Quasi-recovery, sudenkuoppa vai askel parempaan?

Toipuminen on rankkaa. Syömishäiriön ääni on läpitunkeva ja saa aikaan tarpeen toimia sen sanelujen mukaan. Vaikka olet tehnyt päätöksen toipua, saattaa olla että huomaat tekeväsi kompromisseja sairauden kanssa. Alat kompensoimaan syömisiäsi tai muuten ylläpidät syömishäisiön sanelemaa kontrollia.

Kun olet syvällä sairauden syövereissä et edes pyri vastustamaan sairauden ääntä. Toimit sen mukaisesti, kenties liikut pakonomaisesti, syöt niukasti ja noudatat erilaisia ahdistusta lievittäviä rituaaleja ja käytät kompensaatiokeinoja. Ruoka, syöminen ja syömättömyys täyttävät ajatuksesi. Muulle ei jää tilaa. Kun lähdet toipumisen tielle tämä kuvio on rikottava. Täydessä toipumismoodissa ollessasi syöt tarvittavat minimimäärät ja yli, et liiku, et kompensoi, etkä millään tavoin mittaa tai punnitse itseäsi. Sinulla on ehkä terapeutti tukenasi ja työstätte sairaiden ajatusten tilalle terveempiä, toimivampia ajatusmalleja. Jos kuitenkin jäät aktiivisen sairastamisen ja täyden toipumisen väliin olet ns. quasi-recoveryssä, tilassa jossa et enää aktiivisesti pyri syömään vähempää, pudottamaan painoa tai saavuttamaan tavoitekehoa mutta jossa kuitenkin jatkat päivittäisen energiavajeen kerryttämistä kehoosi. Tämä voi tapahtua liiallisen liikunnan kautta tai siten, että syöt päivittäin alle minimienergiamäärien tai molempien edellä mainuttujen kautta.

Quasi-recoveryssä et enää harjoita aktiivisesti (tai olet vähentänyt) kompensaatiokeinojen käyttöä ja olet lisännyt energiamääriä. On mahdollista että painosi nousee tässä tilassa huolimatta siitä, että syöt alle suositusten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että kehosi toipuu. Itse asiassa jos elimistösi on jatkuvasti tilassa, jossa energiansaanti ei kohtaa tarvetta, ei kehon sisäisille korjausprosesseille jää energiaa. Pelkkä painon normalisoituminen ei siis tarkoita kehon kokonaisvaltaista toipumista. Painon on mahdollista nousta niukallakin energialla johtuen kehon säästöliekistä, johon se menee aliravitsemustilassa eli tilassa, jossa energiansaanti on liian vähäistä kehon tarpeeseen nähden.

Quasi-recovery ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita huonoa. Nimittäin se on toki keholle verrattaen parempi tila kuin aktiivinen syömishäiriö. Mutta siihen ei tule tyytyä koska jokainen meistä ansaitsee täyden toipumisen, omaan setpointtiin (biologinen normaalipainoalue) pääsemisen ja aineenvaihdunnan normalisoitumisen. Ilman riittävää energiaa (MinnieMaudin minimit ++) ja lepoa ei toipumistyötä ole mahdollista saattaa loppuun. Quasi-recovery voi toimia hetkellisenä välietappina jos hyppääminen suoraan täyteen toipumismoodiin tuntuu mahdottomalta. Älä kuitenkaan jää quasi-moodiin ja jos mahdollista pyri hyppäämään suoraan sen yli ja antamaan kehollesi kaikki se mitä se tarvitsee! Muista että mikään ei ole liikaa!

- Vuokko


Ps. Kirjoittamani tekstit sisältävät tietoa ja ajatuksia toipumiseen liittyen mutta sinä olet se joka olet vastuussa omasta elämästäsi ja valinnoistasi <3.