Mutta minä olen erilainen; yksisarvisajattelu

Tuskin kovin yläkanttiin veikkaan sanoessani, että lähes kaikki syömishäiriöitä sairastavat ajattelevat olevansa ihan erilaisia kuin muut. Että fysiikan lait eivät koske heitä, että he eivät tarvitse niin paljon ruokaa ja että he eivät voi levätä. Että ei heille käy mitään, vaan muille.

Että he eivät ole tarpeeksi sairaita.

Että he - sinä - olet yksisarvinen; se ainoa yksisarvinen, johon mikään kirjoitettu ei päde.

Joten tässä postauksessa kerron tästä niin sanotusta yksisarvisajattelusta  ja pureudun myös tuohon ei koskaan tarpeeksi -ajatusmalliin.

Yksisarvisajattelu lienee kaikkein kiihkeimmillään silloin kun puhutaan energiamääristä.

Moni varmasti tunnistaa sen ajatuksen, että enhän minä oikeasti voi syödä noin paljoa, koska minähän lihon muodottomaksi! Paino nousee vähemmilläkin määrillä runsaasti, joten miten paljon se sitten nouseekaan kolme kertaa suuremmilla energioilla.

Tämä ajatus ei tule tyhjästä ja se pohjautuu ihan totuuteen: nälkiintyneenä, aliravittuna ja säästöliekillä paino nousee kyllä paljon lyhyessä ajassa vähillä ruokamäärillä. Se on ihan totta ja sen kokee varmaan jokainen RED:istä kärsivä. Mutta syy siihen miksi huomattavasti runsaampi määrä energiaa ei tätä tee johtuu aineenvaihdunnasta: syöminen kiihdyttää aineenvaihduntaa. Mitä enemmän syöt, sitä enemmän aineenvaihduntasi ja kehosi joutuu työskentelemään. Mitä vähemmän taas syöt, sitä enemmän BMR (basal metabolic rate, eli se määrä energiaa jonka kulutat pysyäksesi hengissä) laskee. Keho säästää kaikesta - hormonitoiminnasta, aineenvaihdunnasta, sisäelimien toiminnasta, luuston tiheydestä, hiuksista ja ihosta, aivotoiminnasta jne - ja kohdistaa saamansa vähät energiat siihen, että pysyt juuri ja juuri hengissä. Eli keho on triagessa (täällä), ja pysyäkseen toiminnassa keho joutuu syömään omia kudoksiaan.

Kun ihminen aloittaa refeedingin, paino voi nousta todella nopeasti lyhyessä ajassa johtuen eri syistä. Aineenvaihdunta ei luonnollisesti toimi, ruoansulatus on hidas, jolloin esiintyy turvotusta. Kehon solut täyttyvät nesteellä, koska nesteturvotus on kehon keino nopeuttaa vaurioiden parantamista, ja keholla on kiire saada lisää rasvakudosta suojaamaan sisäelimet. Rasvakudos on myös seuraavan nälkiintymiskauden varalle, koska mistäs keho sen tietää milloin se saa seuraavan kerran ruokaa?

Tämä kuitenkin helpottaa sitä paremmin mitä enemmän syöt ja lepäät. Korostan sitä, että tässä tarvitaan molempia - ruokaa ja lepoa - sillä ilman lepoa keho ei pysty hyötymään ruoasta, sillä liikunta pitää kehon nälkiintymistilassa ja todella alttiina lisävammoille.

Tämä kaikki on pelkkää faktaa ja kertoo siitä, että se yksisarviskokemus, ei se ole yksisarvista. Se on ehkä enemmän shetlanninponia. Tai risteytysponia. Pointti on siis se, että se kokemus, jonka niin helposti luulee olevansa todella poikkeuksellinen, onkin täysin normaalia ja yleistä.

Elin itse siinä omassa yksisarvisen kuplassani. Kun ensimmäistä kertaa törmäsin letsrecoveriin ja luin niitä tekstejä, olin totaalisessa kieltäytymisen tilassa. Ei nämä asiat koske minua, koska enhän minä koskaan voi syödä noin paljoa! En todellakaan voi levätä laakereillani ja syödä, koska minähän lihon ihan älyttömästi! En koskaan voi syödä vapaasti mitä ikinä haluan, koska multahan menee kontrolli, sitten terveys, ja koko maailma kaatuu niskaan! En voinut kuvitella, että nämä asiat koskevat kaikki minuakin. En ennen kuin kokeilin.

Itseäni auttoi todella paljon asioiden selvittäminen. Kirjaimellisesti elin parin kuukauden ajan googlessa kiinni, sillä minun oli pakko selvittää ihmiskehon toiminta juurta jaksaen; oli pakko selvittää miksi minun kroppani toimii näin, ja onko se normaalia (on).

Suurin epäuskoa tuottava asia oli se, että minäkin voin - tai minunkin pitää - syödä näiden ohjeiden mukaan. Olen saanut aika tehokkaan aivopesun eri hoitotiimeiltä, etten tarvitse yli 1800 kcal (ehdoton maksimi oli 2000), koska painoni nousee vähemmälläkin. Ja minähän uskoin tähän. Luulin olevani niin poikkeuksellinen, niin erilainen, että kaikki ovat väärässä antaessaan neuvoja itselleni.

Mutta se olinkin minä, joka oli väärässä.

Miksi toisten kehot sitten vahingoittuvat enemmän kuin toisten? Eikö kaikille pitäisi tulla samat vauriot? Entä jos kehoni ei vaurioidukaan, enkö olekaan sairas?

Tämä johtuu useista eri tekijöistä, kuten perinnöllisistä, lääkityksellisistä sekä muista tekijöistä. Toiselle voi osteoporoosi kehittyä hyvin aikaisin kun taas toinen voi sairastaa vuosia ilman luuston tiheyden heikentymistä, mutta hänellä voikin olla jotain muuta todella vakavaa elimellistä vauriota. Osalla esimerkiksi e-pillerit voivat antaa pientä suojaa luustolle, mutta ne eivät ole ratkaisu syömishäiriön aiheuttamaan osteoporoosiin ja/tai amenorreaan.

Harvoin kehon vauriot tuntuvat miltään ja aika monella voi käydä niin, että vasta vuosien sairastamisen jälkeen keho alkaa vaurioitua. Verikokeetkaan eivät aina kerro totuutta, sillä nälkiintyminen ja etenkin kuivuminen peittävät kehon oikean tilan alleen ja antavat vääristyneitä tuloksia.

Mutta kenenkään keho ei selviä täysin koskemattomana syömishäiriöstä, olipa kyseessä sitten kuukauden tai kuuden vuoden mittainen nälkiintymisjakso. Ei tarvitse olla elinsiirtojonossa ollakseen sairas, eikä tarvi kärsiä kroonisista kivuista ollakseen sairas. Pelkästään jo ajatus, ettei ole tarpeeksi sairas kertoo takuuvarmasti siitä, että on sairas. Terveet ihmiset eivät ajattele niin.

Syömishäiriö yrittää huijata koko ajan asettamalla uusia tavoitteita, mutta koskaan ne eivät riitä. Onnistunutta ja hyvää syömishäiriöistä ei ole elossa, koska kaikki he ovat kuolleet.

Älä anna sen ei tarpeeksi sairas -ajatuksen huijata, koska sinä takuulla olet tarpeeksi sairas! Ja enemmän kuin arvokas ja oikeutettu parantumaan!

Kuinka sitten selvitä tämän yksisarvisajattelun kanssa?

Sitoutua parantumiseen. Mieti omaa parantumishistoriaasi: mikä toimintamalli siellä on toistunut ja mikä erityisesti saa sinut ajattelemaan näin, tuntemaan että olet yksisarvinen?

Mikäli kaipaat puhdasta faktaa tueksesi, silloin sinun on enemmän kuin suotavaa selvittää tieteelliset seikat. Etsiä tutkimuksia, etsiä tieteellisiin artikkeleihin ja tutkimuksiin pohjautuvia blogeja, nettisivuja, artikkeleita jne. Voit samalla peilata itseäsi näihin faktatietoihin ja etsiä yhtäläisyyksiä avuksi.

Laita se ajatus merkille. Tiedosta, että nyt tämä on mun syömishäiriön tuottama ajatus, nyt tämä on yksisarvisajattelua, nyt tämä on tätä ei tarpeeksi sairas -ajattelua, koska se tiedostaminen on kaiken a ja o. Toimi sitten päin vastoin kuin syömishäiriö edellyttää, eli syö ja lepää.

Voit totta kai olla syömättä ja liikkua mutta silloin et voi odottaa täyttä toipumista ja kehon palautumista optimaaliseen tilaan. 

Lopuksi haluan sinun kuvittelevan sellaisen elämän, jota haluaisit elää, sinun unelmaelämää. Ohjailen sitä hiukan, sillä uskon monella olevan ainakin vähän vääristynyt käsitys normaalista ja ei-häiriintyneestä syömisestä ja elämästä, että siihen unelmaelämään ei pitäisi kuulua minkään tasoista syömisen kontrollointia tai edes sen seuraamista mitä syö, eikä painon seuraaminen ole poikkeus. Normaalit, terveet ihmiset eivät katso ruokansa perään eivätkä käy vaa'alla edes viikottain.

Mitä se optimaalinen, täysi parantuminen sitten on, niin jokaisella se näyttää erilaiselta, mutta tietyt samat seikat siellä näyttäytyy: ei ole tarvetta seurata painoaan eikä ole tarvetta seurata syömäänsä ruokaa, sillä keho hoitaa molemmat asiat. Tässä ei voita tiede, taide tai edes oma järki, vaan jokaisen oma keho. Meitä on siunattu uskomattoman älykkäällä ja hienovaraisella keholla ja sisäsyntyisellä taidolla syödä täsmälleen oikean verran ja oikeita ruoka-aineita ja säilyttää paino ilman mitään vippaskonsteja, joten arvostetaan sitä!

Parantuminen voi olla joko äärettömän tuskainen kokemus tai äärettömän voimauttava kokemus, ja meillä itsellä on valta päättää kumpaa se on. Joten miksi ei tehdä siitä niin voimaannuttava kuin mahdollista uudella mahdollisuudella? Koska se me ollaan saatu: uusi mahdollisuus.

Miksi parantumisvaiheessa ei pidä liikkua, lisää täällä.

Ajatusten voimasta lisää täällä.

Mitä haittaa on alipainosta, lisää täällä.