Syömishäiriöt ja persoonallisuus

Mitä persoonallisuudella käytännössä tarkoitetaan? Psykologiassa on olemassa useita näkemyksiä persoonallisuudesta. Yhden määritelmän mukaan persoonallisuus on tapa hahmottaa ja tulkita ympäristöä sekä toimia näiden tulkintojen mukaan. Persoonallisuus tarkoittaa jokaiselle meistä ominaista, ainutlaatuista tuntemisen, toimimisen ja käyttäytymisen tapaa joka se kehittyy jo lapsuudessa. Persoonallisuuden perustan muodostaa temperamentti suhteellisen pysyvine piirteineen ja taipumuksineen. Temperamentti on pitkälle sama kuin yksilöllisyys. Mitä ikinä ihminen tekeekin, tapa jolla hän sen tekee, kertoo hänen temperamentistaan. Temperamentilla on fysiologinen ja biologinen pohja.

Persoonallisuutta voidaan tarkastella mm sekä ulottuvuuksien että kehityksellisten teorioiden avulla. Esimerkiksi persoonallisuuden Big Five-teorian pohjalta persoonallisuus voidaan jakaa viiteen piirteeseen. Piirteellä tarkoitetaan suhteellisen pysyviä ominaisuuksia joissa ilmenee yksiköllisiä eroja ja niiden avulla kuvataan ihmisen käyttäymistä. Big Fivessa viisi persoonallisuuden piirrettä ovat ulospäinsuuntautuneisuus, neuroottisuus (tunne-elämän tasapainoisuus), tunnollisuus (järjestelmällisyys), sovinnaisuus (suhtautuminen toisiin ihmisiin) ja avoimuus uusille kokemuksille (uusiin asioihin suhtautuminen). Piirreteoriat eivät yllä kovin syvälliseen persoonallisuuden kuvaukseen mutta piirteiden testaamisella voidaan saavuttaa hyötyä esim ammatinvalintatilanteissa. Ohessa linkki yhteen piirretestiin Psykoterapiakeskus Vastaamon sivuille (kts.). Toinen persoonallisuuden tutkimuksen lähestymistapa on ollut kehityspsykologinen. Siinä yksilön persoonallisuutta tarkastellaan joustavana ja läpi elämän vaiheittain muuttuvana. Persoonallisuuden muutosta ohjaavat tarpeet ja motiivit. Lähestymistavassa ihminen nähdään elämänsä haltuun ottavana, selviytyjänä, valintoja tekevänä ja toivovana. Tällöin kysytään mitä ihminen tahtoo, arvostaa tai välttelee.

Henkilökohtaisesti en oikein osaa sanoa mitä ajattelen syömishäiriöiden ja persoonallisuuspiirteiden yhteyksistä. Onko niin että on tunnistettavissa rajoittavien syömishäiriöiden (RED, restrictive eating disorders) ja persoonallisten ominaisuuksien välisiä yhteneväisyyksiä vai olemmeko jokainen niin yksilöllisiä kokemustemme, temperamenttimme, geeniperimämme jne myötä että suoraviivaisia yleistyksiä ei ole mahdollista tehdä? Ainakin anoreksian ja bulimian suhteen on todettu että perfektionistinen persoonallisuus ja huono minäkuva ovat tunnettuja yhteisä riskitekijöitä sairaudelle. Voin kuitenkin todeta vaikkapa itsestäni että en ole yksiselitteisesti perfektionistinen ihminen. Olen tavoitellut korkeita tavoitteita minulle tärkeissä asioissa ja saavuttanut niitä mutta taas sellaiset asiat jotka eivät motivoi minua eivät aiheuta hetkenkään vaivaa jättää sikseen. En siis tavoittele täydellisyyttä asiassa kuin asiassa, enkä oikeastaan edes minulle tärkeissä asioissa, vain riittävän hyvää suoritusta. En siis tunnista suoraan itseäni perfektionismi-tyypittelystä. Huonon minäkuvan suhteen tunnistan kyllä toisaalta itseäni sairastumista edeltävältä ajalta. Ehkä ennen sairastumista podin murrosiän haasteita ja ainakin kehonkuvani oli hyvin negativinen. Olen toisaalta aina ollut hyvin sosiaalinen ja viihdyn ihmisten seurassa, joten minäkuvassani on varmaankin ollut myös vahvempia puolia? Tunnistan siis itseni em. luonnehdinnoista osittain mutten täysin.

Miten sitten esimerkiksi täydellisyyden tavoittelua, tarvetta kontrolliin, taipumusta huolehtimiseen ja ahdistukseen, impulsiivisuutta ja toimimista hetken mielijohteesta, herkkyyttä ja älykkyyttä voisi kanavoida muuhun kuin syömishäiriökäyttäytymiseen? Ensinnäkin sanoisin  että tärkeää on tutustua itseensä. Kuka minä olen, minkälaisista asioista pidän ja mikä on minulle tärkeää? Mitkä asiat saavat minut voimaan huonosti? Mitä toivon elämältäni? Suosittelen että kokeilet uusia asioita ja sitä kautta saat kokemuksia siitä mistä pidät ja mistä et. Tarvittaessa työskentely terapeutin kanssa on varmasti paikallaan. Kun tiedostat yhä enemmän omaa minuuttasi on sinun mahdollista myös tiedostaa sairauden vaikutus sinuun ja lähteä haastamaan sitä. Miten on jonkin asian suhteen, haluanko minä sitä vai sairaus? Oikeastaan esim korkean suoritusmotivaation joka on ollut sairauden voimana voitkin kääntää parantumisen voimaksi. Samalla sitkeydellä kun olet jatkanut sairastamista voit harjoittaa toipumista. Ja kehityspsykologisesti ajateltuna persoonallisuutesi muovautuu ja kehittyy yhä edelleen kokemustesi myötä. Kun olet kokenut sairauden ja siitä toipumisen on sinulla jotakin aivan ainutlaatuista kokemusta itsestäsi jota voit hyödyntää elämässäsi tästä eteenpäin.


- Vuokko

Overshooting - mitä ja miksi?

Painon normalisointiin liittyy kiinteästi overshooting, joka on suomeksi "yliampuminen" ihan kirjaimellisesti. Mutta mitä tämä overshooting sitten on?

Overshooting (tai engl. overshot, subst.) tarkoittaa painon nousua muutamilla kiloilla yli setpointin, tai biologisen normaalipainon. Tässä pitää ihan ensimmäiseksi huomauttaa sellainen asia, että biologinen normaalipaino on hyvin harvoin yksi tietty luku, vaan se on enemmänkin painoalue, jonka sisällä keho voi parhaiten.
Overshooting - tai miten itse sitä kutsun overshoottaukseksi - ei ole pysyvä tila eikä sitä voi etukäteen tietää. On tiettyjä seikkoja, jotka parantumisen aikana nostavat overshoottauksen riskiä huomattavasti, ja niitä ovat liian vähäinen ruoan määrä (eli alle minimit), reaktiivisen syömisen kaudet (eli ensin rajoitetaan ruokaa ja sitten ahmitaan, ja taas rajoitetaan ja ahmitaan; eli ns. b/p-kierre) ja liikunta.
Nämä tekijät ovat korkeita riskitekijöitä siksi, että ne ylläpitävät kehon stressi- ja nälkiintymistilaa, koska keho ei saa tarpeeksi ruokaa ja lepoa voidakseen normalisoida toiminnot ja alkaa korjata vaurioita. Syömishäiriöstä toipuminen on keholle erittäin kallis prosessi, ja ruoka on kehon rahaa. Ei ole mitään muuta keinoa toipua: sinun pitää syödä ja olla levossa.

Mutta paino voi overshootata ilman noita riskitekijöitä, ja näin käy noin joka toiselle toipujalle, eli kyseessä on varsin yleinen ilmiö.
Nälkiintymiskauden jäljiltä keho on hätätilassa - triagessa - ja se säästää ihan kaiken energian pahan päivän varalle eikä se luota sinuun. Tämä selittää myös sen, että miksi kilot kertyvät ensimmäisenä keskivartaloon, nimittäin näin keholla on vararavintoa hyvin saatavilla, sillä maksa tarvitsee runsaasti energiaa voidakseen taata aivoille tarvittavan glukoosin. Tähän vielä sellainen huomautus, että aivot toimivat pelkästään glukoosilla ja sitä tarvitaan jatkuvasti.
Mikäli tässä vaiheessa keho ei saa tarpeeksi ravintoa ja lepoa, niin hengissä säilymisen kannalta sen on kaikkein parasta jemmata kaikki saamansa energia ja säilöä se keskivartaloon. Näin se suojaa myös sisäelimiä. Nyt jos tässä vaiheessa ei energiaa vieläkään saada tarpeeksi, niin mitä tapahtuu? Aineenvaihdunta ei pääse normalisoitumaan ja paino ihan varmasti overshoottaa, eikä keho pysty myöskään jakamaan painoa ympäri kroppaa eikä kasvattamaan lihasmassaa. Päädyt juuri siihen tilaan, jota niin pelkäät: paino nousee pienillä kaloreilla ja olet edelleen todella pakkomielteinen ruoasta. Todennäköisesti yrität rajoittaa ruokaa ja lisätä liikuntaa, jolloin ongelma vain pahenee.

Kuten aiemmissa postauksissa on kerrottu moneen kertaan, niin täyslepo ja riittävä ruoka ovat pakollisia eikä niistä voida neuvotella. Vaikka olemme yksilöitä, niin ihmiskeho toimii kuitenkin aina samalla tavalla: sen ykkösprioriteetti on säilyä hengissä. Se on kuin lama-aika, jolloin ihmiset eivät lähde tuhlaamaan rahaa turhamaisuuksiin, vaan raha säästetään vuokraan ja sähkölaskuun.
Kun keho taas saa riittävästi ruokaa (2500-3000+) ja se saa levätä ihan täysin, niin pikkuhiljaa se alkaa luottamaan saavansa ravintoa. Aineenvaihdunta alkaa normalisoitua ja saattaa lähteä jopa ylikierroksille, kilot kertyvät keskivartaloon ja paino voi overshootata, mutta mikäli keho tässäkin vaiheessa saa edelleen riittävästi ruokaa ja lepoa, niin ylimääräinen paino alkaa tulla itsekseen alas kohti biologista normaalipainoa ja keskivartalon rasvavarasto (ts. trunk adipose) alkaa hävitä, koska keho uskaltaa käyttää myös rasvaa energianaan.

Tiedän, että varmasti jokaista RED-potilasta pelottaa overshooting ja se nähdään negatiivisena asiana, mutta oikeasti se on todella fiksun kehon todella fiksu keino toipua. Se on henkisesti rankkaa, koska pää ei ole ehtinyt vauhtiin mukaan, mutta jo siitä syystä missään nimessä ei saa mennä vähentämään ruokaa ja lisäämään liikuntaa, koska tällöin et anna aivoillesi mahdollisuutta oppia uusia ajatus- ja käyttäytymismalleja, jotka ovat olennaisia terveemmän elämän hankkimisessa. Ihminen on hyvin oppivainen eläin, ja halusit tai et niin jokainen tekemäsi asia vahvistaa tiettyjä yhteyksiä aivoissasi. Tästä syystä esimerkiksi tietyt pelot tuntuvat kerta kerralta pahemmilta, tai overshoottaamisen pelko voi estää kokonaan toipumasta.
Toisin sanoen, välttämiskäyttäytyminen ja pelkojen mukaan eläminen vain ja ainoastaan vahvistaa näitä ajatusmalleja; niiden kohtaaminen hälventää ja lopulta poistaa ne.

Miten voi overshoottaukseen valmistautua?
Olemalla tietoinen siitä. Epätietoisuus ja näin yllättyminen ihan varmasti pahentavat tilannetta, joten kannattaa pysyä tietoisena mahdollisista fyysisistä asioista, kuten overshoottaamisesta. En aio valehdella: parantuminen ei ole fysiikan puolesta mikään kovin kaunis operaatio, sillä on turvotusta, nesteturvotusta, vatsaongelmia, ylimääräistä hikoilua, kuumia aaltoja, mahdollisesti dissosiaatiota, aknen puhkeamista, hiusten ohenemista ja rasvoittumista ja hilseilyä, ihon halkeilua ja lihomista. Overshoottaus voi tilapäisesti tehdä ihmisestä lihavan tämän yhteiskunnan kauneusihanteiden mukaan, ja ennen niin treenatut lihakset ovat peittyneet rasvakerroksen alle.
Mutta nyt tulee iso MUTTA: tämä on tilapäistä ja se on vaan pakko käydä läpi voidakseen parantua! Toipumisen mukana tulee tietyt ehdot, jotka on vaan hyväksyttävä.

Itselläni on kaksi erilaista kokemusta overshoottauksesta, niin MinnieMaudia noudattamalla kuin syömällä ateriasuunnitelman mukaan.
Mun atsit ovat aina olleet todella pieniä, sisältäneet hädin tuskin 2000 kcal ja mun paino nousi vauhdilla. Overshoottasin, järkytyin ja repsahdin. Kukaan ei minulle kertonut mistä on kyse, jolloin mun pahimmat pelot kävivät toteen: en voi parantua koska minusta tulee lihava.
Viime talvena MinnieMaudia noudattamalla en overshootannut, vaan paino lakkasi nousemasta kun saavutin biologisen normaalipainoni ja siinä se pysyi. Nyt kuitenkin tänä syksynä overshoottasin vaikka noudatin MinnieMaudia, todennäköisesti johtuen hyvin rankasta pakkoliikuntataustasta ja liian lyhyestä remissiosta. Minulla oli myös vahva tunne siitä ja se auttoi minua valmistautumaan asiaan henkisesti.
Kaikkein suurin kamppailu on ollut syömishäiriön ajatuksia vastaan, sillä sh:n mukaan en saisi enää syödä ja minun pitäisi liikkua laihduttaakseni nuo ylimääräiset kilot. Mutta tiedän, että nuo ajatukset eivät ole tosia ja ne ovat pelkkiä ajatuksia, joiden olemassaolo ei tarkoita että niitä pitäisi noudattaa; enhän mä ketään tapa vaikka niin ajattelisinkin, joten miksi noudattaisin syömishäiriön ajatuksia?
Nyt pikkuhiljaa on overshootannut paino lähtenyt laskuun ja trunk adipose (eli vatsarasva) on ruvennut häipymään, sillä kehoni on päässyt pois nälkiintymistilasta ja aineenvaihdunta on jo varsin vilkas.

Muista, että painon normalisoituminen ja overshoottaus eivät tarkoita sitä, että kehosi on toipunut, päin vastoin! Overshoottaus on merkki kehosi vaurioitumisesta, aivan kuten nesteturvotuskin, eikä se takuulla parane sillä millä se on tullutkin, eli ruoan rajoittamisella ja liikunnalla. Parantumisprosessissa keho ei ole laskuri vaan se tarvitsee runsaasti energiaa jokaiseen toipumisen vaiheeseen ja kyllä, myös overshootanneen painon laskemiseen; ylimääräinen paino ei lähde pois jos keho on edelleen nälkiintymistilassa, eikä sitä missään nimessä edes pidä itse yrittää laskea, vaan keho hoitaa sen homman itse.
Kaikille niille, jotka nyt kamppailevat asian kanssa ja jotka pelkäävät overshoottausta kuollakseen, niin olkaa tietoisia sen mahdollisuudesta, ja olkaa tietoisia siitä miksi näin tapahtuu. Olkaa tietoisia siitä mitä pitää tehdä (syödä paljon ja levätä) ja olkaa tietoisia ajatuksistanne ja muuttakaa niitä. On aina parempi valmistautua overshoottaamaan vaikka kahdellakymmenellä kilolla oma setpoint kuin työntää se kokonaan pois tietoisuudesta. Kun valmistaudut pahimpaan se tarkoittaa sitä, että tiedät sen olemassaolon eikä se sitten loppupeleissä olekaan niin paha. Fakta on se, että et voi toipua ilman painon normalisoitumista etkä voi saada pelkästään lisää lihasmassaa, vaan tulet saamaan myös paljon rasvakudosta.
Ja mikäli sinulle iskee järkytys ja pelko niin muista, että tämä on se pahin vaihe ja juuri siksi tämä on se kaikkein merkityksellisin vaihe! 

Lisätietoa täällä ja täällä

-Heidi

Hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit; mitä ne ovat?

En usko, että kukaan on voinut olla kuulematta noita kolmea sanaa: hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiinia. Elämme yhteiskunnassa, jolla on pakkomielteinen suhtautuminen kehoon ja ruokavalioon, ja sen sijaan että meillä on ruokaa ja keho, niin meillä on makroja ja keho, jota pitää kurittaa ja josta pitää muokata hyväksytty.
Makrot eli makroravintoaineet tarkoittavat siis hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja. Jotta soppaa sekoitettaisiin vielä hiukan lisää, niin sitten löytyy vielä mikroravintoaineet, joita taas ovat vitamiinit ja hivenaineet, näin yksinkertaistettuna.
Mutta mitä ne hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit on ja miten niitä pitää käyttää toipumisessa? Ja onko totta se, että proteiini kasvattaa lihasta?

Hiilihydraatit

Hiilihydraatit ovat meidän pääasiallinen ravintoaine, jota keho hyödyntää kaikkein eniten ja jota me myös tarvitaan kaikkein eniten. Hiilihydraatit voidaan jakaa kolmeen osaan: sokereihin, tärkkelyksiin ja ravintokuituihin.
Hiilihydraatteja tarvitaan kaikkeen. Keho saa niistä nopeasti energiaa ja hiilihydraattien riittävä saanti säästää proteiinit elimistön tärkeisiin tehtäviin. Ihmisaivot vaativat glukoosia toimiakseen, samoin hermosto ja punasolujen tuotanto ovat täysin riippuvaisia hiilihydraateista. Kun ihminen liikkuu, lihakset tarvitsevat hiilihydraatteja polttoaineeksi.
Lisäksi meidän yksi nälkäsignaaleista vastuussa oleva hormoni, leptiini, on riippuvainen hiilihydraateista. Kun leptiinin taso on korkea, ihminen on aktiivinen ja energinen, aineenvaihdunta on nopeampi, nälkä on pienempi eikä paino nouse; alhainen leptiini puolestaan tarkoittaa päin vastaista. Leptiinin tasoon vaikuttaa hiilihydraatit, ja mitä enemmän hiilihydraatteja saa niin sitä enemmän se nostaa leptiiniä. Kun taas hiilihydraatteja rajoitetaan leptiini laskee, jolloin ihminen on nälkäinen ja väsynyt, ja hänellä on himoja etenkin hiilihydraattipitoisia ruokia kohtaan. Tästä syystä runsasproteiinisella ruokavaliolla olevat pitävät aina välillä ns. tankkauspäiviä, jolloin hiilihydraattien saanti on rajatonta.

Jos halutaan tarkastella hiilihydraattien kemiallista rakennetta, niin hiilihydraatit jaetaan monosakkarideihin, disakkarideihin ja polysakkarideihin. Näistä mono- ja disakkaridit ovat yksinkertaistetusti sokereita, jotka taas voidaan jakaa glukoosiin eli rypälesokeriin, fruktoosiin eli hedelmäsokeriin ja sakkaroosiin eli tavalliseen sokeriin, joka muodostuu glukoosista ja fruktoosista ja keho pystyy sen hyödyntämään erittäin nopeasti. Koska sana glukoosi tulee esille usein muissakin yhteyksissä, niin lisättäköön vielä, että glukoosiksi kutsutaan myös verensokeria.
Polysakkaridit taas ovat tärkkelyksiä, kuituja ja glykogeenejä, jotka ovat meidän energiavarastoja. Kun ihminen syö hiilihydraatteja niin verensokeri nousee ja suurin osa glukoosista varastoituu maksaan ja lihaksiin glykogeeniksi, jota keho käyttää aterioiden välillä energiaksi ja pilkkoo siitä glukoosia. Keho ilmoittaa nälällä ja mielihaluilla siitä, että varastot alkavat olla tyhjät ja on aika saada lisää ravintoa. Jos kuitenkin käy niin, ettei keho saakaan tarpeeksi hiilihydraatteja ja glykogeenivarastot ovat jo tyhjillään, niin taatakseen riittävän glukoosin aivoille - ja glukoosi on siis aivojen ainoa käyttämä energianlähde - keho joutuu laittamaan maksan siihen työhön: muodostamaan riittävästi sokeria aivoille. Tämä tapahtuu myös silloin, jos ruokailuvälit ovat liian pitkät ja miksi aamiaista kutsutaan päivän tärkeimmäksi ateriaksi. 10-12 tuntia on aikalailla se maksimiaika, jonka keho pystyy olemaan ilman tankkausta, ja kymmenen tunnin kohdalla maksa joutuu jo ylitöihin.
Eli hiilihydraatit ovat meidän pääasiallinen polttoaine, ja aivojen ainoa käyttämä energianlähde. Hiilihydraatteja on paljon: hedelmät, marjat, viljatuotteet, kasvikset, karkit, keksit jne.
Lisätietoa täällä.

Rasvat

Rasvat voidaan jakaa pehmeisiin ja koviin rasvahappoihin, eli tyydyttymättömiin ja tyydyttyneisiin. Nämä pehmeät eli tyydyttymättömät rasvahapot voidaan vielä jakaa kerta- ja monityydyttymättömiin, joita saadaan kasvi- ja eläinrasvoista (kertatyydyttymättömät) ja kasviöljyistä, rasvaisesta kalasta ja margariineista (monityydyttymättömät). Tyydyttymättömät rasvahapot alentavat veren kolesterolipitoisuutta, verenpainetta ja parantavat sokeriaineenvaihduntaa.
Tyydyttyneitä rasvahappoja puolestaan ovat eläinkunnan tuotteissa (poikkeuksena kala) sekä maitotuotteissa.

Tarvitsemme rasvoja useista syistä. Erityisesti linolihapot eli omega-6 -rasvahapot vaikuttavat ihon kosteuden säätelyyn, ja omega-3 -rasvahapot eli alfalinoleenihapolla on erittäin tärkeä rooli hermoston kehityksessä ja toiminnassa. EPA (eikosapentaeenihappo) vaikuttaa elimistön hermoston toiminnan säätelyyn, ja DHA (dokosaheksaeenihappo) puolestaan vaikuttaa hermoston kehitykseen ja toimintaan, näön tarkkuuteen ja se toimii solukalvojen rakennusaineena.
Monet vitamiinit ovat rasvaliukoisia, kuten A-, D- ja E-vitamiinit.
Rasvojen puute näkyy usein huonokuntoisena ja kuivana ihona, kiillottomina hiuksina, hermoston toiminnan häiriöinä, vitamiinien puutostiloina sekä hormonitoiminnan häiriöinä.

Lisätietoa täällä ja täällä

Proteiinit

Proteiinit eli valkuaiset ovat kolmas pääasiallinen energiaravintoaines, ja ne toimivat myös suojaravintoaineina. Proteiinit ovat meidän kehomme niin kutsuttuja rakennuspalikoita, sillä niitä tarvitaan kudosten uusiutumiseen, ravintoaineiden ja kaasujen kuljetukseen veressä, vastustuskyvyn lisäämiseen muodostamalla veren vasta-aineita, ja elimistö valmistaa niistä entsyymejä ja hormoneja. Proteiinit sisältävät välttämättömiä ja ei-välttämättömiä aminohappoja, sillä keho ei niitä pysty tuottamaan itse. Tärkeimpiä välttämättömiä aminohappoja ovat mm. leusiini, isoleusiini, histidiini, arginiini, tyrosiini, kysteiini ja tryptofaani.

Proteiinia saadaan todella monista eri ruoka-aineista, kuten eläinkunnan tuotteista (eli liha, kala, kananmuna, maito ja maitotuotteet), palkokasveista, pähkinöistä ja manteleista, viljatuotteista ja perunasta. Kehon kannalta eläinkunnan tuotteet ovat suotuisimpia, sillä ne sisältävät kaikkia välttämättömiä aminohappoja, ja kasvikunnan proteiinipitoisista tuotteista soijapapu sisältää parhaiten välttämättömiä aminohappoja ja on kaikkein monipuolisin.

Lähde täällä.

Nyt kun tiedämme mitä nämä ovat, niin voidaan vähän sivuta sitä asiaa, että kuinka paljon näitä tarvitaan ja mikä rooli niillä on syömishäiriöstä parantuessa.
Kuten esimerkiksi tässä postauksessa kirjoitin, niin nälkiintyessä keho joutuu triageen, eli ylläpitämään vain välttämättömien elinten toiminnon: aivojen, sydämen, keuhkojen, maksan ja munuaisten, ja kaikesta muusta säästetään. Näin ollen kehoon syntyy vakavia vaurioita, sillä kehon pitää jostakin ottaa sitä energiaa säilyäkseen hengissä ja näin kehoon syntyy paitsi iso energiavaje niin myös vaurioita sisäelimissä, luustossa ja solutasolla muutenkin.
Jotta näiden vaurioiden korjaaminen saataisiin alkuun ja samalla myös kehon muiden toimintojen normalisoituminen käyntiin, niin siihen vaaditaan paljon ruokaa. Tämä on asia, jolloin usein mennään metsään kun tuijotetaan liikaa ravintosuosituksia. Ravintosuositukset koskevat normaaleja, terveitä ihmisiä, joiden kehossa ei ole satojen tuhansien kaloreiden edestä vaurioita eikä heidän tarvitse saada esimerkiksi aineenvaihduntaa  ja painoa normalisoitumaan.

Mutta tässä piilee pieni juttu.
Kehon vaurioiden korjaaminen vaatii pitkälti hiilihydraatteja ja rasvoja, kun taas liiallinen proteiini aiheuttaa pelkästään vahinkoa! Ihmiskeho ei pysty hyödyntämään proteiinia kuin noin 50 gr vähän yksilöstä riippuen eikä se ylimääräinen proteiini muutu lihasmassaksi, vaan terveillä ihmisellä se varastoituu rasvakudokseksi, kun taas syömishäiriöstä toipuvalla se rasittaa todella paljon munuaisia.
Proteiini lisää veren virtausta munuaisissa ja se sisältää typpeä, joka rasittaa munuaisia lisää. Kun proteiinia saadaan reilusti yli tarpeen niin munuaiset eivät enää kykene muodostamaan normaalisti virtsa-ainetta, jolloin virtsan ammoniakki siirtyy vereen ja alkaa myrkyttämään kehoa. Keho joutuu tässä ottamaan kalkkia luustosta kompensoidakseen ammoniakin myrkyttävää vaikutusta, ja onpahan todettu myös liiallisen proteiinin saannin olevan yhteyksissä kakkostyypin diabetekseen. Kun terve ihminen syö liiallisen määrän proteiinia (puhutaan määrästä 2-5 gr/kg/vrk) niin tämä ei ole läheskään yhtä vahingollista kuin se tilanne, kun nälkiintynyt keho saa saman määrän proteiinia, sillä kehossa on jo valmiiksi vaurioita; tällöin liika proteiinin saanti ei siis auta vaurioiden korjaamisessa, vaan se päin vastoin synnyttää niitä lisää.
Lisää aiheesta täällä.

Moni varmasti kamppailee sen ajatuksen kanssa, että miten paljon syödä mitäkin ravintoainetta. Kuinka paljon pitää saada proteiinia ja hiilihydraatteja, ja minkä verran rasvoja. Jälleen kerran korostan sitä, että ravintosuositukset koskevat terveitä ihmisiä, ja silloin hiilihydraattien pitäisi muodostaa n. 60% kokonaisenergiasta, ja proteiineja ja rasvoja pitäisi saada yhtä paljon, eli n. 30%. Mutta tämä ei koske sellaista ihmistä, joka on toipumassa anoreksiasta tai bulimiasta, sillä syömishäiriö on tehnyt kehoon paljon tuhoja.
Ainoa, joka tietää miten paljon tarvitset mitäkin ravintoainetta, on kehosi. Kuuntele kehoasi, sillä mielihalut ja himot kertovat just siitä mitä sinä tarvitset! Kun vastaat nälkään ja mielitekoihin, kehosi saa juuri oikean määrän tarvittavia ravintoaineita ja näin myös nälkäsignaalisi alkavat normalisoitua ja tämä mahdollistaa kehosi mahdollisimman täydellisen toipumisen.

Lisätietoa etenkin hiilihydraateista ja rasvoista ns. terveellisten ja epäterveellisten ruokien muodossa täällä.

-Heidi

Liikunta, osa 2. Miten suhtautua liikuntaan toipumisvaiheen jälkeen?

Käsittelimme sitä kuinka tärkeää on jättää liikunta pois toipumisvaiheessa tässä postauksessa. Monia meistä varmasti mietityttää miten suhtautua liikunta-asiaan kun on saavuttanut remission eli oireettoman tilan. Muistutuksena vielä että toipuminen on pitkä prosessi, keskimäärin puhutaan kuukausista ja taas kuukausista (Ed Instituten mukaan remission saavuttamisen mediaaniaika vaihtelee 14.4-27 kuukauden välillä) kts.. Ja muistutuksena myös se, että toipuminen ei tarkoita pelkästään painon normalisoitumista biologiseen ihannepainoon, siihen liittyy myös nälkiintymisestä kertovien merkkien poisjääminen, turvotuksen ja kivun väheneminen sekä kehon sisäisten korjausprosessien loppuunsaattaminen. Nälkiintymisestä poispääseminen on keholle iso muutosprosessi ja sille on syytä antaa niin paljon aikaa kuin se vaatii.

Toipumisvaiheessa on ensiarvoisen tärkeää riittävän ravitsemuksen lisäksi että lepäät. Annat kehollesi mahdollisuuden korjata vauriot. Samalla annat myös mielellesi mahdollisuuden opetella sietämään liikkumattomuutta. Jos olet liikkunut pakonomaisesti sairastaessasi on sinun opeteltava rikkomaan liikunnan ja liian vähäisen syömisen välinen suhde. Sen aika on nyt. Mutta entä sitten vuoden, puolentoista kuluttua? Kun alat tuntemaan olevasi voimissasi ja nälkiintymisen oireita ei enää ole, miten silloin suhtautua liikuntaan? Sanoisin, että erittäin pidättyväisesti. On nimittäin suuri riski, että retkahdat uudelleen syömishäiriöösi. Se, että liikkumiseen tulisi suhtautua varovaisesti ei tarkoita ettetkö voisi koskaan enää liikuttaa itseäsi eri tavoin. Kuitenkaan sellaisen lajin pariin, johon olet aikaisemmin suhtautunut pakkomielteisesti, ei mielestäni kannata palata. Kannattaa miettiä kaikkea sitä työtä jota olet toipumisen eteen tehnyt, sitä ei kannata riskeerata. Sen sijaan että mietit liikuntaharrastuksen aloittamista, voisit miettiä jotakin toista uutta harrastusta. Terveytesi kannalta on paljon parempi jättää aktiivinen liikunta kuin joutua takaisin syömishäiriö-pakkoliikuntakierteeseen.

Tottakai voi olla että pystyt palaamaan jonkin lajin pariin terveeltä pohjalta. Ja se on hieno juttu. Mutta suosittelisin olemaan hyvin valpas liikunta-asiassa etenkin jos sinulla on liikunta-addiktio taustalla. Jos haluat aloittaa liikuntaharrastuksen, mitä jos kokeilisit jotain sinulle aivan uutta lajia, sellaista jota ei voi mittaroita määrällisesti ja joka ei vie kehoasi äärirajoille? Voin omakohtaisesti kertoa että ensi keväänä tulee 20 vuotta siitä kun sairastuin syömishäiriöön. Minulla on taustalla lapsuuden ja nuoruuden kestänyt kilpaurheiluharrastus, jonka viimeinen vuosi oli yhtä helvettiä ollessani todella huonossa kunnossa fyysisesti. Lopetettuani kehitin nopeasti pahan juoksu-addiktion joka jatkui vuosikaudet. Olin tänä aikana eriasteisesti fyysisesti huonossa kunnossa ja sain mm todella kivuliaan istuinluun murtuman rasitusvammana. Kehitin pakkomielteitä muihinkin liikuntalajeihin ja liitin liikunnan syömiseen. Muutama vuosi sitten kun löysin Your Eatopia-sivuston (nykyisin nimellä The Eating Disorder Institute kts.) tulin järkiini ja jätin pakkoliikunnan. Oltuani muutaman vuoden ajan fyysisesti hyvässä kunnossa olen muutaman kerran aloittanut liikuntaa uudelleen ja joka kerta se on mielestäni mennyt jonkinasteisesti överiksi lukuunottamatta vanhaa kilpailulajiani jota aloin hieman kokeilemaan viime keväänä. Olin aluksi niin ruosteessa että kaikki ajatuskapasiteetti meni pystyssä pysymiseen. Tästä liikuntamuodosta ei tullut pakkoa, tässä sain kokea oikeaa iloa. Aiemmin pakoksi muodostuneet liikuntamuodot nimittäin koen itselleni hyvin riskialttiiksi. En ole ollut vielä kunnolla remissiossa enkä psyykkisesti kuivilla. Kokemuksesta viisastuneena olenkin tällä hetkellä hyvin varovainen ja otan rauhallisesti. Olen muutaman vuoden sisällä lipsunut joten kehoni on altistunut ylimääräiselle rasitukselle enkä voi pitää itseäni vielä terveenä.

Kun liikunnan pariin palaamista miettii ja haluaisi tarttua tuumasta toimeen, niin sen on tapahduttava hitaasti ja varovaisesti. Olet edelleen toipilas vaikka olisitkin saavuttanut biologisen normaalipainon eikä sinulla ole enää nälkiintymisen oireita, sillä kehossasi olevat vauriot eivät pyyhkiydy pois taianomaisesti. Vaikka olosi tuntuisi todella vahvalta ja energiseltä, niin kehon stressitaso on edelleen normaalia korkeammalla ja keho on yhä herkillä. Lepopäivien (kyllä, monikossa) merkitys on suuri ja on todella hyvä idea pitää useampia lepopäiviä viikossa ja muistaa myös kehonhuolto. Tällä tavalla luot myös uudenlaista suhtautumista liikuntaan, sillä liikuntaa voidaan pitää etuoikeutena, joka pitää ansaita syömällä ja tervehtymällä.

Vaikka minä (Heidi) olen Vuokon kanssa täsmälleen samaa mieltä, niin voisin kertoa oman kokemukseni saman lajin pariin palaamisesta. En ole aiemmin pitänyt juoksemisesta mutta vuosi sitten löysin sen sattuman kautta ja jäin siihen koukkuun, niin hyvässä kuin pahassa. Sain juoksemisen ja tanssin kautta rutkasti pätevyyskokemuksia ja se toi hyvää oloa. Liikunta on minulle myös yksi olennainen kivunhallintakeino, ja osteoporoosin takia joudun miettimään liikuntalajit tarkkaan. Kun viimein on tullut aika palailla liikunnan pariin, niin lajit ovat olleet samat, joskin juokseminen on vielä hyvin pienessä roolissa jalan rasitusvamman takia. Nyt minulla liikunnassa pääpointti ei todella ole liikunnan kuluttavuudessa tai hyödyssä vaan siinä miltä minusta tuntuu ja miltä keho tuntuu. Teen kaikkea mitä haluan mutta en niin kovaa kuin haluaisin, eli liikunnassa minulle pitää jäädä se tunne, että haluaisin ja jaksaisin tehdä lisää ja olen edelleen voimissani.
Minulle tanssi on ollut todella avuksi esimerkiksi tunteiden purkamisessa ja näin se on ollut ennenkin ollessani paremmassa voinnissa, ja olen saanut siitä paljon iloa. Joten jos sinulla on ollut jokin laji, josta olet nauttinut, niin ei ole täysin poissuljettua kokeilla palata sen pariin varovaisesti, mutta sen pitää tapahtua tietyillä ehdoilla. Ruoka ja lepo ovat edelleen prioriteetteina, eikä liikunnan pääpointti saa olla kuluttaminen vaan fiilis. Jos huomaat pienintäkään epämiellyttävyyden tunnetta niin pysähdy ja mieti miksi se tunne tuli. Oletko tietämättäsi pakottamassa itseäsi liikkumaan jostakin syystä, vaikka oikeasti sinun ei tekisi mieli? Sinun ja liikunnan välinen suhde joutuu nyt muuttumaan.

Tämä vallalla oleva fitness pursuaa joka tuutista tänä päivänä eikä kukaan voi välttyä siltä. Kun olemme jo lähes aivopestyjä ajattelemaan tietyllä tapaa ja näkemään vain tietynlaisia kehoja, niin me menetämme oikean perspektiivin. Yhtäkkiä saatat haluta mennä salille "siksi koska kaikkki muutkin", treenata itsellesi "terveen mutta timmin" kehon ja syödä "terveellisesti". Lainausmerkit ovat siksi, että huomaisit missä vaiheessa tulee syömishäiriön selitykset kehiin ja pystyt laittamaan niille vastaan. On todella tärkeä tiedostaa se, että sinä et ole samalla viivalla terveiden ihmisten kanssa eikä fitness kuulu sinulle. Fitnessiä ei suotta kutsuta salonkikelpoiseksi syömishäiriöksi, koska siihen kuuluu tarkka ruokavalio ja makrojen laskeminen, rankka liikunta ja kehonmuokkaus, detoxit ns. mässypäivien jälkeen, mässypäivien (ts. termillä cheat days) pitäminen aineenvaihdunnan buustausta varten, sekä todella epänormaali ruoka- ja kehokeskeisyys. Saatat ajatella, että kaikki on ok koska nyt pystyt syömään enemmän ja sinulla on hiukan enemmän lihasta kehossasi, mutta sen sijaan että olisit todella toipunut syömishäiriöstäsi, syömishäiriösi on vain muuttanut muotoaan. Tätä kutsutaan siksi fitness trapiksi ja tähän liittyen pienenä sivuhuomautuksena, että tässä vaiheessa toiset kääntyvät vegaaneiksi, koska se on "terveellistä". En missään nimessä kiellä, etteikö veganismi voisi oikeasti olla ihmiselle tärkeä asia, mutta syömishäiriöstä toipuvan kannattaa todella harkita tarkkaan ja päättää myöhemmin parannuttua.

Tiedän, että voi olla todella vaikeaa säilyttää terve suhtautuminen tätä fitnessiä vastaan, mutta itseäni on auttanut ajatus, että tämä aihe ei koske minua eikä se ole minua varten. Tiedän, etten koskaan voisi edes yrittää sellaista elämäntyyliä, koska se on bensaa syömishäiriön liekkeihin. Omaa suhtautumista tullaan koettelemaan usein, koska media on täynnä dieetti- ja liikuntaohjelmia ja -neuvoja, joten niitä kannattaa välttää ihan suosiolla.

Muista, että liikunnan ja liikuntaan liittyvien asioiden välttäminen ei tarkoita sitä, että olisit laiska tai huono, vaan se tarkoittaa sitä, että arvostat itseäsi ja kehoasi ja välität itsestäsi!

Me emme ole yhtä kuin se mitä teemme. Jos harrastaisin vaikkapa lumilautailua ei se tarkoita sitä että olen lumilautailija. Sama pätee tietysti kaikkeen. Helposti liitämme tekemisiämme osaksi minuuttamme. Senkin vuoksi voi olla vaikea luopua siitä mitä on tottunut tekemään mutta mahdotonta se ei ole. Ja samalla maailma avartuu meille, opimme itsestämme uusia puolia kun rikomme totuttuja kaavojamme. Summa summarum, mielestäni yhtä totuutta tähän liikunta-asiaan ei ole. Pohjaan (Vuokko) oman osuuteni tektissä omaan kokemukseeni, tietoihini ja näkemykseeni asiaan, jollakulla toisella on erilainen pohja ajatuksilleen. Haluan kuitenkin lopuksi vielä painottaa, että suosittelen olemaan ottamatta turhia riskejä liikunnan suhteen. Suosittelen olemaan hyvin varovainen liikuntaharrastuksen aloittamisen suhteen jos et ole ollut täysin terveenä jo pitempään ja vaikka olisitkin jos omaat pakkoliikuntataustan. Mieti mielummin voisitko viettää vapaa-aikaasi jotenkin muuten mielekkäästi.


- Vuokko ja Heidi

Toipuminen ja masennus, mitä tehdä jos mieliala laskee vaikka teen oikeita asioita ja pidän huolta itsestäni?

Omakohtaisesta kokemuksesta voin todeta että etenkin pitkittyessään syömishäiriö, ahdistus ja masennus kulkevat usein lähekkäin, jopa käsi kädessä. Masennus on tila, joka sisältää erilaisia psyykkisiä ja fyysisiä tuntemuksia, kuten erityisesti alavireyden, apeuden ja toivottomuuden kokemuksia. Nälkiintyneet aivot eivät toimi normaalisti ja mieliala saattaa olla alentunut pitkiä aikoja jos sairaus kestää pitkään. Sairauden mukanaan tuoma yksinäisyyden tunne ei ainakaan helpota tilannetta. Saatat ajatella että kun aloitat toipumisen tapahtuu monia hyviä asioita pikapuoliin. Näin varmasti onkin mutta mieliala ei välttämättä kohenekaan täysin lineaarisesti ja samanaikaisesti fyysisen toipumisen mukana. Monille saattaa olla tuttu toipumisen alussa ns Honeymoon period, jolloin tuntuu että toipuminen on helppoa ja ihanaa ja syöminen onnistuu vaivatta. Kun kehossa alkaa tapahtua muutoksia ja syömishäiriö huomaa joutuneensa alakynteen astuu ahdistus usein mukaan. Kontrollista on luovuttava, vanhoja huonoja syömisen rajoittamiseen liittyviä ahdistuksenhallintakeinoja ei voi enää käyttää.

Kun etenet toipumisessa ja teet oikeita asioita tapahtuu koko ajan jotain uutta kehossasi verrattuna nälkiintyneeseen ja kehoa hajoittavaan olotilaan. Joudut samalla luopumaan syömishäiriön sanelemasta konrtollista ja ahdistus ja masentunut mieliala saattavat astua kuvaan. Näitä ehkä olet syömishäiriökäyttäytymiselläsi koittanut osin pitää aloillaan ja nyt ne tulevat esiin kun toteutat
muutosta. Mielessäsi saattaa liikkua ajatuksia esimerkiksi siitä kuinka olet mahdollisesti menettänyt vuosia sairaudelle, siitä kuinka joudut luopumaan syömishäiriön hyväksymästä kehostasi ja et tiedä mitä tuleman pitää. Saatat myös kokea nopeita mielialanvaihteluita ja tunteiden myllerrystä. Ei ihme että pelottaa. Saatat olla myös sairauden loppuun kuluttuama, totaalisen uupunut ja väsynyt niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Silti pitää jaksaa painaa eteenpäin, joka päivä, joka hetki. Ja luottaa siihen että parempaa on luvassa kun vain jaksaa tämän vaiheen läpi.

Jos sinulla on hoitotiimi toipumisesi tukena on tärkeää kertoa heille mielialaasi liittyvistä asioista jotta he osaavat auttaa sinua mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Jos huomaat että mieliala laskee, älä jää yksin vaan puhu asiasta hoitohenkilökunnallesi ja läheisillesi. Olet sairauden pauloissa pyrkinyt tukahduttamaan monenlaisia tunteita sairaalla käyttäytymisellä, nyt olet muutoksessa jossa vanhat keinot eivät päde ja kaikenlaista voi tulla esiin. Nyt on siis aika opetella uudenlaisia keinoja hallita mielialoja. Sinulla on kaikki vapaudet kokeilla mikä sinulle sopii. Miten esimerkiksi kirjoittaminen, lukeminen, piirtäminen, maalaaminen, valokuvaaminen... Kahvittelu ystävien kanssa, leipominen, ruoanlaitto, mindfulness-harjoitukset, Netflix, lemmikin kanssa touhuaminen..? Nyt on sinun aikasi opetella pitämään itsestäsi hyvää huolta ilman että sairaus pääsee manipuloimaan asiaa. Jos sinulla on nyt vaikeaa, ei se tarkoita että vuoden päästä olisi. Toipuminen on kriittinen ja tärkeä vaihe jonka läpi täytyy vain mennä. Mutta sinun ei tarvitse mennä sitä yksin. Jos sinulla ei ole hoitotiimiä ja koet mielialasi menevän huonoon suuntaan, kannattaa hakeutua elämäntilnateestasi riippuen työterveyshuoltoon, terveyskeskukseen tai esim YTHS:lle ja sitä kautta avun piiriin. Tai kokeilla Syömishäiriöliiton vertaistukipalveluja jos asuinseudullasi on järjestettyä toimintaa. On tärkeää että saat apua mielialaasi jos omat konstit tuntuvat riittämättömiltä. Syömisen kanssa pelaamiseen sinun ei tule palata, se ei ole ratkaisu, ei koskaan enää.

Itselläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka on sairaus, josta en koskaan pääse kokonaan eroon vaikka onkin mahdollista elää oireettomana. Minulla syömishäiriö ja mielialat ovat kulkeneet vähän miten sattuu. Masennus ja ahdistus ovat seuraneet vuosia aktiivisen syömishäiriön rinnalla ja ajoittain mieliala on heittänyt taas toiseen suuntaan. Syömishäiriö ei todellakaan ole helpottanut kaksisuuntaisen kanssa pärjäämistä, kaikkea muuta. Uskon, että kun syömishäiriön suhteen pääsee voitolle, vaikuttaa se lopulta myönteisesti muihinkin psyykkisiin sairauskiin ja oireisiin vaikka toipumisvaiheessa sinua koeteltaisiinkin. Kriittistä on löytää ja hyödyntää sellaisia keinoja jotka auttavat sinua eteenpäin ja hakea apua tarvittaessa. Ja pyrkiä jatkuvasti erottamaan syömishäiriön ääni omasta äänestä ja tehdä valinnat tältä pohjalta. Ja aika, sitä on tarpeen antaa itselleen. Ja olla armollinen ja lempeä itseä kohtaan. Opetella pitämään hyvää huolta itsestä, sellaista mitä syömishäiriö ei ole mahdollistanut.

- Vuokko

Aineenvaihdunta ja hormonitoiminta sekä niiden epätasapaino

Aineenvaihdunnan kiihtyminen ja hormonien epätasapaino tuovat mukanaan erilaisia oireita, jotka voivat olla todella kiusallisia. Aivan kuin pelkästään turvotus, nesteturvotus ja muuttuva keho eivät olisi tarpeeksi, niin sitten iskee siihen päälle vielä hikoilu! Moni varmasti kauhistuu tilannetta: mistä tässä on kyse? Sydän voi käydä todella ylikierroksilla eikä öisin saa nukuttua, koska yöhikoilu pitää hereillä. Kun näistä selviää, niin sitten alkaa iho kukkimaan.Voiko olla enää tuskastuttavampaa?

Tämä kaikki on normaalia.
Kun keho on nälkiintynyt se joutuu triageen eli tilaan, jolloin keskitytään vain tärkeimpään. Keholle tämä tarkoittaa aivojen, sydämen, keuhkojen, maksan ja munuaisten toimintojen ylläpito; kaikesta muusta supistetaan. Kun keho jälleen saa ruokaa se menee shokkiin eikä tiedä miten käsitellä ruokaa ja tässä vaiheessa iskee turvotus. Moni voi kokea todella voimakasta väsymystä mikä johtuu siitä, että keho saa tarpeeksi ruokaa voidakseen kuljettaa nämä signaalit perille; nälkiintymisvaiheen hyperaktiivisuus on itse asiassa peruja esi-isiltämme ja sen tarkoitus on ohjata meidät etsimään ruokaa. Joten kun sitten jälleen annat kehollesi ravintoa ja se tajuaa saavansa ruokaa, niin se haluaa pitää sinut aloillasi syntyneiden vaurioiden laajuuden ja korjausprosessin takia.

On yksilöllistä kuinka nopeasti aineenvaihdunta alkaa kiihtymään, mutta sen huomaa kyllä. Moni kuvaa huomaavansa sen erityisesti yöhikoilusta ja kuumista aalloista, ja sydämen syke voi kiihtyä voimakkaasti. Hikoilun lisääntyminen tuntuu todella kiusalliselta mutta kun vaan sitkeästi jatkat vähintään minimien mukaan syömistä ja lepäät, niin kehosi löytää tasapainon nopeammin.
Sama koskee hormonitoimintaa. Nälkiintymisen aikana hormonitoiminta ei toimi kunnolla, joten yllättävä ruoan saanti saa kehon ihmettelemään mistä on kyse. Tässä vaiheessa saatat tuntea eläväsi uuden puberteetin, koska oireet ovat kuin suoraan siitä: iho-ongelmia, päänahan kuivumista, hilseilyä, hiusten rasvoittumista, ja samaan aikaan iho ja hiukset ovat rutikuivat. On tärkeä tiedostaa se, että näillä oireilla ei ole mitään tekemistä ruoan rasvan määrän kanssa!
Päin vastoin, mitä enemmän lisäät rasvaa ruokaasi niin sitä parempi se on ihosi, hiustesi ja hormonitoiminnan kannalta. Mikäli sinulla on haave perustaa perhe joskus tulevaisuudessa ja kaipaat kipeästi kuukautisiasi takaisin, niin niiden kannalta rasvan saanti on välttämätöntä! Tarvitset hormonitoimintaan kolesterolia, joten etenkin eläinrasvat sekä täysrasvaiset maitotuotteet (puhumattakaan suklaasta) ovat niitä, joista hormonitoimintasi kiittää eniten. Mutta tarvitset myös rautaa, sillä vaikka olisit biologisessa normaalipainossasi mutta kärsit anemiasta niin kehosi ei halua luovuttaa pisaraakaan ylimääräistä verta, koska siitä on puutetta.

Mietitään asiaa hurrikaanin uhriksi joutuneen talon kannalta.
Joka paikassa on pahoja vahinkoja. Ikkunat ovat rikkoutuneet, kantavat palkit ovat poikki, katto on lähtenyt tuulen mukana, seinissä on reikiä. Eli massiivinen tuho, joka vaatii paljon työtä. Jotta talo saataisiin taas asuttavaan kuntoon niin kaikki pitää korjata: ikkunat vaihtaa ehjiin, katto rakentaa uusiksi, kantavat palkit rakentaa. Mikäli yhdenkin näistä jättää pois, niin ei talossa voi asua; ilman kattoa tulee vedet sisälle, ilman ikkunoita tulee hyönteiset ja tuuli ja vesi sisälle, ja ilman kantavaa palkkia koko talo ei pysy pystyssä. Kun keskitytään korjaamaan ensin perustukset saadaan talo siihen kunntoon, että näiden tärkeimpien asioiden jälkeen voidaan keskittyä ns. hienosäätöön, eli siivoamaan sotkut, korjaamaan huonekalut ja hankkimaan uusia tilalle ja tekemään talosta jälleen koti.
Juuri näin se menee kehonkin kohdalla.

Olen itse kokenut nuo aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan tuomat epämiellyttävyydet: kuumat aallot, yöhikoilun, sydämen sykkeen huomattavan kiihtymisen, ihon kukkimisen, kuivan päänahan ja samalla näiden sekoittumisen nälkiintymisen oireiden kanssa. Saatoin palella todella paljon tiettyihin aikoihin päivästä ja taas esimerkiksi iltapäivää kohden rupesi tulemaan koko ajan kuumempi ja kuumempi olo. Ruumiinlämpö nousi ja teki olosta kuumeisen ja epämiellyttävän. Mietin loppuuko nämä koskaan, vai olenko pilannut kehoni niin, että saan aikaiset vaihdevuodet? Otin kaksi tai jopa kolme kylmää suihkua päivässä - turhaan, koska heti niiden jälkeen kylvin hiessä. Sosiaaliset tilanteet lisäsivät kuumia aaltoja enkä saanut öisin nukuttua. Mutta nämä meni ohi itsestään, samoin ihon kunto parani pikkuhiljaa kun vaan jatkoin vähintään minimien mukaan syömistä ja lepäsin.
Tiedän miten turhauttavalta se tuntuu ja miten suuri houkutus on ruveta muokkaamaan ruokavaliota rasvattomaksi, sokerittomaksi, kevyeksi, lähes kalorittomaksi salaattikuuriksi, mutta se ei ole ratkaisu. Ratkaisu on se, että syö vähintään 2500-3000 kcal päivässä, ei rajoita rasvan tai hiilihydraattien saantia, koska ne ovat vaurioiden korjaamisen ja kehon toiminnan kannalta olennaisia. Ethän sinä hurrikaanin hajottamaa taloakaan voi korjata pelkästään uusilla laudoilla (proteiinilla), vaan tarvitset runsaasti kaikkea muuta avuksi (hiilihydraatteja ja rasvoja).
Millä keinolla itse sain oloa lievitettyä niin tuuletan asuntoni huolellisesti ennen nukkumaan menoa ja tarvittaessa pidän ikkunan öisin hitusen raollaan. Varo kuitenkin kylmää vetoa, sillä keho laittaa lämmöntuotannon entistä kovemmin päälle kylmän ilman iskiessä ja siitä syntyy vain ikävä kierre. Kuumien aaltojen iskiessä viilensin oloani laskemalla kylmää vettä ranteisiin ja käsivarsiin. Tämän voi hyvin tehdä myös niin, että viilentää painaa esimerkiksi kylmäkallea ihoa vasten (ranteet, yläselkä, rintakehä). Kannattaa vaatetuksessa myös suosia hengittäviä materiaaleja ja ainakin itse lähdin kotoa aina sillä tavalla pukeutuneena, että minulla oli viileä olo; sosiaalisissa tilanteissa olo muuttui huomattavasti tukalammaksi ja jos minulla oli jo kotona lämmin olo niin kuumasta aallosta saattoi olla ihan varma. Vältä myös kuumia juomia, sillä ne lisäävät lämpöä.
Itseään voi rauhoittaa puhumalla tai omilla ajatuksillaan. Usein muut eivät edes huomaa, että koet parhaillasi liiallista kuumuutta ja hikoilua ja yleistä tukalaa oloa, se tuntuu itsestä kaikkein pahimmalta. Ole tietoinen kehosi reaktioista: alatko jännittämään ja menetkö paniikkiin, jolloin kehosi erittää lisää adrenaliinia. Hengitä syvään ja rauhallisesti (hyvä esimerkki on 5 sekuntia sisäänhengitystä, 5 sekuntia hengityksen pidättämistä ja 5 sekuntia uloshengitystä, ja toista useamman kerran) ja rauhoita itsesi sanoen, että ei ole yhtään mitään hätää, tämä menee ohitse. Näin aivosi saavat viestin rauhoittua ja kehosi reaktiot alkavat rauhoittua myös.

Kehon reaktiot voivat olla todella sekaisia ja hämmentäviä mutta ne johtuvat siitä, että keho etsii tasapainoa. Voit olla varma, että kokemasi oire on normaali joskin se voi olla äärettömän kiusallinen. On hyvin yksilöllistä miten kauan tämä aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan aiheuttama epätasapainotila helpottaa mutta se helpottaa kaikilla! Voin sanoa vielä omasta kokemuksestani, että kun nämä yöhikoilut ja kuumat aallot alkoivat helpottaa niin aineenvaihdunta toimi toden teolla. Nälkäsignaalini heräsivät ja tuntuu, että minulla on nälkä tunnin välein. Mutta minulla ei ole koskaan ollut yhtä nopea aineenvaihdunta ennen kuin nyt ja viime keväänä MinnieMaudin noudattamisen ansiosta, joten tämä työ todellakin palkitsee itsensä!

Lisätietoa täällä, täällä sekä erinomainen keskustelu aiheesta täällä.

-Heidi

Bulimian hoito ja miten lopettaa oksentelu?

Olemme saaneet paljon toiveita liittyen bulimian hoitoon ja oksentelun lopettamiseen, joten tämä postaus keskittyy siihen.

Mutta ensiksi vähän teoriaa: mitä on bulimia?
Sanana "bulimia" tulee kreikan kielestä sanoista bous (härkä) ja līmos (nälkä), eli näin ollen sanana bulimia tarkoittaa "härännälkää".
Bulimia on syömishäiriö, jolle on tyypillistä toistuvat ja hallitsemattomat ahmimiskohtaukset, joita seuraa jonkinlainen kompensointikäyttäytyminen. Kompensaatiokäyttäytymisellä tarkoitetaan sellaista käyttäytymistä, jolla pyritään pääsemään eroon juuri syödystä ruoasta eri keinoilla, ja bulimiassa tyypillisin keino on oksentaminen. Tämän lisäksi usein esiintyy laksatiivie ja/tai nesteenpoistajien väärinkäyttöä, suolihuuhteluita, pakonomaista liikuntaa ja paastoamista.
Tyypillisesti ahmimiskohtaukset aiheuttavat niin suurta häpeää, että niiden lihottavaa vaikutusta pyritään hillitsemään rajoittamalla ruokavaliota, joka puolestaan lisää suoraan ahmimiskohtausten alttiutta.

Bulimiaa sairastavat kokevat sairautensa usein häpeällisenä ja sen takia on arvioitu, että vain yksi kuudesta tapauksesta havaitaan perusterveydenhuollossa. Bulimia on kuitenkin huomattavasti yleisempi kuin esimerkiksi anoreksia ja jonkinlaisia bulimisia oireita on jopa 20-40%:lla nuorista naisista; varsinaisen bulimiadiagnoosin saaneita on vähän tutkimuksesta vaihdellen 1-4% naisilla.
Bulimia aiheuttaa vakavia fyysisiä vaurioita. Veren elektrolyyttihäiriöt voivat aiheuttaa kohtalokkaita rytmihäiriöitä, hampaiden kiille kuluu ja hampaisiin syntyy eroosiota, on erilaisia toiminnallisia vatsavaivoja, refluksitautia, kuivumista, kuukautishäiriöitä, sylkirauhasten ja poskien turpoamista. Hapan oksennus syövyttää ruokatorvea mikä pahimmillaan voi johtaa oireyhtymään nimeltä Barrettin ruokatorvi, jossa ruokatorven alaosan limakalvo muuttuu suolen limakalvon kaltaiseksi. Tämä on myös erittäin suuri ruokatorven syövän riskitekijä.

Bulimian diagnostiset kriteerit ovat
- toistuvat ahmimisjaksot, joita tapahtuu vähintään kahdesti viikossa kolmen kuukauden ajan
- ruoka hallitsee ajattelua ja yksilö kokee pakonomaista tarvetta syödä
- ahmitun ruoan lihottavaa vaikutusta pyritään estämään erilaisilla kompensaatiokeinoilla, mm. oksentamisella
- voimakas lihomisen pelko sekä käsitys olevansa lihava

MinnieMaud soveltuu myös bulimian hoitoon, sillä bulimia kuuluu näihin restriktiivisiin syömishäiriöihin. Eli samat säännöt pätevät niin bulimian kuin anoreksian hoidossa, mutta bulimian hoidossa haastavinta on opetella sietämään ruoan ja kylläisyyden tunnetta ja lopettamaan oksentelu. Joudut näkemään vaivaa etsiäksesi uusia, toimivia keinoja käsitellä pahaa oloa, mutta se työ palkitsee itsensä moninkertaisesti takaisin!

Mutta miten päästä alkuun? Mitä pitäisi tehdä, kun jo pelkkä ajatuskin pelottaa?

1. Ruokailut kuntoon! Syö 5-6 pientä ateriaa tasaisin väliajoin äläkä missään vaiheessa anna nälän päästä liian kovaksi, koska nälkä on aina suora triggeri ahmimiseen ja oksentamiseen. Muista myös riittävä nesteiden nauttiminen, koska oksentelu kuivattaa kehoasi rajusti.
2. Älä kiellä itseltäsi mitään ruokaryhmiä! Kun leimaat jonkin ruokaryhmän itseltäsi kielletyksi siitä tulee sinulle pakkomielle. Et voi lopettaa sen ajattelemista ja loppujen lopuksi päädyt vain ahmimaan ja oksentamaan. Kokeile käänteistä psykologiaa: kaikki ruoka on minulle sallittua, saan syödä ihan mitä vaan ikinä haluan, mutta oksentamatta.
3. Kiellätkö itseltäsi muutakin kuin ruokaa, kuten hyvää oloa, lämpöä, rakkautta, leffaelämyksiä? Hoetko itsellesi koko ajan ettet ole minkään kivan arvoinen, ettet ole ystävien arvoinen? Tässä pätee sama kuin ruoassakin: älä kiellä itseltäsi mitään. Muuten ahdistuksen ja masennuksen kierre ruokkii itseään ja päädyt hakemaan lohtua ruoasta.
4. Lopeta laihduttaminen!!! Oikeasti! Ja tähän liittyen älä punnitse itseäsi vaan heitä se vaaka jorpakkoon.
5. Mitä tunnet? Jos tunnet koko ajan jotain epämääräistä ahdistusta tai pelkkää sekasotkua, niin pysähdy hetkeksi. Usein se päällimmäinen epämiellyttävä tunne peittää alleen ne oikeat tunteet, esimerkiksi pelon tai turvattomuuden tai surun, mutta joita et anna itsesi tuntea jostakin syystä. Pysy tietoisena tunteistasi äläkä pyyhi niitä syrjään vaan ota ne vastaan sellaisena kuin ne tulee. Hyödynnä tarvittaessa eri ahdistuksenhallintakeinoja ja/tai tippitaitoja.
6. Tiedosta triggerit ja vältä niitä. Useimmille syö niin paljon kuin haluat -buffetit ovat suora tervetulokutsu ahmimiselle, joten älä mene sellaiseen paikkaan. Tai jos tiedät etukäteen joutuvasi buffetpöytään mieti jo valmiiksi mitä syöt ja pysy siinä suunnitelmassa. Tarvittaessa voit aina kysyä neuvoa joltakin luotettavalta ihmiseltä ja pyytää häntä auttamaan sinua mikäli iskee halua ahmia ja oksentaa.
7. Pysy tietoisena ahmimishimoista. Kun sellainen tulee muista STOP: seis, ota askel taaksepäin, havainnoi tilannetta ja pysy tietoisena itsestäsi ja reaktioista. Mikä minut ajoi tähän tilanteeseen? Miksi haluaisin ahmia ja oksentaa? Olenko syönyt päivällä liian vähän ja nyt illalla on kova nälkä, vai haluaisinko syödä jotain hyvää mutta en salli sitä itselleni? Tässä tilanteessa ratkaisu on syödä riittävästi jo heti aamusta alkaen ja olla kieltämättä itseltäsi mitään. Syö ne pari keksiä tai muutama suklaapala, pysähdy, ota askel taaksepäin ja jätä se siihen.
8. Opettele ottamaan ajatukset ja tunteet vain ajatuksina ja tunteina, ja opettele kyseenalaistamaan niitä. Sen sijaan että ajattelet olevasi lihava, muuta se muotoon "minulla on ajatus, että olen lihava". Tai jos ajattelet päivän ajan ahmivasi illalla ja suunnittelet sessiota, muuta se muotoon "minulla on ajatus, että haluan ahmia ja oksentaa illalla". Tätä joudut toistamaan alussa useasti, jotta se menee perille, mutta tämä on varsin tehokas keino. Kun muutat sen muotoon "minulla on ajatus, että..." tajuat jo siinä vaiheessa mikä se ajatus on ja että se on vain ajatus! Ajatus, jota ei tarvitse noudattaa.
9. Mieti miten puhut itsellesi. Oletko äärimmäisen tuomitseva itseäsi kohtaan ja vain dissaat itseäsi? Haukutko itseäsi koko ajan sanoilla, joita et koskaan kehtaisi sanoa kenellekään muulle? Sisäisellä puheella on uskomattoman suuri vaikutus ensinnäkin siihen miten me suhtaudutaan itseemme mutta sillä on myös suora yhteys toipumiseen ja ahmimisen ja oksentamisen estämiseen. Mikäli koko ajan haukut itseäsi ja sanot, ettet ole minkään arvoinen ja että voisit yhtä hyvin vain ahmia ja oksentaa, niin tämä vain vahvistaa tuhoisaa ajatusmallia ja ylläpitää kierrettä. Sitä paitsi puhuisitko näin ystävällesi?
10. Viimeisenä mutta ei missään nimessä vähäisimpänä ne keinot käsitellä syömisen aiheuttamaa oloa. Tästä lisää seuraavassa kappaleessa.

bulimian kierre

Ihan ensiksi sinun kannattaa miettiä mitä keinoja olet kokeillut ja mitkä keinot olet huomannut toimimattomiksi. Tähän lisähuomautukseksi sellainen asia, että yksi kokeilu ei riitä sulkemaan pois vaihtoehtoja, vaan joudut kokeilemaan niitä useamman kerran vaikka se kuinka tuntuisi toimimattomalta. Sinun pitää opettaa itsellesi ja saada aivojen perukoille uutta käyttäytymismallia entisen tuhoisan tilalle, ja se tapahtuu vain ja ainoastaan toistojen kautta.
Huomion poissiirtäminen on olennaista. Siirrä huomiosi pois tilanteesta ja katso vaikka televisiota, lue kirjaa, tee käsitöitä, soita ystävällesi tai perheenjäsenelle, lakkaa kynnet, laula, soita, tanssi, kirjoita olotilaa ja päästä ihan kaikki ulos paperille. Useat kokevat paperille "oksentamisen" tehokkaana tapana saada pois mielestä se ahdistus ja pelko ja tästä on myös se hyöty, että voit jälkikäteen lukea tekstejäsi ja huomata toistuuko jokin kaava tai ajatusmalli ja onko ne kytköksissä johonkin.
Tietoisena pysyminen tuntuu alkuun epämiellyttävältä ja sitä voi löytää itsestään todella pelottavia ajatuksia ja tunteita, mutta tietoisuus itsestään ja ajatuksistaan ja tunteistaan auttaa löytämään ne kompastuskivet. Mieti miksi olet bulimian kehittänyt, mitä tarvetta se on syntynyt palvelemaan? Jotakin tarvetta varten se sinulla on, et sinä muuten olisi siihen sairastunut.
Olitko masentunut? Onko itsetuntosi todella huono? Pidätkö itseäsi täytenä nollana ja mitättömyytenä, ei minkään arvoisena? Ajatteletko, että syömisen ja kropan ulkomuodon kontrollointi jotenkin kompensoisi näitä käsityksiä itsestäsi?
Tiedosta oma mustavalkoajattelusi ja sairauden ajatukset ja kyseenalaista ne.
Onko ihan totta, että olen maailman typerin ihminen?
Onko ihan totta, etten ansaitse mitään?
Onko ihan totta, että olen niin surkea ihminen, että minun pitää ahmia ja oksentaa?
Onko ihan totta, että elämässä ei ole kuin musta ja valkoinen?

Kun alat taas ravitsemaan kehoasi voi fyysiset oireet olla rajut. Turvotus, hidas ruoansulatus ja ruoan kurkkuun takaisinnouseminen ovat todella epämiellyttäviä, mutta ne kaikki menevät ohi sitä nopeammin mitä sitkeämmin ruokit kehoasi.
Voit kokea säännöllisen syömisen aloittamisen helpommaksi ruoilla, jotka ovat nestemäisiä ja pehmeitä (esimerkiksi keittoja, smoothieita, soseita) joten niitä kannattaa hyödyntää kunnes kroppasi taas alkaa oppia käsittelemään ruokaa. Lisää ruokaan suolaa ja pureskele ruokasi, sillä vatsalaukullasi ei ole hampaita; sinulla on hampaat ruoan pureskelua varten. 
Mikäli sinun on hankala syödä keskittyen vain syömiseen, niin siirrä huomio muualle ja katso vaikka telkkaria syödessäsi ja katso telkkaria/lue kirjaa/tee käsitöitä vielä tunti syömisen jälkeenkin ja pysy paikoillasi. Tämä auttaa kehoasi käsittelemään ruokaa ja samalla vältät myös oksentamisen. Mikäli ruoka nousee kurkkuun häiritsevästi kannattaa ehdottomasti kokeilla happosalpaajia jokaisen ruokailun päätteeksi. Myös erilaisia ruoansulatusentsyymikapseleita voit vallan erinomaisesti käyttää apuna! Voit myös kokeilla juoda teetä aterian päätteeksi, ja myös lämmin haude (kuumavesipullo tai vaikka mikrossa lämmitettävä riisipussi) vatsan päällä voi lievittää turvotusta.
Mikäli kylläisen olon sietäminen tuntuu melkein ylitsepääsemättömältä eikä aloillaan oleminen onnistu voit lähteä vaikka rauhalliselle kävelylle ja poistua tilanteesta. Mene ulos istumaan ja valokuvaa samalla; tee vaikka erilaisia valokuvakollaaseja kyseiseen olotilaan liittyen!

 
Tärkeintä on saada ruokailurytmit kuntoon. Syö 5-6 pientä ateriaa päivässä tasaisin väliajoin. Ruoansulatusongelmia lievittääksesi suosi helppoja ja prosessoituja ruokia: lisää reilusti öljyä keittoon tai kunnon annos maapähkinävoita tai muuta rasvan lähdettä smoothieeseen. Kourallinen pähkinöitä on erinomainen lisä ruokaan kuin ruokaan antaen kehollesi todella kipeästi kaivattuja ravintoaineita eikä sen määrä ole niin suuri, että se aiheuttaisi välittömän himon ahmia ja oksentaa.
Etsi erilaisia keinoja siirtää huomiota muualle halusta oksentaa. Joudut tässä näkemään vaivaa, mutta se palkitsee sinut kyllä! Älä kiellä itseltäsi mitään, koska se on nälän ohella yksi suurimmista triggereistä ahmimiseen ja oksentamiseen. Jos sitten sorrut oksentamaan mieti mikä sinut ajoi siihen: olitko nälkäinen? Olitko surullinen etkä tiennyt miten käsitellä sitä? Ota opiksesi näistä tilanteista, koska relapsit opettavat aina jotakin! Muista kuitenkin se, että vaikka relapseja tapahtuu niin se ei saa olla syy retkahtamiseen!!
Ota päivä kerrallaan tai vaikka vain puoli tuntia kerrallaan, sillä usein koko laajemman kuvan ajattelu vain aiheuttaa pakokauhua ja saa lyömään takapakin päälle. Aseta itsellesi tavoitteita ja sitten palkitse itsesi niistä. Esimerkiksi kun olet ollut viikon oksentamatta pääset käymään kampaajalla; kahden viikon oksentamattomuus tarkoittaa uutta takkia jne.

Ja lopuksi: tämä on sinun käsissäsi, sinun omissa käsissäsi! Kun iskee extreme hunger ja sydän pakokauhusta hakaten olet jo valmis oksentamaan, niin pysähdy, jähmety. Muista, että vain sinä itse voit tilanteeseen vaikuttaa oksennatko vai et, ei kukaan muu sinua pakota niin tekemään.


-Heidi ja Vuokko

Terveellinen vs epäterveellinen ruoka parantumisvaiheessa

Olen saanut paljon kysymyksiä liittyen terveelliseen ja epäterveelliseen ruokaan. Onko ok syödä vähän herkkuja parantuessa? Pitääkö syödä täysin terveellisesti? Lihonko eri tavalla epäterveellisellä ruoalla? Entä jos haluaisin syödä vain herkkuja?

Ensinnäkin sellainen asia, että parantumisvaiheessa ei ole olemassa epäterveellistä tai roskaruokaa! Itse henkilökohtaisesti vihaan ruoan leimaamista "epäterveellisiin" tai "roskaan" tai edes "herkkuihin", koska ne ovat bensaa suoraan syömishäiriön mustavalkoisiin, ehdottomiin liekkeihin. Mutta koska ihmiset käsittävät mitä tarkoitetaan epäterveellisellä ja mitä terveellisellä, niin vastarinnastani huolimatta käytän noita termejä määrittelynä tässä postauksessa.

On enemmän kuin ok syödä herkkuja parantuessa ja myös parannuttua!
Veikkaan, että suurin osa syömishäiriöisistä pelkää just näitä ei-niin-terveellisiä -ruokia, kuten suklaata, donitseja, pitsaa, hampurilaisia, croissantteja, karkkia jne jne. Mitä enemmän ihminen välttää tiettyjä ruoka-aineita, niin sitä enemmän niitä ajattelee ja sitä suurempia pakkomielteitä niihin liittyy. Parantumisprosessin yksi olenaisimmista osa-alueista on omien pelkojensa kohtaaminen, oli ne sitten mitä hyvänsä.

Olen itse kohdannut saman tilanteen niin viime syksynä kuin tänä syksynä aloittaessani parantumisen: hillittömän himon pelkkiin herkkuihin. Kun keho on ollut nälkiintynyt, siihen on syntynyt paljon vaurioita. Kun keho jälleen saa ruokaa se on pakokauhuissaan. Se pelkää milloin seuraava nälkiintymiskausi iskee, joten se ikään kuin hamstraa sekä ruokaa että painon jämähtämisen keskivartaloon. Ruoansulatus toimii huonosti, turvottaa ja röyhtäyttää (lisää täällä), joten pahinta mitä tässä tilanteessa on ruokien vähentämisen lisäksi niin koettaa korjata tilannetta runsaasti kuitua sisältävällä ruoalla. Sen sijaan ratkaisu on prosessoitujen, energiatiheiden ruokien syöminen hyvin usein, eli juurikin suklaata, karkkia, vaaleaa pastaa, vaaleaa leipää, pitsaa, hampurilaisia, keksejä, maapähkinävoita jne. Nämä ruoat on jo prosessoitu, joten niiden käsittely ei vaadi keholta yhtä suurta työtä kuin runsaasti kuitua sisältävien ruokien, esimerkiksi tumman pastan ja parsakaalin.

Herkut ja muut vastaavat ruoat ovat muuten erinomaisia parantumisvaiheen ruokia myös siksi, että ne sisältävät runsaasti hiilihydraatteja. Hiilihydraatit ovat kehomme polttoainetta ja ne myös kiihdyttävät aineenvaihduntaa ja lisäävät leptiinin tuotantoa. Leptiini on hormoni, joka on vastuussa nälkäsignaaleista, painosta ja energian tasosta. Kun leptiinin tuotanto on alhainen, ihminen on hyvin väsynyt, nälkä ja mielihalut ovat kovia ja paino nousee herkästi. Kun leptiinin tuotanto on korkea, se vaikuttaa päin vastaisesti. Olet varmaan huomannut, miten himoitset paljon hiilihydraatteja sisältäviä ruokia nälkäisenä; leptiini on siitä vastuussa.
Ratkaisu tähän on syödä enemmän hiilihydraatteja, joita tarvitset myös vaurioiden korjaamiseen.
Lisätietoa täällä.

Mutta entäs ne ravintoaineet, hivenaineet ja mineraalit ja vitamiinit, eikö just niitä tarvita tähän prosessiin?
Kehon vauriot korjataan ruoalla, ei C-vitamiinilla. Saat kyllä tarvitsemasi ravintoaineet - hiilihydraatit, rasvat, proteiinit - vaikka et söisitkään kanaa ja parsakaalta. Esimerkiksi suklaassa on hiilihydraattien ja rasvojen lisäksi magnesiumia, rautaa ja muita ravintoaineita (etenkin tummassa suklaassa) ja lisäksi se vaikuttaa mielialaa kohottavasti.
Kehosi ja mielesi toipumisen kannalta on tärkeämpää syödä vaikka 500 kalorin edestä suklaata kuin 500 kalorin edestä kanaa. Saatat kohdata sen ajatuksen, että "jos minä nyt syön niin syön vain ja ainoastaan puhtaasti." Tämä on edelleen hyvin voimakas sairauden ajatus etkä sitä noudattamalla pääse eteenpäin.

Et liho herkuista yhtään eri tavalla verrattuna terveelliseen ruokaan; ainoastaan jos syöt liian vähän on overshoottauksen riski huomattavasti korkeampi kuin syömällä vähintään 2500-3000 kcal. Kalori on aina kalori, tulipa se sitten suklaasta tai parsakaalesta; ainoa ero on turvotus, sillä parsakaali turvottaa voimakkaasti ja aiheuttaa kipua, kun taas suklaan kehosi käsittelee hyvin eikä se turvota samalla tavalla.
Saatat pelätä sitä, että menetät kontrollin syömällä herkkuja tai että jos kerran annat kehollesi "periksi" et syö enää mitään muuta kuin keksejä ja karkkia. Pelko on todellista, mutta se ei ole totuus. Kun olet paremmassa voinnissa ei sinun enää tee mieli syödä kahta jäätelöpakettia ja kolmea suklaalevyä kerrallaan, koska kehosi energiatasapaino on jo aika hyvin kohdillaan. Rupeat myös pikkuhiljaa himoitsemaan normaalia ruokaa.
Esimerkiksi itse himoitsin alussa todella voimakkaasti erilaisia herkkuja ja pystyn kevyesti syömään ison paketillisen jäätelöä, kun taas esimerkiksi viime keväänä ollessani biologisessa normaalipainossa minun ei tehnyt edes mieli jäätelöä. Yhtenä päivänä testasin kuinka paljon sitten sitä saattaisi syödä ja ostin 500 gramman jäätelöpaketin (Ingman Creamyn English Mint ;), ja päädyin syömään siitä vain sata grammaa.
Eli ne mielihalut eivät pysy ikuisesti; kroppasi kertoo kun niiden aika on ohi.

Mikä sitten on normaalia herkkujen syöntiä, niin siitä kertoo kehosi. Muista, että et ole samalla viivalla terveiden ihmisten kanssa kehosi vaurioiden takia, koska ne vauriot vaativat paljon enemmän ruokaa korjaantuakseen kuin mitä terve, normaali ihminen syö päivässä.
Luota kroppaasi, se on ystäväsi ja se haluaa vain sinun parastasi! :)

-Heidi

Toivepostaus: Syömishäiriöstä toipuminen, sosiaaliset tilanteet ja sosiaalinen syöminen

Saimme lukijalta ehdotuksen kirjoittaa sosiaalisista syömistilanteista ja kokemuksistamme siitä, kuinka syömishäiriö on rajoittanut elämäämme, ja miten saada takaisin normaali ja aktiivinen sosiaalinen elämä. Näinpä päätimme, että kirjoitan aiheesta.

Aloitan kertomalla omakohtaisen esimerkin tältä päivältä. Olin sopinut ystäväni kanssa että tavataan kaupungilla iltapäivällä ja mennään kävelemään. Mielessäni olin ajatellut että käveltäisiin rantaa pitkin johonkin kahvilaan. Ystävä ehdottikin että etsittäisiin kahvipaikka eräästä kaupunginosasta. Ok, sopii minulle. Lähdettiin matkaan ja bongattiin leipomomyymälä, jossa oli muutama asiakaspaikka. Ystäväni innostui paikasta ja mentiin tilaamaan. Juuri siinä vaiheessa olisin ollut (sairaus olisi ollut) varsin tyytyväinen pelkkään kahviin mutta ystävä alkoi ehdottelemaan että otetaan joku pulla puoliksi ja kysyi samalla että haluaisinko mielummin kokonaisen. "Puolikas on oikein hyvä" sain sanottua samalla kun pelkoreaktio oli tullut päälle inhottavan ahdistuksen saattelemana. Annoin ystävälle vapaat käden valinnan teossa, luultavasti elimistöni oli pelkoreaktion aiheuttamassa lamaantumisen tilassa (täällä kiinnostava juttu aiheeseen liittyen) ja sain eteeni puolikkaan omenaviineriä. Kun istuttiin kahvittelemaan helpottui olo nopeasti. Ja uskalsin myöntää että viineri oli ihan törkeän hyvää. Juteltiin kaikenlaisista asioista ja huomio siirtyi muualle "pelottavasta viineristä". Ja elämä jatkui kera yhden voiton.

Eli, kun ruoka ylipäätään aiheuttaa meissä pelkoreaktion, ei ole ihme että sosiaalinen syöminen vielä moninkertaistaa ahdistuksen tunteen syömiseen liittyen. Meistä voi tuntua että toiset kiinnittävät huomiota syömiseemme, meidän itsemme voi olla vaikea ylläpitää keskustelua ja suunnata huomiota samalla kun kamppailemme ruoan ja ahdistuksemme kanssa. Tässä kuten monessa muussakin vaikean asian harjoittelussa auttaa toisto ja turvallinen ympäristö. Jos sinun on vaikea syödä muiden seurassa ja haluat ottaa tämän osa-alueen haltuun, aloita harjoittelu pienin askelin. Kuka voisi olla mahdollisimman turvallinen ystävä/läheinen jonka seurassa tuntuisi mahdollisimman vähän epämukavalta syödä? Entä mistä ateriasta sinun olisi helpointa aloittaa? Lounas, välipala vai päivällinen? Lähde määrätietoisesti harjoittelemaan ja kun tunnet että ahdistus vähenee tietyn aterian ja seuran osalta, siirry astetta haastavampaan tilanteeseen. Ole kuitenkin armollinen itsellesi ja älä pakota tilanteisiin jotka tuntuvat ylivoimaisilta. On tärkeää, että sinulla on mahdollisuus kerätä onnistumisen kokemuksia ja saada lisää varmuutta askel askeleelta. Jos olet turvallisessa ja hyväksyvässä seurassa, mitä jos kertoisit että kyseinen tilanne syömisineen on sinulle vaikea? Joskus asian ääneen sanominen vähentää siihen kohdistuvaa henkistä painetta.

Itselläni on paljon kokemusta tältä osa-alueelta pitkän sairastamisen ja sosiaalisuuteni vuoksi. Sairauden ensivuosina minulle kävi ikään kuin nurinkurisesti niin, että koinkin ulkona syömisen helpompana kuin kotona. Ravintolassa kykenin antamaan itselleni luvan syödä ja usein kävinkin erään hyvän ystäväni kanssa joko kahviloissa tai ruokapaikoissa. Tuolloin turvallinen seura ja lupa syödä toimivat ahdistusta vähentävästi mutta tilanne muuttui myöhemmin. Jossain vaiheessa minulle alkoi olla todella haastavaa olla illalla pois kotoa koska olin luonut tarkat iltarutiinit joita noudatin ahdistusta hallitakseni. Ulkona syömiset tuottivat valtavaa tuskaa ja ahdistusta mutta ajoittain kykeninen osallistumaan iltamenoihin pakotamalla itseni menemään. Voimakas ahdistus oli kuitenkin läsnä ja tavallaan olisin mielummin ollut turvallisesti kotona. Jossakin sairauden vaiheessa tiettyjen aterioitten ulkona syöminen muuttui sujuvaksi. Minulle erityisesti brunssit ja lounaat ulkona syötyinä ovat nykyään hyvin sujuvia, päivälliset taas tosi vaikeita (ja tämä harmittaa!). Olen kuitenkin armollinen itselleni; ei kaikki voi olla helppoa ja jotta ahdistus ei mene överiksi joutuu jostakin nipistämään. Syömistilanteissa olen koko ajan aika tietoinen syömisestäni mutta pystyn hyvin keskittymään keskusteluun ja toiseen ihmiseen. Seura oikeastaan ehkä jopa auttaa minua siirtämään huomiota pois ruoasta ja kun toinen syö rennosti omaa annostansa helpottaa se myös omaa ahdistustani. Mutta koen että juuri seuralla on suuri merkitys asiassa, eli suosittelen ettet menisi syömään millään lailla huonossa tai triggeröivässä seurassa jos se vain on mahdollista etenkin silloin kun haastat itseäsi ja harjoittelet toisten seurassa syömistä!

No miten sitten saada takaisin normaali ja aktiivinen sosiaalinen elämä ja miten sairaus on rajoittanut elämää? Tässäkin kannustan itsensä altistamiseen vähä vähältä. Koska ei sitä sosiaalista elämää saa ellei mene sosiaalisiin tilanteisiin tavalla tai toisella. Lisäksi samalla on hyvä uhmata sairauden sanelemia sääntöjä, tehdä asioita vähä vähältä eri tavoin, harjoitella spontaanisuutta vaikkapa ottamalla ex tempore-kutsu vastaan ja katsomalla mitä siitä seuraa. Ajattelen, että sosiaalisen elämän haltuunotossa vaikuttaa moni asia. Ensinnäkin se miten koet itsesi suhteessa toisiin. Millainen mielialasi on, oletko masentunut vai koetko että olosi on neutraali? Millaisia ihmissuhteita sinulla on? Pystytkö sanomaan mitkä niistä ovat sinulle antoisia ja mitkä kuormittavia? Jos sinulla on ystävinä toisia sairastavia, miten koet heidän seuransa nyt kun pyrit itse aktiivisesti toipumaan?

Jos sinulla on kurja olo itsesi suhteen ja mahdollisesti olet masentunut on erityisen tärkeää että olet lempeä itsellesi etkä pakota mihinkään mikä tuntuu liialliselta. Tärkeää on saada positiivisia kokemuksia ja hyviä muistoja. Kuten seurassa syömisen suhteen myös tässä olisi hyvä miettiä keiden seura toimii milloinkin? Esimerkiksi jos olet huonolla fiiliksellä ja mieliala maassa, kuka voisi olla sellainen ystävä joka ymmärtää tilanteen ja voit olla täysin oma itsesi? Tai jos haluat lähteä iltaa viettämään vauhdikkaammin, kenen seuraan silloin hakeudut? Tai jos haluat jakaa sairauteen liittyvä ajatuksia ja kokemuksia, kenen kanssa se olisi mahdollista? Sinun kannattaa ihan ajatuksella miettiä ihmissuhteitasi ja sitä kenen seura tekee milloinkin sinulle hyvää. Ja jos sinulla on sellaisia ihmissuhteita jotka eivät palvele sinua, jätä ne!

Omalla kohdallani täytyy sanoa että olen joutunut neuvottelemaan ja käymään kauppaa paljon sairauden kanssa jotta olen saanut pidettyä ystävyyssuhteeni ja sosiaalisuuteni. Joskus opiskeluaikana oli ajanjakso jolloin vetäydyin ehkä enemmän syrjään ja keskityin opintoihini ja osa-aikatyöhön mutta muuten kaikki sairastamani vuodet olen kuitenkin ylläpitänyt ystävyyssuhteitani. Mutta kuten totesin, kauppaa käymällä. Esim. sairausvuosina pakkoliikunnan olen aina sovittanut päiväohjelmaan ja muutenkin ehkä juuri kontrolloivuus aikatauluissa on näyttäytynyt ihmissuhteissani. Mitä aktiivisempi sairaus on ollut, sitä vähemmän olen kyennyt heittäytymään tilanteisiin vaan olen halunnut tietää mahdollisimman tarkkaan etukäteen miten mikäkin menee. Varsinkin viime vuosina olen tehnyt lähimmille ystävilleni tiettäväksi sairauteni (toisaalta osalle se on varmaan ollut vuosien varrella ilmiselvääkin). Koen että silti mikään ei ole muuttunut, kukaan ei ole sen vuoksi kääntänyt minulle selkäänsä tai suhtautunut minuun omituisesti.

Muista että sinä olet Sinä, et sairaus! Sinulla on sairaus josta olet toipumassa eikä sitä tarvitse millään lailla hävetä. Joka päivä sinulla on lukuisia mahdollisuuksia haastaa sairautta eri tavoin, käytä ne hyväksesi. Tee asioita eri tavoin, muuta suunnitelmia, anna elämän viedä sinua. Pienistä asioista alkaa muodostumaan uusia kokemuksia ja poikkeuksesta tuleekin normi. Täten sinun on mahdollista muokata elämääsi sinun näköiseksesi.

Tällaisia ajatuksia aihe minussa herättää.


- Vuokko

Surutyö; sairaudelle menetetyt vuodet, hyväksyminen ja sairaudesta luopumisen haasteet

Toipuminen on monitahoinen prosessi. Joudut työstämään käyttäytymistäsi ja ajatuksiasi monella tasolla. Mitä pidempään olet sairastanut, sitä vahvistuneempia sinulla on sairauden sanelemat ajattelumallit ja joudut tekemään paljon työtä korvataksesi ne uusilla, terveillä tavoilla suhtautua itseesi, kehoosi ja ruokaan. Toipuminen avaa uusia tulokulmia syömishäiriöön. Enää et ole vain sairauden orja ja toista kaavamaisesti sairaita toimintamalleja vaan saat niihin perspektiiviä. Tämä saattaa herättää sinussa uusia tunteita ja ajatuksia ja saatat tulla vastakkain surun kanssa. Olet menettänyt sairaudelle enemmän tai vähemmän mahdollisesti vuosikymmenen tai useampia ja niitä et saa takaisin. On hyvin luonnollista, että tämä herättää sinussa surua.

On mahdollista että suru etenee tiettyjen vaiheiden kautta, joita ovat shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja sopeutumisvaihe (kts.). Vaiheet voivat ilmetä myös limittäin tai samanaikaisestikin. Kun annat itsellesi luvan tuntea kaikenlaisia tunteita, työstät samalla menetystä ja pääset eteenpäin. Sinun ei tarvitse jäädä katkeroituneena miettimään menneitä aikoja, vaan saat antaa itsellesi luvan suunnata täysillä tulevaisuuteen. Surusta toipumista ei kuitenkaan voi kiirehtiä, se ottaa oman aikanasa. Sinun kannnattaa tässä vaiheessa (toki koko toipumisprosessin aikana ylipäätään) kääntyä läheisten ihmisten puoleen ja kertoa heille tilanteestasi jos se vain tuntuu mahdolliselta ettei sinun tarvitsisi käydä vaihetta yksin läpi.

Kerron esimerkin itsestäni ja hiuksistani. Tämä liittyy niin surutyöhön kuin hyväksymiseenkin. Olen käynyt tietynlaisen pitkän ja raskaan suruprosessin hiuksiini liittyen. Minulla oli lapsena ja ennen sairastumista todella paksut, vahvat ja upeat hiukset. Kun sairastuin anoreksiaan 14-vuotiaana meni pari vuotta jonka jälkeen joskus lukioikäisenä hiukseni alkoivat lähtemään todella suurina määrinä. Yhden lukuvuoden aikana olin menettänyt varmaan arviolta 3/4 hiuksistani. Olin niin syvällä sairaudessa että en kyennyt käsittelemään asiaa lainkaan vaan tavallaan kielsin sen (tavallaan shokkivaihe). Meni monta monta vuotta ja elin asian kanssa tietynlaisessa kieltämisen tilassa kunnes yli kymmenen vuotta myöhemmin asia tuli voimakkaasti tietoisuuteeni ja olin järkyttynyt, ahdistunut, vihainen, pettynyt ja jopa vähän vainoharhainen (reaktiovaihe, käsittelyvaihe). Kiinnitin kovasti huomiota toisten ihmisten hiuksiin ja olin kateellinen siitä miksi minä en saanut omia tuuheita hiuksiani takaisin. Pääsin tästä vaiheesta eteenpäin ja hyväksyin tilanteen ollen samalla koko ajan hieman surullinen ja hyvin tietoinen hiuksistani. Vasta viime vuosina kun olen todella antanut panoksia toipiumiseen olen pystynyt hyväksymään hiusteni menetyksen (sopeutumisvaihe) ja samalla tullut uudelleen toiveikkaaksi siitä että kehoni tervehtyessä mahdollisesti myös hiukseni kasvaisivat takaisin sellaisiksi kuin geenit ovat ne minulle tarkoittaneet. En enää pyöri katkerana menneessä vaan hyväksyn tilanteen ja suuntaan eteenpäin. Jos hiukseni eivät enää tuuhene, sekin on ok. Olen sairastanut lähes 20 vuotta vakavaa sairautta, tottakai se jättää erilaisia jälkiä kehooni. Enää en ajattele että joutuisin häpeämään itseäni hiusteni vuoksi. Ne ovat osa minua.

Surun kokemukseen ja sairaudesta luopumiseen liittyy myös hyväksymisen taito. Hyväksymisellä tarkoitetaan sitä, että annat asioiden olla juuri niin kuin ne ovat (kts.). Hyväksyt kokemuksesi sellaisenaan etkä arvostele tai yritä muuttaa sitä millään tavalla. Hyväksyminen ei tarkoita luovuttamista tai passiivista alistumista, vaan hyväksymistä luonnehtii aktiivisuus ja se on valintojen tekemistä. Hyväksyessä kokemuksesi sallit ensin hankalien ajatusten ja tunteiden tulla tietoisuuteen ennen kuin teet päätöksen kuinka reagoit niihin sen sijaan että reaktio olisi automaattinen ja impulsiivinen. Voit harjoittaa aktiivisesti hyväksyvää asennetta toipumisessasi. Sen sijaan että automaattisesti "ostaisit" sairauden tuottamat ajatukset ja käskyt ja lähtisit niitä toteuttamaan (syvällä sairaudessa oleminen), voit tiedostaa ja tunnistaa ne ja tuntea niiden tuottamat tunteet mutta olla toimimatta niiden mukaan. Kun maltat, menevät ne ohi ilman että vahvistat niitä toiminnallasi. Kun olet toipumassa, on hyvinvointisi kannalta tärkeää että hyväksyt tilanteen ilman arvottamista. Tämä hetki on se mihin voit vaikuttaa, ei menneisyyteen. Toisaalta voit kääntää menetyksen vahvuudeksi. Olet läpikäynyt todellisen helvetin ja vahvistunut ihmisenä valtavasti.

Sairaudesta luopuminen saattaa nostaa esiin myös monia kysymyksiä; kuka minä olen ilman sairautta? Millainen persoonani on kun sairaus ei sitä varjosta? Millainen on arvomaailmani oikeasti? Mitkä ovat omia intressejäni ilman että sairaus ottaa niihin kantaa? On mahdollista että sairaus kutsuu sinua takaisin syvyyteen, uskottelee että siellä on tuttua ja turvallista ja "oikea elämä" ei ole sinua varten. Tässäkin kohtaa voit harjoittaa hyväksyvää asennetta; nämä ovat sairauden tuottamia ajatuksia, eivät totta. Voin kuulla ne mutta jättää ne täysin omaan arvoonsa. Jos ne tuottavat ahdistusta, on se tunne jonka kanssa minun täytyy koittaa tulla toimeen ja voin pyrkiä hallitsemaan sitä erilaisin keinoin (kts.) ilman että alan toteuttamaan sairauden käskyjä.

Miten viestitän toisille että olen muuttumassa, tulemassa omaksi itsekseni niin fyysisesti mutta ennen kaikkea henkisesti? Tähän liittyen joudut luultavasti tekemään oman elämäsi uudelleen määrittelyä. Sinulla on oikeus ja mahdollisuus rajata keitä ja mitä haluat jatkossa elämääsi. Mitkä asiat eivät enää toimi ja mistä haluat luopua? Esimerkiksi jos ole sairaana käynyt paljon salilla saatat nyt huomata että se elämäntapa ei enää puhuttele sinua lainkaan. Näin voit vapaasti aikuisena ihmisenä valita jättää salin ja siihen liittyvän elämäntavan ja etsiä jotakin sinua aidosti tyydyttävää tekemistä. Nyt on aika jättää sairauden näpit kokonaan pois pelistä, sillä nyt on sinun aikasi luoda itsellesi omannäköinen elämä. Olet vahva ja sinnikäs ihminen, olet käynyt läpi asioita joihin kaikki eivät kykenisi. Anna itsellesi arvostusta ja kiitosta ja katso rohkeasti eteenpäin.

- Vuokko

Miten kestää oma muuttuva keho ja mahdolliset toisten kommentit?

Tämä on todellinen kulmakivi toipumisessa. Konkreettinen muutos kehossasi on usein väistämätön, jotta saavuttaisit vapauden sairaudesta. Joudut työstämään muuttuvan kehosi hyväksymistä ja olet väistämättä alttiina ympäristön huomioille muutoksesta. Taustaa jutulle löydät täältä ja täältä.

Saatat saada vilpittömän iloisia ja huojentuneita huomioita siitä että näytät terveemmältä, mutta saatat saada myös töksähtäviä kommentteja siitä että painosi on noussut tai että sinua ei ole näkynyt salilla. Koska et voi kontrolloida kaikkea ympärilläsi voit yrittää muuttaa omaa suhtautumistasi kommentteihin. Sen sijaan että ahdistut ja negatiivinen energia valtaa sinut, voit vastata huomautukseen vaikka että "kiitos, niin olenkin ja minusta tuntuu paljon paremmalta kun suunta on kohti terveyttä". Vastatessasi kommenttiin positiivisella sävyllä viestität samalla itsellesi että tämä on positiivinen asia. Voit myös koittaa muuttaa ympäristön asennetta mutta se ei aina ole mahdollista. Jos sinulla on tiivis sosiaalinen piiri voit halutessasi kertoa jollekin heistä todellisen tilanteen, eli että olet toipumassa hengenvaarallisesta sairaudesta. Näin on mahdollista että sana kulkee muillekin eikä sinun tarvitse kohdata tilannetta jokaisen ystäväsi kohdalla. Voit tottakai kertoa kenelle tahansa tilanteestasi ja siitä ettet toivo kommentteja olemuksestasi.

Mitä mieltä olet ylipäätään ihmisten painosta? Onko se merkityksellinen asia? Ovatko lihavat "huonompia" ihmisiä kuin laihat? Sinun saattaa olla hyvä tarkastella asennemaailmaasi. Jos et yleisellä tasolla ajattele painon olevan merkityksellinen tekijä ihmisen arvossa miksi sitten mahdollisesti mittaroit sillä kuitenkin omaa arvoasi? Mitä paino oikeasti tarkoittaa? Avaruudessa painat nolla kiloa! Mikä silloin muuttuu? Paino ei kerro mitään muista ominaisuuksistasi, ei älykkyydestäsi, persoonallisuudestasi jne.. Ihminen joka on lihava ei oikeastaan ole erilainen kuin ihminen jolla on kiharat hiukset, kyse on vain piirteestä. Sinun olisi aika antaa valta kehollesi ja luottaa siihen että kunhan annat sille riittävästi ravintoa ja lepoa vie se sinut tilaan jossa sinun kokonaisuutena on hyvä olla. Kehosi paino ei ole sinun kontrollissasi, ei nyt eikä kahden vuoden kuluttua.

Jotta sinun olisi helpompi olla toipuessasi kannattaa sinun miettiä triggereitä ja keinoja niiden välttämiseen. Millaisia tunteita esimerkiksi toiset sairastavat sinussa herättävät? Jos huomaat triggeröityväsi, ota etäisyyttä, lopeta esim triggeröivien blogien ja IG-tilien seuraaminen. Onko sinulla sairaudesta muistuttavia vaatteita, sellaisia "tavoitehousuja" esim.? Vie ne keräykseen tai heitä ne pois!! On tärkeää tiedostaa että kehosi on nyt muutostilassa ja saattaa kerätä nestettä jne. Kannattaa käyttää joustavia ja väljiä vaatteita, esim legginssit ja mekko/tunika voivat toimia hyvin tässä vaiheessa. Ehkä juuri nyt sinun ei kannata ostaa paljoa uusia vaatteita koska et tarkkaan tiedä milloin ja mihin kehosi tasapainottuu. Pillifarkut eivät ole nyt ystäväsi! Onko lähipiirissäsi roolimalleja? Henkilöitä, jotka ovat sinut itsensä ja kehonsa kanssa olivat sitten minkä muotoisia ja kokoisia tahansa? Hakeudu heidän seuraansa! Jos taas ympärilläsi on sairautta millään lailla ruokkivia tahoja, pyri välttämään heitä jos mahdollista. Sinulla on oikeus sanoa töissä ruokatauolla että voitaisiinko keskustella muusta kuin laihdutuksesta, terveellisistä elintavoista ja liikkumisesta jos joudut näitä puheita kohtaamaan.

Anna aivoillesi säännöllisesti ja riittävästi ravintoa niin ajatuskin luistaa paremmin ja sinun on mahdollista työstää tähän toipumisvaiheeseen liittyviä haasteita. Tämä on välivaihe, välttämätön sellainen kohti tervettä tasapainoa. Sinun painosi ei nouse ikuisesti, kenenkään ei nouse. Kehollasi on sille ominainen ja sopiva set point, johon se automaattisesti hakeutuu kunhan vain annat sille työrauhan ja rakennusaineita. Sillä ei ole merkitystä mikä on ollut lähtötilanteesi, kehosi tietää mitä se tekee. Luota siihen, anna itsellesi mahdollisuus ja erityisesti älä anna ympäristön vaikuttaa negatiivisesti sinun terveyteesi! Sinä olet kaikkea muuta kuin syömishäiriösi :).

- Vuokko