Selviytymistarinoita

Minulta pyydettiin selviytymistarinaani syömishäiriöstä ja ilomielin sen tahdon täällä jakaa sillä itseänikin olisi auttanut kuulla näitä selviytymistarinoita siinä vaiheessa kun oma usko parantumiseen oli koetuksella.

Joten tässä on nyt minun tarinani!

 

Sairastuin syömishäiriöön noin kuusitoistavuotiaana. Samaan aikaan kuvioihin tuli masennus ja 17-vuotiaana jouduin sairaalaan. Silloin alkoi monen vuoden sairaalakierre, jonka aikana kaikenlaista kokeiltiin, jotta pääsisin parempaan kuntoon. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan yrityksistä huolimatta olin todella masentunut ja syömishäiriön vallassa. Anoreksia vei minulta koko elämän ja kaikki pyöri sairauden ympärillä. Minulle sanottiin suoraan, etten koskaan tule paranemaan ja tulen kuolemaan tähän sairauteen, mutta tässä sitä vielä ollaan: elossa ja takaisin elämässä kiinni!

Osastoilla ollessa minua hoidettiin kuten syömsihäiriöisiä yleensäkkin hoidetaan. Oli tarkat ateriasuunnitelmat ja kaikki pyöri siellä sairaalassa ollessakin ruokailujen ja syömishäiriöihin liittyvien asioiden ympärillä. En kokenut ikinä saavani oikeasti apua anoreksiaani, vaan ainoastaan minut pidettiin hengissä väkisin syöttämällä ja neljän seinän sisällä jotta en pääsisi liikkumaan. Joissain kohtaa se oli tietysti se välttämättömyys ja tärkein asia, sillä olin ajanut itseni siihen kuntoon, että en välttämättä heräisi enää seuraavana aamuna. 

Mutta silloin kun olin jo vähän paremmassa voinnissa, niin en saanut siltikään kunnolla apua syömishäiriöön ja aina sairaalasta pois päästyäni palasin samoihin vanhoihin toimintamalleihin, kun en ollut saanut apua ongelmiini ja pian olinkin taas takaisin sairaalassa. 

Muutama vuosi meni uloskirjausten ja sisäänkirjausten merkeissä, mutta sitten kyllästyin siihen että elämä valuu hukkaan ja muut ihmiset tekevät kivoja asioita elämässä ja itse vaan istuin sisällä ruokapöydässä itkien jonkun niinkin mitättömän asian takia kuin karjalanpiirakka. Päätin, että en tahdo enää tuhlata elämääni tähän ja aloin tekemään muutoksia elämässäni.

 

 

Aluksi se oli todella vaikeata ja menin pienin askelin eteenpäin. En kuitenkaan päässyt kovin pitkälle kun ahdistus aina iski ja tuli takapakkia. Tilanne jumitti siinä pitkään enkä päässyt toipumisessa eteenpäin.
Silloin Heidi kertoi löytämästään MinnieMaudista ja sai minut kiinnostumaan tästä vaikka aluksi olinkin hiukan epäileväinen tätä metodia kohtaan. 

En voinut nääntyneiltä aivoiltani ajatella että tämä voisi toimia, mutta Heidi tsemppasi ja tuki minua sekä ylisti niin paljon MinnieMaudia, joten päätin itsekkin kokeilla. Siinä sen aikaisessa tilanteessa en voinut hyvin, mutta en osannut tehdä mitään muutoksiakaan itse omin avuin ja tiesin että pian olisin taas sairaalassa jos en tee suunnan muutosta. 

 

 

MinnieMaudin noudattaminen oli aluksi hiukan hankalaa ja pelotti todella paljon lisätä ruokamääriä ja kuunnella niitä mielitekojaan. Kuitenkin se helpottui kun uskalsi luottaa siihen että kroppa käyttää hyväksi kaiken sen minkä suustani alas pistän. Vähitellen olo parani ja ajatukset alkoivat kulkea. Sen oikeastaan huomasi todella pian ja oli ilmiselvää että parempi olo tuli juuri MinnieMaudin sääntöjen noudattamisen takia. 

Aloin huomaamaan että mikään pelkoruoka ei tehnyt minulle mitään sellaista mitä pelkäsin ja sain luottoa siihen että tämä menetelmä toimii. 

Jatkoin syömistä ja olo parani ja sairauden aiheuttamat pelot ruokia kohtaan vähenivät. 

Anoreksian aiheuttamat haitat alkoivat vähenemään ja painon normalisoituessa voimat palasivat. Löysin itseni uudestaan ja anoreksia väistyi ja tilalle tuli niin paljon kaikkea muuta ettei syömishäiriöllä ollut enää tilaa eikä aikaa elämässäni.

Tällä hetkellä voin hyvin ja kuten alussa sanoin niin olen päässyt elämisen makuun! Pystyn tekemään rakastamaani työtä liikunnan parissa, opiskelen ja ELÄN!
En tiedä mitä olisi käynyt jos en olisi Heidin innoittamana aloittanut reippaasti kasvattamaan ruokamääriä ja altistamaan itseäni pelkoruoille. 

Luultavasti olisi käynyt huonosti ja edelleen jumittaisin samassa tilanteessa tai jopa pahemmassa. MinnieMaud oli pelastukseni ja uskon että tämä tulee vielä auttamaan monia kunhan vaan saadaan jaettua muillekkin tietoa ja selviytymistarinoita.

 

I'm not telling you it is going to be easy, i'm telling you it is going to be worth it. 

Ja se todellakin on sen arvoista!!

Pinja