maanantai 6. marraskuuta 2017

Toipuminen ja parisuhde

Syömishäiriöstä toipuminen tapahtuu meillä jokaisella ainutlaatuisessa ympäristössä ja elämäntilanteessa. Emme voi eristää itseämme kokonaan ihmissuhteista ja velvoitteista toipumisen ajaksi vaan toiset ihmiset vaikuttavat meihin tavalla tai toisella. Saattaa olla että olemme aloittaneet ihmissuhteen sairaana ja nyt toipumisvaiheessa käymme läpi suuria myllerryksiä monella eri elämän osa-alueella. Voi olla että olemme kertoneet läheisille ihmisille tilanteesta, voi olla että olemme pitäneet asian omana tietonamme. Seurustelukumppanimme saattaa tietää sairaudestamme tai voi olla että hän ei ole tietoinen asiasta. Fyysiset konkreettiset muutokset kehossamme näkyvät jollain tasolla ulospäin ja saattavat herättää kysymyksiä, mitä tapahtuu? Läheisemme saattavat olla todella helpottuneita huomatessaan fyysisen toipumisen ja sinun kannattaakin tarkkaan miettiä millainen suhtautuminen auttaisi sinua ja kertoa se lähimmillesi. Avoimuuden etu on luottamuksen ja ymmärryksen syveneminen, asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä ja saat todennäköisesti tukea prosessiisi, sellaista mitä et voi saada jos kumppanisi tai läheisesi eivät tiedä missä mennään.




Jos olet toipumisessasi pitkällä ja olet aloittamassa uutta seurustelusuhdetta on sinulla kaksi vaihtoehtoa, joko kertoa tilanteestasi pikimmiten tai olla toistaiseksi kertomatta. Ei voi sanoa kumpi vaihtoehto on parempi, se riippuu täysin sinusta ja tilanteesta. Avoimuus lisää usein avoimuutta ja sinun on mahdollista saada tukea ja ymmärrystä ja syventää suhdettanne ja keskinäistä luottamusta. Toisaalta jos päädyt olemaan kertomatta jää toipuminen kokonaan sinulle, sinun projektiksesi ja toinen ei välttämättä osaa omassa toiminnassaan ja puheissaan ottaa huomioon tilannettasi koska ei tiedä missä mennään. Itse olen ollut kyseisessä valintatilanteessa parhaillani ja vähän aikaa sitten päätin kertoa miesystävälleni että aikoinaan sairastuin anoreksiaan. Hän otti asian todella luontevasti eikä vaikuttanut hätkähtävän yhtään. Olen toipumisessani jo hyvin pitkällä ja fyysisesti kunnossa. Ajatuksen tasolla joudun tekemään vielä paljon töitä mutta se ei vaikuta useinkaan toimintaani. Olen huomannut että kun olen pois omasta kotiympäristöstäni on minun ollut helppo olla joustava, mennä toisten rytmin mukaan ja syödä erilaisia ruokia spontaanisti. Vähän aikaa sitten syötiin päivälliseksi spaghetti bolognaisea ja mutakakkua ja myöhemmin sipsejä ja jätskiä. Ja hyvin meni, minulle annosteltiin ruoat ja söin lautaset tyhjiksi vailla ongelmia. Omassa tilanteessani olen ajatellut että minulle on toistaiseksi ollut parempi ettei kumppanini tiedä koska olen kokenut että näin hän suhtautuu minuun ikään kuin puhtaalta pöydältä. Koska olen jo fyysisesti terve ei minua ole tarpeen vahtia tai painostaa syömään, ruokailut menevät omalla painollaan. Kuitenkin toipumiseni on vielä kesken ja kun kerroin tilanteesta saatoin samalla varmistaa ymmärryksen ja sen että minuun suhtaudutaan myötätuntoisesti. Toisaalta jos toinen ei ymmärtäisi tai kykenisi olemaan tukena ei hän olisi sopiva ihminen kulkemaaan rinnalla.




Jos kumppanilla ei ole tietoa syömishäiriöistä ja toipumisesta ja haluat kertoa omasta tilanteestasi voit ehdottaa hänen myös lukevan tätä blogia. Tiedon lisääminen on hyvin tärkeää olettamusten ja väärinymmärrysten minimoimiseksi. Erilaiset toipumiseen liittyvät vaivatkin tulevat ymmärretyksi kun toinen tietää missä mennään. Jos olet hoidon piirissä voi joskus olla hyväksi että kumppanisi osallistuu hoitotapaamisiin, siinä tapauksessa että se sinusta tuntuu hyvältä. Tilanne voi olla myös puolisollesi kuormittava ja voi olla hyväksi että hänelläkin on mahdollisuus kertoa ajatuksistaan. 

Kaikki on viime kädessä kiinni sinun valinnastasi, kertoako, ja jos niin milloin. Voit vaikka kirjoittaa ylös plussat ja miinukset kummastakin vaihtoehdosta päätöksesi tueksi. Parhaimmillaan asiasta kertominen syventää suhdettanne ja keskinäistä luottamusta ja sinun on mahdollista pyytää toiselta tukea haastavissa tilanteissa. Et jää niin yksin asian kanssa. Toisaalta on tärkeää että kuuntelet itseäsi ja kerrot vasta kun olet valmis puhumaan asiasta. Valinta on sinun, ei ole oikeaa tai väärää tapaa tai ratkaisua, tilanteet ja asiat ovat aina moniuloitteisia. Mutta jos olet vasta ryhtymässä toipumisprosessiin, olisi varmaankin etusi mukaista että kumppanisi tietää mitä tapahtuu. Jos asia on jo hallinnassasi ja kuuluu ennemminkin menneisyyteesi tee valinta sen mukaan mikä sinusta parhaalta tuntuu. Muista että sinulla ei ole mitään hävettävää sairauden suhteen, olet vahva ja urhea ja sinulla on oikeus menneisyyteesi.





- Vuokko

62 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus Vuokko:)
    Kyllähän tuota varmasti pohtii monelta kannalta, kertoako vai eikö, että olen sairastanut anoreksian. Näin pitkään jo naimisissa olleena voin sanoa, että kyllä se toiselle kertominen vapauttaa omaakin oloa ja silloin ei ole mitään "mörköjä" kannettavana ja piiloteltavana. Mitä hävettävää siinä on, että on sairastanut syömishäiriön, etenkin jos siitä on parantunut ja saanut tukea, hoitoa ym. Ja on sinut asian kanssa itse. Sehän tosiaan kertoo vahvasta itseluottamuksesta ja asian ymmärtämisestä, jos kykenee sen kertomaan.
    Itse kerroin, kun olimme seurustelleet jonkin aikaa...ja suhtautminen asiaan oli tukeva, ei millään tapaa tuomitseva. Päin vastoin sain kannustusta, että kannattaa panostaa syömiseen ja unohtaa light-tuotteet ja ruokien lajittelu, punnitseminen,laskeminen ym. Mies tai rakastuminen ym. yhteiseen tulevaisuuteen ja elämään panostaminen vain vei ajatukset pois ruuan kyttäilystä ja kontrolloimisesta.
    Pääsin vapaaksi kahleista. Aloimmme käydä ulkona syömässä, kävimme kahviloissa pulla ym. herkkukahveilla, ostimme viikonlopuksi sipsejä, naksuja, raksuja, nameja, teimme järkyttävän hyvää ruokaa ja kutsuimme ystäviä syömään tai menimme jonkun toisen pariskunnan luo...ja toisinaan tosiaan ruokaa laitettiin valmiiksi lautaselle, ja sitten se vaan siinä syötiin ja ilta kului rattoisasti jutellen ym.
    Heh, heh, ja nyt sitten vuosia noista aikaa kuluneena. Olen kertonut omalle lapselle myös, että sairastin anoreksian. Se tuli vähän vahingossa, koska hän itse kysyi...äiti miksi olet noin laiha?
    Koska vaikka olen parantunut, niin olen kyllä tosiaan tosi laiha ja alipainoinenkin. Eli syödä saa ja pitää runsaasti. Jos yhtäänkään ote herpaantuu tai syön vähemmän niin paino putoaa helpostikin. Että vaikka itsestä välillä tuntuu, että pitäisi syödä kuten muut trendien ja "ohjeiden mukaan", niin mies näpäyttää ja sanoo, ei sun tarvii säännöstellä ja laihduttaa, eikä kontrolloida. "SYÖ" hiilaria, rasvaa ja osta kasa karkkia, äläkä säännöstele. "VEDÄ napa täyteen ihan mitä vaan"
    Että siinä mielessä mulla ihana tilanne, että mies rakastaa mua juuri sellaisena kun mä olen ja tukee mua täysin :)

    Onnea teille Vuokko ja Heidi edistymisestä myös. Tsemppiä tsemppiä vaan. Mistään ei tarvii luopua, vaikka saavuttaa normipainon ja mieli ois hallinnassa. Nytkin joulu tulossa ja kaikkee ihanaa tarjolla. Nautitaanpa sydämen kyllyydestä.

    VastaaPoista
  2. Kyllä sairaudesta olisi hyvä olla avoin ja kertoa reilusti. Siten voi saada oikeanlaista tukea oikeilta ihmisiltä.
    Ja sehän ei ole sitten täysin toisen hyväksymistä ja rakastamistakaan, jos jättää toisen sen takia, että on sairastanut esim.anoreksian. Menneisyydessä meillä on voinut olla mitä vaan ja olemme voineet päästä niistä kuiville. Olemme kasvaneet ja muuttuneet ihmisinäkin kokemusten ja töppäysten kautta, joten kyllä reilua olisi kertoa kumppanille sairaudesta. Ei sitä pitäsi salata ja piilotella!
    Kyllähän sitä pariskuntien kuuluu tietää toisistaan ja siten hyväksyä ihminen kaikkine hyvine ja huonoine puolineen!
    Jos ei hyväksy tosiasiota ja lähtee lätkimään sen vuoksi, että on sairastanut anoreksian, niin ei ole ansainnutkaan tätä ihmistä elämäänsä.
    Iloa elämään kaikille.

    VastaaPoista
  3. Mä oon myös sillä kannalla, että kyllä sairaudesta pitäisi voida puhua avoimesti erityisesti läheisille. JA kuka on sen läheisempi ihminen kun oma kumppani. Kyllä kumppanin olisi hyvä tietää, koska koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan...eli jos parantunut sairastuukin yht`äkkiä uudestaan, niin osaisi auttaa ja tukea parantumisessa oikein.
    Ja hän varmasti osaisi myös tarkkailla sairauden kokenutta "sillä silmällä", jos käytöksessä alkaa tapahtua jotain poikkeavaa (syöminen, liikkuminen, kontrollit ym.), niin osaisi ottaa puheeksi. Koska yks mikä on vaarallista, niin ei sitten käy pahinta eli esim. pariskunnan lapset taas sairastuisi johonkin syömishäiriöön. Sitähän kukaan ei toivo. :)

    VastaaPoista
  4. Tää ei nyt kuulu tämän otsikon alle, mutta kysyisin Heidiltä/Vuokolta.
    Mistä ihmeestä itsensä soimaaminen oikeen tulee ja miten siitä pääsisi eroon?
    Tarkoitan esim.että pitää itseään huonompana kuin muut ja että toisilla on kaikki paremmin, ne pärjää, menestyy, saavuttaa ja saa aina mitä haluaa? Ja syömisessä parjaa/syyttää, kun ei pysty pitämään näppejään irti makeasta, joka päivä vaan jälkiruokia, välipaloja (esim.suklaata,irttiksiä,keksejä,ym.) ja muut kieltäytyy ja voivat olla ilman, pitävät lakkoja, kuureja, tai ovat totaalikieltäytyjä kaiken ns.epäterveellisenä pidettävän suhteen.Sit kun vaik ite syö suklaapatukan tai munkin ym.herkkuläjäyksen ihan hyvällä fiiliksellä, mut annas olla, kun näkee sit sen perään jonkun vetelevän vaik mandariinia, niin oi, oi miten tuleekin taas niin syyttävä olo. "Miten mä ny tälleen, eiks mulla oo itsekuria yhtään"

    Sit mä kysyisin, miksi muka pitäisi syödä "vähärasvaista"? Miksi opetetaan syömään vain vähärasvaisena kaikki? Oli sitten kyseessä maito,juusto, jugurtti, liha.
    Kun eihän ne oikeesti maistu miltään. Melkosta kumia on vähärasvaset juustotkin.
    Eiks ruuan pitäis maistuu hyvältä ja tuntua hyvältä. Ihan hyvä esimerkki on vaikka voilla leivotut jutut, kun sit jos samat tuotteet on leivottu jollain hitsin margariinilla. Niin paljon parempaa ja suussa sulavampaa ne voilla leivotut.

    VastaaPoista
  5. Heidille:)
    Oot uskomaton taistejija ja oot kyllä nyt niin mahtavan naisellisen ja terveen näköinen verrattuna kesäiseen ....EI kukaan halua olla eikä kukaan pidä kauniina luuta ja nahkaa olevaa ihmistä, mitä olen itsekin ollut. Ihan järkyttävää katsoa niitä kuvia, joissa on karmea kuikelo. Kyllä pyöreämmät muodot ja terveepi katse on vaan parempi!
    Ihan mahtavaa, että syöt ja kannustat muitakin syömään ja olemaan liikaa liikkumatta:)
    Ja haluan myös kannustaa edelleen sua olemaan tällä linjalla, nauttimaan ruuasta ja syömään kaikkea mahollista.
    JA ÄLÄ välitä höpö höpö kommenteista, niitäkin tulee. Ei pidä mennä vähentämään syömisiä ja kalorimääriä, me tarvitaan nyt ja aina runsaasti energiaa erilaiseen tarpeeseen. Ja nyt olet oikealla tiellä ja minä myös tämän blogin ansiosta. Voin syödä joka päivä suklaata ja keksejä, käydä munkkikahvilla. Syön kermaisia pastoja, ihania voileipiä ja normirasvasta ruokaa. EI LIGHT-tuotteita.
    Elämä on ihanaa, eikö vain Heidi ja Vuokko? Ja siihen kuuluu hyvä ruoka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihan mielettömästi sinulle ihanalle!! Et tiedätkään miten kovasti sun sanat ilahdutti mun päivää :)

      En mä jaksa noista muutamasta hatersista välittää, niiden jutut kun kertoo vaan heistä itsestään. Sitä paitsi, kun jollakin on niin kova fiksaatio musta, niin tyyppi joko haluaa mut tai haluaa olla kuin mä ;)

      Elämä on miljoona kertaa parempaa, kun siitä voi nauttia! Ja elämästä kuuluukin nauttia. Ihana kuulla, että sinäkin olet alkanut löytämään sitä vapautta ja nautintoa, jatka vaan samalla tapaa! :)

      Poista
    2. Kiva kuulla, että sanani lämmitti ja osui sydämeen.
      Mutta olen tullut itsekin siihen tulokseen, että ei tässä liikaa pidä toisten kommenteista ja ajatuksista, mielipiteistä välittää, vaan elää OMAN näköistä elämää:) Nautitaan ja näytetään muille "nipottajille". Jos joku haluaa kurjuutta ja kärsimystä, niin olkoot ja pitäkööt tunkkinsa.
      Me tytöt eletään ja syödään nautinnolla, ollaan ylpeitä itsestämme, mielestä, ajatuksista, tunteista ja ehdottomasti kropastamme kaikkine muotoineen.

      Joten iloa ja hymyä teille Heidi ja Vuokko:)
      Onhan joulusuklaita alettu nauttia?! Mulla on bokseja jo syöty ja lisää uusia hankitaan...on tää vaan sanoinkuvaamattoman mahtavaa.

      Poista
  6. Hei, miten/missä te Heidi ja Vuokko olette tutustuneet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuokko otti minuun yhteyttä vuosi sitten kun kuuli mun miettivän tämän blogin perustamista ja ehdotti yhteistyötä :)

      Poista
  7. Mistä johtuu, että toiset voi syödä mitä vaan, kuinka paljon ja milloin vain, eikä näy missään...ovat sellaisia tikkukeppejä lapsuudesta vanhaksi asti? Ja toisille sitten kiloja kertyy herkemmin, vaikka ei söiskään paljoa ja vaikka liikkuukin?Ja nää tikkukepit ei kaikki ees harrasta mitään. Toiset tosin on himoliikkujia ja syömismäärän ymmärtää, mutta muut. Kumma juttu. Mutta mitäpä sitä sitten vertailemaan, syö mitä huvittaa ja nauttii. Eihän se ulkokuori vaan se mitä on sisällä eli suuri sydän :)

    VastaaPoista
  8. Luulin ensin että Heidin kirjoittama kun eikös sulla Heidi ole just sama tilanne kuin Vuokolla? Myös parisuhteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mielelläni puhu näistä asioista, sillä haluan pitää yksityiselämäni yksityisenä :)

      -H

      Poista
  9. Hei ihmiset näkee jo tän Vuokko-huijauksen läpi... mikset Heidi kirjoita ihan omana itsenäsi. Onko Vuokolla esim some accia jossa olisi edes yhtä kuvaa hänestä? Epäilen. Kirjoitustyylikin on sama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, olen ihan oikea ihminen joka tekee tätä yhdessä Heidin kanssa. Ja kiva kuulla että meidän kirjoitustyylit menee hyvin yksiin.

      - Vuokko

      Poista
  10. Ei kannata liikaa tuijottaa peilikuvaa tai vaakaa. Ei jokaisesta kurvista ja muodosta pidä tehdä numeroa.
    Pitää keskittyä elämään, eikä koko ajan miettiä miltä näyttää, monta kiloa on tullut lisää ym. Äh, elämäs tärkeempiäkun asioita.

    Ja mikään ruoka ei ole toistaan pahempi. Meillä on erilaisia mieltymyksiä ja myös tykkäämme erilaisista makumaailmoista, ja niistä ei voi kinata.
    Mä esim.rakastan erilaisia leipiä ja juustoja. Samoin riisipiirakat ja pastat on intohimojani. Sekä lohi!
    Sit mun frendi tykkää älyttömästi kekseistä, perunaruuista, lihasta ja sushista.
    Mä en taas voi syödä sushia.
    Mut katkaravut ja sieniruuat on nam.
    Ja ny kun joulu tulee...mikään ei oo ihanampaa kun lämmin glögi, piparit, tortut ja riisipuuro. No hei ja suklaata syö aina!

    Koittakaa jaksaa hyvin ja nauttikaa joulun tuoksuista ja mauista.

    - Taija

    VastaaPoista
  11. Kerro Vuokko vähän itsestäsi ja kerro minkätyyppinen olet? Vaalea, tumma, lyhyt,pitkä..luonnetta, mieltymyksiä..ym.
    Onko sairaus selätetty vai kuinka paljon sen kanssa taistelet?
    On jotenkin ikävää ollut lukea pitkistä sairaushistorioistanne Heidi ja Vuokko. Ja onhan tääl muitakin.
    Uskotteko te, että te pääsette siitä yli? Tervehdytte ja kylkenette elämään suht normi elämää eikä repsahduksia enää tulisi?
    Aika raskasta kun ees taas jojoilee ja kiduttaa itseään.
    Tsemppiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon siihen, että voin saavuttaa remission. Koskaan en tule täysin parantumaan tai saavuttamaan ns. non-ED -tilannetta, koska se ei ole edes neurologisista lähtökohdista mietittynä mahdollista. En sano, etten aio kokea enää yhtäkään relapsia, koska näin olen sanonut ja aina on relapsi sattunut. On vaan realistista ajatella, että relapsi voi sattua mutta voi myös olla sattumatta. Tulevaisuuteen kun ei voi nähdä. Mutta kun oman toipumisen hoitaa niin hyvin kuin mahdollista, niin myös vakaa remissio on mahdollista, ja on todellakin mahdollista pystyä elämään merkityksellistä elämää ilman sh:n jatkuvaa läsnäoloa.

      -H

      Poista
  12. Moikka! Haluun ekaks kiittää tästä blogista, tää on ihan paras!! :)

    Mutta sitten mun kysymys. Mä oon jumiutumu jälleen kerran tähän petolliseen quasi recoveryyn. En yritä laihtua tai vähentää ruokia, mutta en myöskään pysty syömään vapaasti ja ruoka pyörii aika paljon mielessä. Oon tällä hetkellä BMI ala/normipainon rajalla ja kehoahistus on suurta! Lisäks mulla on koko ajan ajatuksia siitä, että en ansaitse parsntua kun en oo koskaan ollut niin huonossa kunnossa, että oisin joutunu osastolle. Syöminen siis sujuu ihan hyvin, mutta ruuat on aika samanlaiset joka päivä ja oon ihan jumissa atsiin. Mm:n alottamista oon miettiny, mutta se tuntuu niin pelottavalta. Onko teillä kummallakaan kokemusta quasi recoverystä? Ja onko jotain vinkkejä miten saisin motivaatiota ihan kunnolliseen parantumiseen? D::

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuokko on kirjoittanut postauksen quasi-recoverystä, tsekkaapas se. Katso myös postaus sitoutumisesta, koska se on se a ja o. Löytyvät noilla tunnisteilla.

      Poista
  13. Kuinka ihmeessä saa selville onko kyseessä syömishäiriön ääni vai ns."halu" toimia jonkin puhtaan ruokasuuntauksen mukaan?
    Ja mulla on ainakin pää pyörällä mitä nyt suosia ja käyttää, kun toisaalla kannatetaan ja puhutaan tietyistä tuotteista ja taas toisaalla, että suosi näitä ja jätä nämä vähemmälle tai pois kokonaan. En tiä mitä uskoa?
    Auttaakaa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on taito, jota pitää harjoitella. Kannattaa aloittaa tekemällä tosi mustavalkoinen jako, koska se tulee ajan mittaan sitten muuttumaan ja se elää. Mutta tässä vaaditaan todella paljon tietoisuustaitoja, sillä sun pitää pysyä tietoisena sun ajatuksista ja tunteista, jotka ohjaa sut tiettyyn käyttäytymiseen. Voidaksesi muuttaa sun käyttäytymistä, sun pitää tietää mikä sut ajaa käyttäytymään tavalla. Esimerkiksi kaikki liikuntaan ohjaavat yllykkeet ovat sh:n, kaikki ruokaan liittyvät yllykkeet ja ajatukset ovat sh:n jne jne. Tehdä selvä jako, koska se tulee muuttumaan mitä enemmän sä opit tätä taitoa.
      Jos kaikki tuntuu sekasotkulta, niin istu alas. Sulje kaikki puhelimet, telkkarit, netflixit ja vastaavat. Täysi hiljaisuus. Silmät kiinni, keskity hengitykseen (muista se palleahengitys) ja skannaa kroppa läpi. Näin sä maadotat itsesi aikaan ja paikkaan, ja nyt keskity niihin ajatuksiin.

      Kirjoitin tästä mun instatilille pitkän postauksen, joten tsekkaapas sieltä.

      Poista
  14. Hei, kiitos tästä blogista. Löysin tänne sattumalta ja olen nyt kuukauden pyrkinyt syömään enemmän. Olen vähän pidempi kuin MinnieMaudin minimissä oli, ja olen jo melkein 30v. Liikun tosi paljon, tai juoksen lähes joka päivä 20km. En oikein tiedä paljonko minun tulisi syödä. Pelottaa, että olen jo normaalipainossa, joten on kauhean vaikea arvioida paljonko minun pitäisi syödä. Tulee ihmeellisiä ahdistuskohtauksia, kun pohdin olenko jo normaalipainossa. Vaakaa kun en omista. Toinen ongelma on mieletön morkkis, joka tulee kun syön sokeria. Karkkia tai suklaata voin toki syödä, mutta seuraavana päivänä onkin sitten melkein pakko juosta vielä vähän pidempi lenkki.. :/ Olenkin tehnyt jonkinlaisen välirauhan ja pyrin keräämään kalorit täyteen itselle turvallisemmista sokerittomista jutuista. Hiilariakin olen uskaltautunut syömään viimeisen kk aikana. Tykkään paljon leivästä ja riisipiirakoista. Perunamuusi on silti suosikkini! Tarvisin silti varmaan jonkinlaista tukea tähän, en vain tiedä mitä ja miten..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos viestistäsi!

      Sun minimi pituuden ja iän perusteella on 2700, mutta itse henk.koht suosittelen pitämään sen yli 3000.
      Liikunta sun pitää nyt laittaa kokonaan tauolle, et voi treenata samalla kun toivut. Vilkaisepa postaukset aiheesta.
      Rupea kohtaamaan ruoat, jotka ovat sulle vaikeita, ja kaikki sokerittomat ja lighttuotteet pois, koska niillä syntyy vain hallaa. Vilkaise postaukset myös ruoasta ja pelkoruoista (löytyy niin tunnisteilla kuin aloita täältä -sivulta).
      Tsekkaa myös FAQ-sivu, koska siellä on laaja valikoima kysymyksiä vastattuina.

      Muista, että normaalipainoinenkin voi olla erittäin aliravittu, se ei katso painoa. Jos olet alipainoinen, niin silloin sun luonnollisesti pitää saada lisää painoa. Jos olet setpointissasi, painoa ei välttämättä tule. Käy miten hyvänsä niin se tapahtuu, koska kroppasi näkee sen aiheelliseksi tapahtua.

      Käypä noita postauksia läpi, ja tsemppiä!

      Poista
  15. Hei Heidi.
    Kirjoittelit että sulla ollu pitkään flunssaa?
    Mitä oireita sulla on ja kauan siis ollu?
    Nyt on oikeesti kyllä monella menossa älyttömän pitkäkestoisia flunssia mihin ei löydy mitään syytä!
    Kaikki kokeetkin katottu mut ei vaan tokene..lentsut jatkuu ja jatkuu.
    Virustaudit voi kestää monta kuukautta! Niihin ei oo lääkettä.
    Mut sit joillekin jolla kova yskä...voidaan määrätä avaavia hengitettäviä lääkkeitä ja yskänlääkkeitä helpotukseen.
    Mullekin sanottiin, että jos olo hyvä ja oireet pysyy samoina eikä pahene...niin virustauti joka vaan menee ajan kans joskus ohi.
    Mut itsestä kandee pitää huoli eli syö ja juo riittävästi.

    Voimia Heidi. Muista ravita itseäsi!
    Onko suklaata ym.?

    Halit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka moi!

      Parisen kuukautta on kestänyt jos jonkinlaista flunssaoireilua. Välillä lämpö nousee 38 pintaan (mulla äärettömän harvoin kuume nousee 38 ja silloin olo on tosi huono), yskää, nuhaa, hengenahdistusta, rytmihäiriöitä, korva- ja pääkipua jne. Jos olisi vaan jokin äkäinen bakteeritulehdus, niin se olisi helppo häätää pois. Mutta pitkittynyt virustauti... voi itku! :/

      Toivottavasti sulla lähtee helppaamaan päin, ja onneksi joulu on jo ensi viikolla niin pääsee sitä fiilistelemään! :D

      Poista
    2. Moi Heidi, Onko sulla vielä lentsu menossa ja erilaisia oireita ees taas? Onko selvinny mitään?
      Mulla vähän samanlaista oireistoo ja oon rampannu lääkäreillä ja ei oikeen selvyyttä tule.
      Ja sehän se on inhottavaa. Alkaa pinna palaa, kun koko ajan vaan yskittää ja lämpö sahaa, nenä vuotaa. Huh,huh.
      Ihanaa joulun aikaa taudeista huolimatta. Herkutellaan ja nautitaan anyway.
      Mites joulua viettelet?

      Poista
    3. Moikka Heidille ja kysymystä...miksi syöt gluteenitonta? Onko sulla tutkittu, että ois keliakia veriarvot ja suolistonäyte?
      Tuossa vaan monella menee suolisto sekaisin, kun jos karsii monenlaisia tuotteita ruokavaliostaan, eikä siedätä. Esim. tosi moni joka on karpannu, onkin sairastunut haimatulehdukseen.
      Siitä mun pitikin kysyä vielä, että onko teillä muilla ja sulla Heidi, haimakokeita otettu ja katsottu sen toimintaa? Verikoe P-AmylP, haiman amylaasiarvo...esim. jos teillä on aika ajoin tai usein ym. turvotusta, kuvotusta, pahanolon tunteita, ripulia, ylävatsaoireita ja muita suolisto-ongelmia, niin haima on yks mikä reagoi ja aiheuttaa niitä. Anorektikoille helposti tulee esim. erilaisia imeytymishäiriöitä ja ne näkyy haiman toiminnan muutoksina, kun ruokavalio menny niin äärimmäisyyksiin. Eli ei gluteenittomalle välttämättä tarvitsis ryhtyä, jos ei ole todettu gluteeniyliherkkyyttä tai keliakiaa ym. vilja-allergioita. Kannattaa vähän edes siedättää itseään, ettei ole ainakaan ehdoton ja poista kaikkea. Että onko teiltä tutkittu sitä? Mitä teillä tuo amylP-arvo on?
      Itellä on tässä pelko perseessä just ton haimatulehduksen tai imeytymishäiriön suhteen, koska haiman amylaasiarvo tovin verran koholla. Syy ei vielä selvä. Pitää vaatia lisätutkimuksia. Kun mä syön kuitenkin hyvin ja terveellisesti ja monipuolisesti, niin miks hemmetissä sellasille pitää tulla "vikoja".
      Jouluista mieltä kaikille :):):) Ja toivotaan, että kaikki selättää paskan SH.

      Poista
    4. Syön gluteenitonta, koska en voi enää syödä tavallista. Olen yrittänyt siedättää, syönyt tavallista pastaa ja pitsaa, mutta joka kerta mahaoireet ovat olleet niin rajuja, ettei ole mitään järkeä sietää sen mittakaavan tuskaa. Mikäli oirekuva olisi vaan lievää, niin silloin siedättäminen kuvaan, mutta tässä se ei enää pelaa.

      On multa katsottu varmasti kaikki mahdolliset verikokeet, niitä on 10 vuoden aikana tehty paljoa, mutta enhän mä niitä tuloksia voi muistaa.
      Mitä vielä tuohon suolistonäytteeseen ja keliakia-arvoihin tulee, niin aina ei gluteeniyliherkkyys edes näy kokeissa vaan kaikki voi paperilla olla ok, mut kehon oireet voi olla rajuja. Joten eipä ne testitkään aina niin oikein näytä, tärkeämpää on kuunnella kroppaansa. Kyllä mun suolisto ja koko hyvinvointi menee perseelleen siitä, että yritän pakolla syödä ruoka-aineita, jotka ei vaan enää sovi mun keholle. Ehkä joskus pystyn syömään normia mut en ainakaan tällä hetkellä ja mun pitää kuunnella kroppaani.

      Poista
    5. Hei, mutta onneks pastaa, pizzaa, pullia, piirakoita ym. ruokia saa gluteenittomana niin kaupoissa kun syödessä ravintoloissa.
      Ja jos kaura käy niin kauratuotteitakin on kivasti.
      Ja mä ite oon huomannu, että esim. mulle käy riisipiirakat ja kyllä jotkin vehnätuotteetkin, kun niitä syö kohtuudella, niin ei sano vatsa mitään pahaa ja ulostekin kunnollista. Ruisleivistä hiivaton ruisleipä paras, mutta en voi ihan joka päivä ruista syödä, vaikka hyvää onkin. Liiallinen kuitu ärsyttää ja sekoittaa vatsaa.
      Tuota siedätystä josta kirjoittelitte, niin sitä teen kohtuuden rajoissa oikeestaan aina säännöllisesti erilaisten tuotteiden kanssa. Jotkin sopii hyvin jotkin huonommin..mutta korvaavia tuotteita onneks sit on!

      Poista
  16. Tää ei liity tähän kirjotukseen, mut löysin blogin vasta ja en oo kaikkee käynyt ajatuksella läpi.. oon 80% vakuuttunut tästä MM menettelystä, mutta pelko pistää miettimään. Oon aina eläny siten et liikunta on kompensoinut syödyt ruuat sen kummemmin miettimättä et mitä syön. Viime talvena kuitenkin monen tekijän summa alko kerryttää vähän keskivartaloa ja päätinkin sitte radikaalisti vetää hiilarit minimii unet vähiin ja lenkkiä joka päivä. Alkuun ei paino tippunu ko muutaman kilon enkä ennen sitä ees ollut ylipainoinen, mut menkat jäi miltei heti pois. Jatkoin ja jatkoin kunnes muutama viikko sitte tajusin et oon sairastunut jonkunlaiseen sh:n. Viime torstain jälkeen en oo pystynyt urheilemaan kun fysiikka petti. Nyt pystyisin mutta en tiedä jatkanko sitä elämää vai yritänkö päästä tästä kierteestä ja saada mahdollisesti menkat takaisin? Eikö lihaskuntoakaan voi harjoittaa paranemisen aikana yhtään? Olen ihan sekaisin. Salin pt:n mielestä pitäisi nostella kaloreita pikkuhiljaa ylöspäin, koska pelkään että olen tuhonnut aineenvaihduntani. Olen siis viimeisen vuoden aikana syönyt juurikin max 1200 kcal päivässä satunnaisia päiviä lukuunottamatta. En tiedä onko mm mulle oikea kun en ole osastollekaan vielä joutunut. Tulipa sekavaa tekstiä, mutta pointtina se että uskallanko alkaa vetää isoja määri ruokaa ilman urheilua ja mitä sitten tapahtuu vai nostaako pieniä määriä ja urheilla samalla vähän kuitenkin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Ihan ekaksikin liikunta.
      Et saa treenata toipumisen aikana. Lihasmassa ei kasva treenillä takaisin vaan puhtaasti syömällä ja lepäämällä. Luepa seuraavat postaukset miksi näin:
      http://freeyourrecovery.blogspot.fi/2017/03/painon-jakautuminen-ja-setpoint.html
      http://freeyourrecovery.blogspot.fi/2016/10/liikunta-ja-toipuminen-miksi-tarvitset.html

      Aineenvaihdunnasta ja ruokien lisäämisestä sen verran, että positiiviset muutokset aineenvaihdunnassa tapahtuu hitaammin kuin negatiiviset. Fitnesstyypit käyttää tätä syynä tehdä lisäykset hitaasti, jotta välttyisivät "liialta" painon nousulta, ja tämä on vääristynyt ajatus ja ehdottoman väärä lähtökohta syömishäiriöstä kärsivälle. Hitaalla ruokien lisäämisellä keho ei saa tarpeeksi energiaa voidakseen toipua kunnolla. Tiesitkö, että aineenvaihdunta kiihtyy syömällä ja lepäämällä? Tarvitset ne molemmat tähän.
      Lisää löytyypi täältä:
      http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Aineenvaihdunta

      MinnieMaud (tai nykyisin HDRM) on tarkoitettu restriktiivisistä syömishäiriöistä kärsiville eikä pelkästään osastopotilaille, joten sä kuulut todellakin tähän porukkaan. Se on sun sh, joka pistää nyt kapuloita rattaisiin ja yrittää etsiä porsaanreikiä ja estää sua toipumasta.
      Mitä tapahtuu MM:lla? Terveys ja vapaus.
      Mitä tapahtuu quasi-recoveryllä, eli vähällä ruoalla ja liikunnalla? Sun syömishäiriö jatkuu.
      Haluatko todella jatkaa tätä samaa? Haluatko olla ikuisesti sun sairauden vanki? Laskea kaloreita, rajoittaa ruokaa, välttää just sitä parasta ruokaa, pakkoliikkua, punnita itseä pakonomaisesti?
      Vai haluatko olla vapaa? Syödä mitä ikinä sun mieli tekee, olla onnellinen, terve, tyytyväinen?

      Tämä on kokonaan sun päätettävissä. Mutta sanonpa vaan, että mä olen 7 vuoden ajan yrittänyt sitä jälkimmäistä: toipua quasi-recoveryllä ja koskaan se ei toiminut. MM:n avulla mä olen saanut ihan uudenlaisen elämän ja vapauden, jota mulla ei ole koskaan ollut ja josta mä vaan haaveilin.
      Totta, se pelottaa ja sen pitääkin pelottaa! Mitä enemmän se pelottaa niin sitä parempi, koska silloin sä olet todella tärkeiden asioiden äärellä. Mutta jos sä valitset helpon tien, menet sieltä mistä aita on matalin, niin tulos on myös sen mukaista.

      Miten on, vankeus vai vapaus?

      Vilkaisepa sivut FAQ ja Aloita täältä :)

      Poista
  17. Kiitos, että jaksoit vastata. Niinkuin aiemmin totesin, sivuilta löytyy varmasti kaikki vastaukset mieltäni painaviin kysymyksiin, mutta vielä on tosiaan paneutuminen kesken kun en uskalla täysin heittäytyä mihinkään mistä en voi olla sataprosenttisen varma. :( Nytkin mielessä pyörii jatkuvasti, että miten nuo kalorimäärät voivat koskea minua, sillä teen toimistotyötä 8h/päivässä, ikää kohta 28v ja pituutta 157cm. Matkaa inbody-mittauksen osoittamaan ihannepainoon plus kymppi ja kehonkoostumuksen mukaan kaikki täytyisi olla nimenomaan rasvaa. Lisäksi juoksukelloni kalorikulutus näyttää näille päiville kun olen joutunut nyt olemaan vain arkiliikunnan voimin kulutuksen olevan ainoastaan 1500-1700 kaloria päivässä niin eikö silloin 2500 ole ihan liian iso määrä varsinkin painonnousun jälkeen :/ Saako udella, missä vaiheessa olet itse toipumista? Ja miten hoitotiimisi suhtautui/suhtautuu tähän menetelmään?
    Ja voiko mahdollisen paranemisen jälkeen enää koskaan lähteä muokkaamaan kehonkoostumusta parempaan suuntaan terveelliisin tavoin, koska eikö se ole ihan tutkittu, ettei tervekään ihminen voi mitä vain mieli tekee- syödä jos haluaa esimerkiksi lihaserottuvuutta? Niin paljon pohdittavaa mahtuu ihmisen päähän. Joinain päivinä tuntuu, et eihän mulla oo ees mitään ongelmaa kun lääkärin mukaan olen vielä ainakin onnistunut säästämään elimiäni täystuholta.. Ainut huomautus on ollut se, että sisäelinrasvaa ei ole käytännössä yhtään ja menkat ovat jääneet pois.. Siitäkin gyne sanoi heti alkuun että ei se voi johtua parin kilon painonpudotuksesta. Aaargh, pää hajoaa.

    - Yllä olevA 80% vakuuttunut, käytetään nyt vaikka nimeä Mari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari kuulepa, heitä nyt kaikki nuo inbody-mittausten tulokset hiiteen. Heitä juoksukello täysin laatikon pohjalle ja unohda IHAN KAIKKI kalorisuositukset ja vastaavat, koska niistä on vaan haittaa!
      Mä olen sua lyhyempi ja vanhempi, laskurit sanoo mun kulutuksen olevan tonniviidensadan luokkaa, koska laskurit olettaa lyhyen ihmisen tarvitsevan vähän ruokaa. Mutta tuo on potaskaa. Jos mä söisin 1500 kcal niin mä olisin aliravittu alta aikayksikön. Mun keho tarvitsee edelleen minimit ylläpitääkseen painoa, ja tässä hetki sitten käytyäni vaa'alla oli järkytys suuri, kun oli useampi kg lähtenyt. Jos söisin tuon 1500 niin mulla menisi hormonitoiminta sekaisin, laihtuisin lisää, olisin aliravittu ja -painoinen ja kaikki nälkiintymisen oireet tulee takaisin.

      Miksi sä haluat lihaserottuvuutta? Miksi sä liikut? Miksi sä panikoit liikunnasta? Mä olen nyt raa'an rehellinen ja varmasti kuulostan tosi veemäiseltä, mutta jos sulla on tuo mielentila liikkua - lihaserottuvuus, kiinteä kroppa jeeänee - niin sun ei todellakaan pitäisi liikkua tippaakaan! Sulla ei edes ole oikeutta liikkua. Niin pitkään kun liikunnan tarkoitus on muokata kroppaa, niin sulla ei ole oikeutta liikkua. Piste.

      Sä voit liikkua sitten, kun sun keho on fyysisesti täysin toipunut, sun mieli on toipunut ja sä olet luonut terveellisen suhteen liikuntaan, ruokaan ja kehoon.
      Jos tämä liikuntamuoto ei kuluttaisi kaloreita tippaakaan, ei muokkaisi kroppaa tippaakaan eikä kasvattaisi lihaksia tippaakaan, liikkuisitko silti? Niin pitkään kun vastaus on rehellisesti "ei", niin sun ei pidä liikkua. On parempi olla liikkumatta kuin liikkua pakonomaisesti ja ylläpitää sairautta, joka tappaa sut joko huomenna tai kolmen vuoden päästä.
      Ja ei, kaikki terveet, normaalit ihmiset ei todellakaan katso koko ajan mitä suuhunsa laittavat. He eivät murehdi lihaserottuvuutta. He eivät laske mikroja ja makroja. He eivät mieti treeniä. Koska he ovat terveitä.
      Mutta jos ne ihmiset, joista katsot mallia, näin tekevät, niin heillä ei ole täysin terve suhtautuminen liikuntaan, kehoon ja ravintoon.

      Sun kehonkoostumus on optimaalinen silloin, kun sä annat sun kehon löytää se vapaasti ilman rajoittamista ja liikkumista. Kun sun hormonitoiminta pelaa, kun sun nälkäsignaalit pelaa, kun sun keho pelaa, aivot toimii jne, silloin sun kehonkoostumus on optimaalinen SULLE.

      Mä olen tosi hyvässä vaiheessa mun toipumista, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Mun sh-puolen hoitotiimi ei ole niin vakuuttunut MM:sta mutta heillä onkin se rajoittava atsi -mindset, kansalliset ravitsemussuositukset -mindset. Just se, mikä ei mulla ole toiminut. Onnekseni mun psykologi on koko ajan tukenut mua ja ollut innokas oppimaan aiheesta lisää.

      Mutta usko pois, kyllä sulla on ongelmia. Isoja ongelmia. Ja se on ok, se on sallittua. On todella sallittua ja normaalia, että mielessä pyörii miljoona kysymystä, muistan itse käyneeni just samat epäilykset läpi, koska kyllähän nämä ensikuulemalta sotii sitä vastaan mitä mm. media meille toitottaa.
      Mutta nälkiintynyt sh-potilas ei ole samalla viivalla terveiden ihmisten kanssa. Se on vaan pakko ymmärtää.

      Poista
    2. Kirjotin äsken kommentin mutta jäi toi väärä käyttäjä päälle niin kadotin sen johonkin. Jokatapauksessa kiitos Heidi kun viitsit näihin vastata. Olen muutamasti ylittänyt 2500kcal päivä pelkällä suklaalla kun muuta ei tee mieli.. varmaan tosi hyväksi kropalle. Siitä seurauksena morkkis ja ruuan vähentämistä seuraaville päiville sekä paljon kävelyä koska muuhun ei kipujen takia pysty.. nyt olen ensimmäistä päivää sitoutunut mm:ään ja itseasiassa syönyt jo tälle päivälle minimit ruualla ja suklaalla vaikka kello vasta viis.. syönkö silti vielä lisää vaikkei nälkää ole? Ja mikä mahtaa olla liian paljon sitten liikuntaa kun kävelyä ja pyöräilyä tulee pakostakin joka päivä vähintään sen 10 000 askelta? En haluaisi pilata koko hommaa etten joudu taas kierteeseen.. ja onkohan se normaalia, että osa nälkiintymisoireista mm.parantumattomat haavat, ovat jo melkein poissa muutamilla suklaaövereillä vai onko kyse sittenkään nälkiintymisestä vai vaan rasvan puutteesta :0 huh, edelleen sekaisin -Mari

      Poista
    3. Syöt enemmän. Muista että minimi on vaan minimi eikä se riitä sh-potilaalle. Syöt mitä mieli tekee, se on just niin simppeliä.
      Ja tuo liikunta pois, liikut aivan liikaa. Ja vastaisuudessa ethän enää kirjoita ihan noin yksityiskohtaisesti liikunnan määrästä, tämä tiedoksi myös kaikille muille. Ihan siksi, että pidetään tämä mahdollisimman triggervapaana.

      Poista
  18. Niin ja jäi vielä eräs ihmetyksen aihe kysymättä, että miten alkoholin käyttö paranemisaikana kun se nyt ei muutenkaan ole terveydelle optimaalista.. En nyt usein muutenkaan käytä, mutta esimerkiksi tulevana viikonloppuna olisi juhlat, eli uskaltaako koittaa pitkästä aikaa "normaalielämää" ja antaa mennä vaan ja huolimatta sen päivän kalorimäärästä jatkaa seuraavana päivänä minimisaantia? Lisäksi ristiriitaista ajatuksista tekee se, että en kuitenkaan haluaisi palata täysin entiseenkään suhteeseen syömisessä, koska en ollut silloinkaan olooni tyytyväinen vaikka kroppa muuten toimikin lukuunottamatta mahan turvotusta :/

    - Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on aika kinkkinen aihe, koska toisaalta alkoholille altistuminen tekee hyvää toipumiselle, joutuu altistumaan pelätyille nestemäisille kaloreille mutta toisaalta alkoholi on myrkky elimistölle. Ihminen ei tarvitse alkoholia, ja kun keho on jo valmiiiksi vaurioitunut, niin alkoholin polttaminen on taas yksi valtava stressinaihe keholle. Puhumattakaan siitä isosta riskistä, että kehittää itselleen alkoholiriippuvuuden. Olen nähnyt todella monien + että itselläkin meinasi lähteä mopo lapasesta, kun toipumisaikana join ja halusi sitä hyvänolon tunnetta, halusi turruttaa pahan olon ja olla vaan muistamatta sitä jokapäiväistä p*skaa. En siis todellakaan suosittele kenellekään juomista parantumisen aikana, MUTTA on siinä mielessä hyvä altistaa itseään, että juo vaikka sen lasin valkkaria haasteena. Tällä tavalla voi myös oppia alkoholin hienompaa käyttöä, ei mitään kaatokännien vetoa vaan ns sivistyneemmin lasi viiniä vaikka juhlissa.

      On muuten äärimmäisen tärkeää ymmärtää se, että kun puhutaan liian terveellisten rutiinien ja rajojen rikkomista, niin alkoholi ja ruoka eivät ole tässä samalla viivalla. Alkoholi on myrkky, ruoka taas on aina ruoka, jota ilman me ei pärjätä. Joten siksi esim. epäterveellisen ruoan (voi saakeli mä vihaan tuota termiä..!!) syöminen on suositeltavaa, kun taas alkoholin ei.

      Poista
    2. Kyllähän kai tuota alkoholiakin ihan kohtuudella voipi nauttia ja hyvällä omalla tunnolla kuten kaikkea ruokaakin.
      Kyllä lasi ja pari ruuan kanssa hyvää viiniä tai saunajuomana vaikka tölkki siideriä on kivan rentouttavaa. Ja se siinä.
      Joo jotkut vetää toki niitä "Kalsarikännejä" mutta esim. itelle ei sellanen sovi ja tiedän hyvin omat rajani. Ja nää mainitsemani esimerkit on ok.
      Lasi kuohariakin maistuu alkujuomana ym.

      Poista
  19. Mistä lyhenne HDRM?

    VastaaPoista
  20. Heippatirallaa,
    mitä kuuluu Heidi ja Vuokko?
    Miten teillä on nyt mennyt ja menee? Oletteko syömisen kanssa sinut? Onko setpoint saavutettu ym.?
    Nautitteko joulusta ja syötte kaikkia mahdollisia jouluruokia ja herkkuja?
    Entäs teettekö itse jotain jouluherkkusia vai ostatteko putiikista?
    Joulu tulla jolkottaa...mulla piparitaikinan teko mielessä.

    VastaaPoista
  21. Onks teillä tietoo epämääräristä oireista, jolle ei vaan löydy kokeitten perusteella syytä.
    Eli mulla ihme kuivaa yskää tuolla syvällä keuhkoista ja keuhkojen kutinaa, joka aina vaan uusii ja uusii (ei muita oireita). Mut ei vaan tiedetä, mikä sen aiheuttaa. Yks lekuri kerran vihjas, kun olin ihan muulla asialla hänen luonaan, että liian vähärasvainen ruoka ylläpitää ja herkistää esim. erilaisille pöpöille ja esim. krooninen nuha ja sen aiheuttamat yskät, limat ym. ei pääse parantumaan, kun syödään liian steriilisti ja karsitaan kaikki pois.
    Hän kehotti mm. vaihtamaan margariinin voihin ja lisäämään ruokavalioon rasvasta. (sanoi, että harvoin näinpäin neuvotaan, mutta siinä sen näkee, miten yksilöllisiä me ollaan)
    Joko sulla Heidi flunssan oireet väistyneet vai vieläkö vaivaa?
    Ne on ilkeitä nuo virukset. Kuten edellä kirjoitettu, että monta kuukautta voi kestää.
    Jaksuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota on paljon ja yleistä. Apteekissa töissä olleena tiedän ja olen ko. ongelman huomannut. Viruksia on maailma pullollaan ja aina syksyisin erityisesti lämmityskauden alettua ihmiset alkaa oireilla ja juuri kuvailemanne oireet voivat kestää kuukausitolkulla, eikä selkeää muuta syytä löydy.
      Avuksi ja helpotukseksi yskänlääkkeet, avaavat lääkkeet, allergialääkket, joita saa myös ilman reseptiä.
      Rasvattomuus on tottavie altistava moneenkin uuteen oireeseen, mistä ihmiset kärsii. Pitäs syödä monipuolisesti, ja rasvat ehottomasti mukana ruokavaliossa. Ihminen tarttee rasvoja.
      Hyvää joulua ja onnea uuteen vuoteen!!

      Poista
  22. Hei mitä pysyviä vaurioita, vikoja teille on tullut kroppaan syömishäiriön seurauksena ja/tai sivutuotteena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin kiinnostaisi, onko mitä vaikutuksia, kun on vuosikausia sairastanut ja ollut aliravittu ja laihdutellut ym.? Kenties ravistelisi ja pysäyttäisi, että ei kannattas kiduttaa itseään. Kun välillä menee hyvin ja välillä lipsahtelee...

      Poista
    2. Luepa postaus aiheesta.

      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Alipaino

      Poista
  23. Luetaanko viestejä ja kommentoidaanko tänne edelleen???
    Niin hyvä palsta että sanat ei riitä.
    Voimaannuttavaa saada vinkkejä ja vertaistukea.. greit!

    Ihanaa ja valoisaa uutta vuotta 2018!��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luetaan kyllä kaikki viestit ja niihin myös vastataan kun ehditään. Pitää vaan niin kovaa kiirettä, koska tämän blogin lisäksi on muut vertaistukityöt, työt ja vielä omakin elämä. Uskon että ymmärrät ja hyvää uutta vuotta :)

      Poista
  24. Voi juku..taas tää aika vuodesta että tympii, kun joka tuutti toitottaa miten päästään kiloista eroon ja annetaan jos jonkinlaisia laihdutusvinkkejä. Käsketään pitämään siitä ja tästä lakkoja ja kieltäytymään erinäisistä tuotteista tai jättämään ne kokonaan ruokavaliosta.
    Ihan älytöntä potaskaa...pilataan tunnelmaa kun joka paikassa puhutaan vaan laihduttamisesta ja oikeanlaisesta syömisestä.
    Ei viitti kyl ees radioo kuunnella kun toimittajat höpisee koko ajan kiloistaan ja siitä mitä ny pitää syödä ja mitä ei.

    Pakko kysyt ootteko sinut oman syömisenne kanssa ettekä kieltäydy, ettekä ole jättäneet pois mitään senkään jälkeen kun on saavuttanut setpointin?
    Onko mitään järkeä alkaa minimalisoimaan ruokavaliotaan ja karsimaan siitä esim.hiilarit pois ja syödä vaan protskuu.
    Entäpä sokerituotteet...syöttekö makeaa säännöllisesti vai säännöstelettekö ns.herkkujen syömistä?
    Miks ihmees pitäs jättää karkit, tai maitotaloustuotteet? Mitäs täs sit syödään jos kaikesta pitää kieltäytyä.
    Voi tätä ruoka ja syömissekoilevaa kulttuuria. Eikö muusta enää osata paasata kun siitä mitä voi ja saa syödä? Eikö kaupasta voi valita ihan mitä vaan ja ihan mitä ite haluu ja mieli tekee?!
    Omituista.
    Pää on ihan pyörällä. Kun oon syöny lähes kaikkee ja hyvällä omalla tunnolla..mutta nyt tuntuu tuskaselta, teenkö ja toiminko väärin kun kaikenmaailman terveysgurut hehkuttaa ns.puhdasta-terveysruokaa...eikä herkkuja sais olla. Voi ei.
    Hyvää uutta vuotta minunkin puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole jättänyt mitään pois vaan päin vastoin, mun ruokavalio vaan laajenee. Koska mä en ole jättänyt pois mitään ja mun kroppa tietää saavansa just sitä mitä kaipaa, niin luonnollisesti mun ruokavalio on muuttunut varsin terveelliseksi. Voin käydä syömässä ulkona ja just tänään olin mun miesystävän perheen luona syömässä upean, monen ruokalajin illallisen ja parasta oli se, että siitä pystyi todella nauttimaan!

      Joten ei mitään saada eikä pidä jättää pois vaan nimenomaan laajentaa omaa ruokavaliota ja opetella nauttimaan siitä. Koska ruoasta VOI nauttia! :)

      Voin sanoa, että vaikka elämää se on sh:kin, niin miljoona kertaa parempaa on elämä sen jälkeen :)

      Ja hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  25. Poikkesin tänne piiitkästä aikaa lueskelemaan ja hakemaan tukea ja vahvistusta omaan ailahtelevaan prosessiin....Nää on vaan hyvät sivut. Kiitos suuresti, että olette tämän perustaneet ja laatineet. Nähneet vaivaa hyödyllisten vinkkien jakamiseen.

    AIVAN MAHTAVAA UUTTA VUOTTA 2018 kaikkille :)
    Syödään, ja nautitaan joka suupalasta. Mitään parempaa ei voi olla.
    Edelliseen voisin sanoa, että pää oli mullakin pyörällä noiden terveysvalistajien ja muiden intoilijoiden puheista ja kirjoituksista. Mutta mä annan ainakin sen vinnkin, että ei yhtään naisten lehteä kannata näin alkuvuodesta lueskella, jos ne triggeröi.
    Samoin vaihtaa radiossa kanavaa, jos siellä paasataan vaan laihdutusjuttuja. Eikä telkusta katella mitään ko. aihetta käsitteleviä ohjelmia.
    Syödään mitä halutaan ja mitään lakkoja ja kuureja ei aloteta, eikä lasketa kaloreita ja punnita ruokia. Vaakat mäkeen ja hyvillä mielin sapuskaa.
    Vai mitä Heidi antaisi vinkkejä hallita tätä elämää näitten kaikkien tuutista tulevien ohjeiden ja vinkkien keskellä.
    Syödäkö sitä ja tätä vai mitä mitä tässä uskoa!? Sehän se on varmasti vaikeinta, kun ei tiedä, mitä uskoa ja noudattaa.
    Mutta yks ainakin on se, että me ollaan erilaisia eikä kannata piitata toiselle annetuista ohjeista, koska ne ei toimi just sulla. Koska jos joku on esim. oksennustaudissa, eikä voi syödä, niin en mä oo syömättä sen vuoksi. Että ihan sama, jos joku ei syö lihaa ja ite syö, niin antaa mennä vaan. Tai jos joku kerran haluu välttää jotain ihanaa, niin olkoo sit ilman. Mäpä syön, koska se on just hyvää ja tykkään siitä.
    No nyt lähti lapasesta....mut innostun joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kaunis palautteestasi! <3

      Mun vinkki on vaan sulkea korvat tuolta dieettipuheelta. Mä annan pitkät piut paut sille kaikelle ja teen just niinkuin itse haluan. Syön just sitä mitä mieli tekee ja nautin siitä!
      On hyvä että tunnistat missä menee sun sietoraja ja välttää turhaa triggeriä. Itse olen päässyt siinä jo siihen pisteeseen, ettei jatkuva dieettishitti enää jaksa hetkauttaa, kun olen altistanut itseäni sille koko ajan.
      Mutta jokainen etenee omaa tahtia, ja on taidokasta välttää mikäli se triggeröi liikaa.

      Muista, että vain sun kroppa tietää mitä sun pitää syödä. Ei media, ei lehdet, ei jotkin "terveysgurut", vaan sun kroppa.
      Ja se ei koskaan valehtele sulle.

      Ihanaa uutta vuotta! :)

      Poista
  26. Totta ns. terveysgurut hitsin kuukkeliin...ei ne voi tietää, mikä kenellekin on hyväksi. Ihan älytöntä julistaa että mitään sokerijuttuja ei sais syödä tai vaaleita viljoja. Kyllä just taas luin päinvastaista, jossa puolustettiin kaikkien viljojen hyvyttä ja hyödyllisyyttä. Ja vehnää kehuttiin erinomaiseksi energian lähteeksi. Toki sanottiin, että ei ole kuituja niin paljon, mutta joillekin just se vähäisempi kuidun saanti on vatsalle ja suolistolla hyväksi. Esim. jos maha koko ajan turvottelee, ja tulee löysää ulostetta, niin paikallaan saada vähäkuituisempaa. Ei myöskään liikaa salaatteja ja vihanneksia, jotka tulee suoraan läpi eikä imeydy.
    Että kyllä kaikella ruualla on paikkansa ja tarpeensa, koska jokainen tarvii erilaisia aineksia tyydyttääkseen oman energiatarpeensa.
    Älkää oikeesti kuunnelko liikaa näitä yli-terveellisen elämän ja tiukkalinjaisen kieltoihin perustuvien terveysintoilijoiden puheita ja neuvoja. Ne voi viedä ojasta allikkoon. Ja olo voi pahentua ja energiat hävitä, ja sit ei jaksa. Ja tulee mitä ihmeellisempiä oireita. :) Kaikkee vaan nassuun, mitä kroppa ja mieli vaatii :)

    Ihanaa Heidi. Tsemppiä. ELÄMÄ VOITTAA!
    Ootko sä Heidi muuten saanu nyt jotain töitä?
    Vai onko jotain opiskelusuunnitelmia ja hakuja suunnitteilla?

    HALIT!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, ja kiitos kaunis viestistäsi! :)

      Noinhan se vähän menee. Vaikka olisikin koulutettuja rateja ja lääkäreitä, niin kannattaa aina suhtautua vähän varauksella noihin terveysjulistuksiin, kuten esim sokeri pois ja istuminen tappaa. Juu, onhan siellä faktat taustalla mutta nekään eivät ole mustavalkoisia jokaisen kohdalla. Ennemmin mä syön oikeaa sokeria kuin myrkytän kehoni keinotekoisilla makeutusaineilla vaan siksi, ettei sokeri tekisi "tuhojaan". Mä luotan omaan kehooni 150% ja tiedän sen tietävän mua paremmin mitä mä tarvitsen. Tällä hetkellä mulla on kamalat himot rasvaan: aamupalaksi vedän puuron seassa kokonaisen avokadon, suunnilleen puol desiä tahinia, täysrasvaista jogurttia ja pari kourallista pähkinöitä, ja ON HYVÄÄ! :D
      Se on oikeasti äärimmäisen helpottava tunne, kun uskaltaa viimein heittäytyä ja luottaa kroppaansa. Ei tarvitse enää pohtia sitä mitähän sitä söisi tai uskaltaisi syödä. Kaikki ruoka kun on ruokaa, ei hyvää eikä pahaa, vaan neutraalia ruokaa, ja kaikki on sallittua. Ja kun tuo mindset on kunnossa niin ollaan jo todella selvillä vesillä :)

      Mä työskentelen nykyään KATina, olen työskennellyt jo reilun kk ajan, ja töitä senkun tulee lisää. Tällä hetkellä en jaksa miettiä koulua tai hakuja, pääpaino on töillä ja vapaaehtoistöillä :)

      Poista
    2. Hei, minkälaista on työ KATina, missä työtä tehdään ja mitä se sisältää? Onko ihan päivittäistä ja saako siitäkin palkkaa, vai toimitaanko ns. vapaaehtoisena? Kiinnostavaa ja tärkeää. Vau.Heinoa. Tsemppiä!:)

      Poista
    3. KAT voi tehdä todella laidasta laitaan työtä ja itse olen tähän mennessä ollut eri osastoilla. Olen ihan sairaanhoitopiirin työllistämänä ja saan palkkaa työstä :) Nämä muut vertaistukityöt sitten ovat vapaaehtoistyötä.
      KAT-töitä on tällä hetkellä ollut about kerta pari viikkoon, välillä ollut parikin viikkoa vapaata mut nyt ens kuussa alkaa ihan säännöllinen työ.

      Poista
  27. Kuulkaas, osaako joku sanoa, mistä ihmeestä johtuu-> että halu syödä on, mutta sitten multa tulee joka päivä ripulia, joka estää itseasiassa painon nousun, kun kaikki menee pöntöstä alas? Ja verikokeita on otettu ja kaikki sen puolesta kunnossa. Lääkäritkin ihmeissään. Kokemuksia tai suosituksia mitä ihmettä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://freeyourrecovery.blogspot.fi/2016/09/alkuvaiheen-kompastuskivia-ja-niiden.html

      Poista
  28. Mitä teille kuuluu Heidi ja Vuokko?
    Olisi mukava kuulla pitkästä aikaa, miten menee ja oisko uutta asiaa/keskusteluaihetta....

    HYVÄÄ uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ainakin kuuluu erittäin hyvää! Työt ovat alkaneet ja niitä rupeaakin tulemaan aika paljon ja säännöllisesti :) Olen todella tykännyt työskennellä KATina, vaikka vasta vain kuukausi takana. Mutta tiedän tekeväni sitä mistä oikeasti tykkään :)

      Uudesta postauksesta en osaa vielä sanoa. Olen itse todella kiireinen KAT- ja vapaaehtoistöiden kanssa, lisäksi minulla on myös oma elämäni ja toipumiseni, joten resursseja on pakko priorisoida.

      Mutta hyvää uutta vuotta myös sinulle ja kaikille muillekin! :)

      -H

      Poista
    2. Hei ihan pakko kysyy, että maistuuko teille toipujille vielä suklaa? Ja mitä suklaatia syötte?
      Rasvaseen ruokaan mullakin on älytön himo ja arvatkaa..se on ihan ok ja oon havahtunut, että ei se tee mitään pahaa vaan päinvastoin hyvää kaikelle niin keholle kun mielelle. On hyvä olo, lämmin ja jaksava. Ja yhtään enempää ei huonot arvot nouse ym. vaan on tasapainoinen terve olo ja fiilis.
      Kyllä vaan. Upea tunne, kun on löytänyt tasapainon ruokailun suhteen.Syö kun on nälkä ja voi syödä kun ei ole nälkä. Ja ihan mitä vaan.

      Tsemppistä elämänne kaikki tasapuolisesti. Itsekin yritän kovasti tsemppailla.

      Poista
    3. Moikka ja kiitos samoin, hyvää uutta vuotta :)! Mullekin kuuluu ihan hyvää, aika tasaista arkea. Tuo KAT-koulutus houkuttelee itseänikin ja olen selvitellyt mahdollisuuksia hakeutua sellaiseen.

      - Vuokko

      Poista

Kommentteja, joissa on manittu BMI- tai painolukemia,ei julkaista, joten ethän mainitse niitä! Riittää, että mainitset olevasi ali-, normaali- tai ylipainoinen.
Kiitos! <3