmimiskohtaukset ovat luonteeltaan toistuvia ja niitä tapahtuu vähintään kahdesti viikossa.

Bulimian diagnostiset kriteerit ovat:

a) toistuvat ahmimisjaksot, joita esiintyy vähintään kahdesti viikossa ainakin 3 kuukauden ajan
b) syöminen hallitsee ajattelua ja yksilöllä on pakonomainen tarve syödä
c) yksilö pyrkii estämään lihomisen itse aiheutetuilla keinoilla (oksentaminen, laksatiivien ja/tai diureettien väärinkäyttö)
d) yksilöllä voimakas lihomisen pelko sekä käsitys siitä, että hän on lihava

"Miten helposti anoreksia nervosa muuttuu bulimiaksi?"

Syömishäiriöille on tyypillistä niiden muodon muuttuminen. Keski-Rahkosen, Charpentierin ja Viljasen mukaan arviolta neljännes tai jopa puolet anoreksiaa sairastavista käy läpi jonkinlaisen bulimisen vaiheen toipuessaan, eli kyseessä on melko yleinen ilmiö. Osalla tämä on todella vain lyhyt ohimenevä ilmiö parantumisvaiheessa, mutta osalla tämä voi olla vakava vaihe.

"Mikä luokitellaan ortoreksiaksi?"

Ortoreksia on syömishäiriö, jolle on tyypillistä pakkomielteinen halu syödä mahdollisimman terveellisesti ja oikein. Yksilö tyypillisesti viettään runsaasti aikaa aterioiden miettimiseen, eri makrojen ja ruoka-aineiden laskemiseen sekä ruoan valmistamiseen. Yleensä ortorektikko pelkää todella voimakkaasti epäterveellisiä ruokia (esim. lisäaineita) ja hän voi tuntea ylemmyyden tunnetta siitä miten terveellisesti hän syö ja elää muihin verrattuna.
Ortorektikko pyrkii syömään mahdollisimman oikein, mutta tämä voi johtaa liialliseen laihtumiseen ja erilaisiin puutostiloihin, ja usein ortoreksia voi johtaa anoreksiaan.