Viisikirjaiminen sana, joka ei tarkoita mitään muuta kuin ravintoa mutta johon sisältyy uskomaton tunnelataus. Syömishäiriöiselle ruoka ei ole "vain" ruokaa, vaan se on viha-rakkaussuhteen sisällyttävä välttämättömyys, jota himotaan ja kauhistellaan; joka on joko turvallista tai äärettömän pelottavaa; joka tekee joko hyväksi ja puhtaaksi tai pahimmillaan vie ihmisarvon ihan kokonaan.
Ruoka ei ole "vain" ruokaa eikä se ole koskaan ongelmien syy ja juuri. Ilman ruokaa ei kuitenkaan kukaan elä - se on siis välttämättömyys - mutta voiko siitä tehdä myös jotain muuta?
Voisiko ruoan kanssa jopa... ystävystyä?
Kyllä voi.
Itselläni on ollut todella monimutkainen suhde ruokaan vuosikymmenen ajan. Jaottelin eri kausien aikana ruoat eri tavalla: oli maultaan hyvää ja pahaa, oli laadultaan hyvää ja pahaa, oli painon kannalta hyvää ja pahaa, oli liikunnan kannalta hyvää ja pahaa. Osa ruoista teki minut paremmaksi ihmiseksi, kun taas valtaosa pilasi elimistöni täysin. Yhteen aikaan, kun anoreksiani oli psykoottistasoinen, en voinut syödä sillä tunsin jokaikisen murusen ja nesteen tilkan mustaavan elimistöni ihan kokonaan. Uskoin ruoan tappavan minut, myrkyttävän minut, lakkauttavan jokaikisen elimeni toiminnon.
Parhaimmillaan taas käytin ruokaa lohtuna ja korvikkeena. Hukutin tarpeeni ruokaan. Sitten taas ruoasta tuli uusi vihollinen, joka tappaisi minut. Olin vakuuttunut, että ainoa tapa elää, ainoa tapa pysyä hengissä on olla ilman ruokaa.
Jos joku minulle olisi tuolloin sanonut, että voin suhtautua ruokaan paljon rennommin ja jopa ystävystyä ruoan kanssa, olisin nauranut hänet pihalle.
Mutta näin vaan pääsi käymään. Opin ystävystymään ruoan kanssa, mutta se ei tapahtunut itsekseen. Jouduin muokkaamaan omaa ajatus- ja käyttäytymismaailmaani paljon ja kohtaamaan alussa loputtomalta vaikuttavan määrän pelkoruokia, mutta se oli sen arvoista.
Miten tämän voi tehdä, miten siis ystävystyä ruoan kanssa?
1. Lopeta ruokien jaottelu hyviin ja pahoihin
Ruokien jaottelu hyviin ja pahoihin - aivan kuten turvallisiin ja ei-turvallisiin - ylläpitää niin syömishäiriötä kuin laihdutusajattelua, engl. diet mindsetiä. Kun jokin ruoka on turvallinen tai hyvä, tämä antaa sen vaikutelman, että ruoka on jotenkin eriarvoisessa asemassa kuin jokin muu ruoka, esimerkiksi omena on hyvää ja turvallista kun taas suklaa on pahaa ja ei-turvallista, pelottavaa, tai jopa vaarallista. Jos mietitään lyhyesti syitä tämän takana, niin loogisesti ajatellen hyvät ja turvalliset ruoat ovat saaneet leimansa siksi, että ne ovat kevyitä, terveellisiä, syömishäiriöystävällisiä. Sen sijaan pahat ruoat ovat pahoja siksi, että ne ovat vähemmän terveellisiä, niissä on enemmän sitä ja tätä (tyypillisesti rasva ja sokeri) eikä niitä voi syödä, sillä ne nostavat painoa, aiheuttavat ahmimiskohtauksen, pakottaa lenkille, pilaa veriarvot, jne.
Näin se ei kuitenkaan ole. Kaikki ruoka on vain ruokaa, ei mitään sen kummempaa! Terveydelle pahaa ja vaarallista ruokaa ei ole olemassakaan, sillä kaikki ruoka mitä meille kaupassa myydään on tiukan valvonnan alla. Meillä on myös elintarvikelaki, pakkausmerkintöjä koskeva laki sekä lisäaineita koskeva lainsäädäntö; ruokaketjun toiminnan läpinäkyvyys auttaa meitä seuraamaan ruoan tuotannon turvallisuutta sekä kehittämään luottamusta ruoan tuottajien ammattitaitoon (lisää täällä!).
Ruoan jaottelun lopettaminen kuulostaa helpolta mutta sitä se ei välttämättä ole. Meillä jokaisella on varmasti vaikeampia ruokia, jotka vaan pitää kohdata. Itse esimerkiksi luokittelin pikaruoan huonoksi ruoaksi ja kun sitten viimein kohtasin sen ja söin pikaruokaa, tajusin sen olevan vain ruokaa. Hampurilainen on sämpylä, jossa on välissä salaattia ja pihvi, juustoa ja mausteita. Se on siis leipä! Sama koskee pitsaa: se on pala leipää, jonka päällä on tomaattia, juustoa ja jotain muuta täytettä. Leipää päällysteillä! Ranskalaiset ovat vain paistettuja perunoita, joissa on suolaa ja maustetta. Eli paistinperunoita!
Mikään ruoka ei ole toista parempi tai huonompi, on vain ruokaa, neutraalisti kuvailtuna vain ruokaa. Ruoat on tehty eri ainesosista ja ne maistuvat eri makuisilta: jokin on karvasta, jokin suolaista, jokin makeaa. Jostakin ruoasta et tykkää, jostakin taas opit tykkäämään.
Mutta kaikki ruoka on vain ruokaa. Ruokaa, joka ei ole hyvää eikä pahaa.
2. Kohtaa pelkoruokasi ja löydä uusia suosikkeja
Yksi tämän ystävyysprojektin tärkeimmistä asioista on pelkoruokien kohtaaminen.
Monella on varmasti ennakkoluuloja joistain ruoista, joita ei ole edes kokeillut. Voi olla pelkoruokia vaikka sitä ei olisi koskaan edes maistanut! Voi myös inhota jotakin ruokaa siksi, että pelkää ruokaa vaikkei ole koskaan sitä maistanut.
Itse tunnistan joka kohdan. Yksi sellaisista oli maapähkinävoi. Olin maistanut suklaata, jossa oli maapähkinävoita, ja tuomitsin maapähkinävoin ihan hirvittäväksi sapuskaksi. Mielestäni se olisi pitänyt olla kriminalisoitu enkä halunnut koskea siihen edes pitkällä tikulla. Oikeasti pelkäsin sitä sen energia- ja rasvamäärän takia, koska anoreksia sai minut vakuuttumaan siitä, että maapähkinävoi on kaikin tavoin pahaa ruokaa.
Sitten kohtasin maapähkinävoin, ja jouduin syömään sitä parikymmentä kertaa ennen kuin tajusin tykkääväni siitä, ja näin siitä tuli yksi suosikeistani.
Eli vaikka olisit tuominnut jonkin ruoan pahan makuiseksi vaikket olisikaan sitä syönyt tai olet kokeillut sitä vain kerran pari, niin anna sille uusi - tai kymmenen uutta - mahdollisuutta. Lapsilta vie ainakin sellaiset 18 syömiskertaa ennen kuin he pystyvät sanomaan pitävätkö he ruoasta, ja sama pätee ihan aikuistenkin kohdalla. Toki jotkin ruoat taas eivät miellytä ihmisen makusilmuja ja voivat jo ensimaistamisella olla niin epämiellyttäviä, että ihminen pystyy sanomaan ettei nauti ruoasta. Mutta pitää kuitenkin maistaa ja antaa ruoalle mahdollisuus.
Pelkoruokia pitää kohdata useamman kerran: mitä pelottavampi sitä useammin sitä pitää syödä. Toisaalta myös mitä useammin eri pelkoruokia kohtaa niin sitä nopeammin pelot eri ruokiin alkaa kutistua, sillä kohtaamalla uusia, pelottavia ruokia aivosi saavat koko ajan uutta viestiä, että "hei, taas tämä ihminen syö tätä aiemmin pelottavaa ruokaa, jo toinen kerta tälle päivälle, eli tämä ei olekaan enää niin iso juttu. En lähetäkään ihmiselle enää niin isoa ahdistusta!" Muista, että parantuminen on opettelua. Sinun pitää opettaa myös aivoillesi miten suhtautua ruokaan, ja yksi erittäin simppeli ja tehokas keino on vaan syödä pelkoruokia. Tällä tavalla luot uusia, terveitä yhteyksiä aiempien sairauden yhteyksien tilalle, ja kerta kerralta ahdistuneisuus ja pelko lievittyvät.
Tässä vaiheessa on erinomainen tilanne laajentaa ruokavaliota ja etsiä uusia suosikkeja. Laita ranttaliksi, heittäydy villiksi, kokeile kaikkia kaupan ruoka-aineita ja kokeile mitä yllättävimpiä yhdistelmiä, ja ole utelias!
3. Lopeta laihduttaminen - nyt ja lopullisesti
Laihduttamisen lopettaminen on kaiken a ja o, niin parantumisesi kuin ruoan kanssa ystävystymisen kannalta.
Kun laihduttamisen lopettaa, alkaa luonnollisesti vapautua enemmän energiaa pakonomaisesta ruokaan keskittymisestä ja perspektiivi laajenee: sen sijaan että ruoan näkee vain välttämättömänä pahana, näkee mahdollisuuksia, makuja, värejä. Näkee ravintoa, näkee ruokaa. Tulee uteliaaksi. Ja tulee myös se piste, kun haluaa omalle keholleen vain parasta.
Nurinkurisesti, laihduttaminen lihottaa sillä se laukaisee elimistössä säästöliekin ja pidemmälle vietynä triagen, eli keho keskittää kaiken energian ylläpitämään välttämättömien elintoimintojen toiminnon. Laihdutettaessa elimistö käyttää polttoaineenaan paitsi lihaksia niin myös sisäelimiä, jolloin aineenvaihdunta pienenee. Kun ihminen sitten syö enemmän, keho tarraa kaikkeen kiinni seuraavan nälänhädän pelossa ja paino nousee.
Mutta kun laihduttamisen lopettaa ihminen syö tarpeeseensa. Ihmiskeho on uskomaton koneisto, jolla on äärimmäisen hienostunut nälän ja kylläisyyden säätelyjärjestelmä, joka pitää huolen optimaalisesta energian saannista ja hyvinvointipainon ylläpitämisestä. Tällöin myös kaikki kontrolli on sinulla itselläsi edellyttäen, että olet oppinut kuuntelemaan kehosi viestejä ja toimimaan niiden mukaan.
4. Kuuntele kehoasi
Niin ruoan kuin parantumisesi kuin hyvinvointisi kannalta on äärimmäisen tärkeää palauttaa yhteys omaan kehoon. Mitä kehoni kertoo minulle juuri nyt?
Joskus omat mielihalut voivat aiheuttaa sekundäärisiä tunteita, esimerkiksi häpeää tai syyllisyyttä, sillä "enhän minä saisi syödä tätä ruokaa enkä todellakaan saisi tuntea himoa sitä kohtaan". Mutta kehosi ei kuuntele syömishäiriösi ajatuksia eikä noudata sen synnyttämiä tunteita, sillä kehosi prioriteettinä on sinä: sinun hyvinvointi. Joskus mielihalut voivat tuntua todella järjettömiltä mutta koskaan ne eivät synny tyhjästä. Jo evoluution ja ihmissukupolven hengissäsäilymisen kannalta kehomme viestit kertovat aina jostakin tarpeesta, joten sinä todella voit luottaa kehoosi ja sen viesteihin.
Voit lähestyä himoitsemiasi ruokia - etenkin sinulle hyvin vaikeita ja pelottavia - kirjoittamalla ylös tunteesi ja ajatuksesi tilanteessa. Mitä ajatuksia ruoka sinulle synnyttää? Miltä syöminen tuntui? Entä jälkeenpäin? Voit ottaa ruoan käteen ja katsella sitä eri puolin, haistaa sen tuoksun. Miltä se tuoksuu? Entä miltä se maistuu?
Lähesty tilannetta enemmän uteliaana, ikään kuin tapaisit ystävän, jota et ole nähnyt pitkiin aikoihin.
5. Mene oman mukavuusalueesi ulkopuolelle
Siinä vaiheessa, kun parantuminen alkaa tuntumaan turhan mukavalta, edistyminen tyssää.
Ei ole tarkoitus kiduttaa sinua vaan on tarkoitus pitää sinut liikkeellä, edistymässä, kehittymässä.
Oletko tottunut syömään keittoa aina lounaaksi tai yhden keksin aina jälkiruoaksi? Syötkö aina saman aamiaisen tai välipalan? Riko rutiineja! Syö lounaaksi annos lasagnea ja iltapalaksi pitsaa. Syö jälkiruoaksi pala suklaakakkua jäätelöllä. Syö aamiaiseksi sokerihuurrutettuja muroja maapähkinävoilla höystettynä. Syö muualla: mene lounaalle johonkin ravintolaan, pakkaa välipala mukaan ja mene vaikka kirjastoon. Tai pakkaa välipala mukaan ja istahda bussiin ihan vaan ajelulle ilman että olisit mihinkään menossa.
Tiedosta omat kehittämisen tarpeesi ja targetoi ne. Jos sosiaaliset syömistilanteet ovat sinulle vaikeita, paneudu niihin. Mikä vaan tilanne käy kunhan lähellä on enemmän kuin yksi ihminen. Tai jos olet todella kaavoihisi kangistunut ateriasuunnitelman suhteen, mieti itsellesi helpoin tapa lähteä sitä rutiinia rikkomaan; onko se aterian syöminen puoli tuntia ennen tai jälkeen, onko se ihan erilainen jälkiruoka, onko se lasagnea keiton sijaan, onko se välipalan syöminen kaupungilla, onko se iltapalan syöminen sohvalla keittiön pöydän sijaan. Keinoja löytyy paljon, joten anna mielikuvituksesi lentää!
Harjoittele spontaania syömistä ja tämä on erityisen tärkeää heille, jotka noudattavat ateriasuunnitelmaa. Itselläni toipumisvaiheessa ateriasuunnitelman noudattaminen tyssäsi aina siihen, että se ei koskaan sallinut spontaania syömistä ja olen itse nykyisin ruoan suhteen melko spontaani. Olen uskaltautunut kahvilaan chai lattelle ihan vaan hetken mielijohteesta, tai olen koukannut jäätelön kioskista mukaan. Aina ei ole edes tehnyt mieli jäätelöä tai chaita, vaan olen tehnyt sen niin puhtaasti harjoituksen takia kuin ihan vaan jonkin tekemisen takia.
Oli oma mukavuusalueesi millainen hyvänsä, tiedosta se ja ota askel ulkopuolelle. Voit piirtää siitä vaikka ihan piirroksen tai kirjoittaa vaikka käsikirjoituksen - kirjoita vaikka novelli tai jopa näytelmä! - mikä tahansa mikä toimii juuri sinulle. Tai voit vaan kuvitella sen mielessäsi. Tärkeintä on se, että tiedostat mitä sinun pitää tehdä - laajentaa käyttäytymismalliasi - ja haastaa itseäsi. Mikä tahansa mikä sinua jollain tapaa haastaa - olipa se pelkoruoka, haastava syömistilanne, ruoan valmistaminen, syöminen eri paikassa, ateriasuunnitelman ulkopuolinen syöminen, tai vaikka vaan enempi lepääminen - tee se. Mitä vähemmän haastat itseäsi, sitä pienemmäksi mukavuusalueesi jää ja sitä suurempi on relapsin riski tulevaisuudessa.
Älä tyydy puolinaiseen, vaan tähtää täyteen!
Eihän tämä kaikkein helpointa hommaa ole (okei, vuoden vähättely :D) mutta joka ikinen minuutti maksaa itsensä takaisin! Yksi ehkä isoimmista esteistä muodostaa syömishäiriöinen ajatusmaailma ja sen ehdottomuus, kärsimättömyys, sillä kaiken pitäisi muuttua just ja nyt. Näin se ei kuitenkaan mene. Olet kehittänyt nykyiset ajatusmallit vuosien huolellisella työllä ja toistolla, joten uusien ajatusmallien omaksuminen vaatii yhtä huolellista työtä ja toistoa myös. Mutta jostakin pitää aloittaa, ja hyvä uutinen on se, että fake it till you make it!
Eli vaikka et uskoisi tippaakaan siihen mitä ajattelet, niin jokainen toistamasi ajatus ja teko rekisteröityy aivoihisi. Esimerkiksi toistat ajatusta "maapähkinävoi ei ole pahaa ruokaa eikä se minua lihota" vaikka et oikeasti usko siihen pätkääkään, mutta mitä enemmän toistat sitä niin sitä enemmän itse asiassa alat uskomaan siihen. Me voimme opettaa itsemme ajattelemaan uudella tapaa toistamalla jotain uutta mallia, toistamalla uutta ajatusta.
Muistelepa silloin ennen kuin sairastuit. Millainen oli reaktiosi ajatuksiin, jotka ovat nykyisin sinulle automaattisia? Todennäköisesti epäilit niitä, vierastitkin, et välttämättä edes uskonut niihin. Mutta mitä enemmän ajattelit sitä, niin sitä enemmän aloit myös uskomaan siihen.
Tämä on itse asiassa se salaisuus, joka auttoi itseäni paljon.
Toistin vaan samoja ajatuksia: mikään ruoka ei ole hyvää eikä pahaa, ruoka on neutraalia, ruoka on vain ruokaa. Kun tästä pääsin vähän eteenpäin, seuraavat ajatukset olivat: saan syödä kaikkea, kaikki ruoka on sallittua, kaikki ruoka on hyvää ruokaa. Tästä taas seuraava askel oli se, että rupesin tietoisesti ajattelemaan ruokaa kuin ystävää mutta huomautan tässä nyt siitä erittäin tärkeästä seikasta, että ruoka ei ole eikä tule toimimaan ystävän tmv korvikkeena!
Tämän postauksen vinkit eivät siis tarkoita sitä, että ruoasta poistetaan se ruoan ja ravitsemuksen rooli, eli että ruoalla jollakin tapaa täytetään jotain muita kuin ravitsemuksellisia tarpeita!!
Tämän postauksen tarkoitus on siis enemmän luoda parempaa suhdetta ruokaan, ystävystyä sen kanssa, sen sijaan että suhde säilyisi jotenkin ehdottomana hyvä vs paha, tai välttämättömänä pahana. Ruoka on kuitenkin paitsi elinehto niin se on myös iso osa meidän sosiaalista elämää ja kulttuuria, joten mitä parempi suhde ruokaan on niin sitä helpompi on myös jatkaa toipumisessaan ja omassa elämässään eteenpäin. Ja kun suhde ruokaan muuttuu ystävällismieliseksi, niin yleensä silloin ihminen myös itse kuuntelee kehoaan ja kunnioittaa omia tarpeitaan ja täyttää ne, sen sijaan että tukahduttaisi omat tarpeensa ruoalla tai sen välttämisellä.
Kaikki ruoka on sallittua mihin kellon aikaan hyvänsä miten paljon tahansa!
Lisää pelkoruokien kohtaamisesta täällä.
Lisää pelkojen kohtaamisesta täällä.
Lisää herkuista parantumisvaiheessa täällä.
Lisää mielihaluista täällä.
Lisää nälkäsignaaleista ja intuitiivisesta syömisestä täällä.
<3: Heidi