Overshooting (tai engl. overshot, subst.) tarkoittaa painon nousua muutamilla kiloilla yli setpointin, tai biologisen normaalipainon. Tässä pitää ihan ensimmäiseksi huomauttaa sellainen asia, että biologinen normaalipaino on hyvin harvoin yksi tietty luku, vaan se on enemmänkin painoalue, jonka sisällä keho voi parhaiten.
Overshooting - tai miten itse sitä kutsun overshoottaukseksi - ei ole pysyvä tila eikä sitä voi etukäteen tietää. On tiettyjä seikkoja, jotka parantumisen aikana nostavat overshoottauksen riskiä huomattavasti, ja niitä ovat liian vähäinen ruoan määrä (eli alle minimit), reaktiivisen syömisen kaudet (eli ensin rajoitetaan ruokaa ja sitten ahmitaan, ja taas rajoitetaan ja ahmitaan; eli ns. b/p-kierre) ja liikunta.
Nämä tekijät ovat korkeita riskitekijöitä siksi, että ne ylläpitävät kehon stressi- ja nälkiintymistilaa, koska keho ei saa tarpeeksi ruokaa ja lepoa voidakseen normalisoida toiminnot ja alkaa korjata vaurioita. Syömishäiriöstä toipuminen on keholle erittäin kallis prosessi, ja ruoka on kehon rahaa. Ei ole mitään muuta keinoa toipua: sinun pitää syödä ja olla levossa.
Mutta paino voi overshootata ilman noita riskitekijöitä, ja näin käy noin joka toiselle toipujalle, eli kyseessä on varsin yleinen ilmiö.
Nälkiintymiskauden jäljiltä keho on hätätilassa - triagessa - ja se säästää ihan kaiken energian pahan päivän varalle eikä se luota sinuun. Tämä selittää myös sen, että miksi kilot kertyvät ensimmäisenä keskivartaloon, nimittäin näin keholla on vararavintoa hyvin saatavilla, sillä maksa tarvitsee runsaasti energiaa voidakseen taata aivoille tarvittavan glukoosin. Tähän vielä sellainen huomautus, että aivot toimivat pelkästään glukoosilla ja sitä tarvitaan jatkuvasti.
Mikäli tässä vaiheessa keho ei saa tarpeeksi ravintoa ja lepoa, niin hengissä säilymisen kannalta sen on kaikkein parasta jemmata kaikki saamansa energia ja säilöä se keskivartaloon. Näin se suojaa myös sisäelimiä. Nyt jos tässä vaiheessa ei energiaa vieläkään saada tarpeeksi, niin mitä tapahtuu? Aineenvaihdunta ei pääse normalisoitumaan ja paino ihan varmasti overshoottaa, eikä keho pysty myöskään jakamaan painoa ympäri kroppaa eikä kasvattamaan lihasmassaa. Päädyt juuri siihen tilaan, jota niin pelkäät: paino nousee pienillä kaloreilla ja olet edelleen todella pakkomielteinen ruoasta. Todennäköisesti yrität rajoittaa ruokaa ja lisätä liikuntaa, jolloin ongelma vain pahenee.
Kuten aiemmissa postauksissa on kerrottu moneen kertaan, niin täyslepo ja riittävä ruoka ovat pakollisia eikä niistä voida neuvotella. Vaikka olemme yksilöitä, niin ihmiskeho toimii kuitenkin aina samalla tavalla: sen ykkösprioriteetti on säilyä hengissä. Se on kuin lama-aika, jolloin ihmiset eivät lähde tuhlaamaan rahaa turhamaisuuksiin, vaan raha säästetään vuokraan ja sähkölaskuun.
Kun keho taas saa riittävästi ruokaa (2500-3000+) ja se saa levätä ihan täysin, niin pikkuhiljaa se alkaa luottamaan saavansa ravintoa. Aineenvaihdunta alkaa normalisoitua ja saattaa lähteä jopa ylikierroksille, kilot kertyvät keskivartaloon ja paino voi overshootata, mutta mikäli keho tässäkin vaiheessa saa edelleen riittävästi ruokaa ja lepoa, niin ylimääräinen paino alkaa tulla itsekseen alas kohti biologista normaalipainoa ja keskivartalon rasvavarasto (ts. trunk adipose) alkaa hävitä, koska keho uskaltaa käyttää myös rasvaa energianaan.
Tiedän, että varmasti jokaista RED-potilasta pelottaa overshooting ja se nähdään negatiivisena asiana, mutta oikeasti se on todella fiksun kehon todella fiksu keino toipua. Se on henkisesti rankkaa, koska pää ei ole ehtinyt vauhtiin mukaan, mutta jo siitä syystä missään nimessä ei saa mennä vähentämään ruokaa ja lisäämään liikuntaa, koska tällöin et anna aivoillesi mahdollisuutta oppia uusia ajatus- ja käyttäytymismalleja, jotka ovat olennaisia terveemmän elämän hankkimisessa. Ihminen on hyvin oppivainen eläin, ja halusit tai et niin jokainen tekemäsi asia vahvistaa tiettyjä yhteyksiä aivoissasi. Tästä syystä esimerkiksi tietyt pelot tuntuvat kerta kerralta pahemmilta, tai overshoottaamisen pelko voi estää kokonaan toipumasta.
Toisin sanoen, välttämiskäyttäytyminen ja pelkojen mukaan eläminen vain ja ainoastaan vahvistaa näitä ajatusmalleja; niiden kohtaaminen hälventää ja lopulta poistaa ne.
Miten voi overshoottaukseen valmistautua?
Olemalla tietoinen siitä. Epätietoisuus ja näin yllättyminen ihan varmasti pahentavat tilannetta, joten kannattaa pysyä tietoisena mahdollisista fyysisistä asioista, kuten overshoottaamisesta. En aio valehdella: parantuminen ei ole fysiikan puolesta mikään kovin kaunis operaatio, sillä on turvotusta, nesteturvotusta, vatsaongelmia, ylimääräistä hikoilua, kuumia aaltoja, mahdollisesti dissosiaatiota, aknen puhkeamista, hiusten ohenemista ja rasvoittumista ja hilseilyä, ihon halkeilua ja lihomista. Overshoottaus voi tilapäisesti tehdä ihmisestä lihavan tämän yhteiskunnan kauneusihanteiden mukaan, ja ennen niin treenatut lihakset ovat peittyneet rasvakerroksen alle.
Mutta nyt tulee iso MUTTA: tämä on tilapäistä ja se on vaan pakko käydä läpi voidakseen parantua! Toipumisen mukana tulee tietyt ehdot, jotka on vaan hyväksyttävä.
Itselläni on kaksi erilaista kokemusta overshoottauksesta, niin MinnieMaudia noudattamalla kuin syömällä ateriasuunnitelman mukaan.
Mun atsit ovat aina olleet todella pieniä, sisältäneet hädin tuskin 2000 kcal ja mun paino nousi vauhdilla. Overshoottasin, järkytyin ja repsahdin. Kukaan ei minulle kertonut mistä on kyse, jolloin mun pahimmat pelot kävivät toteen: en voi parantua koska minusta tulee lihava.
Viime talvena MinnieMaudia noudattamalla en overshootannut, vaan paino lakkasi nousemasta kun saavutin biologisen normaalipainoni ja siinä se pysyi. Nyt kuitenkin tänä syksynä overshoottasin vaikka noudatin MinnieMaudia, todennäköisesti johtuen hyvin rankasta pakkoliikuntataustasta ja liian lyhyestä remissiosta. Minulla oli myös vahva tunne siitä ja se auttoi minua valmistautumaan asiaan henkisesti.
Kaikkein suurin kamppailu on ollut syömishäiriön ajatuksia vastaan, sillä sh:n mukaan en saisi enää syödä ja minun pitäisi liikkua laihduttaakseni nuo ylimääräiset kilot. Mutta tiedän, että nuo ajatukset eivät ole tosia ja ne ovat pelkkiä ajatuksia, joiden olemassaolo ei tarkoita että niitä pitäisi noudattaa; enhän mä ketään tapa vaikka niin ajattelisinkin, joten miksi noudattaisin syömishäiriön ajatuksia?
Nyt pikkuhiljaa on overshootannut paino lähtenyt laskuun ja trunk adipose (eli vatsarasva) on ruvennut häipymään, sillä kehoni on päässyt pois nälkiintymistilasta ja aineenvaihdunta on jo varsin vilkas.
Muista, että painon normalisoituminen ja overshoottaus eivät tarkoita sitä, että kehosi on toipunut, päin vastoin! Overshoottaus on merkki kehosi vaurioitumisesta, aivan kuten nesteturvotuskin, eikä se takuulla parane sillä millä se on tullutkin, eli ruoan rajoittamisella ja liikunnalla. Parantumisprosessissa keho ei ole laskuri vaan se tarvitsee runsaasti energiaa jokaiseen toipumisen vaiheeseen ja kyllä, myös overshootanneen painon laskemiseen; ylimääräinen paino ei lähde pois jos keho on edelleen nälkiintymistilassa, eikä sitä missään nimessä edes pidä itse yrittää laskea, vaan keho hoitaa sen homman itse.
Kaikille niille, jotka nyt kamppailevat asian kanssa ja jotka pelkäävät overshoottausta kuollakseen, niin olkaa tietoisia sen mahdollisuudesta, ja olkaa tietoisia siitä miksi näin tapahtuu. Olkaa tietoisia siitä mitä pitää tehdä (syödä paljon ja levätä) ja olkaa tietoisia ajatuksistanne ja muuttakaa niitä. On aina parempi valmistautua overshoottaamaan vaikka kahdellakymmenellä kilolla oma setpoint kuin työntää se kokonaan pois tietoisuudesta. Kun valmistaudut pahimpaan se tarkoittaa sitä, että tiedät sen olemassaolon eikä se sitten loppupeleissä olekaan niin paha. Fakta on se, että et voi toipua ilman painon normalisoitumista etkä voi saada pelkästään lisää lihasmassaa, vaan tulet saamaan myös paljon rasvakudosta.
Ja mikäli sinulle iskee järkytys ja pelko niin muista, että tämä on se pahin vaihe ja juuri siksi tämä on se kaikkein merkityksellisin vaihe!
Lisätietoa täällä ja täällä
-Heidi
Hyvä ja valaiseva teksti.
VastaaPoistaKiitos.
Mutta sekin tähän liittyen, että eikös tärkeää ole hyväksyä itsensä, kroppansa ja omat ajatukset.
Eli tarkoitan, että pelkkä painon normalisoituminen ei taida riittää siihen, että olisi tervehtynyt sh:sta.
On päästettävä ajatus-ja tunnetasollakin irti sh:n kahleista. Ettei pakkomielteet pyöri mielessä ja kurinalainen elämä hallitse kaikkea.
Liika kontrollimaisuus voi olla riskiaskeleen päässä sairastua uudestaan....
Tästä oli hyöytä, kiitos!
VastaaPoistaIhanaa kuulla! :)
Poista-H
Hei kiitos Heidi tosi paljon tästä kirjoituksesta! Olen lukenut aiheesta aiemmin omasta blogistasi, mutta nyt asia on itselle enemmän ajankohtainen. Into pinkeänä selostin tästä ilmiöstä miehelleni, jota jostain syystä alkoi kovasti hymyilyttää :)
VastaaPoistaSuurkiitos että jaksatte ylläpitää tätä sivua, tästä on tosi paljon apua. Ja kielen päällä on jatkuvasti valmiina täältä tai Heidin blogista opittu vastaus muuttuvaa ulkonäköä kommentoiville: "Kiitos, tuntuukin siltä että voin paljon paremmin!" Oli se sitten sillä hetkellä totta tai ei.
<3 Rinna
Voi Rinna kuule, kun luin tämän sun kommentin tänä aamuna mä repesin todella leveään hymyyn! Aivan ihanaa saada lukea tällaista tekstiä, mahtavaa! <3
Poista-Heidi
Mä mietin, et mikä se ns.normaalipaino sit on?
VastaaPoistaOnko se bmi-taulukon mukainen paino suhteessa omaan pituuteen?
Bmi 18,5?
Miten sen tuntee, tietää. Koska hyvä olo ja fiilishän voi olla vaik ois vaan vaikka bmi 16 ym. Kaikki toimii normisti.. syö ja liikkuu tasapainosesti, puuhailee ja jaksaa harrastaa,tekee töitä ym.
Että kysymys kuuluukin, onko alipainoon jääminen sit ok? Tartteeko saada lihasta/rasvaa? Pitääkö syödä myös.ns.herkkuja ym.?
Tai mikä kertoo ja todistaa sitten sen, että keho on ok kunnossa ja mahdolliset vauriot (mitä laihduttaminen joskus aiheuttanut) ovat korjaantuneet? Veriarvot vai mikä?
Ihania kannustavia ajatuksia täällä.
Myös paljon pohdittavaa ja puntaroitavaa.
- Titta
Moikka Titta!
PoistaBiologinen normaalipaino eli setpoint on eri asia kuin kliininen normaalipaino, joka menee just bmi-taulukon mukaan eikä sillä ole mitään tekemistä biologisen normaalipainon kanssa, sillä setpoint on just sun kehon oma hyvinvointipaino. Tästä syystä myös ali- ja ylipaino ovat aina suhteellisia, eli esimerkiksi itselleni kliinisen normipainon alaraja bmi 19 on mulle alipaino, koska se ei ole mun kehon oma hyvinvointipaino.
Biologinen normaalipaino määräytyy geneettisesti samalla tavalla kuin pituus ja kengän koko, eli et voi vaikuttaa niihin mitenkään. Sä tunnistat sun setpointin siitä, että sun kroppa pelittää vaivattomasti: hormonitoiminta on normaali, sun ajatus kulkee, sä jaksat, sulla ei ole mitään nälkiintymisen oireitaja sä säilytät painosi syömällä nälkäsignaalien mukaan. Tällä tarkoitan sitä, että mikäli joudut rajoittamaan ruokaasi (eli syöt 2000 kcal tai alle) ja liikkumaan säilyttääksesi painosi, niin et ole normaalipainossasi.
Alipainoon jääminen ei ole koskaan ok, koska se stressaa kehoasi todella pahasti! Bmi 16 on todella alipainoinen ja mä lyön vaikka pääni pantiksi, että sun keho ei voi hyvin. Sä saatat tuntea olosi normaaliksi mikäli olet ollut samassa tilanteessa pitkään, sillä itse sokeutuu omalle tilanteelleen ja alkaa pitämään epänormaalia normaalina.
Alipainossa ja -ravitsemuksessa keho syö itseään pysyäkseen hengissä eli se joutuu käyttämään kudoksiaan energianlähteeksi. Sydänlihas kutistuu, maksa rasittuu koska se joutuu omasta kudoksestaan tekemään riittävästi glukoosia aivoille ja tästä syystä maksa-arvot nousevat rajusti, luusto haurastuu, aivosolut alkavat tuhoutua, munuaiset kärsivät puhumattakaan siitä mitä aivoissa tapahtuvat vauriot aiheuttavat. Hypotalamuksen toiminta häiriintyy, jolloin paitsi nälän ja kylläisyyden tunteet häiriintyvät mutta myös ruumiinlämpö, uni-valverytmi, verenpaine ja aineenvaihdunta häiriintyvät. Ihmiskeho toimii hormoneilla, ja hypotalamus vapauttaa mm. seuraavia hormoneja: kortikotropiinia, follikkelia stimuloivaa hormonia eli FSH:ta, somatoliberiiniä, dopamiinia ja ADH:ta eli antidiureettista hormonia. Tämä tarkoittaa sitä, että FSH:n häiriö voi aiheuttaa hedelmättömyyttä; kortikotropiinin häiriö sekoittaa kehon stressireaktion säätelymekanismin vaikeuttaen näin elimistön selviytymisen stressistä ja lisämunuaiskuoren toimintaa; ADH:n häiriö vaikeuttaa kehon kykyä säädellä nestetasapainoa, ja dopamiini kun on välittäjäaineena keskushermoston synapseissa niin pikkuhiljaa alkaa syntyä niitä blackouteja ja muistikatkoksia.
Veriarvot eivät aina kerro totuutta, sillä nälkiintyminen ja kuivuminen peittävät tehokkaasti alleen koko totuuden, joka tulee esiin vasta kun ravitsemustila on paremmassa kunnossa. Näin on käynyt itselleni lukemattomia kertoja, sillä nestehukka nosti hemoglobiinin taivaisiin ja se sitten romahti reippaasti ravitsemustilan normalisoiduttua ja näytti myös sen, että kropan punasolujen tuotanto on aika pahasti häiriintynyttä. Tämä näkyy anemiana, eli sydämen syke on korkea (lepopulssi 120-140) ja hengittäminen on hankalaa, huimaa ja lihakset väsyvät hyvin pienestä, koska ei ole tarpeeksi punasoluja kuljettamassa happea.
Mä kannustan irtautumaan siitä bmi-taulukosta ja painon tuijottamisesta, koska sun keho tietää milloin se on setpointissa. Se setpoint ei myöskään ole yksi tietty luku vaan se on tietty painoalue, jossa sun keho voi parhaiten ja painohan vaihtelee, se ei ole staattinen vaan se on vaihteleva.
Joten todella, todella kannustan sinua niiden muutosten tekemiseen, koska eihän sulla ole yhtään mitään hävittävää! :) Herkkuja on hyvä syödä, koska ne pelkoruoat merkitsee sata kertaa enemmän kuin ne turvalliset ruoat, plus että sun keho saa niistä hyvässä ja helposti sulavassa muodossa energiaa ja ravintoaineita. Vilkaise tuo postaus terveellisestä vs epäterveellisestä ruoasta, koska saat siitä varmasti jotakin vinkkiä!
Tsemppiä ja laita vaan viestiä jos siltä tuntuu :)
-H
Voisitko kirjoittaa aiheesta 'weight distribution' ? Onko sulla kokemusta/tietoa siitä?
VastaaPoistaVoin kirjoittaa aiheesta, kiitos hyvästä vinkistä! :)
PoistaMulla on aiheesta kokemusta ja se myös liittyy overshoottaukseen tietyllä tapaa. Paino tuli ekana nesteturvotuksen muodossa ja samalla keskivartalon rasvavarasto rupesi kertymään aika kiitettävästi. Painon overshootatessa meni käsivarsien ja jalkojen lihakset peittoon ja keskivartalon rasva (trunk adipose) olla jollotti edelleen, mutta pikkuhiljaa huomasin sen ylimääräisen painon alkavan jakaantua. Käsivarsien ja jalkojen lihakset piirtyvät jo esiin, samoin vatsalihakset pikkuhiljaa. Mutta tämä painon jakautuminen tapahtuu ihan viimeiseksi ja tapahtuu keskimäärin 6-18 kk päästä toipumisen aloittamisesta.
Mutta laitan postauksen muhimaan! :)
-H
Hei toi ois hyvä aihe tosiaan..muakin kiinnostaa, miten ja missä vaiheessa paino jakautuu ympäri kehoa tasasesti. Kun mulla ainakin on niin rimpula kädet. (ollu jo vuosia, enkä saa käsivarsia millään normaalin näköseks...)
PoistaEttä kannattaaks esim. alkaa nosteleen punttei, vai vaan syödä ja saada lihasmassaa ja rasvaa kehoon ym.? Ja syödäkö ihan mitä vaan, että paino nousee ja vahvistuu vai?
Vinkit tarpeen. Kiitos.
Kiiitos Heidi vastauksesta. Jotenkin vapauttava ja helpottava tieto, että saa ja pitää syödä ihan kaikkea. Mun varmaan pitäs myös rajoittaa liikuntaa, kun olen kova liikkumaan vaikka syönkin ja vatsa tulee sitten täytettyä.
VastaaPoistaSitä vielä mietin kovasti, että jos tuijotan vaakaa ja syön yli 2000 kcal ja toisinaan paino nousee vaikka liikkuu ja toisinaan ei. Niin, että jos liikkuu ja syö, niin onko sitten 2000 kcal sopiva vai liikaa? Kun jotkut muka pärjää alle tuonkin (1600-1800 kcal) ja liikkuu ihan hirveesti. Siitä tulee omantunnon tuskia, kun ite mättää pöperöä ja reilusti yli 2000 kcal. Että joutuuko siitä sitten joskus luopumaan ja pudottamaan kalorit johonkin alle 2000.
Mutta entä jos on vaan nälkä, vaikka on syönyt jo vaikka 2200 kcal?
Kiitos sulle.
Titta
Moikka Titta!
PoistaEnsinnäkin sun pitää laittaa liikunta tauolle. Tätä ei sanota turhaan sillä liikkuminen toipumisvaiheessa asettaa sun kropan niin rajuun rasitustilaan ettet pysty edes ruoalla paikkaamaan liikunnalla syntynyttä vajetta. Mikäli et ole vielä lukenut postauksia liikunnasta, niin tee se nyt.
Toiseksi, 2000 kcal on liian vähän, etenkin parantumisvaiheessa. Ja mitä somessa nämä shitnesssankarit mainostavat 1800 kalorin dieettiä lihakset pullistellen, niin se on huijausta. Nämä tyypit tekee tällä tavalla markkinointia firmalle, joka on dieetin/ravintolisän takana, ja firman tavoite on puhtaasti saada rahaa. Ei ole mitenkään mahdollista pystyä kasvattamaan niinkin näkyvät ja suuret lihakset JA polttaa rasvaa noin pienillä kaloreilla yhdistettynä rankkaan treeniin, koska lihasmassa vaatii saakelinmoisesti energiaa kasvaakseen. Eli tämä puhe siitä, että pystyy elämään täysipainoista elämää, treenaamaan ja olemaan terve 1800 kalorilla on mainosmiesten puhetta. Kukaan paljon urheileva ihminen ei selviä noin vähillä määrillä, se on fakta. Joten ei missään nimessä kannata uskoa noita puheita tuosta kalorimäärästä, koska se ei ole totta ja se on vain markkinointia!
Jos sulla on nälkä niin se tarkoittaa sitä, että syöt liian vähän ja tarvit enemmän. 2000 kcal ei riitä eikä riitä 2200 kaloriakaan; tarkista tuolta MinnieMaud-sivulta omat minimisi, sillä ne pätevät myös sinuun.
Myöhemmin kun olet jo toipunut voit antaa kehosi päättää sulle sopivan energiamäärän, joka löytyy noudattamalla nälkä- ja kylläisyyssignaaleita mutta siihen menee aikaa.
-H
Kiitos, kiitos.
VastaaPoistaJa tuli mieleenkin että kalorien laskemisesta pitäs päästä kans irti. Ettei koko ajan pyörittelis lukuja ja rajota syömistään sen mukaan, eikä anna sitten itselleen ruokaa, vaikka ois nälkä. Koska jos on nälkä,niin turhahan sitä on miettii kuin monta kalorii on jo syöny.
Ei terveetkään ihmiset kaloreita pyörittele vaan syö nälkäsingnaalien, kulutustarpeittensa mukaan ym.
Täytyykin viel syventyä noihin muihinkin kirjotuksiin, jos sais vinkkii ja tukee omaan projektiin.
Titta
Heipsan,
VastaaPoistaOn kans kiiteltävä tätä blogia ja kirjoutuksia täällä. Ihan mahtava. Upeeta Heidi, että jaksat kannustaa ja etenkin vastailla moniin askarruttaviin ajatuksiin, mitä tänne kirjoteltu. Tuot hyviä perusteluita ja vahvoja faktoja esiin. Toivottavast kaikki RED-potilaat saavat täältä hyviä eväitä selättää sairaus.
Mä ainakin olen jo ihan koukussa tähän blogiin ja luen todella usein näitä juttuja.
Ja miks teen sitä.no koska mä luulen, että nyt mä oon löytäny oikeanlaisen avun ja tuen mun sairauden hyväksymiselle ja toiseks oon saanu myös loistavia käytännön vinkkejä, miten toimia nujertaakseen sh:n voima ja mahti.
Ja alan myös ymmärtää monia sh:n taustalla vaikuttavia seikkoja. Tää on hitonmoinen sairaus. Siis aika myrkky, joka muuttaa muotoaan ja millä on monenlaiset kasvot, joita ei oo niin kiva katsoa.
Mut olemalla sisukas ja rohkea, uskon, että tämäkin sairaus on mahdollista voittaa, vaikka tie ois kuin kivinen ja rankka.
Mun ja muitten pitää sukeltaa ruokamaailman runsauden viidakkoon ja alkaa vaan syödä kaikkee, mitä vastaan tulee.
Ja hyväksyä matkalla ilmenevät tunteet ja ristiriitaisuudet. Ne on normaaleja.
-Nina
Voi kiitos Nina!
PoistaItse sain todella, TODELLA paljon apua siitä letsrecover.netistä ja tarkoitus on tehdä tästä blogista vähän sen suomenkielinen vastine. Toisin sanoen blogi, josta löytää kaiken tiedon liittyen MinnieMaudiin :)
Ihan uskomattoman ihanaa kuulla, että sä olet löytänyt itsellesi oikeanlaisen avun, koska se on se iso askel kohti terveyttä! Matkalla tulee mutkia ja kuoppia mutta niistä pitää vain nousta ylös ja pitää päämäärä selvänä mielessä, muistaa se syy miksi alunperin lähti tälle matkalle.
Tää sairaus on todellakin myrkkyä. Se on kuin jokin terroristien bioase, joka on suunniteltu tappamaan niin paljon ihmisiä kuin mahdollista, tai se on kuin vihainen loinen ihmisen sisällä. Kaikkein pahinta on se, kun sairaus uskottelee olevansa sun ystävä ja tekevänsä kaiken sun parhaaksi vaikka oikeasti se vain tappaa sinut. Tämä sairaus ei ansaitse mitään, vaikka on pakko antaa kredittiä sen älykkyydelle: kuinka moni muu sairaus pystyy muuttamaan muotoaan niin salakavalasti?!
Tiedän, että joidenkin mielestä tällainen sairauden eristäminen ja ulkoistaminen ja tavallaan ihmishahmoon pukeminen on vähintäänkin kyseenalaista, mutta itse koen sen todella voimaannuttavaksi. Mulla meni vuosikymmen siihen, että opin erottamaan sairauden ajatukset omistani, ja mitä enemmän mä erotan sitä sairautta ja vaikka kirjaimellisesti istutan sen viereeni tuolille, niin sitä helpompaa mun on ymmärtää tätä taistelua ja vihata sairautta entistä enemmän.
Sun vertaus viidakkoon sukeltamisesta oli loistava, kiitos siitä! Viidakkoveitsi esille katkomaan niitä sairauden yhteyksiä ja ajatuksia, ja apinan raivolla eteenpäin! :)
-H
Voisitko Heidi joku päivä postata kaikki sun syömiset instagramiin? :)
VastaaPoistaJuu, kyllä mä saattaisin voida postatakin! Eri asia on se, että muistanko mä kuvata ja postata ihan kaikkea, koska yleensä napostelen jotain syötävää koneella tai telkkarin ääressä ja muistan vasta sitten, että ai niin saakeli, munhan piti postata nämä :D
PoistaMutta mä otan oikein tehtäväksi, että postaan jonakin tulevana päivänä syömäni ruoat :)
-H
Ihan kivoja toisten syömiskuvat joo.
VastaaPoistaMutta hei ne voi myös triggeröidä joitakuita..
Joku alkaakin himmailemaan omia syömisiään, kun ajattelee, että enhän mä syö noin, miten toi syö noin.
Niistä voi saada vinkkiä, mutta kun se vertailu on joskus vaarallista.
Jos kuvat on normiruokaa ja monipuolisia versioita, puurot, leivät, leikkeleet, makeita herkkuja, jogurtteja,hedelmiä,pasta-annoksia, kiusauksia,ym. eli kunnon sapuskaa ja energiarikkaita välipaloja ja lisukkeita, niin sillon ihan ok ja hyvä asia, että ihmiset näkee, miten paljon itseasiassa saa ja pitää syödä.
Mutta jos siellä vaan on ravinneköyhiä riisikakun kuvia, niin se kyllä on ristiriidassa tämän blogin ajatuksen kanssa, kun kehotetaan syömään ja syömään ja lisäämään energiapitoisten ruokien syömistä ja himmaamaan liikuntaa.
Eli kuviin sitten kunnon ruokaa, jota oikeasti sh-potilaiden tulisi alkaa syödä, että voi parantua. Niin suolaisia kuin makeita herkkuja !!:)
Mutta kuvien kanssa voi myös käyttää harkintaa, laittako vai ei. Sitä kun ei koskaan tiedä, mitä vaikutuksia niillä on kehenkin, kun tällä mediallakin.
Kiitos.
Ymmärrän sun pointin ihan täysin, kiitos kun toit sen esille!
PoistaMutta tässä jälleen tuijotetaan katajaa: mikäli sä keskityt tuijottamaan sitä riisikakkua ja assosioimaan sen anaruoaksi, niin silloin suunnilleen joka toinen ihminen on jossain elämänsä vaiheessa syömishäiriöinen.
Oletko kertaakaan nähnyt mun toipumiseni aikana syövän kuivaa ja ravinneköyhää riisikakkua? Vai onko kyseessä sun oma tiukka käsitys asiasta? Vain onko kyseessä tietämättömyys: et tiedä miten muuttaa tietty ruoka huomattavasti ravintorikkaammaksi?
En tiedä olitko se sinä, joka tuossa toisessa postauksessa mitätöi mun toipumista - ehkä - mutta anyways. Kerrotko mulle millä tapaa tämä blogi ja etenkin minä toimitaan vastoin neuvojamme? Olisitko niin ystävällinen?
Koska sanon sulle saman, että sä et enää kyseenalaista asiaa vaan sä mitätöit sen perustuen... mihin?
Ja kerrotko vielä, että mitä on se kunnon ruoka, jota sh-potilaiden tulisi syödä? Itse asiassa sinä viestität aika ristiriitaisesti: ensin mitätöit niitä kunnon ruokia ja väität niiden olevan sairauden sanelema asia, ja sitten taas ylistät niitä. En tiedä tajusitko itse tätä.
Sanottanee vielä, että mä en koskaan postaile kuvia, jotka lähettävät vääränlaista viestiä tai kannustavat muita vääränlaiseen toimintaan! Tiedän erittäin hyvin mitä on triggeröityminen ja siksi olen kieltänyt mm. bmi- ja painolukujen maininnan tässä blogissa. Tiedän itse toimivani omien arvojeni ja tavoitteitteni mukaisesti ja ilolla mä niistä kerron! Totta kai kuka tahansa voi triggeröityä ihan mistä vaan mutta voin itse vaikuttaa vain itseeni; mikäli postaamani kuva aiheuttaa pienintäkään epäilyksen häiventä itsessäni niin voit olla varma, etten sellaista julkaise. Mä kuitenkin edustan paitsi tätä blogia, niin samalla mä edustan toipumista MinnieMaudin menetelmää käyttäen ja mä myös edustan tulevana kokemusasiantuntijana, joten miksi feikkaisin? Mulla ei ole siihen yhtään mitään syytä eikä sen puoleen haluakaan.
-H
Moikka Heidi ja Vuokko,
VastaaPoistaNyt ois todella apu tarpeen. Mä oon ihan paniikis...
Mitä mä teen, miten toimin..miten pitäs suhtautua ja reagoida...
Kun siis mä oon syöny aikaslailla jo kaikkee pikku hiljaa ja tottunu herkuttelemaan, jälkkäreitä kuluu ym. Annokset joka tapauksessa on ihan kunnollisia ja syön useita kertoi päiväs ja mieli tekeekin syödä. (20 vuotta sitten a, josta parannuin ja nyt kolme vuotta sitten iski o ja laihduin n.10 kg)
No...nyt oon aivan karseessa lentsussa ja makailen ainakin jo viidettä päivää kotona vällyjen alla. Kuumetta on, köhä ja voimaton, väsynyt olo, joka siis taudin kuvaan kuuluu.
No joo, eihän siin mitään iisisti pitää nyt vaan ottaakin ja lepäillä, eikä hötkytä, vaik mieli tekis kaikkee touhuta..ikiliikkuja kun oon...
Mut se mikä on ongelma, kun ruokahalu on kamala. Nälkä siis on samalla tavalla kun terveenäkin, mut nyt mä oon vaan makoillu ja sit syön kuitenkin normisti.
Katoin huvikseen painoo (vaikkei sais)..niin oli melkein kaks kiloo tullu paris päiväs.
Ei hitsi, voinko mä ny syödäkään, vaik nälättäs, kun makaan vaan ja poden lentsua??
On siis niin epätoivonen ja ristiriitanen olo, että ei jummijammi.
Nälkä,vaikka en tee juur mitään...nukun, lepäilen, kattelen telkkua..
Sit kun moni muu taas sanoo, että kun ne on kipeenä, niin ei oo nälkä, mut yrittävät väkisin jotain ees syödä, ettei olo mee huonommaksi ja tuu muita oireita, kun energiat vähenee....
Miten ihmees tää on mahollista..ja miten ton painonnousun voi ny hyväksyä?
Kiitti hirveesti!
Terkuin, Nella
Niin syömisestä sairaana eli lentsun aikaan vielä, että
VastaaPoistaKun tosiaan ei tee mitään ja makailee vaan,niin miten ihmeessä tekee mieli syödä,vaikkei ois nälkäkään...mut mieli vaan tekee jotain suuhunpantavaa...ja niin kunnon ruoka-annoksia kun välipaloja, kuten karkkia ym.herkkuja.
Vaik tosiaan kuten aiemmin kirjotin, niin moni taas sanoo, että eihän sairaana oo nälkäkään saati että tekis mieli syödä yhtään mitään.
:)
Moikka Nella!
PoistaKuule, mä en yhtään ihmettele sun nälkää! Sun keho on vaurioitunut sh:n takia ja nyt olet vielä sairaana, eli sun kroppa joutuu tekemään ylimääräistä työtä pitääkseen sut hengissä. Normaaleilla, terveillä ihmisillä flunssa nostaa energiantarvetta vaikkei nälkä tuntuisi olevankaan mutta heillä ei olekaan samoja tuhoja kropassa kuin sulla ja heillä on kroppa tasapainossa.
Voi myös olla, että sulle on iskemässä extreme hunger mutta mä ainakin sanoisin, että sun kroppa joutuu tekemään nyt niin paljon ylimääräistä työtä, että se nostaa energiantarvetta huomattavasti ja siitähän sun kropan viestitkin kertovat.
Ja mitä tuohon painon nousuun tulee, niin se on väistämätöntä, se on vain pakko tapahtua, se on vain pakko hyväksyä. Sano vaikka itsellesi, että painon pitää nousta voidaksesi toipua; mä tein näin, psyykkasin itseäni ja vaan radikaalisti hyväksyin tietyt ehdot tässä kaupassa.
Toiseksi, ei ole fyysisesti mahdollista rasva- ja lihaskudoksen kasvaa jopa kilolla vuorokaudessa, koska ensinnäkin yksi kilo rasvakudosta vaatii 7000 YLIMÄÄRÄISTÄ kaloria, ja sulla kaikki saamasi energia menee flunssasta toipumiseen, kehon vaurioiden parantamiseen ja hengissä säilymiseen. Lisäksi kun ihminen rupeaa syömään enemmän ja etenkin sh-potilas, niin lihasten ja maksan glykogeenivarastot täyttyvät ja kertyy nestettä, ja lisäksi ruoka painaa vatsalaukussa ja suolistossa. Kilo omenia ja kilo leipää painaa saman verran ja molemmat näkyy vaa'alla yhtenä kilona.
Eli suurimmaksi osaksi se on nestettä ja ruoan painoa elimistössä.
Tsemppiä sulle ja toivottavasti tuo flunssa menee pian ohitse :)
-Heidi
Hei Heidi,
PoistaKiitos tosi, tosi paljon lämmittävästä vastauksesta ja tärkeistä tiedoista.
Tuo varmasti pitää kohdallani paikkansa, että mun kroppa vaan vaatii nyt kertakaikkiaan runsaasti energiaa, kun on lentsussa.
Vaik ei kauheest tosiaan mitään teekään, kun huilii vaan, niin on kyllä todella ihme, miten mulle tulee nälkä ja ruokaa tekee mieli.
Toisaalta tässä on samalla havahtunutkin juuri tuohon, mitä olette kirjoittaneet liikunnan välttämisestä.
Eli, että keho tarvii oikeesti paljon energiaa ja on syötävä paljon ja monipuolisesti vaikka ei liikkuis. Keho käy todella vajaalla.
Ja saati sitten jos liikkuu ja treenailee, miten paljon energiantarve sitten lisääntyy...niin sitten paikattavaa riittää sitäkin enemmän.
Tavallaan oikein hyväkin herätys ja havahtuminen energiantarpeen vaativuuteen.
Äskenkin vetelin iltapalaks puolikkaan valkosipulivoipatongista, salaatin ja jogurtin. Jälkkäriks namia.
Tässä kun viel telkkaa kattelen, voi olla, että nälkä tulee vielä myöhäisillallakin.:)
Kiitos Heidi.
Koitetaan juu parannella. Kärsivällisyyttähän tämä vaatii.
Mitenkäs Heidi sinun tämän hetken tilanne?
Onko paljon korjattavaa kropassa?
Harrastatko jo jotain vapaa-aikana?
Miten suhtautuminen eri ruokiin sujuu/ Onk viel pelkoruokia kohtaamatta?
Entä Ootko tehny jotain uusia ruokalöytöjä?:)
-Nella
Heissan
PoistaKirjoittelinkin eilen ja kiittelin sua lohduttavasta tiedosta ja kannustavista sanoista.
Kiitos.
Piti ihan tulla kirjoittamaan vielä edelliseen viestiini lisäten, miten on tosi tärkee vaan syödä paljon liikkuu tai ei. Varsinkin kun liikkuu.
Ja sit myös kun on kunnon kuumetaudissa, kannattaa ehottomasti muistaa tottakai juoda ihan älyttömösti, ettei tuu nestehukka, mutta myös säilyttää se ruokailurytmija syödä, vaikka ei oo nälkäkään.
Nimittäin mä tosiaan havahduin nyt oikein Heidi sun kommentin jälkeen miettimään ja pohtimaan asiaa, miten oikeesti meidän red-potilaiden kroppa vaatii ihan älyttömästi energiaa.
Kun on korjattavaa kropassa laihduttamisen vuoksi ym.niin sitten jos vielä iskee tauti, joka kaataa petiin, niin sekin todellakin vie veronsa eli energiaa tarvitaan kahta kauheemmin.
Ja jotta pysyy jotenkin tolpillaan eikä mee tosi huonoon kuntoon, niin onkin ehdottoman tärkee vaan mättää ruokaa naamariin. Ja ihan mitä vaan, kaikkee mikä uppoo, ja mistä saa energiaa...keho tarvii rasvoi ja hiilarei, että pystyy sairastamaan ja toipumaan siitä kehoa taas kuormittavasta influenssasta.
Ne on nimittäin todella rajuja ja voimia vietäviä tautei.
On porukkaa joutunu nimittäin (siis jopa ihan terveitä-ei red ihmisiä) sairaalaan, kun esim.suolat katoo kropasta..."unohdettu"syödä.
Toisethan vetää esim.sipsejä, että saa tyydytettyä suolatarvetta sairaana.
Ja sit Heidi, siittä painonnoususta..josta sanoitkin, että meidän on opittava hyväksymään se tottakai. Sehän on elinehto meidän tervehtymiselle. Ja siittä itseasiassa pitäs olla ylpee, kun saa kiloja lisää ja vahvistuu!!! Tätä mä oon tolkuttanu ny itelleni, ole ylpeä saavutuksista mitä tapahtuu sh:sta toipumiselle positiivisesti. (pelkoruuan kohtaaminen-yes..tein tein sen, painoa tullu Xg/kg lisää..yes...mahtavaa!
Ja kun se painonnousu ei tapahdukaan silmiä räpäyttämällä...koska sitä vaurioiden korjaamista piisaa ja lisäks pitäs saada lihasta ym.
Ja tohon mitä aiemminkirjotin, että muka nyt tullu pari kiloo lyhyes ajas, niin niinhän se on,että alkuun kiloi voi tulla nopsaankin, nestettä ym.
Ja sit taas nousu hidastuu, ja takeltelee, ja menee alaspäinkin...että kyllä työtä riittää. Joten mun kokemuksella mä tosiaan kannustan kaikkia sh:sta kärsiviä rohkeasti vaan syömään kaikkee ja paljon ja olemaan liikkumatta liikaa.
Liikunta tosiaa rassaa kehoo, kuten tää sairastelu.
Mullekin esim.ny kävi niin, että katoin sitä painoo, että jopas tuli äkkiä kiloja, mutta nyt kun tsekkasin, niin oli karissu se nousu ja oli menettäny aika paljon.
Joten kyllä se vaan on niin, että ihmisen paino ei vaan halitsemattomasti nouse ja nouse. Energiaa tarvitaan kaikkeen meitin ja sisuskalujen toimintoihin. Ja sit päivät on erilaisia joskus syö enemmän ja liikkuu, ja taas joku toinen päivä ei syökään niin hyvin ja sit huomaa jo olotilassa, että "Voi ei kun on vetämätön olo" eli ei ookaan saanu tarpeeks energiaa.
Nyt mä oikeim innostuin kirjotteleen, mutta mä koin jonkin jännän oivalluksen ja havahtumisen.
Nyt siis mä oikeesti alan syömään ja panostamaan ITSEENI. Mä olen ansainnut sen ja niin myös te muut!!!
Aurinkoisin terkuin, Nella
Moikka ja kiitti hyvistä kommenteista! :)
PoistaIhan ekaksi vastaukset sun kysymyksiin.
Eli mulla menee yleisesti ottaen ihan hyvin. Pelkoruokia ei juuri enää ole, sillä olen altistanut itseäni niille niin paljon, että ne ovat menettäneet tehonsa. Vähän suurempaa taistelua käydään lepäämisen sietämisen kans mutta altistamisen kautta sekin alkaa tuntua paremmalta ja tulee yhä luonnollisemmin.
Mulla on kropassa korjattavia asioita, tai ainakin tiloja, joiden ei pitäisi antaa päästä pahenemaan. Osteoporoosi on ollut jo pitkään ja sen takia on tullut nikamien kompressiomurtumia ja tämä aiheutti kroonisen hermokivun. Sydämessä on sivuääni ja vuoto mitraaliläpässä ja tällä hetkellä anemia pitää rytmin takykardisena lähes koko ajan. Mun kroppa on myös aika heikko, eli erilaisia rasitustiloja syntyy normatiivisesti aika pienestä rasituksesta ja toki fibro myös sekä sotkee kuvioita että lisää näiden tilojen syntymistä :/ Lisäksi kroppa ei tuota kunnolla punasoluja mutta nyt olen pari viikkoa ollut tiukalla rautakuurilla, joten toivon mukaan jotain tapahtuu :)
Vapaa-ajalla mä tanssin ja olen varovasti palannut juoksun pariin ja tosiaan puuhailen koiran kanssa. Tykkään tehdä pitkiä ja rauhallisia metsälenkkejä Dooran kanssa, kun niissä pääsee ihan eri mielentilaan.
Hehe, ei kuule mitään! Saa enemmän kuin mielellään kirjoittaa kun tekee noita oivalluksia, koska niitä on ihan mahtavaa tehdä ja ymmärtää! Tuntuu kuin joitain asioita loksahtelisi kohdilleen :)
-Heidi
Oi Heidi,
PoistaSulla on sisua ja taistelutahtoa.
Se on hieno että olet löytänyt itsesi ja etenkin sen, että arvostat itseäsi sellaisena kun olet. Ja tärkeä pointti varmasti on se, että teet koko ajan lujasti töitä sen eteen, että sh jäisi pysyvästi taakse, eikä tulisi millään tavalla kummittelemaan elämääsi.
Se on niin viheliäinen sairaus, että moni ei varmaan edes tajua.
Ikäviä ovat kyllä kaikki nuo kroppaasi tulleet vauriot, jotka ovat todella vakavia.
Mutta toivotaan, että kun jatkat parantumisen tiellä, muistat syödä paljon ja energiapitoista ruokaa, lepäilet,rentoudut etkä rasita itseäsi liikaa...(eli iisisti fyysisen rasituksen kanssa, ettei kroppa hajoo ym.) niin saisit pidettyä syntyneet vauriot aisoissa..eikä ne ainakaan pahenisi.
Mutta tuossa sun sh-tarinassa on toisaalta erittäin hyvä ja varoittavakin esimerkki muillekin, että "oikeesti pitäkää huolta itsestänne...älkää alkako leikkimään laihduttamisen kanssa..olkaa tyytyväisiä itseenne ja mikäli tulee ongelmia, hakisi ajoissa rohkeasti APUA! Samoin, jos joku näkee esim.jonkun kaverin puuhastelevan sh:n kanssa, niin puuttuisi silloinkin niin ajoissa kun se on mahdollista.
Muillekin blogin lukijoille vielä, että kannattaa muistaa, että nää sh:t voi olla siis todella vaarallisia, tappavia sairauksia. Ja usein sairastumisesta kärsii itse sairastunut, mutta myös lähiympäristö!
Ainoa tie parantumiseen, on syödä, syödä ja syödä. Kohdata pelot.
Tsemppiä kaikille jakiitos Heidi oikeesti sun rohkeasta avautumisesta sairaudestasi sekä tuesta muille!!!
Voimia!!!!
- Tiina
Morjens,
PoistaJuu mä saatan kuulostaa tuomitsevalta, mutta teen vain johtopäätöksiä sen mukaan mitä voin nähdä ja lukea ...vapaasti saa korjata ja puolustaa tottakai sitten vaan.
Tuossahan joku tai jotkut ovat kritisoineet Heidi sun syömisiä köyhäksi ym. ja olet itse kertonut, että ei olisi pelkoruokia...mutta miks sitten syöt aika rajoittuneesti ja valikoivasti? Entä kun liikut/tanssit/teet aika pitkiä lenkkejä, niin salaattia ruuaksi? Riittääköhän se? Voisko vaikka hiilaripitosiakin annoksia kuvailla vaihteeksi instaan, ettei tule tosiaan sellainen kuva, että syöt vaan muroja ja riisikakkuja, salaattiannoksia...?
Sillä kieltämättä mulle ja mun yhelle kaverille -alan ammatti-ihmiselle tulee myös sellanen kuva, että sullakin on paljon töitä syömishäiriön selättämisessä.
Aika pahalta kuulostaa nuo fyysiset vauriotkin sun kehossa, mitä on aiheutunut anoreksian seurauksena. On tosiaan aika järkyttävää mitä kaikkea ihminen voi aiheuttaa itselleen kun on syömättä. Joten vaarallisilla vesillä liikutaan.
Mutta siitä mekin ollaan kyllä positiivisesti yllättyneitä ja kiitollisia toisten tukea tarvitsevien puolesta, että olet rohkeasti kertonut sun tarinan.
Mutta kivinen ja pitkä tie on kyllä, että moni teistä sairastuneista saa terveen paperit. Se syömiseen liittyvä kontrolli kun piinaa aika pitkään ja aina vaan taitaa tupsahtaa niitä pelkoruokiakin eteen ja sitten ollaan ihan paniikissa. Rohkeesti pitäs hakee apua ja alkaa syödä enemmän ja energiapitosemmin.
Toivottavasti moni sh-potilas, joka täällä kirjottelee ja lueskelee näitä juttuja, niin oikeesti herää ja alkaa tehdä töitä sen eteen, että on halu parantua. Eli alkaa syödä kaikkea monipuolisesti.
Niin kun Heidi jollekin kirjoittanut, että pitää vaan syödä, syödä ja syödä, ja kohdata pelot. Muuta tietä parantumiseen ei ole. Ja valinta parantumiseen on tehtävä jokaisen itse.
Toivotamme teille sh-potilaat tosi paljon tsemppiä. Vaikea sairaus, mutta kun luotatte itseenne, voitte selättää sen. Ei kannata seurata jotain liian pieniä kalorimäärätaulukoita vaan rohkeasti syödä usein ja paljon.
- S & K
Okei, this is gonna be fun!!
PoistaIhan ekaksi koska sä tunnut tietävän mun tekemiset paremmin kuin minä itse, niin kerropas miten pitkiä lenkkejä mä lenkkeilen? Kerro mulle millä intensiteetillä mä lenkkeilen? Kerro mulle kuinka monta kertaa viikossa juoksen, tanssin tai teen jotain muuta treeniä? Kerro mulle miten mä suhtaudun lepoon nykyisin?
Kerro mulle kuka on tämä sun ns. "alan ammatti-ihminen"? Koska jos kyseessä on alan ammatti-ihminen, hän osaa kertoa sulle miten sun pitäisi katsoa kokonaisuutta eikä yhtä osa-aluetta ja niin paljon muitakin asioita.
Itse asiassa en usko, että yksikään oikea ammatti-ihminen lähtisi tuollaiseen mitätöintiin.
Mä en koe minkäänlaista tarvetta selitellä sulle mun tekemisiä, koska a) mä olen tehnyt niin hitosti töitä, että olen aidosti ylpeä niin siitä kuin myös itsestäni; b) mun työnteon JA mun edistymisen tietää mun hoitotaho, mun läheiset, mun ystävät ja myös mun seuraajat somessa; c) mä luotan kroppaani ihan sataprosenttisesti enkä koe minkäänlaista tarvetta syödä sitä leipää ja makaronilaatikkoa vain siksi, että joku näkee niin olevan "oikein"; d) mun elämänlaatu on kohentunut merkittävästi; ja e) mä olen oman problematiikkani ainoa ja paras asiantuntija.
En tiedä luetko valikoivasti vai ymmärrätkö vain haluamasi, mutta painotan nyt sullekin ja tälle sun ns. ammatti-ihmiselle: KEHON EHDOILLA MENNÄÄN!
Ei atsin mukaan, ei sen 8-leipää-päivässä -mentaliteetin mukaan, ei sun mielipiteiden mukaan, ei ravitsemusterapeutin mukaan, ei hoitajan tai lääkärin mukaan; MUN KEHON MUKAAN.
Onkin mielenkiintoista tietää, että miten sä luulet voivan parantua? Miten sä luulet, että voidaan saavuttaa se kuuluisa tasapaino, ellei kuuntelemalla kehon viestejä? Sen mukaan mitä joku ulkopuolinen sanoo? Ehei.
Ja pieni vinkki: älä mene tuomitsemaan äläkä varsinkaan antamaan noin kyseenalaisia neuvoja, koska sulla ei ole pienintäkään hajua toisen ihmisen kokemuksista! Tuo on todella rajua mitätöintiä ja sen pitäisi jopa sen sun ammatti-ihmisystävän tietää, sillä en usko hänen voineen päästä mistään koulusta läpi saatikka päästä mihinkään ammattiin kuulematta kertaakaan sanaa mitätöinti ja tietämättä mitään siitä miten ihmisiä kohdellaan kunnioitettavasti. No, toisaalta, tuo mitätöinti on todella klassinen merkki persoonallisuushäiriöissä...
Ja lopuksi: mitä se sua haittaa mitä mä syön? Onko se sulta jotenkin pois? Lisääkö se sun tuskaa? Aiheuttaa epävarmuutta, kateutta, katkeruutta? Tuomitsevuutta se ainakin aiheuttaa mutta miksi? Tätä voisit pohtia antaumuksella sen sun ammatti-ihmisystävän kanssa.
Aika huvittavaa on sun viestissä tuo ristiriitaisuus. Ensin tuomitset ihan täysin sen miten mä omaan kehoani kuuntelemalla olen päässyt tähän pisteeseen, mutta samalla kannustat siihen. Suosittelen siis sinua lukemaan muutaman kerran uudestaan koko tämän blogin ja vilkaisemaan tuo letsrecover.netin, siitä on ihan varmasti hyötyä myös sun ammatti-ihmisystävälle ja hänen mahdollisille kollegoilleen.
Hyvää ja vähemmän mitätöivää uuden vuoden alkua teille! :)
-H
Heipä, hei
VastaaPoistaTarkoitukseni ei ollut piikitellä, kiusoitella tai loukata ketään. Pahoitteluni, jos siltä vaikutti.
Tarkoitus herättää keskustelua ja ajattelemisen aihetta yleisesti.
Sillä on ollut tuskaisen epäilyttävää katsella syömishäiriötaustaisten ihmisten käytöstä ja yritystä parantua sairaudestaan.
Kun heistä muutamat vakuuttavat itselleen ja ympäristölleen voivansa hyvin ja syövänsä reilusti.
Mutta käytäntö on oikeasti ihan jotain muuta.
Annokset ovat melkosia linnun annoksia, ja seurataan median malleja esim.fitnessmaailmasta ym.
Ja ruokavalio koostuu pääosin erilaisista proteiineista (kuten rahkat, raejuustot, patukat), ja ravinneköyhistä tuotteista, ruuasta josta ei juur energiaa saa.
Ei käytetä rasvaa, sokeria ja eväinä hedelmiä ja riisikakkuja.
Ja liikuntaa elämä pullollaan.
Ei tuossa kyllä paino pääse nousemaan ja hyvinvointi kohene, jos ei yhtään ala sallivuuksia ottamaan ja syömään runsaammin ja energiapitoisempaa ruokaa. Eikä vaan muka syödä ja tuputetaan sitten muille ruokaa.
Aika kaukana parantumisesta.
Ja hei, mitenkä mitätöin kunnon ruokia?
En toki mitätöinyt, vaan nimenomaan painotus kunnon ruuilla ja kaikilla herkuilla ym.
Eli ei kiellettyjä ruokia...vaan kohti ruokailun vapaata laajaa maailmaa ja niistä kuvia, juttuja....
Oikein hyvää uutta vuotta ja tsemppiä omalla parantumisen tiellä.
:)
Kiitos kun vähän selvensit pointtiasi :)
PoistaYmmärrän kyllä täysin ja olen nähnyt ihan saman kuin sinäkin.
Mutta mikä on todella tärkeää muistaa niin pieni mediakriittisyys ja sitten tiedostaa omat mahdolliset kognitiiviset vääristymät: kun on assosioinut tietyt käyttäytymismallit syömishäiriöisiksi, niin sitä kiinnittää huomion vain ja ainoastaan niihin ja blokkaa kaiken muun mielestään. Esimerkiksi jos mulle yksi henkilö sanoo mun olevan täysi idiootti enkä osaa tehdä mitään oikein vaikka 99 muuta ihmistä sanoo mun olevan ihan ok, niin mä suljen pois mielestäni ne 99 muuta ihmistä ja keskityn vain sen yhden sanoihin.
Eli jos sä keskityt katsomaan riisikakkuja ja hedelmiä, niin sä et näe mitään muuta kuin riisikakkuja ja hedelmiä ja sä teet näin vääriä päätelmiä.
Haluan vielä korostaa sitä seikkaa ja faktaa, että parantumisessa on vaiheita, ja jokaisen parantumismatkassa on yksi päähenkilö ja yksi keho: henkilö itse. Kun henkilön kroppa vaatii tiettyjä ruoka-aineita, vaikkapa hedelmiä, niin se ei tarkoita sitä, että henkilö on takaisin syömishäiriössä vaan se tarkoittaa sitä, että keho tarvitsee niitä ravintoaineita saavuttaakseen sen tasapainon. Tämä oli hyvin radikaali esimerkki, mutta koetin tehdä siitä mahdollisimman simppelin :D
On siis ehdottoman positiivista se, että ollaan havahduttu siihen miten päästä eteenpäin toipumisen tiellä, mutta pitää olla todella varovainen, ettei lähdetä mitätöimään hekilö A:n toipumista oman kropan viestien ja mieltymysten pohjalta, koska A ja B ovat kuitenkin kaksi eri henkilöä. Ja itselläni ainakin on ollut kausia etenkin toipumisen alussa, jolloin meni vain suklaata, maapähkinävoita ja jäätelöä, mutta kun energiat alkoivat olla tasapainossa ja kroppa muutenkin paremmassa kunnossa, niin yhtäkkiä alkoi tekemään mieli mozzarellasalaattia, hedelmiä ja kasviksia :)
Tsemppiä sullekin!
-H
Moi,
VastaaPoistaLyhyesti ja ytimekkäästi totean tässä vaihees, että onpa mahtava blogi. Paljon juttua ja asiaa ja innostuneita kommentteja.
Tosi mielenkiinnolla oon lueskellu ja tutustunu tähän blogiin...jollaista toista ei ole. Tällä on ihan ilmiselvästi tarvetta!
Kiitos! Antaa kyllä tukea monella tavalla!
Voi että, kiitos paljon kauniista sanoistasi, ja ihanaa kuulla tämän blogin olevan jotenkin hyödyksi! :)
Poista-H
Hei,
VastaaPoistasamoilla aatoksilla edellisen kirjoittajan kanssa. Tästä on ollu ihan älyttömän suuri apu syömiskäyttäytymisen muuttamisessa.
Onhan tässä vielä työtä tehtävänä, mutta positiiviseen suuntaan menossa.
Äskenkin kun kävin kaupassa, niin ostoskärry täynnä kaikkee mahollista leivistä jogurttiin, lihaa, kalaa, paistopisteen leivoksia,juustoja,kermaperunoita, valkosipulipatonkia ja pasteijoita ym. ja ennen kaikkea se, että kaikki normirasvasia, ja sokerisia, ei mitään dieettihömppää, vaan ruokaa joka maistuu ruualle. Ai niin ja tottakai irtokarkkia (jotka sattui olemaan tarjouksessa, niin ostin ison pussin :)
Siis on kyllä ostoskorin sisältö muuttunut ihan päälaelleen, jos siellä ennen oli light-tuotteita ym. niin ei oo enää. Nyt kaikkee energiapitosta ja maukasta.
Ihanat kiitos.
:) Suvi
Voi Suvi kuule, tulin lopen väsyneenä kotiin, avasin sähköpostin ja näin tämän sun kommentin, ja mulle tuli siitä niin hyvä olo!
PoistaKiitos itsellesi!! :)
-H
Niin se on..autokin kulkee vain sillä, että sitä tankataan, annetaan energiaa.
VastaaPoistaNiin Me ihmiset tarvitsemme myös kunnolla energiaa, että me voimme toimia ja elää normi elämää eikä maata sairaalassa letkuissa!
Että panostetaanpa ystävät hyvään syömiseen ja käydään myös pizzalla, hampparilla, kahviloissa ym. haastamassa itseämme ja löytämässä uusia ruokia valikoimiimme:)
- T
Moi Suvi ja muut.
VastaaPoistaOi, oi....ihanan positiivinen kommentti ja jotenkin kannustavan sisukas, rohkaiseva malli ja esimerkki, miten vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa syödä kaikkea.
Siis mahtava asenne. Loistava ja innostava kuva nousee sun toiminnasta.
Oot löytäny tien syömisestä ja ruuasta saatavaan nautintoon sekä sen tarpeellisuuteen energian antajana.
Sain tuosta sun ostoskärrykuvauksesta niin hyvän mielen, että huh, huh. Ja vesi herahti kielelle. Kuinka ihanaa ois, jos kaikki pystys toteuttaa rohkeasti syömisiään ilman, että koko ajan tarvii kontrolloida ja vahdata, ahdistua tai laskelmoida.
Syötäs vaan ihan kaikkee normi sapuskaa ja herkkuja mielen mukaan. Eikä kiellettäs itseltämme mitään :)
Tsempataan ja haastetaan itseämme, näytetään oikeesti sh:lle, että kuka on kuka. Ja unohdetaan ne dieettisapuskat ja patukat..
:)
Ja kiitos Heidi näistä sivuista. Mahtavaa!
Hei ja kiitos näistä aivan mahtavista sivuista. Nämä ovat kuin minulle tehdyt. Olen kamppaillut syömishäiriön kanssa kohta 20 vuotta. Olen apua saanut satunnaiesti pieniä määriä, mutta koskaan en ole tuntenut, että vaivaani olisi hoidettu ns.loppuun asti.
VastaaPoistaKun löysin nämä sivut viime viikon lauantaina, ajattelin, että voiko tämä olla totta. Tätä informaatiota olisin kaivannut ja tarvinnut aikoja sitten.
Olen kamppaillut pakkoliikunnan, syömisen rajoittamisen, kaloreiden laskennan kanssa tosi pitkään. Nyt olen uskoakseni biologisessa normaalipainossa. MUTTA: mietin vieläkin melkein päivittäin mitä uskaltaa syödä, miten paljon ja paljonko pitää liikkua. Herkuttelen melkein päivittäin, josta poden useati huonoa omaatuntoa.
Kävin salilla 12 vuotta. Sain siitä tarpeekseni, se ei ollut minua varten. Ahdistuin fitness-meiningistä. Paras saavutukseni on juuri se, että jätin salikäynnit pois.
Kun olen lukenut näitä syömisjuttuja ja ruokavalioesimerkkejä, niin voivatko nämä vinkit sopia myös vähän iäkkäämälle henkilölle? Kun varmasti paljon vanhempi kuin te.
Kiitos vielä teille näistä ihanista sivuista, olen niin onnellinen, että läysin nämä:))
Moikka ja kiitos aivan ihanasta kommentista! On mahtavaa kuulla, että tämä blogi voi olla sinulle avuksi :)
PoistaVastaus kysymykseesi on, että ehdottomasti kaikki nämä vinkit sopivat myös sinulle. Ikä ei ole tässä relevanttia vaan se, että oletko ns. RED-potilas, eli sairastat joko anoreksiaa, bulimiaa tai ortoreksiaa. Ikä vaikuttaa vain minimien määrään mutta sekin aika vähän ja se ikäraja minimeissä on 25 vuotta, eli alle 25-vuotiaiden minimi on 3000 kcal (mikäli on pidempi kuin ohjeissa niin silloin 3200) ja yli 25-vuotiaiden minimi 2500 kcal. Tarkemmat tiedot löytyy alla olevasta linkistä:
http://freeyourrecovery.blogspot.fi/p/blog-page.html
Se, että lopetit salikäynnit on todella hieno juttu ja iso askel kohti elämää ilman sh:ta. Sinä olet sairastanut todella pitkään ja veikkaan, että moni käyttäytymis- ja ajatusmalli on jo automaattista. Mutta hyvä juttu on se, että sitä tervettä käyttäytymismallia voidaan vahvistaa tekemällä päin vastoin kuin mitä sairaus käskee.
Haluaisin sun miettivän sitä, että mitä asiaa palvelee sulla syömishäiriö? Ottaako se tietyissä tilanteissa suuremman vallan? Onko kyseessä enemmän riippuvuuskäyttäytyminen vai esimerkiksi tunteensäätely? Voi olla hankalaa tunnistaa sitä etenkin jos tämän miettimiseen ei ole harjautunut, ja lisäksi ainakin itselläni on niin, että ne oikeat syyt ovat todella piilossa kaiken muun alla, jolloin joutuu perkaamaan tunteita ja asioita syvälle.
Sun ei tarvitse mulle tähän vastata vaan voit miettiä asiaa itseksesi. Voi auttaa paperille asioiden kirjoittaminen ja sitten pientä ongelmanratkaisua: mikä sinua auttaisi tässä tilanteessa?
Mitä ruokailuihin tulee, niin sulla ei ole yhtään mitään syytä tuntea syyllisyyttä herkuttelusta! Miksi olisi? Kuka sanoo, että sitä pitäisi jotenkin nolostella, hävetä, tuntea syyllisyyttä siitä?
Entä mitä tapahtuu, jos luovut siitä syömisen kontrolloinnista? Se pelottaa, kyllä, mutta ensinnäkin jos sä olet setpointissasi niin kehon viestien mukaan syöminen ei tule sitä muuttamaan. Anna itsellesi mahdollisuus toipumiseen, koska se on kyllä mahdollista. Vaatii töitä, sitä en kiellä, mutta se on mahdollista :)
Sä olet jo tehnyt todella loistavia asioita toipumisesi eteen enkä tippaakaan epäile ettetkö pystyisi toipumaan, koska sä ihan varmasti pystyt siihen!
Tsemppiä sulle, ja laita ihmeessä viestiä jos siltä tuntuu :)
-H
Hei ja kiitos ihanan kannustavasta vastauksesta. Olet oikeassa että koska olen sairastanut niin pitkään niin monet syömishäiriöön liittyvät ajatukset ja teot ovat niin vahvasti alitajunnassa. Kyllä on hyvä välillä kyseenalaistaa niitä ja miettiä että onko tämä minulle oikeasti hyväksi ja haluanko tätä. Onneksi sitä osaa jo kyseenalaistaa kaiken maailman dieettikikkailut ja ultraurheilut.
VastaaPoistaJa vielä haluaisin sanoa että ihanaa kun on tällaiset sivut. Tietää että ei ole yksin ja voi jakaa kokemuksia toisten kanssa.
Hei. Kiitos ihanista ja kannustavista kommenteista. Olet kyllä oikeassa, että monet käyttäytymis- ja ajattelumaalit ovat niin iskostuneet takaraivoon näiden vuosien aikana. Olen alkanut pikku hiljaa kyseenalaistamaan niitä, ja ajatellut haluanko oikeasti esim. lähteä liikkumaan tai miksi kietäytyisin syömästä vatsaani täyteen.
VastaaPoistaUsein tuntuu, että sairaudesta on ottanut niskalenkin kun taas seuraavana päivänä tilanne tuntuu ihan toiselta. Tämäkin varmaan kuuluu sairauden kulkuun.
Olen yrittänyt päästää irti jatkuvasta laihduttamisen ajattelusta. Jos se ajatus tulee mieleeni, olen ajatellut, että siitä ei ole koskaan seurannut itselleni mitään hyvää. Elämäni on mennyt ihan sekaisin kaikesta kalorinlaskennasta ja yltiöpäisestä liikunnasta. Yritän ja haluan hyväksyä itseni tällaisena kuin olen. Ehkä se ikäkin tuo viisuatta:))
On ihan mahtavaa, että tämä sivusto on olemassa, jossa muitakin samassa tilanteessa olevia ihmisiä. On huojentavaa jakaa kokemuksia muiden kanssa ja ottaa niistä myös opiksi. ::))
Näitä vastauksia tuli kaksi peräkkäin kun luulin ettei ensimmäinen viesti lähtenytkään. Pahoitteluni siitä.
VastaaPoistaKuinka kauan keho pitää tätä overshotannut painoa ennen kuin.se lähtee laskuun biologiseen painoon? Siis suunnilleen, varmaan se vaihtelee hiukan.
VastaaPoistaMä en osaa sanoa tuohon mitään tarkkaa vastausta, koska sen tietää sun kroppa.
PoistaJotta se ylimääräinen paino (joka on vain muutamia kiloja) lähtisi laskuun, täytyy sun kropan olla täysin pois nälkiintymistilasta ja sun toipumisen pitää olla hyvällä mallilla. Tämä on yksilöllistä ja sä voit siihen itse vaikuttaa.
Minnesota Starvation Experimentissä kerrotaan, että overshoottauksen kokeneiden koehenkilöiden ylimääräinen paino lähti laskuun muutamien kuukausien kuluttua parantumisesta. En todella usko tämän tarkoittavan parantumisen aloittamisesta vaan nimenomaan parantumisesta. Se voi tarkoittaa vuosi parantumisen aloittamisen jälkeen, vähän vähemmän tai paljon enemmän. Se on tosi yksilöllistä.