Surutyö; sairaudelle menetetyt vuodet, hyväksyminen ja sairaudesta luopumisen haasteet

Toipuminen on monitahoinen prosessi. Joudut työstämään käyttäytymistäsi ja ajatuksiasi monella tasolla. Mitä pidempään olet sairastanut, sitä vahvistuneempia sinulla on sairauden sanelemat ajattelumallit ja joudut tekemään paljon työtä korvataksesi ne uusilla, terveillä tavoilla suhtautua itseesi, kehoosi ja ruokaan. Toipuminen avaa uusia tulokulmia syömishäiriöön. Enää et ole vain sairauden orja ja toista kaavamaisesti sairaita toimintamalleja vaan saat niihin perspektiiviä. Tämä saattaa herättää sinussa uusia tunteita ja ajatuksia ja saatat tulla vastakkain surun kanssa. Olet menettänyt sairaudelle enemmän tai vähemmän mahdollisesti vuosikymmenen tai useampia ja niitä et saa takaisin. On hyvin luonnollista, että tämä herättää sinussa surua.

On mahdollista että suru etenee tiettyjen vaiheiden kautta, joita ovat shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja sopeutumisvaihe (kts.). Vaiheet voivat ilmetä myös limittäin tai samanaikaisestikin. Kun annat itsellesi luvan tuntea kaikenlaisia tunteita, työstät samalla menetystä ja pääset eteenpäin. Sinun ei tarvitse jäädä katkeroituneena miettimään menneitä aikoja, vaan saat antaa itsellesi luvan suunnata täysillä tulevaisuuteen. Surusta toipumista ei kuitenkaan voi kiirehtiä, se ottaa oman aikanasa. Sinun kannnattaa tässä vaiheessa (toki koko toipumisprosessin aikana ylipäätään) kääntyä läheisten ihmisten puoleen ja kertoa heille tilanteestasi jos se vain tuntuu mahdolliselta ettei sinun tarvitsisi käydä vaihetta yksin läpi.

Kerron esimerkin itsestäni ja hiuksistani. Tämä liittyy niin surutyöhön kuin hyväksymiseenkin. Olen käynyt tietynlaisen pitkän ja raskaan suruprosessin hiuksiini liittyen. Minulla oli lapsena ja ennen sairastumista todella paksut, vahvat ja upeat hiukset. Kun sairastuin anoreksiaan 14-vuotiaana meni pari vuotta jonka jälkeen joskus lukioikäisenä hiukseni alkoivat lähtemään todella suurina määrinä. Yhden lukuvuoden aikana olin menettänyt varmaan arviolta 3/4 hiuksistani. Olin niin syvällä sairaudessa että en kyennyt käsittelemään asiaa lainkaan vaan tavallaan kielsin sen (tavallaan shokkivaihe). Meni monta monta vuotta ja elin asian kanssa tietynlaisessa kieltämisen tilassa kunnes yli kymmenen vuotta myöhemmin asia tuli voimakkaasti tietoisuuteeni ja olin järkyttynyt, ahdistunut, vihainen, pettynyt ja jopa vähän vainoharhainen (reaktiovaihe, käsittelyvaihe). Kiinnitin kovasti huomiota toisten ihmisten hiuksiin ja olin kateellinen siitä miksi minä en saanut omia tuuheita hiuksiani takaisin. Pääsin tästä vaiheesta eteenpäin ja hyväksyin tilanteen ollen samalla koko ajan hieman surullinen ja hyvin tietoinen hiuksistani. Vasta viime vuosina kun olen todella antanut panoksia toipiumiseen olen pystynyt hyväksymään hiusteni menetyksen (sopeutumisvaihe) ja samalla tullut uudelleen toiveikkaaksi siitä että kehoni tervehtyessä mahdollisesti myös hiukseni kasvaisivat takaisin sellaisiksi kuin geenit ovat ne minulle tarkoittaneet. En enää pyöri katkerana menneessä vaan hyväksyn tilanteen ja suuntaan eteenpäin. Jos hiukseni eivät enää tuuhene, sekin on ok. Olen sairastanut lähes 20 vuotta vakavaa sairautta, tottakai se jättää erilaisia jälkiä kehooni. Enää en ajattele että joutuisin häpeämään itseäni hiusteni vuoksi. Ne ovat osa minua.

Surun kokemukseen ja sairaudesta luopumiseen liittyy myös hyväksymisen taito. Hyväksymisellä tarkoitetaan sitä, että annat asioiden olla juuri niin kuin ne ovat (kts.). Hyväksyt kokemuksesi sellaisenaan etkä arvostele tai yritä muuttaa sitä millään tavalla. Hyväksyminen ei tarkoita luovuttamista tai passiivista alistumista, vaan hyväksymistä luonnehtii aktiivisuus ja se on valintojen tekemistä. Hyväksyessä kokemuksesi sallit ensin hankalien ajatusten ja tunteiden tulla tietoisuuteen ennen kuin teet päätöksen kuinka reagoit niihin sen sijaan että reaktio olisi automaattinen ja impulsiivinen. Voit harjoittaa aktiivisesti hyväksyvää asennetta toipumisessasi. Sen sijaan että automaattisesti "ostaisit" sairauden tuottamat ajatukset ja käskyt ja lähtisit niitä toteuttamaan (syvällä sairaudessa oleminen), voit tiedostaa ja tunnistaa ne ja tuntea niiden tuottamat tunteet mutta olla toimimatta niiden mukaan. Kun maltat, menevät ne ohi ilman että vahvistat niitä toiminnallasi. Kun olet toipumassa, on hyvinvointisi kannalta tärkeää että hyväksyt tilanteen ilman arvottamista. Tämä hetki on se mihin voit vaikuttaa, ei menneisyyteen. Toisaalta voit kääntää menetyksen vahvuudeksi. Olet läpikäynyt todellisen helvetin ja vahvistunut ihmisenä valtavasti.

Sairaudesta luopuminen saattaa nostaa esiin myös monia kysymyksiä; kuka minä olen ilman sairautta? Millainen persoonani on kun sairaus ei sitä varjosta? Millainen on arvomaailmani oikeasti? Mitkä ovat omia intressejäni ilman että sairaus ottaa niihin kantaa? On mahdollista että sairaus kutsuu sinua takaisin syvyyteen, uskottelee että siellä on tuttua ja turvallista ja "oikea elämä" ei ole sinua varten. Tässäkin kohtaa voit harjoittaa hyväksyvää asennetta; nämä ovat sairauden tuottamia ajatuksia, eivät totta. Voin kuulla ne mutta jättää ne täysin omaan arvoonsa. Jos ne tuottavat ahdistusta, on se tunne jonka kanssa minun täytyy koittaa tulla toimeen ja voin pyrkiä hallitsemaan sitä erilaisin keinoin (kts.) ilman että alan toteuttamaan sairauden käskyjä.

Miten viestitän toisille että olen muuttumassa, tulemassa omaksi itsekseni niin fyysisesti mutta ennen kaikkea henkisesti? Tähän liittyen joudut luultavasti tekemään oman elämäsi uudelleen määrittelyä. Sinulla on oikeus ja mahdollisuus rajata keitä ja mitä haluat jatkossa elämääsi. Mitkä asiat eivät enää toimi ja mistä haluat luopua? Esimerkiksi jos ole sairaana käynyt paljon salilla saatat nyt huomata että se elämäntapa ei enää puhuttele sinua lainkaan. Näin voit vapaasti aikuisena ihmisenä valita jättää salin ja siihen liittyvän elämäntavan ja etsiä jotakin sinua aidosti tyydyttävää tekemistä. Nyt on aika jättää sairauden näpit kokonaan pois pelistä, sillä nyt on sinun aikasi luoda itsellesi omannäköinen elämä. Olet vahva ja sinnikäs ihminen, olet käynyt läpi asioita joihin kaikki eivät kykenisi. Anna itsellesi arvostusta ja kiitosta ja katso rohkeasti eteenpäin.

- Vuokko