Persoonallisuutta voidaan tarkastella mm sekä ulottuvuuksien että kehityksellisten teorioiden avulla. Esimerkiksi persoonallisuuden Big Five-teorian pohjalta persoonallisuus voidaan jakaa viiteen piirteeseen. Piirteellä tarkoitetaan suhteellisen pysyviä ominaisuuksia joissa ilmenee yksiköllisiä eroja ja niiden avulla kuvataan ihmisen käyttäymistä. Big Fivessa viisi persoonallisuuden piirrettä ovat ulospäinsuuntautuneisuus, neuroottisuus (tunne-elämän tasapainoisuus), tunnollisuus (järjestelmällisyys), sovinnaisuus (suhtautuminen toisiin ihmisiin) ja avoimuus uusille kokemuksille (uusiin asioihin suhtautuminen). Piirreteoriat eivät yllä kovin syvälliseen persoonallisuuden kuvaukseen mutta piirteiden testaamisella voidaan saavuttaa hyötyä esim ammatinvalintatilanteissa. Ohessa linkki yhteen piirretestiin Psykoterapiakeskus Vastaamon sivuille (kts.). Toinen persoonallisuuden tutkimuksen lähestymistapa on ollut kehityspsykologinen. Siinä yksilön persoonallisuutta tarkastellaan joustavana ja läpi elämän vaiheittain muuttuvana. Persoonallisuuden muutosta ohjaavat tarpeet ja motiivit. Lähestymistavassa ihminen nähdään elämänsä haltuun ottavana, selviytyjänä, valintoja tekevänä ja toivovana. Tällöin kysytään mitä ihminen tahtoo, arvostaa tai välttelee.
Henkilökohtaisesti en oikein osaa sanoa mitä ajattelen syömishäiriöiden ja persoonallisuuspiirteiden yhteyksistä. Onko niin että on tunnistettavissa rajoittavien syömishäiriöiden (RED, restrictive eating disorders) ja persoonallisten ominaisuuksien välisiä yhteneväisyyksiä vai olemmeko jokainen niin yksilöllisiä kokemustemme, temperamenttimme, geeniperimämme jne myötä että suoraviivaisia yleistyksiä ei ole mahdollista tehdä? Ainakin anoreksian ja bulimian suhteen on todettu että perfektionistinen persoonallisuus ja huono minäkuva ovat tunnettuja yhteisä riskitekijöitä sairaudelle. Voin kuitenkin todeta vaikkapa itsestäni että en ole yksiselitteisesti perfektionistinen ihminen. Olen tavoitellut korkeita tavoitteita minulle tärkeissä asioissa ja saavuttanut niitä mutta taas sellaiset asiat jotka eivät motivoi minua eivät aiheuta hetkenkään vaivaa jättää sikseen. En siis tavoittele täydellisyyttä asiassa kuin asiassa, enkä oikeastaan edes minulle tärkeissä asioissa, vain riittävän hyvää suoritusta. En siis tunnista suoraan itseäni perfektionismi-tyypittelystä. Huonon minäkuvan suhteen tunnistan kyllä toisaalta itseäni sairastumista edeltävältä ajalta. Ehkä ennen sairastumista podin murrosiän haasteita ja ainakin kehonkuvani oli hyvin negativinen. Olen toisaalta aina ollut hyvin sosiaalinen ja viihdyn ihmisten seurassa, joten minäkuvassani on varmaankin ollut myös vahvempia puolia? Tunnistan siis itseni em. luonnehdinnoista osittain mutten täysin.
Miten sitten esimerkiksi täydellisyyden tavoittelua, tarvetta kontrolliin, taipumusta huolehtimiseen ja ahdistukseen, impulsiivisuutta ja toimimista hetken mielijohteesta, herkkyyttä ja älykkyyttä voisi kanavoida muuhun kuin syömishäiriökäyttäytymiseen? Ensinnäkin sanoisin että tärkeää on tutustua itseensä. Kuka minä olen, minkälaisista asioista pidän ja mikä on minulle tärkeää? Mitkä asiat saavat minut voimaan huonosti? Mitä toivon elämältäni? Suosittelen että kokeilet uusia asioita ja sitä kautta saat kokemuksia siitä mistä pidät ja mistä et. Tarvittaessa työskentely terapeutin kanssa on varmasti paikallaan. Kun tiedostat yhä enemmän omaa minuuttasi on sinun mahdollista myös tiedostaa sairauden vaikutus sinuun ja lähteä haastamaan sitä. Miten on jonkin asian suhteen, haluanko minä sitä vai sairaus? Oikeastaan esim korkean suoritusmotivaation joka on ollut sairauden voimana voitkin kääntää parantumisen voimaksi. Samalla sitkeydellä kun olet jatkanut sairastamista voit harjoittaa toipumista. Ja kehityspsykologisesti ajateltuna persoonallisuutesi muovautuu ja kehittyy yhä edelleen kokemustesi myötä. Kun olet kokenut sairauden ja siitä toipumisen on sinulla jotakin aivan ainutlaatuista kokemusta itsestäsi jota voit hyödyntää elämässäsi tästä eteenpäin.
- Vuokko
Kiitos Vuokko tästä tekstistä.
VastaaPoistaHyvä tarkastelukulma, jota voikin pohtia, mikä pätee itse kuhunkin. Kaikki ei aina ole niin yksiselitteistä...sillä me olemme niin erilaisia kaikki. :)
Kiitos viestistäsi :)! Oikein hyvää joulunaikaa,
Poista- Vuokko
Hei Heidi ja Vuokko,
VastaaPoistaOikein ihanaa ja tunnelmallista joulun aikaa teille molemmille :)
Nautitaan ja rentoudutaan hyvän ruuan, seuran ja tunnelman puitteissa :)
Pidetään sh kaukana ja ollaan vapaita sen kolkutuksista.
Jouluterveisin, Niina
p.s. olen saanut täältä innoittavia vinkkejä ja ajattelemisen aiheita omaan tilanteeseen.
Siksi esim. olen Heidin innoittavien tekstien rohkaisemana syönyt suklaata vapaammalla mielellä ja muutenkin antanut uusia sallivuuksia ruuan suhteen. Etten koko ajan laskeskele kaloreita ja mieti joka suupalaa liikaa ja voin napostella hyvällä omalla tunnolla. :) Teen myös uusia pelkoruokakokeiluja asteittain...
Kiitos teille ihanat näistä sivuista:)
Hei Niina ja kiitos kommentistasi :)! Ihana kuulla että blogista on ollut sinulle hyötyä. Oikein hyvää joulua ja tsemppiä!
Poista- Vuokko
Samoin oikein maukasta ja rentouttavaa joulua kaikille, Heidille ja Vuokolle sekä kaikille RED-potilaille.
VastaaPoistaMe on ansaittu ne kaikki ruuat, mitä syödään. Ja syödään hyvällä omalla tunnolla kaikkea, mitä mieli vaan tekee ja enemmänkin.
Kuten Niina tuossa kirjoitti, että on saanut täältä apuja omaan tilanteeseen, niin olen miekin. Mutta mulla vielä isoja taisteluita sen kans, että en just laskeskelis niitä suupaloja ja kävis vaakalla liian usein. Pelkoruokia mäkin haastan, ja teen kovasti sen eteen töitä, että mä voittasin sh:n. Kun se sh pyörii ajatuksissa ja ohjailee mun elämää, niin sillon se on läsnä mun arjessa, vaikka syön ja syönkin.
On se sitkee tyyppi, kun roikkuu ja roikkuu vaan mukana jollakin tavalla. Ja näyttääntyy eri tilanteissa eri tavalla...huh. Siinä kohtaa iskeekin sitten se ahdistus ja niihin asioihin niitä vastauksia yrittää löytää ja saada. :) Jospa niitä vastauksia lisää heruisi vielä näiden sivujenkin kautta, koska paljon on jo nyt iskostunut kaaliin....
-Taru
Hei Taru, kiitos viestistäsi! Olen aivan samaa mieltä kanssasi hyvällä omalla tunnolla syömisestä ja ihana kuulla että olet kokenut blogin hyödylliseksi. Tsemppiä kovasti ja hyvää uutta vuotta!
Poista- Vuokko
Hei
VastaaPoistaMiten teidät löytää instagramista?
Kiitos.
Ihanaa ja valoisaa uutta vuotta!
Heippa! Heidi on nimellä heidirecovering ja mä olen rainandsunisrainbow. Kiitos samoin, hyvää uutta vuotta :)!
Poista- Vuokko
Heippa! Ei liity nyt kyllä suoraan aiheeseen, mutta kyselisin, että onko kokemusta munuaisarvojen ongelmista? Onko kummallakaan ollut virtsan albumiini koholla? Jos on, onko ne palautuneet normaaliksi? Itselläni oli ja pelästyin tätä valtavasti!!!!! Kontrolli on viikon päästä. On mahdollisuus, että flunssa tai huono näyte väärentää tulosta, mutta ihan kamalaa ajatella, että olisin itse aiheuttanut jotain pysyvää ongelmaa keholleni :( :( :( En anna sitä koskaan itselleni anteeksi jos näin on juuri nyt kun olen parantumisprosessissa. Ajattelin jo, ettei minulle onneksi tule mitään pysyviä vaurioita, koska en ole edes vakavassa alipainossa käynyt.
VastaaPoistaKiitos hyvästä blogista!!
-p-
Moikka!
VastaaPoistaItselläni ainakin on munuaisarvot olleet koholla. Pahiten oli vuosi sitten, jolloin arvon reili kohoaminen kertoi munuaisten toiminnan pettämisestä rajun kuivumisen ja aliravitsemuksen takia mutta ne palautui kyllä normaaliksi.
On yleinen virheluulo, että vain alipaino aiheuttaa vahinkoa. Mutta alipaino on aina suhteellinen ja se on se aliravitsemus, joka tekee pahaa keholle. Voi olla normaalipainoinen ja aliravittu ja keho voi olla pahoin vaurioitunut.
Mutta mitä noihin arvoihin vielä tulee niin aika hyvin ne saadaan normalisoiduttua ravitsemustilanteen myötä. Tiedän että varmasti sä pelkäät mutta koeta olla turhaa panikoimatta. Kyllä niiden sun munuaisten tilaa seurataan ja mikä tärkeintä niin sinä itse pystyt vaikuttamaan niiden tilaan paljon :)
Tsemppiä paljon!! :)
-Heidi
Kiitos Heidi! Tämä rauhoitti hieman. Tuo "tiedän että varmasti sä pelkäät" kohta sai mut itkemään. Sinä olet niin hyvä valitsemaan sanasi ja niistä huokuu halusi auttaa, vaikka itsekin taistelet. Muista, että sinullakin saa olla haastava aikoja paranemisessa ja saat tuoda ne ilmi. Kiitos ja voimia sinullekin!
VastaaPoista-p-
Minulla taasen maksa-arvot ovat toisinaan ihan mitä sattuu, eli koholla lievästi.
VastaaPoistaJa ei siis johdu mistään alkoholista, vaikka sitäkin joskus nautin.
Osaatteko siihen sanoa, mikä niitä, erityisesti alat ja asat arvoja, voisi keikauttaa ylös?
Kiitos,
Taina
Voin yhtyä edellisen kommentoijan sanoihin, että osaatte kyllä hienosti jakaa kannustusta meille muille.
Toivottavasti te itse saatte myös voimia ja jaksamista omaan prosessiinne!!
Toivon oikeesti teille kaikkea hyvää ja sh-vapaata uutta vuotta nauttien,herkutellen hyvällä omallatunnolla vuoden jokaisena päivänä!
Moikka Taina!
PoistaMaksa-arvot nousevat aliravitsemuksen takia ja se voi johtaa rasvamaksaan. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi alkoholisteilla, sillä maksa joutuu alkoholin takia koville.
Kun elimistö ei saa tarpeeksi ravintoa ja etenkin hiilihydraatteja joutuu maksa tuottamaan omasta kudoksestaan riittävän glukoosin aivoille. Aivot tarvitsevat jatkuvasti glukoosia ja vain glukoosilla aivot toimivat.
Myös pitkät ateriavälit altistaa tälle, ja kymmenen tuntia on aikalailla se maksimi. Eli jo tästä syystä on todella tärkeää syödä aamupalaa ja pitää huoli riittävästä ravitsemuksesta ja hiilihydraattien saamisesta.
Itselleni on käynyt samalla tavalla, eli maksa-arvot ovat nousseet aliravitsemuksen takia. Mutta ne arvot myös normalisoituivat täydellisesti redeedingin jälkeen, ja nyt kun syön huomattavasti enemmän hiilihydraatteja kuin esim. viime keväänä niin maksa-arvot ovat alhaisemmat kuin silloin.
Joten toivoa on! :)
Kiitos kauniista sanoistasi, Taina ja P sinua ylempänä, ja hurjasti tsemppiä ja taisteluntahtoa tulevaan! :)
-Heidi
Vielä olisi yksi kysymys fyysiseen oireiluun... Oletteko kärsineet kasvoissa olevasta ihottumasta??? Itselläni on koko leuka ja osittain nenän pielet täynnä punaista finnimäistä (eivät kuitenkaan ole finnejä) läikkää :/ Lääkäri arvioi sen ruusufinniksi, muttei voiteet kyllä tehoa... Ajattelin että joskos liittyisi tämäkin aliravitsemukseen :/ Kokemuksia? Muutenkin kun on vaikeaa hyväksyä omaa ulkomuotoaan niin siihen vielä päälle punaisen ihottuman peitossa oleva naama, nice :D
VastaaPoista-p-
Hei,
VastaaPoistaPakko purkaa ärsytys..kun nousee taas tähän aikaa vuodesta eräs ilmiö erityiseen rooliin.
Arvaatte varmaan.
Jee, no kun jokaikisessä tuutissa taas vaan tuutataan elämänmuutoksista ja terveemmästä/ kevyestä elämästä.
Plääh, oikein pisti taas tänään kiukuttaan ja puistatattaan, kun kuulin radios kun yhenkin toimittajan kaikki aiheet liippas pelkästään uuden vuoden lupauksia, mitä ny pitäs luvata ja näyttää maailmalle, että pyyhkii niin hyvin....ja että miten ny kenenkin pitäs syödä, juoda, liikkua, suorittaa ym.
Eikö teidänkin mielestä ole ärsyttävää taas tämä ylenpalttinen yliterveelisen elämän hehkutus?
Se kun ny muka ois joku onnen avain kun syö esim.vaan vihreetä ja osaa kieltäytyä kaikesta.
Niin sit on niin pirun hyvä ihminen.
Voi, että mä sanon...on kyl niin turhauttavaa touhua. Karrikoidusti sanoen joillekin kun ..arjen kohokohtia näyttäs olevan se, kun saa muokata kroppaa, syödä "heinää" ja pönkittää egoaan sillä että on parempi kun muut. Huh.
Hyvin lyhytnäköstä ja on kyl elämän arvotkin aika vinksallaan, jos kroppa on se juttu.
Kun täs maailmas moni taistelee siitä, että ois terve, ei ois kroonista sairautta ym.sais elää normi elämää.
Ei jatkuvilla kieltämisillä kyl tee itselleen hyvää. Nauttiiko esim.elämästään silloin oikeesti, jos vaan kontrolloi kaikkee, pitää tiukkaa linjaa ja arki on yhtä suorittamista ja pakkomeininkiä.
Epäilen.
Oi, oi, nyt on kuljettava laput silmillä ja suljettava ohjelmat, joissa vaan vaahdotaan iänikuisesta laihduttamisesta. Ei koske meitä!
Voidaan hyvin!
Katri
Hvä Katri, kun toit ton esiin, mitä itekin pähkin.
VastaaPoistaMul kans on siis niin kihahtanu tää dietti- ja laihdutustuuttaaminen. Karmeesti ohjeita ihmisille, miten ny pitäs elää ja olla.
Haloo, miks elämän pitää olla yhtä kieltämistä ja rajottamista?
Mä oon niin kypsä tätä, että. Ja toikin, että aina pitää alkaa telkassakin joku laihdutusohjelma. Eiks ihmisil oo siis oikeest mitään muuta kun ainainen vahtaaminen, kontrollointi ja suorittaminen syömisen ja kropan ympärillä.
Mitä sillä loppujen lopuks on merkitystä, miltä kurvit näyttää, jos ihminen on tasapainossa itsensä kanssa ja tuntee voivansa hyvin.
Eräs asiantuntija kirjotti tästä liiasta itsensä muokkaamisesta, että parempi olla esim. Lievästi ylipainoinen, joka harrastelee, syö monipuolisesti, liikkuu ym. Kun että on alipainoinen. Esim. Kun vanhenemme, niin vanhuksillakin toivottas olevan vähän rasvavarastoo, kun se, että on liian kuikelo.
Ja se, että kun esim.joku jolla ei ois tarvetta liikaa tai ollenkaan laihduttaa, ja sitten laihduttaakin, niin se vanhentaa ihmistä ulkoisestikin.
Mikähän siinä on, että ihminen haluu olla mahollisimman hintelä?
Eiks ny jokainen voi syödä just sitä mitä huvittaa?
Sit näistä yleisistä ravitsemussuosituksistakin oli jonkun mielipide, että ihan höpöö.
Siis kannustaa monia syömään toki monipuolisesti, jos sen kans ongelmia. Mutta taas tullaan siihen ihmisen omiin valintoihin ja siihen, että me ollaan kaikki erilaisia.
Kaikille ny vaan ei käy kaikki tai on muuten omat mieliteot/maut ym.
Mutta enemmän pitäs just huomioida yksilöllisesti näitä syömisiä eikä tehdä vertailua naapurin ruokapöytään. Tää vertailu kun on, etenkin meille sh-potilaille melkonen kirous ja ansa, josta ehdottomast päästävä eroon.....mutta onhan se jo levittäytyny valtaväestöönkin. Ainakin, mitä joitain kahvipöytäkeskusteluita kuuntelee ja näkee, kun porukka lukee terveys- ja fitnesslehtiä, ja ottavat sit sieltä mallia, että "joo tollast mä rupeen toteuttaan"
Hah, ennen pitkää voidaan ollakin ihan suossa, kun ei se ollukaan hyvä, kun kroppa rupes reistaan ym.
Ja on hei viel yks esimerkki kerrottava, kun eräs hyvinvointivalmentajaksi itseään tituleeraava tyyppikin havahtu tähän tosiasiaan, että ihminen ei voi jättää hiilareita pois omasta ruokavaliostaan. Se on erittäin tärkeää polttoainetta meille, eli leivät, pastat, riisit, potut, herkut ym. Niitä pitää syödä, hiilari on tosi tärkee!
Ilman niitä voi käydä hullusti.
Hän oli itse kokeillu olla tovi ilman ja söi sit tietty vaan kuten monet himotreenaajat, eli paljon proteiineja. No mitä kävi..hah, hah, huomas ennenpitkää, että ei vaan jaksanu treenata, kävelykin alkoi tuottaa jossain vaihees tuskaa, hengästytti ja oli uupunut olo. Voimat pois.
Mua hieman huvitti siinä mielessä ajatuksella, että siinäs näit, mitä tapahtuu.
Ja mitä muuta on voinu kehossa tapahtua, kun vaan karseet määrät pelkkää protskuu vetää.
Ja näitä ihmisiähän meil on ympärillämme ny tämän tästä, kun ne menee näihin fitnesslehtien ansaan.
Mulle kävi myös niin ja seuraukset ei ollu hyvät. Ja ny todella olen, vähän myös tän blogin antamien lisätietojenkin innoittamana, kunnostautunut ja syön kaikkee mahollista ja just niitä hiilareitakin leipiä, piirakoita, pastoja ym.ym. Ja siis olo on aivan kun eri ihmisellä.
Siis aivotkin toimii ja jaksaa harrastaakin jotain.
Oikein läpsäsin itseäni, että haloo pahvi, mikä ihme ihmiseen pitää mennä,että alkaa rajoittaa syömisiään ja luopuu elintärkeistä ravintoaineista. Tekee siis ITSELEEN PAHAA.
Mä hiffasin, että me sh-potilaat satutamme itseämme, teemme omalle kropallemme tuhoa ja pahaa, kun lopetamme syömisen ym.
Huh, huh. Olaan me julmia!
Tsemppiä kaikki!
Toivottavast tää yhteiskuntakin havahtus siihen, että ei tehtäs liian suurta numeroo tästä ruuasta. Vaan korostettas sen tärkeyttä energian antajana tänä hetkisenä aikana.
Näin tuli avastua kielen ja mielen päällä pyörineitä ajatuksia. Toivottavast ajateltavaa muillekin. Kiitos Heidi ja Vuokko sivuista:)
- Paula
Kysymys Heidille:
VastaaPoistaUskotko että on mahdollista parantua kokonaan ilman minnie maudia? Esim. normalisoimalla paino ateriasuunnitelmaa käyttäen?
Miksi ei voisi mikäli vaan kohtaa kaikki pelkonsa, atsi on oikeasti tarpeeksi suuri ja se ei estä noudattamasta kehon mielihaluja. Me ollaan jokainen erilaisia :)
PoistaItselläni atsit ovat olleet enemmän tuhoisia kuin hyödyllisiä, mutta syy siihen löytyy hoitohenkilökunnan tietämättömyydestä; mikäli esimerkiksi osastohoitojen aikaiset rav.terit ja lääkärit olisivat tienneet paremmin (ei siinä, että nykyäänkään tiedetään paljoa..) ja olisivat tuijottaneet jotain muuta kuin sitä kahdentonnin rajaa ja painon nousua ja ohjeistaneet mua atsin suhteen eri tavalla, niin voi olla että kokisin atsit jopa neutraalisti. Mutta pahin virhe on ollut se, että mun kehon signaalit ja mun nälkä on mitätöity ja on käsketty odottamaan sitä seuraavaa ateriaa ja sanottu, että mitään sitten atsin ulkopuolelta ei syödä, joten tämä on todella luonnollisesti vain ruokkinut syömishäiriötä ja sotinut kaikin tavoin mun toipupmista vastaan.
Itse asiassa tässä joululomalla löysin vanhoja epikriisejä, ja kaikki syksyn -07 Oulun epikriisit kertoi siitä miten paljon enemmän mun olisi pitänyt saada ruokaa. Mun paino nousi vauhdilla sillä parintonnin atsilla mutta toisen hoitokuukauden jälkeen painonnousu pysähtyi ihan täysin ja mut kotiutettiin alipainoisena, bmi 17.
Löysin myös vanhan anoreksian hoito-ohjelman ja tässä pari mielenkiintoista suoraa otetta ohjelmasta.
"... sinun tulisi saavuttaa painotavoitteesi asteittain ja säännöllisesti, ei liian nopeasti eikä liian hitaasti. Painosi tulisi nousta korkeintaan kaksi kiloa viikossa, paitsi ensimmäisellä hoitoviikolla."
"... Ruokailuaikojen välissä et saa syödä etkä saa ottaa välipaloja."
"...painotavoite on bmi 17."
Mikä noista ei ole perseellään?
En voi kuin äimistellä tuota tieto-taidottomuutta. Kotiuttaminen alipainoisena nostaa relapsin riskin todella korkealle, huomattavasti korkeammalle kuin bmi 20 saavuttaminen hoidossa.
Painon nousun vauhdin määrittäminen luo uskomattoman paineet ja sai ainakin minut tuntemaan itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi, kun paino nousikin monen viikon ajan yli tuota kahta kiloa viikossa ja sitten loppui kuin seinään. Mikä mussa oli vikana? Olinko normaalipainossani? Vai oliko yksinkertaisesti syy siinä, että mun 2000 kalorin ateriasuunnitelma oli aivan liian pieni?
Ja tuohon välipalojen syöntiin en viitsi edes kommentoida, sillä tuo on suoraan rajoittamisen ojentamista syömishäiriölle kultalautasella. Se salli mun sanoa, että mä en voi syödä kun atsi kieltää. Ja ah, kyllä oli sh tyytyväinen!
Tämä meni nyt ehkä hitusen ohi sun varsinaisen kysymyksen mutta halusin tuoda tätä puolta esille. Mä uskon, että on ihmisiä joille atsi sopii mutta silti mä kehotan miettimään tarkoin kumpaa se palvelee: sun toipumista vai syömishäiriötä. Pystytkö menemään vaivatta atsin yli vai noudatatko sitä kuin raamattua? Pystytkö poikkeamaan ja soveltamaan ilman mitään ongelmia vai pitääkö desin olla just se desi eikä tilkkaakaan yli?
Lisäksi jotkin hoitopaikat jopa Suomessa noudattaa tietämättään MinnieMaudin guidelinesejä pitämällä potilaat levossa, syöttämällä heille minimien mukaiset määrät ja laittamalla kohtaamaan ne pelot. Itse en noista paikoista tiedä, mutta näin olen kuullut esimerkiksi viime vuoden sisällä.
Toivottavasti sait kiinni tästä mun vastauksesta, ja tarkenna ihmeessä mikäli tuntuu siltä! :)
-H
Moi,
VastaaPoistaMä oon myös sillä kannalla omien sairaala ym.kokemusten perusteella, että just noi Heidin mainitsemat rajoitukset ja atsien minimit ruokki sh:ta eikä annakaan ihmisen itsensä kuunnella itseään tai ainakaan toteuttaa itseään parantumisen eteen.
Tuntuu nimittäin aika kauheelta, että ei saa syödä aina kun siltä tuntuu, oli nälkä tai ei.
Ja välipalat ainakin mulla oli niin "köyhiä" että ei niistä juuri kostunu. Samoin iltapala, aika mitätön sekin ja sitten sillä piti jaksaa nukkua ja oottaa seuraavaa ateriaa, joka 12-13 tunnin päästä aamulla.
Eli jos vielä ennen nukkumaan menoa oli nälkä, niin siinähän sitten olit näläs...maha kurnien yritit sitten saada nukuttua.
Kyllä minustkin sh-hoidoissa ois kehittämistä.
Parintonnin kalorimäärien tuijottaminen sekä rajoitukset painon nousussa ei kyl tee yhtään hyvää.
Mä koin ainakin, että kyllä sairaalle ihmiselle pitäs antaa enemmän ruokaa ja kalorimäärät kyllä pitäs olla juu reilusti isompia.
Mutta kuten Heidikin sanoi, kenelle sopii mikäkin...
Mutta tärkeintä ois, noudatti sit mitätahansa menetelmää, että uskaltas kohdata pelkoruokia, syödä koko ajan enemmän ja enemmän ja kaikkea, eli ns.herkkujakin vaikka joka päivä!
Eikä käydä vaa'alla tuijottamassa painonnousua. Ja levätä, ei liikkua liikaa missään tapauksessa.
Ja toi on kans kauheaa, että sairaalasta päästetään kotio alipainoisena, bmi-luvun ollessa vielä juur ja juur normin alarajoilla.
Tsemppiä anonyymi parantumisen tiellä!!
Ota rohkeita askelia ja uskalla haastaa itsesi syömisen kanssa. Älä luovuta, vaikka välillä olis karmea olo ja turvottaa, kuvottaa..tm. Nekin kuuluu kuvioon, menee ohi.
Tervehtymisen tie on pitkä, mutta se kannattaa. Sillä sairaus on kirous ja voi viedä kaiken.
:)
Joo ei pelkillä hedelmillä esim. pärjää ja saa riittävästi energiaa. Ja noita tarkkoja mittakipoilla ruuan mittaamista en voinu sietää. Se tosiaan ruokkii vaan sh:ta,joka saa sillä lisää valtaa, kun rajoitetaan syömisen määrää. Eikö muka voisi syödä niin paljon kun haluaa, ottaa lisää ruokaa ja saada varmasti mahan täyteen.
VastaaPoistaEli mättää vaan ruokaa lautaselle ilman mittaamisia. Ja jättää kevyttuotteet, eikä seurata buumeja ja dieettivinkkejä.
Sh-potilaan tulee syödä kaikkee monipuolisesti ja sallia niin rasvat kun sokerit ruokavaliossaan.
Esim.tässä fitnessmaailmassahan on juuri paljon tuon kaltaista toimintaa. Mittaillaan ja punnitaan ruokaa, pidetään tarkkaa lukua jokaisesta suupalasta.
Sh-potilaita pitäis opettaa vapaaseen syömiseen ilman, että koko ajan kontrolloidaan ja tarkkaillaan, vertaillaan ym.
Annoskokoja tulee suurentaa ja syöminen pitäs sallia koko ajan. Eli saa ottaa välipaloja aina kun vaan mieli tekee ja ajatteleekin ruokaa.
Normaalissa syömisessähän ihminen ei laskeskele suupalojaa, ja kaloreita. Välillä syödään niin täyteen, että napa ruskaa ja ylipäätään sallitaan erilaisia olotiloja ja syömisiä.
Joten sosiaalisten syömistilanteiden opettelu on myös tärkeää.
Mutta joo, kyllä varmaan parantua voi monellakin tavalla sh:sta. Mutta kovaa työtä se vaatii, että niin keho kun mieli on tasapainossa ja voi hyvin vaikean sairauden jälkeen.
Itseluottamusta ja sinnikkyyttä tästä sairaudesta parantuminen vaatii. On oltava itse valmis tekemään parannus ja kohdattava juur nuo Heidinkin mainitsemat pelot.:)
Tsemii sh:sta parantumiseen. Syö ja ole vahva!
Älä pelkää, kun paino alkaa nousta..sen pitääkin nousta.
Anteeksi kommentoin tänne, kun mulla ei ole instatiliä. Seuraan Heidi sinun recovering - tiliä ja olit laittanut sinne noita yläpuolellakin olevia asioita syömishäiriöiden hoitokokemuksista. Minulla on aivan erilaiset kokemukset Kokkolasta kuin @kristamiralla. Ja minulla on tuntuma, että siellä oli ainakin osittain MM. Kotiutuspainoindeksi oli 20, mahdollisesti enemmänkin. Siellä ei ollut tarkkoja painonnostotavoitteita. ATS oli minimi, jonka mukaan syödä. Muutakin sai tulla. Ruuan laatu oli perusruokaa sisältäen herkkuja.
VastaaPoista@kristamiran tilanne ei ylipäätään ollut silloin kovin hyvä (luin hänen blogiaan). Ainakin silloin, kun olin itse siellä, lähetettiin hyvin herkästi toiseen sairaalaan, jos muu psyykkinen tila oli epästabiili, koska kyseessä oli päiväsairaala.
Siellä on ainakin alkuvaiheessa hankala erottaa mitkä potilaan ajatukset ovat syömishäiriön ajatuksia ja mitkä eivät. Siksi varmaan ongelmat maidosta ja puurosta. Monelle maito on kuitenkin kielletty syömishäiriön nimissä.
Itse en voi olla kuin kiitollinen, että sain olla siellä. Jokaisessa paikassa lienee myös niitä ei niin hyviä asioita.
Moikka!
PoistaOlen kuullut Kokkolan klinikasta hyvää palautetta ja uskon ihan täysin, että on ihmisiä jotka siitä hyötyvät kullan arvoisesti! Mutta meitä on niin moneen junaan, että kokemuksiakin on paljon erilaisia.
Olen sun kans samaa mieltä siitä, että syömishäiriön ja ihmisen omat ajatukset on tosi vaikea erottaa alkuvaiheessa, ja mitä huonommassa jamassa on niin sitä vaikeampaa on itse ymmärtää asiaa, koska jo pelkästään aivot eivät toimi normaalisti aliravitsemuksen syötyä aivoja. Mutta uskon, että on mahdollista ihmisen itse aidosti inhota tai suosia tiettyä ruokaa vaikka sitä voisi syömishäiriö käyttää polttopuunaan sairauden aikana.
Tämä sinun kokemuksesi todistaa sen miten rikkonaista on syömishäiriön hoito Suomessa. Juu, se perustuu Käypä hoitoon, mutta miten se näkyy käytännössä? Tosi huonosti. Eri sairaanhoitopiirien välillä on pirunmoisia eroja, kouluttautuminen ja koulutus on tosi vaihtelevaa, ja toisaalla taas on panostettu Suomen mittapuulla paljonkin. Eli on aika paljon tuurista kiinni miten ja missä saat hoitoa, ja se on todella suuri vahinko :/
-H
Olisi tosi mielenkiintoista saada suomenkielistä tietoa myöskin mm. lihavan aliravitsemuksesta. Joka paikassa vaan syyllistetään lihavia ja ylipainoisia, joten toivoisinkin, että koska myös moni ylipaino on hankittu syömishäiriöllä, että jos sinun/teidän olisi mahdollista kirjoittaa siitäkin. Tavallaan vapauttaa ylipainoisetkin syömään, eikä kärvistelemään kaikenmaailman dieeteillä. Nää teidän sivut on niin upeat ja antaa paljon kullanarvoista tietoa ja UUTTA tietoa, jota jostain syystä täällä suomessa ei ole/piilotellaan. Odotan jo kovasti uusia kirjoituksia :) Hyvää alkanutta vuotta!
VastaaPoistaMoikka, ja kiitos erinomaisesta pointista!!
PoistaToit hyvin esille sen faktan, että myös ylipainoinen voi olla ihan yhtä aliravittu kuin alipainoinen, mutta sen ylipainon taakse vaan ei nähdä kun tuijotetaan vaan sitä painoa.
MinnieMaud soveltuu noudatettavaksi kaikilla RED-potilailla painosta riippumatta, eli mikäli on ylipainoinen bulimiaa sairastava (vain esimerkkinä!) niin nämä kaikki ohjeet pätevät. Itse en tiedä ylipainoisen aliravitsemuksen hoidosta sen enempää mitä MinnieMaud siitä sanoo, mutta ainakin näin maalaisjärjellä päätellen mikään dieetti ei siihen toimi, koska kyse on aliravitsemuksesta, ja aliravitsemus korjaantuu vain syömällä.
Lisäksi minimien noudattaminen mahdollistaa setpointin saavuttamisen, eli alipainoisen paino nousee normaaliin ja vastaavasti ylipainoisella se laskee normaaliin.
Mutta mä hei tutkin aihetta, tämä on kiinnostavaa!
Kiitos vinkistä ja hyvää alkanutta vuotta sinullekin :)
-H
Heippa Heidi,
VastaaPoistaMiten on uusi vuosi lähtenyt käyntiin?
Ja miten itse voit niin henkisesti kun fyysisesti?
Mun täytyy kyllä sanoa, että oon lueskellu tätä blogia nyt jonkin aikaa ja tästä on ollut ihan suurenmoinen apu mun ryhtiliikkeeseen syömistapojen muuttamiseksi normaalimmaksi. Pois jatkuvasta kontrollista sekä uusien pelkoruokien kohtaamista tavoitellen.
Mä oon todella yllättänyt itseni ja tunnen saavani täältä juuri niitä neuvoja ja vinkkejä, joita tarvitsen, että uskallan tehdä rohkeita ratkaisuja syömisen suhteen. Uskomaton tuki!
Suhde ruokaan on ollut niin pirun ristiriitainen ja vaikea, kaavoihin kangistunut.
Mutta iso iso kiitos kuuluu - täällä blogissa olevien infotekstien sekä monen muun sh-potilaan kertomuksien ja havaintojen.
Tuntuu, että oon ollu ihan umpikujassa ja tuuliajolla näiden yleisten ravintosuositusten, kalorimääräsuositusten ym.ateriavinkkien kanssa.
Oon luullu syöväni hyvin ja kulutukseeni nähden riittävästi. Mutta en kyl oo, koska en oo juurikaan saanu painoo nousemaan ja sit esim.iltasella ennen nukkumaan menoa on usein kova nälkä.
Vaik en kyl tiiä oikein mikä mulle hyvä paino, mut sen tiiän, että kiloja ois saatava.
Miten usein ja millä rytmillä pelkoruokia kannattaa totutella syömään, että ne ei sit enää tunnu pelottavilta? Mikä ois hyvä tiheys, toistojen määrä tm.?
Terkuin,
Positiivisen asenteen ja rohkean motivaation löytänyt nuori aikuinen nainen :)
- Laura
Moikka Laura, ja mulle kuuluu ihan hyvää, kiitos kysymästä :)
PoistaFysiikka vähän tuppaa reistailemaan mutta se on jo tuttua.
Vastauksena pelkoruokakysymykseen, niin se on aika yksilökohtaista mutta itse kohtasin niitä joka päivä ja pahimpia pelkoruokia toistuvasti, kunnes ne menettivät sen tehonsa. Erään psykiatrin sanoja lainatakseni, niin vaaditaan n. 80 toistoa, jotta jokin ahdistava asia lakkaa olemasta ahdistava, eli vaikka 80 pasta-annosta tai hampurilaista. Tosin itse oikaisin vähän nurkkia siten, että tosiaan pelkoruokia joka ikinen päivä ja usein kahdestikin päivässä, ja näin jopa niiden ei-kohdattujen pelkoruokien teho laski kuin lehmän häntä.
Eli kannattaa laittaa vaikka paperille ylös niitä pelkoruokia ja aloittaa helpoimmasta edeten kohti vaikeampia ja pitää kiinni suunnitelmasta, koska siitä on äärettömän helppo lähteä lipsumaan.
Jotta se altistus olisi täydellinen, niin tässä joutuu olemaan tietoisesti läsnä eli keskittymään siihen syömiseen. Se tunne voi olla iso tai se voi olla hyvin pieni, kummassakin tapauksessa pitää antaa sen tunteen tulla, koska vain tällä tavalla sä saat sen luottamuksen selviytymiseen. Näin sä saat tuntumaa ja uskoa siihen, että se tunne laskee ja sulle tulee kyllä voittajafiilis :)
Eli nyt vaan rohkeasti kohti pelkoruokia ja tule kertomaan sitten miten se menee! :)
-H
Kiitos vinkistä. Hyvä idea kyllä. Todellinen tehtävä!
VastaaPoistaTäytyy tosiaan tehdä tuollainen lista ruuista, jotka tuottaa tuskaa..ja alkaa sit vaan rohkeasti syömään niitä.
Mites sitten, kun on kohdannut ne pelot ja tutustunut niihin uudestaan...niin kuis jatkaa niiden pitämistä ruokalistalla? Eli kuis sinä, syötkö nyt esim.kuinka usein pelkoruokinasi pitämiäsi ruokia, että niihin säilyy sitten jatkossakin normaali suhde!?
Ja sit tän pelkoruokahaasteen lisäks
Onkohan sit vähän sama se, että pitää uhmata itseään silläkin, että syö vaan, vaikkei oo nälkä ja myös, että syö vatsan täyteen eikä jätä ns.sellaista oloa, että vielä mahtus ja vois tehä mieli, mutta lopettaakin syömisen siihen eikä ota esim.lisää vaan syökin vaan samalla kaavalla kun tähänkin asti.
-L
Niitä vaan pitää pitää ruokalistalla ja altistaa itseään niille, jotta se suhde normalisoituu. Itse esimerkiksi pääsin pastan pelosta niin, että alussa söin pastaa paljon, kunnes en sitä enää pelännyt ja nyt syön aina silloin kun sitä tekee mieli. Mä myös mietin, että pelottaako mua joku ruoka, olenko jättänyt jonkin pahan pelkoruoan syömisen vähemmälle, ja tarvittaessa korjaan tilanteen eli otan sen ruoan takaisin. Joidenkin ruokien kohdalla tämä voi olla ees taas-liikettä mutta sitkeällä altistamisella se kyllä normalisoituu :)
PoistaHyvä hoksaus tuo vatsan täyteen syöminen, koska tuo vastakohta on taas rajoittamista. Susta varmasti tuntuu tosi tukalalta syödä vatsa täyteen, koska sun vatsalaukku on kutistunut, mutta näin sä opit taas vähän enemmän sitä mikä on normaalia, ja normaalia on syödä vatsa täyteen eikä jättää sitä edes neljäsosan verran tyhjilleen.
Jos et ole vielä tsekannut, niin vilkaisepas nyt nuo Alkuvaiheen kompastuskiviä -postaukset ja tuo Terveellinen vs. Epäterveellinen ruoka, koska sulle varmasti aiheuttaa turvotus päänvaivaa, jolloin sitä vaan pahentaa kaikki kuitupitoinen ruoka.
Tuolla on vinkkejä muutenkin enemmän, joten suosittelen tsekkaamaan :)
-H
Heippa,
VastaaPoistaHyvä pelkoruokakeskustelu. Tuosta mäkin sain nyt uutta haastetta ja vinkkiä. Kiitos kun nostitte tätä esille lisää!
Mutta hei,
Mulle tuli teidän pelkoruokakeskustelusta mieleen, että mitenkä suhtautua tai toimia sen kanssa, kun syö esim.tänään jotain herkkuleivosta..niin voinkos mä taas huomenna ja ylihuomennakin syödä niitä herkkusia?
Kun monest ajattelee, että justhan mä eilen söin vaikka munkin, enhän mä ny tänään voi taas ostaa munkkia..vaikka niin jotain makeaa tekiskin mieli.
Että oonko ymmärtäny oikein, että MM ei ns.kannata mitään erityisiä "namipäiviä" vaan namipäivä on joka päivä ja pitäs vaan altistaa itseään ihan kaikelle päivään ja kellon aikaan katsomatta. MM siis sallii& kannustaa kaikkea syömistä?!
Ja myös kun on tervehtynyt, ei tarttis karsia ja jättää jotain pois ruokavaliostaan?
- J
Moikka!
PoistaVilkaisepas seuraavat postaukset aiheesta:
http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Parantumisongelmia
http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Herkut
http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Ruoka
http://freeyourrecovery.blogspot.fi/p/faq-usein-kysytyt-kysymykset.html
Kannattaa etsiä noilla tunnisteilla aiheesta postauksia, ja tunnisteet löytyy tuolta oikeasta reunasta :)
-H
Ja niin mulla on kans ongelma tuo täyteen syöminen. Kompensoin helposti, jos syön täyteen. Jätän vaik välipalan väliin..mutta taitaa olla virhe?
VastaaPoistaMitekähän sitä tsemppaa itseään siihen, että koko ajan söis enemmän, eikä skippaile jos syönyt vaik tuhdin lounaan.
Kuin sä Heidi lisäsit annoskokoja, päätit, että syöt ja syöt enemmän ja enemmän vatsaa täyteen ja myös vaik ei oo nälkä?
Pitääkö laittaa kello soimaan, että sapuska-aika, että varmast syö!?
Vinkit tarpeen tähänkin.
Moikka!
PoistaRuokien lisäämisestä ja ruoasta löytyy seuraavasta linkistä paljon postauksia:
http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Ruokien%20lisääminen
http://freeyourrecovery.blogspot.fi/p/faq-usein-kysytyt-kysymykset.htm
-H
Syötkö Heidi koko ajan erilaisia herkkuja ja entä muutenkin vatsan täyteen?
VastaaPoistaKuin sä itse reagoit siihen, että vaikka on syöny niin taas voi syödä muutaman tunnin päästä uudestaan? Teitkö jotain mentaalipuolen harjoituksia, että ei ala ahdistamaan, ei lähe kompensoimaan, pystyy lepäileen, ei liiku liikaa ja syö hyvällä omalla tunnolla monta kertaa päivässä?
:)
Sä oikeesti alat näyttää terveeltä, kun oot laittanut noit kuvia, missä olit todella todella huonossa kunnossa ja hirmu laiha. Ootko jo saavuttanut set-pointin ja miltä nyt olo oikeesti tuntuu? Ja nautitko edelleen kaikesta syömisestä ja voit syödä kaikkea ihan hyvällä omalla tunnolla, mikään ruoka ei ahista? Entä miten nyt katsot tuota aikaa, jolloin olet rääkännyt itseäsi pahimmilleen?
Ja mitä vinkkejä ja neuvoja sä antaisit, että homman saisi ajoissa hanskaan, ettei esim. fyysiset vauriot ehtis mennä liian pahoiks?
Kyllä tää joo on kärsivällisyyttä vaativaa hommaa ja moni ei vaan tajuu, että ei se lihasten kasvattaminen ja massan kerääminenkään käy tosta noin vaan sormia napsauttamalla. Ja se, että hyväksyy itsensä ja kaiken mitä syö. Jotkut normit kun sanoo, että syö vaan, niin kyllä se siittä. Mutta juu, juu tässähän sitä koko ajan syödään, mutta kun on tehtävä itselleen tutuksi
myös monia pelkoruokia, jotka vielä listalla kokeilematta. Niin on tässä tätä projektia, ja just tolla mentaalipuolella, että sen saa sinut tän homman kanssa.
Kiitos sulla Heidi, on taistelija :)
- SM
En enää syö niitä herkkuja niin paljoa kuin aktiivisessa toipumisvaiheessa, sillä mun kroppa alkaa olla jo hyvin tasapainossa. Toki suklaata syön edelleen päivittäin, siitä en luovu :) Mun suhde nälkään ja kylläisyyteen on myös jo aika lähellä normaalia, ja itsessään nälkä ei edusta mulle enää sitä sairasta kontrollia, eli pystyn syömään vatsan täyteen ihan normaalisti.
PoistaSe miten siihen pystyy on sen ymmärtäminen, että parantumisen joutuu valitsemaan joka päivä monta kertaa päivässä kerta toisensa jälkeen. Ei voi "parantua" kerran viikossa tai joka toinen päivä, vaan siihen on sitouduttava joka päivä, joka minuutti. Lisäksi mulla oli mun tavoite kirkkaana mielessä ja rupesin myös niin suuttumaan tälle idiootille sairaudelle, että mä haluan nyt ottaa mun elämän omiin käsiini. En jaksa enkä HALUA enää sitä vuodesta toiseen kestävää kitumis- ja sairaalarumbaa, ja jos haluan edes pienen osan terveyttäni pelastaa se on tehtävä NYT.
Vilkaise Vuokon kirjoitus ahdistuksenhallintakeinoista, koska niissä on monia joita itsekin käytin.
Olen saavuttanut biologisen normipainoni ja ampaissut viisi kiloa ylikin ja se oli aluksi pirun kova pala purtavaksi. Mutta nyt en itse asiassa pahemmin edes välitä jääkö mun paino tähän vai laskeeko se alas; siitä päättää mun kroppa.
Mun olo on nykyisin miljoona kertaa parempi kuin vaikka viime elokuussa, mutta olen mä töitäkin sen eteen tehnyt. Se sairastettu aika on paskaa muisteltavaa mutta mä en ole katkera, oon tehnyt senkin hyväksymisen eteen töitä, ja nyt mä voin kääntää sen hyödykseni ja muun muassa auttaa muita :)
Eli mitä vinkkejä antaisin, no, sen että tämä asia on pakko ensin vain radikaalisti hyväksyä. On katsottava peiliin ja tajuttava realiteetit vaikka se sattuukin ihan pirusti, mutta vasta siitä lähtee se kasvu. Sitten pitää sitoutua toipumiseen. Jos tämä tuottaa ongelmia niin etsi jotain motivaatiota mutta älä jää roikkumaan sen varaan, koska tässä on se vaara että jos se motivaatio yhtäkkiä loppuu niin loppuu toipuminenkin. Toki motivaatiosta on aina apua, joten kannattaa keksiä ihan mitä vaan!
Ja lopuksi käytännön toimet, eli syöminen ja lepo.
Kiitos sulle kauniista sanoistasi! :)
-H
Hei mutta tärkee pointti kaikille muistaa, syömisen opettelussa ja tasapainon löytymisessä niin mielenhallintaan kun tottakai fysiikkaan, että kroppa on kunnossa ja kestää.
VastaaPoistaSe kun puhutaan miten syödä nyt, kun tekee parannusta ja laajentaa ruokavaliotaan,tekee uusia havaintoja ja löytöjä, oppii ylipäätään hyväksymään ja sallimaan kaikkea, eli kohtaa niitä pelkoruokia ja niistäkin lopulta tulee ihan sitä normiruokaa, mitä voi syödä millon vaan huvittaa....
(pitkä alustus....) siis mihin pyrin, on se, että siis muistetataan se, kun olemme saavuttaneet normipainon ja voimme hyvin ja myös mieltämme ei kahlitse ja kontrolloi ainaiset ruoka-asiat(mitä,miksi, milloin...ym.)
NIIN me EDELLEEN JATKAMME SYÖMISTÄ ja myös ne kohtaamamme pelkoruuat, joista toivottavasti on siis tullut meille ruokaa siinä missä mikä muu tahansa ruoka, SÄILYY meidän valinnoissamme sopivin väliajoin.
ELI ei pidä kokonaan lopettaa esim. ns. herkkujen syömistä, vaan kuten kaikki normi-ihmisetkin, käydään silloin tällöin kahviloissa munkilla ja sumpilla, tai leivotaan piirakkaa, pullaa, torttuja,ostetaan pipareita/keksejä, ja syödään esim. jälkkäriks tai iltapäivän välipalalla muun syömisen kera. Tai käydään hampparilla, pizzoilla, subeille ym.ym.ym.mikä nyt kenellekin ollut vaikeaa, niin tehdään siitä helppoa ja pidetään se helppona ja normaalina asiana meidän elämässä parantumisen tapahduttua. SIllä muuten ei ole tapahtunut parantumista, jos sitten taas luopuu niistä ja alkaa pitää jotain epämääräisiä lakkoja ym.
Suklaata, karkkia, sipsejä, poppareita leffailtaan esimerkiksi tai viikonlopun viettoon.
ELI vaikka niitä ei söis joka päivä, niin altistakaa itseänne silti pelkoruokiin säännöllisesti, että ne tosiaan ei ole mitään mörköjä normipainoisenakaan.
Herkutella saa ja pitää :)
Ihanaa uutta vuotta!!!:)
Niin...töitä olen tehnyt tosiaan itsekin voittaakseni aiemmin pelkoruokina pitämiäni ruokia. Nyt kaverit voi pyytää ihan minne vaan ja voin mennä kylään, ettei tarvii miettii, mitähän siellä tarjotaan ja voin syödä mitä vaan. Eli syökää, syökää ja taas vaan syökää kaikkea, mikä tuntuu vaikeelta. Kaikesta pitää tulla normaalia, että te voitte esim. lähteä minne vaan kaverin kans ja hän on ottanut esim. eväät mukaan:)
VastaaPoistaMItään ei siis tartte jättää pois ruokavaliosta, kun saavutatte normipainonne. Vaan jatkatte normielämää syöden ja nauttien asioista, jotka teille tärkeitä :)
- K
Hyvä Heidi.
VastaaPoistaNyt kun suklaa on pysynyt arjessa mukana.
Niin pidä muitakin aiemmin tai vielä haasteellisia ruokia säännöllisen epäsäännöllisesti mukana ruokarepertuaarissa.
Että mikään ei tuottaisi pelkoa ja ahdistusta:)
Vinkkinä ihan kenelle vaan..Tee vaikka joskus kotona itsekin hamppareita, sen lisäks että käy ulkona syömässä.
Ostaa sämpylöitä ja väliin paistaa esim.kalapihvei/puikkoja,(kana, jauhelihapihvei..ym.kuka mistäkin tykkää) sit erilaisia mieleisiä rehuja sekaan, sekä majoneesia,tzatzikia ym.kastikkeita.
Hyvää tulee...mielikuvitus vaan kehiin.
Sit on tää hieno blogi, kun voi inspiroitua ja rohkaistua omassa syömisessään...
Mä innostuin itse täältä eräiden kirjoittajien innoittamana ostamaan ja paistamaan näitä valkosipuli- ja yrttivoipatonkeja! Vau, mahtavia, rapeita ja sopii niin kahvin, teen kanssa aamu-iltapalalla, kun esim.viini-illallisen kera, keittojen, ruokaisien salaattiannosten ym...
Kokeilepa Heidi patonkei!:)
Entä ootko Heidi syöny Pitaleipiä falafelpihveillä/pyöryköillä? Jes, suosittelen.
Samoin mitä pitkän ajan tauon jälkeen taas innolla pistelen..on riisi- ja perunapiirakat, croisantit sekä erilaiset sämpylät. Saa niin mahtavia juustosämpylöitä esim.aamupalalla, kun laittaa päälle rasvaa ja juustoja ja sit kera rehujen ja pähkinöiden, jogurttia ym.
Yes. On kyllä tullu laajennusta esim.aamupalavaihtoehtoihin, kun oon lueskellu tätä blogia. Ei aina vaan puuroo tai muroja, rahkaa. Vaan ihania piirakoita ja tuoreita sämpsiä ym.
Kiitos ihanat kirjoittajat. Aivan mahtavaa!
Toivottavasti muutkin inspiroituu ja rohkaistuu, havahtuu, Heidi ja Vuokkokin.
Tää on positiiviseen syömiseen kannustamista parhaimmillaan.:)
Oi, oi..mä oon ihan haltijoissaan, miten ruokamaailma tälleen vaan avautuu.
Mul ei tiedättekö sanat riitä kertomaan tötä iloa ja innostusta.
Parantumiselle kunnon terapiaa!
- N
kysymys: miksi vastaat IGssä kauhean aggressiivisesti jos jollakin ihmisellä on poikkeava mielipide kuin sinulla? katsoin sun "bodypositive" postausta (se video) ja siinä allaolevaa keskustelua ja silmiin pomppas kuinka hyökkäät siellä jonkun kimppuun samantien kun hänellä on eri mielipide sanomalla: "siinä sulle työnsarkaa sit." :O kiva asenne. tää toinen henkilö kirjoitti taas ihan asiallisesti. sulle olis työnsarkaa ottaa vastaan muiden mielipiteitä kypsällä tavalla ilman että hyökkäät heti kimppuun.
VastaaPoistaVastaus:
PoistaKuules, jos luulet neutraalin vastauksen olevan hyökkäävä, niin vähänpä sinä mua tunnet ja siinä on sinulle työnsarkaa! Jos joka kommentti ei pääty kymmeneen sydämeen niin se ei automaattisesti tarkoita negatiivista, tai sun termiä "hyökkäävää" lainatakseni.
Toisaalta onhan se niin, että jos oma ajatusmaailma on kovinkin mustavalkoinen ja näkee vain positiivisen ja negatiivisen (aka lainatakseni sun termiä hyökkäävä) niin kaikki ei-niin-supersöpö -tyylinen kommentti tai vastaus tulkitaan henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi vaikka todellisuudessa annettu vastaus/kommentti on puhtaasti neutraali.
Todennäköisesti otat tämän itse hyökkäyksenä mutta onhan se vaikeaa, jos ei tiedä mitä neutraali tarkoittaa. Näin ystävällismielisesti vinkkaankin sulle ottamaan siitä selvää, okei? <3 <3
Ja vielä näin loppuun sanottakoon, että asiat riitelee eikä ihmiset.
Googleta, jos et ymmärrä.
-H
Miks sä kuvaat vaan pelkkiä hedelmä-murolautasia..etkö sä oikeest syö muuta?
VastaaPoista?!:)
Tästä on ollut tosi paljon puhetta, mutta siis en postaa lähellekään kaikkia ruokia, joten jos ei ota tätä huomioon tekee helposti vääriä johtopäätöksiä. En vaan koe tarvetta enää kuvata jokaista ateriaa.
PoistaLisäksi syön siis sitä mitä mun tekee mieli ja nyt on pitkään tehny mieli tuota samaa jogurtti-muro-mpvoi -komboa, joten syön sitä niin kauan kuin mieli tekee, koska jossain vaiheessa rupeaa pakostakin himoitsemaan jotain muuta ruokaa :D
Mutta niin, en rupea syömään sellaista ruokaa, jota ei tee mieli, koska silloin antaisin kropalleni vääriä ravintoaineita ja siitähän ei taas muuta koidu kuin ongelmia :)
-H
No joo eihän niitä ruokia tartte niin ylipäätään koko ajan kuvaillakaan, ettei porukka tee vääriä johtopäätöksiä, että ruoka ois vain yksinomaan tuota samaa ja muuta ei sitten syökään.
VastaaPoistaSe on vähän sama kun joku tekee johtopäätöksiä jonkun syömisistä, tai sen ongelmallisuudesta, jos syö vaik vain rahkaa eväänä.
Monipuolisuutta ei näe tosiaankaan yhden ruuan perusteella..niinhän se on.
Mutta koska ihmiset ovat ahkeria vertailemaan omia syömisiään toisiin, niin siinähän se soppa on sit valmis.
Vertailu kun ei hyödytä ketään..aiheuttaa vaan turhaa ahdistusta. Vai mitä?
Sillä mä ainakin syön aamusin leivät, jogurttia tai puuroa ja keitän teetä...ilman kunnon aamiaista ei mun päivä käynnisty mihkäään. Sit mun kaveri juo vaan kahvia ja syö ehkä yhden banaanin. Huh..mä en jaksaia sillä pitkään.
Joten siis näin se on erilaisia ollaan ja toiset syö viis-kuus kertaa päivässä ja toiset kolme ym. Ja annoskoot vaihtelee ihmisten välillä todella paljon. Joten pitää vaan keskittyä omiin syömisiin ja sh-potilaankin vaan syödä ja syödä, eikä esim. tuijottaa minkään diettityypin lautasta.
Maukkaita ruokahetkiä kaikille!:)
- S