Tiedoitus

Hei kaikille, blogin kommentteihin vastaaminen jää toistaiseksi tauolle. Tämä johtuu siitä että meillä molemmilla Vuokolla ja Heidillä on nyt omassa elämässä kuormittava ajanjakso jonka vuoksi joudumme pitämään taukoa. Toivottavasti löydät blogin postauksista vastauksia kysymyksiisi :).

Toivun syömishäiriöstä mutta entä ne muut mielenterveyteni haasteet?

Elämä ei ole mustavalkoista. On mahdollista ja jopa todennäköistä että syömishäiriön lisäksi kärsit muista mielenterveyden ongelmista. Syömishäiriöhän itsessään on ahdistuneisuushäiriö jossa ruoka havaitaan virheellisesti uhkana ja sitä kautta sinulla laukeaa pelkoreaktio ruokaa kohtaan. Ahdistus ja masennus syömishäiriön oheistuotteina ovat todennäköisiä, ainakin pitkään sairastaessasi. Voi olla että sinulla on lisäksi esimerkiksi traumaperäinen stressihäiriö, pakko-oireinen häiriö, jokin persoonallisuushäiriö, skitsoaffektiivinen häiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Toivut syömishäiriöstä mutta entäpä ne muut sairaudet?

Ensinnäkin, pelkkä painon ja ravitsemustilan korjaantuminen ei automaattisesti vie sinua remissioon eli oireettomaan tilaan. Toipuessasi sinun olisi tärkeää työstää ahdistustasi ja tiedostamalla muokata itseesi ja syömiseen liittyviä vääristyneitä mielensisäisiä malleja. Se että huolehdit riittävästä ravinnon saannista edesauttaa aivojasi työskentelemään syömishäiriöön liittyvien ajatusmallien kanssa. Aliravittuna sinulla ei yksinkertaisesti ole resursseja hoitaa ja tervehdyttää psyykkistä puoltasi. Hyvien aikeiden on jalkauduttava käytäntöön, eli sinun on syötävä itsesi kohti parempaa mielenterveyttä. Se että tavoitat oman biologisen painosi ja kehosi toiminnot normalisoituvat antaa paljon aliravitsemustilaa paremmat edellytykset hoitaa myös muita ongelmiasi. Aliravittuna aivot toimivat epäjohdonmukaisesti ja tiettyjä ajatusratoja pitkin joten tervehtyessäsi sinun tulee luoda sairaiden tilalle uusia, terveyttä tukevia malleja. Tästä esimerkkinä vaikka ajatus, että "jos syön kunnolla päivällä en saa syödä enää illalla". Tämän tilalle terveyttäsi tukeva ajatus voisi olla että "vaikka syön päivällä hyvin on tärkeää syödä hyvin myös illalla sillä kehoni tarvitsee runsaasti ja tasaisin väliajoin energiaa. Voidakseni hyvin en saa koskaan enää rajoittaa ravinnonsaantiani".

Et ole epäonnistunut toipumisessa vaikka syömishäiriöstä toivuttuasi muut sairaudet olisivat niskan päällä. Ja se ei tarkoita etteikö sinulla olisi toivoa saavuttaa hyvää vointia. Esimerkiksi masennusta on paljon paremmat mahdollisuudet hoitaa voidessasi fyysisesti hyvin verrattuna aliravitsemustilaan. Ahdistukseen sinun olisi tärkeää löytää muita hallintakeinoja syömishäiriökäyttäymisen tilalle. Toivottavasti sinulla on kanssakulkijana ammatti-ihminen joka seuraa vointiasi ja toipumistasi ja jolle voit kertoa tunnoistasi. Jos sellaista ei vielä ole, kannattaa hoidon piiriin hakeutua sillä yksin sinun ei tarvitse kaikesta selvitä.

Ennen kun olet saavuttanut toipumisessasi tasaisen vaiheen ja painosi on normalisoitunut on vaikea tietää mitkä muut haasteesi korjaantuvat itsestään ja mitkä vaativat omaa hoitoansa. Esimerkiksi skitsoaffektiivinen häiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö, persoonallisuushäiriöt ja traumaperäinen stressihäiriö vaativat todennäköisesti omaa hoitoaan, terapia ja lääkitykset mukaanlukien. Esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö omaa biologisen alttiuden sairastua ja sen hoitoon kuuluu mielialaa tasaava lääkitys perustavanlaatuisesti. Lääkitys saattaa tehota hyvin tai sitten ei mutta sen lisäksi erilainen psykologinen tuki on sairauden kanssa eläessä tärkeää. Esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö on elinikäinen sairaus, alttius uuteen sairausjaksoon ei koskaan katoa. Silti hoidossa voidaan saavuttaa remissio, aivan kuin syömishäiriössäkin. Persoonallisuushäiriöistä esimerkiksi epävakaan persoonallisuden ennuste on nykytiedon valossa melko hyvä sillä kymmenen vuoden kuluttua vain pieni osa potilaista täyttää diagnoosin kriteerit. Potilaiden toimintakyky tosin paranee hitaammin kuin he toipuvat oireista (Käypä Hoito). Lisäksi persoonallisuushäiriötä voidaan hoitaa erilaisilla terapioilla (mm. eri kognitiivisten käyttäytymisterapioiden suuntauksilla), esimerkiksi tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden hoidossa dialektiivisellä käyttäytymisterapialla (DKT) on erittäin hyvät hoitotulokset. Moni varmasti kavahtaa persoonallisuushäiriöitä ja pelkää tulevansa leimatuksi loppuiäkseen mutta hyvä uutinen on se, että siitäkin voi toipua.

Haluamme tällä postauksella ennen kaikkea antaa toivoa ja toisaalta ymmärrystä sille, että voit joutua kamppailemaan vielä toivuttuasi syömishäiriöstä muiden ongelmien kanssa ja se on rankkaa mutta ei toivotonta. Haluamme kannustaa hakemaan apua, sinun ei tarvitse selvitä yksin. Kun hoidat syömishäiriötäsi hoidat samalla itseäsi kokonaisvaltaisesti myös muut ongelmasi huomioon ottaen. Kun syömishäiriöoireesi hellittävät pääset pureutumaan paremmalla energialla muihin haasteisiin. Älä ajattele asioita liian pitkälle, ota päivä ja hetki kerrallaan. Sinun ei tarvitse olla valmis heti. Mutta pidä tavoitteet kirkkaana mielessäsi, ne auttavat sinua vaikeampina hetkinä jatkamaan. Uskalla unelmoida. Vaikka sinulla on vaikeaa on sinulla oikeus saavuttaa haaveitasi ja elää merkityksellistä elämää.



- Vuokko ja Heidi

Toipuminen ja parisuhde

Syömishäiriöstä toipuminen tapahtuu meillä jokaisella ainutlaatuisessa ympäristössä ja elämäntilanteessa. Emme voi eristää itseämme kokonaan ihmissuhteista ja velvoitteista toipumisen ajaksi vaan toiset ihmiset vaikuttavat meihin tavalla tai toisella. Saattaa olla että olemme aloittaneet ihmissuhteen sairaana ja nyt toipumisvaiheessa käymme läpi suuria myllerryksiä monella eri elämän osa-alueella. Voi olla että olemme kertoneet läheisille ihmisille tilanteesta, voi olla että olemme pitäneet asian omana tietonamme. Seurustelukumppanimme saattaa tietää sairaudestamme tai voi olla että hän ei ole tietoinen asiasta. Fyysiset konkreettiset muutokset kehossamme näkyvät jollain tasolla ulospäin ja saattavat herättää kysymyksiä, mitä tapahtuu? Läheisemme saattavat olla todella helpottuneita huomatessaan fyysisen toipumisen ja sinun kannattaakin tarkkaan miettiä millainen suhtautuminen auttaisi sinua ja kertoa se lähimmillesi. Avoimuuden etu on luottamuksen ja ymmärryksen syveneminen, asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä ja saat todennäköisesti tukea prosessiisi, sellaista mitä et voi saada jos kumppanisi tai läheisesi eivät tiedä missä mennään.

Jos olet toipumisessasi pitkällä ja olet aloittamassa uutta seurustelusuhdetta on sinulla kaksi vaihtoehtoa, joko kertoa tilanteestasi pikimmiten tai olla toistaiseksi kertomatta. Ei voi sanoa kumpi vaihtoehto on parempi, se riippuu täysin sinusta ja tilanteesta. Avoimuus lisää usein avoimuutta ja sinun on mahdollista saada tukea ja ymmärrystä ja syventää suhdettanne ja keskinäistä luottamusta. Toisaalta jos päädyt olemaan kertomatta jää toipuminen kokonaan sinulle, sinun projektiksesi ja toinen ei välttämättä osaa omassa toiminnassaan ja puheissaan ottaa huomioon tilannettasi koska ei tiedä missä mennään. Itse olen ollut kyseisessä valintatilanteessa parhaillani ja vähän aikaa sitten päätin kertoa miesystävälleni että aikoinaan sairastuin anoreksiaan. Hän otti asian todella luontevasti eikä vaikuttanut hätkähtävän yhtään. Olen toipumisessani jo hyvin pitkällä ja fyysisesti kunnossa. Ajatuksen tasolla joudun tekemään vielä paljon töitä mutta se ei vaikuta useinkaan toimintaani. Olen huomannut että kun olen pois omasta kotiympäristöstäni on minun ollut helppo olla joustava, mennä toisten rytmin mukaan ja syödä erilaisia ruokia spontaanisti. Vähän aikaa sitten syötiin päivälliseksi spaghetti bolognaisea ja mutakakkua ja myöhemmin sipsejä ja jätskiä. Ja hyvin meni, minulle annosteltiin ruoat ja söin lautaset tyhjiksi vailla ongelmia. Omassa tilanteessani olen ajatellut että minulle on toistaiseksi ollut parempi ettei kumppanini tiedä koska olen kokenut että näin hän suhtautuu minuun ikään kuin puhtaalta pöydältä. Koska olen jo fyysisesti terve ei minua ole tarpeen vahtia tai painostaa syömään, ruokailut menevät omalla painollaan. Kuitenkin toipumiseni on vielä kesken ja kun kerroin tilanteesta saatoin samalla varmistaa ymmärryksen ja sen että minuun suhtaudutaan myötätuntoisesti. Toisaalta jos toinen ei ymmärtäisi tai kykenisi olemaan tukena ei hän olisi sopiva ihminen kulkemaaan rinnalla.

Jos kumppanilla ei ole tietoa syömishäiriöistä ja toipumisesta ja haluat kertoa omasta tilanteestasi voit ehdottaa hänen myös lukevan tätä blogia. Tiedon lisääminen on hyvin tärkeää olettamusten ja väärinymmärrysten minimoimiseksi. Erilaiset toipumiseen liittyvät vaivatkin tulevat ymmärretyksi kun toinen tietää missä mennään. Jos olet hoidon piirissä voi joskus olla hyväksi että kumppanisi osallistuu hoitotapaamisiin, siinä tapauksessa että se sinusta tuntuu hyvältä. Tilanne voi olla myös puolisollesi kuormittava ja voi olla hyväksi että hänelläkin on mahdollisuus kertoa ajatuksistaan. 

Kaikki on viime kädessä kiinni sinun valinnastasi, kertoako, ja jos niin milloin. Voit vaikka kirjoittaa ylös plussat ja miinukset kummastakin vaihtoehdosta päätöksesi tueksi. Parhaimmillaan asiasta kertominen syventää suhdettanne ja keskinäistä luottamusta ja sinun on mahdollista pyytää toiselta tukea haastavissa tilanteissa. Et jää niin yksin asian kanssa. Toisaalta on tärkeää että kuuntelet itseäsi ja kerrot vasta kun olet valmis puhumaan asiasta. Valinta on sinun, ei ole oikeaa tai väärää tapaa tai ratkaisua, tilanteet ja asiat ovat aina moniuloitteisia. Mutta jos olet vasta ryhtymässä toipumisprosessiin, olisi varmaankin etusi mukaista että kumppanisi tietää mitä tapahtuu. Jos asia on jo hallinnassasi ja kuuluu ennemminkin menneisyyteesi tee valinta sen mukaan mikä sinusta parhaalta tuntuu. Muista että sinulla ei ole mitään hävettävää sairauden suhteen, olet vahva ja urhea ja sinulla on oikeus menneisyyteesi.

- Vuokko