keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Vinkkejä aineenvaihdunnan normalisoimiseksi

Yksi useimmin kysytyistä kysymyksistä liittyy hitaaseen aineenvaihduntaan sekä pelkoon siitä, että onko aineenvaihdunta pysyvästi pilalla. Tämä on varsin relevantti kysymys, joka koskettaa meitä jokaista syömishäiriöstä kärsivää tavalla jos toisella. Pelko siitä, että aineenvaihdunta on pilattu ihan täysin voi nousta jopa esteeksi toipumiselle tai tietämättään ihminen toimii niin, että omilla toiminnoillaan vaikuttaa aineenvaihduntaan negatiivisesti.
Mutta heti alkuun pieni spoler alert: aineenvaihduntasi ei ole pilalla ja sen voi korjata.

Ihmiskeho on tehty selviytymään ja se on uskomattoman sopeutuvainen. Tästä syystä aineenvaihdunta hidastuu kun ihminen alkaa syömään vähemmän. Kehosi ei halua sinun pudottavan painoa, koska se ei enää voi hyvin, ja pysyäkseen elossa kehosi täytyy priorisoida mistä kuluista säästetään. Kehon ns. turhia ja ylimääräisiä kuluja ovat muun muassa hiukset, iho ja kynnet, ruoansulatus sekä hormonitoiminta, näin karkeistettuna. Mutta kehossa tapahtuu paljon muutakin: ruumiinlämpö alkaa laskemaan pikkuhiljaa, verenpaineen ja pulssin säätely heikkenee, lihasmassa alkaa pienentyä, luustontiheys alkaa heikentyä, hermoston toiminta heikkenee. Eli kun kehosi ei saa tarpeeksi energiaa ravinnosta, se priorisoi, ja tällöin BMR (basal metabolic rate, se määrä energiaa minkä kroppasi tarvitsee pelkästään elossa pysymiseen) laskee. Mitä pidempään aliravitsemustila jatkuu, sitä enemmän keho säästää ja sitä enemmän aineenvaihdunta supistuu.
Loppupeleissä keho päätyy triageen, eli se keskittää kaiken energiansa vain välttämättömiin elintoimintoihin, kuten sydämen, aivojen, keuhkojen ja maksan toimintoihin.



Aineenvaihdunta hidastuu siis siksi, että keho saa vähemmän energiaa kuin mitä se tarvitsee, eikä tämä tila ole pysyvä. Aineenvaihdunnan voi normalisoida varsin yksinkertaisin keinoin: syömällä paljon, syömällä paljon hiilihydraatteja ja rasvoja sisältäviä ruokia, ja lepäämällä paljon.
Tiedän miten pelottavaa ja ahdistavaa on, kun paino lähtee alussa nousuun kuin raketti ja mielessä pyörii kauhukuvat: tulenko lihomaan ihan muodottomaksi? Olenko pilannut aineenvaihduntani pysyvästi?
Tämä voi houkutella todella paljon tarttumaan ohjaksiin ja itse ohjailemaan painon nousua, sillä nouseehan paino jo alle 2000 kalorilla ja voit vieläpä liikkua!
Mutta.
Liikkumalla ja syömällä vähemmän kuin kehosi pyytää et anna aineenvaihdunnallesi mahdollisuutta toipua, sillä toimintasi on edelleen hyvin rajoittavaa. On pakko luopua sairaasta kontrollista voidakseen toipua ja saada kontrolli itselleen.
Ja seuraavaksi niihin vinkkeihin!

1. Syö riittävästi, ja syö vielä vähän enemmän!

Aineenvaihdunta kiihtyy kun syöt. Aineenvaihdunta ei kiihdy juomalla vettä, syömällä kurkkua tai vetämällä salaattia päivät pitkät, vaan aineenvaihdunta kiihtyy syömällä.
Jos et vielä ole täysin tietoinen paljonko sinun pitää syödä, vilkaise tämä sivu, mutta 3000 kcal on se hyvä nyrkkisääntö. Alussa saatat joutua syömään mekaanisesti saadaksesi tarvittavan energiamäärän täyteen, koska kehosi nälkä- ja kylläisyyssignaalit eivät toimi kunnolla. Moni käy läpi extreme hungerin, jolloin sinun täytyy syödä kehosi mukaan. Erittäin tärkeää on se, että syöt säännöllisesti parin-kolmen tunnin välein (luonnollisesti EH on poikkeus mikäli olet nälkäinen useammin) etkä skippaile yhtäkään ateriaa tai välipalaa. Pidä aina naposteltavaa mukana ja myös syö niitä.
Eli ensimmäinen ja tärkein vinkki on syödä ja paljon!

2. Lepää!

Lepääminen on toinen avain asiaan.
Kehosi on jo nyt valtaisan stressin alaisena, ja stressi pitää kehon koko ajan hälytystilassa. Kehosi ei kaipaa liikuntaa, se ei kestä lisästressiä, jonka liikunta sille asettaa. Mietipä jos sinulla olisi jalka poikki: et varmasti lähtisi lenkille vaan antaisit jalkasi toipua, eikö niin? Nyt kyse on koko kehostasi.
Liikunta toipumisen aikana pitää kehon nälkiintymistilassa huolimatta siitä miten paljon syöt, joten aineenvaihdunta ei pääse elpymään mikäli liikut.

3. Syö aineenvaihduntaystävällisiä ruokia!

Näitä kutsutaan englanninkielisellä termillä "warming foods" siksi, että ne kiihdyttävät aineenvaihduntaa, eli paljon hiilareita ja rasvoja sisältäviä ruokia. Pitsa, ranskalaiset, juusto (erityisesti juusto), suklaa, maapähkinävoi, jäätelö, pasta, punainen liha, erilaiset jälkiruoat jne jne. Toisin sanoen, mitä herkullisempaa, sen parempaa aineenvaihdunnan kannalta!
Tämä siksi, että hiilihydraatit vaikuttavat suoraan leptiinin - eli nälkähormonin - tuotantoon sekä kiihdyttää aineenvaihduntaa. Äläkä missään nimessä unohda suolaisia ruokia!!



4. Älä juo ellet ole janoinen ja tarkkaile kehoasi

Toisin kuin väitetään, paljo veden juominen ei kiihdytä aineenvaihduntaa vaan se päin vastoin hidastaa. Tarkkaile virtsan väriä saadaksesi selville onko kehosi oikein nesteytetty; mikäli virtsa on lähes kirkasta ja hajutonta, juot liikaa vettä. Myös kehon lämpötila, sekä kylmät sormet ja varpaat viestivät siitä, että aineenvaihduntasi on hidas ja tarvitset ennen kaikkea ruokaa korjaamaan tilanteen, et vettä.
Voit totta kai edelleen juoda, mutta juo janosi mukaan. Se riittää erinomaisesti.

5. Pidä hedelmät ja kasvikset kohtuullisina

Vaikka hedelmissä ja kasviksissa on hiilihydraattia, niin niissä on ennen kaikkea vettä, ja tarvitset ruokaa, ja etenkin paljon hiilareita ja rasvoja sisältäviä ruokia kiihdyttämään aineenvaihduntaa. Voit edelleen syödä hevi-osaston tuotteita, mutta lisukkeina eikä pääateriana.

6. Vähennä stressiä ja nuku

Mikäli syöt täysin rajoittamatta ja lepäät, jo tällä tavalla saat vähennettyä stressiä todella paljon, ja kehosi tarvitsee ravintoa ja aikaa korjatakseen aineenvaihdunnan. Kiinnitä huomiota muihin stressitekijöihin, kuten työ- ja/tai koulustressiin, ja poista stressiä aiheuttavia tekijöitä niin paljon kuin mahdollista. Yksi hyvin simppeli keino on pyytää apua niin työ- tai kouluasioihin kuin omaan toipumiseesikin. Tarvitset apua ja tukea, ja sen saaminen jo vähentää stressin määrää.
Todella tärkeää on myös riittävä uni, vähintään 8-9 tunnin yöunet. Moni kokee toipumisen aloittamisen jälkeen todella voimakasta väsymistä, uupumista, ja tällöin päiväunien ottaminen on enemmän kuin suotavaa. Kehosi on todella kovan rasituksen alaisena ja se toipuminen tapahtuu levossa.



Kun alat noudattamaan näitä neuvoja, tulet huomaamaan erilaisia aineenvaihdunnan kiihtymisen merkkejä, jotka eivät kaikki ole kovin miellyttäviä. Yöhikoilu, kiihtynyt sydämen syke, kehon lämpötilan muutokset, jopa kuumat aallot... Ne eivät tunnu mukavalta, mutta ne ovat kaikki merkkejä kiihtyvästä aineenvaihdunnasta. Etenkin alussa kehon reaktiot saattavat olla rajujakin johtuen siitä, että keho etsii tasapainoa. Onhan se ollut oman aikansa kovan stressin ja nälkiintymisen alaisena, jolloin vaurioita on ehtinyt syntyä, mutta niistä voidaan toipua onneksi.
Tämä vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, lepoa ja ravintoa, mutta aineenvaihduntasi tulee kyllä toipumaan. Voin itse todeta sen, että kahdesti näillä ohjeilla navigoineena oma aineenvaihduntani ei ole koskaan ollut yhtä vilkas normaalipainoon päästyäni, ja olin todella yllättynyt! Mutta olin myös helpottunut, sillä minun ei tarvinnutkaan enää katsoa mitä ruokaa söin, vaan söin kaikkea mitä halusin painoni pysyen järkähtämättä samassa lukemassa.
Joten kyllä, toivoa on!


Lisätietoa sekä yksi lähteistä täällä ja täällä.
Lisätietoa aineenvaihdunnasta täällä.
Lisää liikunnan vahingollisuudesta täällä.
Lisää hiilihydraateista, rasvoista ja proteiineista täällä.
Lisää epäterveellisestä vs terveellisestä ruoasta täällä.

175 kommenttia:

  1. Erittäin hyvä kirjoitus. Tässä ohjetta konsanaan.
    Kysyisin himoista, miten niihin pitäisi vastata, toimia.
    Esim. kun aina jotain pientä pitää saada jälkiruuaksi, mutta kun välillä on mielitekoja monenlaisia, eikä sit tiedä mitä ottas, kun tekee mieli sitä ja tota ja tota...että minkä valitsen ja otan, vai otanko mitään ja lykkään. Mut ei sekään taida olla oikein, että tukahduttaa omat halut ja mieliteot.
    Ja makeaahan mä voisin syödä vaikka kuin, mutta siitä pidän kuria,että se on kerralla vain vaikka rivi tai pari palaa suklaalevystä, pari palaa patukasta ym.
    Ja joka päivä pulla/kakku/jäätelö/suklaata, ok?
    Kiitos, kiitos tuhannesti blogista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun mielihalut kertoo siitä mitä sun kroppa tarvitsee, joten syö niiden mukaan.
      Jonkinlaisen kurin pitäminen ei ole millään tapaa järkevää ja sun toipumista edistävää, koska sillä tavalla sä rajoitat ruokaasi ja kiellät keholtasi sen kipeästi tarvitsemiaan ravintoaineita. Ei ole mikään ihme miksi niin moni himoitsee makeaa ja suolaista, ruokia joissa on paljon hiilihydraatteja ja rasvoja, koska ne on ne tärkeimmät ainesosat toipumiseen! Niitä kroppa käyttää kaikkein eniten korjatessaan ne massiiviset vauriot, joita syömishäiriö on aiheuttanut. Lisäksi sä todennäköisesti olet myös paljon rajoittanut niiden ruoka-aineiden saantia, joten luonnollisesti sun himot niitä ruokia kohtaan ovat nyt kovia.

      Vastaa niihin mielihaluihin äläkä missään nimessä korvaa niitä millään muulla! Esimerkiksi suklaan korvaaminen proteiinipatukalla voi kuulostaa hyvin terveelliseltä ja järkevältä keinolta, mutta silloin sä annat kehollesi vääriä rakennusaineita, joita se ei ole pyytänyt.
      Joten kun sun tekee mieli suklaata, syö suklaata niin paljon kuin sun kroppa sitä pyytää. Sä voit syödä ihan joka päivä jotain suklaata tai kakkua tai jäätelöä, voit syödä monta kertaa päivässä. Se on täysin normaalia, ja se on täysin ok!
      Mä itse heräsin joka yö syömään suklaata. Heräsin neljän aikaa yöllä kamalaan nälkään ja suklaan himoihin, ja pystyin jälleen nukahtamaan vasta syötyäni suklaapatukan ja maitokreemilevitettä suoraan purkista.

      Vilkaisepa tuo alin linkki epäterveellisestä vs terveellisestä ruoasta, varmasti hyödyt siitä :)

      Poista
    2. Mulla olisi myös kysyttävää himoista. On aivan kamalat makeanhimot ja en uskalla antaa niille niin paljon periksi kun mieli tekisi. Siis pystyn kyllä tsempaamaan itseni syömään ns normaaliannoksia esim jäätelön muiden kanssa jne, mutta entäpä jos mielihalut ovat sitä luokkaa, että haluaisi syödä ainakin viisi magnumia putkeen tai leipoa itselleen kokonaisen täytekakun ja syödä sitä suoraan lusikalla siitä kakusta :D En pelkää ahmimista ja oksentamista koska se ei ole ikinä kuulunut oirehdintaani ja en pystyisi vapaaehtoisesti oksentamaan. Pelkäänkin siis vain, että minulle kehittyy ahmimishäiriö anoreksian tilalle kun nämä mielihalut ovat oikeasti todella suuria! Siksi olen rajoittanut niitä ns normaali-ihmisten herkutteluun :/ Ja siis tiedän kyllä, että kroppaani ei voi nyt verrata terveen ihmisen mielitekoihin, mutta oikeasti kokonaisen kakun ahmiminen??? Monta litraa jäätelöä??? Uh.

      Poista
    3. Luepa seuraavat postaukset:

      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2016/10/alkuvaiheen-kompastuskivia-ja-niiden.html
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2016/10/terveellinen-vs-epaterveellinen-ruoka.html

      "Ne "himot" ovat sun kehon keino kertoa siitä mitä se tarvitsee, ja se on äärimmäisen luonnollinen ja olennainen osa parantumista. Mikäli sä syöt minimien mukaan ja vastaat siihen nälkään täysin ilman mitään kompensaatiota (oksentaminen, pakkoliikunta, syömisen rajoittaminen jne jne), niin ne himot rupeavat menemään ohi ja kehosi alkaa rentoutua, ts. se uskaltaa ruveta korjaamaan nälkiintymisen aiheuttamia vaurioita sen sijaan että keskittyy vain ylläpitämään tärkeimmät elintoiminnot.

      Itselleni on käynyt samalla tavalla. Esimerkiksi nyt tänä syksynä kun aloitin MinnieMaudin jälleen ja pääsin minimeihin mulle iski järkyttävät himot ja pohjaton nälkä. Söin ja söin vaikka maha oli ratkeamaisillaan ja oli tosi huono olo. Ruoka oli mielessä koko ajan, ja vaikka olin juuri syönyt ison aterian niin siltikään en ollut kylläinen.
      Mutta nyt tilanne on jo huomattavasti parempi. Mielihalut ovat rauhoittuneet, samoin tuo jatkuva nälkä siksi, että olen koko ajan vastannut kropan tarpeisiin.
      Kehon ainoa keino korjata ne vauriot on ruoka, ja sitä pitää saada paljon."

      ""Voinko kehittää ahmimishäiriön?"

      Et voi. Ensinnäkin ahmimishäiriö on sairaus, jota ei vain "saada" tuosta noin syömällä; eihän jokainen laihduttava ihminen sairastu laihuushäiriöönkään. Anoreksia, bulimia ja ortoreksia kuuluvat rajoittaviin syömishäiriöihin (RED = restrictive eating disorders), joille on tyypillistä tämän sisäinen vaihtelu, esim. anoreksiasta bulimiaan tai päin vastoin; ortoreksiasta anoreksiaan tai päin vastoin; ortoreksiasta tarkemmin määrittämättömään syömishäiriöön; anoreksiasta pakkoliikuntaan, tai ts. fitness trap. Eli ahmimishäiriö (BED = binge eating disorder) poikkeaa RED:stä siinä, että se ei kuulu siihen ja on puhtaasti oma sairautensa, sanoi sitten syömishäiriösi mitä tahansa.
      Toiseksi RED-potilaan keho vaatii todella paljon energiaa korjatakseen vaurioita. Kun yksilöllä on taustalla xx pitkä nälkiintymisajanjakso syntyy kehoon paljon vaurioita, ja kun yksilö jälleen alkaa syömään rupeaa keho vaatimaan energiaa. Keho ei luota yksilöön, sillä se pelkää seuraavan nälkiintymiskauden olevan ihan nurkan takana ja siksi se ikään kuin hamstraa ruokaa. Mutta kun yksilö ruokkii kehoaan riittävästi ja antaa sille runsaasti lepoa, keho alkaa rauhoittua ja se rupeaa käyttämään ruokaa vaurioiden korjaamiseen.
      Ja kolmanneksi mitä tulee anoreksian muuttumisesta bulimiaan, niin sitä ei tapahdu mikäli et oksenna! Mutta jos EH:n aikana rupeat rajoittamaan ruokaasi ja oksentamaan, niin päädyt todella ikävään kierteeseen eikä EH mene ohi.
      Extreme hunger on kehon ainoa keino korjata ne vauriot, jotka vaativat satoja ja taas satoja tuhansia kaloreita korjaantuakseen. Kun vastaat nälkään se menee pikkuhiljaa ohi; jos kompensoit syömisiäsi, nälkä ei mene ohi, vaihdat vain syömishäiriön muotoa ja kehoon syntyy lisää vaurioita ja tämä vaikeuttaa toipumisprosessia moninkertaisesti.
      Kenenkään EH ei ole kestänyt ikuisuuksiin, koska ihmiskeho on todella, todella viisas. Luota siihen, se tietää mitä se tekee :)"

      Otteet täältä:
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/p/faq-usein-kysytyt-kysymykset.html

      Mutta hyvin lyhyesti sanottuna ne himot ei lähde mihinkään jos sä et niihin vastaa. Himot ja mielihalut ovat aivan yhtä adekvaatteja ja valideja kuin fyysinen nälkä, ellei jopa tärkeämpiä, koska sillä tavalla sun kroppa kertoo mitä sä tarvitset. Sun kroppa ei sulle valehtele, joten jos sun tekee mieli syödä 5 Magumia ja kolme kakkua päälle, niin syö. Mitään pahaa ei tapahdu, sun kroppa vaan saa just niitä oikeita ravintoaineita, mitä se tarvitseekin ja pyytää sulta kerta toisensa jälkeen.
      Ethän sä mitätöi pissahätääkään, joten miksi tämä olisi jotenkin erilainen?

      Poista
    4. Loistava tuo pissahädän mitätöinti :D :D En mitätöi. ja kKkkupohja on nyt jo leivottu :D

      Poista
    5. Kiitos tästä kommentista ja sen ylläolevia kysymyksistä. Näiden kanssa itsekin painiskelen. Himot esim.just suklaaseen ja jäätelöön. Ja yritän jarruttaa etten ottas ns.liikaa. Mut nyt mä vaan taidan ottaa mitä vaan ja millon vaan koska sillähän ne himot tyydytetään eikä sillä että kiusaa itseään jättämällä vain yhteen kahteen palaan/siivuun ym. Jep! Nyt alko uus vauhti ja suunta.

      Poista
    6. Loistavaa minustakin. Sai uutta draivia ja taidan minäkin paistaa jonkun keikin vkl:na, kun ostin jo vaniljakastikettakin ja pakastinta tarttis tyhjätä. Tilaa uusille marjoille.
      Ja onhan mulla nykyään aina kaapissa suklaatakin. Että kyllä himoja pääsee tyydyttämään urakalla. Tehdää näin anonyymi klo 21.05:)

      Poista
  2. Rasvoista, mitä rasvoja käyttää leivällä, puuroissa, ruuan laitossa, paistoissa ym., mitä te käytätte?
    Voita, margariineja, öljyjä, mitä öljyjä?
    Kun toiset sanoo toista ja toiset toista,mitkä rasvat hyviä ja oikeita ja kannattaa käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse käytän ruoanlaittoon öljyä, taitaa olla rypsi- tai rapsiöljyä (en koskaan muista kumpaa) ihan jo siksi, että lisään sitä Dooran ruokaan. Joten meillä on samat öljyt :D
      Nyt olen harjoitellut margariinin käyttöä uudelleen, muuten kun on tullut se korvattua jollain vähärasvaisella tuorejuustolla.

      Ei kannata kovin paljoa kuunnella noita keskusteluja ja väittelyitä parhaasta rasvan lähteestä, koska se vaan ajaa ihan sekaisin ja pahimmassa tapauksessa villiinnyttää sh:n. Me tarvitaan kuitenkin enemmän rasvaa kuin muu väestö, sillä jo meidän hormonitoiminta tarvitsee kolesterolia elpyäkseen. Lisäksi anoreksian on todettu nostavan kolesterolitasoja siksi, että keho ei saa sitä tarpeeksi ravinnosta ja korjausliike on saada sitä ravinnosta.
      Ainoa mitä kannattaa pitää mielessä on se, että mitä kevyempää rasvaa niin sitä enemmän sitä joutuu syömään. Esimerkiksi 40% margariinia joutuu syömään kaksi kertaa enemmän kuin aitoa 80% voita. Toisaalta mikäli siitä mausta tykkää, niin voihan sitä vedellä purkin Lättaa päivässä :D Makunsa kullakin. Muistan itse ylistäneeni tuota Lättaa maasta taivaaseen pahimpina aikoina, jolloin se oli puhtaasti kompensaatiokeino välttää mahdollisimman paljon rasvaa. Makuna se olikin sitten karseaa...

      Vaarallisia rasvoja ei ole edes tehtykään, niitä ei ole myynnissä, joten voit aika pitkälti mennä omien makumieltymysten mukaan. Mikäli et ole vielä kokeillut, niin kannattaa ehdottomasti maistaa maapähkinävoita ja muutenkin saada rasvoja eri lähteistä, esim. pähkinöistä ja manteleista ihan jo siksi, että niissä on ravintoarvot niin hyvin kohdallaan sh-toipujalle.

      Taisipa tulla taas vähän off-topic, eli ei mitään uutta :D

      Poista
    2. Voi on aika hyvän makuista. Ja kyllä sen huomaa jos laittaa aitoa voita kun että jotain ihme kevytmargariineja. Ovat niin keinotekoisen makuisia.
      Voin kannattajia on entistä enemmän:)

      Poista
  3. Hei kysymys painosta,tarkistanko esim.bmi-laskurilla, mikä on normipainoni,jota tavoitella, vai miten ihmeessä mä tunnistan, tiedän mitä mun sit pitää painaa? Jos olo on hyvä, mutta bmi:n mukaan reippaasti alipainoinen,niin, eihän se taida kertoa että ois saavuttanut setpointin ja ois ns.terveillä vesillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Setpoint on sun kehon hyvinvointipaino, joka ei tarkoita samaa kuin BMI:n mukainen normaalipaino. Tavoitteena on saavuttaa siis se sun kehon oma biologinen normaalipaino mutta jos et ollenkaan tiedä mikä se on, niin on suositeltavaa tähdätä vähintään BMI 20:een. Tämä on suora ohje lukuisista eri syömishäiriöisiä hoitavista tahoista, niin Suomesta kuin ulkomailtakin, ja tällä pyritään muun muassa mahdollisen relapsin riskin laskemiseen.
      Lisäksi suurimmalla osalla BMI 20 on edelleen setpointia alhaisempi paino, jolloin yhä riittävällä ravitsemuksella paino nousee kohti setpointia ja jää siihen. Osalla (noin puolella) paino voi overshootata mutta tässä tapauksessa se yli mennyt paino tulee itsekseen takaisin ilman mitään omia toimia.

      Eli kannattaa ennemmin asettaa tavoitteeksi se BMI 20. Tiedän, että osa hoitotahoista asettaa tavoitteeksi 18,5 (näin on käynyt itselleni joka kerta) mutta se on liian alhainen, etenkin jos et tiedä omaa setpointiasi. Mikäli sun biologinen normaalipaino on alle BMI 20, niin silloin sun paino tulee luonnollisesti alaspäin ja pysähtyy sun setpointiin.

      Laitan sulle tähän linkin luettavaksi setpointista sekä alipainon haitoista:
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Setpoint

      Vilkaisepas nuo.
      Toivottavasti tästä oli apua :)

      Poista
  4. Miten teet aamun kaurakanelipuuroo...? Onko ne sulla likomassa yön yli, keitätkö aamulla vai kuinka? Vaihtelua kaipaava. Yleensä keitän tai teen mikrossa maitoon puurot! En kuitenkaan joka päivä syö puuroa, nyt himo jogurttiin johon laitan sekaan granolaa, hedelmiä ja hunajaa....ja paahtoleipää rasvalla ja juustoilla.
    Sit kiinnostas, mitä kaikkea,sä Heidi juot?
    Teetä/kahvia/kaakaota/maitoa/piimää/mehuja/limsa ym.ym.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä teen kuule ihan yksinkertaisimman kautta :D
      Keitän vettä vedenkeittimessä ja käytän pikakaurahiutaleita. Kun puuro on lionnut sen minuutin pari, heitän sekaan suolaa ja kanelia (sitä perus kanelijauhetta jota löytää maustehyllystä), ja sekoitan hyvin. Nyt olen ruvennut käyttämään voisilmää puurossa ja muutenkin mun tekee paljon mieli suolaista, joten olen ruvennut syömään myös raejuustoa. Sitten siihen vielä jotain hedelmää tai marjaa, yleensä mustikoita, ja avot!

      Välillä teen pidemmän kautta puuron, eli laitan illalla nesteeseen (ollut yleensä mantelimaitoa tai vastaavaa) ja johonkin rahkaan/jogurttiin, sekoitan suolan ja kanelin/piparkakkumausteen joukkoon ja lisään vielä hedelmää ja rasvan lähteen (ollut maapähkinävoi). Kaikki vaan huolella sekaisin ja yöksi jääkaappiin. Kaikkein parhaimman tuorepuuron olen tehnyt piparkakkurahkaan, luoja se oli taivaallista!!

      Mä juon pääasiassa vettä, välillä jotain mehua ja maitoa, mutta eniten tulee juotua vettä, ja menenkin mun janosignaalien mukana. En tykkää piimästä, kahvia en ole koskaan oppinut juomaan, ja tee on liian usein kitkerää mun makuun. Chai lattea tykkään juoda sitten, se onkin mun lempparia :)

      Ootko vilkaissut postauksen "ateriaesimerkkejä"? Olen sinne koonnut vähän vinkkejä erilaisiin aterioihin. Ei siellä paljoa ole, mutta jospa saisit sieltä jotain inspiraatiota kokeilla uutuuksia :)

      Poista
    2. Pakko kysyy, etkö kyllästy kun juot vaan pelkkä vettä?
      Mulle ainakin tulee välil kun juo pääasiassa vettä, että on saatava muutakin. Tulee ns.korvista ulos.... Ja juon siks myös teetä, cokista, makuvesiä.:) Teemakujahan on valtavasti. Mulla on tiettyjä joista pidän ja niitä juon. Ne mistä en pidä, en osta enkä juo.
      Mut kahvista en mäkään oo koskaan pitäny. En oo oppinu juomaan.

      Poista
    3. Kiitos puurovinkistä. Maitoon taidan kuitenkin tehdä, on paljon paremman makusta kun veteen. Ja noi rahkat ja jogurtit vois kans olla kokeilemisen arvoisia. Nam.
      Ja sit laittaa tota kanelia. Sitä en ookaan kauran kans koskaan testannu. Riisin kans kyllä.
      Ootko muuten syöny / tehny suklaapuuroo??
      Se on hyvää. Mut itelläkin on aikaa kun oon sitä viimeks syöny. Pitää ohje kaivaa jostain tai kysyä äiteeltä. Hän sitä ainaskii osas tehä, kun olin muksu.

      Poista
    4. Anonyymi klo 22.16.

      Haha, en mä siihen kyllästy :D
      Olen aina tykännyt juoda vettä ja tykkään ihan siitä mausta. Silloin kun tekee mieli jotain muuta, niin kokeilen jotain muuta. En tykkää yhtään kivennäisvesistä, mutta niitä hapottomia eri vitamiinivesiä olen kokeillut aika paljon (Vitamin Well), ja sitten kaikki aloe vera -juomat on mun makuun. Täällä on yksi ihana pieni aasialainen ruokakauppa, josta saa eri makuisia aloe vera -juomia: on kookospähkinää, vadelmaa ja sitten tosi eksoottisien marjojen makuja. Jos mehua juon, niin niissä pitää olla hedelmälihaa, ja mun lempparimehu on Rybb & Deckersin appelsiini. Olen kokeillut vähän kaikkia mehuja, mutta liian moni maistuu suoraan sanoen viinan lantringilta, jolloin meinaa oksennus lentää :'D Yksi hyvä mehu on kans Lidlistä saatava monivitaminoitu mehu, jossa on hedelmiä ja porkkanaa. Muistan sen alun perin valinneeni siksi kun se oli normaaleita kevyempi, mutta sitten tykästyinkin siihen makuun.
      Joskus juon limsaa mutta mun ruoansulatus on nykyisin niin herkistynyt, että ne hiilihapot aiheuttaa inhottavan närästyksen ja GI-stressiä.

      Ano klo 22.23.

      Todellakin, puuro tehtynä maitoon tai noihin eri mantelijuomiin on sata kertaa parempaa kuin veteen tehtynä! Olen tehnyt myös ihan aitoon kookosmaitoon mutta se oli aivan hirveen makuista :/
      Kannattaa ehdottomasti kokeilla niitä eri tuorepuuroja ja käyttää nesteenä just jotain rahkaa ja lorauttaa hitusen maitoa/mantelijuomaa/vettä tms antamaan sille vähän juoksevuutta. Kun siihen sekoittaa vähän eri mausteita ja muistaa sen rasvan lähteen, niin vitsit tulee hyvää! Valiolla on niitä laktoosittomia makurahkoja, joita käyttämällä saa ihan taivaallisia tuorepuuroja :)

      Suklaapuuroa en muista milloin olen sitä syönyt, olenko koskaan. Mannapuurosta on jäänyt tosi pahat muistikuvat lapsuudesta, oli sitä pakko syödä vaikka inhosin. Tai pallopuuroksi mä sitä kutsuin...
      Riisipuuro on myös ihan älyttömän hyvää varsinkin maapähkinävoilla :)

      Poista
    5. Mä juon kans pääsääntösest vettä, mutta myös limsaa, erityisesti kylmä cokis on piristävä! Sit aamulla ja illalla keitän aina teetä. Veden vastapainoks vaan kaipaa muutakin kostuketta. Aaah ja niin...sillon tällön myös ruuan kans viiniä ja sit saunajuomana, illan istujaisjuomana ym.rentoutusjuomana siideri maistuu!!
      Mites muut, juotteko miten alkoholia ja missä tilanteissa?
      Lämmintä heinäkuun vikaa sunnuntaita...elokuu kohta vaihtuu. Toivottavast hyviä kelejä sillonkin....eikä kauheeta sadesyksyä.

      Poista
    6. Mä en hirveästi alkoholia juo, mä suoraan sanoen inhoan alkoholin makua ja hamana villinä nuoruutena sitä on tullut siemailtua vähän turhankin paljon, joten olen saanut siitä tarpeekseni :D
      Kyllä mä totta kai lasin pari viiniä voin juoda jossain erikoistilaisuudessa, viimeksi nautin pari lasia valkkaria juhannuksena, mutta siitä tulee aina niin inhottavat laskut, että senkin takia mä vältän alkoholia. Iskee aina sellainen ahdistus ja pienenmoinen v*tutus :'D
      Ehkä mä olen vaan herkempi alkoholin ja muiden myrkkyjen vaikutuksille.
      En mä kuitenkaan absolutisti ole mutta persona riippuvuuksille tiedän mahdolliset riskit ja aina siitä seuraavan pahan olon, niin jätän sen vain lasiin tai olen kokonaan ilman.

      Poista
  5. Mä oon tehny ihan mielettömiä pelkoruokakohtaamisia tänä kesänä. Oli jotenkin pakko alottaa nyt tosissaan tsemppaamaan koska, yleensä kesät on mulle hyviä aikoja, pahimpia kevät ja loppusyksy. Silloin ahdistaa ja puristaa joka paikasta ym. Mutta nyt tuli heinäkuun alussa yllätyksenä hirvee jakso, jolloin tuntu, että mitä ihmettä kropassa tapahtuu. Puristi, ahdisti, pisteli, huimaili, meni yöunet, heräilin muutamina öinä ja sain ikään kuin paniikkikohtauksen tai sen tapaisen rintaapuristavan ahdistuskohtauksen, että tuntu, että ilma ei kulje ym.ym.ym.
    Aattelin mielessäni tässä - että ei hitto tää näin voi jatkua, että pelottaa mennä sinne ja tänne, kun aattelee, että jos iskee ahdistuskohtaus päälle ja puristaa rintaa koko ajan ja ei uskalla sitä ja tätä kivaa, kun vaan jostain tulee hirvee olo, vaikkei pitäiskään.. ihmeellistä tää on.
    Mutta juttelin ja sain taas kerran vinkkiä ja painavaa sanaa, että "sulla on energiavajausta, ooot niin laihassa kunnossa, vaikka tunnet itsesi hyvinvoivaksi ja syötkin...sun on kuule syötävä enemmän, sun aivoissa ei oo rasvaa. Nyt oikeesti lisättävä energiapitosempaa syötävää ja himmattava liikuntaa.ym.ym.ym." Mä oon nyt sit miettiny, että onko noin? Ja niin se on, mulla on ollu niin kylmät jalat ja kädet, turvottanu (kun oon vetäny paljon kasviksia, hedelmiä, proteiinipitosta ruokaa, vähärasvasta ja jättäny yhden ateriakerran väliin....)
    Eli oon kyl syöny herkkuja, mutta maltillisesti ja säästellen. NYt aattelin, että pakko kohdata niitä päivittäin ja useita kertoja päivässä. Jäätelövaltaukset on ollu suuri voitto. Magnum jädet, jota en oo vuosiin syöny, niin nyt niitä ostanu pakastimeen ison satsin, kun ovat olleet tarjouksessa. Eri makuja, suosikit tosin valkosuklaa, minttu, caramel ja keksi. Voi,että mitä makunautintoja, kruunannu iltapäivän kesäpäivää kera cokiksen.

    Nyt mulla ei oo viikkoon ollu kylmäkään.Kun yleensä siis paleltaa..
    Joo ostinhan mä laivalta suklaata lomareisulla. On montaa sorttii...syön aika kitsaasti sitä, pala sillon toinen tällön. Vaikka siis olen suuri suuri suklaan ystävä. Mitä vielä, no mun pitäs kohdata suolasia piirakoita, pasteijoita, croisant-tyyppisiä syötäviä, munkkia en oo syöny aikapäiviin. Juustokakkua ja mokkapaloja söin ulkomaanreisulla ja syntymäpäiväkekkereillä. Ja nää oli mahtavat voitot. Kahvilassa kahtena päivänä valitsin juustokakkua kera ison kupin teetä. Ihanaa oli. :)

    Että voittoja kohti vaan. Esim. mun pitää kyllä hallita mieleni, ja estää syyllisyys-tuntemukset. Ja kompensaatiota ei sais tulla. Mun pitäs sallia syöminen ilman puuhaa ja touhotusta. Eikä myöskään kyläreissuja pitäs pelätä. Siinä mun sudenkuopat, jotka pistää ahdistamaan, keksimään selityksiä ja kiertoteitä, ettei tartte mennä niihin tilanteisiin.
    Mut tää syömishomma on jaksottaista, välil vedän just yliterveellisellä ajattelulla ja sit taas iskee himot ja halut, jotka viis veisaa, onko "terveellistä" vai ei. MUT toi kirjoitus siitä, että pitää tehdä toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja...on niin osuva ja hyvä. Sitä se on syömishäiriön ja sairauden voittaminen, pitää tehdä toistoja, että pelot oikeesti kaikkoaa ja hälvenee. Ja sit se, että kun uskottelee itelleen, että en ole niin sairas, koska olo on hyvä, eli paino olis muka ok. Ja näkee jonkun toisen tosi hoikan/laihan, että onhan se tuokii...mutta sit toinen puoli sanoo, että "eikö oo rumaa", tee jotain itelles, ettet oo tollanen....
    Piruko tästä tietää miten pitäs toimii, kun on se sh:n ääni ja sit terveen minän ääni, ja ne siin sit taistelee ja väittelee. Ja mun pitäs osata valita oikein ja tehdä sellasia ratkaisuja ja päätöksiä, jotka on mulle parhaaksi ja hyväksi. Eikä toljata, esim. vinkkejä kuinka pääset kiloistasi, miten karistat ylimääräiset ym. Just joo. Ihan tyhmää. Eikö vois olla tyytyväinen että on terve ja saa elää täällä maailmassa, eikä nipottaa jonninjoutavista jenkkakahvoista.
    Jepulista, no nyt karkas mulla mopo käsistä ja tuli stoorii. Mutta iloisen ihanaa viikonloppua teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkakin mä olen tosi pahoillani siitä, että sun olotila on mennyt noin rajusti huonompaan suuntaan, niin silti mä oon tosi iloinen siitä miten sä olet tehnyt voittoja ihan mielettömän paljon!
      Avain tästä selviytymiseen on toistojen ohella systemaattisuus: teet terveyttä edistäviä asioita systemaattisesti joka päivä, joka tunti, joka ateria. Tunnistan todella hyvin tuon jaksottaisen ääripäiden heittelyn, joka itselläni ainakin tapahtui sh:n ollessa vahvana ja nälkiintymisen edelleen haitatessa rationaalista ajattelua. Mutta sekin helpottuu sillä, että sä toteutat parantumista koko ajan.

      Recovery is a choice you commit to.
      Eli parantumisen joutuu valitsemaan joka päivä uudelleen ja uudelleen ja olemaan täysin sitoutunut siihen. Vaikka tulee sh:n ajatuksia laihduttamisesta ja yliterveellisestä vege-elämästä, niin ne on vain ajatuksia! Ei ajatukset ole sitä varten, että ne pitää toteuttaa, vaan ne on vain ajatuksia.
      Oletko lukenut postauksen "ajatuksen voima"? Olen sinne koonnut eri vinkkejä kuinka selviytyä tällaisista tilanteista, joten vilkaisepas se :)

      Mitä tuohon syyllisyyden tunteeseen tulee, niin sen sijaan että sitä yrittää torjua ja vältellä kaikin tavoin, anna sen tulla. Tiedän, että se tunnehyöky voi olla ihan järjettömän musertava ja pahimmillaan ohjaa totaaliseen kompensaatiokäyttäytymiseen, mutta siitä pääsee eroon kohtaamalla se.
      Tunnepiikki ei kestä kuin max 90 sekuntia, jonka aikana se kohtaa lakipisteensä ja alkaa laskeutua. Käytä eri huomion poissiirtämisen keinoja ja tarvittaessa TIP-taitoja (löytyy tunnisteilla), ja muistuta itsellesi, että sä et ole tehnyt yhtään mitään väärää syömällä ja ravitsemalla kehoasi. Kukatkin tarvitsevat vettä ja lannoitetta kukkiakseen, aivan kuten sinäkin.
      Syyllisyys on epäadekvaatti tunne, koska ei syömisestä tai vaikka lepäämisestä ole aiheellista tuntea syyllisyyttä. Ethän sä tunne syyllisyyttä siitä, että hengität, vai mitä?

      Mutta mulle välittyy se tunne, että sä osaat kyllä erottaa sairauden ajatukset omista ajatuksista, mikä on todella hyvä juttu! Harjoita sitä puolta enemmän niin se todella kääntyy sun voitoksi ja aseeksi tässä taistelussa.
      Pelot kukistuu juurikin niin kuin olet tehnyt: kohtaamalla ne, ja nostan sulle hattua tästä!

      Muista vaan se systemaattisuus ja sitoutuneisuus, niin pääset vielä pitkälle tässä!
      Aiheesta löytyy postaus täältä:
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2017/03/entas-kun-mieli-muuttuu-motivaatio-vs.html
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Sitoutuminen

      Hurjasti sulle tsemppiä, ja tulehan päivittelemään jatkosta! :)

      Poista
  6. Jep. Näin teen ja jatkan töitä sh:ta vastaan.
    Teen just eritavalla kun se ääliö huutelee.
    Ja hitsi, mä söin iltaruuan..ja yes, mä otin äsken yöpalaakin, kun teki jotain mieli, vaikkei varsinaisesti ollu nälkäkään. Teki vaan mieli. Tuntupas hyvältä, saa paremmin unta kun on syöny hyvin. Nälkäsenä on kauheeta mennä nukkumaan tai se jos yht äkkiä herää aamuyöstä ja on nälkä. Ja sit vaan yrittää pyöriä sängyssä ja saada uudestaan unen päästä kii ja oottaa aamuun aamupalaa.
    Mutta sulle Heidi kans suuret suuret tsempit syömisen kanssa, että saat rohkeutta taivuttaa sh:n äänen ja saada itses kans parempaan kuntoon. Eli miten se ny olikaan ->tehdään päinvastoin kun sh käskee. Ei kuunnella sitä ja kohdataan/haastetaan pelot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin: tehdään päin vastoin kuin sh käskee.
      Just tänään kävin hakemassa kaupasta banaaneja, joista on taas tullut hirmuinen pelko mulle. Mutta vain syömättä jätetty ruoka meitä vahingoittaa, ja ruoka on lääkettä. Sitä ainoaa oikeaa lääkettä tähän sairauteen.

      Kiitos sinulle! <3

      Poista
  7. Mulle tuli mieleen noista himoista, pelkoruuista, että mitenkähän se on ja menee,onko oikeesti sekä pelkoruokia, että vai voivatko jotkut ruuat olla vaan, että ei halua,ei tee mieli, ei maistu, ei tykkää? Vai onko ne anorektikon kohdalla ian ns. tekosyitä? Verukkeita? Jos anorektikko kieltäytyy jostain ruuasta sanoakseen, että en tykkää, niin meneekö se läpi? Uskotaanko se? Voiko se olla totta, vai onko taustalla oikeasti se, että anorektikko pelkää syödä kyseistä ruokaa? Tää on mysteeri...koska voi olla, että jostain ei tosiaan tykkää, mutta sitten sitä samaa voi käyttää myös pelkoruuan kohdalla. Ja jos se jatkuu parantumisen jälkeenkin, niin eihän sitä sitten ole parantunutkaan. Herääkin kysymys niihin ihmisiin, jotka parantumisen jälkeen alkavat noudattaa erilaisia ruokavalioita/ diettejä, kuka kieltäytyy kokonaan lihasta, kuka ei syö hiilareita, kuka maitotuotteita, kuka sokereita ym. Ja selitys uudelle ruokavaliovalinnalle voi olla halu syödä puhdasta, luomua, lähiruokaa, halu uudistaa ruokavaliota, halu olla trendikäs, ym.ym. JOtkuthan käyttää näitä peiteselityksinä sille, että sairaus edelleen määrää miten elää ja syö. Oikeasti siis on edelleen ongelmia syömisen kanssa, mutta kun luovutaan siitä ja tästä ja valitaan joku "dieetti", se voidaan peittää sen taakse. Ja sitten kieltäydytään lähes kaikesta. Toki näitä kieltäytyjiä ja ihme linjan noudattajia on normaaleissakin ja nehän ne vaikeita tapauksia sitten onkin. Niin ehdottomia ja tiukkapipoisia.

    Rennompaa otetta syömiseen metsästäen ja toivoen ympäristöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen kysymys, ja todella adekvaatti!

      Miten mä koen tämän, niin ehdottomasti voi olla ruokia, joista ei tykkää ihan rehellisesti. Miksi ei voisi olla?
      Esimerkiksi itse en tykkää kanasta vaikka se ennen on ollut mulle suosikki ja sitten turvaruoka. Huomasin viime talvena mun muuttuneen suhtautumisen kanaan ja rupesin miettimään sitä, testaamaan ja hakemaan kumman mieltymys se on: mun vai anoreksian. Söin kanaa useampia kertoja ja joka kerralla mulle tuli ihan fyysinen oksetus. En mä tykkää siitä, en tykkää mausta enkä koostumuksesta.
      On sitten myös toisenlainenkin kokemus punaisesta lihasta, lähinnä jauhelihasta. Mä laitoin sen sh:n takia tiukkaan banniin mutta viime aikoina olen kokenut mielihaluja sitä kohtaan, ja olen syönyt esim. jauhelihawrapin ja se oli mulle täysin ok. Muutenkaan ajatus vaikka makaronilaatikon syömisestä ei juuri hetkauta ja tuntuu ihan ok:lta.
      Sit taas avokado on ollut mulla pelkoruokalistalla, kokeilin sitä ja tajusin inhoavani sen makua, aivan kuten sienetkin. Eli kyllä, kyllä mä todellakin uskon siihen, että voi rehellisesti olla tykkäämättä ruoista eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä syömishäiriön kanssa.

      Mutta sitten on tämä toinen ääripää, jonka toitkin hyvin esille.
      Ois mielenkiintoista tietää kuinka suuri osa RED:iä sairastavista menee tuohon ääripäähän, prosentuaalisesti siis. Koska se, että anorektikosta tulee shitnessharrastaja, joka edelleen punnitsee ja laskee mikrot ja makrot, niin ei se tervettä ole. Totta kai voi olla terveempää kuin itsensä nälkiinnyttäminen, mutta ei se vapaata ja joustavaa ole.
      On niitä, jotka toipumisen aikana näkevät valon vegaaniudessa ja ajattelevat sen pelastavan heidät, jolloin se on taas yksi tapa toteuttaa syömishäiriötä. Mut sitten on niitä, jotka aidosti uskovat vegaaniuden periaatteisiin ja se on heille... en minä tiedä miksi sitä kutsua. Aate, elämäntapa, harrastus..?!

      Mun mielestä tällaisia päätöksiä ei saisi tehdä parantumisen aikana, koska yksilö on edelleen hyvin haavoittuvainen ja altis. Ja jos ja kun mielessä alkaa pyöriä ajatuksia vaikka kasvisruokavalioon siirtymisestä, niin ne motiivit pitää selvittää tarkasti ja siinä pitäisi olla ulkopuolista apua, esim. oma terapeutti jolle puhua tästä. Syömishäiriö osaa olla todella uskottava ja vakuuttaa, että sitä voi parantua shitnessin ja vegaaniuden avulla.
      Tätä voi vallan mainiosti verrata tilanteeseen, jossa alkoholisti jättää alkoholin mutta alkaa käyttämään huumeita. Tilannehan on fine, koska hän ei käytä viinaa vaan huumeita! Problem solved! No ei nyt ihan.
      Syömishäiriö on kuitenkin riippuvuus, joten on ymmärrettävää miksi monella shitnesskisaajalla on syömishäiriötausta, mutta se ei tee asiasta kuitenkaan hyväksyttävää. Tarkoitan sitä, että ei ole hyväksyttävää korvata alkuperäinen riippuvuus jollakin vähän terveellisemmällä. Parantumisen tavoite ei koskaan saisi olla se, että no mä siirryn sitten karppaamaan tai tuonne kisalavoille, vaan tavoite pitäisi olla mahdollisimman täysi irtautuminen tästä sairaudesta ja terveen ja tasapainoisen elämän saavuttaminen. Jokainen ansaitsee sen, full recoveryn!

      Tuosta vielä, että jos anorektikko kieltäytyy jostain ruoasta vedoten mieltymyksiinsä, niin kyllä varmasti ajatellaan sen olevan sairauden veruke ja ihan aiheesta. On kuitenkin tiedostettava se, että tämä sairaus ei tunne logiikkaa, esim ollessani kaikkein huonoimmassa kunnossa hedelmätoffee ja suklaa oli mun turvaruokia, mutta pelkäsin yli kaiken esim. Skyrejä. Eihän se tee järkeä, mutta milloin pelkoruoat tekee järkeä?
      Siksi näistä asioista pitää puhua jollekin, tai vaikka kirjoittaa paperille ylös miksi ei halua syödä jotain ruokaa.
      Mutta yleensä se selviää vain yrityksen ja erehdyksen kautta: on kokeiltava ruokaa ja nähtävä mikä on reaktio siihen.

      Ja lopuksi kyllä elämä on sata kertaa parempaa kun siitä pystyy nauttimaan ihan makuaistinkin kautta! Maailma on täynnä mitä upeampia ja ihanampia ruokia eikä ole mitään järkeä siinä, että niitä pitää välttää jollakin agendalla.

      Tästä tuli nyt romaani, mutta kertokaas te muut mitä mieltä te olette aiheesta!

      Poista
    2. Tuota olen itsekin miettinyt. Turvaruokia syö mielellään. Ostaa ja nauttii niistä, koska tykkää myös niistä. Sitä on luonut itselleen tapoja, rutiineja, joita noudattaa ja menee lähes koko ajan sillä samalla kaavalla. Esim. aamupalalla ja iltapalalla etenkin koko ajan niitä samoja ruokia, ehkä eniten vaihtelua tekee lounaaseen ja päivälliseen.
      Itsestäni olen huomannut, että syön niitä turvaruokia (kauraleipää, jogurttia, raejuustoa, salaatteja, suklaata ym.) ja sit ehkä kerran viikossa syön haasteruoan ja sit taas paluu tuttuun, totuttuun sapuskaan. Mutta toisaaltahan moni tervekin ihminen syö tiettyjä juttuja aamupalalla. Eikä juuri poikkea tavoistaan normi arjessaan.
      Se on jotenkin helppoa ja toisaalta tekee mieli syödä just niin, mikä maistuu parhaimmalta. Vaikka toisaalta varmasti hyvää tekis joskus vaihtaa ja kokeilla jotain ihan erilaista.
      Niin ja tuli mieleen toistoista ja pelkoruokien kohtaamisesta ja itsensä haastamisesta, kuten tuossa oli kirjoitettu, että on vaikea päättää mitä ottas..niin, jos on monta mielitekoa mielessä, ja kaapissa kaikenlaista..niin jospa tekis itelleen esim. maanantaina listan jälkiruuista, mitä minkäkin ruuan jälkeen ottaa ja mitä minäkin päivänä, niin sitten tulis otettua / ostettua sitä, eikä vaihda tai jätä sitä pois.
      Mielenkiintoinen aihe:)

      Poista
    3. Sun kannattaa kysyä itseltäsi, että rajoittaako tämä samojen ja tuttujen ruokien syöminen sun elämää millään tapaa?
      Esimerkiksi pystytkö syömään spontaanisti tarjottua kakkupalaa tai lasagnea tai pizzaa? Aiheuttaako omista tutuista ruoista poikkeaminen jotain ahdinkoa? Mikäli kyllä, niin silloin on tarpeen laajentaa sitä ruokavaliota. Mikäli ei, niin asia on ok. Pitää kuitenkin pitää mielessä se, että tämä meidän tilanne ei ole staattinen vaan fluktuoiva, eli se muuttuu. Voi muuttua todella salakavalastikin, eli tästä tilanteesta voi kehittyä todella rajoittava ja pakottava tilanne.
      Joten siksi kannattaa pysyä hereillä ja vähän miettiä, että syötkö tätä siksi, että se on turvallista ja vältät muut ruoat/tilanteet/tuntee/ajatukset, vai syötkö siksi että se on hyvää ja sun tekee sitä mieli.

      Oletko lukenut postausta pelkoruokien kohtaamisesta? Kannattaa vilkaista se.
      Mutta jos todella on paljon kohdattavia pelkoruokia, niin tee niistä lista ja päätä mitä kohtaat milloinkin. Osa arpoo, osa päättää; tee niinkuin susta tuntuu parhaimmalta.
      Tärkein pointti on todella se, että kohtaat sen ruoan etkä lähde viime tipassa vaihtamaan sitä, aivan kuten itsekin kirjoitit.

      Mutta vilkaisepa se postaus, siitä voi olla sulle apua! :)

      Poista
  8. Mahtavaa, upeeta Heidi. Lisää ruokaa ja isompia annoksia ja tietty energiapitosta !!
    Ihana annos namia sulla tänään! Yes. Tulipa iloinen olo sunkin puolesta! Samaan malliin vaan etiäpäin.
    Mäkin oon päättäny voittaa tän anoreksian.
    Söin tänään kolmen tunnin välein..sit jälkkäreiksi paksu pepe lakua, kinuskijäätelöö, illalla suklaata. Ja tää on iso iso voitto, että en kokenu syyllisyyttä, vaikka söin erilaisia "herkuiksi" luokiteltuja syömisiäkin. Ja se että Välipalaks jäätelöö ja lakua. Join limppaa! Yleensä mulla on yks makea asia välipalalla ja sit jotain ihan muuta. Ja mikä on olo. Ihan mahtava. Tekis vieläkin mieli jotain hyvää....
    Salliminen on itsensä haastamista kerrassaan!
    Ja kun suoriutuu, niin kyl tulee voittajafiilis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ja ihan mahtavaa kuulla näistä sun voitoista!
      Jatka vaan samaan malliin, niin mehän voitetaan tämä pirullinen sairaus! <3

      Poista
  9. Hei, kuinka kauan sulla aiemmilla kerroilla meni että overshootannut paino alkoi tulemaan alas? Minkähänlainen se haarukka yleisesti ottaen ois? Mulla on parantumisen alusta nyt 5kk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulin viime talvena mun painon overshootanneen, koska se meni muutamilla kiloilla yli mun aiempana vuonna olleen normaalipainon. Mutta tajusin tässä, että ei se paino lähtenyt laskemaan vaan se pysyi grammalleen samana. Toki mun paino jakautui, eli lihasmassa kasvoi, nesteturvotus ja ylimääräinen rasvakerros hävisivät, mutta paino pysyi samana.
      Mulla lähti paino kyllä putoamaan joskus toukokuun hujakoilla mutta en tiedä oliko sen alkuperäinen syy overshoottaus, koska samoihin aikoihin sh rupesi ottamaan valtaa ja paino putoamaan.
      Eli mä en osaa antaa tähän sulle mitään vastausta omalta kohdaltani.

      Mutta yleisesti ottaen siihen voi mennä puoli vuotta tai puolitoista vuotta, sen tietää vain sun kroppa. 5 kuukautta on melko lyhyt aika, sillä nämä kehon vaurioiden korjaamiset vievät todella aikaa. Ruokaa ja lepoa, niitä sun kroppa edelleenkin tarvitsee.
      Oletko lukenut postauksia aiheesta?
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Overshooting

      Poista
  10. Turvaruokiin liittyen, mulla on halu syödä tiettyjä ruokia joka päivä, koska mä pidän niistä, mutta ne on myös himojani. Pystyn kyllä syömään kylätarjoiluja, mutta niitä selkeesti säästellen ja valikoiden.
    Samoin joskus kun valitsen syötäväni ravintolassa, valitsen sellaisen annoksen, että voin sitten syödä "omia ruokianikin" samana päivänä myöhemmin.
    Tai suunnittelen mihin aikaan voin mennä syömään, että muutkin ruokailur onnistuu tai jää pois. Riippuen tilanteesta.

    Hei tulipa tässä mieleen, minkähän verran on miehiä, jotka sairastuu myös erilaisiin syömishäiriöihin?
    Itse kun olin silloin joskus sairauteni alussa sairaalassa, oli naapurihuoneessa samaan aikaan anoreksiaan sairastunut poika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tapahtuu, jos sä yhtenä päivänä jätätkin väliin niiden sun turvaruokien syömisen? Koska sun kommentin perusteella välittyy aika selvänä se viesti, että tämä rajoittaa sun elämää todella paljon. Miksi et voisi syödä sekä täyttä ravintola-ateriaa että vaikka iltapalalla jotain sun turvaruokaa? Koska kyllähän sä voit. Ei ne ole toisiaan poissulkevia asioita.
      Laitan sulle linkin pelkoruokia käsitteleviin postauksiin, vilkaisepa ne:
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Pelkoruoat

      Mitä miesten osuuteen tulee syömishäiriöisistä, niin en tiedä tarkalleen. Mutta ainakin Eating Disorder Hope kertoo, että 40% BED:iä sairastavista on miehiä.
      https://www.eatingdisorderhope.com/treatment-for-eating-disorders/special-issues/men

      Miesten kohdalla olen kuullut puhuttavan myös Bigoreksiasta, joka on tavallaan anoreksian vastakohta: iso (mies)henkilö näkee itsensä liian laihana.
      Mutta siis kyllä syömishäiriöt, etenkin AN, BN ja anorexia athletica/exercise bulimia ovat lisääntyneet miesten keskuudessa.
      Kerran ollessani osastolla, siellä oli toinen anoreksiapotilas, joka oli mies.
      Eli kyllä näitäkin on ja ikävä kyllä kasvavassa määrin.

      Poista
  11. Jännä miten eri ihmiset suhtautuu syömishäiriöihin. Toiset ei tiedä niistä mitään ja toiset on todella tietoisia.
    Ootteko saanu millaisia kommentteja, huomatteluja, moitteita, tukea tai apua vai syyttelyä, kun on liian laiha ?
    Miten suhtaudutte huomautteluihin tai ihmettelyihin ulkomuodosta?
    Mitä kommentoitte kysyjille syyksi, miksi on niin laiha?

    Toinen asia, mikä tuli mieleen..miten käyttäydytty ruokien kanssa, toisia ihmisiä kohtaan anorektisena?
    Kun sehän on monelle nautinto ja tapa, tarjoilla, antaa ja tehdä toisille erilaisia ruokia, mutta itse ei syö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen saanut todella laidasta laitaan kommentteja ja yleensäkin suhtautumistapoja. Osa on ollut selkeesti mitätöivää ja kuitattu huomionhakuisuudella, osa on ollut sitä luokkaa ettei mulla voi olla mitään syömishäiriötä, koska en näytä luurangonlaihalta ja puolikuolleelta. Osa on vedonnut järkeen, että ei mulla voi sh:ta olla, koska en mä mikään typerä ole. Sitten on ollut ihan selvää kieltämistä, ettei mulla koskaan ole ollutkaan mitään syömishäiriötä.
      Että ihan laidasta laitaan, ja ne suhtautumiset ja kommentit ovat laittaneet omankin pään ihan pyörälle. Olen vasta viimeisen vuoden parin sisällä ruvennut hahmottamaan koko kokonaisuutta ja tätä sairautta. Mä olen itsekin oikeesti luullut, ettei mulla ole mitään anoreksiaa, koska näin mulle on sanottu!

      Multa ei kysytä mitään eikä mulle kommentoida mitään mutta usein tuijotetaan, jolloin mä vaan tuijotan takaisin niin pitkään että toinen lopettaa. Nämä tuijotukset ovat todella epämiellyttäviä ehkä juuri siksi, että mulle on aina tiukasti sanottu, että muita ihmisiä ei saa tuijottaa, se on epäkohteliasta.

      Mulla ei enää ole niin pahaa ruoan rajoittamiskäyttäytymistä mutta myönnän että sosiaaliset tilanteet voivat yhä olla kiperiä. En ole huonossa kunnossa tehnyt ruokaa muille ihan siitä syystä, etten kivuilta ole pystynyt. Selästä kun surkastuu lihakset ja muutenkin kropasta lähtee pehmusteet, niin lonkkien bursiitit ärtyy ja selän hermokivut on pahoja. Itsessäni tunnistan eräänlaista hamsterikäyttäytymistä, kun rupean aina hoardaamaan ruokaa, lähinnä proteiinipatukoita, jotain suklaata ja rahkoja :D
      Mutta niin, aiheeseen. Kyllä mä välillä olen leiponut muille mutta yleensä se on vaan niin epämiellyttävää, ettei sitä tule paljoa tehtyä.

      Poista
  12. Minusta kaikenmaailman missikisat, fitness-kisat ym.sais lopettaa. Ne antaa niin väärää kuvaa terveestä, oikeanlaisesta elämästä. Huonoja malleja ja esimerkkejä, jotka vaan pönkittää erilaisia syömishäiriöitä.

    VastaaPoista
  13. Mikä sen tekee, että tekee mieli syödä, vaikka ois just syöny?
    Mut sit ei kyl viitti syödä, kun just söi.
    Tai ilta-aika...voi että kun on iltapalan syöny, niin sit tekee viel mieli syödä vähän jälkkäriä ja vielä ns.toinen iltapala/yöpala. Mut sit pitää sitä ihan tyhmänä alkaa ny syömään ja toisaalta ei kehtaa, jos/kun kukaan muukaan ei syö...

    Tohon yllä olevaan keskustelluun huomautteluista ym. niin mulle on huomateltu laihuudesta ja ihmetellään, miten voi olla noin laiha. Ootko aina ollu tollanen ym.
    Sit jos kysytään en kerro että olen sairastanut anoreksian, paitsi lääkärillä.
    Kerrotteko tai tietääkö teidän ystäväpiiri sairaudestanne?
    Mulla ei kukaan kaveri tiedä, vain kumppani ja luonnollisesti lapsuuden perheen jäsenet, koska sillonhan se sairaus alkoi yläasteikäisenä.
    En ole kokenut järkeväksi kertoilla menneisyydsäni. Enkä siitä, että sairaus taas vähän velloo, mutta eri muotoisena. Eikä sitä kyllä niin huomatakaan, koska kuitenkin syön hyvin ja isojakin annoksia. Mutta sitten hallitsen kurinalaisuuden, joten tämä kai ajanut kierteeseen ja paineeseen taistellessa mielenhallinnan kanssa, mitä syön, milloin syön, voiko syödä ja ottaa lisää tai mennä sinne kylään, kun ei tiedä, mitä siellä tarjotaan. Sosiaalinen elämä on vähän heikentynyt sen suhteen, kun liikaa fundeeraan, mitähän siellä syödään. Haluan syödä, kuten itse haluan oman aikatauluni mukaan niin kotona, reissaillessa ym. Kylät on haasteellisia.
    Ravintolasyöminen on minusta ihanaa, kun saa nauttia, vaikka kuten jotkut muutkin täällä kirjoittaneet kommentoivat, että sitten jättää helposti jonkun päivän muista sapuiskosta väliin, niin se on totta. Sitä joskus mietinkin, miksi.
    SItten herkkuhimot on joskus valtavia, ja niistå tunnen syyllisyyttä. Olen kyllä lukenut, että antaa mennä vaan kaikkea mitä mieli tekee,mutta miksi heti ajattelee, ett ei muut syö näin usein jotain herkkusia, että täähän on ihan väärin. Vaikka tykkään syödä ja nautin kaikesta makeasta.
    Puh, huh kyllä välillä niin menee hermot tän ainaisen ruuan vatvomisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi et viitsi syödä vaikka olisit juuri syönyt?
      Jos sulla on mahatauti ja sua oksettaa ihan hirveästi vaikka juuri olisit käynyt vessassa, niin pidätätkö sä sitä koska et viitsi mennä vessaan kun just siellä kävit? Tai et viitsi mennä pissalle, koska ketään muuta ei pissata samaan aikaan ja kävit tunti sitten viimeksi vessassa?
      Mä veikkaan, että sä et pidättele kumpaakaan, vai mitä.

      Sun kroppa ei viestitä sulle nälästä piruuttaan tai koska sillä on tylsää. Ei sun kroppa mieti, että "hahaa, minäpä lähetän nyt nälkäsignaalin, koska haluan vähän kiusata tuota tyyppiä".
      Sun tekee mieli syödä siksi, että sun kroppa tarvitsee enemmän energiaa, simple as that. Joten syö. Syö vaikka kolme iltapalaa ja herää yöllä syömään. Kyllä ne himot laantuu jos sä niihin systemaattisesti vastaat.

      "Ne "himot" ovat sun kehon keino kertoa siitä mitä se tarvitsee, ja se on äärimmäisen luonnollinen ja olennainen osa parantumista. Mikäli sä syöt minimien mukaan ja vastaat siihen nälkään täysin ilman mitään kompensaatiota (oksentaminen, pakkoliikunta, syömisen rajoittaminen jne jne), niin ne himot rupeavat menemään ohi ja kehosi alkaa rentoutua, ts. se uskaltaa ruveta korjaamaan nälkiintymisen aiheuttamia vaurioita sen sijaan että keskittyy vain ylläpitämään tärkeimmät elintoiminnot."

      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/p/faq-usein-kysytyt-kysymykset.html

      Tuolla pari viestiä sua ylempänä on keskusteltu täsmälleen samasta aiheesta, joten villkaisepas sieltä lisää kommenttia ja postausvinkkejä, ja ehdottomasti lue tunnisteiden "extreme hunger" ja "mielihalut" postaukset! :)

      Poista
  14. Samaa mieltä,herttileijaa sentään. Ooon jutellu yhden fitnesstä aikanaan kisailleen kanssa ja hän sanoi, että aikamoista touhua...sitä ei moni uskokaan mitä kulissien takana tapahtuu. Ja se on mitä suuremmassa määrin terveyden kustannuksella leikkimistä. Ajetaan itsensä niin äärimmilleen ja rääkätään kehoa ja sisuskaluja, että moni tyttö on ollu sairaalahoidossa ennen kisapäivää. Keho kuivuu ja haurastuu, sydäntoiminta heikkenee ym. Esim. hän sai ihan alvariinsa rytmihäiriöitä, oli niin kylmä ennen kisoja, että piti pukee ainakin seitsemän kerrosta erilaista vaatetta päälle, että tarkeni. EIkä oikein sekään riittäny, koska kylmä hohti sisältäpäin.
    HÄn myös tiesi kertoa kauheista pyörtymiskohtauksista, sisäelinten pettämisistä, aivotoiminnan katkeilusta ym.
    Että se mitä julkisuus antaa niistä ulospäin kuvaa, on aika pintaviilaus ja kaunisteltu totuus. Trimmattu kroppa siinä hymyssäsuin ollaan lavalla, mutta kun päästään takahuoneeseen...ei tiedäkään mitä kenellekin tapahtuu.
    Se on monelle yhtä tuskaa seisoa ja keikistellä siellä lavalla. Mutta hammastapurren tsemppaavat, vaikka mikä ois.

    Terveys kaiken A ja O. Siitähän pitäis pitää kii, ja nauttia elämästä eikä kurittaa itseään ja piinata, rangaista, tuomita omaa kehoa ja piiskata.
    On kyllä kurjuuden kurjuutta elää mittakippojen ja vaakojen kanssa ja kieltäytyä koko ajan kaikesta KIVASTA. kun ei muka voi, kun sitä ja sitä ja tätä. Selityksen on loputtomat.

    Oikeesti, meillä on vaan tää yks elämä täällä maapallolla, miks tuhlata sitä itsensä kurittamiseen. Meitin pitää elää itseämme rakastaen ja kunnioittaen.

    Ja siks mä joka päivä "juhlin"/palkitsen ym. joka päivä itseäni. Koska haluan kohottaa itseluottamustani ja vakuuttaa itselleni, että olen hyvä tyyppi ja mulla on asiat aika hyvin, vaikka siis en ole mikään kaikessa pärjäävä/osaava ym. mutta mullakin on hyvät ja huonot puolet. Mutta että mä en koko ajan alistuis ja mollais itteäni, niin nyt on löydettävä positiivisuutta elämään :)
    Ja siks mä tsemppaan ja tsemmpaan ja pyrin syömään niitä ruokia, joista mä pidän ja haastan joka ikinen päivä itseäni. Ja unelmoin ruuista, jotka pyörivät mielessäni, mutta jotka vielä odottavat toistoja ja kohtaamisia :)

    Aurinkoista alkanutta elokuuta ja tsempataan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava kommentti!

      Mun mielestä on ihan mahtavaa, että tnäistä shitnessisin varjopuolista puhutaan nyt enemmän ja tuodaan esille sitä, että tästä on terveys kaukana. Hyvin lähipiiristä löytyy yksi bikinishitnessiä harrastava ja kilpaileva, ja kyllä oli pinna katkeamispisteessä koko kisadieetin ajan. Kisojen jälkeen vedettiin lasagnea siihen pisteeseen, että oltiin aivan sairaana.
      Jyväskylässähän tehtiin tutkimus näistä shitnesskisaajista ja sen tutkimuksen mukaan mitään terveysongelmia ei syntynyt kisaajille. Mutta, tutkimuksen teettäjä ja julkaisija oli täsmälleen sama, joten sitä ei voi sanoa kovinkaan objektiiviseksi. Lisäksi otanta oli tosi pieni eikä kisaajia seurattu kovinkaan pitkään. Mutta tästä tutkimuksesta tuli eräille sellainen, johon vedottiin shitnessin olevan täysin terveellistä ja hyväksyttävää. Monet naurut olen tästä kyllä saanut.. :D

      Mä en edes tajua millä tapaa se on urheilua, koska se kisaaminen keskittyy _ulkonäköön_. Totta kai siihen pisteeseen päästäkseen täytyy urheilla, mutta siitä puuttuu edelleen ne urheilun elementit, kisaaminen urheilusuorituksesta eikä jostain pakaran pyöreydestä.

      Sitä paitsi se kisakunto, eihän se ole millään tapaa pysyvä tai edes totta, koska siihen päästään kuivattamalla kropasta viimeisetkin nesteet ja vetämällä peräruiskeet pari tuntia ennen lavaa, ja kroppa maalataan lihasten erottuvuuden takia. Se väri tekee ihmeitä, koska ilman sitä tytöt ovat todella aneemisen ja sairaan näköisiä.
      Hirveä työ tehdään ja omaa ainoaa kehoa rääkätään vaan poseeratakseen lavalla kymmenen minuuttia. Mutta luojan kiitos tämä buumi on alkanut pikkuhiljaa mennä ohi ja niistä huonoista puolista puhutaan enemmän!

      Aivan ihana tuo sinun tapa juhlia/palkita itseäsi päivittäin, oikeasti! Vitsit, pitää itsekin kehitellä jotain vastaavaa. Mitä sä sisällytät siihen?
      Olen itse tehnyt niin, että asettanut toipumiselle pieniä virstanpylväitä ja hankkinut vähän kalliimpia "parantumislahjoja", kuten uusi puhelin, kallis talvitakki, parfyymejä jne. Mutta oma itse ja oma keho ovat niin arvokkaita asioita, että pitäisi joka päivä juhlia sitä.
      Haluatko kertoa tästä tarkemmin? :)

      Poista
    2. Ihan mahtava huomio. mä en voi kans sietää tätä fitness-touhuilua tai muita yli energisiä yhdenksän kertaa viikossa erilaissa jumpissa ja kuntosalilla kävijöiden puuhaa ja tohinaa. Puistattaa, jos elämä ja arki muodostuu siitä, että pompitaan ja hypitään mahollisimman paljon ja ei vaan oteta rennosti, kun pitää mennä taas sinne pumppiin ym.
      Eikös liika suorittaminen kuluta kroppaa ja mieltä ja siitäkin voi sairastua. Pitäs kaiketi osata balansoida elämää ja löytää pienistä asioista iloja, eikä tavotella koko ajan jotain suurempaa ja suurempaa. Muka parempaa ja parempaa. Eikä me oikeesti voidan tietää miten toisella menee, kulissit on aina kulisseja. Jos joku kuvaa ja kertoo itsestään aina kaikessa positiivisesti ja menestyvin sävelin, niin voipi ollakin, että sen tarkotus onkin se, että taustalla kaikki oikeesti ei ookaan hyvin. Mitä lie siellä neljän seinän sisällä. Mutt tällä esitetään, että kaikki on hyvin ja mä oon muka niin hemmetin cool. hah, mä en arvosta ainakaan ihmisiä sen perusteella mitä ne on ammatiltaan, tai mitä ne omistaa, vaan ihminen on arvokas itsessään. Ja se kenen kanssa synkkaa hyvin ja kuljetaan samalla aaltopituudella...sen aistii, tuntee ja siitä ne hyvät ystävät ja kaveritkin sit tulee. Se jos joku mahtailee ja leveilee saavutuksillaan tai omaisuudellaan koko ajan, niin ei kyllä kiinnosta.
      TEhdään elämästä oman näköistä ja palkitaan itseämme hyvillä ja iloisilla asioilla, joista me ITSE tulemme tyytyväisiksi ja onnellisiksi. Ei niin, että teemme sitä siksi, että esim. haluamme väkisin ympäristölle näyttää ja mahtailla tai tehdä toisille mieliksi. Ei siitä kauaa kukaan nauti. Se kostautuu ja kuluttaa meitä!!!

      Poista
  15. Hei tässä meille kaikille hyvä aforismi:

    " Kauneus tarkoittaa omana itsenäsi olemista.
    Muiden ei tarvitse hyväksyä sinua,
    Sinun tarvitsee hyväksyä itsesi."


    voi kun sen oppisimme ja muistaisimme sydämissämme :)

    VastaaPoista
  16. Mikä siinä onkaan,että epäilee, että itse ei voisi syödä sellaisia annoksia ja niin paljon, usein kun ketkätahansa muuta ihmiset. Vaan pihistelee ja nirsoilee, ottaa vaan sen yhden kakkupalan kekkereillä, vaikka esim. kaikki muut vieraan ottaa lähes kaikkia sorttimenttia ja hakee tosiaan useita kertoja lisää. Sit myöhemmin taas syödään illallista esim. grillaitu sitä sun tätä ja tuhdit on sapuskat taas. Ja kaikilla vesi kielellä ja hyvä mieli. Itse sitten ahdistuneena valikoi, minkä ottas, minkä verran mitäkin eri tarjottavaa syötävää. Nauttii kyllä, että hyvää on, mutta se on sit siinä. Toiset useimmiten hakee lisääkin, koska se ruoka on niin maanperusteellisen hyvää.

    Sit mä oon vähän funtsannu, että mihin perustuu terapian vaikutus?
    Mitä siellä terapiassa pitää tapahtua, että se vaikuttaa esim. syömishäiriöiseen, täydellisyyteen pyrkivään suorittajakeskeiseen ihmiseen ym. niin paljon, että oikeasti alkaa tapahtua jotain näkyvää, pysyvää muutosta ihmisessä?
    Esim. rennompi elämänasenne, suhtautuminen syömiseen ja ruokaa muuttuisi vapaammaksi, kontrollointi ja suorittaminen vähenisi ym. ns. negatiiviset piirteet, vaikuttimet ihmisessä alkaisi väistyä positiivisten tieltä?
    Minkälaisia kokemuksia teillä on terapiasta? Kuinka usein käytte terapiassa, mistä keskustelette, mistä aiheet - terapeutilta vai sinulta? Kuinka monta vuotta olette käyneet? Koetteko, että terapiasta on ollut ja on apua tilanteessanne?
    Entä jos terapeutin ja sinun suhde on hyvä, mutta muutoksia ei tapahdu. Meneekö terapia hukkaan? Onko se vaikuttanutkaan mitenkään ?
    Niin itse pohdin, että jos on kovin pinttyneitä ja voimakkaita tapoja ym. joita noudattanut vuosikausia ja niitä pitäisi sitten höllentää...ei se taida tapahtua kovin äkkiä, luulisin, että hidas prosessi kaikenkaikkiaan ja terapiasta jos apua hakee, se varmasti kestää vuosia, ennen kun tuloksia alkaa näkyvä ja vaikutukset juurtumaan, vai mitä olette mieltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syömishäiriöisten kohdalla yleensä käytetään kognitiivistä psykoterapiaa, joka perustuu kognitioiden muokkaamiseen, eli lähinnä ajatusten ja tunteiden. Kognitiivisiä psykoterapioiden muotoja on todella monia, itse olen käynyt monta vuotta DKT:ssä ja siellä on keskitytty ennen kaikkea opettelemaan tunteensäätelyn uusia taitoja. Olen oppinut siellä siis hallitsemaan ja tiedostamaan mun tunteita, tiedostamaan ajatuksia ja muuttamaan niitä. Yksi äärimmäisen simppeli mutta tehokas on muuttaa ajatus "olen läski" muotoon "minulla on ajatus, että olen läski". Lisäksi mikä merkittävintä, niin mun ennen niin mustavalkoinen ajatusmaailma on muuttunut ihan täysin ja olen oppinut dialektisuuden taidon, eli kaksi täysin vastakkaista näkemystä ovat aivan yhtä totta. Myös asioiden tuomitsemisesta ja arvottamisesta olen oppinut ja olen päässyt eroon ja osaan havannoida ja kuvata asiat ja tilanteet neutraalisti. Olen oppinut tosiaan myös mindfullnessia, joka on yksi keskeisiä teemoja tässä terapiassa.

      Totta kai jokainen on yksilö ja sen mukaan pitää terapiamuoto valita, mutta syömishäiriöisten kohdalla on paitsi ravitsemustilan ja painon normalisointi, niin myös sen pään sisäisen maailman muokkaaminen, ja siihen suurimmaksi osin käytetään kognitiivista terapiaa. Terapiassa myös käydään läpi yksilön skeemoja ja työstetään niitä; käydään läpi omaa elämänjanaa, tapahtumia jne, ja opitaan uusia tapoja suhtautua niihin. Katkeruus esimerkiksi kiusatuksi joutumisesta on yksi yksilöä eniten kuormittavista asioista, ja siihen pystytään terapian avulla puuttumaan ja siitä voi päästää irti ihan täysin.

      Ennen nykyistä terapiaani mä olen tavannut jos jonkinlaista terapeuttia, psykiatria, lääkäriä ja psyk. sairaanhoitajaa, mutta koskaan niistä ei ollut apua. Ei ollut apua siksi, etten mä oppinut mitään. Lähinnä siliteltiin päätä ja sanottiin, että voi kun sulla on rankkaa, mahtaa susta tuntua pahalta, ja mä opin pian käyttämään sitä hyödykseni.
      Vasta nykyinen psykologini vertauskuvallisesti iski peilin mun eteen ja pakotti kohtaamaan mun tilanteen, ja silloin alkoi asiat muuttua. Mä en varmasti olisi enää hengissä, ellen olisi häntä kohdannut. Tai en ainakaan tässä pisteessä!

      Mun kohdalla muutoksia tapahtui, koska terapeutti vaati niitä. Hän on aina ollut erittäin validoiva, ottanut mut todesta mutta samalla lempeästi vaatinut muutosta. Kyllä mulla meni aikaa siihen, että uskalsin luottaa häneen ja oman aikani mä taisin testatakin häntä. Että mikähän psykologi tämänkin nyt luulee olevansa.. :D
      Mä käyn nykyisin kerran viikossa yksilökäynneillä. Vielä viime lokakuuhun saakka oli kahdesti viikossa (kerran yksilö- ja kerran ryhmäkäynnit), ja näin on ollut vuodesta 2014 saakka.

      Ehdottomasti mä suosittelen hakeutumaan terapiaan, koska kuten itsekin sanoit, niin omia pinttyneitä ja voimakkaita tapoja on yksin todella vaikea muuttaa. Lisäksi sulla on varmasti paljon muitakin, kenties tiedostamattomia ajatuksia, tunteita ja skeemoja, joiden työstämiseen terapia on oikea paikka.
      Tuloksien näkyminen on hyvin yksilöllistä mutta kyllä se työ kannattaa. Oikeasti, terapiassa tehty työ ei mene hukkaan, joskin niitä joutuu myös itse toteuttamaan.

      Noista ajatuksista, olen kirjoittanut postauksen "Ajatuksen voima", ja löydät sen tunnisteella "ajatukset".

      Poista
  17. Jännittääkö Heidi sua koulutuksen jatkuminen?
    Toivottavasti sun voimat riittää sen läpikäymiseen, se on omalla tavallaan rankkaa.
    Tee lujasti töitä, että saat itsesi taas kuntoon, että jaksat opiskella ja ammentaa kokemuksia, saada kaikki irti koulutuksesta. :) Että pöperöä vaan naamariin ja tsillailua....Dooran kans :) Iloista mieltä sulle!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooo... ehkä vähän jännittää. Eniten mua jännittää se, että miten mä jaksan, koska käyn jo nyt aika jaksamisen äärirajoilla. Olen ottanut taas liikaa stressiä tästä blogista ja se on mennyt ihan suunnattoman ärsytyksen puolelle. On jotenkin kamalan vaikea pystyä sanomaan "ei" ja vetämään rajat, antamaan aikaa ihan vaan itselleen.
      Mutta ehkäpä se, kun saa taas mieluista tekemistä, tsemppaa muutenkin :)

      Poista
  18. Havaintoja syömisen vaikutuksesta olotilaan...
    ihmettelin, kun oli kylmä ja väsymystä, ihan tolkutonta. No toki alipainoisena, anorektisenahan sitä paleltaa, kun ei paljon rasvaa missään ole.
    No mutta olen syönyt muutamia vuosia jo suht hyvinkin, mutta aika ajoin iskee erilaisia kausia. Ja kontrolloin kyllä kaikkea.
    Mutta tässä tarkkailin ja tutkailin, miten olotila muuttuu kun syö runsaasti ja säännöllisesti ja etenkin, että syö vaan vaikka ei oikeestaan ois nälkäkään, mutta tekee kuitenkin ihan hirveesti mieli syödä. Tätä vastaan toisinaan taistelen, että en syö, kun ei ole nälkäkään vaikka mieli jotain tekis. No mutta nyt sitten päätin, että teen niin, että syön vaan, vaikka se toinen ääni huutaa, että ei tartte syödä, koska ei oo nälkä ja justhan sä söit.
    No mutta mitäpä tapahtui sellaisina päivinä, kun olen syönyt oikeesti kunnolla. Mulla on paremmin jaksamista ja energiaa ajatella ja tehdä kaikkee. Ja ennen kaikkea lämmin, ei palellakaan. Mahtava fiilinki....jotenkin terävä ja pirteä pää!
    Vähän syöneenä koko ajan karsee olo.
    Mitä sitten söin...no hiilareita, hiilareita...pastaa, leipää, makeisia,kaikkee..
    Jos söin vain jogurtteja, salaatteja ja proteiinipainoitteisesti, olin tosi tosi väsynyt ja kärttynen. Ei oikein mikään huvita ja tuntuu kuin kroppa ois ihan lötkö ja kuitti.
    Siis kunnon energiaa se vaatii, että kone toimii. Oli ihan pakko tehdä tuo syömistarkkailu sillä silmällä, että miten mun kroppa ja olo reagoi, jos syön ns.kevyesti vaikka söisinkin usein kolmen tunnin välein. Ei auttannut. se vaatii hiilareita. Ja mielitekoina alkoi tulla, että nyt pastaa, leipää, suklaata, muroja,ym.ym.
    Joo, ei se pihtailu mulle ainakaan näyttäs sopivan. Huono olo siitä vaan tulee.
    Kun ny vaan ottas opikseen ja jatkais samaan malliin eikä heittääntys säästeleen. Riskit on tietyissä tilanteissa aina olemassa, koska jos en saa tehdä kuten olen tottunut ja rutinoinut.
    Ihme tää on kun tekee mieli syödä välillä koko ajan, vaikka just söi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, hiilarit ja muutenkin kunnollinen ruokailu pitää koneen toiminnassa ;)

      Poista
  19. Epätietoisuus ja ihmetys, kun paino nousee kun syön esim.2200 - 2600 kcal(mun min.2500) vuorokaudessa jo 300 - 500 g. Voiko tätä runsasenergistä ja monta kertaa päivässä olevaa syömistahtia nyt jatkaa, jos kerran paino nousee vähemmälläkin.
    Jotenkin tuntuu,että kun olen lisänny syömisiä ja annoskokoja ja syön jälkkäreitä ym.niin silti tuntuu,että kolmen tunnin päästä on nälkä. Ja aamullakin on kiljuva nälkä,vaikka on syöny kunnon kunnon iltapalan.En edes usko että kukaan muu syö näin paljon,kun mä syön.Ainakin mitä eri ihmisten ruokapäiväkirjoja toljaa tai kuulee ja näkee miten toiset sekä normaalit, että anorektiset syö,niin pienellä näytetään tulevan toimeen..en mä tiedä, ihan on ajatukset nyt sekasin. Kun pitäs saada lihasta ja painoo tottakai, mutta jos viikossa tulee 1,5-2 kg..tai sinnepäin....niin, pitääköhän sitten alkaa kohta syömään vähemmän, vaikka ois nälkäkin ja mieli tekis syödä vaikka mitä. Ja mitä mä sit teen, kun paino on saavuttanut normaalin, miten mä syön ja voinko syödä ilman,että liikkuu monta tuntia päivässä erilaista liikuntaa.
    Nyt kuitenkin koko ajan liikunkin noin 1-2h/päivässä ja syön vähintään 2500 ja kuten sanoin usein ja paljon, kunnon ruoka-annoksia. Nautin ja pidän ruuasta, mutta iskee morkkis, miten jatkaa. :) Kiitos kiitos. (suklaakin ois niin hyvää....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, sun paino tulee nousemaan paljon lyhyellä aikavälillä, koska sä rajoitat ruokaasi ja liikut. Mikäli sun minimi oikeasti on 2500 etkä vain yritä oikaista kulmia, niin syömällä 2200 päivässä vaikka neljäkin kertaa viikossa, sä saat vähintään 1200 kcal liian vähän energiaa. Kun tähän vielä yhdistetään liikunta, niin sun kroppa ei pääse pois nälkiintymistilasta ja siksi sun paino nousee.

      Eli liikunta pois, nyt. Jos sun minimi on oikeasti 2500 (eli olet yli 25-vuotias ja alle 172-senttinen), niin systemaattisesti pidät siitä kiinni, syöt joka päivä vähintään 2500 ja kaikkein mieluiten yli. Se on tästä ainoa keino ulos.
      Jos nyt rupeat vähentämään ruokaa ja liikut, niin tämä tilanne pahenee. Sun paino jatkaa nousuaan ja se tullut paino kertyy rasvavarastoksi suojaamaan sisäelimiä ja takaamaan maksalle hyvässä sijainnissa olevaa ravintoa, josta se muodostaa glukoosia aivoille. Sun paino ei pysty jakautumaan, koska sun kroppa ei saa riittävästi energiaa päästäkseen pois edes säästöliekiltä.

      Jättämällä liikunnan pois sä et liho ylipainoiseksi, vaan sun kroppa pääsee pikkuhiljaa pois nälkiintymistilasta ja se energia menee muuhunkin kuin pitämään sun sydämen lyömässä: se menee vaurioiden korjaamiseen, painon korjaamiseen ja jakautumiseen (kyllä, sekin vaatii energiaa, ei ne lihakset muuten kasva) ja pitämään sut hengissä. Sun paino nousee sun setpointiin, ja sä rupeat toipumaan.

      Setpointin saavuttamisen jälkeen sä rupeat pikkuhiljaa kuuntelemaan nälkäsignaaleja. Olen aiheista kirjoittanut paljon, ja laitan linkit alle.
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2016/10/liikunta-ja-toipuminen-miksi-tarvitset.html
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2017/02/nalkasignaalit-ja-intuitiivinen-syominen.html
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2016/10/aineenvaihdunta-ja-hormonitoiminta-ja.html
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2017/03/painon-jakautuminen-ja-setpoint.html
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/N%C3%A4lkiintymisen%20oireet
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/p/faq-usein-kysytyt-kysymykset.html

      Poista
    2. Ihan mahtava kannustuskommentti ja monelle varmasti hyödyksi. Lukekaas ajatuksella näitä ja ottakaa onkeen. Syömällä tämä sairaus taltutetaan. Vihdoin olen itsekin sitä alkanut uskoa ja takonut kallooni, että ei se auta, kun mättää vaan ruokaa naamariin ja aina kun on sellanen olo, että "hitsi, kun tekis mieli jotain...hyvää, mitähän ottas?" niin sit vaan jotain syömistä suuhun. Hei ja mitä tulee herkkuihin ja himoihin, niitä mä olen alkanu oikein urakalla tyydyttämään, sillä palkitsee itseään ja saa kyllä hyvän mielen, kun syö jotain tosi tosi hyvää esim. mullakin se on se suklaa, jäätelö tai joku tuore leivonnainen. Suklaata mä otankin lähes joka ruuan jälkeen jälkiruuaksi. Ajattelu kyllä kirkastuu kummasti, kun syö kunnolla. Samoin tuo jaksaminen, mistä tässä ketjussa aiemmin on kirjoitettu. Sellasina päivinä, kun mä vedän ihan kunnolla ja hiilareita, niin mä jaksan ja olen pirtsakalla tuulella, energiaa on kun pienessä kylässä. Mutta annas olla, jos oon vähän kitsaasti nautiskellu sapuskaa, eikä juuri hiilihydraatteja kuten pastaa, leipää, puuroja ym. niin johan on niin vetelä olo, että hyvä, että silmät pysyy auki. Ne on ihan älyttömän voimattomia päiviä. Mutta senkin olon saa sillä kohenemaan, kun laittaa sitten kunnon annoksen vaikka pastaa ja leipää ja jotain makeaa jälkiruuaksi.
      Ei tässä kaloreita kannata miettiä, vaan syödä vaan. Ennen olinkin ihan laskukoukussa ja se vei hitosti energiaa, kun päässä vispas koko ajan mitä oon syöny, mitä seuraavaks, ja mitä niis energiaa. Huitsiin kalkulaattorit päästä ja syö vaan vatsaa täyteen ja oloa tyytyväiseksi, niin sillä se kunto lähtee nousuun.
      Heidi, on kyllä todettava, että nää on ihan parhaat tästä aiheesta olevat sivut. Uskomatonta voimaa ja apua on täältä kyllä saanu ja saa. Täällä kumotaan oikeesti myyttejä, mitä moni luulee ja uskoo, kun mediassa niin toitotetaan. Tääl tuodaan asiat asioina ja kannustetaan nauttimaan ja syömään. Paras on just se, että kaikki ruoka on syötävää ja jos emme syö, me huijaamme ja teemme pahaa vain itsellemme, ja me siitä kärsimme kaikkein eniten. Tsemppiä kaikille!

      Poista
    3. Haha, kuule just mietin samaa tänä aamuna, kun aamupalaa söin!
      Olin aamusta ihan jäässä, päätä särki armottomasti kun niskat ja hartiat olivat niin jumissa, ajatus ei luistanut yhtään ja vaan panikoin sitä voinko tehdä puuron mantelimaitoon vai en. Valmistin siinä aamupuuron, lisäsin raejuustot, kiivin ja voisilmän ja söin, ja mä tunsin miten mun verensokeri rupes nousemaan, mieliala rupesi nousemaan ja energiatasot yhtäkkiä piikkas ja tuli paljon parempi olo. Mietin siinä itsekseni, että wow, olipas se kunnon taikapuuro! :D

      Sitten päivällä söin riisipuuroa, jälkkäriksi pienen suklaapatukan ja vähän mutustelin irtokarkkia, niin siitä taas tuli ihan kamala olo. Alun perin jo tunnistin, että mun ei nyt tee mieli mitään makeaa vaan kroppa oikein huutaa kaiken suolaisen perään, mutta silti jäi vähän sellainen voispa tässä vielä syödä -tunne ja söin niitä irttareita, ja tulin heti melkein huonovointiseksi. Tässä taas oppi sen, että PITÄÄ kuunnella niitä mielihaluja ja syödä niiden mukaan. Sen sijaan, että olisin antanut kropalleni suoloja, mä annoin sille liian makeaa sokeria ja lisää vettä huuhtomaan niitä vähiä suoloja pois.
      Nyt vaan himottaa tehdä kunnon munakas ja syödä se ruisleivän kanssa. Siitä on tullut mun uus suosikki, ja paistetuista kananmunista uusi suoranainen pakko, sitä tekee mieli niin paljon.

      Ja voi kiitos ihan mielettömästi!!
      Muistan itse kun löysin letsrecover.netin pari vuotta sitten ja vaan ahmin sitä saittia päivät pitkät. Olin niin ällistynyt ja samalla käsittämättömän helpottunut, että kerrankin, KERRANKIN mä löysin sellaisen asian, joka mua helpottaa ja auttaa, ja että on ihmisiä, jotka tietää näistä asioista ja että heillä on vielä omakohtaista kokemusta. Olin niin kyllästynyt ravitsemusterapeutteihin kertomassa leipärasvasta ja kuudesta leivästä päivässä, kertomassa siitä hillitystä kahdentonnin atsista ja rajoituksista, jotka ei koskaan ole toimineet.
      En oikeasti olisi elossa ilman sitä sivua ja kaikkea sitä tietoa, ja sen mä haluan välittää teille tämän blogin välityksellä. Auttaa rikkomaan just niitä ravitsemusmyyttejä, joita meille kerrotaan ihan raten vastaanotolla ja joita saadaan kuulla mediasta ja muilta ihmisiltä. Ei ne auta, ei millään tapaa!
      Just tänään sain instassa DM:n eräältä henkilöltä, joka kommentoi mun ekaa koskaan hankittua Nutella-purkkia, että mun pitäis heittää se p*ska menemään ja syödä ennemmin maapähkinävoita, koska siinä on terveellisempiä rasvoja. I mean, what the hell?!
      Kaikki ruoka on sallittua, nyt ja aina.

      Joten on ihan mielettömän ihanaa kuulla, että mä pystyn jollakin tapaa välittämään sen kokemani avun ja helpotuksen tunteen tällä blogilla, ja että te pystytte itse sen kokemaan ihan konkreettisesti.
      Se on oikeasti paras kiitos ja palkka, mitä koskaan voi tästä toivoa <3

      Poista
    4. Kirjoitit tuossa ylempänä, että kun syö vähemmän ja liikkuu eli pitää kroppaa nälkiintymistilassa, paino nousee helposti. Sinulla kuitenkin on itselläsi ilmeisesti lähtenyt painoa aika paljon pois...? Eli onko tämä kuitenkin aika yksilöllistä vai onko sinulla sitten ollut todella heikko syömiskausi kesän aikana, kun painosi on pudonnut niin paljon? Siis ihan sillä tässä vaan pohdiskelen, että kuinka yksilöllisiä nämä painokäyttäytymiset ovat... Itselläni kävi niin että parin viikon lomamatkalla jossa söin joka päivä todella "raskasta" ruokaa (rasvaa, suolaa, sokeria) monta kertaa päivässä ja liikuin (koska perheen aktiiviloma) monta tuntia päivässä, paino laski. Nyt kotona se on noussut todella nopeasti vaikka olen ollut liikkumatta ja syönyt hmmm..suht hyvin. Äääh..vähän sekava kommentti mutta pää sekoaa tähän epäloogisuuteen painon suhteen.

      Poista
    5. Ihminen laihtuu, kun saa vähemmän energiaa kuin kuluttaa. Jotta ihmisen keho menee nälkiintymistilaan, se vaatii vähän pitkällisempää ruoan rajoittamista, tosin tämä on yksilöllistä: toisilla se tapahtuu nopeammin kuin toisilla. Tässä on aika relevanttia se minkä verran ihminen syö, sillä jos kituuttaa 300 kcalilla päivässä, niin säästöliekki tapahtuu todella nopeasti. Itse en enää pysty elämään niin vähällä, ja edelleenkin mä syön lähemmäs 1500 kcal päivässä. Eli ei hirveän vähän mutta ei missään nimessä riittävästikään, sen verran että aineenvaihdunta ei ole täysin pysähdyksissä mutta tunnistan kyllä mun kropan olevan nälkiintymistilassa lukuisista eri oireista.

      Tämä siis saattaa olla selitys siihen mitä sä olet kokenut lomamatkalla. Totta kai on pakko huomioida se fakta, että meillä on taipumus yliarvioida ruoan energiamäärä. Kalaa kermakastikkeella? Sen on vähintään 600 kcal (vaikka oikeasti olisi kolmanneksen vähemmän). Hampurilaisateria? No ainakin 1500! Kun näitä sitten lasketaan yhteen, niin meidän mielessämme kokema todellisuus (aka se laskettu summa) voi poiketa huomattavasti todellisuudesta, jolloin voi käydä kokemallasi tavalla.
      Sä olet kuitenkin saanut vähemmän energiaa kuin sä tarvitset, et sä muuten laihdu.

      Mutta kyse onkin nyt parantumisvaiheesta, eli siitä karusti ilmaistuna painon korjaamisvaiheesta. Kun ollaan oltu pisteessä A (määritellään se nyt vaikka alkupiste, se lähtöpiste), niin keho on aliravittu. Kun lähdetään kohti pistettä B ja C, eli nostetaan painoa, lisätään ruokaa, niin mikäli tässä vaiheessa saadaan liian vähän energiaa (eli vaikka se 2000 kcal), niin keho imee sen energian itseensä, koska se ei saa tarpeeksi ruokaa.
      Mietipä tilannetta, jossa olet ollut sukelluksissa pitkään. Nouset pinnalle ja mitä tapahtuu? Sä haukot hirveästi happea, keuhkot lyövät kuin palkeet yrittäen saada niin paljon happea kuin mahdollista. Jos tässä vaiheessa menet takaisin sukelluksiin, niin sun on melkein heti pakko nousta takaisin pintaan haukkomaan lisää happea. Koetapa tähän lisätä vielä se, että on kova aallokko, joka iskee päin sun kasvoja, ja vaikka kuinka yrität haukkoa suun ja nenän kautta happea, niin vettä menee sun suuhun väkisinkin, ja lopulta sulle alkaa iskeä paniikki.
      Mutta jos sä saat tyydyttää sun kehon happitarpeet ennen kuin painut takaisin pinnan alle, niin sä pystyt sukeltelemaan taas pitempään.
      Saitko kiinni?

      Liikunta - aivan kuten ruoan rajoittaminen sekä b/p -käyttäytyminen - on keholle stressi, ja se on stressi ihan terveellekin ihmiselle. Kun keho on jo valmiiksi rasittunut ja vahingoittunut ruoan rajoittamisesta, niin jos sitä lähtee korjaamaan vajavaisesti, ei siitä tule mitään. Kaikkiin stressitekijöihin nähden keho ei saa tarpeeksi ravintoa voidakseen toipua sekä nälkiintymisestä, liikunnasta että vielä pysyä hengissä. Tällöin kehon on pakko priorisoida, ja tällöin se keskittää voimavarat vain pakollisiin toimintoihin, eli pitämään sut hengissä.
      Mutta, jos tästä kuviosta poistetaan ylimääräiset stressitekijät - eli liikunta ja ruoan rajoittaminen - niin keho alkaa rentoutua ja se uskaltaa vapauttaa ravinnon myös muihin vähemmän "tärkeisiin" toimintoihin, kuten aineenvaihduntaan.

      Luepa tästä aiheesta lisää noista linkeistä, jotka ovat postauksen lopussa. Niissä on kerrottu aiheesta paljon enemmän, tämä kommenttiboksin merkkirajoituksen takia en voi kaikkea rustata tähän :D

      Poista
  20. Mun ongelma on, että miten mä jatkan syömistä kun on paino kohillaan. Mut ajattelussa on terveen minän ja vähän sh:n käskytystä/vaikutusta ym. Tai niin sen tulkitsen, että se olisi, koska kun nyt olen tehnyt voitokkaasti valloituksia ja saavutuksia. Kykenen syömään lähes kaikkee ja mihin aikaan ja missä vaan. Mutta nyt olen alkanut funtsia, että entä sitten kun tässä alkaa olla paino hyvissä lukemissa, niin sittenkö luovun jostain, mitä nyt olen "mässäillyt"?! Mitkä kaikki ruuat karsin ja luovun niistä, vaihdan ruokasysteemiäni.
    Ja yks mikä tulee usein vastaan on tilanne jossa esim.tarjotaan jotain herkkusia, niin kieltäydyn ottamasta, koska päässä ajatus, että enhän mä nyt voi sitä ottaa kun kohta on se ruoka tai jos se on jälkiruoka/kahvihetki niin sitten riippuu omista aiemmista tai tulevista syömisistä, otanko ja mitä otan jos otan vai juonko vaan kupposeni..ja sanon, että olen just syöny, ei kiitos.
    Mutta syön kyllä sitten herkkuja, kun ne aikataulullisesti osuu mun rytmiin. Esim.jos vaikka kotona paistan pullat iltapäiväsumpille tai menen kahvilaan kaverin kans siihen aikaan kun välipalaa tekee muutenkin mieli..niin kyllä paakkelsit sitten maistuu. Niin ja jos ne muutkin syö, muutenhan en ota minäkään mitään.
    Niin paino kohta ok, mut mieli ei!?
    Nytkin mietin, että olen esim.koko kesä syö yt joka päivä suklaata..miten sitten kun painoni on normaali, onko mun hylättävä suklaa, joka on mun suurta herkkua?!

    Ajatukset on nyt tosi sekasin, mut yritän rentoutua ja vapautua pikku hiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun on tiedostettava se fakta, että painon normalisoiminen on ensimmäinen ja helpoin urakka sun toipumisessa, ja se todellinen parantuminen alkaa setpointin saavuttamisen jälkeen. Mikäli sä jätät toipumisen tiettyyn pisteeseen, niin sä et pääse eteenpäin ja se piste tulee sua aina kummittelemaan, ja myös relapsin riski kasvaa radikaalisti.

      Lue seuraavat postaukset:
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2017/05/elamaa-toipumisen-jalkeen-ja-oman-itsen.html
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2017/02/nalkasignaalit-ja-intuitiivinen-syominen.html
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2017/03/entas-kun-mieli-muuttuu-motivaatio-vs.html
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/p/mika-tama-on.html

      ""Mutta mitä sitten kun olen saavuttanut setpointini? Pitääkö minun vähentää ruokia ja pitääkö minun ruveta liikkumaan? Voinko enää syödä näin, vai pitääkö minun ruveta jollekin dieetille?"

      Ei, sinun ei pidä ruveta millekään dieetille, vähentää ruokia tai lisätä liikuntaa. Sinun kehosi huolehtii tästä puolesta.
      Toipumisvaiheessa hirmuinen himo syödä johtuu kehon nälkiintymisestä ja tämä himo ja nälkä laantuu toipumisen edetessä ja kehon energiatasapainon löydyttyä. Lisäksi alhainen leptiinin taso aiheuttaa jatkuvat ruoka-ajatukset; "Kun leptiinin tuotanto on alhainen, ihminen on hyvin väsynyt, nälkä ja mielihalut ovat kovia ja paino nousee herkästi. Kun leptiinin tuotanto on korkea, se vaikuttaa päin vastaisesti. Olet varmaan huomannut, miten himoitset paljon hiilihydraatteja sisältäviä ruokia nälkäisenä; leptiini on siitä vastuussa. Ratkaisu tähän on syödä enemmän hiilihydraatteja, joita tarvitset myös vaurioiden korjaamiseen." Lisää täällä
      Eli kun leptiinin tuotanto on normalisoitunut ravitsemuksen myötä, nämä himot hellittävät ja nälkäsignaalit normalisoituvat, jolloin syömällä nälkäsignaalien ja mielihalujen mukaan ylläpidät painosi.
      Lyhyesti siis: kun olet saavuttanut setpointisi, kun toipumisesi alkaa häämöttää jo loppusuoralla niin sitten siirryt vain kuuntelemaan kehon signaaleja: syöt kun on nälkä, syöt mitä tekee mieli ja liikut jos kehosi niin tahtoo. Simple as that :)"

      Täältä:
      https://freeyourrecovery.blogspot.fi/p/faq-usein-kysytyt-kysymykset.html

      Poista
  21. No tässä ketjussa onkin monta todella hyvää ja tärkeää niin keskeistä asiaa. Kiitos, näistä onkin apuja aivan suunnattomasti!

    Heidi jaksuja sulle. Muistathan levätä kans.:)

    VastaaPoista
  22. Hei, pitää kysyä syöttekö yöllä? Ja mitä?
    Mulla nimittäin voi tulla viel puolen yön aikaan tarve syödä jotain. Äskenkin söin jogurtin ja banaanin.
    Joskus se on jotain muuta. Syötävä on, koska en voi mennä nukkumaankaan jos nälättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä ainakin olen öisin herännyt syömään, ja varsinkin extreme hungerin aikana se oli ihan säännöllistä. Heräsin aina suunnilleen tiettyyn kellonaikaan syömään Kinder-suklaata ja jotain maitokreemilevitettä (sitä valkoista juttua, jota on kindereissä :D), ja usein iltaisin tavanomaisen iltapalan lisäksi söin purkin Ben & Jerrysiä.

      Joten syö ihmeessä yöllä, nälkäisenä on kamalaa mennä nukkumaan!

      Poista
  23. Jes, jes, jes. Asia on just noin, eli himmatkaa tytöt nyt oikeesti sitä liikuntaa ja ruokaa ruokaa ruokaa enemmän ruokaa ja tyydytätte himoja ja haluja. Eikä mitään pupun piperrystä, vaan energiapitosta, rasvasta, hiilaripitosia ruokia. Elistö kaipaa ja vaatii energiaa, ja jos se kulutetaan koko ajan poist, mitä sisään laitetaan, niin eihän sillä silloin mitään korjauksia pysty tekemään ja tilanne pysyy samana tai huononee. Lihasmassa ei ala kertyä eikä paino jakaantua ym.
    Himot, halut, mieliteot kaikki pitää nyt pitää tyytyväisenä, ei niitä pidä sysätä syrjään nyt eikä terveenä. Terveenäkin pitää tyydyttää yhtä lailla himoja ja haluja. Ei kärsimyksellä ja kurittamisella, liialla kontrollilla mitään voiteta, päinvastoin hävitään ja rajusti.
    Juu ja mä oon nyt just tota testannu, että on ollu vähän ruokaa ja ei liikuntaa, vähän ruokaa ja paljon liikuntaa, paljon ruokaa ja paljon liikuntaa ja sit paljon ruokaa ja vähän liikuntaa. Niin se toimii, että syö paljon ja usein, ja liikuntaa radikaalisti vähemmälle. Esim. rauhallisia kävelyjä, joogaa, venyttelyjä, mindfullnesia ja sit kaikkea muuta puuhaa eli lukemista, leipomista, kokkailua, elokuvien kattelua, sudokuja, ystävien tapaamista ym. missä ajatukset saa muualle ja mieli kuitenkin piristyy. Kyllä mulla ainakin nälkä on ollu hirmuinen ja olen mättänyt sapuskaa myös yöllä, eikä se paino sen vauhdikkaammin nouse. Viime yönäkin kattelin leffaa ja uuh...söin iltapalan ja sit vielä yöpalan, pikku pizzoja ja karkkia. Mikä voitto, mahtavaa multa. En enää säästele, vaan syön just niin kun hyvältä tuntuu. Ja vatsalaukkua pitää aluks vähän venyttää, kyllä sinne sitten alkaa mahtua enemmän ja enemmän. Ja turvotuksen tunteetkin helpottaa, jos ei mätä sinne niitä papuja ja kaaleja tai liikaa kuitua. Vaaleaa leipää, pastaa, riisiä, pullaa, kaakkuja, keksejä jne. kyllä maailma on ruokaa pullollaan.
    Ja kuten tuolla ylempänä anonyymi kirjoitti himoista ja alkoi leipoa kakkua. Niin mulla on kans tänään tulossa vähän leipomista ja ulos syömään menoa :)
    Haastamista haastamista, niin kyllä hyvä tulee!

    VastaaPoista
  24. No niin tuorepaistopisteeltä iltapäivän välipala Omar-munkki:)
    Ja illaksi ruuan jälkeen toffeekarkkeja, mitä en oo vuosiin syöny. Ja nää berliininmunkit/omarmunkit kuuluu kans mun uusiin vallotuksiin. En oikeesti muista millon sellasta syöny..ehkä lapsena..ennen tätä tyhmimmistä tyhmintä sairautta. Tää on ilojen päivä.
    Joka päivä, kuten yllä ano kirjoitti, että palkitsemista, haastamista, hyvän olon tuojia. Tää on just sitä, kun ylittää itsensä ja pelot! Ei tätä tunnetta osaa ees kuvailla, miten vapautunut on, kun söin äsken mun ihanan välipalan. Ou nou. Siis mä oon niin onneni kukkuloilla, miten tää syöminen voikaan tuoda tällasia tuntemuksia. Ettei siis riemulla oo rajoja. Makuelämyksien hurmiota ja keholle nannaa. Ja kun katson peilistä, hohkaa sieltä ilo, positiivisuus, ylpeys, terveen ihmisen kasvokuva, joka uskaltaa olla se mikä on.
    Tää on uskomaton taistelu, jonka on voittanut. Ja näitä pitää saada lisää, niin on oikealla tiellä. Mitähän kivaa mä keksin viikonloppuna, ehkäpä pizzaa, tuorejuustomansikkakakkua, pasteijaa, saas nähä, mitä ostoskoriin singahtaa. :)
    Toivottavast muillakin löytyy onnen hetkiä ruuan ja syömisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vitsit tuo Omar-munkki on ihan jumalaista!! En yleensä hirveästi perusta hilloa sisältävistä munkeista mutta tuo Omar oli jotain taivaallista!

      Haha, näin se vaan menee, ruoka on muutakin kuin pelkkää fuelia kropalle: se on myös mielen ruokaa, hyvän olon ruokaa! Hiilareita parjataan niin turhaan, koska ne on meidän pääasiallista polttoainetta ja ne vaikuttavat ihan aivojen välittäjäaineisiin saakka. Kyllä on pinna kireällä ja muutenkin ahdistaa, kun ei ruoasta saa tarpeeksi hiilareita (tai energiaa muutenkaan).

      Nauti näistä hetkistä, ne on kirjaimellisesti herkullisia ;)

      Poista
  25. Oispa mahtavaa, jos joskus vois jotenkin tavata täällä kirjoittelevia. Eihän sitä tiedä tosin jos joku asuis jossain missä käy tai muuten saavutettavissa olevalla paikkakunnalla tai jopa samalla paikkakunnalla.Ajatusten vaihtoa lounastreffeillä...
    On kyllä mielenkiintoista lukea samojen asioiden kanssa kamppailevien kommentteja ja ajatuksia. Monet kirjoitukset ovat kuin omasta elämästä ja näiltä sivuilta on saanutkin vastauksia mieltä askarruttaviin asioihin. Ei voi kun olla nyt itsestä kii, että tekee suunnan muutoksen omassa elämässään ja alkaa välittää enemmän itsestään ja syömään paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa mä viime keväänä suunnittelin eräänlaisen ryhmän perustamista tällä Seinäjoen alueella, mutta se on nyt ollut tauolla. Olen siitä Facebook-ryhmässä puhunutkin ja edelleen voi suunnitelmat ottaa uudelleen esille mikäli kiinnostujia riittää :)

      Muhun saa ainakin ottaa yhteyttä, jos haluaa sopia vaikka kahvitreffit, mä tykkään aina tavata ihmisiä, ja just viimeksi kesäkuussa pidettiinkin Tampereella pieni miitti.

      Mutta yhteyttä saa ottaa, jos siltä tuntuu ja jos tuo ryhmä vielä kiinnostaa! :)

      Poista
  26. Sairas anoreksia, on kuin toinen ihminen meidän sisällä, joka huutaa omia käskyjään. Se on oikeesti ihan hullu, mutta se pistää meidä pään niin pyörälle, että olemme niin ymmyrkäisinä, että taistelu sitä vastaan on sangen haastavaa, kivuliasta ja pitkäkestoista.
    Mutta itse vuosia sairastaneena välillä hyviä jaksoja ja sitten taas huonoja kausia kokeneena, alan päästä tämän sairauden "sisään". Oon hiffannu, mitä se yrittää ja nyt en annakaan tuumaakaan periksi ja luovuta. Vaan syön sen pirun suklaan ihan uhallakin tai lastaan ison annoksen lasagnea lautaselle ja syön, vaikka maha alkaa jo tuntua täydeltä. Ei se mitään, vähän aikaa tuntuu ja tunne menee kyllä ohi. Ei se ruoka siihen paikalleen jää, vaan jatkaa kyllä matkaa ja energiaa alkaa tulla eri jäseniin.

    Luinkin yhdestä blogista lauseen, jota meidän pitäs tosiaan hokea joka ikinen päivä ja niin monta kertaa, että se menee oikeesti jakeluun ja me alamme ottaa ohjat käsiimme ja me voitamme taistelun tätä pirun tyhmää sairautta vastaan. Koska sehän ei siis tuo mitään hyvää meidän elämään päinvastoin vie monia monia asioita. Joita emme ehkä sillä hetkellä tajua, mutta myöhemmin ehkä...
    Niin se lause, jota kannattaa alkaa miettiä oikeasti ja löytää siksi syy ja halu parantua ja syödä syödä ja syödä. Kuten täällä hyvin siitä on kirjoitettu, että mikään muu ei auta. Näin se on ei autakaan.

    " ME ELÄMME VAIN YHDEN KERRAN"

    Niin se on. Se kun on niin totta kun vesi. Että kyllä parantumiselle on todella todella hyvä syy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta.
      Me eletään vain yhden kerran.
      Meillä on vain tämä yksi ainoa keho, jota ei voida muuttaa. Ajatuksia me voidaan muuttaa ja omaa asennettamme, mutta keho on meidän ainoa pysyvä asia. Me itse ollaan itsemme ainoa pysyvä kumppani.

      Syömishäiriö on ihan hirvittävä sairaus, ja mä elin vuosikausia järjettömässä kieltämisen vaiheessa. En mä edes tajunnut, että mulla on jokin syömishäiriö, ehkä se oli myös jonkinlainen defenssimekanismi, koska en ollut valmis käsittelemään niitä asioita. Mutta nyt, varsinkin KAT-koulutuksen ansiosta, kun niitä on käynyt läpi niin mulle tulee ihan käsittämätön ihmetys ja epäusko, että onko tuo kaikki tapahtunut mulle? Miten hitossa mä olen oikein selvinnyt tuosta kaikesta?!

      Tälle sairaudelle ei pärjää, ellei laita kovaa kovaa vasten. Meistä kukaan ei tiedä miten vahva oikeasti on ennen kuin siihen pisteeseen joutuu. Mutta mä uskon todella vahvasti siihen, että me ollaan tässä pisteessä siksi, että me ollaan tarpeeksi vahvoja viemään tämä läpi. Mä oon lakannut kyselemästä "miksi minä", vaan olen alkanut jopa uskomaan, että onneksi minä, koska joku muu ei tätä kestäisi. Ei meille anneta yhtään raskaampaa taakkaa kuin mitä me jaksetaan kantaa, vaikka kyllä se välillä tuntuu tosi kohtuuttomalta. Epäreilulta. Miksi muut pääsee niin paljon helpommalla?
      Mutta tälle kaikelle on tarkoitus, jota me ei välttämättä nähdä vielä tänään eikä ehkä ensi vuonnakaan. Ehkä meistä tulee uuden sukupolven ammattilaisia, jotka ovat mukana kehittämässä uutta hoitomallia, en tiedä.

      Me elämme vain yhden kerran eikä se elämä ole ohi.
      Me ollaan jaksettu tähänkin saakka, ja me totta pirussa ollaan tarpeeksi vahvoja viemään tämä taistelu loppuun saakka!

      Poista
  27. Voi Heidi. Olen havainnut, että tosiaan sun kunto on romahtanut, jaksaminen hiipunut. Sun tarttis kans alkaa syömään nyt lujasti ja paljon paljon enemmän. Kunnon annoksia ja usein. Energiapitosta hiilaripainotteista ja rasvasta ruokaa. Enemmän herkkuja vaan kehiin ja "heiniä&hedelmiä vähemmän" ei pelkkää salaattia. Ja kuten tässä ohjeessa annat muille ja muistutat...liikunta pois. Niin sinulla myös, jätä liika liikuminen ettei ny oikeesti sulle käy huonosti ja joudut sinne sairaalaan vaikket haluis!
    Nujerra anoreksia. Taistele. Rääkkääminen ei oo sen arvosta että kannattaa pihistellä! Ruokanautintoja kohti vaan ja kalorit ja puntarit lepikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä päivä on ollut shokeraava niin monella eri tapaa ja nyt on tainnut kolahtaa se, miten rajusti mun vointi on romahtanut ihan parissa kuukaudessa. Onneksi mä tapasin mun vakihoitsun sijaisen tänään ja hän kohtasi mut ihan uudella tapaa, ihmisenä eikä numerona vaa'alla. Hän herätti mussa taas sitä taisteluntahtoa, ja vaikka mitään major toimia ei ole vielä tapahtunutkaan, niin mä tiedän sisimmässäni, että se tapahtuu pian.
      Mussa on jonkinlainen valuvirhe, että aina pitää koukata sen kantapään kautta ennen kuin mä opin.
      Mutta kyllä nyt ollaan otettu aimo harppaus psyykkisesti eteenpäin, ja sitä mä olenkin odottanut. Joten kyllä tämä tästä alkaa suttaantumaan.
      Kiitos! :)

      Poista
  28. Peukutan!!:) Voimauttavia tekstejä. Kiitos isosti. Näillä taas eteenpäin.
    Ja Heidille suuri voimahali!

    VastaaPoista
  29. Onko teille tullu johonkin tuotteisiin ns.äklötys/ vastenmielisyys sellain, että periaatteessa vois tai sais syödä ko.tuotetta, mutta ei kertakaikkiaan tee mieli?

    Esim.on syöny anoreksian aikana sitä/niitä, että tulee jo korvista ja suussa alkaa tuntua pahalta, jos pitäs syödä...
    Esim.jokin hedelmä, vihannes ym.

    Oon ymmärtäny, että Heidi sulla ainakin vissiin kana ei enää maistu, onko muita?

    Mulla kiivi, ananas, retiisi, paprika, liha/ kana. Jo hajukin tuo mieliin kauheat ajat...
    No pystyn toki muille kokkaamaan näitä, mutta ite ei vaan pysty syömään. Öllöttää..koska söin esim.laihduttaessani purkki tolkulla ananasta ja kanaruokia...

    VastaaPoista
  30. Heidi, onko suklaavarastot nyt täytetty?
    Ja haastapa taas ostamaan siekin munkkeja, paista / osta pizzaa, lasagnea, ym.
    Mulla nyt omar kismet ja marabou minttua.
    Eilen ostin Feta-kasviskiusausta jälkkäriksi snickersiä ja marsia sekä pätkistä ja siitä nimenomaan sen isomman patukan! Nami nami!
    Tänään nappasin kasvislasagnen ja lihapiirakan.
    Ootko maistanu Kokkikartanon pastoja ja kiusauksia?
    Juu nyt Heidi pusketaan ja syödään kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, ei kyllä tällä hetkellä saata yhtään syödä suklaata, kun se aiheuttaa ihan kuvotusreaktion :/ Makeaa menee nyt aika vähän kun taas himoitsen ihan älyttömästi kaikkea suolaista ja rasvaista ruokaa. Pizzaa olen himoinnut jo jonkin aikaa, ja tässä mietinkin sen olevan toinen mun ultimate pelkoruoista, jotka täytyy kohdata tämän syksyn aikana. Toinen onkin sitten hamppariateria.

      Kokkikartanon pastat ja kiusaukset ovat ihan älyttömän hyviä! Tykkään erityisesti feta-kasviskiusauksesta ja siitä lohipastasta, ai nam! Ostin ekaa kertaa valkosipulikermaperunoita, ja niitä pitäisi tässä joku päivä sitten syödä. Joten niitä odotellessa ;)

      Poista
    2. Pizzaa sitä mäkin himoitsen..pitäs mennä vissiin pizzalle kun tänään leiju tuol shoppaillessa jostain niin ihana pizzan tuoksu!
      Ja sit mä ostin oreo suklaata ja uuden pussin suffeli keksejä...pätkismakua. Nami suosittelen.

      Poista
  31. Mulla ny suklaaseen ihan älytön himo..pitää saada lähes koko ajan ja lohta melkein joka ruualla. Esim.pestopastaa ja loimulohta voisin syödä vaik joka päivä. Pastaa ylipäätään kokkaan nykyään tosi paljon ja se kyl antaa loistavaa energiaa! Toisin kuin esim.pelkkä kasvis-proteiiniruoka, joka vaan väsyttää ja turvottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, pestopasta ja loimulohi kuulostaa ihan täydelliseltä kombolta! Pitääpä laittaa korvan taa ja muistaa kokeilla joku päivä :)

      Poista
  32. Millon Heidi oot ollu viimeks sairaalassa ja olitko kauan? Millä perusteella kotiutettiin, mikä tuli olla painon nousu/ bmi ym.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toissa vuonna, ihan elokuun lopussa, olin päiväosastolla kolme huimaa päivää, ja se oli ennalta sovittu pituus. Jos en olisi siihen suostunut, niin se olisi ollut pakkohoito kokovuorokautisella. Mun vointi oli silloin kaikkein huonoin, fyysinen ja psyykkinen vointi molemmat täyttivät pakkohoitorajat ja silloin oli oikeasti hengenlähtö todella lähellä.
      Olen aina ollut osastovastainen ihminen (21 kertaa oon ollut osastolla, että joo..) eikä osasto ole koskaan auttanut.
      Tuolloin tuon lyhyen jakson tarkoitus oli laittaa stoppi nälkiintymiselle ja kääntää suuntaa, ja sen se onnistui tekemään. Vihasin osastoa (ja etenkin ratea) yli kaiken ja se motivoi mua etsimään jotain vaihtoehtoista hoitokeinoa. Paino nousi muutamia kiloja johtuen puhtaasti nesteistä, mutta mitään suoranaista painotavoitetta ei laitettu. Tanssin aloittamiselle kyllä määritettiin painotavoite (piti olla pois pakkohoito-BMI:stä), mutta ns. kotiuttamiselle ei ollut mitään.
      Toki he olisivat pitäneet pidempään, mutta jo Dooran takia en sitä halunnut. Sitä paitsi mä koin hyötyneeni siitä jaksosta sen verran kuin pitikin.

      Poista
  33. Mä taas en söis kun kanaruokia, ihan best. Ällötysruokia on silli, suolakurkku ja myös toi ananas. Kun laihdutin söin omenia ja ananasta. Ja nyt just ja just voin syöä ananasta esim. jossain tuoresalaatin joukossa ym. Mutta esim. pizzaan en missään nimessä ota täytteeksi ananasta. Sit mä rakastan loimu- ja savulohta ja niitä syönkin tosi paljon lisukkeina lämpösis ruuis, että leivän / salaatin / munakkaan kera.

    VastaaPoista
  34. Hei mä luinkin jostain just anoreksian voittamiseen liittyen, että pitäs haastaa itseään joka päivä ja esim.syödä joskus vaikka aamupalalla sellasta mitä ei yleensä syö tai tulis mieleenkään syödä. Kuten levy suklaata tai vaik pizzaa ym.
    Sekottaa ateria-aikoja ja tehdä ihan mielettömiä hullutuksia ja kokeiluja.

    Sit mitä tulee siihen että kun moni luulee, aattelee laihuuden olevan ihannoitavaa. Sitä se ei tod.ole. Oireita kamalasti ja sit kun laihtuu niin se tekee kurttuseksi, vanhan näköseksi. Aikas ällön näköseks...iho kuivettuu ja rypistyy..silmät pullistuu päästä ja on mustat silmän aluset/pussit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä. Asiaa. Toi on niin totta kun voi olla.
      Rumiahan anorekrikot ja muut liian laihat on. Ja se tosiaan tekee vanhan näköseks.

      Poista
  35. Minua kiinnostaisi tietää, että mikä sai sinut luopumaan MM: sta? Tarkoitan että, miksi et noudata sitä enää. Olen käsittänyt, että pyrit syömään intuitiivisesti eli kehoa kuunnellen, mutta oletko tutustunut kirjoituksiin siitä, että kun on kyse syömishäiriöstä, jossa henkilö syö liian vähän tarpeeseensa nähden, intuitiivinen syöminen ei toimi. Kun haluaa saada painoa lisää, ei voi syödä vain silloin kun on nälkä, sillä useinkaan se ei ole tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin, mä en ole missään vaiheessa "luopunut" MinnieMaudista vaan tietyssä pisteessä rupesin varovaisesti kuuntelemaan enemmän mun oman kropan nälkäsignaaleja, aivan kuten pitääkin ja aivan kuten olen aiheesta kirjoittanutkin. Tarkoitus ei ole se, että syödään hamaan loppuun saakka MM:n guidelinesien mukaan, koska sillä tavalla ei opita kuuntelemaan oman kehon signaaleja eikä koskaan syömään niiden mukaan ja se taas ei ole tarkoituksen mukaista.

      Mun tapauksessa kyse ei siis todellakaan ole siitä, että mä olen epäonnistunut tai MM ei toimi, koska eihän kumpikaan ole mun ongelmien syy, joka taas aiheuttaa syömishäiriöoireilun. Näistä syistä mä en julkisesti sen enempää puhu, sillä ne ovat yksityisasioita. Mutta haluan tarkentaa vielä sen, että tiedosta tai järjestä ei ole tässä ole kyse. Mä en ole sairas siksi, etten mä tiedä tästä sairaudesta mitään tai sen vaikutuksista mun kehoon. Päin vastoin, mä tiedän, mä tiedän enemmän kuin mun terapeutti! Miksi mä olisin tämän blogin perustanut, jos en aiheesta tietäisi mitään?

      Voit lukea postauksen nälkäsignaaleista tunnisteella "nälkäsignaalit". Sieltä löytyy myös intuitiivisesta syömisestä.

      Poista
    2. Mä oon samaa mieltä ano klo 16.
      On syötävä vaik ei oo / tunne nälkää.
      Ei sitä energiaa muuten tarpeeks saa.
      Ja tottakai se liika liikunta on jätettävä pois. Ite kokemuksena tiedän, että on syötävä tosi paljon ja vielä enemmän. Vatsa voi aluks tulla täyteläisen oloseks mutta sitä pitää vaan sietää. Kyl se siittä venyy ja nälkä kasvaa ja annokset suurenee!

      Poista
    3. Juu ja tässä sairaudessa on kausia jolloin menee paremmin ja toisinaan vähän heikommin.
      Aaltoliikettä. Ylös ja alas. Toki eihän sitä jatkuvast voi tai sais laihtua, muuten vauriot vaan pahenee ja oikea toipuminen vaikeutuu.
      Vaikka fyysisesti sais asioita kovilleen saattaa mieli ja ajatusmaailma olla vielä pitkäänkin sairas. Tämä vie aikaa.

      Poista
    4. Ihan totta!
      Mulle henkilökohtaisesti on ollut tosi vaikeeta hyväksyä se fakta, että mun vointi aaltoilee. Vaikken enää niin perfektionistinen olekaan, niin tuomitseva itseäni kohtaan olen. Siksi mä itseäni syytinkin ihan älyttömästi siitä, että taas mä turvauduin tähän samaan vanhaan, ja vaati melkoista validaatiota että sain kallooni taottua sen aaltoilun sallittuvuuden. Dippiä tulee, se on väistämätöntä, ja koko ajan jopa dipit ovat olleet lievempiä ja lievempiä, ja se on jo melkoinen saavutus.

      Tämä on uskomattoman aikaavievä sairaus. En muista enää lähteitä, mutta on sanottu toipumisen vievän keskimäärin 6-7 vuotta. En muista sitäkään, että minkä mittaiselle sairausjaksolle tuo toipumisaika on arvioitu, mutta omalle kohdalle sen voi ainakin tuplata. Tää tulee viemään pitkään.
      Mutta eiköhän me tästä toivuta, ja jokainen dippi opettaa aina jotakin uutta :)

      Poista
    5. Mut nyt otapa taas se sisu -Heidi- vaihde päälle ja alat syömään. Noi on ihan hirmuvähäset energiamäärät mitä nyt syöt. Ja kuten instakuva kertoi...sulla oli terve kroppa, mut nyt on kyl huolestuttavan kuihtunut olemus.
      Taistele ittes kuntoon, että saat lihaa luiden ympärille!
      Maapähkinävoita, rasvoja, makeita, suolasia. Niin kun kirjoitit, sä tiedät, mutta nyt vaan toimimaan.

      Poista
    6. Pitkä on tie parantua anoreksiasta. Toisilla toki menee nopeammin, kun tukiverkosto ja hoitotiimi ym. on vahva. Ja kun selkeästi näkee, että ihminen sitä tarvitsee, tai muuten ei toivu. Yksin yrittämisestä vaan ei tule mitään.
      Yksinään yrittävät varmasti kamppailevatkin sairauden kanssa pidempään. Se on niin helppo huijata ja muka vakuuttaa, että kaikki on ok ja sanoa, kyllähän mä syön ja tässä nyt vaan välillä on tällasta ja sillä tavalla yrittää peitellä sairautta närppimällä sitä sun tätä ruokaa.
      Mutta itseäänhän siinä vaan huijaa ja kropassahan se alkaa pikku hiljaa näkyä ja vaikuttaa. Kuten tiedetään, ei se kone hyytymättä kovin kauaa kestä.
      Ja niin kauan se sairaus on läsnä, kun kieltää, kontrolloi, laskelmoi, suunnittelee syömisiä liikaa. Tai erityisesti se, jos ei voi syödä kuten terveet muut. eli miten ja milloin vain ja mitä vain! JA toisten kanssa.
      Sosiaaliset tilanteet on todella yks koitinkivi, joita pitää kohdata ja mennä päin. Jos vaan yksin pupeltaa jotain omiaan eikä rohkaistu olla toisten kanssa ja syödä samoja ruokia, ei se sairaus helitä eikä ole mennyt pois.
      Tiedän, se vaatii pirukseen töitä ja itsekuria, että menee ja tekee. Syö ja syö, ei liiku ja osaa ottaa rennosti.
      Mutta se vaan on tosiasia, että niin kauan kun kontrollielämä pyörii päässä, mielissä, ajatuksissa, käytöksessä ja kompensoi ja skippailee ym. niin sairaus on läsnä. Monella on sen kanssa oikeesti tekemistä, että päästää sairaudesta irti. Ja monelle auttas, että ois tovin hoitolaitoksessa toisille se, että ympärillä olis ihmisiä, jotka tsemppais ja valvois vähän sitä touhua. Yksin jätetyt ja olevat helposti luistavat ja repsahtavat uudestaan ja uudestaan, eivätkä ymmärrä sairauden vakavuutta, vaikka siitä olisi jankattu kuinka.
      Pärjätään ja tsempataan. Olkaa armollisia itsellenne :)

      Poista
  36. Miten syöt päivittäin suklaata jos se aiheuttaa kuvotusreaktion? Oon huolissani :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miten sulla Heidi..mut mullakin välil jotain syötävää kohden voi tulla ns.kuvotusfiilis...mut sepä meneekin sit ohi ja sit taas jo seuraavana päivänä jopa samana päivänä myöhemmin voi alkaakin tehdä mieli ko.syötävää..oli se sit suolasta tai makiaa.
      Joskus juu suklaakin vaik kyl pääasiassa voin syödä sitä ihan joka päivä ja monta kertaa päiväs!
      Toivottavast siekin pidät suklaan mukana!:)

      Poista
    2. No miten suklaata nyt syödään, avataan paketti ja laitetaan pala suuhun :'D
      No ei, vaan yleensä pienen patukan päivässä ja sekin alkaa olla jo vääntämistä.
      Mä en itse tästä huolestu, koska se on vaan merkki siitä ettei mun nyt vaan tee suklaata mieli.
      Kyllä se himo siihen palaa jossain vaiheessa ihan varmasti, nyt vaan tekee mieli enemmän kaikkea suolaista :)

      Poista
    3. Näin on. Himot vaihtelee ja välil syö enemmän välil vähemmän suklaata. Välil menee levy, välil pari palaa ja siltä väliltä. Ihan normi settii. Kyllä Heidi viel joku ihana omar kismet sujahtaa tai fazerin levyt hiipparoi ostoskoriin. Ja piristää pimeneviä syysiltoja.
      Mä ite luulen, että näin itelle käy. Tai no onhan sitä suklaata nytkin syöny, mut kyllä kun syksy etenee, niin suklaata kuluu enemmän ja enemmän. Ihanaa!

      Poista
  37. Hei Heidi, mitä lohilaatikkoo söit tänään(valmislaatikkohan se oli,vai?)
    Mulla oli tänään valmissapuskaa myös fetakasviskiusaus, ja huomiseks ostin lohipastaa, jälkkäriks heitin uuniin nopean ja helpon mustikkapiirakan kera vaniljakastikkeen.
    Tykkäättekös intialaisesta ruuasta?
    Minust se on aivan ihanaa. Siin käytetään niin ihania mausteita. Ja se naan-leipä, hmm.
    Hain yks päivä sellasest ravintolasta kotio annoksen ja kyl oli maukasta. Ois voinu ment toki sinnekin syömään, mut en ny täl kertaa yksin viittiny.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli tiedätkö ihan Pirkan kirjolohikiusausta. Halpaa ja älyttömän hyvää!

      Poista
    2. Joo mäkin ostin yhten päivän S ryhmän kirjolohikiusausta ja hyvää oli. Sit aina lisukkeita pitää olla esim.joku salaatti, raejuustoa, muuta lisä juustoa, leipä ym.ja tottakai hyvä jälkkäri!

      Poista
  38. Voi Heidi. Sun pitää taistella, kohdata kans pelot. Koulutushan on hyvä paikka rohkaistua ja mennä sos.tilateisiin ja syödä yhdessä, jutustella siinä ja kappas olet syönyt ihan samaa ruokaa kun muutkin.
    Ei sh-sairaus mene ikinä ohi jos ei tee ja kohtaa rohkeita haasteellisia tilanteita.
    On annettava piut paut sh:lle. Tehdä päinvastoin kun se käskee.
    Esim.syödä mitä muutkin.
    Syödä vaik ei oo nälkä ja turvottas. Syömällä se olo helpottuu.
    Syödä paljon ja usein, koko ajan annoskokoja kasvattaen. Rasvaa, hiilareita lisää.
    Hyväksyä itsensä ja parantumisen.
    Annettava itselle armoa, ei meitä ihmisiä arvosteta ulkonäön peruateella.
    Laihana oleminen on vaan itsensö kiusaamista ja rääkkäämistä.
    Elämästä pitää nauttia. Mut eihän siitä voi, jos päässä pyörii koko ajan kalorit ja ei voi syödä rennoin mielin kaikkea!
    Kevyt sapuskat nyt kaikki unohdetaan, eihön niis oo makuakaan. Ruuan pitää maistua.

    Ja kun kehossamme on rasvaa ja meillä on terveen paperit, niin me voimme hyvin ja ajatuskin kulkee kirkkaammin.
    Myös jaksaminen kohenee kaikin puolin.
    Pieni ylipainokin on parempi kun liiallinen laihuus.
    Hyvin tuolla ylempänä kirjoitettu tuokin, että me elämme vain kerran. Sitä oikeesti kannattaa takoo päähän, että tajuu mitä se tarkottaa, niin alkaa päästä tästä jutun juuresta kii ja syöminen alkaa kiinnostaa.
    :)
    Jaksamista ja voimia jokaiselle taistelijalle!

    VastaaPoista
  39. Hei jos ny just suklaa tökkii..ostapa vaihteluks toffeeta, irtokarkkei ym.
    Ja muita ihania leivoksia tuorepaistopisteiltä tai pakastealtaalta ja paistaa ite. Tulee hyvät tuoksutkin.
    Niin ja pakastealtaistahan löytyy näit ihania kaakkujakin esim.daim-kaakku, juustokakkuja, on munkkei ym.
    Suosittelen tutkimaan ja maistelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tökkii ihan lähes kaikki makea, ei yhtään saata syödä mitään sellaista :/
      Mutta onhan näitä suolaisia ja ne just maistuukin :)

      Poista
  40. Hei, Heidi, sulla kun on niitä sydänoireita ja on tutkittu, niin onko sulla koskaan lukenut tutkimustuloksissa tällasesta tai muuten tietäisitkös mitä tarkoittaa-> QRS on matala? mitähän tuo oikein tarkoittaa? osaisitkos sanoa? Entäs lievä lT-inversio, mikä se on? Kiitos etukäteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori, en kyllä tiedä :/ Sun pitää kysyä sun kardiologilta.

      Poista
  41. Hei, mielenkiintoisia nuo keskustelut ekg:sta. Nehän taitaa vaihdella ja tuloksiin voi vaikuttaa esim.stressitaso, allergian päälläolo...!?
    minkälaisia tuloksia sulla ekg:ssa on, esim.nää qrs, qt/ qtc, p-r-t akselit, pr-väli...ym.ym.?
    Onko ollu kuinka vaihtelevat anoreksian eri aikoina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, EKG:hen vaikuttaa monet eri tekijät, ja ihan lääkityskin voi muuttaa sitä.
      Mä en sen tarkemmin tiedä mun EKG:n kiemuroista, ei nyttenkään lääkäri kertonut mulle mikä siellä oli vialla vaikka kuinka kysyin. Saa sitten kolmen kuukauden päästä lukea kantapalvelusta, että jassoo...
      Mutta pitkä qt-aika mulla on, se on kehittynyt tässä vuoden parin sisään aivan kuten se läppävika, ja t-aalto laskee aika reippaasti hypokalemian takia, eli ainakin siitä oli kyse nyt männäviikolla.

      Poista
    2. Käypä hakees tuloste terveysasemalta itelles tosta ekg:sta ja vaikka aiemmistakin.
      Saat sen se on oikeus.
      Siin näkyy joitain tietoi lipuskan yläreunas,
      Qrs-aika, akselit, syke, Qt/Qtc
      ..ym
      Mitä ne on niin helppo tsiikaa siitä!
      Käppyröistä ei kandee piitata. Se on lekurin heiniä se.

      Poista
    3. No en mä oikein tiedä mitä mä sillä tekisin, kun en osaa tulkita ekg:n koukeroita :D

      Poista
    4. ei niitä koukeroita kandee tuijottaakaaan...niistähän me maallikot ei ymmärretä eikä tarviikaan. Mutta siinä on tietoo noista eri ajoista ja mitoista, jotka just kertoo noita onko esim. matala tai korkea PQ, QRS ym.
      Mä oon käyny ny pyyteleen niitä , enkä tosiaan niistä koukeroista piittää, mutta ne mittayksiköt kertoo jotain ja selittää asoita, kun tietää viitearvot normaaleille.
      Ambulassiheput anto ne automatik, mut terveysasemalta oon infosta käyny sit muuten tulosteen hakees. :)

      Poista
    5. Mulla on useita noita ekg-nauhoja ja en kyllä ota tosiaan mitään tolkkkua niistä käyristä. Eihän niistä mitään tosiaan ymmärrä.
      Mutta juu niissä on kyllä noita tietoja QRS-aika, PQ/PR, QT/QTc, sinusrytmi, ja akseliajat. Että jos niitä sitten normaalituloksiin vertaa, niin saahan niistä osviittaa onko jotain pielessä tai, voi aikasempiin verrata onko muutoksia. Ja onpa minulle ollut hyötyä, kun olen ottanut liuskat sitten mukaan kun menee lääkärille, niin voipi näyttää millasia tuloksia on aiemmin tullu...
      Tuossa juuri eilen teinkin vertailevaa tutkimusta kun täältä sain inspiraation...otin esille niitä ekg-nauhoja. Ja joissain tiedoissa oli kohennusta parempaan ja jossakin pieniä vivahde-eroja, ei pahoja. Joku oli aika lähellä raja-arvoa, mutta liene sitten mitään vakavaa sekään, koska monella voi olla raja-arvojen ulkopuolellakin ja kardiologi ei siltikään pidä sitä vakavana ongelmana. Riippuu varmaan sitten muista ongelmista. :)

      Poista
  42. Ootko maistellu ja tykkäätkös rieskoista/lepuskoista ym.?Esim.perunarieskaset..ou nou.
    Ostin tänään sellasia paistopisteeltä. Ne oli perunalepuska nimellä. Ihanan pehmeitä, sellasii vähän paksumpii. Voi juku. En oo aikoihin syönykään niitä. On kyl haettava joku päivä lisää. Kyllä sitä näämmä kaikkee kivaa syötävää löytää.
    Söin leipäjuuston kanssa ja oli loistava kombo.
    Ja huomen varmaan vuorossa Ristorante pizza uuniin. Tein haastelistan ja nyt alan syödä niitä sapuskoja useammin ja turvaruuat tauolla, että ruokarepertuaari laajenis ja pelot kaikkois..
    Toivottavasti sullakin alkaa uus vaihde ja noste parempaan. Tsemit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... lepuskoista en olekaan koskaan kuullut :D Onko ne jotain rieskan sukulaisia?
      Rieskasta mä kyllä tykkään, etenkin vastaleivottu, lämmin rieska on jotain älyttömän hyvää!!

      Poista
    2. Juu lepuskat aivan ihania. Suosittelen. Vähän juu kun rieskasia, vastaavanlaisia leipäsiä.Meilpäin ainakin saa prisman ja cittarin paistopisteiltä. Ja joskus on k-kaupoissakin.

      Poista
  43. Heipsan, nyt vaan sit Heidi kaikkee mahollista sapuskaa syömään. Monipuolisuutta ja pelkoruokia ym.että saat kalium-arvot kohillee, eikä mitään muita lisävaurioita tulis enää. Maitovalmisteet, viljatuotteet, peruna,täysmehut, kuivatut hedelmät sekä monet marjat ja vihannekset sisältää kaliumia. Ja hedelmistä tuoreena erityisesti banaani sisältää kaliumia.
    Lykkyä ja jaksuja :)Pelkoruokalista tehty ja sitä tässä valloitetaan.

    VastaaPoista
  44. Toiset syö suolasta ja mä himoitsen ihan kamalasti kaikkea makeaa koko ajan....juu syön suolasta ruokaa yhtä himolla ja kun on syöny tekee aina mieli makeaa. Ja makeaa makean perään. Mut mitäpä sitten, kun oon syöny niin ai että tulee magee olo ja suussa maistuu se suussa sulava ruoka. Sehän saa hymyn huulille. Mistä lienee tuleekaan tämä himo, mutta vastaan himoon tyydyttämällä himoa kuten täällä siitä aiemmin on kirjoiteltukin. Ja jos vaan himottaa, eikun lisää ja lisää. Että tähän kannustan kaikkia, niin kroppa tykkää. Mutta tyydytänkö tätä himoa koko ajan, vaikka mielessä pyörisi ajatus, nyt kyllä pidän tosta paussia muutaman päivän tai vaikka viikon ym.tai jospa lopettas ton syömisen ja vaihtas sen johonkin toiseen? Kunhan vaan syön jotain yhtä suolasta, jos suolasen himo tai makeaa, jos makean himo. hmm. mutta se kyl ei oo sama asia..jos tekee mieli suklaata, mutta syönkin keksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, syöt niiden himojen mukaan koska sillä tavalla sun keho saa tarvitsemansa ravintoaineet. Kyllä ne himot muuttuu, usko pois!
      Pahinta on se, että lähdet korvaamaan himoitsemaasi ruokaa jollain muulla tai jätät syömättä kokonaan, koska himot kertoo mitä sun kroppa tarvii. Lisäksi sä oot aika varmasti rajoittanut esimerkiksi makean saantia sh:n aktiiviaikana, joten tämä on luonnollinen reaktio siihen.

      Sulla on ajatus, että lopetat kehosi signaalien mukaan syömisen ja korvaat ne jollain muulla, ja se ajatus on sun syömishäiriön. Jos sua yskittää, niin ethän sä yskimisen sijaan niistä nenää? Ethän sä hengittämisen sijaan pidätä henkeäkään, joten miksi tämä olisi jotenkin poikkeus? Se ei ole.

      Jos sun tekee mieli suklaata, syö suklaata.
      Jos sun tekee mieli keksiä, syö keksiä.
      Jos sun tekee mieli pizzaa, syö pizzaa. Se on just niin yksinkertaista :)

      Ne himot laantuu ja muuttuu kyllä mikäli sä vastaat niihin. Mutta jos sä korvaat himoitsemasi ruoan jollain muulla, niin sä tarvot samaa kuoppaa syvemmäksi.
      Sulla on mielihalut syystä, joten kuuntele niitä ja syö mitä sun tekee mieli!

      Poista
    2. Hei kulkaas, mä tarvitsisin vinkkiä ja neuvoja, syitä ym. seuraavaan.
      ENsin kysymys, voiko siis olla mahdollista, että mahalaukku on pienentyny, kun ny jotenkin kun koitan esim. aamupalalla syödä yhtä runsasta aamiaista, kun joskus vuosia sitten, niin tuntuu, että maha täytyykiin sit niin nopeesti.? Mut kuitenkin hitonmoinen mieli ja halu ois syödä ko.ruokia, mitä ny milloin mieli tekee.
      No sitten mikä on mahtavaa...oon saanu pari kiloa kesän kuluessa painoa nousemaan, mutta nälkä kasvanu ja mieliteot on valtavat. Oon kärsiny ortodeksiasta sellaset kolmisen vuotta. Anoreksiasta kärsin aikanaan noin 5-6 vuotta.
      No joo, mutta mulla on ollu kans niitä sydämen muljahduksia ja juimauksia aika ajoin vuosien kuluessa ja todettu tutkimuksilla, että näitä normaaleja lisälyöntejä ym.
      No mutta nyt en ymmärrä, kun tuntuu, että ne muljahdukset, kaulapuristukset, aaltoilut, polttelut, kropan tärinät, pelko ja jännitysolotilat on yht äkkiä jotenkin lisääntyny vuoden sisään. En oikein tiä mistä johtuu...kun oon käyny lekurissakin ja egk otettu useita kertoja, jopa ambulanssia oo hälyttäny, kun oon luullu, että ny vähintään sydäri menossa kun outoja tuntemuksia yläkropalla. Mua siis pelottaa ja kauhisttaa, tuntuu että olen erityisen herkitynyt nyt kuuntelemaan kroppaani ja on kauheeta lähteä liikkellä julkisille paikoille, kun pelkään, että alkaa ahdistuttamaan tai ilma loppuu tai että kuristun ym.
      MItähän nää voi olla ja mistä johtua? Miksi ne on alkanu lisääntyä, vaikka mä olen nyt syöny hyvin ja säännöllisesti ja kohdannu pelkoruokiakian. Siis niin outoo jännitystä ja kropan tärinää ja vapinaa, kuristuksen ja puristuksen tunteita. Pistoksia, ja tuikkeita. Ne tulee ja ne menee, kestää hetken ja sit jään pelkäämään millon taas tapahtuu jotain kamalaa heikotusta ym.
      MItä tälle voi tehdä, millä estää, millä tukahduttaa, oppia elämään niiden kans, vai mitä tää on, mistä ensinnäkin johtuu? Asiat pitäs olla kunnossa, mutta joku tätä nyt puskee eetteriin enkä tykkää tästä yhtään.
      :) Verikokeet on katotuu, ovat hyvin, keuhkot kuvattu, ekg tsekattu kaikki normaaleja.
      Holter oli pari vuotta sitten ja siinä ei kummempi, kun joitakin eteislisälyöntejä, normaaleiks luokiteltu. Mutta oisko nää muuttunukin vakaviks rytmihäiriöiks vai mitä tää on, auttakee, mistä apuja? Jokin lääkitys vai...?

      Poista
    3. Mä oon jo vuosien vuosien ajan syöny niin, että mitä mieli tekee. Toisinaan tosin liian vähän ja toisinaan normaalisti. Liika liikunta kaiketi laihdutti mut ihan kitupiikiks. Eli himoihin vastaan koko ajan ja oikeestaan en halua, että osa mun suurista suurista himoista ei katoaisikaan, vaan osaan vaan syödä niitä hyvällä omalla tunnolla vaikka joka päivä ja nauttia.
      En haluakaan, että mun himot katoaa. Haluan nauttia niistä mistä tykkään kuten suklaa tai pastaruuat tai raejuusto, jäätelö ym. Ostan ja syön, kun haluan. Joo toi on nin totta, että jos yrittää tyydyttää jotain tiettyä himoa jollain muulla, niin ei se tyydyty oikein. Ja siinä huijaa itseään ja mieltään.

      Poista
    4. Anonyymi klo 14.27:

      Kyllä, vatsalaukku voi kutistua ruoan rajoittamisen takia mutta se kyllä korjaantuu ja venyy refeedingin myötä. Jos se kovin sun arkea haittaa, niin kannattaa syödä pienempiä aterioita monta kertaa päivässä, suosia energiarikasta ruokaa ja välttää kovin kuitupitoista sapuskaa.

      Noille sun sydäntuntemuksille voi löytyä useampiakin selityksiä.
      Yksi on se, että refeedingin alussa fyysinen tila voi heikentyä aika paljonkin ennen kuin se alkaa selkeästi kohentua. Sun kroppa on käynyt aikamoisen helvetin läpi, ja mikäli mä oikein ymmärsin, niin sä olet ollut toipilaana vasta ihan pari kuukautta mikä on todella lyhyt aika. Kun keholle antaa lisää aikaa ja ravintoa, niin tilannekin alkaa kohentumaan.

      Toinen on se, että tämä sun itsetutkiskelu ruokkii tätä kierrettä. Sä taidat ilmeisesti hätääntyä aika paljonkin kun keho antaa hitusenkin normaalista poikkeavia signaaleja? Eli kun koet pientäkin rytmihäiriön poikasta, säikähdät siitä, teet erinäisiä päätelmiä ja tämä jo pahentaa tilannetta. Mitä enemmän omaa kehoaan tarkkailee, niin sitä varmemmin niitä oireita bongaa ja sitä enemmän tilanne pahenee.

      Onko sulla koskaan diagnosoitu paniikkihäiriötä tai oletko esimerkiksi ennen ortoreksiaan sairastumista kokenut paniikkikohtauksia? Oletko puhunut tästä sun lääkärille/hoitajille?
      Entä teetkö sä mitään rentoutusharjoituksia? Millainen on sun päivärytmi? Onko sulla paljon stressiä? Mitä ylipäätään on tapahtunut tämän vuoden aikana? Jotain joka pitää käsitellä? Koska tämä oireilu nyt selkeesti viestii jostakin. Käythän sä terapiassa puhumassa?
      Koska sun sydäntä on siis tutkittu ja kaikki on ok. Sä et kuole niihin lisälyönteihin vaikka ne tosi epämukavilta tuntuukin. Jos sulla olisi jokin henkeä uhkaava sydänongelma, niin se olisi löydetty tutkimuksissa ja sua on kuitenkin tutkittu paljon.

      Uskon, että on varmasti vaikeaa lähteä purkamaan tuota tilannetta mutta eristäytyminen ei auta, eli mitä enemmän sä välttelet sosiaalisia tilanteita ja julkisia paikkoja, niin sitä enemmän jo pelkästään ne tilanteet rupeaa sua psyykkisesti ahdistamaan. Sun mieli lähettää silloin sun keholle taistele tai pakene -viestiä, jolloin sä koet mainittuja oireita.
      Itselläni oli kauan kauan sitten vähän samanlaista ongelmaa ja silloin tilanne päättyi aina tajunnan menetykseen. Ei siis mikään ideaali tilanne.

      Puhu sun hoitavalle lääkärille tästä. Voi olla että saat siihen lääkityksen ja voi oikeasti muutenkin olla niin, että refeedingin myötä sun underlying issues puskee nyt pintaan, tai voi olla ihan vaan sun ahdistuneisuus ja pelko noista rytmihäiriöistä.
      Kun sulle seuraavan kerran iskee tuollainen kohtaus, niin muistuta itseäsi siitä ettet sä kuole, koska sä et ole kuolemassa! Hengittele syvään, ja nyt kannattaa opetella based breathingin taito (eli 5 sekuntia sisäänhengitystä, 5 sec pidätystä, 5 sec uloshengitystä, ja toistoa ja toistoa), palleahengitys toimii kans sillä se aktivoi vagushermoa. Jos tilanne tapahtuu julkisella paikalla, niin hakeudu vähän syrjäisempään paikkaan rauhoittelemaan itseäsi mutta älä missään nimessä jää kotiin sillä se vaan pahentaa tätä!
      Mä suosittelen kans erilaisia rentoutusharjoituksia, ja voit vaikkapa joogata rauhallisesti hetken joka päivä.

      Tärkeintä on kuitenkin sun tiedostaa se, että sä et kuole niihin olotiloihin vaikka varmasti siltä hetken tuntuukin. Sut on tutkittu, sun sydän, keuhkot, veriarvot on kaikki katsottu ja ne on normaaleja, joten mitään vakavaa ei ole löydetty.
      Mitä enemmän omaa kehoaan tarkkailee niin sitä varmemmin huomaa erinäisiä oloja, jotka saa sut huolestumaan ja se taas voimistaa kehon merkkejä. Älä vältä enää julkisia tiloja, koska se voimistaa ongelmaa, ja opettele eri keinoja itsesi rauhoittamiseen. Ja puhu sun lääkärille, koska hän voi auttaa sua!

      Poista
  45. kiitos kiitos lohduttavista sanoistasi. Arvostan suuresti sun neuvoja ja vinkkejä. Onhan mulla paniikkikohtauksia ollu ja ahdistuneisuutta, huolestuneisuutta ym. että lienekö vähän pahentunut nyt, kun tuntuu, että useammin vaan iskee sellainen epätodellinen olo päälle ja tuntuu pelottavalta, jännitystä vatsanpohjassa ja jaloissa. Sit yht äkkiä kaulassa jumpsahtaa ym. pitänee yrittää ottaa noita rentoutuksia ja ehkä puhua lekurille uudestaan, jos sain rauhoittavia tai jotain, joka rentouttas oloa. Jotenkin juu tarkkailen ja kuulostelen liikaa mitä kropassa tapahtuu ja pelkään, vaikka en tiedä mitä ees pelkään. Murehdin ja säikyn vaan kaikkee. Mutta mitä tää viestii, niin siinä mielessä kumma, kun oon alkanu syömään taas paremmin, niin sit tuleekin tällasta.
    Mutta mites noita hengitysharjoituksia, hengitys suun kautta sisään ja pidätys ja ulos myös puhallus suun kautta?
    Niin onhan tuo aina vähän epäreilua, kun otetaan se ekg, niin eihän siellä sillon mitään muljahdusta näy. Mutta sit kuitenkin niitä esiintyy. On se jännä joo. Mutta näkyishän siellä kaiketi muuten jos ois jotain häikkää. että pitäis rauhottua. ou nou.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan nenän kautta hengittelet. Opettele ehdottomasti myös se palleahengitys. Löydät sen ehkä helpoiten niin, että istut alas ja laitat kädet vatsallesi. Kun hengität sisään pitäisi sun tuntea liike vatsassa ja käsissä, eli tavallaan vatsa kohoilee eikä rintakehä. Usein kun on kovin jännittynyt ja pelokas hengitys tapahtuu keuhkojen yläosalla mikä ylläpitää kehon jännittyneisyystilaa. Mitä rauhallisemmin ja syvemmin sä opit hengittämään ja käyttämään sitä arjessa, niin sitä paremmin sä saat palautettua sun mielen ja läsnäolon tähän paikkaan.

      Oletko tutustunut mindfulnessiin? Kannattaa tutustua siihen nyt, puhelimeen löytyy hyviä mindfulness-appseja. Pyhitä joka päivästä vähintään yksi hetki, jolloin sä teet jotain rentoutusharjoitusta, ja tietoista läsnäoloa sä voit harjoitella ihan missä vaan: pese vaikka hampaat niin, että keskityt täysillä siihen miltä se tuntuu vaikka sun alahampaissa. Mitä tuntemuksia sä tunnet? Tai miltä tuntuu sun varpaissa kun sä kävelet? Miltä tuntuu sun jaloissa kun istut?
      Joka kerta kun ajatukset lähtee harhailemaan, laita se merkille ja palauta lempeästi takaisin. Tärkeintä on se, että et lähde tuomitsemaan itseäsi vaan pidät tilanteen neutraalina. Tietoinen läsnäolo ei ole kaikkein helpoin juttu, varsinkaan pelkkä havainnointi ilman kuvaamista, ja itselläni meni sen perusteiden oppimiseen melkein pari vuotta :D

      Mutta mua on auttanut todella paljon nämä asiat ja siksi niitä neuvon myös sulle. Sun kehon tuntemukset kertoo sulle jostain asiasta, jota sä et välttämättä ole aiemmin ollut valmis käsittelemään. Jotakin sun mielessä on, mä veikkaan, ja siitä voi johtua nämä ahdistusoireilut. Toki jos tätä on ollut ennen syömishäiriötä, niin voi olla tosiaan niin, että nyt kun sun keho saa enemmän ravintoa nämä alkuperäiset asiat puskevat pintaan. Nälkiintyminen kun turruttaa kaiken niin ei ole mikään ihme, että refeedingin myötä sitä alkaa kokea niitä käsittelemättömiä asioita, jotka pitää nyt sitten käsitellä.

      Jos sun sydämessä oikeasti olisi jotain pielessä, niin se olisi havaittu. Sua on tutkittu niin paljon ja niin monen eri ammattilaisen toimesta, että ihan varmasti olisi löydetty jokin piilevä tila. Uskon, että on varmasti vaikea uskoa siihen mutta nämä on ne faktat. Muistuta itseäsi niistä ja kerro itsellesi, että yhtään mitään hätää ei ole etkä sä kuole. Sulla on paha olo, joka helpottaa ja jota sä voit itse ruveta helpottamaan.
      Kokeile tosiaan eri rentoutustekniikoita ja lisää hyvää oloa tuottavien asioiden tekoa joka päivään, sekin voi auttaa :)

      Poista
    2. Tätä täytyy ryhtyä kokeilemaan. Olemalla läsnä tietoisesti siinä hetkessä. Loistava neuvo. Yritän aloittaa heti ja tehdä asioita muutenkin keskittyneemmin aina yhteen asiaaan kerrallaan, etten tohottas tuhatta ja sataa samaan aikaan, vaikka olenkin sellanen puuhanainena ja jokapaikan höylä. koko ajan jotain hösäämäs.
      Kiitos, kiitos tuhannesti tästä blogista ja neuvoista. Nyt aloitan tosissaan katsomaan auttaako.

      Poista
  46. Mm...marabou...fazer...oli k-kaupas niin hyvät tarjoukset että ohi ei voinu mennä.
    Suklaalevyjä. Minttua, daimia, uutuus hunajapaahdettu manteli, omar kismet. Ja ny niitä sit maisteltu vähän väliä jälkiruuaks ja välipalaks. :):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania suklaita. Niin herkullista, että nam. Mihin ihmeeseen tää suklaan voima, vaikutus, mielihyvä ja positiivisuus perustuukaan. Siitähän oli taasen kirjoitustakin, että suklaata pitäs nauttia joka päivä.
      Mutta onkohan se sh:n sanelemaa tai ääntä, jos jotain tiettyjä suklaita tai karkkeja ei "halua" syödä/ ottaa vaikka kukatahansa muu voi ottaa?
      Mut jos ei niin välitä just siitä. En tiedä kumpaa se on, sitä että periaattees voi syödä, mutta toisaalta ei just sitä tee mieli eikä halua vaan mielummin jonkun toisen. Olisko se pelkoruoka kuitenkin?

      Poista
    2. Minäpä en osaa sanoa vaan sun pitää itse selvittää se asia.
      Mieti miksi sä et ota ruokaa x vaikka muut sitä ottaa. Arvotatko sä sen jotenkin (hyvä vs paha), pelkäätkö sitä, ahdistaako se? Mitä ajatus sen ottamisesta saa aikaan?
      Ja kokeile. Ota ruokaa x vaikka mikä olisi, sillä tavalla sä sen viimeistään selvität.

      Poista
  47. Rentoudu, ajattele Heidi positiivisia asioita, kuuntele musiikkia, yritä sinäkin unohtaa juoksemiset/kompensaatiot. Niitä ei tartte kukaan. Ja päikkärit on enemmän kun hyvä asia.
    Ne on niin ihanat, kun voi mennä huilimaan.
    Just niin syödä enemmän,eikä mitään syyllisyyksiä siitä. Päinvastoin lisää syötävää ja iloita siitä että voi, saa ja pystyy Itse syömään ja nauttimaan erilaisista mauista:) ruokaelämyksiä nyt vaan ja rauhallista oloa, ei hötkyilemisiä ja kompensaatiota missään nimessä!
    Iloa elämään:):):)
    Mua nytkin inhottaa kun paleltaa, vaik hitto aurinko paistaa ja muut kulkee t-paidas..mulla college-huppari ja pitkähihanen, eikä oo kuuma.päinvastoin kädet kun jääkalikat.
    Syön useasti ja aamullakin isosti. Koska oon tottunu ny siihen, muuten karsee olo jos,ei aamul syö. Leivät, teetä, kasviksia, puuro, raejuustoa.
    Ja nyt lounaan aika. Yes.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kans tuo palelu iskenyt tässä viimeisen parin vk sisällä aika radikaalisti. Tänäänkin yli 20'C lämmintä, ihmisillä t-paidat päällä kun mulla kaks paitaa ja pitkä villatakki. Silti kädet ihan jääkalikat ja huulet violettina.
      Mun lempihetkiksi on muodostunut aamu- ja iltapala, kun olen ottanut isot kaurapuuroannokset taas käyttöön. On niin ihanaa syödä kuumaa puuroa kun muuten on aina jäässä. Mulle ruokien lisääminen on helpompaa kuin tuo liikuntapuolen hillitseminen, en käsitä mikä siinä liikunnassa on niin addiktoivaa ja samalla siinä on niin vahva itserankaisun ja kontrollin elementti.
      Se on hirveä se pakkoliikunnan vankila :/

      Poista
  48. Onko rytmihäiriöistä mahdollisuus parantua? Vai jos niitä tulee,niin sit ne on ja pysyy.
    Ja ne ilmaantuu kun ilmaantuu ja jos on häiriöks niin sit hankittava lääkityskö?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rytmihäiriöt eivät tarkoita sitä, että kyseessä on sairaus. Ihan terveet ja normaalit ihmiset kokevat lähes väistämättä jossain elämänvaiheessa rytmihäiriöitä eikä se siis ole vaarallista. Stressi voi aiheuttaa rytmäreitä, ylikunto samoin, jotkin lääkitykset, allergiat, sairaudet jne.
      Mikäli niitä alkaa olla enemmän tai sun vointi on muuten kyseenalainen ja herättää lääkärin huomion, niin silloin sun sydäntä todennäköisesti tutkitaan. Joskus taustalta voi löytyä jokin häikkä sydämen toiminnassa, mutta vakavammat sydänongelmat on usein havaittu jo lapsuus- tai nuoruusiässä ja niitä seurataan. Tosin voi esimerkiksi vaikean syömishäiriön takia syntyä pysyvä sydänvaurio. Syitä on monia.

      Mutta itsessään rytmihäiriö ei ole sairaus vaan se on oire jostakin. Harvemmin niihin määrätään mitään lääkehoitoa, etenkin jos kyse on oire vaikka psyykkisestä voinnista tai stressistä. Toki vaikka takykardiaan voidaan määrätä betasalpaajaa mutta näissäkin tilanteissa sydämen tilanne pitää tutkia.
      Rytmihäiriö tulee jos on tullakseen ja jos sä olet perusterve niin ei siitä kannata murehtia. Tokihan se vähän tyypistä riippuen voi tuntua epämiellyttävältä, mutta ei ne sua tapa. Pitää pureutua siihen syyhyn, joka aiheuttaa oireen, ei toisin päin.

      Mutta siis varmasti lähes jokainen ihminen saa jossain elämäntilanteessaan jonkinlaisia rytmihäiriöitä ja se on normaalia. Se on vain yksi kehon keinoista kertoa, että nyt ei ole kaikki välttämättä kunnossa, mennään liian lujaa, tarvitaan enemmän lepoa ja enemmän ravintoa tmv. Vähän kuin jokin vatsakipu, suonenveto tai kramppi.

      Poista
    2. ..ei ole kaikki kunnossa? Mutta eikös kaikki voi olla kunnossa, kun sanotaan, että lisälyöntejä/muljahduksia nyt esiintyy lähes kaikilla ja toiset ne aistii helpommin toiset ei huomaa ollenkaan...Ja useimmiten lisälyönnit ovat juurikin vaarattomia ja niitä esiintyy todella paljon esim. urheilijoillakin. :)
      Toki jos ne alkaa häiritsemään arkipäivän elämää, niihin vois ottaa lääkettä tai pyytää lääkettä avuksi. Mutta aina lääkettäkään ei määrätä, vaikka ois kyseessä terveet muljahdukset ja nitä esiintyy usein. Pitäs vaan oppia elämään niitten kans. Näin eräs kardiologi mulle sanoi, että sydämessä ei mitään, vaikka niitä muljahduksia tuleekin.

      Poista
    3. Monen olen kuullut sanovan, että tuntee rytmärit erityisesti illalla juuri ennen nukahtamista, osa sitten sanoo ettei tunne kuin äärimmäisen stressin alla. Riippuu tosiaan paljon henkilöstä: toiset ovat herkempiä kuin toiset ja kiinnittävät kehon reaktioihin enemmän huomiota.

      Yleisimmät rytmihäiriöt ovat juuri nuo lisälyönnit (näin on sanonut todella moni tapaamani kardiologi), joten ei niistä niin kannata huolestua. Totta kai ne voi pelottaa ja pahinta on se, että jää niihin rytmäreihin kiinni ja alkaa pelkäämään kuolemaa, koska tästä syntyy se pirullinen oravanpyörä :/

      Kyllä niiden kanssa oppii elämään ja omilla elämäntavoillaan voi vaikuttaa paljon. Tärkeintä on se, että ei lietso paniikkia vaan ottaa ne vastaan sellaisena kuin ne tulee ilman millään tapaa niitä arvottamatta. Eli siis antaa rytmihäiriön tulla jos se on tullakseen eikä tee siitä sen suurempaa juttua. Jos sun sydän on tutkittu ja todettu terveeksi, niin on äärimmäisen epätodennäköistä, että se rytmihäiriö tappaa.

      Tämä voi kuulostaa ehkä aika kliseeltä mutta tähän hetkeen keskittyminen on itselläni auttanut paljon. Ennen elin aina joko menneessä tai pelkäsin tulevaa, ja yhteen aikaan aloin pelätä julkisia paikkoja just siksi, että iskee rytmäri. Mutta mitä enemmän mä luovuin siitä katastrofiajattelusta ("apua, nyt se rytmäri tulee ja tappaa mut"), luovuin sen rytmärin arvottamisesta ja otin tilanteen vastaan just sellaisena kuin se tuli, niin sitä paremmin opin elämään paitsi rytmihäiriöiden niin myös kroonisten kipujen kanssa. Pelko vie hirvittävästi voimavaroja, joita mulla ei ole vara haaskata eikä loppujen lopuksi ollut edes mitään syytä pelkoon.

      Se etu noissa rytmäreissä on, että olen oppinut tulkitsemaan kroppaa ihan eri tavalla. Tunnistan vaarattomat rytmihäiriöt ja tunnistan taas ne rytmärit, joista pitää huolestua. Eli kehotietoisuus on kehittynyt paljon.

      Poista
    4. HEI tuol oli tuosta suklaa ym. mieliteko keskustelua, että syödä sitä mitä mieli tekee eikö korvata sitä millään muulla. Muutenhan sitä ei tyydytä oikeaa himoa ja tarvett. Totta, niin totta.
      Mutta voiks mä vetää iltapalan jälkeen kun himo iskee. niin vaikka koko levyllisen sit suklaata vai pitäskö osata stopata jossain vaihees ja jättäää vaikka seuraavallekin päivälle. Vai pitäskös sit mennä ostaan uudet namit?

      Poista
    5. Anna mennä vaan, jos kerran mieli tekee!
      Sun ei tarvi huolehtia mistään säännöstelystä, vaan sen tekee sun kroppa. Kun sun kroppa päättää saaneensa tarpeeksi esimerkiksi sitä suklaata, niin se himo muuttuu.

      Osta vaikka joka päivälle omat namit :)

      Poista
  49. Mikä on se kirja, josta oot laittanut pätkiä IG storiesiin? Vaikuttaa todella kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  50. Miten voi syödä kuten EH, välttämällä kuitenkin refeedingin kaltaisia ikäviä olotiloja? Vai iskeekö niitä epämiellyttäviä oireita joka tapauksessa, kun alkaa kohentaa kuntoaan ja oloaan hyvällä ruokarytmillä ja painoa nostaen?
    Esim. mulla ihme hikoilemista päivisin, sit noita rytmihäiriöitä/muljahduksia enemmän, ahdistuksen tunteita. ym.
    Nälkä on jatkuva, vaikka syön. Mutta kai mä voin sitten syödä vaan, vaikka luulen syöneenikin täyttävästi ja syönnin jälkeen ok olo. Mut hetken päästä taas iskee fiilis, että voisinpas ottaa jotain....
    Osaako joku vinkata, että onko esim. joku vitamiini tai ruoka, jota pitäs lisätä, syödä enemmän, jos se vaikka helpottas noita muljahduksia ja ahdistavia fiiliksiä ym. epämääräistä hikoilemista. Onko normaalia kuitenkin?
    Hyvä kirja juu tuo lupa syödä ja asiaa on tossakin kirjassa "olen juuri syönyt - läheiselläni on syömishäiriö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä haluan selvittää nyt yhden asian.
      Kun käytän termiä "refeeding", se tarkoittaa sitä kun ihminen lisää ruokaa ja syö enemmän. Eli se ei tarkoita refeeding-oireyhtymää, joka voi pahimmillaan viedä hengen.
      Käytän termiä refeeding siksi, että se on huomattavasti lyhyempi kuin kirjoittaa suomeksi "kun syöt enemmän parantumisen aikana".

      Refeedingiin, eli tähän aikaan kun syöt enemmän parantumisen aikana, kuuluu kaikenlaiset kehon reaktiot, aivan kuten postauksessa kerrottu, eikä niitä voi välttää.

      Luepa postaukset alla:
      http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Extreme%20hunger
      http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Parantumisongelmia

      Sekä linkit yo postauksen lopussa.

      Mikään vitamiini tmv ei poista noita oireita, jotka ovat merkki muun muassa aineenvaihdunnan aktivoitumisesta sekä sun kehon vastauksesta uudelleen syömiseen. Joten ainoa keino eteenpäin on käydä tämä läpi, ei oikaista kulmia vaan mennä suoraan läpi. Tiedän, se on epämiellyttävää, mutta se rupeaa helpottamaan. Kukaan ei voi sanoa miten kauan siihen menee, sen päättää sun keho.
      Mutta on normaalia, nuo oireet ovat kaikki normaaleja.

      Poista
  51. Käytkö Heidi säännöllisesti punnituksissa? Seurataanko sun vointia nyt kuinka tarkasti? Onko sulle ehdotettu sairaaalaan sisäänottoa?
    Luuletko, että sä selviät tosta yksin, tarvitsisitko parempaa apua, että syöminen lähtis kohenemaan ja kompensaatiot ja syyllisyydet jäis unholaan?
    Huolestuttavalta vaan vaikuttaa, kun sullakin noin paljon vaikavia vaurioita ja sairaus kestänyt noin monta monta vuotta.
    Tosi tosi paljon tsemppiä sulle ja joko uuden pelkoruuan kohtaaminen?
    Miten muuten syömishäiriönen pääsee saamaan jotain tukea ja apua tilanteeseensa , jos siis ei ole mikään lapsi, vaan aikuinen ja omillaan on. Eli se on siitä kii, että itse avoimesti kertoo asiasta...??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mun tilannetta seurataan tiiviisti. Mulla on hoitokontakti sh-polille ja näen myös psykologiani joka viikko. Myös fyysistä puolta seurataan aika tiiviisti.
      Mulle on tarjottu paikkaa päiväosastolta mutta en koe sen millään tapaa puuttuvan ongelmaan, eli liikuntaan. Päin vastoin, se tulisi vaan lisäämään liikuntaa. Mä pärjään kotioloissa paljon paremmin eikä ruokien lisääminen ole se ongelma, joten osasto ei tässä auttaisi mitään. Usko pois, tästä on puhuttu viimeksi tänään psykologin kanssa.

      Avun hakeminen lähtee ehkä helpoiten siitä, että hakeutuu terveyskeskukseen ja kertoo siellä syömishäiriöstä. Joskus lääkärit tietävät heti tehdä lähetteen erikoissairaanhoitoon, mutta on varminta itse pyytää sitä. Eli sanoa, että tarvitsee ja haluaa apua, että voisiko tehdä lähetteen erikoissairaanhoitoon. Kannattaa tsekata oman sairaanhoitopiirin hoitotarjonta, onko esimerkiksi syömishäiriöpoliklinikkaa tmv. Mutta jos on vaikka akuuttipsykiatrian poli/päivystys, niin varmaan sitä kautta pystyy hakeutumaan kans? En tiedä ihan tarkkaan.
      Mutta helpointa lienee just terveyskeskuksen kautta, ja avoimuus ja rehellisyys on tässä olennaista. Sen kuvaaminen, miten syömishäiriö vaikeuttaa sun arkea ja että haluaisit siihen apua.
      Voit totta kai katsoa myös SYLI:n sivuilta onko alueellasi ryhmiä, ja uskon että heidänkin sivuillaan on jotain tietoa hoitoon hakeutumisesta.

      Poista
  52. Juu, sori meni väärään paikkaan kyssäri...
    eli Heidille. Saatko niitä rytmäreitä liikkuessasi? Kuristaako, puristaako sulla rintaa, kaulaa ym. kun rytmärit iskee? Mitä teet sitten..? Entäs öisin tuleeko silloin ja mitäs sitten toimit? Juomista, hengittelyä, istuksimista ym.?
    Ootko soittanu muuten ambulanssia kun oot saanu näitä kohtauksia ja onko silloin osunu ekg:ssa näkymään mitään erikoista?
    Mä oon muutamia kertoi soittanu jopa sen piipaa-auton paikalle ja ekg todettu puhtaaksi, eivät oo huomauttaneet mistään viasta. Sanoneet että ylihenittämistä ja sopii paniikkiin, kun hyperventiloi....sit vaan sanottu, että jos tulee uusia/pahoja ym. niin hakeutuu päivystykseen. No ooon käyny sielläkin joskus, samoin tuloksin. Että johan tässä ihan epätietoseksi menee. Mutta tuo antamasi vinkki yllä sopii minullekin. Hengittämisen opettelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tulee liikkuessa mutta ei aina enkä tiedä tuleeko öisin, en ainakaan muista heränneeni niihin. Joskus saattaa vähän kuristaa kurkkua, välillä tuntuu kuin joku potkaisisi keskelle rintakehää kun sydän niin poukahtaa ja sitä itsekin hätkähtää.
      Joskus aikoja aikoja sitten soittelin ampparia rytmärien ilmestyessä, silloin kyse oli lähinnä takykardiasta, mutta en ole enää pitkiin aikoihin tuntenut tarvetta siihen. Viime torstaina saatiin rytmihäiriöt nauhalle, joskin mä en edes tuntenut niitä silloin. En tiennyt että mun ekg oli niin sekaisin, sydän ei siihen kellonaikaan antanut oireita, mutta muuten sitten loppupäivän ajan ollessani sydänmonitorissa kiinni tuli ne rytmäritkin nauhalle.

      Mitä mä yleensä teen, niin en mitään. Laitan ne merkille ja annan mennä pois. Jos kohdalle sattuu todella raju rytmihäiriö, niin istun alas, hengittelen syvään (palleahengitys), laitan silmät kiinni ja puhun itselleni rauhoittavasti. Missään nimessä en hätäänny, koska se vaan pahentaa tilannetta.

      Mun paniikkikohtauksiin aikoinaan kuului hyperventilointi ja se päättyi aina tajuttomuuteen. Kannoin pitkän aikaa paperipusseja mukana vaikka se ei taida olla enää suositeltu hoitomuoto siihen.
      Todella suosittelen palleahengityksen opettelemista ja sen käyttämistä arjessa, ja tuo based breathing toimii itselläni erittäin hyvin vaikeammissakin tilanteissa.

      Poista
    2. Tehtiinkö mitään tai saitko jotain lääkettä ym.kun noita rytmihäiriöitä huomattiin tos ekg:ssa? Olivatko normi vaarattomia rytmäreitä vai mikskä luokiteltiin?

      Tiedätkö, mulle tänään uus lekuri sano, että alipainolla, matalalla verenpaineella on hyvin todennäköset vaikutukset saada ihan terveitä rytmäreitä. Eikä mulle esim missään nimes suositeltu lääkitystä ja syy just sekin että mul erittäin matala verenpaine. Lääkäri kehottikin panostamaan nyt hyvään säännölliseen syömiseen ja joka erityisesti sisältää suolaa, rasvaa ja sokeria. Tykytyskohtauksia voi tulla, kun sydän joutuu pumppaileen "isosti" että veri jaksaa kiertää aivoissakin...eikä pyörryttäs ja huimais.
      Ootko sä Heidi pyörtyilly ja huimaako?
      Onk sul kuin matala verenpaine?
      Mä en oo pyörtyilly, mut huippaa välil ja jalat tuntuu joskus lötköiltä ym.pientä heikotuksen tunteita.
      Kai täs ny sit pitää satsata tuhtiin sapuskointiin ja ostinkin suklaata ja salmiakkiakin ison pussin iltaa varten:)

      Poista
    3. Ne johtui hypokalemiasta, joten kaliumtipalla saatiin korjattua pahimmat. Vaarattomia ne eivät kuitenkaan olleet, sillä kalium oli todella alhainen (vähän päälle 2) ja ekg:ssä näkyi sellaista ylimääräistä mitä ei normaalisti terveeseen ekg:hen kuulunut. Mutta sekin selittyi ilmeisesti hypokalemialla.

      Lääkäri on selittänyt sulle ihan oikein. Todella usein syömishäiriöiset kokevat rytmihäiriöitä, jotka eivät ole vaarallisia mutta johtuvat tilanteesta eikä niihin näin ollen ole mitään lääkitystä. Painon ja ravitsemustilan korjaaminen ovat se lääke. Matala verenpaine on kans toinen joka laittaa sydämen ylitöihin ja sitä voi korjata lisäämällä suolaa. Mulla on luonnostaan aika alhaiset verenpaineet kun taas pulssi on korkea, näin on ollut aina. Viime joulukuussa Holterissa alin pulssi oli yöllä mitattu 58. Se on siis jonkinlainen ominaisuus mulla. Mutta kyllä tämä "ominaisuus" pahenee syömishäiriön takia, eli paineet laskee mutta myös pulssi laskee vähän.
      Mä todella harvoin pyörryn, en edes muista milloin niin on tapahtunut. Ei kun, muistanpas. Joskus nelisen vuotta sitten yöllä heräsin vessaan ja silloin meni taju. Öisin tämä huimaaminen pahenee, kaiketi johtuu siitä kun yön aikana kehon lämpötila, sydämen pulssi ja vp laskevat entisestään. Mutta edes sh:n takia en ole juurikaan pyörtyillyt.
      Huimaa kyllä usein, nykyisin joka päivä, mutta en pyörtyile.
      Silloin kun tuo kalium oli todella alhaalla olin niin heikossa kunnossa että mua jouduttiin pyörätuolilla kärräämään ensiavussa, kun sydän muljusi, pyörrytti ja jalat ei kantanut. Noiden elektrolyyttien kanssa ei ole leikkimistä, ei todellakaan, sillä hypokalemia voi pahimmillaan aiheuttaa sydämen pysähtymisen.
      Keho kun pitää kahdesta asiasta loppuun saakka kiinni - glukoosista ja kaliumista - ja kun jomman kumman tai pahimmillaan molempien arvot heittävät, niin silloin on tosi kyseessä.

      Tosiaankin suolaista sapuskaa vaan nassuun ja monipuolista ruokaa paljon, niin kehokin alkaa toipua :)

      Poista
    4. No se on kumma, kun käyn "valittamassa" lääkärille sydämen muljuamisista ja että ne on ilkeitä ja niitä tulee, vaikka kuitenkin syön ja liikun, veriarvot hyvät, niin ekg:kin on hyvä. Ei siellä koskaan mitään sitten näy, niin eivät tee mitään. No yks lääkäri määräsi propralia tai jotain, mutta koska mulla on kans todella, todella matala verenpaine, en alkanu ottamaan sitä. No sittehän toinen lääkäri kumosi ton ja sanoikin, että ei mitään lääkkeitä, kun tajuhan noista menee.
      Äh, mutta pari vuotta sitten tosiaan on tehty holteri, jossa muutamia eteislyöntejä, normaaleiksi muljuamisiksi todettiin. Nyt ei vaan laittanu holteria, vaikka kuin intin, että eikös se pitäs kattoo.
      Totesi lääkärisetä, että kun ei ekg:ssä mitään iskemiaan ym. viittavaa näy, on muljuamiset, pistokset, tuikkaukset ym. jotka tulee ja menee, ihan normaaleita, ja niitä on terveessäkin sydämessä vaikka kuinka.
      Mutta mä oo edelleen niin epätoivoinen ton asian kanssa. Hitto, kun on päiviä, että on ihan hyvä ei montaakaan muljahduksta tunne, ja sit taas joku päivä ja monta päivää peräkkäin tuntuu, että alvariinsa värisee. Äh, ja sit mä huolestun, kun luen, että jos rytmihäiriöitä, lisälyöntejä ym. esiintyy päivittäin paljon, niin ne pitäsi tutkituttaa ym.ym.
      No hei, ja nyt mua ei oteta vakavasti, sanotaan, että normaaleja on, vaikka ne on lisääntyny.
      Onko ne muljahdukset siis normaaleja?
      Voiko niitä olla välillä ihan kamalasti ja välillä vähemmän ja ne on vaarattomia silti?
      Näkyiskö Ekg:ssä jos olis ollut jotain häikkää edellisinä päivinä ennen EkG:tä ym.? Sehän on niin himputin lyhyt ja pieni hetki, kun otetaan sydänkäyrä, että jos sillon ei just jumpsahda, niin eihän sitä kiinni saada.
      Kyllä on niin raivostuttavaa. kalium ja natrium, kilppariarvot siis mulla loistavat, ei mitään vikaa missään. Muljuaa niin hitosti vaan.
      Onneks on kohtalotovereita, mutta mikä tähän avuksia ja neuvoksi, että niiten kans oikeesti pärjää. Kun pistää pelottamaan, kun sydän tekee tollasta.

      Poista
    5. Ikävä tilanne :/

      Mä en ole kardiologi, joten en osaa vastata sulle kysymykseen tuosta EKG:stä. Sinua on kuitenkin tutkittu tosi paljon ja mikäli sulla olisi jokin yhtään vakavampi sydänsairaus, niin kyllä se olisi löydetty. Sama rytmihäiriöiden suhteen: jos ne olisivat vaarallisia tai jos niistä pitäisi huolestua, niin se olisi huomattu ja sulle olisi siitä kerrottu.

      Samaa kysyisin sulta kuin muiltakin samasta asiasta kommentoineet, eli millainen on sun elämäntilanne, stressaatko paljon, millainen on sun syömishäiriön laita? Sanoit liikkuvasi ja syöväsi mutta miten? Syötkö oikeasti riittävästi ja liikutko kehoa kuunnellen ja myös leväten?
      Pienikin stressitilanne voi aiheuttaa yksilölle rytmihäiriöitä, ihan terveillekin ihmisille. Ja syömishäiriö sekä siitä toipuminen on enemmän kuin pieni stressitilanne, sillä keho on massiivisessa rasitustilanteessa. Tämä on myös yksi syy siihen miksi liikuntaa ei pidä harrastaa toipumisvaiheessa.
      Joten suosittelen sinua tutkailemaan sun arkea ja elämää ja bongaamaan sieltä ne mahdolliset triggeröivät tekijät. Suosittelen myös tekemään eri rentoutusharjoituksia, joiden avulla sä saat paitsi arkipäivääsi rauhoittumishetken, niin sä opit myös rauhoittamaan itseäsi kun sydän ilmoittelee itsestään.

      Myös se miten reagoit rytmihäiriöön voi olla yksi syy. En missään nimessä väitä sinun hätääntyvän turhasta, koska kyllä rytmärit ovat inhottavia ja ne väkisinkin tuo mieleen sen ajatuksen, että onko kaikki kunnossa. Mutta mikäli niitä pelkää kehittyy helposti kierre, joka ruokkii itseään. Esimerkiksi tunnistat kehollisen oireen tulevista rytmihäiriöistä, jolloin rytmihäiriö tulee. Säikähdät ja pelkäät sitä, jolloin jo pelko itsessään voi lisätä rytmihäiriöitä. Tästä pelästyneenä tarkkailet kehoasi entisestään, ja kierre on valmis.

      Mitä se rytmihäiriö on? Se on vain rytmihäiriö, joka ei sinua tapa. Sinut on tutkittu useaan otteeseen, joten kyllä ihan varmasti olisi löydetty jokin piilevä sydänvaiva sikäli mikäli sellainen sinulla olisi.
      Älä kiusaa itseäsi lukemalla noita pelkotarinoita rytmihäiriöistä, koska se vaan pahentaa oloasi. Syy rytmäreiden lisääntymiseen voi löytyä ihan arjesta ja sun syömishäiriöstä. Joka tapauksessa ne ovat oire jostakin, ei syy, ja kun alat perkaamaan sitä läjää niin sä pääset sen syyn kannoille.

      Itse rytmihäiriöiden iskiessä en juuri kiinnitä niihin sen enempää huomiota. Ennen mä hätäännyin, jolloin luonnollisesti aloin pelkäämään niitä ja panikoin. Mutta ravattuani tutkimuksissa vuosi vuoden jälkeen ja kuultuani tuomiot lääkäreiltä ymmärsin ne faktat ja ymmärsin miten mä voin itse niihin vaikuttaa. Mun sydän on vaurioitunut ja Qt-syndrooman takia tappava rytmihäiriö voi iskeä milloin vaan, mutta se ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä, ja toisekseen jos istun kotona odottan ja panikoiden sen tuloa, niin varmasti saan pelkällä ajatuksella sen rytmihäiriön tulemaan.
      Joten mä hengitän. Palleahengitys on todella loistava apuri samoin kuin based breathing. Vakuutan itselleni ettei tässä ole mitään hätää, niin kuin ei olekaan, ja että se menee ohi, aivan kuten se aina meneekin.

      Eli havainnoi ensimmäiseksi sun omaa tilannetta: ravinto ja lepo sekä stressitaso. Suosittelen tekemään erilaisia rentoutusharjoituksia (esimerkiksi yin joogakin voi toimia vallan hyvin) ja opettelemaan keinoja suhtautumaan noihin rytmihäiriöihin. Ihmismielellä on valtava voima ja se voi hallita kehoa tosi voimakkaasti, joten katso jos pystyt sillä tavalla kohentamaan tilannettasi.
      Tsemppiä! :)

      Poista
    6. Kiitos
      Niin mulle kaverikin sanoi, että rennommin nyt vaan, eikä liikaa mieti asioita.
      Muuta ajateltavaa ja puuhaa, kuin jatkuvaa kroppaa kuluttavaa.
      Samoin sinulle tsemiä taisteluun Sh:ta vastaan. Voita se!

      Poista
  53. Sorgen, jos kuulostan ahdistavalta, mutta on joku paikka minne purkaa tuntojaan ja olotilaa.
    Ja jos joku ees kuuntelee ja osaa antaa vinkkejä.
    Noi hengitysvinkit on kyllä kullan arvoisia, mitä kirjoitit. Niitä mun on ehdottomasti alettava testaamaan, josko ne ees jossain tilanteessa auttaisi.
    Mutta mikä on outoa minun kohdalla, mistä en tosiaan tiedä mistä tää ahdistava olo nyt on tullut ja vähän lisääntynyt viime vuoden aikana.
    Sanoisin, että noin pari-kolme vuotta on ollut sellasta hetkistä suorittamista. Pari vuotta sitten ehkä aloin saamaan syksyisin ja keväisin paniikkikohtauksia/ahdistavaa ja puristavaa oloa yläkropassa. Hälyttelin ambulanssiakin, kun en tiennyt mikä ihme on, kuin sydäri. No ekg puhdas.
    Mutta nyt näitä muljahduksia tulee useammin ja useammin ja alan pelkäämään seuraavaa, missä se tulee ja minkälaisena. Kropassa kihelmöi, säteilee, pistelee,saattaa olla sellasta epämääräisen olon tunnetta, jalat tuntus setruurilta. Jaksan kyllä puuhastella ja tehdä kaikkea, siittä ei ole kyse. Mutta sellanen ns. pelko persiissä olo on alkanu olemaan useammin ja useammin.
    Ennen menin ja touhusin, esim. tänä kesänä pelkäsin jopa reissaamista ja reissullakin sain pari kuristustunnetta.
    Hengittelin ja rauhottelin ja otin auttavan pillerin.
    Mutta nyt näitä auttavia pillereitä pitäs napsii monta ja tämän tästä. Miten ihmeessä tästä kierteestä pääsee ulos.
    Tällä hetkellä en ole töissä ja mua on alkanu jopa pelottaa töihin meno. Entä jos siellä iskee kohtaus, puristus, tuska ym.
    Tästä on tullu nyt tänä vuonna jotenkin siis ahdistavampaa ja pelottavampaa, jotenkin sellanen kierreilmiö. että pelkään ja jännitän olotilaaani ihan valtavasti ja mitä seuraavaks tapahtuu. Menen ja käyn kyllä ihan normisti ulkoilemassa ja asioilla ym. teen kotihommeleita ym. mutta en yhtään tiedä, miksi, miksi mulle tällasta.?
    Alkaa miettiä, mitä pahaa oon tehny, että mua rangaistaan tällä tavalla?
    Ennen syömishäiriötä ei oo koskaan ollu paniikkeja, ne alkoi ekat joskus 2005 muistaakseni sain ekan yllättävän kohtauksen, että happi loppuua ym. sit tuli 2010- 2012 muutama kohtaus ehkä vuodessa pari kolme, enkä tienny mitä ne oli. NE tuli ja meni sit huilaamalla ohi.
    Mutta 2015 -2017 kohtaukset tai häiriötilat ovat selkeästi lisääntyneet ja oireita tulee tämän tästä. On pitkiä hyviä kausia, yleensä kesät, mutta loppusyksy ja kevät on pahimmat. Kuukauden verran olen ihan puristuksissa/kuin kahleissa.
    Ja sehän tässä kummaa on kun koskaan aiemmin ennen 2015 en saanu tällasia näin voimakkaita kohtauksia, ja sit etenkin noi muljahdukset ja sydänpompsaukset on lisääntyny. Vaikka käyny EkG:ssa, ei mitään vikaa näy. Ja lekurit kuuntelee sydäntä ja toteaa selkeä kirkas ääni, hyvä rytmi. plääh....
    Mut mä en kestä tätä.
    Miksi, mistä syystä tätä tulee.
    Mä oo pulassa tän kanssa, kun eräs ihminen, jolle tätä olen puhunut, ei jaksas enää kuunnella ja ns. murisee nykyään vaan mulle, että "unohda", keskity" ym.
    Se on helppoa sellasen huudella, joka ei oikeesti tiiä, mitä mä kropassa tunnen.
    Mutta suurin mun kysymys on. onko tää kuin vakavaa, millä tää saadaan kuriin? Sit miksi, miksi , miksi.
    Ihan kuten Heidin olet joskus kirjoitellut, että kun jotain hyvää tapahtuu, onnistuu, luistaa ym. niin eikös sieltä sitten pidä jotain karmee tulla, ja epäonnistumista, ym.ym.
    Perusterve ihminen kun olen ollut, mitä nyt syömisen kanssa aika ajoin vuosien kuluessa ollut haasteita. Mutta koskaan ei mitään muuta. niin sitten ny tällasta. Rastavaa. apua. Mitä mä teen?

    Ihanaa päivää kaikille ja sorry tää purkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos viestistäsi. Ihan ensimmäiseksi minulla tulee mieleen kysyä että mikä on syömishäiriösi tilanne tällä hetkellä, mietin vain että olisiko ahdistuksella ja paniikilla yhteyttä ravitsemustilaan / toipumisprosessiin joka liittyy sen korjaamiseen..

      Voimia!

      - Vuokko

      Poista
    2. Kiitos kysymästä. Syömihäiriötilanne on se, että olen kyllä alipainoinen, mutta syön ja syön, joka päivä syön ja kaikkea ja paljon. niin suolasta kun jo monenlaista makeaakin. Tämä MM ja tämä blogi on tsempannu mua ihan älyttömästi eteenpäin ja hyväksymään eri ruokia.
      Siksi mä mietinkin, että mitä ihmettä tää on, kun kuitenkin olen saanut muutaman kilon painoa ylöspäin ja syön ja kaikki testit näyttää ok:lta.
      Mä en voi käsittää. Kun koskaan ennen ei oo ollu tällasta ja nyt tuntuu, että pelkää enemmän ja näitä ahdistusolotiloja tulee useammin ja useammin. Vaikka eikös tässä pitäs olo kohentua ja parantua, kun alan saada muuten jaksamista ja energiaa. Onkohan joku lääkitys mitä tähän kenties tarttis tueksi, että se pitäs oloa rauhallisena. Vai mikä neuvoksi.
      Kiitos suuresti tuesta!:)

      Poista
  54. hei onko se valkoinen snickers millasta? En ookaan sitä viel maistanu. Valkonen toblerone on ihanaa ja omar kismet...Että saattashan tuokin ....viedää kielen mennessään. Ihanaa jotenkin joka päivä ottaa erilaistia suklaita. Pitää kyllä niin mielen pirteenä, kyllä suklaa on ihme parantaja ja jälkkäreist yks parahin. Ja pelkoruuista oon innostunut nyt jäätelöistä ja niitäkän ei enää laske monta oo syöny ja millon viimeks. Syön jos haluttaa. uuh..kiva tunne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon parempaa kuin tavallinen Snickers ;)
      Kokeilepa Lion Whiteä, jos et ole vielä sitä maistanut. Siinä vasta taivaallinen suklaapatukka!

      Poista
    2. hMM...Kuulostaa houkuttelevilta. Lion Whiteäkään en ole maistanut. Snickers, mars, fazerin ja geishan patukat suosikkeja, samoin Daim äly hyvää- Sit ihastuin myös tohon kismet omariin ja isoon pätkikseen. Ja onhan näitä ihanuuksia.:)

      Poista
    3. No sun on pakko kokeilla sitä Lion Whiteä!! Toinen on sit Kinder Bueno White, ja tämä keksisuklaa white, mikäs sen nimi nyt olikaan..? KitKat chunky white!
      Jotenkin nuo suklaapatukat maistuu vaan paljon paremmilta valkoisina. Ai että, tulisipa vielä Kismet valkoisena... :D

      Poista
    4. pitääkin laitaa palauttetta Kismetistä...ehkä vielä sitäkin saataisiin pian valkoisena. Oi, oi..jo alkoi suu napsua.:)

      Poista
    5. Ootko syöny valkoista Maraboun levyä?
      Se on kans suussa sulavaa valkoista...
      Tuliskohan jouluksi lisää valkoisia ihanuuksia...pitää hamstrata sit varmaan kaikkee hyvää kun jotkut on kausituotteita, eikä koko vuotta myynnissä.

      Poista
    6. Olen maistanut :)

      Oiih, tulisipa taas niitä Omar-konvehteja jouluksi, oikeasti se on jotain niin taivaallista että... Ja joulukarkit..! No, tänään jo näin Finlandia-kuulia, joten eiköhän niitä ala ilmestyä kauppoihin jo ensi kuun lopussa ;)

      Poista
    7. Mahtavaa joulumakeiset ym.boksit ja levyt saapuu!!! Yes syysiltojen iloksi makiaa...
      Ja sit ostetaan kunnolla niitä varastoon...
      Niis hyvin säilyvyyttä kyllä.
      Nyt vaan ootellaan niitä ja,syödään sillä aikaa muita ihanuuksia!!

      Poista
  55. Hei,voiko sulle kirjoittaa myös sähköpostia?
    sit hei päivällä skriivailin...
    Entä tulikos mun päivällä lähettämä viesti ahdistuskohtauksia koskien. Olisi kiva, jos siihen joilla kuilla vinkkejä. Mitä mä teen sen kans.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli sun viesti ja Vuokko vastaa siihen huomenissa, joten sun pitää odottaa siihen saakka.
      Ja kyllä mulle voi laittaa sähköpostia, mutta en voi luvata ihan välitöntä vastausta olosuhteet huomioon ottaen.

      Poista
  56. okei...ymmärrän.
    miten muuten sun jaksaminen opintojen suhteen?
    Ja onko sulla miten usein tapaamisia tälle syksylle?
    Entä mikäs sulla olis seuraava haaste pelkoruokien suhteen valloitaa ja syödä ja syödä sitten uudestaan ja uudestaan , että pelko väistyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä viikko on vapaaehtoisia, eli tarkoittaa lomaviikkoa, mutta ens viikosta lähtien on kerran tai kahdesti viikossa. Tulee olemaan tiivis syksy ja sitten omaa elämäkertaa pitää työstää ja esittää uudesta näkökulmasta. Joten kyllä tässä on ohjelmaa, ja rankkaa sellaista. Mutta kyllä se todella myös mua motivoi eteenpäin ja motivoi taistelemaan. Just mietin yksi ilta, että mitä ihmettä mä tekisin ilman koulutusta? Ei olisi yhtään mitään syytä jatkaa eteenpäin.
      Tapaamisia (tarkoittanet varmaan terapia-sellaisia?) on sitten kahdesti viikossa, eli tulee kyllä tiiviit viikot! :D

      Itse asiassa tein uuden pelkoruokalistan jokin aika sitten ja siinä on ne mun ultimate fearfoodit. Tänään katselin kotipizzan sivuja ja rupesin jo suunnittelemaan mitä mä tilaan. Mutta siellä on pizza, hamppariateria, kebab + ranskalaiset, subit, kiinalainen noutoruoka ja sitten tavallisen grillin hampurilaisateriat, eli kaikki kerma jäljellä. Nämä onkin sitten vaikeampia kohdata, koska niitä en ole uskaltanut syödä todella, todella pitkään aikaan ilman kompensoimista, osaa en ole koskaan syönyt ns. oikein.
      Mutta ruokaa ne kaikki on, pelkästään ruokaa, joten eiköhän niistäkin selvitä :)

      Poista
    2. Kuulostaa mahtavalta. Toteuttamaan vaan sitten;) Mulla on vähän sama juttu, että hamppariateria pistä vallottaa, sit joku täytetty croissant (ne näyttää niin ihanilta, kun oon katellu tuolla kahviloiden vitreenejä...)
      Pizzaa on jo syöny suht useita kertoja ja mitään niin ihanaa ja suussa sulavaa ruokaa ei ookaan. Kerrassaan hyvää. Oon käyny sekä Rossossa, että muissa ravintoloissa syömässä pizzaa ja sit paistellu noita kaupan pakastealtaista saatavia pizzoja. Hmm..hyvää on , suosittelen.
      Ja subit. vau nehän on mahtavia, niistä tykkään, eikä niisä oo mitään pelottavaa. TÄytetty leipä ja saa valita kivat ihanat täytteet.
      Noutoruuista, oon hakenu kans sekä kiinalaista että intialaista. Ne on yhtälaisia kun ny mikä vaan pasta tai riisiruoka. Ihan siis mahtavia, ja kerrassaan loistavat mausteet! Ihmeessä hae!:)
      Sulla on hyvät ajat tulossa, kun vaan uskallat alkaa vallottaa näitäkin ruokia. Ja sit älä missään nimes jätä yhteen kertaan. Otat vaika pizza perjantain muutamina säännöllisinä aikoina ym. kivaa....:)
      Ja herkut suklaat ja irttikset jälkkäriks.

      Poista
  57. Sepä se. Mitenkähän sitä tunnistaa vaaralliset rytmärit niistä ei vaarallisista, ns. normaaleista rytmäreistä. Kun kehoaan kuulostelee ja jos on korkea kipukynnys ja tottunut aistimaan erilaisia nipistyksiä kehossa ja niitä muljahduksia ym. jumpsauksia. Niin mistä pirusta erottaa vaarallisen ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemuksen ja tietoisuuden kautta.
      Asettelin sanani ehkä vähän tökerösti kun mietin omaa tilannettani. Mutta siltä pohjalta voin todeta, että pitää tunnistaa ne ns. normaalit, itselleen normaalit rytmihäiriöt voidakseen erottaa ne vähän poikkeavammista. Tässä huomautan sen seikan, että ihmiset voivat saada ihan erilaisia rytmihäiriöitä ilman niiden tarkoittavan mitään sen vakavampaa, eli henkilö voi saada takykardiaa ja lisälyöntejä eikä kumpikaan tarkoita hengenvaaraa.
      Joten tämä on melkoisen yksilöllinen asia.

      Mutta kyllä se oma vaistokin kertoo paljon. Yleensä mikäli kehossa on jotain pahemmin vähän vialla, niin oma vaisto herää ja varoittaa, tai ainakin laittaa miettimään sitä, että onko nyt oikeasti kaikki ok. En nyt tähän laske mukaan paniikki- ja/tai ahdistuskohtauksia liittyen vaikka juuri näihin rytmäreihin, vaan puhdasta (eloonjäämis)vaistoa.

      Mutta sen oppii, usko pois.

      Poista
  58. On kyllä todettava, että Heidi sua kun tulkitsee, mitä kirjoitat, vastaat, autat, neuvot tai kerrot omista hyvistä ja huonoista hetkistä ja ajoista, niin tulee kyllä jännä fiilis. Tunnen monessa monessa asiassa samalla tavalla ja voin kompata täysin rinnoin. Sit arvostan suuresti panostasi auttaa kanssaeläjiä. Se on hienoa, varsinkin kun ajattelee, että itse kamppailet todella todella syvällä tässä anoreksian syövereissä. Niin monen monituista vuotta sen kahleissa. Välillä hyviä ja välillä tosi huonoja jaksoja, mutta vielä ei ole sairaus päästänyt sinustakaan otetta, mukana piruvie roikkuu. Se vie voimia. Mutta uskon, että voit itse myös saada tsemppiä, voimia ja sisua täältä ja instasta ym. Koska niin moni puskee suakin etiäpäin, että et vain luovuta vaan otat hommat hanskaan ja sanot A:lle piut paut.
    Itsekin toivoisi näitä positiivisia kannustajia enemmän, mutta ymmärrys on mitä on...Kaikilla ei ole.
    Mutta kuten tiedetään, tää sairaus on niin pirunmoinen paketti. Kun yhden solmun avaa, ja selviää siitä ja voi iloita ja juhlia.... niin vastassa on toinen tiukempi solmu, joka pitää kans selvittää. Ja erilaiset solmut vievät eri tavalla aikaa. Joku aukeaa ja selviää nopeammin toinen vie hitosti aikaa.
    Mutta tärkeintä on, että menee eteenpäin eikä luovuta. Haluaa , uskoo, toivoo ja raivaa itseään kohti parempaa!:)
    Sulla on kyllä voimaannuttavia ajatuksia ja tietoa tästä sairaudesta ja siihen vaikuttavista asioista. Kiitän suuresti siitä, koska on itsellekin tullut tätä kautta ihan valtavasti avautumista, mitä tähän sairauteen liittyy. Monikaan esim. terveydenhoitoalalla ei tiedä kaikkea, vaan neuvoo ihan vinksalleen. Jotenkin tarttis sinne lisää tietoa ja asiantuntijuutta. Esim. just runsaan syömisen ja syömisen hyväksyminen suhteen. Ja vinkkejä, joita jakelevat, niin ei olis liian tiukkapiposia vaan nimenomaan annettas ohjeita kuten MM:ssä. Koska tää on oikeeta syömistä - SALLIVUUTTA ja HYVÄKSYMISTÄ. KAIKKI RUOKA ON SYÖTÄVÄÄ.
    Oi, että joo, selkeästi muutama hengenheimolainen paljastuu. Varmasti juttu livenäkin luistas.

    Ihanaa aurinkoista päivää ja toivotaan, että sun olo alkaa kohentua. Ota MM lujaan käyttöön, että saat taas itses kuntoon.
    Niin on nyt mullakin, kun yritän ortodeksiasta toipua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen ajattelin niin, että sitten kun. Sitten kun olen toipunut, voin auttaa muita. Sitten kun olen toipunut, voin tukea jotain muuta henkilöä. Mutta se sitten kun ei koskaan tapahtunut, päin vastoin aika vieri ohi ja oli vaan tämä hetki. Tai opin, että on vain tämä hetki. Eihän meillä muuta ole!
      Itselläni on aina ollut se kova halu auttaa ja tukea ja ennen mä tein sen väärin, oman voinnin kustannuksella. Nyt olen onneksi oppinut tunnistamaan ne pisteet, jolloin on vaan pakko etäännyttää itsensä kaikesta muusta ja ottaa aikaa itselleen. Ja kun kerran on vain tämä hetki, niin miksi ei tehdä sitä mitä haluaa? Vaikka elämää ilman sairautta ei ole koettu, niin tämä sairaus on opettanut ihan älyttömän paljon, enemmän kuin mikään koulu tai luento, joten tällä tavalla voin hyödyntää sitä, auttaa muita ja kouluttaa myös itseäni. Oppia lisää!
      Luin kerran loistavan sitaatin, joka meni jotenkin seuraavasti:
      "en halua olla huoneen viisain ihminen, koska silloin en voi oppia mitään".
      Aiemmin en olisi sitä allekirjoittanut (kiitos, ylpeyteni... :D) mutta nyt allekirjoitan sen täysin.

      Menipä taas ohi aiheen, mutta niin.
      Huolimatta näistä korteista, mä tunnen olevani todella onnekas, tai ehkä juuri siksi. Moni ihminen on jättänyt täysin yksin, mutta vielä useampi on jäänyt rinnalle tukemaan ja auttamaan. Kiskomaan pystyyn vaikka haluaisin jättäytyä auton alle. Näille ihmisille mä olen ikuisesti kiitollinen, koska heidän ansiosta olen paitsi tässä niin mä pystyn myös tekemään sitä mitä mä haluan, ja se taas auttaa itseäni eteenpäin.

      Tuo vertauskuva solmuista on muuten varmaan paras mitä olen kuullut vähään aikaan. Itse tunnen pitäväni avainta kämmenellä mutta en löydä sitä lukkoa. Välillä mä nostan avaimen valoa vasten nähdäkseni jonkin piilokirjoituksen tmv, mutta se on vain tavallinen avain. Kierrän ympäri selliä, käyn betonilattian läpi milli milliltä, kalterit läpi milli milliltä löytääkseni sen lukon, mutta mä en löydä sitä.
      Miten käyttää avainta, jos ei löydä sitä lukkoa?
      Tai miten jaksaa keskittyä solmujen avaamiseen, kun edessä on aina uusi solmu? Aina uusi, tiukka solmu.
      Hitosti tämä vie aikaa ja vielä enemmän energiaa mutta on pakko säilyttää jonkinlainen usko. En ole mitenkään uskonnollinen ihminen mutta kun edes puoliksi uskoo siihen, että asiat tulee muuttumaan ja ne muuttuu paremmaksi joku päivä, niin se auttaa jaksamaan eteenpäin.
      "Ensi jouluna tällekin nauretaan", sanoo isäni.

      Hehe, just tänään sain pari kysymystä ammattilaisten taholta.
      Eikö olisi ollut parempi syödä vaan se 2500 päivässä sen 5000 kcalin sijaan? Eikö olisi parempi yrittää hillitä sitä painon nousua, vaikka vaan kilo viikossa?
      Ymmärrän miksi näitä kysymyksiä esitetään: heidät on koulutettu tietyllä tapaa. Mutta asiat eivät ole staattisia vaan ne muuttuu. Parantumismetodit etenee ja kehittyy, ja mikä ennen toimi ei välttämättä toimi enää.
      Ja mikä on nyt raakile, voi vuoden päästä olla uusi lehti oksassa.

      Kiitos paljon sulle ihanasta ja todella ajatuksia herättävästä kommentista, ja paljon tsemppiä ja voimia jatkoon! Kyllä me tämä sairaus vielä päihitetään!

      Poista
    2. Sitä mä sulle halusin viestillä just kertoa, että jotain sielun sympatiaa tunnen. Ja miten ajatukset napsaa ja kohtaa niin hyvin. :)
      Koitetaan Heidi juu tsempata ja syödä aina vaan enemmän ja paremmin, ilman kompensaatiota ja syyllisyyttä. Mehän tarvitaan energiaa jaksaaksemme ja toimiaksemme ja että meidän aivot toimis järkevästi. :)
      Mutta juu tuohon on otettava kans kantaa, mitä sullekin on sanottu, että pitäs muka syödä vaan jotain 2500 kcal.ja paskat. Tiedän ja tunnen paljon ihmisiä, jotka syö reilusti 3000 - 5000 kcal. Ei pärjäis muuten. Ja sit etenkin, jos treenaa ja harrastaa ym. niin on pakko syödä paljon ja energiapitosta pöperöö. Ja mitä sitten tulee meikäläisiin, joilla on jonkinlainen syömishäiriö, niin ei missään nimessä pitäs tulla säännöstelemään ja kontrolloimaan tai jakamaan sellasia ohjeita, että sillon ei sit kandee syödä tai tota ei ehkä nyt tai laske nyt mitä ja millon.
      EI EI EI. ei niin, vaan just kehoa, oloa, mielitekoja ja haluja kuunnellen, pitää syödä vaikka koko ajan ja ihan mitä vaan.
      Noi tollaset ohjeet vähäisistä kalorimääristä on ihan pulshittiä. UNOHDETAAN NE NYT ja heti ja syödään kunnolla kaikkee mahollista.
      Kun pitää tehä just päinvastoin kun sh tai dietti-villitykset sanoo ja veuhtoo.
      Ruokaa, ruokaa, ruokaa. Lepoa, lepoa, rentoa oloa ja toistemme tukemista.
      Kiitos Heidi ihan älyttömästi. Tää blogi on avannu niin paljon ja vapauttanut mua syömään sellasta, mistä oon ihan turhaan kieltäytynyt. Ja nyt nautin ja otan, kun mieli tekee. Mikä vapautus.
      Todellakin tsempataan toisiamme ja puhukoot muut mitä lystää ja lyntätkööt meittiä. annetaan olla ja unohdetaan. Sisuunnutaan siiittä ja taistellaan itsemme kuntoon. Näytetään että me voitetaan tää pirun hitonmoinen Sh.

      Poista
  59. Hei on kyllä kysyttävä, että aiheuttaakohan joku ruoka rytmihäiriöitä??
    Mites kun alkaa syödä ja kokee EH:ta, niin mua ainakin hikoiluttaa ja kainalot kostuu, vaikka en rehkis liikunnallisesti. Vaan esim. jossain sosiaalisissa tilanteissa tai vaik kaupas ym. yhtˋäkkiä huomaan, että kainalot "haiskahtaa".
    Ja välillä kylmä kun kylmäkalle ja välillä kuuma kun saunan kiuas. Plääh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johtuu aineenvaihdunnan aktivoitumisesta ja kiihtymisestä aivan kuten postauksessa kerrottu. Jos et ole lukenut linkattuja postauksia, niin teepä se nyt.

      Poista
  60. On tullut aika paljon takapakkia toipumisessa tässä lähiviikkoina. Tuli taas mieleen tää blogi ja tää postaus on tosi hyödyllinen, kiitos! :) Pitää vain yrittää syödä enempi ja muistaa levätä, nyt joka paikka vain kipeänä liikkumisesta.

    Tulipa tässä mieleen, et Heidi onko sulla instagram? Täällä joskus kommenteissa mainittu ja olisi mukava seurailla :) Hyvää loppuviikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän multa insta löytyy, useampikin itse asiassa.
      Mutta se mun recovery-insta löytyy nimimerkillä @shamed.wings.in.recovery ja se on ihan julkinen. Sitten on myös yksityinen tili, jonka olen keskittänyt puhtaasti (ja rehellisesti) omasta voinnista kertomiseen. Olen aika tarkka keitä seuraajaksi hyväksyn sinne, mutta yksityisviestillä voi kysellä mikäli kiinnostaa.

      Poista
    2. Tosi paljon ihmisillä ahdistusta ja noita psykosomaattisia oireita, joiden takaa vaan ei löydy mitään sairautta, vaikka rampataan lääkäristä toiseen ja tutkitaan ja tutkitaan.
      Ihmiskeho on kokonaisuus ja mieli vaikuttaa ruumiiseen ja päinvastoin. Siks niitä kaikkia kropan tuikkeita ei pitäs liikaa tarkkaillakaan. Kierrehän siitä koituu.

      Poista
  61. Moikka! Kiitos sulle äärimmäisen tsemppaavasta blogista! Kyselisin aineenvaihdunnan nopeuttamisesta näin normaalipainoisella henkilöllä. Aineenvaihdunta on mitattu normaalia hitaammaksi, mutta koska painoa ei tarvita lisätä enempää, ei taida täysin tuo rasvasen ja suolasen ruuan tankkaaminen päteä? Olen ollut toipumisprosessissa jo noin 5 kuukautta, mutta paino vaan junnaa entisellään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos paljon! :)

      Aineenvaihdunta ei normalisoidu ilman ruokaa, ja mitä vähemmän syö niin sitä huonommin aineenvaihdunnalle käy. En tiedä oletko siis setpointissasi vai BMI:n mukaan normaalipainoinen, nuo ovat kaksi täysin eri asiaa, mutta siitä huolimatta kehosi vaatii rutkasti energiaa voidakseen normalisoida aineenvaihdunnan.
      Eli kyllä, kaikki tekstissä kerrotut asiat pätevät myös sinuun. Voit olla normaalipainoinen mutta aliravittu ja aineenvaihduntasi käydä liian hitaalla, mistä tässä sinun tapauksessasi taitaa olla kyse.

      Poista
  62. Kiitos vastauksesta!

    Mulla ei ikinä paino juuri heitellyt (en käynyt alipainoisena, ennemmin kiloja kertyi hieman), vähäisestä ruuasta, ahmimisesta ja liiallisesta liikunnasta huolimatta. Tiedän aineenvaihduntani olevan hidas ja kielivän edelleen kehon jonkinlaisesta stressitilasta. Mutta tosi kiva kuulla, että asialle voi tehdä jotain noinkin simppelein perustein! Juurikin tuo, että voi olla aliravittu olematta alipainoinen olisi varmasti monelle muullekin äärimmäisen tärkeä kuulla! Kiitos ja tsemppiä sullekin! :)

    VastaaPoista

Kommentteja, joissa on manittu BMI- tai painolukemia,ei julkaista, joten ethän mainitse niitä! Riittää, että mainitset olevasi ali-, normaali- tai ylipainoinen.
Kiitos! <3