keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Miten kohdata vaikeat tunteet?

Syömishäiriöstä toipumiseen kuuluu valitettavasti usein enemmän tai vähemmän vaikeiden tunteiden kohtaaminen. Syömishäiriön avulla on pyrkinyt turruttamaan ja kontrolloimaan vaikeita tunteita, tai, tunteita ylipäätään. Silti sairauden kanssa käsi kädessä kulkee usein ahdistus ja masennus, etenkin kun sairaus pitkittyy. Niihin turtuu lopulta ja kurjasta olosta tulee normiolotila. Ei enää muista millaista on kokea tunteiden koko kirjo, se myös pelottaa. Toisaalta sairauden alkuvaiheessa saattaa tuntea euforista oloa aliravitsemuksen myötä, valheellista hallinnan tunnetta. On mahdollista että ennen sairastumista on kohdannut traumaattisia kokemuksia, kiusaamista, vaikeuksia perheessä, asioita jotka ovat ylittäneet sietokyvyn. Sairaus astuu näin ollen palvelemaan tunteiden turruttamista ja tarjoaa pehmeän sumukerroksen tunteiden ympärille. Ei ihme että toipuminen on monin tavoin haasteellista ja toipuessa joutuu kohtaamaan tunteita monella tasolla.





Ensinnäkin syömisen lisääminen tarkoittaa kontrollista luopumisen opettelemista ja todennäköisesti lisää näin ahdistusta hetkellisesti. Mitä pidempään uusia asioita toistaa sitä helpommaksi ne muuttuvat ja ahdistus alkaa hellittää. Muuttuva keho osaltaan lisää myös usein ahdistusta, sekin merkitsee sairaan kontrollin hellittämistä. Toipumisvaiheessa kannattaa minimoida ahdistusta tuottavat tekijät niin pitkälle kuin mahdollista ja esim vaatteilla on suuri merkitys siinä, millaiselta oma keho tuntuu. Heitä siis pieneksi jäävät vaatteet urakalla pois ja valitse sellaisia vaatteita joissa keho tuntuu siedettävältä. Sinun ei tarvitse selvitä yksin, koita hankkia itsellesi ulkopuolista apua, oli se sitten esim vanhempien tai ystävien muodossa, vertaistoiminnan kautta, terveyskeskuksen hoitajan käynneillä tai psykoterapeutin avustuksella. 

On normaalia että toipumisvaiheessa tunteet heittelevät laidasta laitaan. Ahdistuksen hallinnan suhteen kannattaa katsastaa tämä postaus. Vaikean ahdingon hetkellä TIP-taidoista (kehon lämpötilan muuttaminen esim kylmäpakkauksen tai kylmän veden avulla, itsensä rasittaminen intensiivisesti liikkumalla esim kyykkyhypyillä, progressiivinen rentoutus joka tarkoittaa äärimmäistä kehon lihasten jännittämistä ja hengityksen pidättämistä 10-20 sekunnin ajan ja sitten rentouttamista) voi olla suurta hyötyä leikkaamaan intensiivisimmän tunnehuipun jonka jälkeen on mahdollista ottaa käyttöön muita ahdistuksen ja tunteensäätelykeinoja. Koita muistuttaa itseäsi siitä että kyseessä on ohimenevä vaihe, näin ei jatku ikuisesti. On luvallista itkeä, huutaa, hakata tyynyä, mitä vain joka purkaa pahaa oloa ja mikä ei vahingoita itseä tai toisia. Voit myös kirjoittaa ajatuksiasi ylös tai koittaa piirtää/ maalata tunnetiloja. Joskus rauhallinen kävely ulkoilmassa helpottaa. 

Tärkeää olisi olla pelkäämättä tunteitaan. Tunteet ovat todellisuudessa vain tunteita, ne tulevat ja menevät, ne eivät sinällään velvoita mihinkään toimintaan. Tunteet ovat kertomassa meille jotakin. Joskus ne johtavat meitä harhaan, aktivoituvat ns. väärästä hälytyksestä. Joskus tunnetila on vaikea tunnistaa, olenko oikeastaam vihainen vai surullinen? Olenko vihainen vai onko taustalla häpeän tunne? Tunnetilojen tunnistaminen vaatii joskus itsetutkiskelua ja harjoittelua. Mindfulnessilla tarkoitetaan tietoisuustaitoja, kykyä hyväksyä tämä hetki sellaisena kuin se on, tuomitsematta ja arvottamatta sitä millään lailla. Hyväksyä vaikea tunnetila, tunnistaa se ja päästää siitä irti. Täältä löytyy lisää mindfulnessista. Voit ajatella tunteita ja ajatuksia mielikuvan tasolla vieraina järjestämissäsi juhlissa joissa itse toimit isäntänä. Vieraat tulevat olohuoneeseen, viipyvät siellä vaihtelevan tovin ja lähtevät. Sinä toivotat heidät tervetulleiksi ja hyvästelet lähtiessä. Kukaan vieraista ei jää olohuoneeseesi asumaan, samoin tunteetkaan eivät jää päälle sellaisenaan ikuisiksi ajoiksi vaan tulevat ja menevät.




Toipuessasi sinun on opetettava aivoillesi uusia tapoja ja aktivoitava uusia yhteyksiä aivoissa, sellaisia jotka palvelevat sinun hyvinvointiasi. On ymmärrettävää että se on ahdistavaa ja työlästä, silti täysin mahdollista toteuttaa. Jos olet kokenut traumaattisia asioita ennen sairastumista, voi olla tarpeen työstää näitä kokemuksia tavalla tai toisella. On tärkeää että et käytä syömishäiriötä tunteidesi säätelyyn vaan opettelet vaihtoehtoisia keinoja. Sinun kannattaa opetella rentoutumaan ja suuntaamaan huomiotasi toisaalle vaikeiden hetkien koittaessa. Rentoutumista kannattaa harjoitella neutraalissa olotilassa, silloin harjoitukset on helpompi ottaa käyttöön tositilanteessa. Yksi yksinkertainen hengitysharjoitus on vetää keuhkoihin ilmaa ja laskea samalla neljään, sitten pidättää hengitystä laskemalla seitsemään ja puhaltaa ilma ulos laskemalla kahdeksaan. Uloshengitys on siis puolet pidempi kuin sisäänhengitys. Eräs huomion siirtämisen harjoitus on kiinnittää huomio viiteen asiaan ympärillään ja nimetä ne mielessään, esim. näen edessäni tuolin joka on sininen, sitten nimetä viisi asiaa jotka kuulee ja kolmantena viisi asiaa jotka tuntee. Tätä voi toistaa useamman kierroksen tarpeen vaatiessa ympäristöstä riippumatta.

Vaikean hetken tullessa koita muistaa että tunne on vain tunne eikä velvoita sinua toimimaan millään tavalla. Tärkeintä on että pidät itsesi turvassa ja valitset sinulle toipumistasi tukevia tekemisiä jos päätät toimia. Ja muista että et ole yksin taistelussa ja että parempaa on luvassa kun vain jaksat jatkaa toipumisen tiellä.





Hyvää alkavaa kesää kaikille <3!


- Vuokko

19 kommenttia:

  1. Tunteet, vaihteleva mieliala, päässä vilisevät ajatukset. Hyvä kirjoitus aiheesta. Kiitos.
    Tää on niin vaikee, kun tosiaan mulla ainakin päässä menee ees taas tuhat ja yksi asiaa. Ja nää ruokaan ja syömiseen liittyvät aiheet vie aika paljon tilaa ja aikaa koko ajan ja päivittäin. Sen työstäminen on kyllä pitkällinen prosessi, että siitä pääsis jotenkin eroon tai ainakin vähemmälle, ettei koko ajan olis niin kierroksilla näitten ajatusten kanssa. (mitä söin, mitä sit söisin, syönkö vai jättäiskö ton seuraavan väliin ja syön sit sitä seuraavan, kun ei oo kuitenkaan nälkä. Vai söiskö kuitenkin, vaikkei tunne nälkää....toisinaan syönkin ja hyvin syönkin ja sit toisinaan en) Mut mitä tunnen ja huomaan. Kun syön kaiken alkuperäisen rytmin ja suunnitelman mukaan...menee itseasiassa hyvin (nyt kun siis ajattelen näitä tilanteita ja päiviä) olo on hyvä, lämmin, rauhallinen. Mut jos oon skipannu, tunteet ja ajatukst villiintyvät, olo on levoton, paleltaa, mietin koko ajan syömisiä ja harmittelen, miks en syönykään, kun nyt on kauhee nälkä...mut voinko nyt syödä vielä ja vielä lisää ja lisää, kun jätinkin sen yhden väliin.
    Jotenkin tunteet ja ajatukset käy sellasta vuoristorataa. Töitä on tehtävä, että pääsis sinuiksi niiden kanssa. Mutta se on selvä, että pitää syödä ja saada fyysistä oloa kohentumaan, niin myös henkinen puolikin si alkaa rauhoittua. Sillä kun syö huonosti, niin itse olen ainakin tottakai nälkäinen ja kiukkuinen, ahdistunut ja kylmissäni, Eikä se auta parantumista eikä tunteiden rauhoittumista.
    Sehän on selvä kun on aliravittu ja nälkäinen, niin ajatukset eivät ole ihan kirkkaat. Ja sit nää mainitut ruoka-syömis, liikuntapakko ja kontrolliajatukset nousee enemmän ja enemmän pintaan ja kuluttaa energiaa.
    Liekö tällä vaikutusta, että ahdistuu, masentuu, tuskastuu, altistuu paniikille, on vähemmän kiinnostunut ja innostunut, suorittaa, tarkkailee, kontrolloi kaikkea. Tunteiden hallintakeinot on kyllä hyvä vinkki lähteä liikkeelle, mutta varmaan jotain muutakin tukea tässä tarvii, että sh-ajatukset rauhoittus. Monella ne vaan seuraa ja seuraa ja jyskyttää takaraivolla ja joka tilanteessa valintojen tekoon vaikuttaa sh. Ja tää ois saatava nujerrettua.
    Taistelua, taistelua.
    Ei se auta kun syödä ja kohdata se, että välillä on tukala olo, koska se menee ohi ja sit tulee parempi olo. Koska ei se sh-olo ainakaan parempaan vie. Päinvastoin tuo lisää ongelmia ja mahdollisesti sairaalaa, pakkohoitoa ym.
    Että kyllä onneks aika-ajoin minä sanon sh:lle, että elämä on elämistä varten eikä sh kuulu siihen. Että tsemppiä teille kaikille muillekin vaikeiden tunteiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :). Tärkeitä huomioita olet tehnyt! Tsemppiä kovasti!

      - Vuokko

      Poista
  2. Hei,
    huomasinkin, että tämän tekstin takana onkin Vuokko..oletko Vuokko palannut blogin pariin? Miten voit ja jaksat, miten menee? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, kiitos ihan hyvin menee, kesää odotellessa :). Sovittiin Heidin kanssa että kirjoittelen välillä tänne :).

      - Vuokko

      Poista
  3. Hei,
    mä olen huomannu, että hallitsen tunteita ja ajatuksia, kun syön hyvin, vaikka ensin meinaa iskee ahdistus. Mutta tuskaset ajatukset menee sen siljantien, kun keskityn johonkin muuhun. Mut ainaskin fyysinen tila ja aivot tarvitsee energiaa, niin niitä kun tyydyttää, niin tunteet ei ala seilata siellä ja täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, hienoa! Tosi hyvä ja tärkeä huomio!

      - Vuokko

      Poista
  4. Heidi olit ainakin suklaan ystävä ja onhan täällä moni muukin siitä innostunut.
    Sitä oikeesti kannattaa syödä niin paljon kun halua ja mieli tekee, ja joka päivä.
    Taas luin yhden tutkimuksen, jossa suklaan niin terveydellisiä hyöyjä kuin mielialahyötyjä oli nostettu esiin.
    Ja korostettiin nimenomaan sitä, että suklaata syö päivittäin, niin kyllä elämä hymyilee :)

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä Vuokko. Kiva kuulla, että voit hyvin. Ja omien voimien mukaan tottakai osallistut ja vaikutat myös täällä. Ei liikaa paineita ja stressiä. Omaa itseä kuunnellen.
    Iloa ja pirteää mieltä sinulle. Ja nautithan tottavie hyvästä ruuasta!

    Oletko muuten miten lueskellut blogia nyt tänä aikana kun olet ollut ns.takavasemmalla?
    Minusta täällä on ollut yllättävänkin vireää keskustelua ja hyviä kommentteja. Mahtavia havaintoja ja oivalluksia. Saa kyllä itselle niin paljon. Tää sairaus oikeest voi olla,selätettävissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos tosi paljon <3! Olen kyllä jonkin verran seuraillut blogia ja keskusteluja ja oon ihan samaa mieltä kanssasi :).

      - Vuokko

      Poista
  6. Miten sinä Vuokko kohtaat ja käsittelet vaikeita tunteita?
    Onko sulla sh:n vuoksi tullut minkälaisia fyysisiä vauroita kehoon? Pysyviä ym.? Onko sulla lääkityksiä, entä käytkö terapiassa ja on siitä ollut sulle apua?
    Monihan ja myös itse ainakin hyödyn terapiasta tosi paljon. Se on suuri apu käsitellä kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia, joita arkielämä tuo tullessaan. Osaa katsoa taas uudesta vinkkelistä tätä touhua ja ymmärtääkin jotain pintaa syvemmältä. ja toisaalta ei ottaa kaikkea niin kamalan vakavasti ja stressata kaikkea ja kerätä kuormaa harteilleen. Rentoutta ja vapautta, fiiliksen mukaan elämistä tässä pitänee opetella kaikin puolin. Oon ollu liian tiukkis, tarkka, kontrolloiva, nipo,ahdasmielinen ym. joten pitäs varmaan vähän höllätä naruja ja vapauttaa mieltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Olen tässä huomannut että kun olen ollut jo pidempään fyysisesti hyvässä kunnossa niin tämä on minulle varmaan nyt sellainen vaihe jossa tunteiden säätely ilman sh:ta on joskus haastavaa, mm ahdistuksen kanssa joudun ajoittain kovasti painimaan. Mutta tämä on silti miljoona kertaa parempi tilanne kuin olla sh:n syvissä syövereissä jolloin ahdisti koko ajan ja muutenkin oli kamalaa. Tästä vaan sitten pikkuhiljaa eteenpäin oman itsen hyväksymisen tiellä olemalla lempeä itselle ja välttämällä tuomitsevuutta :). Mulla on tullut vaurioita kehoon, esim sentraalinen hypotyreoosi eli aivoista johtuva kilpirauhasen vajaatoiminta ja yhteen vatsan alueen leikkaukseen jouduin myös, sen syyksi epäilen ainakin osittain pitkää sairastamista ja runsasta pakkoliikuntaa. Vuosia sitten mulle tuli istuinluuhun rasitusmurtuma, hiukset eivät ole vielä palautuneet ennalleen ja mitähän muuta.. Eli, ikäviä juttuja :(. Lääkityksiä on ja osaltaan kyllä auttavat. Terapia on tosi hyvä juttu! Itsekin olen käynyt ja tällä hetkellä on viikottainen kontakti polille. Olen kokenut hyötyväni kovasti terapiasta.

      Ihanaa kesän alkua sinulle ja tsemppiä :)!

      - Vuokko

      Poista
    2. No hei onko sulla Vuokko minkälainen suhde ruokaan tänä päivänä? Oletko kaikkiruokainen, onko sulla vielä pelkoruokia? Mitkä on sun lempiruokia?
      Mainitsit hiukset...mitä tapahtui sun hiuksille sh:n seurauksena?
      Tsemppiä ja jaksamista tosi tosi paljon sinulle :) Ja ihana, että jaksat kommentoida ja kirjoitella myös täällä.

      Poista
    3. Moikka ja kiitos :)! Mun mielestä mulla on aika terve suhde jo, joustava ja rento. Pystyn hyvin syömään sitä mitä on tarjolla enkä kompensoi syömisiäni. Olen kaikkiruokainen mutta punaista lihaa syön aika vähän, periaatteessa ei ole mitään rajoituksia. Pizza on ehkä sellainen jota harvemmin syön, siinä voisinkin haastaa itseäni enemmän ja ottaa sen agendalle! Mä tykkään kovasti erilaisista pastaruoista, nepalilaisesta ja sushi on ihan ykkönen! Sitten makealta puolelta jäde ja suklaa on ikisuosikkeja :).

      Mulla lähti ihan hirveästi hiuksia aikoinaan noin parin vuoden sairastamisen jälkeen eivätkä ne ole palautuneet ennalleen vieläkään vaikka olen ollut jo melkein neljä vuotta fyysisesti hyvässä kunnossa. Mutta tosiaan sairaushistoriaa on parikymmentä vuotta.. En ole kuitenkaan luopunut toivosta että tuuhenisivat ennalleen.

      Ihanaa alkukesää sinulle!

      - Vuokko

      Poista
    4. Kiitos vastauksestasi. Juu haastapa ilman muuta itseäsi syömään pizzaa. Se on huippu hyvä ruoka. Just itseasiassa viikonloppuna tilattiin porukalla pizzaa ja voi että kyllä se maistui. Siinä hyvä ruoka, että voi syödä niin lämpösenä kun kylmänä..vähän kun mielitäytteillä tehty voileipä. Niin menee mihin vuorokauden aikaan tahansa, esim. jos illalla jäänyt pala pizzasta, jos siis jostain kumman syystä ei olis kaikkia syönyt...niin maistuu aamupalallakin.

      Pizzoissa on kiva aina vaihdella,mitä makuja haluaa...kun täytevariaatioita riittää...

      Tulipa mieleen tuosta sinun pitkästä sairaushistoriasta, että onko sulla kipuja, särkyjä, joita esiintyy esim. päivittäin/viikottain tai kausittain? Onko menkat palautuneet, ilm. jäivät sh:n aikana pois?
      Mulla on niiden kanssa ongelma. Eivät tahdo oikein pyöriä kunnolla. Joskus olen sitten saanut/hankkinut siihen apuja lääkityksestä. Vaikka keinotekoistahan se on...mutta on sitten vähän vauhdittanut asiaa ja saanut kierron kulkemaan.

      Oikein aurinkoista&lämmintä päivää :) Tänään paistaa ainakin täälläpäin. Ja on ihanan lämmin.

      Poista
    5. Moikka, näin teen! Alkoikin tekemään kovasti mieli pizzaa... :). Ja se on tosiaan kätevä ruoka kun voi syödä lämpimänä tai kylmänä.

      Tällä hetkellä mun kroppa voi aika hyvin eikä särkyjä ole. Luulen että pakkoliikunnan poisjättämisellä on painon normalisoitumisen lisäksi suuri merkitys asiassa. Mutta alipainoisena tosi ikäviä kipuja ja särkyjä oli kyllä. Menkat palautuivat jokunen vuosi sitten, ovat olleet tosi pitkiä aikoja poissa. Minäkin aikoinaan käytin vähän aikaa hormonilääkitystä asiaan mutta en kovin pitkään. Uskon että kun kroppa saa lepoa ja ravintoa riittävästi ja riittävän kauan on sillä ihmeellinen kyky korjata syntyneitä vaurioita ja löytää tasapaino uudelleen :).

      Ihanaa viikkoa!

      - Vuokko

      Poista
  7. Aurinkoa päivääsi Vuokko. Kiva kuulla sinustakin. Voimia, voimia ja positiivista mieltä:)
    Onko kesäsuunnitelmia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti :)!! Ei ole vielä kovasti suunnitelmia, yhdet isommat juhlat on heinäkuussa tiedossa mutta varmaan ihan rentoa oleilua pääasiassa kesällä :).

      - Vuokko

      Poista
  8. Oletko Vuokko töissä/opiskeletko? Asutko yksin? Mitä sun arkeen kuuluu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka :), tällä hetkellä olen sairaslomalla, olen ollut jo pitempään. Asun yksin juu. Mä vietän paljon aikaa ystävien kanssa, koitan ottaa rennosti ja kuntoutua takaisin työelämään.

      Hyvää kesän alkua!

      - Vuokko

      Poista

Kommentteja, joissa on manittu BMI- tai painolukemia,ei julkaista, joten ethän mainitse niitä! Riittää, että mainitset olevasi ali-, normaali- tai ylipainoinen.
Kiitos! <3