keskiviikko 16. elokuuta 2017

Mielihalut toipumisessa

Kokonaisvaltainen toipuminen sisältää fyysisen toipumisen lisäksi tärkeänä osana henkisen puolen työstämisen. Yksi osa kokonaisuutta on mielihalujen kuuntelemisen ja toteuttamisen uskallus. Sinun kannattaa hyödyntää toipumisvaihe turvaruokien neutraloimiseen ja pelkoruokien kohtaamiseen. Usein mielihalut ovat juuri niitä pelkoruokia mutta saattavat olla ihan mitä vain kehosi kullakin hetkellä tarvitsee. On luonnollista että mielihalut ovat usein helposti sulavassa muodossa olevia energiatiheitä ruokia koska elimistösi pystyy hyödyntämään niistä saatavan enegrian tehokkaasti. Ja energiaa elimistösi kipeästi tarvitsee. Samalla on todennäköistä että juuri nämä ruoat ovat "kiellettyjen listallasi" samaisesta syystä. Mutta jos ajattelet asiaa konkreettisesti niin mitä pelottavaa ja kamalaa esimerkiksi pizzassa oikeastaan on (jos pizza kuuluu pelkoruokiisi). Siinä on leipää, jotakin päällistä ja juustoa. Ei mitään sen kummempaa. Korvapuusti on tavallaan kuin makea voileipä ilman päällisiä.



Jos huomaat että sinulla on selkeitä pelkoruokia (jotka samalla luultavasti ovat mielihalujasi) kannattaa sinun alkaa työstämään niitä. Kirjoita ne ylös listaksi ja ala haastaa itseäsi kohtaamalla ne. Voit sopia itsesi kanssa millaisella aikataululla niitä kohtaat mutta kannattaa ottaa härkää sarvista ja ryhtyä ripeästi toimeen. Ja kannattaa myös muistaa se että yksi altistuskerta ei vielä riitä vaan tarvitaan useita toistoja kunnes pelottava asia alkaakin tuntua tutulta ja neurtaalilta. Valmistaudu siis kohtaamaan pelkoruokasi useaan kertaan. Jos listasi koostuu samalla mielihaluistasi saat kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pääset haastamaan itseäsi ja samalla tyydyttämään mielihalujasi. Kohtaamalla ne useaan kertaan ja silloin kun sinun tekee kyseistä ruokaa mieli saat rauhoitettua kehoasi ja mieltäsi. Kielletyt ruoat eivät enää pakonomaisesti pyöri päässäsi ja kummittele alitajunnassasi. Sinusta tulee myös joustavampi kun et enää kategorisoi syömisiä sallittuihin ja kiellettyihin. Voi myös olla että sinulla tulee täysi stoppi turvaruokien suhteen ja anna silloin itsellesi mahdollisuus vapautua niistä.

Mielihalujen kieltäminen itseltään ei kannata. Ne muuttuvat entistä pakottavammiksi. Ajattele esimerkkinä tilannetta jossa sinua kehotetaan ajattelemaan kaikkea muuta paitsi ei missään nimessä vaaleanpunaista elefanttia. Aivan varmasti sinulle tulee pakonomaisia mielikuvia elefantista. Näin mielemme toimii, ajatussisältöjä ei voi pakottaa. Siksi mielihalujen noudattaminen auttaa myös neutraloimaan niihin liittyviä ajatuksia koska tunnesisältö heikkenee. Suklaa on suklaata, ei sen kummempaa ja sinulla on oikeus ja velvollisuus syödä sitä aina kun sinun tekee sitä mieli, vaikka kaksikymmentä kertaa päivässä. Mielihalut kertovat sinulle tärkeää viestiä; mitä kehosi kiperästi kaipaa. Ne eivät tule kiusatakseen sinua vaan kertomaan tärkeää viestiä siitä mitä tarvitset. Uskalla siis kuunnella niitä ja haastaa itseäsi. Se on tie kohti vapautta ja terveyttä.




Kehomme viestii mitä se kulloinkin tarvitsee ja voit luottaa kehosi viesteihin. Eihän kehosi valehtele sinulle pissahädästäkään, joten miksi mielihalut olisivat millään tapaa eri juttu? Emme aina voi järjellä miettiä ja päätellä mitä keho tarvitsee ja hyvä niin! Siksi meille on luotu mielihalut: ne kertovat mitä rakennusaineita se tarvitsee.
Koska moni himoitsee pelkoruokia niin usein voi herätä yllyke korvata himottu ruoka jollakin muulla, esimerkiksi suklaapatukka proteiinipatukalla. Saatat järkeillä, että mitään vahinkoa ei synny, koska molemmissa on sama määrä energiaa. Mutta pysähdy hetkeksi ja havainnoi tilannetta: sinulla on mielihalu suklaaseen eikä proteiinipatukkaan, joten kehosi ei tarvitse proteiinia vaan suklaata. Mikäli korvaat suklaapatukan tässä proteiinipatukalla, niin annat kehollesi vääriä rakennusaineita, joita se ei ole pyytänyt. Tämän lisäksi olet mitätöinyt kehosi tarpeen ja himo suklaaseen tulee kasvamaan, joten jossakin vaiheessa tulet kuitenkin antamaan mielihaluille periksi. Joten ei kannata lähteä sille polulle, jossa himotut ruoat korvataan jollakin muulla. Voit luottaa kehoosi: se ei valehtele sinulle ja sen intressinä on aina sinun hyvinvointi.




Itselläni (Vuokko) on edelleen jonkin verran ns pelottavampia ruokia joiden syömiseen menee vähän enemmän henkistä energiaa ja vaihtelevissa määrin mielihaluja. Esimerkiksi maapähkinävoita syön lähes päivittäin banaanin kylkiäisenä enkä tunnu kyllästyvän makuyhdistelmään! Lisäksi suklaa ja jäätelö kuuluvat vakiokalustoon. Joskus tulee ihan hurja suolaisen himo ja silloin syön perunalastuja, tämä tapahtuu kausittain. Talvella himoitsin pitkään porkkanoita mutta sitten niihin tuli totaalinen stoppi. Ajattelen ja puhun itselleni sallivasti ja rahoittavasti, ei ole mitään hätää, kehoni haluaa vaihtelevasti erilaisia asioita ja kun sallin ne itselleni ei niistä tule niin helposti pakottavia pakkomielteitä. Joskus voi käydä myös niin että jokin mielihalu ei sitten maistukaan niin hyvältä kuin mitä oli ennakkoon ajatellut ja sekin on ihan ok. Tärkeintä on että mielesi toimii joustavasti ja sinun ei tarvitse rajoittaa itseäsi millään haitallisella tavalla. Hyödynnä mahdollisuus haastaa itseäsi ja laajentaa kokemusmaailmaasi, sinulla on siihen kaikki oikeus ja myös velvollisuus itseäsi kohtaan!


- Vuokko ja Heidi

74 kommenttia:

  1. Ihana kannustava teksti juuri siitä tärkeästä asiasta. Syödä mitä haluaa eikä sitten syyllistyä siitä. Mäkin tänään päätin syödä ison annoksen pastaa ja jälkiruuaksi suklaata ja vielä lisää suklaata, koska mun teki mieli. Ja tuo Vuokon porkkana-vertaus oli mainio. Joskus mulla saattaa kans tulla himo johonkin ns. terveelliseksi luokiteltuun ruokaan, mutta annas ollakaan...ei se sen ihmeempää sitten ollutkaan ja palaan ottamaan muutaman päivän päästä jälkkäriksi mielummin sitä suklaata tai keksiä ym. Antaa parempaa energiaa ja mielihyvää.
    Ja ainakaan liikaa papuja ja kaaliruokia ei kannata mättä, kyllä turvottaa ja kuvottaa. Ja totta pizza ja korvapuusti ym.pulla on ihan verrattavissa leipään, sämpylään. Syötävää joka tapauksessa kaikki! :) Lykkyä tytöt!

    Pakko viel kysyä, Heidillä kuva kismet omarista...söitkö sen patukan tänään? Onko se ihana? Ootko muita kismet makuja syöny, tääkö paras?
    MItkäs Vuokon suosikki suklaat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari kertaa olen sitä Omar Kismetiä syönyt mutta täytyy myöntää, etten ole mikään Kismetien suurin ystävä. Mutta on se kuitenkin hyvää :)

      Poista
    2. Mä myös en mikään Kismet fani, mutta miten jotenkin näitä valkosuklaita jahtaa. Niissä on jokin taika. Tai no mulle kyllä maistuu melkein mikä suklaa vaan, paitsi ei kyllä oikein tummat. Liian kitkeriä. Pitää syömisen olla hyvää, eikö?!
      Hei, pidätkö kaakaosta? Lämmin kaakao kylmänä päivänä kyllä ihana juoma. Siinä on mun todella uusi valtaus, en ees muista millon viimeks juonu kaakaota. Varmaan jossain talvikisoissa. Mutta nyt on kaakaopaketti kaapissa ja voin tehdä omat kaakaoni milloin vain. Esim. iltapalaksi paahtoleipien ja riisipiirakan kanssa.

      Poista
    3. Minäkään en tykkää tummasta suklaasta yhtään, on tosiaan liian kitkerää mun makuun myös. Olen niin perso makealle, että maito- ja valkoinen suklaa kyllä menee.

      Kaakaota harvemmin juon mutta on se hyvää! Eniten mä tykkään lämpimistä juomista chai lattea! Kahvilassa sen saa kaikkein parhaimpana, mutta eri kahvilat tekee sen eri tavalla. Mutta iltapuuron kanssa höyryävä kupillinen chai lattea on kyllä niin naminannaa :)

      Poista
    4. Heippa! Omat suosikkisuklaani ovat ehdottomasti Fazerin vaalea maitosuklaa (se punainen levy), Geisha ja Fazerina :). Olen tosiaan suuri suklaan ystävä mutta tummat suklaat on myös omaan makuuni usein turhan kitkeriä...

      - Vuokko

      Poista
  2. Asiaa, Peukut tälle tekstille ja koko blogille. Vertaistuki kerrassaan:)

    VastaaPoista
  3. Hei. Eikös mielihalujen tyydyttämistä pidä jatkaa myös toipumisen jälkeenkin? Riskit takapakkiin jos alkaa himmaileen.
    Jossain oppaassakin oli hyvin sanottu, että kun saavuttanut setpointin, pitää jatkaa vieläkin runsasenergisellä tahdilla syömistä. Anorektikko tarttee pitkääään paljon ravintoa.
    Eikä mitään light-elämää kandee alkaa viettää.
    Parempaa tulevaisuutta kaikille meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä!

      Luepa seuraavat postaukset aiheista:
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/N%C3%A4lk%C3%A4signaalit
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2017/05/elamaa-toipumisen-jalkeen-ja-oman-itsen.html
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2017/03/painon-jakautuminen-ja-setpoint.html

      Poista
  4. Tahtoisin kysyä millä tavalla painoa tulisi nostaa, kun se ei ole laskenut missään vaiheessa paljoa alipainon puolelle? Olen kohta 15-vuotias ja laihtunut vuoden aikana n. 17 kiloa. Tämänhetkinen painoni on muutaman kilon normaalipainorajan alapuolella. Minulla on kuitenkin painonlaskuun liittyviä oireita kuten lanugo-karvat, kuukautisten poisjäänti yms.
    Ymmärrän, ettei kohdallani 1 kg viikkotavoite ole tarpeellinen ja kohdallani se onkin n. 0,3-0,5 kg. Uskoisin nykyisen ateriasuunnitelmani olevan 2000-2500 kcal.
    En pysty noudattamaan suunnitelmaa, joka päivä ja painoni ei ole käytännössä noussutkaan. Pientä nousua on tapahtunut, vaikka olen syönyt määrättyä vähemmän ja liikkunut kesätöiden ja riparin vuoksi paljon enemmän kuin pitäisi. Viikkona jolla oli rippijuhlani ja kävimme risteilyllä söin todella paljon, mutta painoni nousi kuitenkin saman verran ehkä vähemmänkin. Minulle ei kerrota tarkkaa painoani.
    Pitäisikö minun nostaa päivittäistä saantiani, jotta kuukautiseni palautuisivat ja hiukset paksuuntuvat ja löytäisin setpointtini yms. Pelkään myös overshootingia ja, että joudun nostamaan painoa yli kymmenenkin kiloa, jotta saisin kuukautiseni takaisin. Minulla on koko kuukautisaikani ollut todella epäsäännölliset kuukautiset ja ne jäivät pois jo parin kilon pudotuksen jälkeen. En tahdo, että painoni nousee takaisin siihen kuin se oli vuosi sitten. Toivonenkä usko, että silloinen painoni olisi ollut setpointtini.
    Lopuksi vielä kysymys ruoan laadusta. En himoitsee suklaata tai muitakaan herkkuja erityisesti. Välillä tekee jotain mieli, mutta useammin pelkkiä pähkinöitä. Ovatko ne hyvää ruokaa paranemisen kannalta ja aiheuttavatko ne vatsan turvotusta? Olen lukenut, että suklaa ainakin on, mutta sitä ei yleensä tee mieli. Pähkinät ovat myös ns. terveellisiä joten ruokinko sh:ta syömällä niitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin, alipaino on suhteellinen asia, eli vaikka et olisikaan BMI:n mukaan kovin vaikeasti alipainoinen niin sä voit olla kehollesi todella vaikeasti alipainoinen. Eli älä jää liikaa kiinni siihen BMI:hin.

      Toiseksi, kuka sulle on sanonut, ettei kohdallasi ole tarpeen nostaa enempää kuin muutama sata gramma painoa viikossa? Ja miksi näin?
      Koska todellakin sun kohdalla on tarpeen nostaa painoa enemmän ja ehdottomasti syödä enemmän, koska kerrot kokevasi edelleen useita nälkiintymisen oireita.
      2000 kcal 14-vuotiaalle on tosi vähän, ja mä ehdottomasti kannustan sua nostamaan energiat 3000 ja yli.

      Mikä mua sun tilanteessa huolettaa on se, että painoa yritetään nostaa liian vähäisillä energioilla sekä edelleen liikkumalla. Tämä johtaa siihen, ettei kehosi pääse pois nälkiintymistilasta eikä muun muassa aineenvaihduntasi pääse toipumaan. Tämä taas on yksi lähes varma syy painon overshoottaukseen. Eli mitä vähemmän syöt ja ylläpidät liikuntaa painon normalisoinnin vaiheessa, niin sitä enemmän painosi tulee nousemaan lyhyellä aikavälillä eikä kehosi pysty toipumaan: kuukautiset eivät palaa, iho ja hiukset ja kynnet eivät toivu, sun sisäelimet eivät pääse toipumaan, aineenvaihdunta ei kiihdy, paino ei jakaudu, lihasmassa ei pysty kasvamaan. Mitä tapahtuu, niin painosi kyllä nousee ja kehosi kerää ylimääräistä rasvavarastoa seuraavan nälkäkauden varalle, koska se ei saa tarpeeksi ravintoa.

      Me emme voi päättää setpointiamme emmekä me voi kontrolloida painon nousun tahtia, koska me ei osata tehdä sitä, me emme ole tarpeeksi fiksuja siihen eikä tarvitse ollakaan. Sitä varten meillä on keho, joka tietää mitä ravintoaineita se tarvitsee (mielihalut), miten paljon energiaa se vaatii (EH) ja miten paljon painoa sen pitää saada takaisin voidakseen taas optimaalisesti.
      Pähkinöitä syömällä ruokit kehoasi ja täytät sen tarpeita, kuten aina mielihaluja noudattamalla, joten hyvä juttu!

      Laitan sulle tähän nyt postauksia luettavaksi:
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Aineenvaihdunta
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Painon%20jakautuminen
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Quasi-recovery
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Liikunta
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Extreme%20hunger

      Eli todella kannustaisin sua lisäämään energiat 3000 (mikäli olet yli 172 cm niin silloin 3200) kcaliin ja laittamaan liikunnan tauolle, koska sillä tavalla sä mahdollistat kehosi täyden toipumisen. Ilman painon korjaamista se ei tapahdu ja usko mua, sä et voi korjata painoa liian nopeasti. Sen sijaan liian hitaasti se voi tapahtua ja muutama sata gramma viikossa on niin hitaasti, että yhdistettynä 2000 kaloriin syntyy vaan enemmän vauriota ja energiavajetta.

      Poista
  5. Jatkona kysymykseeni en tunne juurikaan nälkää. Välillä harvoin olen nälkäinen, mutta se vaatii pitkän ajan ilman ruokaa. Joskus, kun on hyvää ruokaa tarjolla syön sitä, vaikka olen jo aivan täynnä. Lopuksi on todella huono olo ja oksettaa. Kerrat voin laskea sormilla ja välillä on aikaa. Onko tämä Extreme Hungeria vai jotain muuta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Miltä extreme hunger (EH) tuntuu? Onko se ahmimista?
      Se tuntuu siltä, että on nälkä ja pakko syödä vaikka ei ole nälkä, ja ei, se ei ole ahmimista!"
      Täältä:
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2016/10/alkuvaiheen-kompastuskivia-ja-niiden.html
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/p/faq-usein-kysytyt-kysymykset.html

      Kertomasi perusteella kuulostaa ihan siltä, että tuo syöminen on vain sun kehon luonnollinen ja paniikinomainen reaktio siihen, että se ei saa tarpeeksi energiaa. Se ei ole extreme hungeria, vaan se on selviytymismekanismi, vastaus aivan liian vähään energiaan.

      Nälkäsignaalien korjautuminen vaatii ruokaa ja aikaa, ja kun sä et kerran nälkää tunne, niin sinun pitää syödä mekaanisesti ja pakolla. Eli syöt kaikki ateriat välipaloineen, oli sitten nälkä tai ei. Tämä on ainoa keino herättää sun kehon nälkäsignaalit.
      Lisää:
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/N%C3%A4lk%C3%A4signaalit

      Eli lisää vaan reilusti ruokaa, niin tilanne rupeaa helpottamaan ja pääset eteenpäin tilanteessasi :)

      Poista
  6. Pitäskö turvaruuat ns.hylätä joksikin aikaa, että pystyy voittamaan pelot?
    Kun jos vaan syö niitä tuttuja turvallisia, päivästä toiseen, samalla kaavalla, niin onko sitä mahdollista miten voittaa oikeasti pelot ja syödä sitten kompensoimatta ja syyllistämättä uusia pelkoruuiksi kokemiaan ruokia? Ja sitten näitä pelkoruokiahan pitäisi syödä kyllä varmaan tovin aikaa useita useita kertoja, joka päivä tai päivässä monta kertaa, viikottain ym. riippuen ehkä ruuasta. Muttta kyllä totuttaa varmaan pitää ihan kunnolla vaan, että se pelko häipyy ja esim. siitä suklaasta tulee ihan vaan leivän veronen syötävä ja että sitä voi syödä vaikka joka ruuan yhteydessä ja joka päivä niin paljon kun huvittaa. Tai että pizza on suolanen ruoka siinä missä muukin pata, risotto, laatikkoruoka ym.ym.
    Kinkkistä on se, ett kun syö isomman satsin ja sit kolmen-neljän tunnin päästä uudestaan ja jos ei tunne nälkää, niin silti vaan annos mikroon. Joo,o testasin. Hyvin uuppos, vaikka aattelin ekaks, että ei mulla oikeestaan viel oo nälkä kun söin niin tuhdin aamiaisen, mutta kappas kun lautasellinen sapuskaa ja jälkkärit päälle uppos tuosta noin vaan. Ja tällä hetkellä jo aattelen, että välipala, välipala...sitä ei saa missata ja eikä päivällistä skipata. Iltapala se vasta tärkee onkin, lähes yöllä syöminen on nykysin oikein nautinnollista. Ihana hipsiä jääkaapille ja napata syötävää ja ottaa sitä mukaan sohvan nurkkaan, kun kattelee telkkua....:) Tästähän alkaa tulla hyvän päivän ja oman positiivisuuden löytäminen. Ehkä huolet pikku hiljaa väistyy kun vaan sisukkaasti uskoo siihen mitä tekee ja antaa mennä vaan. Ja erityisesti kun pääsee kompensoinnista ja syyllistämisestä. Ei syöminen on syyllistä touhua. höpsistä.
    Ja mäkin haluan kommentoida tuohon joidenkin ns. ammattilaisten antamiin kaloriaohjeisiin, että krittistä suhtautumista. Kyllä sh:laisen pitää syödä vaan niin paljon kun maha vetää piittaamatta jostain pikku nippeleistä, ei syömistä pidä sh:n rajoittaa vaan päinvastoin syödä tuhdisti.Muuten tän sairauden kanssa roikkuu iät ja ajat ja ajautuu häiriöstä häiriöön ja vaurioista vaurioon.

    Kysymys, miksi viestin lähettämisessä ilmenee usein outoja virheitä. Eli kun painaa julkaise nappulaa, ei tulekaan sitä tekstiä ollenkaan siihen laatikon yläpuolelle, että julkaistaan, kunn olette lukeneet....? Mikähän sitä vaivaa...koitanpa uudestaan...kun inhottavasti, jos on kirjoittanut pitkän tekstin ja sit se ei lähdekään...joutuu peruuttelemaan ees taas ja kopioimaankin tekstin ja kokeilemaan myöhemmin uudestaan tai jostain muualta. :)
    Kiitos:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä usko, että niitä kannattaa hylätä vaan nimenomaan laajentaa sitä ruokavaliota. Pidä turvaruoat mukana mutta tietoisesti lisää valikoimaa, kohtaa pelkoruokia ja pidä ne mukana ihan arjessa.

      Pelot on erittäin mahdollista voittaa, se vaan vaatii sen että ne kohtaa. Osa pelkoruoista voi olla sen verran vaikeita, että ne pitää kohdata monta kertaa jotta siitä tulee neutraali.
      Tärkeintä on se, ettet hylkää pelkoruokaa sen kohdattuasi, esimerkiksi pelkäät donitsia, syöt yhden donitsin ja jätät sen siihen, vaan lisäät sen sun arkeen ihan normaalina ruokana. Tällä tavalla sä pystyt syömään yhä monipuolisemmin ja laajemmin. Ja mitä enemmän sä kohtaat pelkoja, niin sitä helpompaa siitä tulee.
      Itselleni kävi niin, että kohtasin pelkoruokia ihan kahdesti päivässä joka ikinen päivä, ja lopulta lakkasin pelkäämästä jopa sellaisia ruokia, joita en ollut vielä kokeillut.
      Toki edelleen on muutama ruoka pelkoruokalistalla, mutta ne ei pelota mua enää kovinkaan paljon, koska tiedän selviytyväni niistä.
      Pelko on vaan tunne, ei mitään muuta, eikä ole adekvaattia pelätä ruokaa.

      Luepa noita aiheeseen liittyviä postauksia:
      http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Pelkojen%20kohtaaminen
      http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Pelkoruoat

      Hmmm.. enpä osaa sanoa tuosta kommenttihäiriöstä, koska sitä ei ole ainakaan itselleni osunut eteen. Ethän kirjoita liian pitkää kommenttia? Silloin tuohon tulee punainen teksti kommentin olevan liian pitkä (merkkirajoitus jotain 4000 merkkiä).

      Poista
  7. Mielihalut ja teot on mielenkiintoinen juttu.
    Tosi hyvä teksti tämä ja Heidin rasvan tärkeydestä kirjoitettu insta.
    Huippua. Rasva on elintärkeä juttu, me tarvitaan rasvaa, jotta aivot toimis kirkkaasti ja järkevästi.
    Ja komppaan kirjoittajaa, joka kirjoitti erilaisista himoista tai jos elimistö kaipaa jotain...hiilareita,niin sillon paljon pastaa, riisiä, leipää, pullaa, pizzaa, ym. ja rasva aah tottakai voita sinne sun tänne, ja rasvasia ruokia oikein himoitsee, että saa sitä rasvaa. Kastikkeet, paistokset, leivokset. Ja rasvan ja sokerin tyydytystä annan joka päivä suklaan muodossa. Myös jokin muu makea pala on ehdoton mulle. Usein himoitsen tuoretta pullaa tai marjapiirakkaa, juustokakkua ja nyt kesällä harvase päivä syön jäätelöä. Talvella en jädee niin syökään, koska tulee kylmä. Sit taas suklaata enemmän ja enemmän. Uuh. syöminen on huippukivaa. Toivottavasti teistä muistakin!?:)

    VastaaPoista
  8. Hei mulla kysymys liittyen siihen, että en ole enää kärsinyt sh:sta, mutta olen kyllä reilusti alipainoinen. Jäänyt vaan ns. sille tasolle. Syön monipuolisesti, usein ja paljon. Mutta olen siis hyvin hoikka. Voinko/pitäisikö syödä mielitekojen/MM:n mukaisesti ja yrittää saada painoa nousemaan? Onko hyötyä / haittaa?
    Voinko huoletta vetää EH? Välillä ihan älyttömät himot iskis, että tekis mieli sitä ja tätä, mutta...sit sosiaalisista syömistilanteista en välittäs yhtään. Mielummin syön yksin ja nautin siitä rauhasta syödä yksin, mitä vaan, miten paljon vaan ym.
    Sit herkuttelu, se on sitä, että välillä menee ja välillä ei. Mutta harkiten.
    Koskeeko tai voikohan MM-mielihalusyöminen toimia ja olla hyvä ratkaisu. Ja pitäskö himmata ns. terveellisiksi luokiteltuja ruokia ja ottaa mukaan enemmän rasvasempaakin ruokaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti voit nostaa energiamäärät 3000 kcaliin ja noudattaa mielihaluja. Miksi et voisi? Tällä tavalla sä pääset quasi-recoverystä eteenpäin, saat kehon toipumaan ja mielen toimimaan paremmin.
      Lue lisää quasi-recoverystä, jossa parhaillaan olet:
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Quasi-recovery

      En näe yhtäkään haittaa siinä, että sitoudut oikeasti real recoveryyn.
      Jos sulle iskee extreme hunger, niin todellakin voit huoletta syödä. Se on melkeinpä sellainen tila, ettei silloin juuri mieti voiko syödä, vaan silloin syödään. Kaikki eivät EH:ta koe, mutta silti sun on hyvä lukea aiheesta lisää.
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Extreme%20hunger

      Mitä ruokavalintoihin tulee, niin sun pitää laajentaa sun ruokavaliota. Ei sun tarvitse luopua mistään mutta ottaa lisää tilalle. Hiilarit ja rasvat ovat sun ystäviä nyt.
      Lisää aiheesta:
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Herkut
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Hiilihydraatit
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Rasvat
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2017/03/toivepostaus-mita-haittaa-on-alipainosta.html

      Voit nyt tosiaan nostaa energiamääriä, vilkaise vielä tuolta sivulta "MinnieMaud" tarkempi info. Tee listaa pelkoruoista ja lähde kohtaamaan niitä, ja ehdottomasti paneutua sosiaalisissa tilanteissa syömiseen, koska se rajoittaa kuitenkin arkeasi ja on hyvin tyypillistä syömishäiriökäyttäytymistä.
      Lisää sosiaalisista tilanteista täällä:
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Sosiaaliset%20tilanteet

      Vilkaise vielä sivut "Aloita täältä" ja "FAQ", saat sieltä lisää infoa miten edetä.
      Tsemppiä! :)

      Poista
  9. Onko sillä väliä syökö sitä 3000 kcal vai vaikka 4000 kcal, vaikka minimi ois vaan 2500? Pitääkö syömistä himmata ja rajoittaa, jos meinaa kalort paukkua mitä lie, vaikka mieli tekee syödä?
    Ja se, että eikös kaloreiden laskemisesta ja mittailuista pitäs päästä eroon, sehän ruokkii vaan syömishäiriökierteessä elämistä, jos miettii joka paikassa, mitähän tässäkin on kaloreita tai ei voi syödä kylässä tai ravintolassa hyvällä omalla tunnolla, jos ruokia vaan laskee.
    Mulla liikaa ruokakuvat ja ajaukset hallitsee päiviä. Välil aika puuduttavaa kun aikatauluttaa elämää ruuan mukaan ja kieltää tai rajoittaa sit asioita iteltään, jos aikataulut pettää.
    Ja mikä ihme siinä on, että miettii jopa sitä, mitä joku muu on syöny tai aikoo syödä. Ärsyttää kun osuin vahingossa sivulle, jossa yks ihminen mainosti vaan kaikkee -Tonta -ruokaa.ymmärtänette mitä tarkoitan. eli missään ei pitäs olla mitään. Herää kysymys, eikö ruuan pitäs maistua ruualta ja jos ei oo allergioita,niin miks luopua jostain, kun se tekis jotenkin ihmisestä paremman. Kun ei tee, eikä myöskän terveempää tai kuolematonta, noudatti hän sitten mitä dieettiä vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sun tekee mieli syödä yli minimin, syö yli mimimin. Jos sun tekee mieli vetää 5000 kcal päivässä, niin syö. Ei ole mitään syytä hommata ruokaa, koska sä tarvit kaloreita korjausprosessiin ja miten sun keho niitä saa jos ei ruoasta?

      Ja ruoan ajattelu on yksi nälkiintymisen oireista ja poistuu syömällä, aivan kuten postauksessa on kerrottu :)

      Ruoan mittailusta päästään pikkuhiljaa eroon toipumisen myötä. Usein se tapahtuu EH:n jälkeen, koska kehon energiatasapaino on jo parempi ja lisäksi nälkäsignaalit alkavat toimia. Mutta usein se pitää myös itse opetella.
      Aiheesta lisää tunnisteella "intuitiivinen syöminen".

      Lue aiheesta extreme hunger, löytyy tunnisteella "extreme hunger". Katso myös FAQ-sivu, siellä vastattu samanlaiseen kysymykseen paljon laajemmin. Ja noihin triggereihin katso postaus myös aiheesta, löytyy tunnisteella "triggerit".
      En pysty niitä tähän nyt linkkaamaan, mutta löydät kaikki tosiaan tunnisteita hyödyntämällä :)

      Poista
  10. MM:ää vai mitä? Olen ylläolevan tavoin vajaa kymmenisen kiloa alipainoinen tai bmi:n mukaan, setpointista en sit ihan tiedä. Mutta mulla alkoi muutaman vuoden tauon jälkeen taas toimia menkat, kun olen syönyt paremmin. Eli onko kroppa korjaantunut, jos menkat toimii? Nostaako painoa vielä ja syödä niin paljon kun mieli tekee ja enemmän? Vaiko - syön vaan, jos nälkä ja jos ei nälkä,mutta voisi tehdä mieli ruokaa, niin ei syö. Ikuisuus kysymys..säännöstellä ja suunnitella, vai elää mielitekojen ja halujen mukaan sallia kaiken ja ottaa ilo irti.
    Musta tuntuu esim.että mulla on nimittäin sellanen EH etiänen menossa, kun vaikka syön kuin paljon, ja maha täys, niin mä ajattelen vaan ruokaa ja aina tekis mieli vaan syödä ja syödä. Koko ajan mietin syödessä, mitä sit seuraavalla ruokakerralla söis ja mitä välipalaksi, illaksi ym.
    Miten ihmeessä siitä pääsee, ettei ramppais vaaˋàlla? Kun se on jotenkin piinaavaa ja ahdistavaa käydä nyt alvariinsa joka päivä toljaamassa tuliko eilisen jälkeen monta sataa grammaa, vai pysykö samassa vai mitä. Kun eikös sekin oo tarkotus, että siittä jatkuvasti kontrollista pääsis eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Joillakin kuukautiset eivät jää pois sairaanakaan joten sitä ei pidä automaattisesti yhdistää siihen onko keho balanssissa. Eli, oli kuukautiset tai ei, jos sinulla on rajoittava syömishäiriö, tarvitset runsaasti ravintoa, lepoa ja aivojen uudelleen treenausta pois sairaista ajatusmalleista."
      Lähde: https://freeyourrecovery.blogspot.fi/p/faq-usein-kysytyt-kysymykset.html

      Eli vaikka sulla menkat tulevat niin se ei tarkoita sitä, että kehossa on kaikki kunnossa. On varsin yleistä, että alipainossa kuukautiset tulee mutta ne on ns. unovulation periods, eli ovulaatiota ei tapahdu vaan keho pelkästään vuotaa verta. Itselläni kävi kerran noin ja olin silloin nenä-mahaletkussa pakkohoidossa. Joten ei, kehosi ei varmasti ole parantunut.

      Nosta ihmeessä ruoan määrää 3000 kcaliin, nyt sulla on todellakin lupa, oikeus ja määräys nauttia kaikista ihanista ruoista ja antaa kehon toipua!
      Tuo jatkuva ruoan ajattelu on yksi monista nälkiintymisen oireista, sillä sun keho yrittää kaikin tavoin laittaa sut syömään.
      Joten lisää ruokaa vaan!

      Käytkö joka päivä vaa'alla? Itselläni oli aikoinaan paha vaakariippuvuus ja siitä vieroittauduin niin, että kävin ensin joka toinen päivä, ja sitten koko ajan pidensin sitä väliä. Mun painoa seurattiin myös syömishäiriöyksikössä, joten tajusin lopulta ettei mun tarvitse seurata painoa. Alussa varsinkin painon seuraaminen voi olla äärimmäisen itsetuhoista toimintaa, koska paino voi nousta tosi paljon ja heilahtelee lukuisista eri syistä.
      Eri rupea tietoisesti jättämään niitä vaakavisiittejä vähemmälle, ja jos et ole hoidon piirissä niin kerta viikkoon riittää.
      Itse en nyttenkään käy vaa'alla kuin kerran viikossa ja se riittää.
      Eräs loistava käyttäytymispsykologi selitti mulle miten vaa'alla käyminen vaikuttaa suhun. Jos paino on noussut edes 100 gr, iskee ahdistus ja välitön yllyke muuttaa käyttäytymistä niin, jotta haluttu tavoite täytetään (eli painon pudotus). Jos paino on pysynyt samana, ahdinkotilanne iskee päälle mutta ei niin rajuna kuin edeltävässä esimerkissä. Jos taas paino on laskenut, tulee "hyvä tyttö" -olo, jonka jälkeen iskee välitön yllyke muuttaa käyttäytymistä niin, että saavutetaan taas se tavoite, eli painon pudotus.
      Koskaan se ei siis tuo hyvää oloa, vaan oli tulos mikä hyvänsä se ahdistaa.

      Muista, että vaikket tuntisi fyysistä nälkää, niin siitä huolimatta sun pitää syödä mekaanisesti kolme ateriaa ja kolme välipalaa päivässä (tai kaksi välkkäriä), mutta missään vaiheessa ei tarvitse pelätä sitä, että söisit "liikaa", koska sellaista ei ole olemassakaan.
      Saa syödä ja pitää syödä!

      Poista
    2. Niin on näköjään. Eilen esim.söin ihan ähkynä joka aterialla ja välissä ja söin niin mekaanisesti kun olla ja voi läpi päivän yöhön asti. Ooh. Teki vaan mieli, vaikkei nälkä. No piruuttaan kävin vaakalla. Ei grammaakaan lisää. Eli kyllä sitä vaan syödä saa ja pitää paaaaljon!
      Mul ol eilen esim.pizzat pastat,leivät,puurot,suklaat,jogurtit,keksei. Oli jälkkäreitä, välipaloi. Ja liikuntapuoli tosi minimi. Yhel koirakävelyllä ja muuten asiointikäppäilyä, kotihommia, töllön kattomista ja rentoilua. Kyllä oli hyvä fiilis mennä nukkumaan, kun oli hyvä olo.
      Niin toi vaakalukemien herättämä vaikutus on mielenkiintonen. Mulla nousu tietty herätti aiemmin epäröinnin, miten voi olla mahollista vaikka en paljon syöny, sit jos pudonnu tai pysyny samassa tuntee mielihyvää siitä, että mahtavaa mä tosiaan voin ja saan syödä melkosen paljon että paino ees vähän nousee. Että runsaaseen syömiseen se kannustaa ja tiedostaa, että herkut voi pitää huoletta kehissä myös terveenä! Ja iloitsen myös jo nykyään painon nousustakin. Koska haluan tervehtyä ja näyttää kauniimmalta kun luuviululta jota toljataan, ja jolle koko ajan kuittaillaan ylilaihuudesta. Mä puustaan nyt tosissaan! Syödähän tässä pitää kaikkee vaan, niin usein kun haluttaa. Niin mun terveet kaveritkin tekee. Eikä tosiaan oo ylipainosii. Vetelevät munkkeja, hamppareita,sipsei ym.ja hyvältä näyttävät ja voivat hyvin!!!

      Poista
  11. MIksi jotkut ottaa kantaa niin kärkkäästi ja tuomitsee MM:n?
    Tää on parasta mitä syömishäiriöselle voi olla ja tarjota.
    Tietoutta vaan pitäs saada lisää, monelle näämmä niin vieras asia.
    Liian tiukkapipoiset atsit ei oikein tunnu toimivan ja aiheuttaa ainakin mun tuntemilla kierteitä ja uusia häiriötä. Pelkoruokia esim. jää liikaa ja syöminen hyvin rajoittunutta. Inho katsella ja kuunnella sellaista, kun kielletään itseltä mielihalut ja teot.Pidetään itseä kurissa ja rangaistuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... Veikkaan syitä löytyvän yhtä monta kuin on syyllistäjääkin. Mutta karrikoiden olen huomannut tämän jakautuvan kahtia: on ne, jotka ovat kokeilleet ja on taas he, jotka eivät ole kokeilleet ja jotka tuomitsevat heti.
      Ensimmäisen mä ymmärrän, kuulun itse siihen joukkoon jolle ateriasuunnitelmat eivät ole koskaan toimineet.
      Mutta toinen porukka... miksi ihminen tuomitsee jonkin, josta ei tiedä mitään? Onko taustalla pelko? Epätietoisuus ainakin, ja ehkä tähän liittyen kontrollin menettämisen pelkoa. Usean suusta olen kuullut sanottavan, ettei voisi koskaan toteuttaa MinnieMaudia, koska ei voi olla liikkumatta kun rakastaa urheilua.
      Mutta voin melkeimpä todeta tämän olevan täysi tekosyy; jos ihminen jotain urheilua niin rakastaa, niin ihminen voi ottaa siitä taukoa ja hoitaa itsensä ja kehonsa kuntoon.
      Mutta jos taas addiktio on niin syvä, että se ajaa tuomitsemaan asian X addiktionsa takia, niin tämähän on varsin selvä juttu. Pelkoa... tuntemattoman pelkoa? Varmasti on muutakin, mutta kun itse mietin omista lähtökohdista, niin kyllä mä tunsin pelkoa aloittaessani MM:n ensimmäistä kertaa.

      Ennen mä itse kouhkaannuin sellaisista ihmisistä, jotka tuomitsi tämän metodin ja elivät selvässä quasi-recoveryssä pupuneväitä vedellen saliselfieitä postaillen, ylläpitäen alipainoa. Mutta enää en jaksa edes välittää. Miksi välittäisin? Ihminen tekee itse omat valintansa. Ja olen nähnyt niitäkin tapauksia, että pitkään quasi-tilassa elettyään ihminen havahtui siihen valheelliseen elämäänsä, siihen feikkaukseen, ravistautui hereille ja halusi itse ruveta toipumaan. Joten kyllä siinä on se ihmisen oma halu muuttua kans pelissä mukana.

      Nykyisin mun henkilökohtainen mielipide on se, että rajoittakoot muut ruokaansa, kunhan mulle ei sitä tulla esittämään. Mä syön mielelläni muiden kakut ja vaikka hekin, jotka siitä mulle saarnaavat! ;D

      Poista
  12. Joko aloitit MM:n? Pelkäätkö yhtään kuinka korkea sinun setpoint on tällä kertaa? Kestäisitkö jos se olis lähempänä bmi 24-25?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäyksiä olen jo tehnyt, se onkin ollut se helpoin puoli hommassa :)

      No, en mä tiedä onko pelko oikea sana kuvaamaan sitä. Tokihan se mielessä pyörii, että mitä jos. Mitä jos mun setpoint on taas 5 kg korkeampi.
      Mutta mitäs sitten? Ei se ole maailman loppu, ja jos näin tapahtuu niin se tapahtuu koska mun keho näkee sen parhaimmaksi enkä mä sitä syytä. Mä itse olen tämän aiheuttanut, ja mä tiedän että mä pystyn myös sen asian työstämään ja hyväksymään.
      Vaatiihan se pirusti radikaalia hyväksyntää ja konkreettista ajatusten ja toimintamallien muuttamista, mutta ei se missään nimessä mahdotonta ole.

      Poista
  13. Hyvä Heidi. Pizzaa, yes. Lisää vaan kaikkee niin että kroppa vahvistuu. Ei pizza oo sen kummempaa kun muukaan ruoka!
    Yritä himmata joo sitä liikuntaa. Alat aistia ja ihastella, nautiskella.
    Toivottavasti oksentelutkin jää pian kokonaan pois.
    Mä oon syöny tänään kans ihan ähkynä...
    Ihan ihme...mut vaan tekee mieli uutta ja uutta ruokaa. Liikunta on paha rasti, mut käy ruuan jälkeen kuunteleen musaa, lepäileen rentoutuen piikkimatolle ym.tai katteleen jotain kivaa töllöstä, lueskeleen rentoa lukemista.... Niin menee se pakko olo ohi...ja lisää ruokaa sit taas tovin päästä.
    Suolasta makeeta suolasta makeeta...mitähän sit taas ottas:) vaikka popparit mikroon ja irttiksiä.
    Jaksuja ja tosi tosi paljon tsemii!

    VastaaPoista
  14. Onko sulla Heidi menkat toiminu koko ajan vai jääny pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvella ja keväällä, mutta ei enää vähään aikaan.

      Poista
  15. Mitä mieltä sä oot näistä "vehnätön,sokeriton,rasvaton,suolaton,munaton,maidoton ym.ton-ton tyypeistä?
    Aika ristiriitasta jättää elintärkeitä energialähteitä pois ruokavaliosta vaan ns.huvin vuoksi.
    Kuka voi syödä koko ajan "pelkkää" kaalia ja paprikaa ym.ja raakasuklaata. Ja väittää vielä, että on hyvää.
    Ilmankos on sit osteoporoosia, kalsium, kalkki , ym.vitamiinien puutoksia, kun ei syödä monipuolisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ton-ton-ruokavalioista en juuri jaksa välittää enää. Toki ymmärrän allergiasyistä tehdyt rajoitukset, sillä joudun itse syömään laktoositonta ruokaa. Mutta tuo ns. huvin vuoksi vedetty ton-ton saa mut nykyisin lähinnä hymähtämään. Siinä kun vetelevät kaalia ja papuja ja turvottelevat, jääpähän mulle enemmän parempaa evästä ;)

      Poista
    2. Sama linja. Inhottaa. Kieltäytyjät , nirsoilijat ilman allergioita on ihan syvältä.

      Poista
  16. Mites kun kohtaa pelkojaan, syö jotain päivittäin ja sitä on saatava sit joka päivä, kun tottuu, totuttaa ja alkaa himottaa.
    Niin sitä tulee riippuvaiseks, eikä vaan haluukaan olla ilman ko.ruoka-ainetta eikä luopua siitä, koska se on vaan niin hyvää, niin sitä on sit saatava syödä.
    Mitenkäs siitä sitten vieroittamaan itsensä ettei koko ajan samaa haluis ja söis.
    Pitääkö pakottaa vaan sit jossain kohtaa luopumaan ja kieltäytyä/pitää "paussi/lakko". (esim.joku juusto,keksi,makeinen,ym.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoka ei tee ihmistä riippuvaiseksi, ei etenkään RED-potilasta.
      Syy siihen miksi sen voi tuntea noin on se, että yksilö on pitkän aikaa kieltänyt ruoan itseltään, ja kun sitä sitten saa, niin sitä on saatava koko ajan. Täysin, täysin normaali ja luonnollinen reaktio, ei mitään huolta eikä missään nimessä pidä vieroittautua ruoasta.
      Kun sun keho on saanut tarpeekseen siitä ruoka-aineesta, niin se alkaa himoita jotain muuta. Joskus se vie kolme päivää, joskus kolme viikkoa, joskus puoli vuotta. Itse himoitsin riisipuuroa pari kuukautta joka päivä ja maapähkinävoita söin yli puoli vuotta joka päivä eikä se johtunut mistään riippuvuudesta vaan siitä, että mun keho tarvitsi niin paljon energiaa ja rasvaa korjatakseen muun muassa hermoston ja aivot, että ei ollut muuta vaihtoehtoa.

      Jos ruoka, esimerkiksi sokeri, aiheuttaa riippuvuutta, niin miksi ihmiset eivät ole omenariippuvaisia, tai mandariiniriippuvaisia? Niissä on hedelmäsokeria ja paljon hiilareita, joten niiden pitäisi kans aiheuttaa riippuvuutta.
      Mutta ei, ne ei samalla tavalla aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää kuten esimerkiksi narkoottiset aineet.
      On totta, että hiilihydraatit nostavat mielialaa, koska ne buustaavat serotoniinin tuotantoa.
      Mutta totta ei ole se, että syntyy riippuvuus johonkin himottuun ruokaan. Ruokaa himoitsee siksi, että sen on itseltään kieltänyt pitkään, ja jos sä lähdet lakkoilemaan, niin tästä syntyy entistä pahempi ongelma.

      Syömällä se himo poistuu.

      Poista
  17. Suklaa on kyllä himo ruoka. Sitä voi kyllä syödä kuinka paljon vaan, eikä kyllästy! Mutta kokonaan siitä en kyl aio luopuakaan. Vaik välil tuliskin pitempiä taukoja. Nyt sitä menee levytolkulla eli vähän enemmän kun ns.normirytmissä, mutta sillä ei liene väliä?
    Liekö suklaan puute tosiaan, kun kroppa sitä janoaa niin paljon. Ja tuleehan siin samalla se mielikin tyydytettyä. Ja sehän se tärkee pointti onkin. Riippuvainen tai ei, suklaa on suklaa ja tekee vaan hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suklaassa on hiilihydraatteja ja rasvoja, joita keho tarvitsee kipeiten toipumisprosessin aikana, eli täydellistä sh-parantujan namia! :)

      Poista
  18. Luin juuri yhestä artikkelista, että mitään lakkoja ja kuureja ei pitäs tehdä, niillä vaan kiusaa ja tekee hallaa itelleen. Paree pitää kaikki syötäväksi kelpaava ruoka omassa ruokavaliossa ja valita sieltä kulloinkin tilateeseen sopivat pöperöt, niin ei vaan tartte lakkoilla. Kaikilla on paikkansa, aikansa, tarpeensa ja tilansa.

    VastaaPoista
  19. Mitkä on Heidi sun suosikki nameja?
    Entä muita makeita?
    Eiks oo niin että makeat kuuluu elämään eikä niiden käyttöä tartte lopettaa?
    Herkkuperse mikä herkkuperse, mä rakastan kaikkee makiaa ja sillä siisti. Ihana mennä jonneen kauppaankin kun paistopisteeltä tuoksuu tuoreilta vastapaistetuilta paakkelseilta. Nami! Tai kahvilan herkut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempparit lienee hedelmätoffee ja eri suklaat, mutta vaihtelee aika paljon. Ja ilman muuta makeat ja suolaiset namiskat kuuluu elämään!

      Poista
  20. Ihanaa, tuun näistä niin iloseks, että on muitakin makean ja rasvasen ruuan ystäviä, kun mä. Kun niin moni karttaa kaikkee hyvää.
    Jääpä juu tosiaan sit meille enemmän puputettavaa! Greit.

    VastaaPoista
  21. Voi Heidi, miten mulla on kans jotenkin apaattinen ja levoton, erittäin ahdistunut fiilis. Syön kyllä ja nautin syömieestä, mutta olo on muuten inhottava. Esim.kropasaa outoja tuntemuksia ja sydämen muljuamisia. Inhottaa ja hermostuttaa. En ees tiiä miks näin? Ja miks just mulla tällasta päivstä toiseen.
    Tuntuu niin epäoikeudenmukaselta.
    Syö ja olo onkin paha. Aattelin mennä lekuriin jutteleen tilanteestani. Tähän täytyy saada jotain apua. Ehkä jotain lääkitystä pohdittava

    Mut koiteen ny syödä ainakii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, mä en osaa sanoa. Jos tietäisin niin kyllä mä kertoisin :/

      Juttele lääkärin kanssa ja pohdi asiaa sun terapeutin kanssa, koska mulle tuli sellainen olo, että jotakin ehkä yrittää tulla nyt pintaan. Jotakin käsiteltävää asiaa. Se ikävä puoli tässä refeedingissä on, että aiemmin syömishäiriöllä tukahdutetut asiat pulpahtaa pintaan. Välillä ne esiintyy hyvin epämääräisinä fyysisinä oireina ennen kuin niitä pystyy itse edes tunnistamaan.
      Mutta se kaikki lähtee ravinnosta, ja on ihanaa kuulla että sä nautit syömisestä, koska syömisestä pitääkin nauttia, ruoasta pitää nauttia!

      Paljon toivotan sulle tsemppiä matkaan, ja tule päivittelemään kuulumisia! :)

      Poista
    2. samaa sulle toivon, että fiiliksesi myös paranee ja negatiiviset ajatukset, liika liikunta ym. kaikkoavat ja pääset taas nauttimaan elämän iloista.:) Ja lisää säkin ruokaa, niin olo alkaa koheta ja ne kalium ym. arvot.
      Niinpä nää on varmaan meillä nyt just noita henkisen puolen juttuja ja sit ne myös ryöpsähtää fyysisinä oireina. Ollaan niin kokonaisvaltainen paketti..etupuolella tuntuvat kivut voi tulla sisältäpäin, takaa tai päästä ja mitenpäi vain. ON tää niin mystillistä.
      Mutta tsemii ja täytyy juu kirjotella taas, miten olo kohenee, mindfulnesii vissiin kans otettava ohjelmaan ja keskityttvä muuhun kun kehon kuunteluun.

      Poista
  22. Hei joko oot maistanu Hoviruuan kasvispiirakkaa? Mä tein nyt sen ja voitto tuli ja lisäsin sinne väliin viel omia juustoja ja tein lohkoperunoita. Hyvvee ol.
    Ens viikolla haastetehtänä ostaa sit kalapuikkoja, ranskalaisia ja valkosipulivoipatonkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole vielä maistanut, olin jo ehtinyt unohtaa koko kasvispiirakan.
      Tällä hetkellä mielessä on Arnoldsin täytetty bageli ja tonnikalasubi, niitä olenkin himoinnut jo jonkin aikaa. Ehkäpä kokeilen ensi viikolla? ;)

      Poista
    2. No juu, tonnikalasubi, mee ehottomasti syömään. Mä ainakin ihastuin ja on mun suosikki. Arnoldsin bagelit...hmm. siinäpä mullekin jossain kohtaa tutustua mitä kaikkee niissä on. Ja hei jälkkäriks niit munkkeja, vaikka mukaan kotiokin. ) Ne on kyl suussa sulavia.Tosin aikaa itelläkin, kun sellast viimeks maistoin. Vaihtoehtojakin taitaa olla nykysin vaikka mitä.
      Pizza ja oikea grillin hamppariannos vois kyllä olla kans kohta syötävä, koska niin on mieli tehnyt tovin aikaa. :) Etenkin kun on nähnyt, kun naapuri hakee tämän tästä kebab-kioskilta kaikenlaisia herkkusyötäviä.
      herahtaa jo ves kielelle.

      Poista
  23. Mulle tuli mieleen, että aika monetkin henkisen/psyyken jutut ilmaantuu ja näyttääntyy fyysisinä oireiluina. Jos tutkailee liikaa itseään ja kuuntee ja tarkkailee esim. koko ajan kroppaansa, ei luota itseensä, tai esim.epäröi erilaisia asioita, ja mietiskelee liikaa, niin pukkaa kroppa vippaamaan kierroksille.
    Monille iskee paniikkikohtauksia, ahdistusoireita, kuten kuumotusta, aaltoiluja, jomotusta, kihelmöintiä, pistelyjä, puristuksia, rintatuntemuksia,nivel-ja lihaskipuja, vapinaa, tärinää, pelkotiloja, puutumista ym.ym.ym. siis monenlaisia tuntemuksia, jotka voi sitten häiritä joka päiväistä arkea. Mutta onhan näihinkin apua saatavilla terapiaa, rentouttavaa/rauhoittavia lääkityksiä, rentoutusharjoituksia ym.. Mikä sitten kenellekin toimii ja auttaa. Voi joutua ottamaan kaikkia mahollisia apuja ja kesto voi olla myös yksilöllistä kuukausista vuosiin. Mutta toivoa on, kyllä apua kannattaa hakea eikä ainakaan yksin jäädä liian kauanks aikaa murehtiin. Niin asiat ei pahenis. Henkiset ongelmat on usein haastavia ja voi vaatia pitkiä hoitosuhteita.
    Ja muuten vielä mikä tuli mieleen, niin vaihdevuosioireet. Nehän alkaa hyvin yksilöllisesti myös joillain jo alle 40-vuotiaanakin, mutta kaiketi keskimäärin siinä 45- vuoden jälkeen. Ja niissähän on sit kaikenlaista fyysistä oiretta kuumista ja kylmistä aalloista, sydämen tykyttelyyn ja hermostuneeseen mielentilaan.

    VastaaPoista
  24. Hei Heidi mikä se sun maistama Questbar oli, mistä instas mainitsit, että oli kauhee?

    Ookko maistellu noit täytettyjä kolmioleipiä? Mä nappasin tänään välipalaks vuohenjuusto-tomaatti leipäset. Olipa hyvä, ja laiton sille viel lisukkeitakin...ja makea,makeaa jälkiruuaksi,tottakai.
    Oi että mä kans odotan kun kuuta nousevaa kaikkien joulukonvehtiboksien saapumista.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öööö.. toinen oli cookies & cream ja toinen oli se cccd. Aikoinaan vetelin paljon noita Questejä ja tein mun henkilökohtaiseen blogiin ihan vertailunkin niistä :D Voitin instassa eräässä giveawayssä kaks laatikollista Questejä, ja kyllä mun ehdoton lemppari on edelleen pumpkin pie. Sitä ei vaan ole (koskaan ollutkaan) Suomessa myytävänä :/
      Noissa Questeissä on itselleni huono juttu ne polyolit, sokerialkoholit, joilla korvataan sokeri. Mietin ensin sitä kuidun määrää mutta totesin sitten, että ne polyolit ne turvottavat ihan jäätävästi. Söin nimittäin kahta eri proteiinipatukkaa peräkkäisinä päivinä (Questbar ja sitten Leaderin SoftBar), molemmissa saman verran kuitua mutta softeissa ei lainkaan polyoleja, eikä softit turvottaneet lainkaan.

      Olen aina välillä syönyt kolmioleipiä ja haluaisin kokeilla tuota vuohenjuusto-tomaattia (vai oliko se mozzarella-tomaatti?), mutta olen tomaatille yliherkkä enkä siitä muutenkaan tykkää, joten siksi se on jäänyt hyllyyn. Suosikkini taitaa olla tonnikala. Toinen tosi hyvä on graavilohirieska, joka on myös tuollainen kolmioleipä mutta rieskasta tehty, ja välissä on muun muassa graavilohta ja kananmunaa. Tosi hyvää!

      Ja oi että, kyllä ne joulukarkit viimeistään ensi kuun lopussa tulee kauppoihin! Pitääkin ihan huvikseen katsoa miten aikaisin ne kauppoihin ilmestyy :D

      Poista
  25. Mikä Heidi sulla olo ja miten nyt voit?
    Onko päivittäin rytmäreitä/muljahduksia sydämen huitamilla/rinnassa/kaulassa ym.?
    Oksenteletko?
    Oletko saanut liikutaa kuriin?
    Joko alkaa muuten ruoka maistua ja lisääntyä kaikin puolin?
    Tuntuuko olo muuten miltä, puristaako ja ahdistaa vai oletko rentoutunut?
    :)
    Nautinnollista päivää sinulle:)
    Minäpä lähden hemmottelemaan itseäni, eli olen tilannut kampaajan. Näitä ihminen kyllä tarvitsee, hierontaa, kasvo-,jalka-,käsihoitoja, kampaajaa, rentoutumista, ravintolassa syömistä, mitä näitä nyt on, millä panostaa itseensä ja omaan hyvään oloon ja nautintoon!
    Kampaajan jälkeen herkkusumpit:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvin mulla menee, KAT-koulutus on mulle ihan uskomaton lahja, joka oikeasti mua puskee eteenpäin! Oikeasti, en tiedä mitä tekisin ilman sitä enkä missään nimessä aio haaskata tai vaarantaa sitä!
      Fyysinen kunto on ollut ihan ok, ehkä vähän jotain pöpön poikasta yrittää tehdä tuloaan. Tympii se, että mulla ei yleensäkään nouse kuume eikä oireet ole rajuja, vaan oireet on lieviä ja pöpö jyllää pitkään. On sellainen puoliksi sairas -olo. Tulisi jokin tauti kunnolla päälle ja menisi sitten ohi, se olisi huomattavasti siedettävämpää!

      Recoverywinejä olen tehnyt useana päivänä ja se tuntuu aika makealta, kun pystyy itsensä voittamaan ja se aina kannustaa haastamaan itseään enemmän ja enemmän, ja tosiaan mun ultimate fearfood -listalta on nyt se subi viivattu yli! :D
      Mä en koe oikeastaan minkäänlaisia epämääräisiä fyysisiä olotiloja tai ahdistuneisuutta, ei purista, ei pistele tai mitään muutakaan. Toki ainoat ahdistuneisuudet liittyy nyt syömishäiriöön, eli seurassa syömiseen mutta sille tulee nyt todella paljon altistumista ja toisaalta se ei ole mikään iso juttu mulle enää.

      Eli voisin varovaisesti sanoa, että parempaan suuntaan tässä mennään! :)
      Kiitos sinulle!

      Poista
  26. Mie en voi kyllä ees syödä noita kaikenmaailman protskupatukoita, koska monet sisältävät soijapapua, soijajauhoja ym. ja ne vasta saa kohtaukset aikaiseksi. Ihan hirveet kutinat alkaa ja sit yskitään keuhkot pihalle. Vaikka joku patukka vois olla hyvänmakunenkin, niin en kyllä enää osta. Suklaata mielummin, on se parempaakin!

    VastaaPoista
  27. Hei,
    nyt maraboun suklaalevyjä ostamaan....ainakin meilläpäin taas hyvät setti-tarjoukset:) Vaikka mä kyllä ostan kaikkea suklaata oli tarjouksia tai ei. :):)

    Sit hei onko kellään kokemusta tai ihan vaan tietoa ym. paniikkihäiriö ja ahdistus lääkityksestä.
    Mä oon joutunu nyt ottamaan bentoihin kuuluvaa paniikkia/ahdistusta lievittävää lääkettä päivittäin jo ainakin toista viikkoa, kun keväällä tarvittaessa muutamina päivinä samoin kun viime vuonna silloin tällöin ja tarvittaessa parina kolmena päivänä tai viikon/parin ajan. Kunnes olotila lievittyi.
    Niin kysymys, että tuleekohan näihin riippuvuus, kannattaisiko vaihtaa johonkin toiseen ylläpito/estolääkkeeseen. Ja mitä suosittelisitte?
    Hyvä lääkehän tämä on, mutta kun paketteja menee ja menee ja toisaalta en haluisi syödä koko ajan lääkettäkään, mutta jos rinnassa kourii, niin pakkohan se on.
    Antakaapa vinkkejä miten ahdistuksesta ja jännitysmäisestä olotilasta pääsee eroon?
    Mitä lääkkeitä kannattaa mennä kyseleen?
    Onko Heidi sulla ollu/on ahdistukseen lääkkeitä?
    ENtäpä Vuokko kokemusta erilaisista lääkkeistä, kun sulla sitä kaksisuuntaista mielialaa ym.? mitkä siis auttaa ja hyvin siedettäviä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee ostella lisää suklaata sitten kun taas ne kovemmat mielihalut niihin tulee :)

      Olen itse aikoinaan syönyt bentsoja ahdistukseen ja paniikkiin mutta ei niistä yhtään pitemmällä tähtäimellä ole mitään hyötyä, riippuvuutta vaan kasvattaa. Itse nykyisin syön ketiapiinia iltaisin ja se on riittävä. Kymmenen vuoden lääkekokeilujen jälkeen on saatu lääkitys kohdilleen ja todella minimaalisiin määriin ja olen nyt tähän tyytyväinen.
      Sun pitää keskustella aiheesta sun hoitavan lääkärin kanssa mutta itse suosittelen vähän katsomaan sun arkea, koska sieltä usein löytyy niitä ahdistusta ylläpitäviä tekijöitä.
      Ensinnäkin mikä on sun syömishäiriön tilanne, oletko aliravittu? Syötkö riittävästi? Lepäätkö riittävästi? Oletko miten stressaantunut? Hääräätkö jatkuvasti ympäriinsä kykenemättä rentoutumaan?
      Liikunta on terveelle - korostan nyt TERVEELLE - ihmiselle hyvä juttu mutta silloinkin se nostaa elimistön stressitasoja, jotka sitten ravinnon ja levon myötä palautuvat ja keho vahvistuu. Mutta jos yksikin palikka puuttuu kuvasta - esimerkiksi riittävä ravinto - niin keho ei pysty toipumaan. Eikä tarvitse edes urheilla vaan häärääminen kuormittaa kehoa ihan yhtä lailla, varsinkin yhdistettynä aliravitsemukseen.
      Ja aliravitsemus taas itsessään aiheuttaa ahdistuneisuutta, masennusta ja pelko- sekä paniikkitiloja. Eli ne ovat nälkiintymisen oireita.
      Oletko lukenut niistä?
      http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/N%C3%A4lkiintymisen%20oireet

      Eli ensimmäisenä tarkista kulmakivet: ravinto ja lepo ja rentoutuminen. Oman ravitsemustilan aliarvioi aivan liian herkästi mutta keho ei valehtele koskaan.
      Sitten kun olet saanut ravitsemustilaa kuntoon, niin pystyy jo realistisemmin miettimäänkin jonkinlaista lääkitystä, koska ei aliravituissa aivoissa ole edes sitä vastaanottajaa, joka käsittelee lääkkeen. Tässä kohdassa pahoittelen nyt tätä mun köykäistä selitystä, sillä en millään muista hienoja termejä noille, joten jouduin nyt aikalailla karrikoimaan :D :D

      Itse olen päässyt noista olotiloista hyvinkin eroon ja nykyisin osaan hallita ne hyvin terapiassa opittujen taitojen ansiosta. Niinkin yksinkertainen ja tylsä juttu kuin hengitys tekee ihmeitä, nimittäin pallea hengitys ja based breathing. Edellisen postauksen kommenttiketjussa olikin tästä useasti puhetta, joten vilkaisepa sieltä :)
      TIP-taidot auttavat myös sekä ahdistuksen hallintakeinot, niistäkin löytyy postaukset:
      http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Ahdistus
      http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Hallintakeinot
      http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/TIP-taidot

      Lääkitys on sellainen, että se pitää vain itse kokeilla ja löytää sopiva. Mikä yhdelle sopii, ei sovi toiselle. Olemme kaikki niin yksilöitä. Mutta siitä huolimatta että sinulle löytyy lääkitys, joudut silti opettelemaan keinoja hallita olotiloja, eli joudut opettelemaan taitoja. Taistelin itse paljon tätä vastaan aiemmin: miksi opettelisin mitään kun kerran lääkitys auttaa?
      Mutta lääkitys harvoin on lopun ikää ja se on vain laastari, se hyvin harvoin hoitaa ongelmaa. Totta kai eri sairauksiin on pakko olla lääkitys, kuten bipo, skitsofrenia tai skitsoaffektiivinen häiriö, mutta puhuttaessa esimerkiksi ahdistuksesta lääkitys hoitaa vain oiretta, ei syytä.

      Toivottavasti olet puhunut/puhut tästä terapeutillesi/lääkärillesi, koska onhan tämä tosi rankkaa yrittää yksin räpeltää läpi ja tarvitset tähän apua ja tukea.

      Poista
    2. Moikka,

      komppaan tässä Heidiä, eri lääkevaihtoehdoista kannattaa ehdottomasti jutella oman lääkärin kanssa, on niin yksilöllistä mikä sopii kenellekin ja tuleeko sivuvaikutuksia ja millaisia. Itse olen käynyt läpi monta eri lääkettä, osa ei ole auttanut ja sen vuoksi lopetettu. Tällä hetkellä ahdistukseen ja nukkumiseen on lääkkeet ja mielialoja tasaamaan yksi valmiste. Kuten Heidi sanoi, on tosi tärkeää opetella hallitsemaan oloja myös lääkkeettömästi. Voimia sinulle!

      - Vuokko

      Poista
  28. Vuokolle kans voimia ja tsemppiä.
    Toivottavasti voit hyvin ja olet tainnuttamassa sh:n. Kuinka sinulla menee ja miten voit?
    Oletko vielä paljon alipainoinen, entä syötkö kaikkea, miten onko pelkoruokia valloittamatta?
    Onko sinulla näitä sydän oireita, mitä tosi monella on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti!! <3
      Olen kyllä hyvällä mallilla sh:n taltuttamisessa, olen ihan normaalipainoinen eli sen suhteen on ihan hyvä tilanne. Liikunnan kanssa tuli vähän haasteita kesällä mutta senkin uskon saavani kitkettyä pois. Tällä hetkellä on rauta-arvot pielessä ja olen aika väsynyt mutta toivon että nekin saadaan kuntoon. Käytän rautalisää. Syön kaikkea kyllä, olen juuri tänään lähdössä pizzalle ja se tuntuu vain mukavalta! En kyllä oikein keksi että mikä olisi ajatuksen tasolla vaikea syödä.. Kaikki kyllä menee :). Sydänoireita ei onneksi ole, välillä hiumaa kun nousee pystyyn eli ehkä verenpaineen kanssa pientä haastetta kuitenkin. Pääosin siis menee ihan hyvin ja tasaisesti mutta ajatustyötä pitää vielä tehdä itsensä hyväksymisen eteen.

      - Vuokko

      Poista
    2. Oi. Hienoa kuulla, että Vuokko sinulla menee niin hyvin. Ihan liikutuin:)
      Ja saat kyllä olla onnekas, että olet lähes voittanut sh:n.
      Ajatustyö tosin juu on varmaan sitä työläintä vaihetta. Pään ja sisäisten ajatusten kanssa tässä itekin taistelee.
      Mutta tuokin, että sulla ei oo sydänongelmia, niin ihan mahtavaa.
      Voi kun itekin sais tuollasen tilanteen ja sydän ei muljuttelis ym.koko ajan.
      Se on niin ikävän tuntusta.

      Heidille jaksuja myös ja taistele lujasti. :)

      Poista
    3. Voi että, kiitos <3!

      Tsemppiä ja hyvää syksyä,

      - Vuokko

      Poista
  29. Mikä on teidän suurinta intohimoa?
    Lempi ruokaa ja lemppari makea leivonnainen?
    Entä mieluisin ajanviete, jos liikunta jätetään nyt pois?

    VastaaPoista
  30. Minkä niminen kirja se Heidi on josta kuvaat pätkiä instastoryyn? Kiinnostaisi lukea kyseinen kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tänään se oli Lupa syödä.
      Mutta koska nuo kirjat vaihtelee ja kuvailen eri kirjoja, niin kysy suoraan instassa niitä, sillä tavalla tiedän mitä tarkoitat ja pystyn myös muistamaan sen.

      Poista
  31. Olette hyviä kirjoittamaan ja tosi hyvän tuntuinen blogi! Siitä kiitos teille! Paljon on asiaa, mutta kiinnostaisi kuulla onko teillä kummallakaan positiivisia kokemuksia osastohoidosta? Ja millaisissa tilanteissa se olisi mielestänne hyvä syömishäiriötä sairastavalle ja millaista se tulisi teidän mielestä olla? Tuntuu siltä että monella on negatiivisia kokemuksia juuri osastohoidoista, joten läheisenä en tiedä onko juuri sairaalahoidon ehdottaminen järkevää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista sanoistasi! :)

      Itselläni on pari ihan hyvää kokemusta osastohoidosta. Toinen oli ihan ensimmäinen kerta osastolla, jolloin mulla oli motivaatiota toipua, ja toinen oli lähes puolen vuoden mittaiselta intervallijaksoilta avo-osastolla. Mutta enemmän on negatiivisia kokemuksia ja kaikkein huonoin kokemus on Helsingin yksityisestä Syömishäiriökeskuksesta, Elämän Nälkään Ry:stä.
      Omat huonot kokemukset johtuvat useista eri seikoista ja yksi on ollut aivan liian pienet ateriasuunnitelmat sekä rankaisuna ruoan vähentäminen mikäli paino nousi lääkärin ja hoitajien mielestä liikaa viikossa. Olen hyvin pienikokoinen, joten atsini eivät koskaan olleet yli 2000 kaloria, ei edes ollessani hyvin alipainoinen ja -ravittu. Nälkä oli aina kova mutta minulta kiellettiin kaikki ylimääräinen ruoka ja vedottiin siihen, että paino nousee niin kivasti tuolla vähällä määrällä, ettei ole mitään syytä lisätä ruokaa. Tämä oli osoitus vaan siitä kuinka ammattitaidotonta syömishäiriöiden osastohoito oli ainakin tuolloin ennen vuotta 2010. En tiedä onko Oulussa käytännöt sitten muuttuneet.

      Kaikille ei sovi osastohoito mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Mikäli ihmisen henki on todella vaarassa, niin silloin tulee kyseeseen jo vastentahtoinen hoito ihmisen hengen turvaamiseksi. Kaikkein paras on tietenkin se, että sellaiseen tilanteeseen ei päädytä vaan tilanteeseen puututaan jo paljon aiemmin. Mutta mikäli ihminen on ollut avohoidossa eikä tilanteessa ole tapahtunut muutosta parempaan, niin kyllä osastojakso kannattaa ottaa siihen avuksi, ei sitä muuten voi tietää. Nälkiintymistila jo itsessään vahvistaa syömishäiriökäyttäytymistä, jolloin yksin tilanteeseen muutosten aikaansaaminen voi olla todella vaikeaa, ja kyllä syömishäiriöinen mieli keksii keinoja huijata muita.

      Kokemuksia osastohoidoista on yhtä monta kuin on kokijaakin, joten niihin ei kannata liikaa kiinnittää huomiota sillä pahimmillaan ihminen kehittää niiden pohjalta täyden vastarinnan sairaalahoitoa vastaan. Mutta on totta se, että mikäli ei ole halua toipua, halua lähteä tekemään muutoksia, niin ei kukaan tai mikään voi sitä muuttaa. Ihmistä toki voi tukea ja yrittää herätellä motivaatiota, hoitotiimi voi antaa psykoedukaatiota sairaudesta ja pahimmillaan pakkokeinoin laittaa letkuihin, mutta ei kukaan toinen voi toista ihmistä parantaa. Sehän tässä on kaikkein hirveintä! On hirveää nähdä toisen tuhoavan itseään eikä itse voi tehdä mitään.

      Mutta ehdottomasti kannattaa antaa osastojaksolle mahdollisuus. Alku siellä on aina kaikkein rankinta, sillä on se iso muutos mennä sairaalaan ja antaa kontrolli muille ja vaan olla, mutta jos ei siihen itse pysty niin kyllä osastojakso voi todellakin olla paikallaan. Kannattaa kokeilla!

      Voimia paljon teille ja toivottavasti tilanteeseen tulee muutosta parempaan :)
      -Heidi

      Poista
    2. Osastohoito on varmaan ihan hyvä vaihtoehto nuorelle, koska siellä saa alkuun syömisen rutiinin ja rytmin sekä energiaa välttämättömiin elintoimintoihin.
      Usein itse olen ainakin törmännyt siihen, että jotakin ulkopuolista apua ja tukea etenkin nuoret tarvitsevat. He eivät oikein tahdo yksin siitä selvitä ja syömisen huijaaminen on niin helppoa.
      Tämän päivän maailma on kova paikka ja kaikenmaailman diettivillitykset houkuttavat, ja ajavat myös väärille urille.
      Syömiseen pitäisi saada normaali suhtautuminen ja hyväksyminen. Kaikki sallittua ja että nuori tarvitsee oikeasti runsaasti energiaa kehitykseen, kasvuun ja aivotoimintaan. Hormonitoimintakin menee laihduttamisesta sekaisin,että monenlaisia vakavia vaurioita siitä aiheutuu.
      Mitä pikimmin saa lapsen/nuoren hoidon piiriin, sitä paremmin päästä auttamaan ja tukemaan tilannetta.
      Tsemppiä ja voimia ja toivottavasti aikuisena puutut asiaan ja menette lääkäriin tai / ja terveydenhoitajalla puhumaan asiasta.
      Ellei sitten asia ole jo siellä huomattu.

      Poista
  32. Heidi, kysyisin paniikkiasioista? Olit kärsinyt niistä, mutta päässytkö eroon niistä?
    Miten ihmeessä se onnistuu?
    Söitkö mitä bentsoja ym. ahdistus-paniikkihäiriöitä hillitseviä lääkkeitä?
    Mulla bentsoja ja joutunut nostamaan annostusta, koska ahdistus valtaa kroppaa ja saan kunnon kohtauksia melko usein, sekä erilaisia kehollisia oireita tulee niin kamalasti, että hirvittää. Ilman lääkettä ei tule yhtään mitään.
    Ehkä tarvitsisin rinnalla jonkun pitkäaikaisvaikutteisen lääkkeen? Onko kokemuksia niistä? Ja varmaan terapiaa ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen päässyt eroon. Yritin muistella että miten se tapahtui, mutta mä en oikein tiedä sitä itsekään. Yksi asioita ehdottomasti pahentava tilanne on aliravitsemus, joten se pitää ihan ensimmäiseksi hoitaa kuntoon. Toiseksi pitää opetella keinoja hallita olotiloja, koska ei bentsot tuo pitkäaikaista helpotusta tilanteeseen vaan päin vastoin niiden ottamatta jättäminen voi jopa laukaista paniikki- ja ahdistuskohtaukset. Omaan hyvinvointiin panostaminen, eli ruokaa ja lepoa, rentoutumista, itselle mielihyvää tuottavien asioiden tekeminen. Asioista puhuminen ehdottomasti sekä niiden asioiden selvittäminen. Melko usein taustalla on jokin selvittämätön asia, jonka takia tulee epämääräisiä ahdistus- ja paniikkioireilua eikä se helpota ennen kuin ongelman juurelle päästään.
      Eli terapiaan, ja pikkuhiljaa vieroittautuminen niistä bentsoista. Mä en ole lääkevastainen ihminen, mun mielestä on ok ottaa lääkitys avuksi jos siitä on oikeasti hyötyä, mutta todella harvoin bentsoista saadaan pysyvää, pitkän aikavälin hyötyä.

      Poista
  33. Kiitos, varmasti näin on, että eihän se lääke, tässä tapauksessa bentsot tosiaan poista sitä varsinaista syytä paniikille, vaan hetkellisesti ne oireet.
    Mutta onpahan nyt tähän tilanteeseen jokin apu, joka auttaa.
    Ennen olin hyvin lääkevastainen ja siksi tämä tilanne on itselle hyvin vaikea ja ahdistava. Pelkään ja pelon kierre alkaa olla hieman inhottava.
    Omat avut ei oikein tunnu nyt riittävän oloa helpottamaan.
    Kun ahdistus iskee, niin se on niin kokonaisvaltaista, että vaikka kuin yritän rentoutua, niin ei se mene kuin hetkeksi ohi ja taustalle ja taas sitten iskee...
    Lääkkeellä saan pidettyä keholliset tuntemukset kuitenkin kurissa ja pystyn toimimaan.
    Mutta se on totta, että mun on pakko ottaa sitä lääkettä joka päivä, koska muuten ahdistus ja paniikkikohtaus iskee samoin erilaiset vieroitusoireet.
    Kokeilin nimittäin sellaista, että otan jos tuntuu siltä ja en ota, jos tuntuu hyvältä... no juu päivän korkeintaan kaksi meni ok, mutta sitten puski jotain ihan kauheaa, että ehkä mun nyt on vaan parasta ottaa sitä lääkettä ja käydä lekurilta hakemassa jotain pitkävaikutteista lääkettä tukemaan tilannetta ja estämään ne ahdistus- ja paniikkikohtaukset.
    Että enää en todellakaan ole lääkevastainen, vaan päinvastoin suosittelen ehdottomasti ottamaan lääkkeitä, jos ne tuon avun ja helpotuksen oireeseen, oli se mikä milloinkin.
    Mä olen kaikenkaikkiaan tosi ymmällä mikä mun rajut paniikit on laukassu. Ehkä asioita pitää tosiaan lähtee purkamaan myös siellä terapiassa, jos sellaiseen pääsisi.
    Miten kauan söit betsoja ja oliko sulla myös muita masennus ym. ssri-lääkkeitä?
    Aloitko omatoimisesti vähentämään annoksia ja pikku hiljaa?
    Kun tosiaan varmaan noin kertaheitto-lopetukset mitä ite on tehnyt, on varmasti siihen syynä, että sitten sieltä iskee niitä kaikenmaailman fyysisiä oireita, joiden kanssa on ihan tuskaa. Että ehkä nyt vaan vielä syön mikä max. tarve ja kun olo vähän paree niin sit alkaa pikku hiljaa vähentämään. Vai mitä sanoisit neuvoksi?
    On se kyllä kamala, kun saa sellasen rajun kohtauksen. Niitä olen muutamia saanu ja viimeks kaupassa...hui, mikä tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, asioita on todellakin lähdettävä purkamaan terapiassa sillä bentsot eivät ole ratkaisu tilanteeseen. Vaikka ne helpotuksen hetkeen tuokin, niin se on vain hetkellinen helpotus ja ne kasvattaa koko ajan riippuvuutta. Kun sitten yrittää olla ilman niitä, niin vieroitusoireet iskevät pintaan pakottaen ottamaan lääkettä, ja tämä vaan ylläpitää kierrettä.
      En millään tapaa siis mitätöi sun kokemusta tästä paniikki- ja ahdistusoireilusta sillä kyllä mä uskon sen oikeasti vaikeuttavan sun arkea merkittävästi! Mutta tämän hetkinen hoito, aka bentsot, eivät auta sua pitkällä tähtäimellä. Ne vaan auttavat hyvin hetkellisesti. Siksi mä todella kannustan sua puhumaan aiheesta sun hoitavan lääkärin kanssa ja mikäli et vielä tapaa terapeuttia, niin pyydä lähete nyt ja heti.

      Olen itse kokeillut lääkityksiä laidasta laitaan ja eri aikoina on tuonut helpotusta eri lääke, esimerkiksi masennuskausina on tuonut helpotusta pienehkö annos SSRI-lääkettä. Pahimman sotkun sai aikaan Helsingin SHK, jossa mulla meni päivässä muiden lääkitysten ohella neljä eri bentsoa, jokainen "auttamaan" edellisen lääkkeen lopun aiheuttavaa ahdistusta. Tästä sotkusta syntyi sitten epilepsia, jonka lääkitys päättyi vajaat kolme vuotta sitten.
      Tuolloin SHK:n jälkeen bentsot piti ajaa alas hyvin varovasti, purkaa lääke lääkkeeltä, enkä muutenkaan suosittele cold turkey -meininkiä. Eli itse oman kokemuksen pohjalta neuvoisin sinua aloittamaan annoksen pienentämisellä. Jos olet aiemmin ottanut kokonaista, niin ota puolikasta tai vaikka kolmevarttista. Kun olet jonkin aikaa syönyt tätä pienempää, niin taas pienennä annosta, joko yhteen neljäsosaan tai puolikkaaseen, riippuen sun edeltävästä annoksesta. Mutta puhu lääkärillesi tästä ja pyydä häneltä neuvoja, hän tietää kuitenkin parhaiten miten lääkkeet ajetaan alas, ja hän saattaa myös pystyä määräämään jonkin muun vähän pysyvämmän, pitkävaikutteisen lääkityksen kattamaan kokonaistilannetta.

      Itse olen nykyisin hyvilläni siitä, että tarpeettomat lääkkeet on ajettu alas ja on muutenkin tasapainossa. Tarvittaessa otan nukahtamislääkettä mutta siinä on se ikävä puoli, että jos en heti nukahdakaan niin alan hallusinoimaan. Seinille ilmestyy puhuvia varjoja, puhun verhoille (kerran otin veitsen ja haarukan käsiini ja kävin keskustelua niiden kanssa ;D), näen apinoita ja noukin muurahaisia hiuksista. Että joo.. :D Onneksi enää tarvitsee tuota käyttää hyvin harvoin kun en kamalasti tykkää siitä keinotekoisesta tunteesta, jonka rauhoittava lääke aiheuttaa. Totta kai on tilanteita, joissa lääkitys on todella paikallaan, kuten vaikka hammaslääkäri. Olen todella hammaslääkäripelkoinen ja vaikka se pelko ei enää niin raju ole kuin ennen, niin en edelleenkään pysty menemään hammaslääkäriin ilman rauhoittavaa.

      Ilman muuta keskustele lääkärisi kanssa ja paneudu aiheeseen terapiassa. Tarvitset tähän tiiviimpää tukea ja ennen kaikkea pysyvää, pitkäaikaista apua, koska ei todellakaan ole kivaa elää jatkuvan ahdistus- ja paniikkioireilun kanssa.
      Voimia sulle!

      Poista
  34. Oi kiitos, kiitos. Tukevia sanoja sinulta. Tätä juuri tarvitsen. Mä todella haluan päästä pelon päälle ja ottaa siitä vallan. Mä olen se joka määrää eikä se perhanan pelko ja ahdistus. Mut joo nyt on vaan nää bentsot ja mä haluan ehottomasti niistä eroon, mutta just toi maltillinen vähentäminen on varmaan se juttu, miten pitää toimia. Ettei ne vieroitusoireet ois niin rajuja, mitä jo tässä oon saanu. Ihan kamalia.siks otan niitä nyt päivittäin, että tilanne pysyy stabiilina.Asteittain vähennystä.....saa nähä miten onnistun, mut terapialähetettä odotellessa, että pääsis purkaan puhumalla tätä tilannetta. Tää on inhottavaa.

    VastaaPoista
  35. No tää on tätä suomalaista terveydenhoitojärjestelmää....
    Kuukauden päähän lääkäriaika, että pääsee valittaan lisää, pyytämään lähetettä psykapuolelle ja terapiaan.
    Nyt vaan syötävä sitä ennen pelkkiä bentsoi, koska jokaikinen päivä alkaa puristaa ja ahistaa, huimata ja mitä lie pahanolon kohtauksia, ilman lääkkeitä.
    Oi. Oi.
    Toivottavast löytyy lääke ja terapeutti, jotka auttavat.

    Vointeja teillekin. Ja iisisti, syömisestä nauttien ja liikunta vaan ny jäihin.:)

    VastaaPoista
  36. Moi! Mikä on sun recovery nick IGssä?

    VastaaPoista
  37. Hei, onko teillä ollut ylävatsavaivoja ja ripulia parantuessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä itselläni ainakin, ja se on todella kiusallista ja inhottavaa.
      Närästys on pahimmillaan ihan sydäntä pistävä tunne ja rennietä menee maksimiannokset vuorokaudessa. Mietin jo pitkävaikutteisen antasidin käyttöönottoa mutta sitten rupesi nuo pahimmat närästykset helpottamaan, joten pysyttelen edelleen renniessä. Se toimii nopsasti noihin tilapäisiin närästyksiin.
      Vatsa oireilee itselläni ihan kaikin mahdollisin tavoin ja välillä tuntuu, että pitää rytmittää kaikki menot vatsan toiminnan mukaan.

      Mutta niin kiusallisia kuin ne onkin niin kaikki on normaalia toipumiseen kuuluvaa. Ruoansulatuselimistön pitää tottua käsittelemään ruokaa uudelleen ja se vie oman aikansa. Kannattaa suosia ruoansulatukselle helppoja ruokia, kokeilla vaikka probiootteja avuksi sekä testata ruoansulatusentsyymejä. Niitä puuttuu lähes meiltä kaikilta.

      Jos sua yhtään epäilyttää tilanne, niin ota lääkäriin yhteyttä.

      Poista

Kommentteja, joissa on manittu BMI- tai painolukemia,ei julkaista, joten ethän mainitse niitä! Riittää, että mainitset olevasi ali-, normaali- tai ylipainoinen.
Kiitos! <3