Tämä on kysymys, joka on esiintynyt useassa kommentissa. Kun pieni mielenkiinto parantumista kohtaan on herännyt, vähän tekisi mieli kokeilla, mutta pelottaa. Ahdistaa. Hirvittää.
Mistä rohkeus parantumiseen?
Ensinnäkin haluan rikkoa sen myytin, että pelko on aina pahasta. Se ei ole!
Tunteet ovat meillä syystä. Ne ovat selviytymisen kannalta elintärkeitä, sillä teemme tulkintoja salamannopeasti tunteiden pohjalta kun taas järkeilyn kautta samaan tulokseen pääseminen voi viedä pitkään ja epäonnistua ihan täysin.
Pelko kertoo siitä, että edessä on jotakin uhkaavaa. Jos olet pimeään aikaan metsässä ja eteen tulee karhunpoikanen, niin tiedät heti olla menemättä sen luokse. Aivosi tekevät tulkintoja tilanteesta ja varoittavat sinua, neuvovat sinua mitä tehdä. Fair enough!
Mutta joskus (tai harvinaisen usein) pelko on epäadekvaatti tunne, eli se ei ole asiaan kuuluva tunne, ja silloin joudumme käyttämään rationaalista puoltamme siihen, että pystymme tekemään oikean valinnan käyttäytymisen suhteen.
Parantumisen pelko ei siis ole ihmisen näkökulmasta adekvaatti, mutta syömishäiriön näkökulmasta se on. Syömishäiriön tavoite on tappaa sinut hitaasti, joten parantumisen pelko on sille adekvaatti tunne! Sairaus on luonut aivoihisi ihan uusia yhteyksia, joiden tuloksina sinulla on pelkoruokia, pelkotilanteita, ajatusvääristymiä... toisin sanoen suurin osa ajatusmaailmastasi on heittänyt härän pyllyä. Tämä on syömishäiriön tekosia, ja nämä sairaat käyttäytymis- ja ajatusmallit ovat syntyneet toiston kautta ja välttämällä niitä entisiä terveitä asioita.
Eli parantuminen ei pelota sinua, vaan se pelottaa sairauttasi.
Miten tämä pelko, parantumisen pelko, rohkeuden puute on jotenkin hyvästä?
Juuri siksi, että se pelottaa syömishäiriötäsi. Sairaus yrittää väittää sinulle vastaan. Se tekee sinut ahdistuneeksi ja pelokkaaksi, koska se ei ole vielä päässyt tavoitteeseensa: sinun kuolemaasi. Tiedän, tämä voi tuntua joistakin todella karulta tekstiltä, mutta tämä on totuus.
Kun tunnistat sen pelon, se on täsmälleen oikea aika hypätä. Mennä ulos omalta mukavuusalueelta ja sietää epämukavaa oloa. Saada pätevyyskokemusta siitä, että vaikka kuinka tunne pelottaa niin silti minä selvisin.
Viivyttelemällä et tule yhtään sen valmiimmaksi. Uskon, että moni tunnistaa itsessään sen ajatusmallin, että huomenna minä teen sen, viikon päästä, kuukauden päästä, viiden kilon päästä voin alkaa parantua.
Mutta tämä on kaikki valhetta: sitä valmista hetkeä ei tule vastaan, vaan se hetki on nyt.
Muistan itse miten viime syksynä elin tuota sitten kun -vaihetta.
Sitten kun olen saanut kaksi kiloa pudotettua lisää, sitten voin alkaa parantua.
Sitten kun on viikko mennyt, sitten voin alkaa parantua.
Sitten kun kuukausi on lopuillaan, sitten voin alkaa parantua.
Siinä meni viikot, kuukaudet ja kilot, mutta sitä valmista hetkeä ei tullut. Vielä silloinkaan, kun tein sen hypyn ja sitouduin noudattamaan MinnieMaudia, en silloinkaan ollut valmis.
Koskaan ei ole valmis parantumiseen eikä tarvitse ollakaan. Mutta pitää olla jonkinlainen halu, se riittää.
Parantuminen pelottaa, koska se on yksi iso kokonaisuus täynnä pirun pelottavia asioita: ruoka, pelkoruoat, painon normalisointi ja muuttuva keho, muiden mahdolliset kommentit, tunteet, sosiaaliset tilanteet, mahdollisesti epävarma tulevaisuus. Mitäs sitten? Mitäs sitten kun paino on normaali, putoanko tyhjän päälle?
Et. Et putoa vaan saat elämääsi asioita, jotka pikkuhiljaa täyttävät sairauden jättämää tyhjyyttä. Välillä niitä asioita joutuu penkomalla etsimään, mutta se kannattaa. Itselläni tällaisia asioita ovat muun muassa vertaistukityö ja kokemusasiantuntijan koulutus, mahdollinen uran vaihto ja yliopisto-opinnot, matkustelu, ihmissuhteet, halu kehittyä tanssissa ja olla Dooralle parempi mamma. Olen puolet elämästäni hukannut syömishäiriöön, ja haluan pikkuhiljaa kokeilla jotain muuta. En halua olla tunnettu "sinä anorektikkona", vaan "sinä tyyppinä, joka iski anoreksialle luut kurkkuun". Kyllä minua tulevaisuus pelottaa mutta silloin pitää selvittää faktoja. Kirjoittaa paperille ylös ne pelottavat asiat ja selvittää niihin vastauksia. Tästä voin esimerkiksi sanoa taloudellisen turvallisuuden/turvattomuuden: en ole vielä työkykyinen, joten mitä vaikka ensi vuonna tapahtuu? Mutta nämä asiat selvitetään, ja taas on vähän enemmän varmuutta tulevaisuudesta ja vähän vähemmän tilaa sairaudelle.
Eli ei kannata ajatella koko kokonaisuutta vaan mennä päivä kerrallaan, yksi asia kerrallaan. Jos miettii, että huomenna pitäisi pystyä syömään se 3000 kcal ja vaan levätä, niin varmasti iskee paniikki. Sen sijaan kannattaa keskittyä ruoan lisäämiseen, koska se on pienempi pala purtavaksi ja näin helpompi. Kun keskityt siihen, että huomenna lisäät 300 kcal ja pidät sen muutaman päivän ajan, niin siinä ajassa ehdit jo tottua ajatukseen eikä iske hirmuinen paniikki.
Lisäksi nälkiintymisen oireet on validoitava, sillä aliravittuna ihminen ei pysty täysin järkevään toimintaan ja monella nälkiintymisen oireet voivat yrittää nousta esteeksi parantua. Mutta esimerkiksi painon normalisoinnin pelko poistuu vain normalisoimalla paino.
Loppupeleissä tämä on puhtaasti sinun omissa käsissäsi.
Kukaan ei voi sinua parantaa, avaimet siihen on sinulla itselläsi. Rohkeus parantumiseen on sinussa itsessäsi. Sinä pystyt parantamaan itsesi.
Mieti, onko tämä sellaista elämää, jota haluat elää vielä kuukauden päästä, kolmen kuukauden päästä, vuoden päästä? Mieti omia unelmiasi ja tavoitteitasi. Mieti asioita, joita tykkäät tehdä, joita haluaisit tehdä.
Sinä voit tehdä unelmasi toteen, mutta syömishäiriö ei sitä salli. Voit lykätä päätöksen tekoa aina uudelleen ja uudelleen, juosta karkuun ja välttää tätä pistettä, mutta tulet kohtaamaan sen aina uudelleen ja uudelleen. Et voi edistyä skippaamalla jotain kohtaa.
Pahimmalta tuntuu se alku. Kun päätöksen on tehnyt, olo helpottuu. Tee päätös uudelleen ja uudelleen, joka päivä.Älä anna enää syömishäiriölle suurempaa valtaa.
Se on sinulta vienyt jo paljon ja nyt on sinun aikasi loistaa.
Lisätietoa pelosta ja pelkojen kohtaamisesta täällä.
Lisää aiheesta motivaatio vs päättäväisyys löytyy täältä.
Nälkiintymisen oireista löytyy lisätietoa täältä.
Tää on niin hyvä kysymys ja pohdinnan aihe.
VastaaPoistaRohkeus parantua!
Sepä se. Haluaa olla terve ja normaalin kokoinen, eikä mikään luuviulu. Mutta sitten toisaalla mieli tekee tepposet ja parantumista ikään kuin jarruttelee tahallisesti..välillä syöden runsaasti ja elämästä nautiskellen. Ja sitten taas välillä himmailee vaikkakin söis mutta saattaapi lisätä kulutustaan liikkumalla ylenpalttisesti.
Kyllä sh-potilaan kroppa on todella kovilla.
Samanlaista sahaamista pitää kun erilaiset kuureilijat konsanaan. Paitsi että shlaisten tulis kyllä ehottomasti tehä töitä sen eteen, että niin mieli kun kroppa sais energiaa.
Vaurioiden korjaaminen on piiiiitkä prosessi ja se ei todellakaan tapahdu sormia napsauttamalla. Itsekin kohta toistakymmentä vuotta erilaisten syömishäiriöitten kanssa olleena voi todeta, että MEISTÄ MONI TUNNISTAA kyllä, että on jokinlainen ongelma, mutta ei jostain syystä ehkä halua TUNNUSTAA!
Ja sit oikeesti alkaa tosissaan tekemään töitä sen eteen, että ei olis ongelmaa. Pelko siitä, että mitä sitten, kun ei olekaan sh:ta. Saako, voiko, pitääkö, miten ja millä tavalla sitten syö ja liikkuu, ajattelee ja tuntee. Pelkääkö sitä suotta ja jotain sellaista, mitä vaan kuvittelee, mutta oikeesti kaikki olis paremmin, jos pääsis SH:n kahleista irti.
"Sh:lle ei pitäs antaa pikkusormee, koska se vie helposti koko käden" ja sit ollaan pulassa.
Tsemppiä kaikille syömisen kanssa. Tehdään rohkea askel kohti parantumista ja nautitaan syömisestä ja hyvästä ruuasta. Eikä mietitä liikaa mitä sitten...annetaan mennä vaan ja otetaan haasteita vastaan!
Tähän sun kommenttiin liittyen tein itse tänään sellaisen pienen tajuamisen, että miksi olen välillä aivan mustasukkainen syömishäiriöstä. Mulle on aina sanottu, että kyseessä on niin vaikea sairaus, kun sitä ei voi kukaan ymmärtää. Olen sen ottanut onkeeni ja yhtäkkiä jos joku ymmärtää mitä mä tarkoitan, niin mulle iskee mustasukkaisuus: tämä sairaus on mun eikä sun!
PoistaIhmisen yksi perustarpeista on tulla nähdyksi, tulla huomatuksi, koska näin me vahvistetaan oma olemassaolomme. Että meidän tarpeet tulee huomatuksi ja tyydytetyiksi. Jos meitä ei huomata, meidän tarpeista ei tiedä kukaan mitään ja me kuollaan.
Tämä on itselläni ehkä yksi sellainen, jonka kanssa joutuu vääntämään pitkään ja ensinnäkin muuttamaan oma suhtautuminen siihen. Olen häpeillyt sitä ihan älyttömästi enkä ole kehdannut sanoa sitä ääneen kuin vasta kahdesti, jolloin se tietenkin vaan kasvaa ja kasvaa ja voi estää mun toipumisprosessin etenemistä.
Tämä siis siihen, että mitä on sh:n jälkeen?
Elämä. On pakko alkaa validoida omia tunteitaan ja tarpeitaan, sillä jos kukaan muu ei niin tee, niin kukas sua sitten validoi? Eli ottaa todesta se mitä sä tunnet ja ajattelet.
Mä en usko, että se pelko on turhaa, sillä kyllähän se sh:n jälkeinen elämä edustaa suurta joukkoa epävarmuuksia. Mutta sekin pitää tiedostaa, että ei syömishäiriön ja sen jälkeisen elämän välillä ole mitään kuilua, vaan siinä on kehittyminen. Kaikki muistot ovat sun aivoissa tallella, kaikki entiset yhteyden, kaikki sun kokemukset ovat siellä edelleen. Mutta sä kehityt, sä muutut, sä vahvistut.
Jokainen voi parantua. Jokaisessa on voimaa siihen. Mutta jokainen ei vaan halua syystä tai toisesta. Ehkä pelätään just sitä elämää ilman sh:ta, pelätään mitä elämällä on enää annettavaa. Ei uskota, että ansaitsee mitään parempaa, että on liian huono, arvoton.
Jokainen on paremman elämän arvoinen, se on ihan selvä juttu. Mutta jos ei ole halua työskennellä, nähdä vaivaa muutoksen eteen, niin silloin siihen on tosi vaikeaa yrittää kukaan puuttua. Mun henkilökohtainen mielipide on se, että kroonisen sh-potilaan ylläpitohoito itsessään on niin suoraan sanoen paskaa, että ennemmin mä taistelen sen tuntemattoman eteen kuin tyydyn ihmisarvottomaan elämään.
Tästä tuli taas pieni romaani.. :D Mutta nämä teidän kommentit saa aina niin ajattelemaan :)
Kyllä näin on, sh:sta voi toipua ja parantua, mikäli sh-potilas itse haluaa ja tekee töitä sen eteen. Sillä ei siihen kukaan muu voi oikeasti pakottaa eikä tehdä toisen puolesta. Itse meidän on aukaistava suu ja syötävä ja saatava paino nousemaan. Lisäksi omien tunteiden ja mielen kanssa on tehtävä töitä, että niihin saa tasapainon ja on voimia nujertaa sh. Ja voi ajatella ja pyöritellä päässään muutakin, kun ruoka-asioita. Nälkiintynyt kun ei muuta mieti....
VastaaPoistaHeidi, toi on mahtavaa, kun alkaa "runosuoni kukkia" ja tekstiä tulee...
kiitos huippuhyvistä kommenteista!
Rohkeus parantua = rohkeus alkaa syödä kaikkea välittämättä miten muut syö ja elää.
VastaaPoistaPitäs oppia elämään omaa elämää ei toisten. Toteuttaa itseään ja kuunnella itseään. Lopettaa vertailu ja olla tyytyväinen pieniinkin asioihin.
Ja varmasti sitä halua parantua on, mutta tänä päivänä se on aina vaan hankalampaa, kun media tuuttaa näitä kaikenmaailman ravintosuosituksia, dieettivinkkejä ym. hömppää. Ja sit jotkut ottaa ne niin kirjaimellisesti ja hourahtaa noudattamaan niitä. Ja eihän ne kaikille sovi alkuunkaan.
Mä ainakin tarvitsen rohkeutta olla oma itseni, hyväksyä itseni omana itsenään ja kohdata pelkoni. Lisäksi mun parantumisen tiellä on jatkuva vertailu miten toiset syö. Vaikka ei pitäis.
Eli siis toi on kyllä hyvin sanottu, että tunnistaa, mutta ei välttämättä tunnusta!
Mielen ja ajattelun eli pään kanssa on tehtävä ihan älyttömästi töitä. Sillä tää sairaushan on muutakin kun painolukemat /kuten Heidi kirjoitit.
Sitkee ja tahmee sairaus. Välillä taustalla ja välillä niin päällä, että huh,huh.
Voisin lisätä tuohon vielä sen, että rohkeus parantua = elää omaa elämää välittämättä ympäristön asettamista paineista, kuten tuossa kommentissa viittasitkin.
PoistaYmpäristön paineilla on ihan järkyttävän suuri rooli ja kuinkahan monelle ne oikein tuleekaan esteeksi? Itse tunnistan sen, että en voi tehdä sitä ja tätä ja tuota, koska tähän ikään mennessä mun olisi pitänyt jo tehdä kaikki.
Mutta miksi meidän pitäisi ellä jonkin ikiaikaisen käsityksen mukaan? Me eletään kuitenkin 2010-luvulla, ei millään pakkoavioliittojen aikakaudella.
Kirjoitit vielä noista median kirjoituksista, ja tiedätkö just eilen mietin sitä miten media on vääntänyt ihan vinkuralle tämän body positive -suuntauksen ja se on oikeastaan irroitettu kokonaan oikeasta omasta kontekstistaan.
Oikea, alkuperäinen bopo:n tarkoitus on se, että ensinnäkin hyväksytään oma itsemme ja muut karvoineen päivineen, ei sorreta ketään ja pidetään kaikkia kehoja kauniina. Media taas tämän esittää niin, että on tosi body positivea se, kun insta-fame shitness-kilpailija julkaisee epäimartelevan kuvan näyttääkseen ne omat tummy rollsit ja arm cellulitet.
Ei tämä ole body positivea, ei todellakaan! Toki siinä mielessä, että yritetään normalisoida nämä asiat, mutta seuraavan kerran kun törmäät ko artikkeliin niin katsopa mitä on sen ympärillä. Laihdutuslääkemainoksia, proteiinipatukkamainoksia, x-ruoan vaarallisuudesta kertovia artikkeleita, dieettiartikkeleita, selluliitin poistosta kertovia artikkeleita. Eli täyttä tekopyhyyttä!!
Ei mikään ihme, että ihmisillä menee sekaisin puurot ja vellit: luullaan, että vähissä vaatteissa kulkeva ja omat selluliittinsa näyttävä on tosi body positive, vaikka nämä asiat eivät korreloi.
Toinen on se, että tosiaan vähissä vaatteissa oleminen = bopo. Ei. Ei todellakaan. Paljaan ihon näkymisen määrä ei tarkoita sitä, että tyyppi on ihan täysi bopo aktivisti.
Ei siis yhtään ihme miksi sairauteen jääminen houkuttaa niin monesta syystä, eikä media ole siellä häntäpäässä. Mutta koska me ei siihen voida just tänä päivänä radikaalisti vaikuttaa, niin se radikaali vaikutus täytyy suuntautua meidän omaan mieleemme. Meillä on valta päättää miten suhtautua median tekopyhyyteen ja triggeröivyyteen. Joten käytetään sitä.
Eipä taida olla Runebergin päivä, mutta runosuoni sen kun kukkii ;D
Annan tukeni Heidi sulle kaikesta sydämestä. Mahtava kommentti kuten täällä blogissa kaikki aiheet ja niiden antama info ym.
VastaaPoistaJa samoin voin sanoa monen monen sh-ihmisen kirjoittamista kommenteista täällä. Mahtavia huomioita, havaintoja, pohdintoja, ahaa-elämyksiä ym.
Mä oon nimittäin kans just niin sitä mieltä, että ihminen voi ja saa syödä kaikenmaailman herkkuja ym. JOKA IKINEN PÄIVÄ, niin sanotusti edellisen anonyymin mielestä ehkä epäterveelliseksi luokiteltuja ruokia (makkarat, makeapalat, hampparit, pizzat ym.)
Se kun nyt vaan on niin, että ne ei aiheuta yhtään sen pahempaa kun ns. yli terveellinen ruoka. Me tarvitaan rasvaa, hiilareita, proteiineja sopivassa suhteessa.
Ja mikään sapuska ei ole mitenkään vaarallista tai toistaan huonompi. EI meillä kuule anonyymi myytäs mitään, mikä on meidän kropalle vaarallista tai kiellettyä.
Meidän aivot, kroppa, sisäelimet, mieli ja tunteet tarvii erilaista ravintoa. Ja mielihalujaan todellakin voi seurata ja elää sen mukaan.
Haluan kompata täällä niitä muitakin kirjoittajia, jotka on painottaneet just sitä, että me ollaan erilaisia ja meillä on erilainen aineenvaihdunta, erilainen energiankulutus, erilaiset mielihalut ja -teot ym.ym. joten sen mukaan sitä ravintoa kuluu ja menee.
JA kaikki on SALLITTUA.
Mä esim. vedän joka päivä makeeta esim. suklaata, pullaa tai piirakkaa, ym. mitä nyt milloinkin. Ja olen huippukunnossa (mitä nyt siis liian laiha, ollu aina ja sit viel oli anoreksia) Veriarvot ollu aina huippuhyviä ym.
Sit kuten täälläkin joku kirjoitti isovanhemmistaan tai muista tutuista, että ovat vuosikaudet syöneet esim. läskisoosia ruuaksi, munkkeja, kakkuja, pullia kahveepalaksi ym. ja hyvin voivat.
Mulla kans monia monia tuttuja jotka syövät makeita paloja päivittäin, käyvät hamppareilla, tilaavat pizzaa ym.ym.ym. eikä oo mitään ongelmia. Päinvastoin elämä hymyilee ja ollaan tyytyväisiä että saa nauttia elämän iloista, eikä niuhottaa esim. liikaa ruuan kans.
Se ei ole niin yksoikosta mennä väittämään, että pitäs syödä jotenkin (yli)terveellisesti. Hallaa siinäkin voi tehdä itselleen. Ja aikalailla kurjuuden maksimointia, jos vaan puputtaa jotain "kanin ruokaa", eikä yhtään salli itselleen rasvasta ja hiilariruokia.
Ja sanotaan mitä sanotaan sokeristakin, niin sen puolesta puhujia on niin paljon ja tutkimuksiakin tehty, että ei se sokerikaan mikään niin paha asia ole, mitä nyt jotkut yrittävät väittää. Kyllä me nyt vaan sokeriakin tarvitaan siinä missä suolaakin.
Mutta jokaisen oma valinta tietty, mitä suuhunsa laittaa. Mutta kyllä elämästä pitää nauttia eikä liikaa tuijottaa naisten lehden hömpötyksiä!
Niin totta joka sana!
PoistaMikä ehkä vielä pahempi juttu seuraa ruokien jaottelusta hyviin ja pahoihin on sen psyykkinen seuraus. Jää hirvittävästi rajoitteita, hirvittävästi pelkoja, hirvittävästi ruokia ja tilaisuuksia, joita ei voi kokeilla. Ei tällä tavalla voi elää täysipainoista elämää, ei tällä tavalla voi parantua täysin mikäli ruoat on jaoteltu laadukkaisiin ja huonoihin.
Toit niin hyvin esille tuon ruoan vaikutuksen mielialaan, sillä se ei ole mitään plaseboa. Hiilihydraatit vaikuttaa positiivisesti aivokemiaan lisäten muun muassa serotoniinin tuotantoa. Hiilihydraatit sisältävät tryptofaania, josta elimistö valmistaa serotoniinia, ja taas omega-3:t vaikuttaa positiivisesti aivojen serotoniinireseptoreihin.
Eli rasvat ja hiilarit, niillä on niin älyttömän suuri merkitys! Hiilareita parjataan ihan turhaan, sillä ensinnäkin ne lisää nälkähormonin leptiinin tuotantoa ja kiihdyttävät aineenvaihduntaa tehden näin ihmisestä virkeämmän ja aktiivisemman, nälältään pienemmän ja paino pysyy stabiilina. Tähän kun vielä yhdistetään tuo serotoniinin tuotanto ja se fakta, että me ihmiset toimitaan hiilihydraateilla.
Kyllä, on jokaisen ikioma asia mitä sinne suuhunsa laittaa mutta sen elämänsä voi myös syödä makeaksi ;)
Anonyymille, ei kuule pelkkä herkkujen syöminen mitenkään ole pelkästään syynä kohonneisiin kolesteroliarvohin. höpö höpö.
VastaaPoistaToiset mättää vaikka kuin herkkuja, eikä ole mitään ongelmaa kolesteroliarvojen kanssa ja joku syö taas tosi tosi terveellisesti ja kolesteroliarvot paukkuu huippulukemissa.
Että kyllä ne syyt tulee ihan muualta.
Että kyllä herkkuja saa syödä, niin on mulle ravitsemusterapeuttikin sanonut! NE nyt vaan kuuluu elämään siinä missä puuro tai leipä ym.
Että jospa tästä sitten ottaskin suklaata jälkkäriks ja laittas pizzaa iltapalaks!:)
Kiitos Heidi upeasta blogista ja tärkeistä kommenteista!
Voihan hyvin, tsemppiä tsemppiä.
Ootko maistanut (muistelin, että pidät omarsuklaasta ym.) niin kaupoissa näyttää olevan Kismet-omariakin!?
:)
En olekaan vielä maistanut tuota Kismet-omaria, kiitti vinkistä! Pitääkin muistaa kokeilla sitä :)
PoistaOta vaan suklaata jälkkäriksi ihmeessä! Mä syön joka ilta just ennen nukahtamista ja hyvin kuule nukkuu ;)
Ja vielä todettava, että kyllä niitä vatsavaivoja voi tulla yhtälailla terveellisestäkin ruuasta. Tuossa kun mättää menemään parsakaali-papu-quinoa-herne-kaali-settii ja pelkkiä hedelmiä jälkkäriks / välipalaks, niin kyllä alkaa turvottaa ja vatsassa kiertää, kun omenat ym. ahistaa.
VastaaPoistaKaikkee sapuskaa monipuolisesti vaan, niin hyvä tulee :) Ja suklaata kyllä kehutaan koko ajan ja moni terveysgurukin syö päivittäin suklaata suolasen jälkeen. Ja tämän tästä tulee tutkimuksia missä milloinkin suklaata kehutaan ja ylistetään.
Terveellinen (ääh että mä vihaan näitä sanoja!) ruoka on niin kuitupitoista, että se aiheuttaa vatsanpuruja. Lisäksi nämä ruoat on yleensä varsin vähärasvaisia, jolloin suolisto ei saa tarpeeksi voiteluainetta ja suoliston liikkeet voivat olla vähän kitkaisia. Eli ei se pelkkä vesi + kuitu -kombo auta asiaa ja varsinkin sh-potilaalla se on tuskainen kombo.
PoistaJust tuossa ylemmälle anonyymille selitinkin noista hiilarien ja rasvojen merkityksestä. Mietipäs vielä suklaata, kun siinä on sekä hiilareita että rasvoja, että millainen ihana serotoniinipommi se on aivoille puhumattakaan siitä magnesiumista ynnä muusta, kuten yliherkullisesta mausta :D
Ehkä se tumma suklaa on maitoista terveellisempi mutta ainakin itse pidän tummaa liian kitkeränä omaan makuuni, joten ei kannata niissäkään jäädä liiaksi kiinni siihen terveellisyysseikkaan. Jos vaikka valkoinen on se oma suosikki, niin silloin sitä tietty :)
Just joo. Nyt muakin alkoi puistattamaan tämä anonyymin kommentti, joka kritisoi MinnieMaudia ym. Pakko purkaa omat ajatukseni.
VastaaPoistaOletko koskaan kuullut, että se on ihan sama mitä syö ja mistä päivän energiansa saa...kun sehän on pitkälti niin,että massan kasvatus/painon nousu pohjautuu siihen, että syö enemmän kun kuluttaa ja taas jos syöp vähemmän kun kuluttaa, niin pääsee laihtumaan.
Ja meillä ihmisillä energian tarve ja kulutus on niin erilaista eri iässä, erilaisissa touhuissa ym. että ei voi verrata, miten joku toinen syö tai on syöny. Joku voi vetää 3000 - 5000 kalorii, eikä tunnu missään, eikä myöskään näy. Toiselle sama kalorimäärä tuo lisämassaa ja kiloja. Ja mitä on taustalla...vaikka mitä. Toinen tarvii energiaa kun kulutus on huipussaan ja esim. harrastelee / tekee työkseen jotain ruumiillista/ liikkuu aktiivisesti/treenaa ym. ja jollekin sama kalorimäärä voi olla se, että on saatava lihasta/rasvakudosta/painoa lisää ja hän himmaakin liikuntaa ja ottaa levon kannalta.
Sit vielä on sellanen juttu, että joissakin sairauksissa, tai lääkkeiden käytöllä saattaa olla vaikutusta ruokahaluun tai painoon, veriarvoihin, (kuten mainitsemaasi kolesteroliin).
Ei kaikki oo niin mustavalkosta, mitä väität.
Mua siis alkaa aina niin ärsyttää, kun joku parjaa ja moittii eri ruokia ja nostaa esim. ns. pikaruuan tai herkut huonolle listalle. Ei se nyt niin mee. Ne ei ole mitään huonoa ruokaa, eikä nosta kolesteroliarvoja tai tee sydänsairaaks ketään tosta noin vaan. Toisilla on taipumusta saada esim. perintötekijöiden/geenien osalta jokin sairaus, vaikka söis pelkkä heinää. Ja joku toinen taas ei sairastu tai veriarvot on hyviä ym.ym. vaikka mättäis mitä.
Ja esim. tiedän, että monet monet urheilijatkin mässäilee ja nauttii herkkuja yhtälailla, kun ns. normikansalaiset. Että ei sillä ole merkitystä että koko kansalle julistetaan miten , mitä, missä, milloin pitää syödä. KUN SE on niin YKSIÖLLISTÄ miten ravinto meihin vaikuttaa.
On osattava poimia itselle parhaat jutskat ja osattava olla KRIITTINEN näiden mediahöpötysten kanssa. Ei siis liikaa kuunnella kaikenmaailman julistajia vähähiilarisesta, sokerittomasta tai viljattomasta ruokavaliosta tai suolattomuden ja lihattomuuden puolesta puhujista. Tai ei niitä ja niitä kasviksia liikaa koska tulee sitä ja tätä, tai sitä tätä rasvaa tai tota ja tota....Että kyllä menis elämä vaikeeks, jos noudattas jokaisen ihmisen elämäntapoja. :)
Ja mulle taas todellakin ravintoterapeutti on suositellu syödä kaikkea rasvasta, runsaasti hiilaripitosta ruokaa, sokeriherkkuja jne. Eikä näitä tartte vältellä senkään jälkeen, kun on saanu painon normilukemiin. Elämä on laiffii, pitää syödä että jaksaa ja elää. :) Ja ravintoterapeuttikin sanoi, että kyllä erilaiset herkut ja makeatkin vaan kuuluu meidän elämään.
Pää pystyyn Heidi, ja voimia ja haleja sulle. Nautitaan jokaisesta suupalasta ja uhmataan pelkoja. Syöminen on ihanaa ja nautinnollista.
Suklaisin ja sateisin terkuin, N
Amen to that!!
PoistaJa kiitos sinulle! :)
Jos täällä kirjoitettiin, että lääkäreissä on valtavia eroja ja antavat aivan ristiriitaisia neuvoja ja ohjeita niin kyllä on noissa Ravitsemusterapeuteissakin.
VastaaPoistaSe on varmaan niin, että jos terapeutti itse noudattaa jotain "humpuuki-diettiä", niin sitten pitää valistaa ja julistaa sen mukaan jollekin toisellekin sen mukaista ja suuntaista ruokavaliota. Se nyt ei vaan kaikilla toimi, että jättää jotain pois ruokavaliostaan.
Enemmän näissä ravintoasioissa pitäisi katsoa sitä yksilöä, ihmistä itseään, jokaisen omaa elämää. Toiselle käy toinen ja toiselle joku toinen, joten ei nämä ns. yleisetkään ravitsemussuositukset ole kaikkien autuus. Kun esim. on paljon allergisia ihmisiä tai muita jotka kärsivät jostain ruokarajoitteesta jonkun sairauden perusteella, niin eivät ne heillekään sellaisenaan käy. Niin yhtälailla voi katsoa, että jos on esim. kovin aktiivinen nuori ja hän vetelee pelkkiä hedelmiä ja kasviksia ja lopettaa vaikka lihan syönnin tai viljatuotteiden, niin voikin käydä huonosti. Kilpailtavassa lajissaan esim. alkaa tulokset laskea, eikä jaksa treenata, kun ei saa tarpeeksi energiaa. Tai tulee niitä sydänoireita, koska sydän ei saa myöskään tarpeeksi energiaa pumpatakseen verta eri puolille kehoa. Näin on käynyt joillekin, että esim. rytmihäiriöoireita on alkanut tulemaan, kun saadaan liian vähän energiaa ja treenataan hullunlailla. Rasvakudos katoaa ja lihakset surkastuu, voimat häviää, paino laskee....
Monipuolinen sapuska on kaiken a ja o ja siihen kuuluu myös herkut ja mässyt ym.
Ne ei todellakaan tee kenestäkään liian lihavaa. Siihen on sitten jo paljon muitakin syitä.
:)
Vitsit, tiedätkö olen huomannut just saman seikan ravitsemusterapeuttien kohdalla! Heiltä voi saada tosi ristiriitaista ja jopa triggeröivää neuvoa, ja ehkä pahinta on se kun ratella itsellään on jonkinlainen dieetti menossa tai näyttää syövän yliterveellisesti. Monesti osasto-olosuhteissa on huomannut sen miten rate tuo omat eväät mukaansa (jotain kasvisruokaa ja riisikakkuja), joten koetapa sitten siinä ottaa neuvot onkeen...
PoistaTyperimmän neuvon olen saanut viimeiseksi tapaamaltani ratelta. Hän neuvoi, että jos päivän aikana syö vaikka yhden suklaapatukan, jota ei ole atsiin kirjoitettu, niin silloin pitää poistaa jotakin joltakin aterialta sen patukan energiamäärän edestä. Oikeasti kuka syömishäiriöitä hoitava ravitsemusterapeutti neuvoo noin?! Uskomatonta!!
Mutta todellakin, kyllä rav.teritkin voivat antaa tosi ristiriitaisia neuvoja.
Viittasitkin noihin ravitsemussuosituksiin, niin sen olen huomannut olevan monelle ratelle eräänlainen ruokaraamattu. Katsotaan sitä ruokapyramidia, kirjoitetaan atsi sen mukaan ja määrätään grammalleen rasvan ja hiilarin määrä. Kavahdetaan sitä ajatusta, että syötäisiin vähän vapaammin. Miksi näin? Loukkaako siinä potilas jotenkin raten omaa ammatti-identiteettiä?
Silloin kun itse ekan kerran mietin MM:n aloittamista ja kysyin siitä ratelta, niin hän tyrmäsi sen ihan täysin. Ei edes yrittänyt kuunnella mitä mä sanoin, ja jopa mun hoitaja silloin myönsi mulle kahden kesken, että hän oli myös todella tyrmistynyt raten käytöksestä.
Sitä mä mietin, että minkä takia ammattilainen sitten käyttäytyy näin? Koska eihän potilas parannu ratea miellyttääkseen, vai onko se raten unelma? Ehdottomasti mä ymmärrän sen, että halutaan opettaa potilaalle sen tasapainoisen ruokailun malli, koska sillä tavalla edistetään ihmisen terveyttä ja sh-potilaalla se tasapainoinen ruokailu on täysin perseellään. Mutta mikäli ammattilaisen taholta jo tulee sitä ruoan luokittelua herkkuihin ja terveelliseen hyvään ruokaan, asetetaan rajoja niille herkuille ja määritetään mitä pitää tehdä säilyttääkseen sen balanssin, niin ei jessus, ei se ole tervettä ja tasapainoista ruokailua ja ruokasuhdetta edistävää.
Heh, tässä tuli mieleen, että kuinkahan monella ratella on itsellään tausta syömisongelminen kanssa? :D
Mutta ihan totta turiset tuosta yksilöllisyyden huomaamisesta, koska samaa pakettimallia ei voi tuputtaa kaikille. Pitäisi vähän raottaa sitä verhoa, laskea ruokapyramidia kasvojen edestä ja huomata, että siellä vastapäisellä tuolilla istuvan ihmisen silmäparin takana on oikeasti toinen ihminen. Elävä, tunteva, hengittävä ihminen, jonka yksilölliset tarpeet pitää huomioida ja validoida. Sillä tavalla päästään jo lähemmäs sitä tasapainoa, eikä siitä mallista joustaminen tarkoita sitä, että seuraavaksi ihminen kärsii sairaalloisesta ylipainosta.
Kiitos tosi paljon ajatuksia herättävästä kommentista, ai että näitä on niin mahtavaa lukea!
Hei,
VastaaPoistaMä tulin just kaupoilta ja juttelin ventovieraan mummelin kanssa(aivan ihana ja valloittava ihminen olikin...)
No oltiin siinä yhdessä paistipisteen tuotteita hypistelemässä ja mummo tokaisikin siinä, että joka päivä on kahvin kanssa jotakin hyvää, makiaa. Ja sanoi esim.käyvänsä katsomassa usein niitä alennuskoreja, joihin laitetaan edellisen päivän leivokset.
Saapi hyviä tuotteita edullisesti ja voi laittaa vaik pakkaseen, jos ostaa enemmänkin.
Nytkin osti pitkopiirakan ja toscapullia.
Ja ei ollu mummo mikään lihava, että turha se on moittia, että vain lihavat syövät.
Kaikkien tarvii syödä ja toisekseen on todettava, että pyöreänkin olomuodon omaava ihminen voi olla onnellinen, terve ja hyvinvoiva. Ei se ulkomuoto kaikkea kerro.
Monesthan tosi laihoillakin on kaikenlaista renkkaa. Että ei voi sanoa yksoikosesti mitä mikäkin aiheuttaa, tai miten kenelläkin menee.
Ollaan loppujen lopuks erilaisii, mutta totta on se, että syödä pitää ja paljon:)
Liian vähäinen ravinnon saaminen ei tue hyvinvointia ja jaksamista!
Oi, ihana mummeli ja ihana sanoma!
PoistaMonella vanhemmalla ikäihmisellä löytyy just mukavan rento ja salliva suhtautuminen ruokaan, joten heiltä voisi ottaa siinä oppia :)
Hei!
VastaaPoistaAloitin muutama päivä sitten osastolla syömään 2500-3000 kcal päivässä. Olen merkittävästi (mutten sairaalloisen) alipainoinen. Blogissanne sanotaan moneenkin otteeseen, että paranemiseen kuuluu olennaisena osana pohjaton nälkä. Minulla tätä ei ole, päinvastoin olen ihan täynnä. Tuleeko nälkä vasta myöhemmin, vai olenko edes nälkiintynyt kun nälkä ei vaivaa? Tuntuu, että syön turhaan liikaa kun ei edes ole nälkä.
Moikka Salla!
PoistaExtreme hunger tulee suurimmalle osalle mutta ei kaikille. Se on todella yksilöllinen, ja jotkut sen saavat ihan parin päivän jälkeen refeedingin aloittamisesta kun taas toisilla siihen voi mennä useampi kuukausi.
Itselläni EH:n alkamiseen meni molemmilla kerroilla about kuukausi, eli se tuskin sullekaan heti tulee.
Se riippuu siitä miten sun kroppa lähtee vastaamaan ruokaan. Äkillinen ruoan lisääminen nostaa ensinnäkin refeeding-syndrooman riskiä, mutta vaikkei sitä tulisikaan niin siltikin kropan pitää tajuta saavansa ruokaa. Tähän voi yksilöstä riippuen mennä aikaa muutamista päivistä paljon pitempään, eikä kaikki sitä edes saa. Se on niin yksilöllistä.
Nälän tunteen puuttuminen on täysin normaalia noin alussa eikä se missään nimessä tarkoita sitä, ettet ole nälkiintynyt! Sä olet nälkiintynyt, koska olet alipainoinen ja olet syömishäiriöpotilas, mutta siitä kertoo kuitenkin sun kropan tilanne. Ei tarvitse olla alipainoinen BMI:n mukaan ollakseen nälkiintynyt, halusin tämän huomauttaa.
Nälän tunteen puuttuminen johtuu monista tekijöistä, muun muassa kutistuneesta vatsalaukusta, nälkähormonien epätasapainosta, kropan säästöliekistä sekä siitä, että aivojen hypotalamuksen lähettämiä nälän viestejä on pitemmän aikaa mitätöity. Eli sen nälän herääminen vaatii aikaa ja ennen kaikkea ruokaa.
Missään nimessä sä et syö turhaan etkä liikaa! Uskon, että siltä varmasti nyt tuntuu kun ei nälkääkään ole, mutta kyllä se sieltä herää. Se vaatii kropan muiden vaurioiden normalisoimisen ja toipumisen kanssa pirunmoisen määrän ruokaa, ja tuo mitä sä nyt syöt on todella ehdoton minimi mitä sun pitää tällä hetkellä syödä.
Tsemppiä! :)
Hei, olen tämä paljon parjattu anonyymi. Pyydän vilpittömästi anteeksi, jos kuulostin jotenkin mustavalkoiselta aiemmassa kommentissani. Se ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Lähinnä minua vain ärsyttää. Olen saanut MinnieMaud-menetelmästä sellaisen kuvan (vain minun kokemukseni), ettei syömishäiriöstä muka voisi parantua ilman herkuttelua. Joo, söin herkkuja ennen syömishäiriötä, mutta en syö enää. Ja silti paranemiseni on hyvässä vauhdissa. Varmasti, jos minun tekisi mieli herkkuja, niitä sisällytettäisiin kohtuudessa määrin ruokavaliooni. Mutta voin ihan vilpittömästi sanoa, että minun ei tee mieli syödä suklaata, tms. Enkä tarkoita tällä, etten niitä uskalla syödä syömishäiriön takia. Minulla ei ole niitä kohtaan minkäänlaisia mielitekoja, vaan nimenomaan ''kaninruokaa'' kohtaan. Syön reilummasti mutta lautasmallin mukaisesti, herkkuja ei jälkiruokakiisseliä lukuunottamatta ruokavaliooni kuulu. Itselleni ''terveellinen'' ruoka antaa ihan hirveästi energiaa ja jaksamista paranemiseen. Söin kerran suklaapatukan paranemisprosessin aikana, tuloksena hirveät vatsanväänteet ja verensokerin heilahtelut. Eli ei ollut minun juttuni. En missään nimessä halunnut haastaa kommenteillani riitaa, mutta esitin asiasni turhan kärkkäästi (niin kuin taisit itsekin tehdä). MinnieMaud toimii varmasti joillakin, itselläni ja monilla tutuillani ''terveellinen'' ruokavalio on auttanut paranemisessa. Rauhaa ja rakkautta, ja kaikille tsemppiä paranemiseen <3
VastaaPoistaKiitos paljon tästä viestistä ja siitä, että selitit asiaa tarkemmin, mä todella arvostan sitä! Se auttoi itseäni näkemään asian sun kannalta.
PoistaHyvä kun toit esille tämän yksilöllisyyden, koska harvemmin me tullaan ajatelleeksi sitä, että ei kaikki tykkää syödä makeaa. Itse kun on niin makean perään, niin ei aina edes tajua ettei kaikki tykkää :D
Haluan sen luulon korjata, että eihän MinnieMaud tarkoita sitä, että syödään paljon herkkuja, vaan se nimenomaan kannustaa ihmistä validoimaan omia mielitekojaan ja syömään niiden mukaan, oli ne sitten pupunruokaa tai elefantin ruokaa. Joten se, että ihminen oikeasti tykkää syödä enemmän pupunruokaa ei poissulje sitä, etteikö ihminen voisi noudattaa MM:ia.
Tästä elefantin eväästä vaan puhutaan siksi enemmän, että se on monilla päällimmäisenä päällä, ja monella se pupunruoka on sairauden ruokaa. Mutta tämä ei siis millään tapaa poissulje päin vastaista asetelmaa.
Hienoa kuulla, että sä olet löytänyt itsellesi toimivan menetelmän, se on aina tärkeintä! Ja pahoittelut munkin puolelta, jos pahoitin sun mieltä.
Hyvää jatkoa sulle ja mukavaa (loppu)kevättä :)
Kyllä sulle vielä nälkätuntemuksetkin herää.
VastaaPoistaMut nyt sun on vaan tosi tärkee syödä, vaik et tuntis nälkää. Aineenvaihdunta on sekasin ja vatsasikin on kutistunut, joten tuntemukset ovat kuvailemasi kaltaiset. Ja täyteläisyyden tunne voi tulla myös siitä että syöt paljon kaasua tuottavia vihanneksia ym.
Rasvaa, hiilareita...antaa mennä.
Eli oikeest syö vaikka ei oo nälkä. Olet nälkiintynyt ja tarvitset paljon energiaa. Sulla ei toimi nälkäsingnaalit, joten et missään nimessä syö turhaan.
Ja me tarvitaan ravintoa vaik ei ois nälkä!
Myös terve ihminen syö, vaik ei tunne nälkää.
Ei aina "pidä" oottaa, että tuntee nälkää. Syödä pitää ja paljon!
Tsemppiä sulle. Mulla se vaihe, että tunnen nälkää, mutta myös hetkiä, että täyteläisyyden tunnetta..Mutta syön ja syön ja haastan pelkoja.
Toivottavasti Salla näet tämän viestin! :)
PoistaHei
VastaaPoistaOnpa ajatuksia herättävää keskustelua ja kommentteja.
Rateista on mainittava, että muutamaan oon törmänny, joilla on taustalla oma sh.
Ja sit yritetään muka auttaa toisia.
Ei oo kyl hyviä neuvoja ilmenny...
Mulle nousee kans niskakarvat pystyyn jos ruokia jaotellaan. Ja se että syytetään miks jotain ei muka pitäs syödä.
Ei elämästä ny pitäs tehä niin vaikeeta, että koko ajan lasketaan jokaista suupalaa, vertaillaan, ja kielletään. Mitä hiton iloo siitä on, jos pitää kieltäytyä koko ajan jostain, mitä tekis mieli, mut kun sattuu seuraamaan esim.jonkun shitnesstyypin ruokapäiväkirjaa ym.niin ollaan ihan väärillä urilla. Hoh, hoh.
On tästä syömisestä tehty vaikeeta. Vaik sen pitäs olla elämän nautinto.
Toi oli hyvä huomautus, että kun puhutaan ns.herkuista, esim.suklaasta. Niin ei sillä ole tarkoitus korvata mitään ateriaa.
VastaaPoistaSuklaa ym.syödään muun ruuan lisäksi kuten jälkkäriks. Tai vaik välipalan lisänä ym.
Ja itse olen oikea "herkkuperse" eli pidän makeasta ja siksi niitä myös syön.
Ja tiedän ja tunnen paljon ihmisiä, jotka myös syö makeeta päivittäin ja toiset valitsee just esim.sen suklaalevyn per päivä.
Ja joku muu vaikka pullan tai muffinssin ym.
Mitä mieli tekee!
Mut joo onhan niitäkin jotka ei niin makeesta välitä, mutta kyl sitä ny jotain vois suostua syömään kun tarjotaan.
Mutta olen niin samaa mieltä tuolla ylempänä olevan anonyymin kans, että "porkkanaa syövät ovat anorektikkoja" eli jos ns.liikaa vaan vedellään hedelmäsettii ja sit mikään rasvanen/makea ym.runsasenergisempi sapuska ei kelpaa, niin on siinä sh:ta kerrakseen.
Kiitos Heidi loistavista kommenteista.
Jatka vaan hyvällä traivilla sinäkin parantumista. :) Ja suklaatahan me ei hylätä!
Ja mä oon maistanu tota kismet omaria ja olihan sekin taas niin hyvää. Kuten kaikki suklaa!
Haluan hitusen korjata tuota heittoa "porkkanaa syövät ovat anorektikkoja", sillä eihän näin ole. Se oli multa vain sellainen hyvin mustavalkoinen, jäykkä väite, joka ei pidä paikkansa.
PoistaEi tiettyjen ruokien syöminen tee ihmistä syömishäiriöiseksi, kuten ei tiettyjen ruokien syöminen tee ihmistä ylipainoiseksikaan.
Mutta totta taasen on se, että usein syömishäiriöiset ihmiset syövät porkkanoiden kaltaista evästä, eli sitä kuuluisaa "pupun ruokaa" kuitenkin yksilölliset seikat huomioiden.
Mutta onhan se kyllä ihan totta, että jos ruokaa rajoitetaan tavalla tai toisella, niin ei se nyt täysin tervettä ole. Tervettä syömistä on juurikin se, että pystytään joustamaan. Pystytään syömään tarjottavia vierailuilla ilman, että se vaikuttaa mitenkään yksilöön.
Ei vitsit, kyllä on munkin pakko yrittää metsästää tuota Kismet Omaria jostakin, kun sitä niin kehutaan! :D
Ei suklaalla tai muilla makeilla aterioita korvata, kuten anonyymi väitit.
VastaaPoistaSitä syödään muun ruuan lisäksi. Nautitaan ja maistellaan erilaisia makuja. Päätetään esim.hyvä ateria hyvään makeapalaan.
Makea on osa ruokavaliota siinämissä peruna, pasta, porkkana ym. Ei tuomittava vaan kuuluu elämään hyvällä omallatunnolla nautittavaksi.
Mutta kaikkea hyvää itsekullekin omien ruokavalioitten kanssa.
Vappuherkkuja ja jäätelökioskien aukeamista odotellen!:)
Moikkista moi,
VastaaPoistapitänee kantaa kortensa kekoon tähän polttavaan keskusteluun, joka on kirvoittanut ja herätellyt.
Itse olen todellinen miten sitä sanotaan ja nimitetään, kun tykkää paljon makeasta "herkkuperse". Ja kaikenlisäksi olen laiheliini, luuviulu, tikkukeppi ym. ja ollut sitä aina. Ja sitten vielä sairastunut anoreksiaan, vaikka ei olisi ollut todellakaan mitään aihetta/syytä...mutta teininä sitä on nähnyt itsensä niin ristiriitaisessa valossa ja lisäksi huomionhakuisuus ja erilaiset mielentilan vaikutukset ovat varmasti olleet laukaisemassa sairastumista. Esim. olen jälkeenpäin pohtinut, että yksi tekijä varmasti oli, kun herkässä iässä yläasteelle siirtymisen kynnyksellä menetät hyvän ystävän, joka muutti siis pois paikkakunnalta...kauas toiselle puolelle Suomea.
Se oli paha kolaus.
No mutta mitä tulee tähän ruokien parjaukseen, niin mua ärsyttää tollanen mustamaalaaminen, että herkut olis pahasta ja ne yksinomaan aiheuttas jotain järisyttävää ihmiselle. EI SE niin mee. Meidän koko suku on melkosia herkkumaakareita, suvun vanhimpia lähes satavuotiaita isovanhempiani myöten. Ollaan aina syöty makeita, leivoksia, kaakkuja, pullia, karkkeja, suklaita ym.ym. viikonloppusin aina kotonakin leivottiin ja kaikkina juhlapyhinä on pöydät notkunu erilaisia herkkuja. JA kaikki sukulaiseni ovat terveitä ja hyvinvoivia!
Ja nyt aikuisena nautin edelleen makeasta ja syön päivittäin jotain makeaa. Ainoastaan anoreksia ja ortodeksia-aikoina mulla oli ns. lakko menossa, koska sillonhan en syöny juur mitään. Kuihdun ihan olemattomaksi. Eli sitä surullisen kuuluisaa omenaa vaan tuli vedettyä ja join vettä ja laimeita mehuja ym. kaloritonta pupunruokaa. Sit kun vähän ruokaa uppos, niin kaikki rasvattomana ym. Jotka oikeesti on niin karmeita kun olla ja voi.
Niin se vaan tohon, jotka haukkuu kaikkea makeaa, että ei se ole pahaa ruokaa eikä aiheuta yksinomaan mitään pahaa siinä missä mikään ns. suolanen ruokakaan.
Se mikä on sanottava, että nyt kun on vuosia vuosia kulunut sairastumisesta ja olen taas tosi nälkäinen, tunnen nälkää, kulutan edelleen paljon ja olen laihaluikku, vaikka syön paljon ja rasvaista, hiilaria ja makeaa. Niin nautin syömisestä. JA jos mä nyt söisin noin kun tässä joku on maininnut, että on energinen, kun syö pupunruokaa, niin mä en todellakaan ole.
Sen nimittäin huomasin ihan taas muutama vuosi sitten, kun sairastuin uudestaan...repsahdin ortodeksiaan...niin mulla ei ollu jaksamista ei energiaa puuhastella.
Että nyt kun taas vetelen pastaa, leipää, pullaa, piirakoita, pizzaa, karkkeja, suklaata, muroja, jogurtteja, perunaa ym. niin voi mikä olo, siis uskomatonta miten minussa on virtaa ja energiaa touhuta ja puuhastella. VOin hyvin ja näytän jo paremmalta. Tosin lihasta ja rasvakudosta vielä lisää tarvitaan, mutta olen terveen näköinen ja iho on hyvässä kunnossa.
ETTÄ kyllä ollaan yksilöitä, että jos jollekin ei makia maistu, niin voi voi sitten. Mutta minä ainakin syön makiaa ja niin mun kaveritkin. Inhoon nykään sellasia nirsoilijoita, jotka valittaa joka hemmetin suupalasta. ELÄMÄSSÄ PITÄÄ OLLA NAUTINTOJA. Kerran me tääl vaan ollaan. TSEMPPIÄ KAIKILLE TOSI PALJON ja syökää oikeesti ihan kaikkee mitä mieli tekee!!!:)
Mä en ainakaan pärjäis pelkällä pupun ruualla. Liian laimeeta. Mä tarviin kunnolla energiaa ja energiapitosta ruokaa ja tooosi toosi paljon ja monta kertaa päivässä. Ihmettelen aina, että miten jotkut voi tulla toimeen niin älyttömän vähällä ja vähäkalorisella ruualla ja sit muka väittää, että on energinen ja jaksaa sitä sun tätä. Ja sit pusketaan salilla ja rakennetaan muka lihasta.
VastaaPoistaNo me ollaan erilaisia, mutta jotkut kyllä myös feikkaa tällä, kun he haluavat huomiota sillä, että ovat muka parempia ihmisiä, kun syövät jotenkin paremmin kun jotkut toiset ja pystyvät kieltäytymään esim. rasvaisista ruuista tai makeista.
Mutta mitäs sillä sitten voittaa? Ei kait mitään, mun mielestä enemminkin häviää ja jää paljosta paljosta tässä makujen ja nautintojen maailmassa paitsioon, jos ei voi tai ei siis salli itselleen mitään muuta kun ns.pupunruokaa.
Aika "köyhää" ajattelua ja toisaalta myös aika tiukkapiposta ja kurjaa. Mutta no jokainen taalaa tyylillään.
Iloista päivää kaikille!
Ihan älyttömän hyvä tuo sun pointti tuosta paremmin syömisestä!
PoistaMä olen somessa huomannut just tuon ilmiön, että recoverer vetää suunnilleen överit sillä yliterveellisellä vegaaniruoalla ja siitä välittyy se paremmuuden tunne. Onhan näitä sitaattejakin siihen liittyen - fall in love with taking care of your body etc - ja usein syömishäiriöiselle se on kuin tervetuloa-kutsu uuteen pakkomielteeseen samalla saralla. Miksi niin moni sh-potilas yhtäkkiä löytää sen maagisen valon veganismista?
Siksi, että se sallii sen pakonomaisen ruokaan keskittymisen. Lisäksi veganismi on trendien huipulla tällä hetkellä ja sillä saa huomiota. On paljon ihmisiä, joiden mielestä se on ihan todella mahtavan terveellistä ja siitä ylistetään näitä tyyppejä, mutta itseään he vain huijaavat.
Ei täällä kukaan ole jakelemassa mitään palkintopokaaleja terveellisesti syöville ja potkimassa ojaan ne, jotka eivät vetele sitä vegaaninevästä päivät pitkät. Mun mielestä muutenkin tällainen vastakkainasettelu terveellinen ruoka vs epäterveellinen on niin maailman perseestä ja se vaan ylläpitää sitä vääristynyttä suhdetta ruokaan.
Mutta, aivan kuten itsekin totesit, jokainen menee omalla tyylillään.
En kyllä mäkään vois kuvitella tulevani toimeen ja olemaan energinen, jos söisin vain ns.pupun ruokaa. Jos nimittäin syön energiaköyhästi, niin mulla ainakin voimat loppuu tosi äkkiä, alkaa väsyttää ja nälkä on alvariinsa.
PoistaKunnon mättöö ja hyviä jälkiruokia. Hyvältä ravitsemusterapeutilta saadut vinkit käytössä ja yhdistellen mm-menetelmään.
No tuo oli kyllä hyvä pointti...ei kenellekään jaeta tosiaankaan mitään palkintoja syömisistään.
PoistaMutta mihinkähän sillä pyritään, että pitää suureen ääneen toitottaa syövänsä muotivillityksen mukaan ja tulevansa toimeen mahdollisimman vähällä? Mitä hienoo tai ylpeyden aihetta siin oikeen on? Ja se, mikä sekin on että on muka hienoa kun kykenee pitämään erilaisia kuureja, lakkoja, paastoja, pystyy kieltäytymään jostain muka väärästä sapuskasta?
Mä en voi kans ,Heidi,sietää, kun ruokia jaotellaan ja luokitellaan
Siis niin suoraan sanoen perseestä sellanen kirjottelu ja puhuminen.
Niin... mitä hienoa siihen liittyy? Miksi jonkin dieetin/lakon/villityksen noudattaminen aiheuttaa ylpeyttä? Vai aiheuttaako se kaikilla?
PoistaOlen mä huomannut sen, että ei-syömishäiriöiset kyllä puhuvat dieeteistään paljonkin mutta luulen, että sillä voi olla eri syyt taustalla. Tai en minä tiedä..!
Ehkä siinä on se jonkinlainen itsekurin korostaminen, koska meidän kulttuurissa itsekuri on nostettu jonkinlaiselle alustalle. Ihminen hakee huomiota eri keinoilla siksi, että se on meidän sisäsyntyinen tarve! Meidän pitää saada huomiota, jotta meidän tarpeet nähdään ja tulee tyydytetyiksi, koska muutenhan me kuollaan.
Mä en henkilökohtaisesti ihaile ihmisiä, jotka tuo esille vaan sitä uusinta ruokavaliokokeiluaan, dieettiään, perunoiden poistamista ruokavaliosta. Ymmärrän ehdottomasti, että sen dieetin takana on ihminen, hengittävä, elävä ja tunteva ihminen, mutta mulle herää ajatus onko ihmisellä kaikki ok. Elämässä on muutakin kuin se dieetti tai detox-kuuri, jatkuva salilla ramppaaminen ja kehon muokkaaminen, ja kun oma elämä on ollut vain sitä, niin miksi mä haluaisin viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuo aktiivisesti esille vain samaa?
Jokin tarve siellä taustalla on, ja jotta se tarve tulisi tyydytettyä niin ensin pitää saada se huomio. Eli huomion hakeminen ei ole negatiivinen asia! Me synnytään siihen ja me kuollaan siinä. Mutta vaikka taustalla on aina tarve, niin se tarve ei välttämättä enää olekaan perustarve, vaan just esimerkiksi oman (sairaan) itsekurin korostaminen.
Haha, todellakin suorastaan perseestä kaikenlainen ruokien luokittelu, siinä oon sun kans täsmälleen samaa mieltä! :D
Mä oon ja juuri kans tota mieltä noista itseään esille tuovista ihmisistä. Plääh. Huh, huh.
PoistaEli jos pökitetään omaa egoa ja omaa hyvyyttä, pärjäävyttä ym.sillä että noudatetaan jotain kuureja, dieettejä, rampataan salilla ja muokataan kroppa personl trainerin ohjeiden mukaan....ja viel noudatetaan jotain tarkkaa rajoitettua ruokavaliota ym.ym. Siis yäk, mä en voi vaan sietää näitä ihmisiä ja keskusteluja näistä...
Jotenkin heistä paistaa usein sellanen pinnallisuus ja kurinalaisuuden korostaminen, tiukkapipoisuus. Ja osoittavat muka olevansa jotenkin parempia kuin muut.
Aitous, luonnollisuus ja reilu, rehti meininki ja vapautunut asenne on ihailtavampaa kun tuo hömpän pömppä touhu.
Ihana kuulla, että Heidi oot samaa mieltä.
Että lisäkseni on muitakin ihmisiä, jotka inhoo tota muotivillitysten seuramista ja hehkuttamista.
Mikähän on MM:n tai kenen tahansa kanta siihen, kun esimerkiksi minun tekee mieli kauheasti suklaata ja mulla on levyllinen. Syön muutaman rivin ja sitten ei tee enää yhtään mieli sitä ja melkein oksettaa, mutta silti tulee ihmeellinen reaktio, että "on pakko" syödä se koko levy. Jos en sitä kokonaan syö, se jää vaivaamaan mieltä vaikka oikeasti olen aivan täysi ja kylläinen ja tuntuu, että oksennus tulee jos syön lisää D: Pahin extreme hunger on takana päin, mutta suklaan kanssa käy aina näin :,D
VastaaPoistaMä aloitan kysymällä, että mikä on sun suhde siihen suklaaseen?
PoistaRajoitatko sä sitä tai rajoitatko ruokaa kenties tiedostamattasi?
Kerroit, että pahin EH on nyt takana päin mutta jotenkin mulle tulee se vaikutelma, että sun kroppa ei edelleenkään luota saavansa ruokaa. Tai toinen on se, että sä olet jotenkin kenties tiedostamattasi luokitellut suklaan esim. kielletyksi tai muuten rajoittanut sen syömistä, jolloin helposti tulee tällainen tilanne.
Eli syötkö säännöllisesti suklaata, vai rajoitatko sen esim. kertaan kahteen viikossa?
Mulla oli itselläni samankaltaisia hetkiä aiemmin ja siksi en suklaalevyjä ostanutkaan. Kun sen levyn sitten sai ja ajatteli syövänsä vain yhden rivin, niin se muuttui helposti puolikkaaksi levyksi ja sitten iski paha olo.
Kun sitten rupesin joka päivä sitä syömään ja joinakin päivinä ihan koko levyn päivässä, niin siitä poistui se psyykkinen lataus.
Kyse voi myös olla siitä, että sun kroppa ylläpitää EH:ta.
Eli tsekkaa se miten sä tällä hetkellä syöt. Rajoitatko, oletko yrittänyt alitajuntaisesti jotenkin itse saada extreme hungeria kuriin, vai onko kyseessä edelleen puhtaasti kropan EH.
Hei osuipa hyvin anonyymi klo 17.41 kommentti.
PoistaMulla suhde suklaaseen sellanen, että rakastan suklaata. Oon aina tykänny siitä. Söin sitä aiemmin harvakseltaan, mutta nyt vähän vapautuneemmin. Oon ostanu patukoita, levyjä, irtosuklaata ym.ja syön jälkkäreiks muutaman palasen joka päivä (nykysin ja tän blogin innoittamana). Mut joo, joku siinä silti viel ei toimi...kun otan muutaman palan tuntuu ihan ok, mut toisaalta taas tekis mieli enemmänkin. Mut en kuitenkaan ota. Mistähän se johtunee?
Niin ja sitä mietin, että kun mähän syön suklaata kyl niin kun tääl jotkut kirjoittaneet myös, että suolasen ruuan lisäks. Ei pelkästään korvaamaan mitään ateriaa yksin sillä.
Että miten te syötte sitä suklaata tai muita makeita?? Onko se esim.yksin joku välipala ym.ateria ja sit ette muuta syö? Vai syöttekö normisti sit muutakin ruokaa?
Suklaa on kyl loistava energianlähde.
Mutta oonpa täs oppinu syömään muitakin makeita, leivoksia ja piirakoita. Niitä usein välipalan aikaan kahveen tai teen kanssa.
Mutta vielä mitäs sit sen kans tekee, kun syön siis säännöllisesti viis kertas päivässä ja kunnon iltapalan, mut sit usein tekis mieli viel sen jälkeen jotain makeeta, mut en oo ottanu läheskään aina. Sillon tällön jonkun pienen jutskan tai hedelmän.
Että onko ne tuntemukset ok ja vastatako ny sit siihen tunteeseen/ mielitekoon, vaikka ei siis oo aina varsinaisesti mikään nälkä vaan enemmin se on mielihalu joka iskee vaiks ois ihan täys olo?!
Voi kurjimus sentään, miten voi olla sellasia ihmisiä, jotka ei välitä makeasta ollenkaan?
PoistaMakea on elämän suola. Ja sitä tarvettakin on tärkeä tyydyttää.
Mä ainaskin syön yhtälailla ja hyvällä omalla tunnolla niin makeeta kun suolasta!
Sen ei tartte olla mikään kielletty hedelmä ja mörkö, jota sallii vain tietyis tilanteis, tiettyinä päivinä ja aikoina.
Kun sallii ja hyväksyy, ei laadi tiukkoi sääntöjä ja ohjeita itselleen ja syömiselleen, niin elämä on paljon paljon rennompaa ja nautinnollisempaa. Kyllä siinä stressi ja ahdistustuntemukset nousee, jos koko ajan tarttee pingottaa ja kontrolloida.
Täytyy myöntää, että kyllä sitä suklaata tulee tietoisesti joskus välteltyä ja ostan ehkä parin viikon välein sen levyn, kun ahdistaa tämä tilanne . Ei kuitenkaan ole edes mitään himoa suklaaseen, ei oikeastaan tee edes mieli. (Aiemmin oli aivan järkyttävä suklaanhimo varsinkin iltaisin, mutta nykyään tekee mieli muita ruokia.) Kuitenkin sitten kun on ostanut esim sen levyn saattaa tehdä mieli ja päätän syödä sitä, alkaa tämä ihme tarve syödä kaikki heti.
PoistaAnonyymi klo 21.58:
PoistaKyselit tuosta, että miten me oikein sitä suklaata syödään, niin mä ainakin syön sitä ihan miltä tuntuu. Välillä syön sitä aamupalalla jälkkäriksi, välillä päiväruoalla jälkkäriksi. Joka ilta kuitenkin syön sitä mun myöhäisiltapalaksi, siitä on tullut sellainen vakiintunut tapa :D
Kun lähtee opettelemaan esimerkiksi sen suklaan syömistä, niin älä missään vaiheessa kompensoi sitä jonkin toisen aterian/välipalan kustannuksella! Eli jos sä esimerkiksi syöt iltapäivällä suklaata, niin se on lisä eikä sun pidä poistaa sen edestä vaikka iltapalalta mitään tai jättää jälkkäriä syömättä.
Ne tuntemukset ovat ok, ja sun pitää vastata niihin. Jos sä et vastaa tai korvaat suklaapatukan vaikka omenalla, se on ruoan rajoittamista ja se palvelee vain sun syömishäiriötä. Oli sitten mikä kellonaika hyvänsä, niin syöminen on AINA ok!! Se on nyt sun työ ja lääke.
Vilkaisepas tuolta tunnisteista mm ainakin seuraavat: herkut, extreme hunger sekä nälkäsignaalit.
Ja muista, että ne mieliteot ovat yhtä tärkeitä - ellei tärkeämpiä! - kuin fyysinen nälkä, koska sillä tapaa sun kroppa viestii siitä mitä se tarvitsee. Fyysiseen nälkään et voi vielä luottaa, mutta mielihaluihin voit. Joten anna mennä vaan! :)
Anonyymi klo 22.13.
Kaikki ei vaan ole niin makean perään kuin me eräät :D
Itse asiassa, perimä vaikuttaa aika pitkälle ollaanko me enemmän makean vai suolaisen perään. Toki ihmisellä on se luontainen taipumus makeaan, koska se on pitänyt meidän esi-isät hengissä, kun on pitänyt tunnistaa ei-myrkyllinen marja myrkyllisestä.
Mutta siis se, että toiset tykkää enemmän vaikka suolaisesta ei tarkoita sitä, että he ovat tuominneet makeat ruoat huonoiksi ja välttävät niitä viimeiseen asti. Itse olen enemmän makean perään mutta en mä vältä vaikka sipsejä, vaan kyllä mä niitä syön silloin kun siltä tuntuu.
Se on se kuuluisa balanssi, näes ;)
Anonyymi klo 9.57:
Okei, mun on pakko myöntää, että mä en oikein osaa sua neuvoa tässä tämän enempää :/ Se pakonomainen tarve syödä ruoka X loppuun johtuu sh-potilaalla yleensä siitä, että ruokaan liittyy psyykkinen leima, esimerkiksi se on kiellettyä ruokaa, ja/tai sitä on rajoitettu (pitkään). Voi myös olla, että verensokerin heilahtelut tekee sen, että jos nälissäsi sen suklaalevyn otat, niin silloin tulee itsellekin pakonomainen tarve puputtaa se eväs niin äkkiä kuin mahdollista.
Jos jollakulla on tähän aiheeseen liittyen parempia neuvoja, niin saa ihmeessä kertoa! :)
Hei kun sä ostat suklaata anonyymi, niin syö vaan, kun siltä tuntuu. Meillä on just niitä mielihaluja ja -tekoja ja niihin pitää vastata.
PoistaSe voi olla sun mielihalu, mutta myös sun kropan ilmoittama tarve saada sitä suklaata.
Ja sillonhan sitä pitää vaan syödä. Nauti siitä. Suklaita on erilaisia, joten maistelet ja tyydyttelet makuelämyksiäsi.
Ja muistutat itsellesi, että suklaa on yhtälailla ok syödä kun vaikka leipää, piirakka, perunaa, pastaa ym.ym.
Eli energiaa hyvässä muodossa, oli se sitten etu- tai jälkiruokana, välipala, iltapala, eväs ym. Anna mennä, se voip olla just sulle parhaaks.
Mäkin vedän suklaata joka päivä ja oon alkanu osteleen erilaisia suklaita. Jälkkäriks esim.eri suklaata kun iltapalan jälkeen.
Tällä systeemillä teen suklaasta mielessäni ja ajatuksissani normaalin ruuan siinä missä mikä tahansa muu. Eikä mihkään kategoriaan luokiteltavaksi tai kielletyksi hedelmäksi, tuomittavaksi nautintoaineeksi.
Suklaa on kaikinpuolin mahtava tuote. Onhan sillä paljon positiivisia vaikutuksia ja hyvää tuovia seikkoja. Koko ajanhan suklaasta tuodaan tutkittuja tietojakin esille, että kuinka sitä kannattaa syödä päivittäin.
Nautitaan vaan suklaasta.
Niille jotka aina väittää tosta miten, mikä lihottaa ym. että ei mikään yksittäinen ruoka ketään lihota ja tee huonommaksi.
VastaaPoistaSiihen, että on esim. sairaalloisen lihavia ihmisiä, vaikuttaa niin moni asia ja tekijä, eikä mikään ruoka yksinään.
Täällä ja muissa keskusteluissa aina ilmenee sitä, että ajatellaan rasvasen tai makean ruuan olevan syyn lihomiseen. Tai sen, että syö paljon ja usein isoja annoksia. Ja paskat, Ei se nyt ihan niin mee.
Me ollaan yksinkertaisesti erilaisia, niin kun täällä on jotkut todella hyvin asiasta kirjoittaneetkin. Meillä on erilaiset geenit, aineenvaihdunta, kulutus, tarve, päivittäiset liikkumiset ym.ym.ym.
Esim. mulla on paljon kavereita, jotka on ns.vähän pyöreämpiä muodoltaan ja syövät älyttömän nirkosesti ja vain muutamia aterioita päivässä ja sit viel rasvatonta.
No sitten on niitä kavereita, jotka mättää lautastolkulla pastaa, puuroo, leipiä, karkkeja, leivoksia, pizzaa ym.ym.ym.siis syövät ylipäätään paljon ja usein. Ja käyttävät rasvaa , sokeria, eivät todellakaan valitse mitään light-tuotteita. (yäk, ne on kamalia) Tähän sakkiin itsekin lukeudun tänä päivänä, sillä ei pystys oleen, jos söis vaan kerran kaks päivässä.
Niin no nää ihmiset onkin hoikkia, normaalivartaloisia ja tyytyväisiä ylipäätään elämäänsä. Heitä ei rajoita mikään, ei kahlitse, vangitse. He nauttivat kaikesta, syövät mitä haluavat ja miten ja milloin vain. EI Stressiä kiloista, muodoista ym. vaikka välillä paino nousiskin.
Samoin tosin ovat nuo hiukan lihavammat kaverini, ovat tyytyväisiä elämäänsä. Heille paino ja ulkomuoto ei ole elämän tärkein asia. OVAT sinut itsensä kanssa. Ja ovat terveitä.
MUTTA pointti on se, että se mitä, miten, milloin syö, ei tee ihmisestä lihavaa tai laihaa. Ja ei voi syyttää rasvaa, sokeria, viljoja,vihanneksia, ym. mistään. Kokonaisuuteen vaikuttaa monenmonituista seikkaa.
Joten kyllä kaikkea voi syödä ihan miten tykkää.
Niin ei ole pulskemmassa olomuodossa oleva siis hankkinut itseään pulskaksi vain syömällä. Se on mahdotonta. Kuten Heidikin jossain täällä jollekin asiaa on joskus valaissut.
Yes, mutta vähän olen aina skeptinen näiden ihmisten kanssa, jotka oikeesti kirkkain silmin väittää, että "kaali on parempaa ja sitä syön ihan mielelläni, mutta mitään makeetahan mä en sitten syö"....mikähän siellä taustalla oikeesti tähänkin vaikuttaa. Vähän epäilyttää että asia on ihan niin, että ei yhtään makeasta välittäisi.
Ok, mutta aurinkoista vappua kaikille ja herkutelkaa nyt vaan, vaikka joka päivä!
Toitkin hyvin esille sun kommentissa sitä, että ei se ruoka ketään lihota. Että pyöreämmät ihmiset usein syövät liian vähän, jolloin aineenvaihdunta ei luonnollisesti toimi ihanteellisesti, eli ihminen on säästöliekillä. Kun taas ihminen syö usein eikä rajoita sitä ravintoa millään tavalla, aineenvaihdunta on vilkas, nälkäsignaalit toimii ja ihminen säilyttää oman biologisen painonsa.
PoistaTotta kai poikkeuksiakin löytyy, mutta näin niinkuin yleispätevänä sääntönä.
Heh, ehkäpä sen kaalin paremmuuden todistelun taustalla on just se jonkinlainen todistelun pakko. Yritetään sanoilla selvittää itselle ja muille, että en mä oikeastaan tykkää tuosta munkista, vaan kaali on parempaa (vaikkei ole ;). Toisaalta taustalta voi usein löytyä just sh, syödään muiden nähden kaalisalaattia ja pidetään kroppaa nälässä, ja yksinään sitten vedetään masu täyteen irttareita ja suklaata.
Mutta hyvä kun kommentoit aiheesta, koska tähän liittyy niin paljon myyttejä ja harhaluuloja! Oikeasti, ruoka ei lihota ketään ylipainoiseksi vaan taustalla on aina muita syitä.
Sitä paitsi, ei meille myytäisi sellaisia ruokia, jotka on jollain tapaa vahingollisia. Rasvat tekee ruoasta maukkaampia ja sokeri vaan on sata kertaa paremman makuista kuin aspartaamit ja muut keinotekoiset makeutusaineet. Ja tekeehän se hyvän olonkin! :D
Mahtava kommentti anonyymi klo 11.06 ja Heidi.
PoistaTätä kun saatas viljeltyä enemmänkin ihmisten kaaliin. Että oikeesti ei yksin mikään ruoka tee kenestään ylilihavaa.
Ja kun se nyt vaan on niin,että me tarvitaan esim.rasvaa ja hiilareita. Ei toimi kroppa kovin hyvin, jos sitä kidutetaan loputtomiin.
Ja tuo että ruokia ei pitäs jaotella ja luokitella. Kaikki ruoka, syötävä yhtä arvokasta. Jokainen valitkoon sitten tästä makujen viidakosta itselleen sopivat tuotteet.
Että klara vappen ja nyt ne munkit ja simat sit hankkimaan. Niin ja nakit, ranet, sipsit yms. Sää ei taida suosia, mutta eipä anneta sen häiritä.
Osaattekos sanoa, mistä johtuu että monet hieman pyöreitä muotoja omaavat ihmiset ovat tyytyväisempiä ja iloisia, kun sit monet laihat ihmiset on karmeita äkäpusseja ja ahdistuneita?
PoistaEi ole kyllä mitään tietoa :D
PoistaOmasta kokemuksesta voin sanoa tuohon jälkimmäiseen sen, että nälkiintyneisyys tekee ihmisestä aivan erilaisen. Nälkä kun vaikuttaa ihan aivotasolla muokaten meidän persoonaa ja mielialaa ihan erilaiseksi.
sehän se on kun sh:lla ei ole juurikaan mitään ravintoaineita,ja etenkään rasvaa, aivoissa, niin kyllähän se mieli tekee tepposia ja kropassa ilmenee monenlaisia somaattisia oireita. Ja sitten tulee myös niitä muita vaurioita sisuskaluihin.
PoistaMe tarvitaan rasvaa ja hiilaria, että toimitaan.
Moi! Mä oon nyt paranemisvaiheessa tosi hyvässä vaiheessa. Oon taas normaalipainossa ja kuukautiset on tulleet takasin. Mä syön runsaasti ja säännöllisesti. Yhtä asiaa mä kuitenkin ihmettelen. Mulla on aina ennen aterioita joku outo tunne että on pakko saada ruokaa? Siis vaikkei ois mikään hirveä nälkä niin tulee pakottava tunne että nyt pitää syödä. Alan laittamaan ruokaa ja teen itselleni voileivän heti alkajaisiksi. Sitten napostelen leikkuulaudalta aineksia. Ruuan valmistuessa saatan usein syödä lusikalta suoraan pannusta tai jopa kiehuvasta kattilasta kaurapuuroa tai pastaa ym. Noissa tohinoissa on suukin palanut pari kertaa mutta siitä huolimatta on ollut vahva tunne että sitä ruokaa on saatava NYT. Tämän jälkeen syön ihan normaalin annoksen. Onko tää normaalia?
VastaaPoistaMoikka!
PoistaEnsinnäkin mukavaa kuulla, että olet edennyt jo noin kivasti toipumisessasi! Saat antaa siitä itsellesi aplodit!
Toiseksi mä haluaisin sun hetken aikaa miettivän että millä tavalla sä nykyisin syöt? Syötkö edelleen sun minimin ja mielihalujen mukaan, vai oletko kenties tiedostamattasi alkanut vähentää ruokia? Entä osaatko löytää jonkin laukaisevan hetken, josta lähtien näin on ollut, vai onko tämä ollut alusta alkaen?
Sanoit, että sulla toimii kuukautiset eli sä todennäköisesti olet setpointissasi, mutta se ei tarkoita sitä, että sun nälkähormonit toimivat täysin tai ettet kärsi enää mistään nälkiintymisen oireista.
Mikä tunne mulle välittyy sun kommentista on se, että sun kroppa ei edelleenkään täysin luota suhun. Ehkä tulee sellainen pakokauhuinen olo, että saako se ihan varmasti ruokaa.
Syötkö montako ateriaa päivässä, ja syötkö välipaloja?
Nimittäin jos sun ateriavälit venyy, niin ei ole mikään ihme miksi iskee tuollainen kuvailemasi pakko.
Mä en sanoisi sen olevan mitenkään epänormaalia. Sun kroppa on käynyt läpi helvetin, se on syönyt itseään pysyäkseen hengissä eikä se toivu siitä ihan hetkessä. Et kertonut kuinka pitkään olet ollut parantumisen polulla, mutta se ei ole ohi vielä.
Sinun tilanteessasi mä tosiaan tarkistaisin aterioiden ja välipalojen määrät, katsoisin miten pitkä aika jää niiden välille, ja lisäisin ruokakertojen määriä.
Voit ihan hyvin syödä isommankin alkupalan tehdessäsi ruokaa, sitten syöt pääaterian ja jälkiruoan.
Voit myös lisätä aterioiden energiasisältöä ja/tai määrää ja katsoa auttaako se tilanteeseen yhtään. Voihan olla, että tämä on jäännettä sun kehon extreme hungerista.
Mutta siis ihan normaalit, terveetkin ihmiset kyllä napostelee ruokaa laittaessaan. Esimerkiksi äidilläni on usein jotain pähkinä-rusinapusseja vieressä, kahvikuppi toisella puolen ja välillä pitää syödä hedelmää kun odottaa tekeleen paistumista uunissa :D
Mä uskon kyllä, että tilanne kyllä helpottuu ajan ja ruoan mittaan, joten lisää vaan rohkeasti ruoan määrää.
Toivottavasti tästä oli sulle yhtään apua :)
Tuttu tilanne mullekin tuo ruuan valtava himoitseminen.
PoistaTekee vaan mieli melkein koko ajan jotain, vaik ois just syöny tai ruoka-aika kohta tulossa. Sitä vaan ottaa koko ajan sitä seuraavaa ruoka-aikaa. Fundeeraan ruokia ja mitä ottas jälkkäriks ja mitä taas sit seuraavalla ateriakerralla vois ottaa...
Alituiseen juu ruoka vaan pyörii mielessä.
Ja mä ainakin syön viis kertaa päiväs ja oikein kunnon aterioita ja välipaloja. Silti vaan ruokajutut pyörii päässä. Tiiä sitten pitäskö viel ottaa esim.yöpalaakin, tai kasvattaa annoskokoja ?
Ja onko nää mielitekoja, vai kropan huutoa.
Hei! Tänne väliin kysymys kuukautisista? Niiden alkaminen ei varmaankaan automaattisesti tarkoita, että olisi setpointissa? Vai? Itselläni ne meinaan ovat nyt tulleet säännöllisesti pari kertaa, vaikka olen vielä pari kiloa sen alle missä ne jäivät pois ja ainakin bmi:n mukaan vielä alipainoinenkin...
PoistaMoikka moi!
PoistaOikein arvelit. Kuukautisten palaaminen ei tarkoita sitä, että olet saavuttanut setpointin. Menkkojen poisjäämispaino on muutenkin muutamia kiloja alhaisempi kuin niiden palaamispaino johtuen siitä, että niiden poisjäänti todetaan viiveellä ja paino ehtii pudota ennen amenorrean toteamista.
Alipainossa voi ilmentyä menkkojen kaltainen tilanne, mutta ne ovat ns. unovulation periods, eli mitään hormonitoimintaa ei tähän liity, vaan kroppa vaan vuotaa verta ilman mitään ovulaatiota ja hormonitoimintaa. Tämä on yleisempi ilmiö kuin luullaankaan, sillä keho alkaa adaptoitua nälkiintymiseen.
Voi olla, että kyseessä on sulla tämä, sillä naisilla yleensä BMI 20 on karkea raja menkkojen palaamiselle. Ravinnolla on todella valtava merkitys, sillä nirkoisesti ja rasvattomasti syövät ja paljon liikkuvat normipainoiset naiset kokee sen, että heiltä jää menkat pois.
Vilkaises lisää tekstiä tästä aiheesta, löytyy tunnisteella "hormonitoiminta".
Kannattaa jatkaa toipumista samalla linjalla ja samalla seurata muutenkin sun hormonitoimintaa, mutta kyllä ne keholliset (ja naiselliset) toiminnat sieltä alkavat normalisoitua ruoan ja levon myötä :)
Kiitos tästä! <3
PoistaJa anonyymi klo 22.30.
PoistaEkaksi mä haluan sanoa tuohon mieliteot vs fyysinen nälkä sellaisen seikan, että sillä ei ole mitään väliä!!!
Fyysiseen nälkään ei voi aina luottaa, mutta mielitekoihin sä voit. Sä voit 100% luottaa kropan mielitekoihin, koska ne kertoo siitä mitä sä tarttet.
Tosi paljon on puhetta siitä miten tunnesyöminen on huono juttu, mutta sitä se ei ole. Me ollaan psykofyysinen kokonaisuus, me ei voida ravita vain fysiikkaa vaan meidän on pakko huomioida myös psyykkinen puoli.
On totta, että joillekin ihmisille tunnesyöminen on huono juttu, mutta sitä se ei ole RED-potilaalle! Jos sulle tulee tekispä mieli syödä -olo telkkaria katsoessa, silloin sun pitää syödä. Se on ok, enemmän kuin ok!!
Mä luin sellaisen neuvon, että syö silloin kuin ajattelet ruokaa, ja se on kyllä NIIN paikkansa pitävä neuvo!
Sä ajattelet ruokaa, koska sun kroppa on edelleen nälkiintynyt. Ruoka-ajatukset ovat sun kropan keino laittaa sut syömään, etsimään ruokaa, joten syö. Olipa sulla täysi olo tai ei, niin syö.
Sä et voi syödä liikaa, se ei vaan ole mahdollista.
Sanoit syöväsi viisi kertaa päivässä, joten voit vallan mainiosti lisätä sekä ateriakokoja että aterioiden määrää. Nyt on aika heittää romukoppaan kaikki ne neuvot 3-4 tunnin välein syömisestä, koska se ei nyt päde.
Itse tein niin, että mulla oli aina, oikeasti AINA mukana jotain ruokaa, ja pahimman nälän ja mielihalujen aikaan mulla ei ollut mitään ruoka-aikaa, vaan se oli koko ajan. Vaikka olin syönyt esim. aamupalan, niin mä napostelin sen parin kolmen tunnin ajan, joka erotti aamupalan seuraavasta ateriasta. Eli mä söin päivät läpeensä ja heräsin vielä yölläkin syömään :D
Ne on mielitekoja ja ne on kropan huutoja, ja oikeasti sulla on nyt niin mahtava tilanne, että sä voit syödä niin paljon kuin sä ikinä vaan haluat!
Mä uskon miten vaikeeta siihen voi olla uskoa ja luottaa, mutta sun vaihtoehdot ovat joko rajoittaminen ja jatkuva ruoan ajattelu ja loppujen lopuksi syömään ratkeaminen, TAI syöminen.
Tsemppiä! Tää kääntyy kyllä hyväksi! :)
Mistä tää BMI 20 -raja on peräisin?
PoistaOsa naisista tuntee ovulaation. Jos itse kuuluu näihin, siitä voi päätellä missä oma kroppa menee.
Se on peräisin siitä, että hormonitoiminnan optimaaliseen toimintaan tarvitaan tarpeeksi rasvakudosta, ja naisilla se tarkoittaa vähintään 20-22 rasvaprosenttia.
PoistaTietysti yksilölliset erot pitää huomioida, sillä mikäli ihmisen setpoint on oikeasti alhaisen BMI:n kohdalla, niin silloin menkat voivat tulla takaisin alhaisemmassa BMI:ssä luonnollisesti.
Lähde: Viljanen, R., Larjosto M. & Palva-Ahola, M.: Syömishäiriön ravitsemushoito, s. 29, 34.
Onko niin,että jos menkat ei toimi, on alipainossa?
PoistaSe on yksi merkki, kyllä.
PoistaMutta on ihmisiä, joilla tulee ns. valemenkat vaikka kuinka alhaisessa painossa, tosi näillä ei ole mitään tekemistä oikean hormonitoiminnan ja menkkojen kanssa.
Hei anonyymi klo 9.57
VastaaPoistaSyö vaan sitä suklaata, sä ja sun kroppa haluaa ja tarvii sitä. Älä suotta ahdistu suklaan syömisestä ja tietoisesti ala rajoittamaan sen syömistä. Anna mennä mielitekoja seuraten ja vaikka se koko levy kerralla.
Jos sh saa ylivallan se voittaa. Pistä sille vastaan. Jos meinaat ahdistua ja rajoittaa suklaata...tee jotain samalla kun syöt sitä esim.lue kirjoja/lehtiä/nettijuttuja,katso telkkua, leffoja, kirjoittele tietsikalla ym.
Mieti, suklaa on hyvää ja parasta energiaa.
Se vaikuttaa positiivisesti mielihyväkeskukseen ja aivoihin:)
Ja kun suklaasta nyt puhutaan, niin mitkäs on lemppareita?
Mulla nyt geisha, fazerin sininen, tobleronen valkoinen, Maraboun minttu, oreo, japp, daim, Tupla, Mars, Snickers, Daim patukka, Pätkis.
Juu näitä menee eniten, mutta melkein kaikki suklaa käy!
Tobleronet onkin hyvii. Mä ostan melkein joka kauppareisulla suklaapatukoita kuten marsin, tuplan, jappin, pätkis Isoa, fazerin erimakusia patukoita. Sit kaikkia mis on marsin tapaan jotain toffeemaista täyteyttä. Rakastan toffeeta, joten suklaan ja toffeen yhdistelmät onkin unelma.
PoistaJa vaikka suklaa on jo arkipäivää, osa muuta ruokailua, niin välillä mullakin iskee epäilyttävä olo, saanko syödä suklaata niin paljon ja niin usein kun mieli tekee.
Silti mä vaan syön vaik mikä kummittelija kävis uhmailemassa. Mä uhmaan sille takas.
Kyllä mun mielestä mielitekoihin ja haluihin just pitää vastata. Että esim.jos mielii pullaa, suklaata ym.niin totta vie sitä sitten vaan syö. Miks pitäs vangita ja kurittaa itseään? Sitähän kiusaa ja vahingoittaa vaan itseään jos ei tee niin kun oikeesti haluaa. Tunteet, ajatukset vaan patoutuu suotta,ja tulee ahdistusta ja paniikkia, jos ei anna ja salli itselleen asioita, joita haluaa. Ei se ole hyväksi kenellekkään liian pitkään harrastaa itsensä kurittamista.
VastaaPoistaEli suklaatahimoitsevat syökää suklaata. Pizzaa ja hampparia hamuavat, syökää niitä. Ym.ym. Pitää sallia ei kieltää.
Elämä ei saa olla pelkkää ei sitä, ei tätä, eikä tuota ainakaan meininkiä.
Vapautetaan itsemme kontrollista ja kahleista. Nautitaan kaikesta hyvällä omallatunnolla, niin on parempi olo ja fiilis.
Hyvää vappua minunkin puolesta.
Samaa mieltä. Mielitekoja pitä kuunnella ja mennä niitä kohti. Ja muistaa tehdä se itseä varten ei toisia miellyttääkseen tai uhrautuen.
PoistaSh:t aika usein alistuu, uhrautuu, pyrkii täyttämään toisten toiveet, mutta "unohtaa" omat. Joten aika kohdistaa satsaus itseen. Mitä minä tarvitsen, haluan, toivon?!
Heippatirallaa erityisesti suklaan ystävät..miltäs "Suukot" maistuvat?
VastaaPoistaOnko suosikki suukkoja?
Nythän on kevätsuukkoja myynnissä, joissa ihana sitruuna-limemakuinen täyte. Mansikka ja mokka maistuu aina. Banaanisuukot oli hyviä, mutta niitä ja toffeesuukkoja ei enää tehdä.
No ehkäpä jotain uusia makuja perinteisten lisäksi voi joskus tulla.
Bunbergin suukkoja tulee tosi harvoin syötyä, kun niitä ei ole saatavilla aina joka kaupasta. Mansikka on ollut yks mun suosikeista, mutta muuten nuo makuvaihtoehdot ei sitten oikein kohtaa omia mieltymyksiä. Harmi, että ne banaanit on lopetettu!
PoistaYritin tänään etsiä sitä Omarin makuista Kismetiä, mutta en löytänyt sitä ollenkaan! Pöh... Ehkä se on jokin ihan uusi maku ja tulee valikoimaan vasta myöhemmin.
Meillä oli ainakin Prismassa tuota Omar Kismet suklaata!!! Ja cittarista ostin omar munkkeja!
PoistaJospa tuota kismettiä tulis sit pian muihinkin kauppoihin.
Mites Heidi tykkäätsä toffeesta? Suklaan lisäks Hopea toffee on ny mun yks intohimo, samoin omar kermakarkit, irtokarkkimyynnistä löytyvät fudget!
Banaani oli ihana. En tiiä miks lopettivat. Höh.
PoistaMutta mansikkaa ja mokkaa sit vaan.
En oo aikoihin syönyt suukkoja, pitäis kyllä ostaa ja noi kevätsuukot kiinnostais! Toivottavasti niitä löytyy vielä jostain :D Banaanisuukkoja en oo koskaan maistanu, harmi ettei niitä enää myydä D:
PoistaMä löysin noita omar kismettejä Prismasta. Ehkä toi uutuus ei ole vielä kaikkia kauppoja tavoittanut. Ei ollu niin hyviä kun odotin ja fazerina kismet pysyy suosikkinani :) Muista kismeteistä en niin välitä
Anonyymi klo 21.48:
PoistaMä tykkään kyllä toffeesta mutta hedelmätoffeet ovat vieneet mun sydämen, so to speak :D
Niihin perinteisiin Omareihin mulle on jäänyt ihan hirvittävä kammo, sillä joskus lapsena syötyäni Omareita sairastuin oksennustautiin. Tietenkään tauti ei johtunut Omareista, mutta mä yhdistin sen pahan olon ja sairauden niin tiukasti Omareihin, etten ole uskaltanut maistaa niitä perinteisiä Omareita sen jälkeen.
Onneksi Fazer teki ne suklaapäällysteiset Omarit, ja niillä olen saanut altistettua itseäni tälle ajatusvääristymälle. Mutta mitä toffeisiin tulee, niin ne perinteiset toffeet ovat yleensä niin makeita, ettei niitä pysty syömään paria enempää. Myös sairauden aikana tuli ahmittua ja oksennettua useampi toffeepussi.. :/
Joten voisi sanoa, että mun pitää altistaa itseäni näille toffeille. Eihän ne rajoita mun ruokavaliota, mutta niissä on niin paljon negatiivisia assosiaatioita, että on pakko kohdata ne jossain vaiheessa.
Mutta ne mainitsemasi fudget ovat kyllä ihan älyttömän hyviä! Ai että..!! :D
Anteeksi typerä kommenttini tähän , mutta huvituin tänään kun tässä on tota Omar Kismetiä metsästetty. Työmatkalla ärrällä oli isot laarit niitä tarjouksella ja töiden jälkeen menin Prismaan , jossa samat oli tarjouksessa. Kaipa niitä nyt sitten on maistettava kun ne näköjään vainoavat mua niin kauan kun lankean. Onneksi tällä hetkellä voin todeta, että ihanaa kun voin ostaa kaupasta sitä mitä mieli tekee. Toisinaan osaan nauraa itselleni kun muistelen kuinka hysteerinen olin aiemmin kaiken sokerin suhteen, ja nauran lähinnä niille saarnaajille, jotka noudattavat vähähiilarista ruokavaliota koska hiilarit kuulemma väsyttää. Joo mua väsyttää tollaset julistajat.
Poistasama..veit sanat suustani anonyymi 18.22.
PoistaMitä mieli tekee, sitä mäkin teen nykysin. Ja ihmettelen, että miten ihmessä sitä oli tossa vouhotuksessa mukana, että ei muka pitäs syödä mitään hiilareita, makeita, rasvasia ym.ns. kiellettyä.
Ei hitto soikoon, on ollu tyhmä ja kurittanu itteään ihan suotta. Kun ny kun syö kaikenlaista, niin jaksaa paljon paremmin ja on parempi fiilis. Toi on nin höpö höpö juttua, että hiilarit väsyttäs. Ne mitään väsytä...päinvastoin. Jos ei syö, niin väsyttää eikä jaksa tehä mitään. Että samoilla linjoilla sun kanssa, väsyttää ja puistattaa nuo karppaajat ym. sokeriton,hiilariton,gluteeniton,rasvaton,maidoton,ym. ton-ton tyypit.mitä sitä sitte syö, jos kaikki poistaa ruokavaliostaan,kysyn vaan. Ja onko se sit nautinnollista, tykkääkö kroppa siittä oikeesti ja pärjääkö sillä varmasti. Eikö se oo ittensä kurittamista, kituuttamista, elää kielto-elämää. aika niuhaa.
Kyllä ny on mahtavaa, kun sallii itselleen kaiken, eikä kiellä. Saa langeta niin usein kun huvittaa, eikä siitä aiheudu yhtään mitään pahaa. Ei niin mitään. Vaan silleen niin kun aikas ilonen ja hyvä fiilinki! Sokerikin on voimaa!
Että ihmettelen tota vauhkoomista erilaisten ruokien suhteen.
Ja puheita, että pitäs laihduttaa, mitä diettiä alkas noudattaa ym.yäk, kauas näistä keskusteluista.
Mä ihmettelen mistä tää valtava kohu sokerin ympärillä on ja johtuu. Hyvänen aika, että siitä on tullu ihme mörkö ja kaikki vaan pyrkii niin sokerittomaan ja sit käytetään näit öllömakusia keinotekosia makeutusaineita.
VastaaPoistaSokerihan on luonnontuote puhtaassa muodossaan.
Ja makeuttaa niin ihanasti sen mitä pitääkin.
Ärsyttävää parjausta.
Meillä ainakaan ei sokerituotteita vältellä.
Syötävää siinä missä muutkin tuotteet ja sillä siisti. Myö naatitaan kunnolla!
Koska niinkun Heidi kirjoitit...tekee hyvän olon..kyllä. Meil ei ainakaan kenellekään oo koskaan tullu inhottava olo kun syö hyvää. Suupielet useimmiten saa ylöspäin!!
Paljonko luulet enimmillään syöneesi kaloreita päivässä parantumisen aikana? :3
VastaaPoistaTäysin kalorilleen en ole laskenut, mutta EH:n aikana laskeskelin 5000 kcalin rajan menneen rikki kevyesti päivässä. Tätä vaihetta kesti useamman viikon, eli päivittäin useamman viikon ajan mä söin vähintään tuon 5000 kcal.
PoistaVoi ärsytys.
VastaaPoistaMiten te ajattelette minkä ikäiselle lapselle voi alkaa antamaan / tarjota makeita herkkuja?
Eikä tartte siis rajoittaa tai himmata ym.
Mul ainakin on tuttuja ja samoin meilläkin yks vee synttäreillä tarjottiin kakkua ja tenavathan söi intona ja iloisin mielin. Ja sopivas suhtees lapset tottunu siitä alksen myös saamaan esim.pullaa, keksiä ym.
Jokainen toki taalaa tyylillään. Mut tänään olin treffeillä kahvilassa ja otettiin sumpit ja munkit. Yes. Eikä oo tän vapun ainut munkki, kotona lisää!!
No mut joo, tää kaveri jonka kans olin kahveella, niin hänellä oli muksu mukana, jolle hän ei antanu mitään. Minust se oli jotenkin outoa. Eikö ny lapsikin tartte välipalaa. Kysyinkin siinä kaverilta, että eikö lapsellekin jotain...mut ei, ei...
Sanoi, että eipä ole nyt niin tarjottu ja totutettu mihinkään mis sokeria.
(1,5v.poika)
(ei edes jäätelöö, kotipullaa, välipalakeksei)
Haki sitten vettä lapselle.
Oon ehkä ny julma, mut iteksein mietin, että just joo, onpa ny ahdasmielistä ja tiukkapiposta.....vedellähän se poika jaksaa ja kasvaa. Ja saishan se poikakin ny syödä vähän makeaa ym. Tarjotaanhan sitä päiväkodissakin esim.jälkkäriks jäätelöö, leivotaan pullaa, on lettuja, ym.ym.
Että tuohon anonyymin klo 12.01 kommenttiin voin todellakin yhtyä. Ei se sokeri minustakaan ny niin vaarallist ole, että ei yhtään mitään sallita.
Miten mulle nousi ärsytys pintaan ja tuskafiilis..onko tuokin kaveri ny tollanen. Se ei mua tsemppaa....ja tulikin olo, että en haluu vähään aikaan treffata häntä. Josko sit joskus eri ympäristössä ym.
Mä en halua ottaa kantaa tähän asiaan, koska mulla ei ole pienintäkään hajua lasten kasvatuksesta enkä mä ala ketään vanhempia tuomitsemaan heidän kasvatustyylistään. Uskon ihan täysin, että lasten kasvatus on oikeasti rankkaa ja vaikeaa, ja jokainen vanhempi tekee aina parhaansa sen lapsen eteen.
PoistaEi kai niitä kaloreita pitäs liikaa tuijottaakaan? Siitähän pitäs just päästä eroon ja vapauttaa mieli syömään niin paljon kun tarve ja halu on. Ja syödä usein vaik ei oo ees nälkä. Eli ettei joka suupalaa lasketa.
VastaaPoistaNiin ne terveetkin tekee.
Kokatessa maistelee...ottaa tarjottavia maistiaisia esim.kaupoissa, messuilla...ottaa kakkukahveja, pulla, makkara ym.tarjoiluja joita on esim.joskus toreilla, markkinoilla, tapahtumissa.
Ja sit mennään oikeesti syömään, vaik ois mätetty yhtä sun toista suolasta ja makeaa maistiaista.
Sh laskee nääkin ja kompensoi, skippaa sit seuraavat..tai ei maistele mitään.
Aika rassaava sairaus, kun mielessä pyörii vaan kalorit, syödyt ja syötäväksi tulevat/aiotut sapuskat.
Tästähän pitäs päästää irti ja vapautua laittamaan suuhun mitä vaan milloin vaan.
Eikä kontrolloida.
Mut mitenkäs siitä pääsee mielen tasolla?
Se vaatii töitä.
PoistaSyöminen korjaa nälkiintymisen aiheuttamat obsessiot mutta lopputyö sun pitää tehdä itse.
Ymmärrän tosi hyvin mitä sä tarkoitat ja kävin itsekin tositosi alussa sen vaiheen, että halusin vain heittää vesilintua kaikilla ateriasuunnitelmilla, MM:n säännöillä ja kaloreilla, koska mun pää oli niin täynnä sitä rajoittamista.
Mutta - se kuuluisa mutta :D - sä et pääse siitä eroon ilman kaloreita, se on (ikävä) fakta. Välillä tarvitaan selvät rajat, jotta voidaan edetä, ja tämä on yksi sellainen tilanne. Itseään voi huijata ihan äärettömän helposti mutta sitäpä se on, itsensä huijaamista, eikä siinä edistystä pääse tapahtumaan.
Toipumisessa voi totta kai yrittää skipata vaiheita, mutta minkä taakseen jättää sen edestään löytää: ne skipatut vaiheet tulevat aina sua estämään.
Mielen tasolla se työ onkin suurin. Se oikea työ alkaa sitten, kun fyysinen puoli on saatu kondikseen, koska niitten patoutuneiden ajatus- ja käyttäytymismallien muuttaminen ei käy yön aikana, vaan se vaatii aikaa ja toistoa, toistoa ja aikaa. Siksi hyvän terapeutin löytäminen on tosi tärkeä juttu.
Mutta se on mahdollista, se hyvä uutinen tähän kuuluu! :)
Moikka!
VastaaPoistaKroppani toiminta on syömishäiriön seurauksena mennyt aivan sekaisin. Tiedostin tilanteeni parisen kuukautta sitten ja olen sen jälkeen vaihtelevalla menestyksellä yrittänyt lisätä ruokaa ja kokeilla pelkoruokien kohtaamista. Mietin asiaa jatkuvasti, ja ruoka on mielessä lähes koko ajan. Vertaan syömisiäni muihin ja huomaan aina uudelleen ja uudelleen pyrkiväni siihen, että söisin muita vähemmän. Tiedän että painon nostamiseen tarvitsen enemmän energiaa, mutta en vain saa tarvittavaa määrää syötyä, pää laittaa vastaan. Tilanne ahdistaa ja haluaisin vinkkejä siihen, miten saisin ruuasta ja syömisestä normaalia.
Ihan uutena juttuna on tullut kuvioihin ahmimiskohtaukset, jolloin saatan syödä itseni niin täyteen, että vatsaan sattuu tosissaan. Saan siitä kamalat ahdistukset joka kerta ja silti teen sitä aina uudestaan. Ahmimista esiintyy aina vain silloin kun olen yksin. Onko tämä jonkinlaista EH:ta? Alan heti kelaamaan päässäni paljonko kaloreita tuli syötyä ja ahdistun entisestään. Osaatteko sanoa mitä tässä tilanteessa voisin tehdä? Kova halu on parantua mutta en saa sitä kunnolla käyntiin.
Moikka moi!
PoistaAinoa keino ulos tilanteesta on syöminen. Ruoka, ruoka ja vielä kerran ruoka.
Se on hemmetin pelottavaa, mä tiedän sen, mutta muista että pelko on vain tunne. Pyrkimys yrittää syödä vähemmän kuin muut on todella sairas, ja se on sun sairauden tuottama asia. Sun pitää joka kerta tehdän toisin kuin tunne ja sh edellyttää, eli tehdä päin vastoin mitä syömishäiriö käskee: syödä pelkoruokia, ottaa enemmän ruokaa, lopettaa vertailu.
Energiaa sä saat lisää vaihtamalla ne kevyet ruoka-ainekset normaaleihin, ja muutenkin lisää ruokavinkkejä löytyy tunnisteella "Ateriaesimerkkejä", ja katso myös terveellinen ruoka vs epäterveellinen, hiilihydraatit ja rasvat, sekä parantumisongelmia.
Ahmimiskohtaukset ovat tosiaan ahdistavia ja ne ovat sun kropan keino yrittää saada enemmän ruokaa, koska se ei saa sitä lähellekään riittävästi. Sun kroppa yrittää nyt kaikin keinoin pysyä hengissä jotenkin ja tämä on sen ainoa keino. Se tuskin vielä on EH:ta, koska sanoit niiden tulevan vain silloin tällöin ja edelleen rajoitat ruokaasi paljon. Sun kropalla ei ole edellytyksiä herättää niitä hormoneihin perustuvia nälkäviestejä, koska se ei saa tarpeeksi ruokaa niihin viesteihin.
Lisää löytyy tunnisteella nälkiintymisen oireet, sillä esimerkiksi ruoka-ajatukset ovat nälkiintymisen oireita.
En yhtään vähättele sun tilannetta, koska se ON VAIKEA! Kaksi puolta repii itseään, haluaisi parantua mutta silti syömishäiriö vetää aina takaisin. Tilanne ei tule muuttumaan, jos sä sallit sen. Sulla on itsellä ratkaisun avaimet: syöminen. Toisilla voi helpottaa parantumisen aktiivinen ajattelu, toisilla taas helpottaa se ettei keskity mihinkään muuhun kuin käsillä olevaan hetkeen. Itselläni toimi molemmat vaihtelevasti. Mutta etenkin noin alussa kuin sä olet nyt mua auttoi se, että mä asetin rajat ja keskityin hetkeen: mä olin tosi tiukka sh:n suhteen, söin vaikka miltä tuntui ja miten teki mieli antaa periksi, sillä alku on pahin.
On vaan pakko päästä ylös sieltä montusta, se helpottaa kyllä.
Sulla on halu parantua etkä sä tarvitse muuta. Se halu on sun avain, joten hyödynnä sitä! Hyppy pelottaa mutta sen hypyn jälkeen olo helpottuu. Välillä tulee takapakkia mutta silloin pitää palauttaa itselleen mieleen se, että miksi tähän lähti. Ei elämää ole mikään syömishäiriö, ruoan rajoittaminen ja kalorien takia itkeminen. Elämästä pitää pystyä nauttimaan, ja elämä ON nautinnon arvoista!
Sulla on nyt niin hyvä tilanne, sillä sä pystyt tekemään omasta elämästäsi sellaisen kuin sä sen oikeasti haluat olevan. Ota tämä toinen mahdollisuus vastaan. Tee toisin kuin sh käskee, se rohkeus ja päättäväisyys vahvistuu joka haarukallisella ihan varmasti.
Vilkaise vielä tuo FAQ-sivu, siellä on varmasti suakin askarruttavia kysymyksiä vastattuina :)
Tsemppiä hurjasti!!
Mulla hyvin samankaltainen tilanne, kun anonyymilla klo 22.29.
PoistaHaastan ja pusken pelkoja kohti. Syön ja syön ihan hyvällä omallatunnolla ja useita kertoja päivässä. Mutta eihän se silti sano, että syönkö tarpeeks. No mut mua häiritsee, kun esim.syö ison annoksen jotain ruokaa, niin sen jälkeen mielessäni laskeskelen syötyjä kaloreita ja voinko mitä kaikkea sinä päivänä ayödä. Tää on aika tuskastuttavaa, kun syö, mut sit pyörittelee päässään syötyjä ruokia ja kaloreita. Ja toisaalta en oikeestaan tiedä kuin paljon voisin päivässä syödä, vaik minin oon esim.täältä kattonukin. Niin usein ehkä just sen syönkin. Mut mietin että voisko vetää enemmänkin ja niin että ois useammin täyteläinen olo?!
Joskus täyteen syöminen ahdistaa mieltä, vaikka varmast kroppa on tyytyväinen. Mut se, että mieli tekee kepposet...syyttää liian isosta annoksesta, tuskailee voiko mitä syödä seuraavaksi. Alanko vaihtamaan ennalta suunnitellun aterian...kyllä jos olo niin viestii. Vertailu on pahasta. Siitä ahdistuu.
Mut kaikkein inhottavinta on tosian päässä pyörivät laskelmat, annokset, määrät, suunnitelmat. Ja pakko sitä ja pakko tätä ajatukset. Samoin toisinaan liikkumisen tunne valtaa mielen, vaik ei ehkä pitäis kompensoida.
Toi, että seuraa joidenkin toisten syömisiä, annoksia ym.on kyllä pelottavaa ja triggeröivää. Koska jos ite syö kamalasti ja toinen syö aivan eritavalla, niin se voi laukaista taas kurittamista ja syyllisyyttä.
Kun vertailusta pitäs hittosoikoon päästä eroon. Siitä ei oo mitään hyötyä. Help. Ihan sekasin miekin. Huh. Huh.
Kiitos superpaljon tsemppaavasta vastauksesta!! Tää tilanne on kyllä niin ahdistava ettei mitään järkeä. Välillä on aina parempia vaiheita jolloin syöminen on paljon helpompaa, mutta sitten tulee taas niitä päiviä kun en salli itselleni kaloreita kuin noin tuhannen kalorin edestä, toki siinä mielessä parempaan suuntaan olen mennyt kun huonoimpina aikoina jopa yli 500 kalorin ylitys saattoi ahdistaa. Olen aina ollut luonnostaan melko lihaksikas ja liikunnallinen ja nykyisessä "tyhjässä" kropassa on niin huono olla. Tuntuu niin turhauttavalta kun painonnousu ahdistaa niin paljon vaikka en todellakaan halua että näytän aina samalta kuin nyt.
PoistaMulle on muodostunut joitakin "turvaruokia" joita pystyn syömään lähes joka tilanteessa, mutta en osaa jotenkin rikkoa rutiineita ja syödä jotain muuta esimerkiksi iltapalaksi sen turvaruuan lisäksi tai sen sijasta. Haluaisin niin kovasti vaan pystyä nauttimaan elämästä ilman mitään rajoituksia ja murehtimista.
Jäin miettimään sitä, että mistä tunnistaa EH:n jos se tulee? Millaista se ahmiminen siinä on, liittyykö siihen esimerkiksi tuota ahdistusta syödyistä kaloreista?
Anonyymi klo 23.50:
PoistaIhan varmasti extreme hungeriin liittyy ainakin jonkinlaista ahdistusta, sen voin sanoa. Mutta mulla auttoi siihen radikaali hyväksyntä: tämä on tilanne ja se on vaan pakko hyväksyä. Tappeleminen vastaan ei millään tapaa olisi tehnyt tilannetta paremmaksi, ja päästäkseen parempaan tilaan on vaan pakko käydä se läpi.
EH on jokaisella vähän erilainen mutta ei sitä voi olla tunnistamatta jos se sulle iskee. Se on jatkuvaa nälkää huolimatta siitä, että olisi fyysisesti ihan täysi. Nälkäinen mutta täysi.
Olen kirjoittanut paljon EH:sta, ja löydät postaukset tunnisteella "extreme hunger".
Anonyymi klo 22.10.
Tuo suunnittelu ja ajattelu on nälkiintymisen oireita, joten ne helpottaa syömisen myötä. Tämä on aika paradoksi, sillä syömättä oleminen pahentaa ja syventää kaikkea ahdistusta ja pelkotiloja mutta silti syömättä oleminen tuottaa mikrosekunnin kestävää helpotuksen tunnetta.
Mutta se helpottaa syömällä.
Mikäli sä haluat parantua, niin säännöt ovat tosi simppelit: ruokaa ja lepoa. Pidät kiinni sovituista suunnitelmista.
Liikaa sä et voi syödä, mutta liian vähän sä voit syödä aivan liian helposti.
Tuosta vertailusta onkin ollut tosi paljon puhetta, ja loistavia kommentteja on tullut siihen liittyen tähän alemmas. Vilkaisepas niitä, ja sitten tuo postaus "Ajatuksen voima".
Tsempit molemmille!
Sä taisit sanoa jossain postauksessa tai postauksen kommenteissa ettei anorektikolle voi kehittyä BED koska ihmisellä on joko alttius REDiin tai BEDiin. Onko sulla antaa tästä jotain tutkimustietoa? Kiinnostava aihe. Mietin vaan omaa tilannettani. Valitettavasti tiedän kyllä ihmisiä, jotka on sairastunut anoreksiaan sitten bulimiaan ja se on lopulta muuttunut BEDiksi.
VastaaPoistaJuu, olen kertonut, ja voin tässä yrittää tän kommenttiboksin sallimissa rajoissa selittää tätä vähän lisää.
PoistaIhmisestä tekee syömishäiriölle alttiin geenit. Geeniperimä määrittää paljon, tekee meistä esimerkiksi herkempiä ja alttiimpia. Miksi toisille syntyy kannabispsykoosi? Siksi, että he ovat sille geneettisesti alttiimpia. Huddingen teoria sanoo niin, että syömishäiriö syntyy tietyille yksilöille laihduttamisen tuloksena, eli toisin sanoen tietyt yksilöt ovat geneettisesti alttiimpia sairastumaan MIKÄLI ympäristö sen sallii.
Eli sun geenit määrittää sen sairastutko sä RED:iin vai BED:iin. Sä et sairastu sekä masennukseen että skitsofreniaan että persoonallisuushäiriöön, vaan sä sairastut yhteen jos sä sairastut. Syömishäiriö ei ole sen kummempi juttu.
Taas ne ihmiset, joilla ei ole tätä geneettistä alttiutta, he eivät sairastu vaikka bulimiaan laihduttamalla, aivan kuten he eivät sairastu BED:iin syömällä.
BED on SAIRAUS!! Se ei ole tila, joka tuosta noin "saadaan" syömällä. Ethän sä sairastu masennukseenkaan vaikka viikon ajan vituttaisi kuinka, right?
Ne, joilla on RED-geeni, he sairastuvat laihduttamisen tuloksena siksi, että laihduttaminen laukaisee RED-geenin omaavien aivoissa päin vastaisen reaktion nälkiintymiseen: ruokaa ruvetaan rajoittamaan entistä enemmän. Tämä on osaksi myös hyvin evolutiivinen seikka, sillä kun esi-isät ovat olleet nälissään, nälkiintymisen aiheuttama hyperaktiivisuus on pitänyt heidät liikkeellä ruokaa etsimässä.
Mä en keksinyt mitään suomenkielistä termiä tälle teorialle, "adapted to flee famine", mutta se selittää sen miksi nälkiintyminen saa toiset ihmiset tavallaan kiksaantumaan siitä.
http://harrietbrown.blogspot.fi/2010/10/guest-post-shan-guisinger.html
"If you’re suffering from a restrictive eating disorder, you are suffering from a restrictive eating disorder. You’re sitting on the restrictive eating disorder 'spectrum’. People all too often relapse in and out of different facets of this spectrum - from anorexia to bulimia, from orthorexia to EDNOS [the term is usually used when a person restricts then 'binges’, although that’s not the case for everyone], from anorexia to exercise addiction [anorexia athletica]…"
Suoraan täältä: http://fyoured.com/post/34862476207
Extreme hungeria erehdytään aivan liian paljon luulemaan ahmimiseksi, mutta se on äärettömän normaali reaktio nälkiintymiseen, ja se ei ole ahmimista! Se ei johda BED:iin! Kroppa on ollut nälässä herra ties kuinka pitkään ja silmitön nälkä ja syöminen on vain sen reaktio pitää ihminen hengissä.
https://www.edinstitute.org/blog/2012/10/31/bingeing-is-not-bingeing
https://www.edinstitute.org/paper/2012/5/22/extreme-hunger-1-what-is-it
https://www.edinstitute.org/blog/2011/9/14/i-need-how-many-calories
https://letsrecover.tumblr.com/post/83081734530/im-so-scared-of-getting-bulimic-now-after-my
https://letsrecover.tumblr.com/post/84000777581/i-dont-want-to-trigger-you-beautiful-people-so
sekä Minnesota Starvation Experiment.
Bulimiaan taas voi hyvinkin helposti sairastua, samoin ortoreksiaan tai anorexia athleticaan tai EDNOS:iin, koska ne kaikki makaavat RED:in sisällä. Spektrin sisäiset vaihtelut ovat normaaleja. Jos EH:n aikaan alkaa oksentamaan, niin ei mikään ihme että sairastuu bulimiaan. Näin kävi itsellenikin.
Mä en kyllä valitettavasti usko tuota, että parantuminen yhtäkkiä "johdattaa" ihmisen BED:iin. Jos sä pystyt mulle todistamaan toisin, antamaan mulle täysin konkreettista ja vedenpitävää todistetta, niin tietty silloin tätä voi katsoa ihan uudelta kannalta.
Mites nukutko aamusin pitkään?
VastaaPoistaValvotko iltasin moneen?
Miten koira, eikö pyydä aikasin ulos?
Kuis teillä meneekö päivän ruokarytmit ok, vaikka aamulla nukkuu myöhään ja syö siis myöhemmin? Vai meneeks ne sekasin tai on erilaiset kun arkena, kun herää aikasemmin?
Mulla on vkl:na eri rytmi kun arkena..
Yks ateriakerta vähemmän kun arkena. Ei vaan ns.mahu rytmiin...liekö siinä jotain pakkomiellettä. Jos haluais syödä samallalailla kun arkena, pitäs olla syömässä samoihin aikoihin kun arkena..ja se tarkottas, että heti aamusta pitäs herätäkin samoihin aikoihin syömään. Toisinaan niin teenkin, mutta usein menee muitten perheenjäsenten ehdoilla ja sillon syöntikerrat jää vähemmälle.
Meille on Dooran kanssa syntynyt toimivat rutiinit. En ole mikään yökukkuja mutta toisaalta en mä ole virkkuna aamuviideltäkään :D
PoistaVaikka on se oma rytmi, niin kyllä siitä pystyy poikkeamaan eikä se vaikuta esimerkiksi ruokailuihin negatiivisesti. Aamupala syödään kun herätään ja niin edelleen.
Mä kannatan joustavuutta ja sitä, että rutiineistaan pitää pystyä poikkeamaan. Tietenkin silloin, jos sä huomaat sairauden nostavan päätään ja jää aterioita pois vaikka poikkeavan päivärytmin varjolla, niin silloin siihen pitää kiinnittää huomiota ja lopettaa se, syödä kaikki ne ateriat joka päivä.
Myöhemmin sitten kun fyysinen toipuminen on täysin tapahtunut, niin silloin keho alkaa itse säätelemään sitä miten paljon sun pitää syödä, mutta tähän menee ainakin se vuosi parantumisen aloittamisesta.
Mutta hyvää on se, että sä pystyt adaptoitumaan muiden rytmiin etkä pidä orjallisesti kiinni täsmälleen samoista kellonajoista viikonloppuna kuin arkena. Nyt vaan kiinnitä vähän lisää huomiota tuohon ruokapuoleen, koska siinä on sh:lle iso pikkusormi vietävänä.
Pitäiskö rikkoa rutiineja ja syödä ns.esim.aamulla jotain sellast mitä ei yleensä syö? Tai illalla ym.?
VastaaPoistaKuinka orjallisesti syötte saman kaavan, rytmin mukaan ja samanlaisia ruokia vaan? Miten usein tapahtuu tai on hyvä tehdä haasteita/ kohdata erilaista/ poikkeavaa?
Sulla taitaa Heidi ainakin aamupala noudattaa aika samaa? Mul on täl hetkel vähän sama. Koukussa tiettyyn.Mieliteko syödä ne paahtoleivät juustolla, raejuustoa ja jugurttia&sekaan granolaa&hunajaa.
Välil paistan kyl viel kananmunaakin.
Joskus tekee mieli vaihtaa ja syödäkin ihan jotain muuta. Esim.riisipiirakoita,muroja tai croisantteja.........
Tuossa anonyymi sun yläpuolella kysyikin samasta aiheesta, ja siis kyllä niistä rutiineistaan pitää pystyä joustamaan ja niitä pitää pystyä rikkomaan.
PoistaSe miksi mulla esimerkiksi toistuu vähän samankaltaiset aamupalat on se, että mun tekee niitä mieli, edelleen. Jos mä söisin jotain muuta kuin mitä mä oikeasti haluan, niin se ei millään tapaa palvele mua. Mielihaluihin pitää aina vastata ja ruokaa pitää aina syödä. Sun mielihalut ovat siellä syystä, ne kertoo mitä sun kroppa nyt tarvitsee, ajattele mikä älytön asset se on!!
Joten anna mennä vaan! Ride with it, eli syö mitä sun kroppa viestittää :)
Eikös lapset tartte paljon energiaa ja usein ruokaa?
VastaaPoistaJostain luin, että mitä enemmän lapsesta asti tehdään kieltolistoja ja rajoituksia, niin sitä enemmän he kapinoivat ja uhmaavat, tekevät varsin vanhempiaan vastaan. Ja juuri ruokaan liittyvissä asioissa ei pitäis olla liian tuomitseva ja kontrolloiva. Voi johtaa kapinaan ja erilaisiin syömishäiriöihin.
Mulla oli kans yks kaveri, joka kielsi lapsiltaan ottaa esim.naapurin pihakekkereillä karkkia. Kaikki muut vieraat lapaset kyllä söi ja otti kaikkea tarjottavaa. Ei kieltoja, vaikka just se päivä ei oiskaan ollu lasten karkkipäivä. Ja jotkut itseasiassa mainitsi,ettei heidän lapsellaan ole varsinaisesti karkkipäivää. Homma oli hanskassa ja makean syönti ihan kohtuukäytössä. Saa syödä kunhan syö muutakin ruokaa!
Tuolla toinenkin anonyymi esitti tämän lapsiasian, josta mulla ei ole oikeasti minkään valtakunnan hajua.
PoistaEn halua tähän ottaa juurikaan siksi mitään kantaa, koska mä en oikeasti tiedä yhtään mitään lasten kasvatuksesta. Jos mä väittäisin, että lapsia kasvatetaan tavalla A, B ja C vaikka mulla ei ole siitä mitään kokemusta, niin mä mitätöisin rankasti niitä ihmisiä, jotka ovat lapselleen vanhempia.
Mä uskon sen, että jokainen tekee aina parhaansa oli tilanne mikä hyvänsä, ja jokainen vanhempi ajattelee aina omien jälkeläistensä etua :)
Oon tätä joskus aiemminkin pyytänyt mutta voisitko postata jonkun tavanomaisen päivän kaikki syömisesi? Ois kiva :)
VastaaPoistaTämä sun pyyntö on ollut mulla kyllä usein mielessä mutta toistaiseksi olen jättänyt sen toteuttamatta syystä, että sain siihen paljon negatiivista palautetta.
PoistaMonella istuu syvällä se vertailu eikä välttämättä ymmärretä sitä, että parantumisessa on paljon vaiheita ja jokainen ollaan eri vaiheessa, jokaisen parantuminen näyttää omanlaiseltaan.
Mutta toisaalta, ehkäpä mä kuvaankin joltakin päivältä eväskät, sillä jossain vaiheessahan pitää tuosta yo. aiheesta kuitenkin puhua.
Kiitti! :)
Niin samaa mieltä Heidi. Ruokien ja syömisten liian tarkka selvittäminen on kiusallista. Vertailu on niin syvällä sh-ihmisillä, että osa ei ymmärrä, että just tää on vain yhden ihmisen esimerkki ym. Jotkut ajattelee heti, et voi ei mä en syö noin vähän tai noinko pitäs syödä ym.
PoistaKun me ollaan parantumisprosessissa eri vaiheissa tai muutenkin yksilöinä mehän tarvitaan, halutaan ihan eri juttuja. Se mikä on toiselle riittävä ja hyvä, ei käy toiselle lainkaan.
Esim.joku syö kahen tunnin välein, joku kolmen ja neljän. Toinen vetelee aamulla leipää, muroja, jogurttia, hedelmiä, jollakin on puuroo, munaa, croisanttia. Kolmas rahkaa, riisipiirakoita, ja yks hörppii kahvia ja joku vääntää smoothieta.
Ja muut päivän sapuskat myös välipalat,lounaat,päivälliset, illalliset, yöpalat ym.on jokaisella erilaisia.
Että...kiva voi olla katella miten joku jaksaa vaiks vääntää upeita terveellisiä annoksia ja sit ite vetää jotain raskasta ja täyttävää...ja sit potee syyllisyyttä, miten ei kykene syömään kun toikin...
Siks noit kaikenmaailman terveysalan julkaisut ja naisten lehdet on vaarallisia. :) jos ne siis ottaa kirjaimellisesti eikä osaa katsoa niitä kriittisesti ja pysyä omalla tiellään eikä imeä liikaa vaikutteita esim.jostain protskuruokavaliosta ym.diettihömpötyksestä, jossa karsitaan kaikki minimiin tai jopa poistetaan ruokavaliosta!
Kaiken pahan alku tää median tuoma julistaminen.
Tämä vertailu ja sallimalla sen vaikuttaa omiin syömisiin on melko räikeää omien tarpeidensa mitätöintiä. Onhan se aika syömishäiriön ydintä mutta siitä sitä pitää opetella pois.
PoistaHyvästi toit esille tuon parantumisprosessin eri vaiheet, koska kukaan meistä ei käy samanlaista parantumista läpi. Vaikka me käydäänkin suunnilleen samat vaiheet läpi, niin jokaisella ne näyttää erilaiselta.
On äärettömän tärkeää muistaa se. Muistaa ja tiedostaa, että toisen syömät ruoat ei ole millään tapaa sulta pois! Toisen tekemiset ei ole mitenkään sulta pois! Esimerkiksi itse syön nyt vähemmän kuin kolme-neljä kuukautta sitten, sillä mä olen saavuttamassa remission enkä ole enää aktiivisessa parantumisvaiheessa. Näissä vaiheissa kehon energiantarve on erilainen. Mutta ymmärrän kyllä sen, että jos itse käy parhaillaan EH:ta läpi ja näkee toisen syövän vähemmän, niin kyllähän se aiheuttaa tunteita ja ajatuksia. Mutta silti, ne ovat vain tunteita ja ajatuksia.
Hehe, mä olen ollut tiedätkö niin kyrsiintynyt tuohon aikakauslehtien dieettishittiin, että pari kertaa olen puhelinmyyjille vaan purkanut sitä turhautumaa! :D Noh, ainakin he ovat saaneet hyvät naurut jos ei muuta :'D
jos syöt vähemmän kun taannoin, niin kuinka radikaalisti olet vähentänyt syömistä? Maistuuko sulle kuitenkin ruoka ja syöt silleen kunnolla ja kunnon ruoka-annoksia, ja syöt kun on nälkä ym.? Ja makea maistuu ja syöt myös kaikkea, mitä mieli tekee? Ettet ns.himmaile, kun eikös sh-ihmisen aika pitkään kuitenkin pidä syödä isohkoja kalorimääriä, koska kroppa ollu säästöliekillä ja vaurioilla..
PoistaNiin ja kyllähän se kroppa vaatii ja tarvii runsasta syömistä, kun alkaa liikkua enemmän. Ainakin itse olen huomannut, että kyllä syödä pitää usein ja nälkä vielä ksvaa kun liikkuu enemmän. Se vaan pitäs muistaa, ettei liikkus liikaa ja syö liian vähän. Joskus vaan käy niin, ja se sit tuntuu ja näkyy...ja paino putoo helposti.
tsemppiä ja vointeja :)
Mä en ole vähentänyt syömisiä missään vaiheessa sillä sellaista vaihetta ei ole olemassakaan. Saavutettuani sen pisteen, että mun fyysinen toipuminen oli jo varsin pitkällä ja mun nälkäsignaalit toimivat, mä aloin asteittain syömään mun nälkäsignaalien mukaan, ja nykyisin mä olen ns. intuitive eater, eli mä kuuntelen mun nälkäsignaaleja ja mielihaluja ja syön niiden mukaan.
PoistaTästä olen kirjoittanut oman postauksensa, löytyy nimellä "Nälkäsignaalit ja intuitiivinen syöminen".
Keholle kaikkein kallein parantumisen vaihe on painon normalisointi ja kehon viestien normalisointi. Kun lähestytään remissiota ja ollaan ylläpitovaiheessa, se ei ole enää keholle niin kallis projekti, eli tällöin kehon energian tarve on luonnollisesti pienempi kuin esim. extreme hungerin aikaan.
Olisi väärin syödä liian vähän ylläpitovaiheessa mutta aivan yhtä väärin olisi pakottaa itsensä syömään liikaa. Eli jos mä esimerkiksi nyt pakolla söisin sanotaan vaikka yli 3000 kcal, niin se olisi väärin, koska mun kroppa ei sitä pyydä. Silloin kun se sitä pyytää on tietenkin oikein syödä sen verran.
Vilkaisepa tuo postaus, olen sinne kirjoittanut kattavammin :)
Hei ja hyvää vappua kaikille.
VastaaPoistaEi oo kelit kesäset, eikä tarkene ulkona syödä, mutta sisätiloissa sitten nautiskellen.
Mulla täys työvoitto, siis mahtava fiilis. Oon suklaan ystävä, mutta en oo varmaan ikuna syöny sitä jälkkäriks aamupalan jälkeen. Mutta tänään sen tein. Vaikkakin vain pari palaa levystä, mutta yes. Ja taas oli parin tunnin päästä olo, että vois syödä jotain, ja oli nälkäkin. Sit iso annos risottoo ja jälkkäriks suklaata. Välipalalla...hei no mitäs muutakun simaa ja munkkeja, tottakai.
Ja sit tosta parin tunnin päästä jo taas teki mieli syödä ja mähän söin. Ja arvaa, mulla on taas ihan kun nälkä.
Onpa, onpa?! kyllä syödä näämmä pitää ja kroppa vaatii ihan mitä vaan!:)
Mutta voittajafiilis, kun oon haastanu itseni, enkä oo laskenu kaloreita ym.
Syöny vaan kun mieli tekee. :)
Kohta saunaan ja sit saunasiiderit ja illan herkut esiin....:)
Aika mahtavaa.
Toivottavasti teilläkin menee hyvin!:)
Tämä todella toi hymyn huulille, ihan mahtavaa!! :) :)
PoistaMitä kaikkea söit kun söit tota 5000 kalorin satsia?
PoistaJa jos napostelit vähän väliä..mitä söit?
Ootko päässy vertailusta eroon?
Entä ootko kohdannu uudestaan ja uudestaan pelkoja? Mikä on vielä vaikeaa, mikä vaatii toistoa?
Mikähän sen pelkoruuan oikeestaan tekee pelottavaksi?
Kun mones pelkosyömiseshän voi olla ja on samoi ainesosia, kun jossain mitä syö ihan ok?!
On siis erilaista,erilaises muodos, koostumuksessa ym.
Mielenkiintoista, mistä se tulee?
Mäkin olen syöny pitkiin aikoihin munkkia!
PoistaJa oli kyllä hyvää. Taidan syödä lisää!
Kai sitä voi syödä useampaa ns.herkkua samana päivänä, ettei siis kontrolloi syömistään ja rajoita esim.vaan välipalaan jonkun yhden jutun!? Ainakin tekee pirunmoisesti mieli joka ruuan yhteydes makeaa.!? Se lienee ok. :)
Anonyymi klo 22.21:
PoistaMä söin vaikka ja mitä. Söin päivät läpeensä ja heräsin yölläkin syömään. Purkki Ben & Jerry'siä meni yhdessä illassa, pari purkkia suklaa- ja maitokreemilevitteitä meni saman päivän sisällä, pähkinöitä ja pähkinälevitteitä jne. Mulla oli kävelylenkeillä mukana pari kourallista hedelmätoffeeta ja suklaata meni päivät läpeensä.
Olen päässyt vertailusta eroon oikeastaan ihan täysin!
Toki omat haavoittuvuustekijät tekee musta alttiimpia triggereille, jolloin se voi näkyä syömisen vaikeutena. Mutta esim. somessa en triggeröidy enkä vertaile mun ruokia muiden ruokiin, koska mä olen täysin fine tilanteeni kanssa.
Pelkoruokia mulla ei oikeastaan ole, niistä on päästy myös eroon. Toki on tilanteita, jotka tekee syömisestä vaikeampaa, esimerkiksi ruokaseuran ylläpitämä dieettitalk on sellaista, että se menee mun triggerteflonin läpi ja iskee kipeästi. Mulla on eniten töitä ehkä tämän triggeröitymisen kanssa, ja paljon töitä tulee olemaankin. Mutta onneksi on siinä päästy eteenpäin niin, että esimerkiksi media ei mua juurikaan triggeröi. Tietty korkeat haavoittuvuustekijät tekee musta alttiimpia tälle, mutta näin yleensä ottaen.
Lainatakseni erään psykiatrin sanoja, jotta ahdistavasta tilanteesta saadaan neutraali, vaatii se 80 toistoa, eli aika monta pelkoruoan kohtausta. Mutta itse mä huomasin sen, että jatkuva pelkojen kohtaaminen rupesi radikaalisti laskemaan kaikkia pelkoja, joten vaikken esimerkiksi ranskalaisia ole syönyt kuin alle 10 kertaa, niin ne ei millään tapaa mua pelota. Toistoja on tullut varmasti useampia satoja, mutta niin ne ei-kohdatutkin pelot vaan hävisivät :D
Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys, että mikä tekee pelkoruoasta pelottavan, koska ne harvoin on mitenkään loogisia. Se on tosi yksilöllistä, ja esimerkiksi itselleni 60 kalorin Skyr oli helvetillinen pelkoruoka kun taas suklaa oli mulle turvaruokaa. Eihän tässä ole mitään logiikkaa mutta milloinkas syömishäiriössä on?
Anonyymi klo 22.28:
Ehdottomasti voi syödä useampaa herkkua päivän sisällä! Sehän se vasta sitä vapauden tunneta tuokin, kun pystyy syömään mitä vaan. Rajoittaminen vaikka yhteen suklaapatukkaan päivässä, kiukkuiseksi se ainakin minut teki! :D Maailma on pullollaan ihania ruokia, joten anna mennä vaan! :)
Rohkeutta ja parantumista edistävää on, että on syöny reilusti kaikkee mahollista vappuherkkuu...ja on karkit, suklaat (paljon), munkit, simat, siiderit, kuoharit, ranskalaiset, nugetit, lihapullat, nakit, tortillat, pizzat ym.ym. Ruoka on kyllä antanu energiaa ja aineenvaihdunta vilkasta. Mullahan on nälkä vähän väliä. Uskomaton tunne.
VastaaPoistaSiks vertailu onkin pahasta.jos sitä alkaa ny tekeen, kun yrittää normalisoida omaa syömistään, syödä vapaammin ja monipuolisemmin sekä ns.tuntematta yhtään syyllisyyttä syömisistään ja siitä, että nyt teen oikein kun otan makeaa mahan täydeltä...
Niin sit voidaan mennä ojasta allikkoon ja vähentäminen on hitusen päässä, samoin kompensaatiot ja kontrollit.
Nyt vaan kun pystys nauttimaan joka suupalasta eikä harmistus, jos joku muu on syöny vähemmän ja niukemmalla kalorimäärällä kun ite.
Takaraivossa kun viel jyskyttää se, että " ok hienoa otit jälkkäriä, söit vaikka just söit,mahtavaa suklaata taas ja taas, vähän joka välissä jotain...niin sit karmaiseva ääni jostain puskee alitajuntaan, että " kato ny toikin otti vaan noin vähän, kato ny ei syö lounasta eikä välipalaa ollenkaan...mitä sä ny tollain syöt ja syöt ja herkkuakin, kun jotkut on päättäny olla ilman herkkui. Tai vielä, miten noi taas on aamusalilla proteiinijuomiensa kanssa ja sit salaattia ja smoothieta ruuaks, miten sä nyt et syö vähän kevyemmin välillä ja osta freshii ja raikasta, ..ym.ym.sieltä tulee.
Näitten ajatusten kans sit pitää tapella ja taistella vastaan, että tein oikein, vaik ny en syöny salaattia ja hedelmiä. Otinpa munkin. Voi mua, miten mä tälleen.
Oon joo samaa mieltä,että kyllä vertaileminen on niin tuskaa ja täysin väärin. Ei voi antaa toiselle samoi ohjeita kun toiselle syömisen suhteen. Mut sit kuitenkin miks sitä hitto vie tehdään.? Ärsyttää oikein kun ei voi ihmiset kuunnella omaa sydäntään
Itekin just usein vaihtaa tai vähentää ruokaa, jos joku muukaan ei syö tai riippuu mitä se toinen syö, niin valitsee sen mukaan nirkosen annoksen. Mut sit kun oon yksin, voin syödä melkein mitä vaan ja kuinka usein vaan. Oman rytmin ja mielihalujen mukaan.
Mut ärsytys silloin tulee siitä, että fundeeraa mitä saan ja voin syödä ja pitääkö ment lenkille välissä. Tai ajattelen, että miks mä syön joka päivä karkkii ja toiset pitää karkkipäivän.
Kahvissa käyminen on niin hyvä esimerkki itelle...kun jos kaveri sanoo, että mä taidan ottaa vaan pelkän kahvin...niin sit mäkin otan ja luovun ottamasta mitään makeaa tai ylipäätään syötävää. Joskus tosin houkuttelen, että eikös oteta jotkut paakkelsit. Ja jos se toinenkin ottaa, voin itsekin.
Sit vaikka tietää, että kaikki ei syö makeeta juurikaan, niin sekkn ärsyttää ja suututtaa. Miks hemmetissä ne ei voi ny syödä mitään makeeta. Kaikillahan on edes pieni makean himo. Eli kieltävät itseltään tarkoituksella, että voivat kehuskella, kun heidän ruokavaliosta on karsittu sitä ja tätä pois. Eli jäljelle jää suunnilleen kasvikset ja raakaruoka. Mur,mur. Puistattaa.
Mä yritän ja yritän kamppailla ajatusteni kanssa. Välil helpompaa, välil vaikeempaa.
Pään sisällä pyörii niin paljon ja ristiriidat kohtaavat tämän tästä. On halua toimia toisin, mutta päättää toisin. Kamppailu on kovaa.
Kuinka olla oma itsensä ja tyytyväinen siihen?
Sitä vertailua tehdään, koska se on bensaa tälle sairaudelle. Se pitää sen hengissä. Jokainen syömättä jäänyt ruoanmuru on voitto sairaudelle, bensaa liekkeihin ja pian on tulessa koko talo ellei ole varuillaan.
PoistaEli siksi se pitää lopettaa heti alkuunsa kun havaitsee sen vertailuajatuksen puskevan pintaan. Tästä olen kirjoittanut lisää tuolla postauksessa "Ajatuksen voima".
Mitä sä sillä vertailulla voitat?
Mitä hyvää se tuo sulle? Ei mitään, ei kerrassaan mitään.
Tässä sun on hyvä paikka käyttää mustavalkoajattelua, joten tiedosta se sh:n ääni ja erota se itsestäsi. Sä et ole sun sh, vaan sulla on sh. Simple as that, but not as easy.
Mutta se on mahdollista. Se vaatii jatkuvaa tietoisuutta, mutta se on mahdollista.
Mä uskon, että on helvetin vaikeaa yrittää jotenkin navigoida kuiville vesille karahtamatta karille, koska syömishäiriön ääni on niin voimakas. Mutta ekaksikin, ne on vain ajatuksia. Ne ei ole totta, ne ei ole tosiasioita. Ne on totta sikäli, että sä tunnet ne, mutta ei niillä ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa.
Mikään mitä muut tekee ei ole sulta pois. Jos joku jättää syömättä munkin, niin ei se ole sulta pois. Päin vastoin, siinä on sulle yksi munkki lisää! Muiden teot ei saa vaikuttaa sun toipumiseen, joten sun pitää vaan pysyä tietoisena sun ajatusmaailmasta ja tavallaan kuplauttaa itsesi. Sä nyt vaan tarvit enemmän ruokaa kuin muut, ja se on tilanne josta valtaosa ihmisistä haluaa!
Olen kuullut niin monen ihmisen suusta miten he ovat kateellisia siitä, että mä voin ja mun pitää syödä paljon, joten se on sun etu. Sun tilanne on sun etu, hyödynnä sitä!
Koeta olla antamatta niin vähän harmaata aluetta sh:lle kuin mahdollista, eli pidä tiukat rajat sen suhteen: ruokaa ja lepoa. Sun ei tarvitse miettiä mitään lenkkeilyä, koska se on kiellettyä. Jos sh tulee vänkäämään (ja se tulee), niin palauta mieleen säännöt, ja ota se sh:n ajatus vain ajatuksena. "Mulla on ajatus, että mun pitää...".
Tyytyväisyys itseen alkaa pikkuhiljaa tulla sitten mitä enemmän pesäeroa sä teet syömishäiriöön. Kirjoita vaikka paperille mitä sä olet: jonkin lapsi, ystävä, lapsenlapsi, opiskelija/töissä, taistelija, jne. Mieti sun omia luonteenpiirteitä, joista sä pidät. Mieti sun unelmia. Pala palalta kuori sh:ta irti itsestäsi, ja pala palalta sieltä nousee se oikea sinä esille.
Se ON rankkaa ja se on kokovuorokausityötä mutta usko pois, se kyllä maksaa vaivansa triplasti takaisin! :)
Hei
VastaaPoistaOnkohan sitä tutkittu, minkälaisista perheistä, sisarusparvesta, ja monesko lapsi perheessä ym.on hän joka sairastuu syömishäiriöön?
Esim. Kohtaako se esikoisia useammin kuin esim.kuopusta tai entä keskimmäistä? Entä onko perheen lapset kaikki samaa sukupuolta, niin iskis helpommin kun jos eri sukupuolta?
Entäs jos perheen äiti harrastaa kaikenmaailman diettivillityksiä ja laihduttaa, paastoilee ym.vaikuttasko se nuoriin tyttöihin negatiivisesti ja sit näkee itsensä ihan karmeena ja ajautuu sairauden syövereihin?
Monethan ottavat mallia, esimerkkiä joko lähipiiristä tai julkimoista.
Medialla ny ainakin on niin negatiivinen vaikutus nuoren kasvuun, että saa olla kyllä hyvä itsetunto, että ei välitä ja ota kaikkea vakavasti ja kirjaimellisesti. Pitää oppia suodattamaan ja poimimaan olennainen..
Onk Heidi sulla monta sisarusta? Ootko vanhin/nuorin ym.? Onk teil paljon ikäeroo keskenään?
Miten he suhtautautuivat kun sairastuit?
Mä en kyllä osaa sanoa, mutta mielenkiintoinen aihe!
PoistaPsykologi Shan Guisinger kertoo seuraavasti:
"...if one identical twin has it, there is a 50% chance the other will develop it. Studies comparing identical and fraternal twins found that the increased risk is due to genetics and not to family environment. Moreover, the lack of long-term success of weight-loss programs demonstrates that without anorexia genes it is very difficult to maintain weight at 15% below normal. What anorexics do is physiologically and psychologically remarkable."
Lähde: http://harrietbrown.blogspot.fi/2010/10/guest-post-shan-guisinger.html
Eli mikäli identtisistä kaksosista toisella on tämä geeni, niin 50% mahdollisuudella myös toinen kaksosista sairastuu. Eli kyseessä on geeni eikä perheympäristö.
Toisaalta, nämä tutkimukset (kuten Guisinger itsekin huomautti) on tehty identtisillä ja ei-identtisillä kaksosilla, joten en sitten tiedä miten tämä menee ns. normaaleilla sisaruksilla.
Mitä itse voin tuohon sanoa, niin mulla on tosiaan viisi sisarusta mutta mä olen ainoa sairastunut. Toisaalta me jokainen ollaan kyllä melkoisen herkkiä ja räiskähteleviä temperamentiltaan, mutta kuitenkin vain 1/6 on sairastunut. Mä olen itse keskimmäinen ja mua kohdeltiin jonkinlaisena ihmelapsena. Kyllähän mä varmasti olin aika poikkeuksellinen jo pikkuvauvana ja varmaankin ajateltiin niin, että kun sille annetaan se viulu ja esiintymismahdollisuuksia, niin kaikki on hyvin. Mutta jokin komponentti vaan ei loksahtanut ihan täysin ja se sitten rupesi näkymään myöhemmin. Eli mä olen aina ollut muista poikkeuksellinen enkä mä koskaan ole tuntenut kuuluvani yhtään mihinkään porukkaan, en edes omaan sisaruslaumaan. Sekin kertoo oman tarinansa.
Mun vanhin sisko on auttanut mua kaikkein eniten kun mä sairastuin, ja yhdessä mun vanhempien kanssa he yrittivät ihan kaikkensa. Mutta mä tajuan nyt, että miksi mikään ei toiminut silloin.
Tottahan toki esimerkiksi painosta obsessoiva äiti vaikuttaa negatiivisesti kasvaviin lapsiin. Vaikka lapsi ei tiedostakaan niitä syitä, että miksi esimerkiksi ylipaino on paha juttu, niin sille jää mieleen että se on paha juttu. Lapsi peilaa, se ottaa mallia isommistaan ihan kaikessa. Se tapa miten ihmisistä puhutaan tarttuu todella herkästi ja helposti luo sitä tunnetta, että millainen ei ole hyväksytty ihminen. Lisäksi tuo median vaikutus on sellainen, että ethän sä automaattisesti osaa filtteröidä haitallisia elementtejä pois, vaan jonkun pitää sua opettaa siihen. Huomaan itse esim. omista sisaruksista, että pari on tosi tosi kovia lukemaan kaikkea shitnessiin liittyvää, osa sitten osaa suodattaa ne myrkyllisyydet sieltä. Että jollain tapaa ulkonäkökeskeisyys näkyy korostuneena omissa sisaruksissa.
Syömishäiriöhän on periytyvä sairaus, eli hyvin herkästi se periytyy esim. äidiltä tyttärelle. Mutta se, että miksi sitten kaikki perheen lapset eivät saa samaa geeniä, niin lieneekö se sattuman kauppaa miten palikat menevät jaossa. Toinen lapsi saa enemmän isän puolen geenejä, toinen äidin.
Mä en tästä tiedä juuri tämän enempää, joten pitää yrittää ottaa selvää! Tosi hyvä aihe nimittäin! :)
kyllä varmaan just äidin laihduttamistouhuista tai ylipäätään liiallisesta laihasta olomuodosta voi lapselle kehittyä syömishäiriö. Lapset ja nuorethan ovat todella kovia vertailemaan, (kuten täälläkin on tuo vertailu noussut esiin) joten kun oma keho ja kroppa alkaa saada naisellisia muotoja, saattaa paineet ulkonäöstä tulla todella keskeiseksi.
PoistaErityisestihän tuo on huolestuttavaa, että normaalikroppainen, tai jopa hoikka,laiha äiti alkaa kikkailemaan syömistensä kanssa. Ja kuureilee vaikka ei olis mitään tarvetta. Nauttis hyvänen aika elämästään, eikä alkas liikaa tuijottaa minkä muotonen se peppu on tai onko vatsa litteä vai onko siinä vähän juovaa....voi, voi.
Ei tästä nuori kyllä hyvää esimerkkiä saa.
Mielenkiintoinen todella tuo, mikä sen sh:n laukasee, minkälainen ympäristö, perhe, sisarusparvi, entä onko ainuilla lapsilla sh:ta.
Itse olen esikoinen ja minulla on yksi sisko.Suvussamme ei kenelläkään muulla ole minkäänlaisia ongelmia syömisten kanssa.
Sairaalassa oli pari sellaista tyttöä, joista toinen oli esikoinen ja hänellä oli kaksi pienempää siskoa ja toinen oli myös esikoinen, mutta hänellä oli pikkuveli.
Mä välillä mietinkin, miten just mulle sh, kun oon ollu aina hoikka ja mun isänpuolen suku on sellast tikkukeppii. Eli sieltä isältä ne kroppageenit ainakin tulee.
Voisitko tehdä postausta siitä, miten hyväksyä oma keho omassa normaalipainossa? Miten hyväksyä se kerääntynyt rasvamassa, miten oppia ajattelemaan itsestä positiivisemmin?
VastaaPoistaLöytyypi täältä!
Poistahttps://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Kehonkuva
Syön 2500-3000 kcal päivässä. Mua pelottaa ihan hirveästi tuo trunk adipose, koska mun koko syömishäiriö tavallaan lähti timmin vatsan metsästyksestä. Tuleeko se kaikille? Mua pelottaa että oon joku luonnonoikku, jolta se ei lähdekään pois. Tuleeko rasvaa aluksi minnekään muualle kuin keskivartaloon? Pelkään, etten kestä trunk adiposea, koska litteä vatsa on mulle tosi tärkeä juttu. Oon vaan niin monesta paikasta saanut sellaisen käsityksen, että rasvaton vatsa on terveyden merkki, jne. vaikka tiedän ettei asia ole niin mustavalkoinen. Huoh...
VastaaPoistaOletko lukenut tämän?
Poistahttps://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Trunk%20adipose
Sä et ole luonnonoikku. Valtaosalle muodostuu parantumisen alussa ylimääräistä rasvakerrosta, kuten tuossa postauksessa painon jakautumisesta kirjoitin. Siitä on tehty ihan tutkimuksia (linkattu ko postaukseen), ja niissä sanotaan tämän ylimääräisen rasvakerroksen kyllä laskevan.
Mutta eihän se mihinkään laske mikäli sä et anna kropallesi systemaattisesti ruokaa. Sanoit syöväsi 2500-3000 päivässä ja tämä sai mut vähän epäilevälle kannalle. Mikä on sun minimi? Jos se on 3000 ja sä syöt 2500, niin silloin sä rajoitat ruokaasi. Ja mitä enemmän sitä rajoittaa, niin sitä huonommin esimerkiksi aineenvaihdunta pääsee elpymään ja sitä sitkeämmässä on esimerkiksi se trunk adipose.
Eli sun pitää pysyä systemaattisena vaikka se onkin ihan pirun pelottavaa!
Miksi litteä vatsa on sulle tärkeä juttu? Mitä se sulle edustaa? Mitä sä siihen assosioit? Mitäs sitten, kun sulla ei olekaan litteää vatsaa? Entä mitkä on nämä lähteet, joista olet saanut tuon terveyden käsityksen? Ja onko se totta? Vai onko se vain sun sh:n tuottama vääristynyt ajatus?
Koska kenenkään vatsa ei tule säilymään litteänä. Me rapistutaan, rypistytään, menetetään ulkomuotomme, jolloin tärkeintä on se mitä sulla on sisällä, ei se litteä vatsa.
Mitä tapahtuu jos sulle tulee trunk adipose? Mikä on pahin mahdollinen skenaario? Et sä siihen kuole, se on varma juttu. Se ahdistaa mutta ei se sua tapa.
Ei se trunk adipose ole pysyvä, se on ihan selvä juttu. Ajattele sitä vaiheena, joka vaan täytyy käydä läpi. Mä tiedän miten oikeasti pelottava ja ahdistava se vaihe on, sillä se haastaa kaikki sun sh:n tuottamat ajatusmallit ja edustaa pahinta pelkoa. Mutta se ei edusta epäterveellisyyttä vaan se kertoo sun kropan taistelusta kohti sitä terveyttä.
Kenelläkään ei ole trunk adipose jäänyt päälle, joten kyllä siitä selviää :)
mun minimi on 2500, mutta miten paljon yli uskaltaa syödä tai vois syödä?
Poistamites kannattaako syödä,vaikka maha ns.täys eikä viel nälkä? Kun eihän kroppa sillon tarvii mitään,jos ei tee mielikään ruokaa...vai tekeekö siinä hallaa,jos ei syö ja aattelee, ettei tartte syödä nyt mitään, jätetään väliin. Vähän tän kans kuutamolla....
Sulla ei ole mitään kalorikattoa, eli sä voit syödä niin paljon kuin susta ikinä siltä tuntuu.
PoistaLuin tällaisen neuvon, joka pitää todella erinomaisesti paikkansa: syö silloin kun ajattelet ruokaa.
Eli älä luota fyysiseen nälän tunteeseen, koska se ei toimi sulla vielä. Syö minimit ja syö aina kun ajattelet ruokaa, sillä se ruoan ajattelu on sun kropan keino herättää sut syömään.
Syömiskuvista ja ruuista...
VastaaPoistaEn vertailun vuoksi vaan uteliaisuutta, mielenkiinnolla ym.ajatuksilla.
Niin koska juu itse esim.syön paljon, paljon enemmän ja useampia kertoja päivässä kuin moni tuttavani ja esim.sinäkin.
Kun katsoin instaruokakuviasi eiliseltä..niin mietin vaan, että miten vähällä ruokamäärällä/-kerralla tosiaan tulet toimeen ja jaksat. Kun moni ihan terve ihminenkin syö paljon paljon enemmän...ja useammin. Ja ovat siis ihan normityyppei. On aamiaista, välipalaa, lounasevästä ym.kaffepaussii ja syömistä välipalaa, illallista/päivällistä ym.ja viel vaik iltateet ym.
Ja niin mähän syön esim.enemmän kun mun mies. En vois kuvitellakaan syöväni niin harvoin ja vähän kun hän. Ja mä olen se hoikka ja laiha ja syön.oon aina ollu hoikka ja laiha ja hyvä syömään (paitsi laihduttaessa). Ja mun aamupalat esim.on aina tosi runsaita. Ei tulis kuuloonkaan et söisin kuten mun mies.
Niin ja mun mies on hiukka tukevarakenteinen...
Joten ne jotka edelleen kehtaa väittää, että pelkkä ruoka ja syöminen lihottaa...niin ei todellakaan pidä paikkansa.
Ja mä esim.syön paljon suklaata ja pullia.
Toki mun mieskin syö..mut enempi irttiksii.
Mut sit hää liikkuu vähemmän kun mä.
Vähäinen ruoka ei oo yleensä hyvä juttu.
Kyl me kaikki tarvitaan energiaa jaksaaksemme ja voidaksemme hyvin.
Aurinkoista päivää ja antoisaa kurssia Heidi:)
Edellinen postausaihe tuossa yllä kyl herätti kiinnostusta...hyvää pohdintaa...
Niin...
PoistaMutta siis, ethän sä voi lähteä tekemään mitään pysyviä johtopäätöksiä, koska sä et näe kokonaisuutta. Ihminen tekee tulkintoja tosi herkästi ja ymmärrän miksi esimerkiksi mun eiliset ruokakuvat tuottaa sen kuvan, että oh maa gaad miten mä pärjään niin vähällä ruoalla! :O
Mutta jälleen kerran, me ollaan jokainen yksilöitä ja eri vaiheessa. Sä tarttet tällä hetkellä enemmän ruokaa kuin muut ja that's fine! Anna mennä vaan! Mutta ihan yhtä fine on sekin, että muut syövät vähemmän kuin sinä. Kuten tuonne ylemmäs toiselle anolle selitin, niin olisi todella väärin jos mä pakottaisin itseni syömään samoja määriä kuin esimerkiksi sinä. Se olisi ihan yhtä pahaa kehon viestien mitätöintiä ja kaltoinkohtelua kuin liian vähä syöminen.
Intuitiivinen syöminen on sitä, että oikeasti syö niiden kehon viestien mukaan mitään rajoittamatta, ja esimerkiksi itse olen päässyt tähän pisteeseen käymällä läpi sen vaiheen, jolloin itse söin enemmän kuin muut. Ja se on fine.
Oletko lukenut tuon postauksen "nälkäsignaalit ja intuitiivinen syöminen"?
Siitä saattaisi olla sulle hyötyä, joten kannattaa vilkaista :)
MUISTAKAAS SYÖDÄ HYVIN JA PALJON, että voitte hyvin ja elämä kukoistaa. Näytetään hyvää ja positiivista esimerkkiä. Ruoka on tärkeä osa elämäämme, nautitaan....ei kituuteta!
VastaaPoistaLAUANTAINA 6.5. On "Älä laihduta päivä"!!!!
juu mäkin näin jossain tuon mainoksen, että lauantaina on "älä laihduta päivä"
Poistatosi hyvä teema. Toivottavasti valistaa esim. nuorille, ettei laihduttamisesta ole mitään onnen tuojaa ja iloa. Ei täydellistä kroppaa tarvitse tavoitella, koska sellaista ei olekaan ja tärkeämpää on olla terve ja onnellinen sisäisesti ja nauttia elämästä. Ollaan jokainen oma itsemme ja korostetaan erilaisuuden rikkautta ja rakkautta.
Kumpaa se onkaan - halu ja rohkeus parantua ja syödä ja olla tyytyväinen itseensä?
VastaaPoistaVai kuinka paljon onkin sitä, että on halua parantua ja syödä, olla ns.normaali, mutta toisaalta nauttiikin sh:na olemisesta? Eli se tilanne esim.kun on eh tai muuten mättää sapuskaa päivät pitkät, mutta harrastaa itseasiassa kompensointia, että voi olla eh tilassa mahdollisimman pitkään?
Miten te muut sh-ihmiset reagoitte muiden ihmisten kommentteihin laihuudestanne, syömisistänne, valinnoistanne ym.?
Entä mikä on se tunne, kun liikkuu jossain etenkin kesäisin vähissä vaatteissa, jolloin paremmin se kroppa näkyy...ja ihmiset tuijottaa ja selkeesti supisee "kato miten laiha ilmeellä"?
Mikä olo itsellä on mennä uimarannoille/kylpylään ym.vai käyttekö niissä?
Miksi ihminen haluaa olla luisen laiha? Mikä siinä olomuodossa muka kiehtoo? Hmm.
On se jännä, miten vaik ois jo muutenkin hoikka kroppainen, niin vielä laihduttaa olemattomaksi.
Sit kuitenkin inhoaa olla luikku ja kuunnella tuttujen ja muiden huomautteluja laihuudesta ja sit toisaalla nauttiikin siitä kun joku mätkättää,että nyt kuule ala syömään enemmän ja pitämään huolta itestäs. Ettet joudu sairaalaan ym.ym.
Tuo pelkoruokajuttu on kyllä mielenkiintoinen pointti myös. Leipä juustoilla ym.härpäkkeillä melkein sama kun pizza tai jogurtit ja rahkat, entäs pulla..no ei kummempaa sekään vähän kun munasämpylä tai karjalanpiirakka munavoilla ym
Tätä vois jatkaa....
Miks joku pelottaa ja toinen ei. Vaik samoja valmistusaineita käytetty, mut eri muodossa syödään...
Interesting.
Miksi sä nautit syömishäiriöstä? Mitä se sulle antaa? Mitä tarkoitusta se palvelee? Mitä tarvetta se tyydyttää?
PoistaTuo ajatus, että kompensoi voidakseen ylläpitää EH:ta niin pitkään kuin mahdollista on äärettömän vääristynyt ja sairas ajatusmalli eikä sillä oikeasti ole mitään tekemistä EH:n tai edes parantumisen kanssa. Kun sä vaikka oksennat EH:n aikana, niin et sä ylläpidä EH:ta vaan nälkiintymistilaa. Onko tämä sitten se tarkoitus?
Lainatakseni erään hyvin fiksun ihmisen sanoja, niin mikäli sun sairaus ei tuota sulle tarpeeksi ahdinkoa, ei ole mitään motivaatiota muuttaa käyttäytymistä. Eli jos ei ole vielä kärsimysvaiheesta nauttinut tarpeeksi pitkään ja saanut siitä tarpeekseen, niin miksi sitä haluaisi käyttäytymistään muuttaa?
Kyllä mä ymmärrän mitä sä tarkoitat, koska olen itsekin samaa tuntenut.
Mutta sun pitää selvittää itsellesi se, että mitä syömishäiriö sulla palvelee, koska siitä voi lähteä purkamaan tuota vyyhtiä.
Itse mä koin tuijotukset niin, että ihmiset kauhisteli miten lihava mä olin. Koin kommentit kiusallisiksi, koska olin varma että mulle valehdeltiin, ja toisaalta halusin kuitenkin säilyttää tilanteen mahdollisimman pitkään. Mulle se ulkomuoto edusti turvallisuutta. Pelkäsin tulevaisuutta ihan hirveästi eikä mulla ollut kuin yksi ainoa keino käsitellä sitä. Lisäksi mulle sh on ilmiselvä addiktio, eli mä saan kiksejä ruoasta ja laihduttamisesta, ja se kierre taas ruokkii itseään.
Mutta on se kyllä jännä tämä sairaus. Älyttömän fiksu mutta samalla se voi olla niin älyttömän primitiivinen. Ei sitä voi kuin ihmetellä.
Molskista,
VastaaPoistapitää heti alkuun sanoa, ettei tuu sellasta vaikutelmaa, niin
en haluu tuomita ketään tai syytellä, mutta muakin kiinnosti Heidi sun postaus päivän syömisistä.
Joo me ollaan yksiĺöitä ja erilaisia, se on selvä. Eikä vertailusta ole hyötyä kenellekään. Mut mulle tosiaan tuli kans tuo tunne, mitä kirjoitit, että ou maa gaad...miten voit oikeest pärjätä noinkin vähällä ruualla. Varsinkin, kun kroppa ollut kovilla ja raju laihdutuskierre takana. Ja kuten edellinen anonyymi kirjoitti, että tarvitaanhan sitä terveenäkin paljon energiaa. Niin näin olen itsekin havainnut.
Mutta onhan sit monenlaista. Onhan mullakin yks työkaveri, joka ei kyllä paljon mitään syö. Ihan surkeeta joskus kattoo sitä touhuu...
Mut joo, mietin samalla, että mähän en tulis missään nimessä toimeen tolla sapuskalla, mitä olit kuvannu. Esim. keitot ei mulla kauaa nälkää pois pidä. Siks niitä aika harvoin syönkin. Tai no juu muutamia keittoja on suosikkeja, mutta sit pitää vetää niitten kans kunnon tuhdit leivät tai riisipiirakat ja jälkkärit, että pärjää.
Mun on pakko nyt sanoa, että musta tämä tuntuu melko ikävältä olla vertailun kohteena, koska se asettaa meidät eriarvoiseen asemaan ja samalla siinä toinen mitätöi mun kehoa, ja sitä mä en arvosta.
PoistaTästä on ollut puhetta niin useasti ja jo pelkästään tässä kommenttiketjussa olen kertonut siitä miksi tuo vertailu ei toimi. Joten arvostaisin suuresti sitä, että vilkaisisitte niitä kommentteja, koska kaikkiin näihin vertailua koskeviin kommentteihin löytyy vastaus ylempää.
Mä ymmärrän miten suuri juttu tämä vertailu on, mutta nyt stop kaikki.
Selatkaa mun feediä taaksepäin niin huomaatte kyllä sen muutoksen mun toipumisen vaiheessa. Kuten olen sanonut, niin toipumisessa on ERI VAIHEITA. Sä tarvitset nyt enemmän ruokaa kuin mä, ja se on ok.
En mäkään sun tänhetkisessä vaiheessa pärjäisi kovin vähällä, mutta jälleen: PARANTUMISESSA ON ERI VAIHEITA.
Mun kroppa on mun kroppa. Se on minun kehoni, ei kenenkään muun. Mun kehon viestit kertoo MINUN kehoni viesteistä, ei sun, ei naapurin, ei siskon, ei kenenkään muun. Joten näin vertailemalla sä ikään kuin määrität sen miten mun kehon pitäisi toimia ja samalla mitätöit sen ihan täysin.
Ymmärrän myös sen, että vertailulla voidaan yrittää hakea sitä tervettä omaa järkeä, mutta tällä tavalla se vain kääntyy jokaista itseään vastaan. Mä tiedän, etten voi vaikuttaa teidän vertailuun mitenkään muuten kuin näin ja jokaisen on itse tehtävä se työ.
Mutta kiltit pliis, nyt stoppi sille toisen kehon mitätöinnille vertailun kautta! <3
Heip Heidi,
VastaaPoistajoko olet löytänyt Omar Kismettiä ja syönyt sitä?
Me ostettin kaverin kans tänään ja tykättiin. Ja niitähän näyttää meilpäin olevan ainakin Prismois, Cittareis ja ärrällä. että varmaan jo teilläkin alkaa oleen jossain putiikissa.
Tohon vertailuun liittyen mun on kans yks kommentti heitettävä, että sitä kyllä tekee ihan kaikki. Niin me sh:t kun terveetkin. Sitähän Kuulee ja näkee melkein missä vaan syödään porukoissa, niin aina joku kommentoi toisen lautasella olevia pöperöitä. Millon se on ihmettelyä, millon kysymistä, millon vaan tuijottomasti, millon kommentoimista...on se kyllä kumma juttu, että pitää puuttua toisten ihmisten syömisiin ja se herättää niin pirunmoisesti kiinnostusta.
Kun se ny on fakta, että esim. me ei ees kaikki tykätä kaikki samoista ruuistakaan, niin jo senkin vuoksi meidän lautasella voi olla erilaista sapuskaa.
Meitin pitäs jokaisen muistaa, että olemme erilaisia ja syömme omaan tarpeeseemme. että jos joku haluu ja tarvii kolme lautasellista makaroonilaatikkoo, niin antaa hänen syödä.JOku toinen ottaa yhden.
Mutta niin kauan kun mediakin tykittää kaikenlaisia ihmeohjeita ja vinkkejä, niin kyllä niitä aina joku lukee ja imee itteensä ja viljelee etiäpäin.
Että aina sitä vertailua taitaa vaan tullee olemaan.
En ole edelleenkään löytänyt mikä kyllä harmittaa :/
PoistaEn jaksaisi yhden Kismetin takia lähteä pyöräilemään matkan päähän, joten pitää toivoa että tulisi äkkiä muihinkin kauppoihin. Kovasti odotan sitä kyllä, niin paljon olen kuullut hyvää siitä :)
Täälhän on valtavasti kommentteja...saikin selata ja lukea. Huippumielenkiintoista keskustelua laidasta laitaan ja hyödyllisiä vinkkejä.
VastaaPoistaPitimän kehua sun mahtavaa body-positiivisuuskuvauksia! Siis loistohomma. Voi kun moni moni meistä naisists kykenisi myös siihen. Ylpeä itsestään kaikin puolin. Jatka vaan tätä valistusta.:)
Voi kiitos hirmuisesti! <3
PoistaMistä tietää, että kehossa on vaurioita?
VastaaPoistaVoi olla, että tämä on vain syömishäiriön päähäni tunkema ajatus, mutta mulla on koko ajan semmoinen tunne ettei mun kehossa kuitenkaan mitään vaurioita ole. Olen sairastanut syömishäiriötä tammikuusta alkaen. Söin noin 1500 kcal päivässä, ja liikuin päivittäin lähinnä reippaasti kävellen 1-2 h. En tiedä, että onko syynä nopea aineenvaihdunta vai mikä, mutta painoni tippui kuukaudessa 5 kg. Kysymys kuuluukin; voiko 2-4 kk niukkaruokaisemmalla ajanjaksolla edes saada kehoon isoja vaurioita? Painoni tippui normaalipainon alarajoilta merkittävään alipainoon.
Voi kuule, veikkaan puhuvani usean monen puolesta sanoessani, että valtaosa meistä ajattelee olevansa niitä poikkeuksellisia yksisarvisia. Mutta kun näin ei ole, kukaan ei ole meistä yksisarvinen vaan jokaisen kroppa kärsii syömishäiriöstä. Ei mitään väliä kestääkö se kuukauden vai vuoden vai kymmenen vuotta, sillä lyhytkin ajanjakso aiheuttaa kroppaan vaurioita.
PoistaSä et niitä tunne päällepäin mikä on ehkä harmi.
Lukaisepas seuraavat:
https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Alipaino
https://freeyourrecovery.blogspot.fi/2016/10/aineenvaihdunta-ja-hormonitoiminta-ja.html
Mutta siis pelkkä laihtuminen aiheuttaa vaurioita, joten usko pois, kyllä niitä on sullakin.
Hyvä kysymys ja pohdinta anonyymi klo 8.23.
PoistaTuota mäkin mietin, että jos on ok olo...niin mistä tiedän, että on vaurioita ja mitä vaurioita? Ja onko vauriot erilaisia oliko sairastanut vuoden tai kakskytvuotta ja siltä väliltä..?
Mitkä vauriot on esim.herkempiä ja korjaantuuko vauriot kuinka hyvin ja missä ajassa?
Mites ihmiset jotka laihduttelee(ei sh ihminen) niin tuleeko lie heillekin kehoon vaurioita? Menkat ainakin voi kärsiä...
Tätä moni ei varmaan just ajattelekaan, että laihduttaminen on melko raastava koettelemus kropalle, että sinne syntyy erilaisia vaurioita. Pysyviäkin.
Mutta niinhän se liiallinen liikuntakin aiheuttaa pahojakin vaurioita kropalle!
Kuten syömisen rajoittaminen, erilaisten diettisuuntausten noudattaminen ym.
Näistä on tullu itseasiassa vähä väliä erilaisia tietoja ja kommentteja, että ei ois kannattanu alkaa vähähiilariselle, tai ei ois kannattanu poistaa suolaa ruokavaliosta, tai viljoja, sokeria, maitotaloustuotteita ym.mitä milloinkin.
Niin se vaan taas todistaa, että kaikkea saa ja pitää syödä eikä alkaa kikkaileen ja näännyttää itseään ihan turhaan. Sieltä ne sitten ongelmat tuleekin, kun alkaa tuijottaa liikaa jokaista suupalaa ja pyörittelee kroppaansa peilin eessä ja hikoilee salilla pää punasena.
Lisäks pää on täynnä miettimistä, laskemista, kontrollia, vahtimista jne. Tuskasuushan siinä nousee, joten ei voi olla ainakaan kovin hyvällä tuulella. (aika äkäseks sitä nälkäsenä muuttu)
Vai mitä.
No syömishäiriöinen ja ei-syömishäiriöinen ovat molemmat ihmisiä, joilla pätee samat säännöt. Jos ei-syömishäiriöinen laihduttaa, niin samalla tapaa se keho vaurioituu kuin syömishäiriöisellä. Että ei se syömishäiriö siinä vaikuta mitenkään.
PoistaOngelma muodostuu silloin, jos laihdutusta ei lopeteta vaan se jatkuu muodossa tai toisessa, eli pidetään kehoa nälässä.
Tiedän sellaisia tapauksia, joissa todella huomattavasti ylipainoinen ihminen on laihduttanut useita kymmeniä kiloja mutta BMI on edelleen ylipainon puolella, ja henkilö kuolee sydänkohtaukseen, sillä sydän ei jaksa enää sitä laihdutuksen tuottamaa stressiä.
Sitten on nämä urheilijat, jotka joutuvat lajinsa takia ylläpitämään liian vähärasvaista ulkomuotoa ja heille kehittyy esim. osteopenia eikä hormonitoiminta toimi. Tästä on loistavana esimerkkinä useat shitnesstyypit, taitoluistelijat (oletko lukenut Kiira Korven haastatteluja?) sekä kestävyysurheilijat.
Heille syntyneet vauriot on mahdollisia korjata mikäli keholle annetaan mahdollisuus.
Pahinta ehkä on just se, ettei ne vauriot tunnu päällepäin. Silloin kun mua uhkasi se monielinvaurio, niin en mä sitä tuntenut päällepäin. Toki rytmihäiriöt tuntuivat, mutta en mä tuntenut maksan ja munuaisten toiminnan lakkaavan. Se näkyi vasta verikokeissa ja silloin iski hätä.
Mutta ei ne kehon vauriot tarkoita tällaista monielinvauriota, vaan jo pelkkä lievä laihtuminen sitä aiheuttaa, koska laihtuessa elimistö syö omia kudoksiaan (mm lihas- ja rasvakudosta) pysyäkseen hengissä.
Jokainen on yksilö. Toisilla vauriot tulevat todella lyhyestä laihdutusajasta ja toisilla menee vuosia. Itselläni puhkesi osteoporoosi vain vuoden sairastamisen jälkeen, ja noin viidessä vuodessa se eteni vaikea-asteiseksi osteoporoosiksi.
Mutta nyt multa tänä vuonna katsottiin arvot, ja mun arvot ovat ihan siinä osteoporoosin rajamailla! Vuonna 2013 tuli kaikkein surkeimmat arvot, ja siitä on tapahtunut ihan järkyttävän paljon kehitystä huolimatta siitä miten surkeassa kunnossa mä oon ollut.
Joten vaikka keho vaurioituu, vaikka tulee esimerkiksi luukato, niin siitä pystyy parantumaan!
Pakko kans ihmetellä Heidi sun aterioita. Missä viljat, HYVÄT rasvat (näen kuvissasi pelkkää suklaata, mpvoita, suolattuja pähkinöitä), proteiinit, vihannekset yms.? Sun varmaan kannattaisi perehtyä myös terveyttä ylläpitävämpään ravitsemukseen. Kuviesi perusteella sulla on jo viskeraalista rasvaa kertynyt just keskivartaloon, joka ei ole kenellekään hyväksi. Mites vuosien kuluttua esim.verensokeriarvot, kolesteroli yms.arvojen kanssa, jos jatkat samaa rataa vuodesta toiseen? Ihan vilpittömästi hämmästelen ja olen ihmeissäni.
VastaaPoistaJust joo, anna olla jo.
PoistaSamaa mieltä.
PoistaTuo oli kyl taas aivan turhaa mollaamista. Homma on niin, että kyllä sitä saa ja pitää syödä justiinsa niin kun haluaa. Ja jos suklaasta puhutaan niin suklaat, kuten pähkinät ym.on ihan hyvää ruokaa siinä missä mikätahansa muu sapuska. Suklaata syö monet monet ihmiset päivittäin ja suklaalla on tutkitustikin niin paljon positiivisia vaikutuksia, että sen nauttiminen on ihan hyödyllistä.
Minä ja mun tuttavapiiri syö suklaata päivittäin ja kaikilla on ihan loisto hyvä olo, hyvät veriarvot, vointi ja jaksaminen.
Ja ennen kaikkea hyvä ja positiivinen mieli.
Ja jos oot anon.yhtään lukenut täältäkin, mitem muutamat ovat kertonet omista isovanhemmistaa tai muista ikäihmisistä, niin päivittäiseen ruokavalioon on iät ja ajat kuulunut rasvainen ruoka, erilaiset kahviherkut ja jälkiruuat ym.
Ja hyvin voidaan!
Ja kuten tuossa alla anon.kirjoittaa yksilöllisyydestä, geeneistä ym.Niin sitä se on. Ei voi mennä väittämään kenellä on mitäkin vaivoja tai mikä kenellekim hyvä ja huono.
Jokainen valitsee omat jutut ja elää omaa elämää. Jos haluu kituuttaa, niin voi, voi.
Mutta kyllä vapaammalla asenteella ja mielellä elämä antaa enemmän ja voi nauttia ilman jatkuvaa kontrollia ja niuhottamista.
Ei liian tiukkapiposta linjaa kannatta noudattaa, se se vasta kropan tuhoaa!!!!
Heidi, hienoa. Oot kyllä tän blogin avulla kannustanu ihan älyttömästi muakin rennompaan syömiseen. Makeaa elämää lisää...mahtavaa!!!
Iloa sullekin. Ja eikun suklaata lisää!
(japp onkin suussasulavaa ja toiv.pääset.kismet omariakin syömään)
Some-kuvista näkeekin koko ihmisen elämän �� Huh taas mitä kommentteja...
PoistaTörmäsinpä taas artikkeliin, jossa puhuttiin syömisen ja ruuan vaikutuksista ihmiseen. Ihmisten pitäs joo muistaa tai oikeastaan ihmisille pitäs muistuttaa, että niin moni moni tekijä vaikuttaa siihen, miten eri ruuat sopivat toisille ja toisille ei. Tai miks joillakin nousee kolesteroli ja toisilla ei vaikka söis kuin paljon voita ym.
VastaaPoistaGeenit, aineenvaihdunta, on esimerkkejä niistä, joilla todella paljon vaikutusta siihen, miten esim. joku vaan syö ja syö ja syö, eikä siis paino nouse mihkään. Tai joku käyttää paljon sokeria ja voita, ja on terve ja hyväkuntonen kun pukki. Mutta siten joku toinen ei voikaan käyttää niin paljon voita tai eläinrasvoja, kun veriarvot het heittelee.
ME OLLAAN yksilöitä, erilaisia, meillä on erilaiset geenit, kulutus, aineenvaihdunta, elämä. Joten senkään vuoksi vertailu on ihan turhaa. siis niin turhaa. Jokainen voi ja saa valita tästä meidän ruokaviidakosta ruokansa ja sitä kyllä piisaa kaikille aivan varmasti. Jos ei ruis käy, niin onhan näitä muitakin kauraa, vehnää, ohraa, riisiä, tattaria, hirssiä jne.
Erikoistutkija myös muistutti artikkelissa, että nää yleiset ravitsemussuositukset, ne ei olekaan tarkoitettu kenellekään meistä suoraan sellaisenaan toteutettavaksi ja noudatettavaksi. NE on tehty laitoksia, massaruokintaa varten ja yksilöiden kohdalla on aina variaadioiden, vaihtoehtojen, kunkin yksilön huomiointi oleellista.
JOTEN turhaa vouhotusta, että sitä ja tätä ei vois tai sais syödä tai just tota nyt pitäs syödä niin ja niin paljon.
EI EI ja ei. Eli jos mieli tekee karkkia, syö karkkia. Jos vatsa ja mieli tykkää pastasta, riisistä, vaaleasta viljasta, niin sillon pitää antaa mennä vaan. Turha on syödä väkisin ruisleipää, jos se ei itelle käy. Että kyllä turhan paljon nostetaan jalustalle sellasta muka jotain yliterveellistä syömistä. Kun ei se sovi kaikille. TOiset tarvii toisia aineksia ja toiset toisia ja sen mukaan pitää mennä.
Ei ne esim. etelä-euroopan maissakaan juur ruista syö, vaan ihanaa uunituoretta vaaleaa patonkia haetaan leipäpuodista. Syödään juustoja, käydään kahviloissa paakkels kahveilla ja voidaan älyttömän hyvin.
Esimerkkinä olikin just mainittu, että ranskalaiset nauttii gulinarismista ihan älyttömästi ja syövät paljon herkkuja ja makeaa ym. Ja voivat siis hyvin.
Niin että yksilölliyys ja erilaisuus, eipä tuomita ihmisten rasvan ja sokerin käyttöä, koska ne on oikeesti aitoja tuotteita ja niitä me tarvitaan ja kaivataan. Ja niitä tosiaan saa syödä.!!!!:)
ihanaa aurinkoista päivää kaikille.
Lähden jäätelökioskille nauttimaan päivästä.
KIITOS TÄSTÄ!!!
PoistaTämä poikkeaa hitusen sun kontekstista, mutta viitaten siihen ruoalla ylipainoiseksi -väitteeseen, niin ei se(kään) pidä paikkansa. Just katsoin yhden dokkarin, jossa oli BED:stä kärsiviä ihmisiä, ja he söivät 33000 kcal päivässä!! Ja näin oli pitkän ajanjakson ajan.
Mietin omalta kohdalta tuota, että ainoat hetket kun en itse ole pystynyt lopettamaan syömistä on ollut aliravittuna ahmimiskohtaukset ja EH. Mutta aina muulloin on tullut piste, ettei vaan pysty syömään määräänsä enempää. Itse siis istun niin tiukasti RED:ssä ja omaan sen geenin, ettei minusta kyllä ahmimishäiriöistä tule.
Menipäs vähän off topic, mutta hyvää jätskituokiota sulle! :)
Hyvää, HYVÄ. Komppaan edellisiä!!
PoistaKampanja - kaikkea pitää syödä! Ja erityisesti suklaata. Suklaanystäväin seuraan kuuluvatkin syö joka päivä suklaata ja korvapuustiryhmäläiset vääntää joka päivä uudenlaisia puusteja päiväkahville.
Ja mitä näitä on....ja perustetaan koko ajan lisää.
Oon tavannu esim. erään julkisuudessakin esiintyvän vanhemman herran ja ei oo kuuna päivän pitäny mitään kuureja, lakkoja ym. ja syö ns. herkkuja joka päivä. Se kun on että elämään nyt vaan kuuluu kohtuus kaikessa ja nautiskelu, niin mistään ei tartte luopua ja lopettaa!
Näin on, asiaa. Millähän sitä ihmisten päähän sais taottua, että ei se yksinään mikään ruoka ketään ylilihavaks tai sairaaks tee. Ei todellakaan.
VastaaPoistaSitä voi syödä ihan mitä vaan joka päivä kun sitä syö omaan tarpeeseen, haluja tyydyttääkseen, energiaa koko kropalle, mielelle ja aivoille.
Turha syyttää mitään, ketään, että kun sitä ja tätä, niin sit seuraa sitä. Kun ei välttämättä seuraa yhtään mitään. ME ollaan edelleenkin ja jatkossa ja aina yksilöitä, että kuhunkin vaikutukset eri asioista koski ne sitten ruokaa tai jotain muuta, niin ovat erilaisia. Ei oo samanlaista toista.
Että toi on kyl niin hyvä toi muistutus, että yleiset ravitsemussuositukset eivät ole sellaisenaan suoraan kenellekään tarkoitettu vaan siitä tehdään sitten yksilöllisiä variaatioita oman energian tarpeen ym. mukaan.
Ja se myös että ei se suklaa, voi, liha, sokeri, suola ym. mitä tuotteita nyt aina milloinkin moititaankaan, niin ei niistä mikään ole vaarallista, myrkyllistä ym.
Että edelleen mäkin toistan tätä virttä, että kaikkea saa ja pitää syödä ihan niin kun haluaa.
Mummollassakin tosiaan on aina vedetty puustit,piirakat,viinerit ym. joka päivä. Ja taitaa se vaari ottaa pienet napanderitkin. Ja on terve kun pukki. Ei sitten niin mitään vaivoja.
Ja sitten taas voi olla jo tosi nuoria joille on tullu joku sairaus ym. ja joutuu makaan sairaalassa ym. että kannattas ny monen vaan uskoo, että me ollaan jokainen oma itsemme eikä meidän elämä mene samalla tavalla kun jonkun toisen.
Että nautitaan nyt vaan eikä parjailla ruokia. Kaik on syötävää, mikä syötäväks tarkoitettu ja piste!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaJust noin. Totta joka sana.
PoistaMua kans ärsyttää että jonkun yksittäisen ruuan sanotaan aiheuttavan jotain sairauksia.
Ei tod.aiheuta. Niin plääh...
Ihan peestä tollaset syötteet. Mutta nää on just näitä minkäkin firman, median ym."keksimiä", että saadaan ihmiset huijattua lopettamaan jonkun tuotteen käyttö ja vaihtamaan se johonkin toiseen... että aina jotain pitää syyttää..ja syyllistää..millon se on voi, millon margariini, millon ulkomaiset hedelmät, suola on aina tapetilla, sokeri, rasva yleensä jne. Mutta joo median kikkailua.
Ja kun esim.suola on tärkee aines. Mul yks kaveri joutu tiputukseen, kun suolatasapainot alko heitteleen. Että ei kandeis kyl leikkiä ruuan kans ja laihdutella vaan syödä kaikkee.
Sama täällä..nyt kun syön makeetakin esim.varmaan enemmän kun koskaan ja rasvasta ruokaa, ja hiilareita oon lisänny roimasti, niin mun olo ja iho ovat loistavassa kunnossa!!!
PoistaEi kyllä vähähiilarisuus ole millään tapaa kannattavaa. Niin voimat meni ja oli heikko olo, pyörrytti ja huimasi, tuli rytmihäiriöitä. Veriarvot men ihan sekasin esim.maksa-arvot nousi, hemoglobiini sekä verenpaine laski.
Nyt sit veriarvotkin on mitä parhaimmat, kun syö kaikkea ja esim.suklaata ja jotain karkkia syön joka päivä. Kokonaisuus on hyvässä balanssissa ja siihen mahtuu oikein hyvin erilaisia."herkkujakin".
Kiva, Heidi, säkin löysit kismet omaria?!
Miten sun olo..pyörryttääkö vielä?
Jogurtit on hyviä.
PoistaNiitä on syöty aina ja syödään tästä eteenpäinkin.
Ja makujakin kehitellään varmaan koko ajan lisää. Mä oon koukus esim.activia sitruunaan, sit kaikki banaani, mansikka ja appelsiinin makuset jogurtit on kovas kulutukses.
Olet onnellinen Heidi jos sulla ei vaikuta ihoon. Ei kannattaisi silti täysin tyrmätä asiaa, koska ihmiskehot ovat erilaisia. Itsellä todellakin vaikuttavat tietyt ruoka-aineet. Ongelmaiho oli myös olemassa jo kauan ennen syömishäiriötä.
PoistaTotta kai on olemassa pre-ED iho-ongelmia, ei kukaan ole väittänytkään ettei olisi.
PoistaKyse olikin enemmän siitä miten turhaan demonisoidaan tiettyjä ruoka-aineita ja niiden mukavaikutusta esim iho-ongelmiin, eikä siis siit ettei iho-ongelmia ole olemassakaan.
Dialektisuutta: molemmat kokemukset ovat aivan yhtä tosia ja oikeita.
Sanoistasi vain sai sellaisen käsityksen, koska sanoit, että eipä se näin ole. Mikä minulle tuo ajatuksen, että kiellät ruoka-aineiden vaikutuksen ihoon ylipäätään. Mutta viittasit ilmeisesti sanoillasi juuri tähän omaan kokemukseen, että sinulla ei vaikuta? Siitä tietysti kerroitkin kyseisessä kappaleessa.
PoistaJa jatkan vielä: itselle yleinen keskustelu on ollut valtava helpotus. Siitä olen samaa mieltä, että on vahingollista yleistää vaikkapa nyt sen maidon epäedullista vaikutusta, kun se nyt vaan ei kaikilla sitä tee. Pitkään jatkuneet iho-oireet ja näistä seuranneet rumuuden tunteet ovat mun itsetuntoa syöneet omalta osaltaan. Kun lukuisat lääkekokeilut tai rasvat tai putsarit tai riittävä syöminen/rasvan saanti ym. eivät auta, se tekee epätoivoiseksi. Itse kerran keksin nettilähteistä hakea enemmän tietoa asiasta eli juuri näistä parjatuista iltapäivälehtien otsikoista. Ja näiden avulla olen päätynyt testaamaan, vaikuttaako se maito ihon kuntoon mulla vai ei.
PoistaAno klo 16.08:
PoistaSitten sä et ole ymmärtänyt asian pointtia lainkaan.
Mihin mä viittasin tuolla sun korostamalla heitolla on ihan se, että eipä se näin ole että 1+1=2. Että maito aiheuttaa iho-ongelmia, että suklaa aiheuttaa iho-ongelmia, että sipsit aiheuttaa iho-ongelmia. Nyt ennen kuin hermostut niin totta kai on yksilöllisiä eroja; toisilla tietyt ruoka-aineet VOIVAT aiheuttaa iho-ongelmia, mutta ei voida yleistää, että KAIKILLE maito aiheuttaa iho-ongelmia, tai että KAIKILLE gluteeni on pahasta ja sokeri saatanasta.
Aivan kuten sä et voi sanoa, että kaikilla on huono iho tai, viitaten sun edeltävään kommenttiin, mun pitäisi olla onnellinen koska mulla ei ole sun iho-ongelmia. Et sä voi tietää millaista ahdinkoa mun iho-ongelmat tuottaa mulle, joten on aika ikävää tuolla tavoin mitätöidä toisen kokemus.
Eli eipä se näin ole, että sinun kokemuksesi - minun kokemukseni = mun pitää olla onnellinen siitä. Tai että ruoka-aineet a, b, c, d, e, f ja g = automaattisesti hyvä iho, ja loput taas huono iho. Voi mennä päin vastoin ja voi olla menemättä ihan kokonaan.
Syömishäiriöisillä on kuitenkin yleistä se, että nälkiintyminen aiheuttaa iho-ongelmia. On ihan fakta, että rasvojen riittävä saanti vaikuttaa ihoon, hiuksiin ja kynsiin (puhumattakaan hermostosta) positiivisesti. MUTTA on poikkeuksiakin. Eikä mikään näistä poissulje toisiaan.
Kaikki on olemassa ja kaikki on yhtä valideja.
Uskon, että varmasti sulle sun iho-ongelmat tuottavat tuskaa, sitä en hetkeäkään epäile. Eipä ne iho-ongelmat ole kenellekään mukavia, enkä hetkeäkään tunne olevani onnellinen siitä, että omaan ennenaikaisesti vanhentuneen ihon sekä omat iho-ongelmani. Kuka siitä nyt olisi onnellinen?
Olet varmasti kokeillut jos jonkinlaista apukeinoa. En tiedä mikä on sun nykyinen tilanne, mutta kyllä stressillä on vaikutusta. Syömishäiriö jo itsessään tekee iholle hallaa plus pitää kortisolitasot sky high, joten näiden seikkojen korjaaminen luo jo paremman pohjan. Aika harvoin vain yksi pieni osa-alue on syyllisenä, mutta toivottavasti sä löydät ratkaisun ongelmiin.
En tosiaan tajua pointtia aina, jos kirjoitettu sana ei pidä paikkaansa. En aina tule tulkinneeksi tekstiä kovin syvällisesti, vaan luen ehkä vain sanoja. Nyt luulen ymmärtäväni.
PoistaOle onnellinen -heitto meinasi lähinnä sitä, että mun mielestä on positiivista, ettei syömishäiriötaustaisen tarvitse varoa joitakin tiettyjä ruoka-aineita normaalin hipiän vuoksi. En tarkoittanut sen syvällisempää enkä mitätöintiä varsinkaan.
Mua joskus ärsyttää varoa syömisiä koska tietyistä ruoista tulee oireita. Mutta eipä sille mitään voi, jos en niitä oireita halua kokea.
Joo ei todellakaan ole vain yhden asian syytä, vaan kokonaisuudesta. Yhden palikan pettäminen ei vielä välttämättä vaikuta. Mutta kun useampi pettää samaan aikaan, ongelmia tulee. Niin kuin vähän joka asiassa.
Stressi vielä omanlaisensa tekijä, mihinkäs se ei vaikuttaisi. Hankala todeta ja eliminoida täysin.
Tässä nyt ole kyse noista ruoka-aineista. Toin esille niiden vaikutusta ja sitä, miten helpottavalta on tuntunut, kun on oikeasti saanut kokea ns normaalin ihon tiettyjä tuotteita rajoittamalla. Ovat olleet se viimeinen niitti.
On mulla ne vaikuttavat tekijät selvillä jollakin tasolla, vaikka koko ajan sitä tietysti oppii ja ymmärtää enemmän. Koko paletin pitäminen tasapainossa ei vaan aina onnistu.
Hyvä, että sä toit esille sun oman kokemuksen näistä iho-ongelmista, koska se on ihan yhtä totta kuin meidän muidenkin kokemukset. Sulla voi auttaa tiettyjen ruoka-aineiden eliminoiminen ruokavaliosta, toisilla taas auttaa niiden rajaton saaminen. Kumpikaan ei kumoa toisiaan, eikä tässä ole kyse siitä, ettei kirjoitettu sana pidä paikkansa; että kun otan esille myös muut näkökulmat asiasta, mä syön aiemmat sanani, en tarkoitakaan enää sitä mitä aiemmin kirjoitin. Kyse on puhtaasti siitä, että on olemassa ihan päin vastaisia asioita ja kokemuksia ja ne ovat kaikki yhtä totta. Mikään tässä maailmassa ei ole absoluuttista totta, eli esimerkiksi että ruoka-aine x aina ja täysin poikkeuksetta tuottaa oireen y kaikilla ihmisillä ja eläimillä.
PoistaOn olemassa pre-ED iho-ongelmia ja on olemassa nälkiintymisen aiheuttamat iho-ongelmat, ja kumpikin on aivan yhtä totta.
Sä itse tiedät mikä sulle on parhaaksi ja sä toimit sen mukaan. Toivon, että tämä sun ongelma helpottuisi jossain vaiheessa, koska kyllähän se vaikuttaa ihan normaalielämään tosi negatiivisesti.
Juu aivot tarttee kulkaas rasvaa. Jos siellä ei sitä oo, niin kyllä se melkosia nälkiintymisen oireita aiheuttaakin eikä kroppa ja mielikään kovin hyvin toimi ja voi.
VastaaPoistaEt ainakin toi ylenpalttinen liikunta ja vähäenerginen ruokavalio on ihan myrkkyä kropalle. Sieltä niitä vaurioita tulee.
Ja toinen, kun ihmetellään erilaisia oireita niin vatsassa, kun muualla, niin saattaapi olla, että se syy on itseasiassa siinä, että mätetään liikaa erilaisia kuituja ja kuitupitoisia ruokia. Kun joka paikkaan vaan tungetaan kuitulisiä ja sanotaan, että syökää kuituja ja kuituja. Niin vois olla hyvä syödä muutakin kun pelkkää kuitua. Vatsa on jatkuvassa turvottavassa olotilassa, jos syö kaasuja muodostavia tuotteita. kaalit, omenat, ruis, pavut, linssit.....
Että sopivassa suhteessa vähäkuitusta ja kuiturikasta sapauskaa, niin vatsakin tykkää.
Itse esim. ole kova syömään leipää. Rakastan erilaisia leipiä, mutta en todellakaan syö koko ajan jotain ruista. Itseasiassa ruista muutama pala viikossa ja sit vehnäsämpylää, kauraleipiä, paahtoleipiä, riisipiirakoita. Niin kyl on niin hyvä olo, että. Ja kun syön ruista itselle sopivasti, niin vatsa tykkää siitäkin, eikä rutise vastaan.
Sit muita viljoja pastaa, riisiä, joista saa hyvää hiilaria ja energiaa. Kyllä jaksaa.
Meillä on Suomessa alettu ehkä liian paljon vauhkomaan erilaisten kuurien ja suuntausten kanssa, niin ihmiset on ihan hulluna sit mättämään esim. rahkoja ja kuituja. Protskuu vaan vedetään ja hiilarit jää kaappiin. No ei se kroppa sit hyvin voi.
Ei pitäs olla liian tiukkapiponen ja kurinalainen vaan antaa ihmisille enempi vinkkejä olla vapaampi, sallivampi ja nauttia. Löytää elämään sisältöä muualtakin kun lukemalla joka hemmetin tuoteseloste ja olla pää täys diettivinkkejä ja kuureilua.
Ehkä nyt ammutaan vähän yli, kun niin moni puhuu vaan rajoittamisesta ja kieltämisestä ja monipuolisuus ja nautinnot unohtuu. Alkaa oleen ympärillä vähän kiree tunnelma ja siks ajetaan itseä liian helposti piippuun ja tuskastutaankin. Jopa ehkä masennutaan.
Että näin. Mutta tuli nyt paasattua, kun alkoi ärsyttämään, kun taas kuuli lähipöytäkeskusteluita ruokkiksella...ei oo ihmisillä paljon aivosoluja jäljellä,jos niin kapeasti aatellaan tästä touhusta.
Ja kun joku tuo ystävällisesti pullaa, suklaata ja karkkia tarjolle...niin osa isoon ääneen alkaa vauhkoomaan, ei nyt voi ottaa, kun se ja se lakko menossa. Ou mai gaad....painukoot diettiensä kanssa.....
No onnkes me muut syödään ja nautitaan kaikesta. (nykysin ja tästä eteenpäin)
Oikein ihanaa ja aurinkoista kevätpäivää. Nautitaan siitäkin.
Aivot tarvivat rasvaa, koska 60% aivojen kuivapainosta on rasvaa, ja aivojen hermosyitä peittää rasvapitoinen myeliinikerros. Loput aivoista koostuu proteiineista ja hiilihydraateista, joten todellakin liian vähäinen rasvan saanti vaikuttaa aivoihin.
PoistaLisäksi on merkitystä sillä rasvalla, sillä Stanfordin yliopiston teettämän tutkimuksen mukaan kalaöljyllä on merkittävä vaikutus aivojen toimintaan. Sen sijaan kasviöljyillä (ALA, Omega-3) ei ole lähellekään yhtä suurta vaikutusta aivojen toimintahäiriöissä, esim. ADHD:ssa. Totta kai kasviöljytkin ovat parempi kuin ei mitään mutta parempi tulos saadaan kalaöljyllä.
Että todellakin vähärasvainen ja myös vähähiilarinen ruokavalio sotkee ihmisen aivotoimintaa, sillä hiilareilla on vaikutusta mm. välittäjäaineiden ja nälkähormonien tuotantoon.
Tiedätkö, yksi syy kuitujen sopimattomuuteen voi hyvinkin olla myös se, että monelta puuttuu tarvittavat ruoansulatusentsyymit. Syömishäiriöisellä nälkiintyminen on luonnollisesti sotkenut tätäkin seikkaa, jolloin ruoka sulaa hitaasti ja liikkuu hitaasti suolistossa. Mutta kyllä se ylenpalttinen kuidun saanti on ihan yhtä huono juttu kuin liian vähäinen. Kuitu on vähän kuin proteiini: sitä on tungettu niin paljon eri ruoka-aineisiin, että kyllä ihminen sitä saa vähemmälläkin. Sitä paitsi en ymmärrä sitä kiihkoilua kuiduista, koska se vaan tukkii vatsan.
Mä NIIN tiedän tuon dieettikeskusteluärsytyksen!! Saamari tekisi itse mieli vaan paasata suu vaahdossa, että lopettakaa tuollainen! Ymmärrän erittäin hyvin, että on ihmisiä, jotka joutuvat terveydellisistä seikoista katsomaan ruokansa perään mutta onko siitä pakko puhua joka ikisellä aterialla? Aaaargh!!
Oma suhtautuminen tilanteisiin vaihtelee. Välillä pystyy ihan reilusti ottamaan esille vaikka suklaapatukan ja syömään sen näyttävästi siinä samalla muiden puputtaessa salaattia ja dieettitalkia, mutta välillä (varsinkin haavoittuvuustekijöiden ollessa koholla) sitä on niin ratkeamispisteessä että on vaan pakko poistua tilanteesta.
Mutta ei auta muu kuin kehittää sitä omaa triggerinsietokykyään. Ottaa nämä haastavat tilanteet opetustilanteina, hengittää syvään ja käskea itseään rise above, rise above. Based breathingiä ja lempeämpää asennetta.
Antaa muiden hoitaa se dieettaus ja siitä puhuminen, niin me nautitaan niidenkin edestä ;)
ei pitäs tuijottaa ja rekisteröidä liikaa mitään toisten ihmisten tekemisiä, syömisiä, valintoja, tekemättä jättämisiä ym. Mitä niistä itelle saa? Ei mitään tai sit huonon fiiliksen, morkkiksen ym. jos ei ole sinut itsensä kanssa.
VastaaPoistaMutta jos nyt lähtis suorittamaan esim.kuten huomaan erään lähinaapurin tekevän...mä en tiedä, mikä sitä ihmistä vaivaa, mutta outoo on. Tämän tästä käy siis varmaan seitsemän kertaa päivässä pyörälenkillä ja viis kertaa kävelylenkillä....jotain on häikkää, eihän ny normi-ihminen tollast tee....
Mutta paree on nyt vaan hänen sit elää omaa elämäänsä, on kyllä suljettava silmät tolta touhulta ihan nyt het...vaikka tietyst jos sitä näkee, niin eihän sitä ihan voi, mutta ei liikaa ottaa sitä kontolleen. Mun pitää nyt keskittyä itse omaan elämääni ei toisten tekemisiin ja elämään. Koska se ei palvele mua. En mä voi koko ajan olla juoksentelemassa sinne ja tänne. Muutenkin kun yrittää löytää liikunnasta sellasta iloa, ettei se ole pakko ja kompensaatioa. Liikuntaa liikunnan ja virkistymisen ilosta. (nyt mä jo ajattelen, että onpa tuo sairasta touhua) ja menen ottamaan juustokakun uunista ja nautin sitä lounaan jälkeen jälkkäriksi.
Ehkä näin on paree. EI missään asiassa pitäisi liikaa vertailla ja /tai kuunnella toisten ajatuksia. Vaan seurata oma sydäntään. Kuten tuossa ostaessani verhokangasta makkarin ikkunaan...sovittelin kankaita kotona ja eräs ihminen antoi oman kommenttinsa, mitä hänen mielestään ei kannattaisi valita..no minäpä vaan kohautin olkapäitäni, koska just sellasen tyylistäpä olin aatellu.....hah, hah. Ja tilattu on ja upeat tulee. Uskon niin. :)
Näinpä.
PoistaOn vaikeaa yrittää olla vertailematta, koska me ollaan sosiaalisia ja uteliaita eläimiä. Meillä on sisäsyntyinen tarve ottaa kontaktia jollakin tavalla ja se on ok. Mutta silloin kun se kääntyy itseään vastaan, niin silloin se ei ole ok.
Muista, että sä et ole millään tavalla vastuussa esimerkiksi sun naapurin toimista. Hän on itse tehnyt tämän valinnan, ja se on hänen ongelmansa, ei sun.
Hyvin sä kyllä olet päässyt eteenpäin, kuten tuo verhokangasepisodi kertoo, joten sä todellakin olet oikealla polulla! Mitäpä sitä kuuntelemaan turhaan muiden mielipiteitä sellaisista asioista, jotka ei millään tapaa kuulu muille? ;)
Täytyy kyllä sanoa että tää blogi on oikea aarre <3
VastaaPoistaTosi hyvää työtä oot tehnyt, ja oon varma että tästä blogista on ollut/tulee olemaan tosi paljon apua syömishäiriöistä parantuville (mukaanlukien minulle)
Milloin uutta postausta? Innolla jo odottelen :D
Apua, voi kiitos ihan mielettömästi!! <3
PoistaTällä hetkellä mulla on uuden postauksen aihe vähän hakusessa, ja myös tosi paljon kiirettä on pitänyt.
Mutta jos teillä on mielessä jotain postausaihetta niin kertokaa ihmeessä! :)
Hei mitä sulla instas tarkottaa aka?
VastaaPoistaTykkäätkö kananmunista, teetkö munakkaita tai niitä keitettynä vai paistettuna?
Sit ihan eri aiheesta.
Ootko reissaillu miten. Onko kotimaata koluttu? Joku kolkka vieraampi/käymättä?
Ootko käyny ulkomailla, missä maissa?
Onko joku paikka tai useampi, jonne haluisit matkustaa?
Matkustelu kyl ihanaa ja avarta. Oppii arvostamaan kotimaata:)
Aka = also known as, eli toisin sanoen :D
PoistaMä syön kyllä kananmunia mutta tykkään niistä kaikkein eniten paistettuna. Mulle rupesi joskus vuosi sitten iskemään pieni kuvotus syödessäni keitettyjä kananmunia enkä mä edelleenkään pysty niitä syömään ilman sitä. Mutta paistettuina kyllä menee ja paistettuina ne mun mielestä onkin parempia.
Mä todella tykkään matkustella ja Suomi on aika lailla koluttu läpi, ehkä itä-Suomi on jäänyt vähemmälle visiitille. Ulkomaista on Saksa, UK, Hollanti, Ruotsi, Norja ja Viro, New Yorkissa käväisin sen verran että vaihdoin konetta ja jatkoin sieltä Kanadan Torontoon. Olin Kanadassa kesällä -05 Lionsien nuorisovaihdossa ja se oli kerrassaan mahtava kokemus! Se oli myös mun pelastava tekijä tuolloin masennuksesta.
Haluaisin kovasti päästä käymään keski- ja etelä-Euroopassa, Alpeilla ja USA:ssa. Kaverin kanssa ollaan suunniteltukin reissua syksylle tod.näk. Kroatiaan, viime kesänä käytiin yhdessä Tallinnassa.
Matkailu on kyllä aivan ihanaa, tapaa ihan uusia ihmisiä, näkee maailmaa ja oma kielitaitokin vähän virkistyy. Sitä todellakin oppii arvostamaan Suomen hyviä oloja, sillä esimerkiksi Kanadassa hanavettä ei saanut käyttää vaan juomavesi piti hankkia pullovetenä ja tuo kesä oli Kanadassa kuumin 25 vuoteen. Ukkosmyrskyt olivat todella rajuja mutta komeita, pakko myöntää.
Aasia on myös sellainen paikka, että siellä olisi mielenkiintoista mennä käymään. Mulla oli suunnitelma, että opiskeluaikoina olisin mennyt Pariisiin vaihtoon mutta ei silloin kaikki palikat loksahtaneet. Toisaalta ehkä hyvä vaan, sillä mun kuntokaan ei ollut kaikkein paras :/
Matkustelu on ihan loistava sisältö elämään ja motivaatio parantumiseen, koska ei siitä huonossa kunnossa tule mitään. Ei pysty nauttimaan vieraan maan kulinaristisista elämyksistä, keittiöiden erikoisuuksista tai edes rentoutumaan.
Sehän voisi olla myös eräänlainen parantumispalkinto: matka jonnekin Havaijille! :D
Aivan mahtavia tekstejä! Kiitos kaikille, jotka avaatte sydämenne ja sanaisen arkkunne.
VastaaPoistaNiin kannustavia. Rohkaisevia. Syvällisiä.
Monesta saa valtavasti tsemppiä ja voimaa. Ajattelemisen aihetta pysähtyä ja kysyä" kannattaako sairastaa vai mielummin syödä ja parantua?"
Toi on ollut hyvä muistutus, että olemme yksilöitä ja ei kannata vertailla ja seurata liikaa toisen elämää. Kaveri syö aamuisin jogurtin ja juo kahvin. Itse katson jo nykyään, että ok. No pärjännee sit sillä tovin, mennee ehkä kahvipausilla ennen lounasta sit syömään esim.karjalanpiirakan munavoilla ym.että.jaksaa painaa...ennen lounasta.
No mie vedän jogurtit granolalla&hedelmillä/marjoilla, sämpylät&juustot,teet,mehut pähkinät,kananmunan. Ja saatan samalla aatella, että kukaan muu ei syö näin paljon, mutta mäpä syön, koska mä en jaksa muuten kovin montaa tuntii huhkia, kun ois taas nälkä. Tällä jaksan lounaaseen noin neljän tunnin päähän...
Mutta mitä sitten mitä kukakin syö ja minkä verran kun sillä ei oo juurikaan mitään tekemistä sen kans, onko hoikka vai tukeva kroppainen.
Mutta olisi kiinnostavaa pohtia, lukea miten mieli, tunteet, ajattelu ym.menee kun paranee on parantunut. Miten elämä sairauden jälkeen sujuu, etenee, että säilyttä hyvän ja normaalin suhteen ruokiin ja syömisiin? Ei vertailisi liikoja, ei hairahtaisi uudestaan laihduttamisen tielle? Vai onko se edes mahdollista olla ja elää ilman, että päässä pyörii kalorit,laskelmoi ja mittailee, suunnittelee suupalojaan? Olisiko mahdollista heittäytyä eikä olla orjallinen ja elää vain omien sääntöjen maailmassa.
Eli sairauden voittaminen ja miten ylläpitää "paketti" kasassa, että sh.ei enää vaivaa millään tapaa!?
Sit jos ois erilaisia mielenharjoitteita, hyviä rentoutusharjoituksia ym. Luulisin, että monelle olisi hyötyä niistä, koska pkkoliikunta pitää jättää ja löytää elämään muuta sisältöä.
Suorittamalla elämää ei kyllä pitkän päälle jaksa..kyllä siittä romahtaa.
Mun suurin oppi tähän mennessä " syö mitä mieli tekee ja kaikkea. Syö milloin vain ja vielä enemmän kun itseasiassa ajatus on. Niin suurennan annoskokoja pikku hiljaa kun vaan uskaltaa syödä vaikka maha vähän jo tuntuis täyttyvän. Siihenkin kikkana olen toiminut niin, että syö ensin jotkut jutut ja sit vähän aikaa ihan antaa olla, ja ottaa lisää, syä toisen satsin jotain...niin kyllä sitä mahaan mahtuu ja se olo kyllä lasehtii eikä ookaan yhtään liian täys. Päinvastoin hyvä sopivan täyteläinen ja energinen olo.
(esim.yllä mainitsemani aamiaisen syön just tällä rauhallisella tekniikalla...niin vatsa kyl vetää ja sitä ruokaa vaan tarvii enemmän)
Sun kommentti inspiroi mua kehittelemään postauksen tuosta toipumisen jälkeisestä elämästä, koska onhan se tosi iso juttu.
PoistaToivottavasti siitä löytyy sulle vastauksia, ja kysy ihmeessä jos jäi jotain mielen päälle!
Pastaa pastaa tänään mulla ruokana juusto-pinaattitäytteisiä ravioleja, kermakastiketta, loimulohta. Ym. Jälkiruuaksi marabou daim suklaata ja itseleipomaani rahkapiirakkaa.
VastaaPoistaNam. Odotan jo.lounasta.
Ootteko kokannu ravioleja entä tortellinoja?
Mä en pitkiin aikoihin näitä täytettyjä pastoja, mut nyt kun tein.
Niin uskomatonta miten vei kielen mennessään. Kyl pastat on ihania!!!:)
Just pestokastikkeen ja erilaisten kermapohjasten kastikkeiden kera. Ne on mun suosikkeja. Mut lasagne ja kan ihanaa.
Oi. Oi. Kiitos blogista!:):):)
Olen kokkaillut molempia, täytettyjä ravioleja ja tortellineja ja onhan ne ihan älyttömän hyviä!
PoistaMulla ehkä suurimpana "ongelmana" on uuden hyvän kastikkeen keksiminen. Olen kehitellyt oman tonnikalakastikkeen mutta se ei oikein toimi noiden täytettyjen pastojen kera. Pestosta tykkään vähän vaihtelevasti, kanaa en syö joten jäljelle jää vähän vajavaiset vaihtoehdot.
Millaisia nuo sun tekemät kastikkeet ovat?
Heissan,
PoistaKermakastikkeet on aikas iisejä ja nopeita. Ne voi suurustaa tai sit ei. Usein en ite suurusta vaaleita kastikkeita.
Mut mä oon tehty esim.lohikermakastiketta, katkarapukermakastiketta, sienikermakastiketta, pinaattikermakstiketta, juustokermakastikkeita ( aurajuusto, parmesan...ym.) ym.
Laitan ko.tuotetta pannulle/kattilaan,sit kermat, mausteet ja kuumentelen. Jos tarvii/ haluu suurustaa, niin se on helppo tehä maizenalla, kun voi heittää suoraan soosiin
Mut joo kyl kermakastikkeet pastan kans on ihan best!
Toivottavast sullekin maistuu ja löydät uusia hyviä yhdistelmiä/ kokeiluja.
Mä oon innostunu kokeileen erilaisia yhdistelmiä ja ihania on!
Vau. Kermakastikkeita. Juustokastikkeita. Saapi Lisää vinkkejä taas. Katkarapu-lohi-pinaattikermakastiketta tehty ja oli hyväää!
PoistaRohkeutta parantua on mulle se, että :
VastaaPoistaAntaa itselle luvan, sallii, pystyy, voi ja Saa SYÖDÄ! Ja ihan kaikkea. Ja tärkeä pointti-> Syödä vaikka ois syöny kuinka tuhdin edellisen aterian, niin syö seuraavallakin aterialla ja siinä välissä. SYÖ, vaikka ei tunne että ois nälkäkään.
On armollinen itselleen ja syömällä tekee itselleen hyvää!!
Mulle iso asia. Koska helposti mielessä skippailu, jos ei tunnekaan nälkää!
Tämän kans teen töitä ja täältähän sitä tukea asialle on saanu. Kiitos siitä!
Miten tämän saa sitten pidettyä mielessä kun on parantunut? Että jatkaa vaan syömistä ja syö, koska ihmisen on syötävä. Eikä lopeta kun saavuttanut setpointin. S
Syödä vaik ei oo nälkä, koska sit kun se verensokeri pääsee laskeen liian pitkien ruokavälien johdosta, niin pää tulee kipeeks ja muuttuu kiukkuseks ym.
Vilkaisepa täältä:
Poistahttps://freeyourrecovery.blogspot.fi/p/mika-tama-on.html
Mutta miksi sä lopettaisit siihen, että fyysinen toipuminen on nytkähtänyt puolet eteenpäin? Parantuminen on fulltime job, sun tärkein työ ja se ei ole ohi. Se jatkuu tästä vielä vuosien ajan. Sun on vaan hyväksyttävä tämä ja hyväksyttävä se, että sun työ alkaa vasta sitten, kun fyysinen tila on balanssissa.
Sain sun kommentista vähän sellaisen käsityksen ja osaksi pohdin asiaa myös omalta pohjalta, että sh varmaankin on sulle eräänlainen huume. Kun se addiktio otetaan pois, jäljelle jää tyhjyys ja se tyhjyys pitää täyttää. Siksi sun pitää tehdä tämä huolella. Sä taidat olla myös todella alussa, joten focus on the moment, keskityt nyt tähän hetkeen koska sulla ei muuta ole.
Parantumisen sä joudut valitsemaan joka päivä. Haluatko sä valita itsesi tuhoamisen sen sijaan? Haluatko sä valita oman terveyden menettämisen? Haluatko sä valita opiskelujen ja työpaikan menettämisen?
Tämä on valinta, joka sun on tehtävä joka päivä ja pidettävä se mielessä.
Vilkaise tuo sivu ja lue niitä postauksia, jotka on sulle ajankohtaisia nyt. Muistuta itseäsi toipumisesta, sun tavoitteista ja unelmista, ja pidä siitä kiinni. Sh on valehteleva huijari, joka ei sulle sitä turvaa tuo.
Sä itse pystyt tekemään ne unelmat tosiksi, vai haluatko nähdä jonkun muun elävän sun elämää?
Toi kysymys rohkeudesta on älyttömän hyvä!
VastaaPoistaSitä saa kysyä iteltä päivittäin. Miten sietää ja uskaltaa. Miten hyväksyn täyteläisen olon ja tuun sen kans toimeen! Ja rohkenen taas vaan syödä.
:)
Kuitua, ei kuitua tartte liikaa syödä. Sopivasti, se mikä kenellekin sopii!!!
VastaaPoistaLeipää ja pastaa voi vetää vaaleena ja ei tuu liikaa kuitua. Miten ihania Vaaleet patongit,sämpylät, paahtikset ym.on kerrassaan niin hyviä. Mä syön leipää paljon. Eikä turvota yhtään. Päinvastoin on himo syödä erilaisia juustoleipiä!
On mulla kavereita jotka syö sit vaan noit täysjyvä ja ruisversioita leivistä ja pastoista. Toiset vetää 8-10 siivuu leipää ja sit puuroo, pastaa ym.ja vatsa toimii loistavasti. Toisille taas ei kuidut käy, kun tulee oireita.
Mut hei syödään sitä mikä sopii ja maistuu!!!!
Pullat ja kakutkin maistuu ja ei pöhötä tippaakaan. Yes, yes
Mutta se mikä turvottaa on kaali ja omena sekä pavut ja linssit, herneet. Että ei kiitos niitä.
Että taas tullaan siihen ei voi verrata toiseen siinä mielessä,että miks sä kun mä tai miten vaan
Tää nyt vaan menee niin. Toisilla on allergioita ja toisilla ei.
Jotkut sairastuu sh:n ja toiset ei.
Ym.ym.
"ELÄMÄ ON"
No niin on. Elämä on.
PoistaHyvä mielipide. Toisille käy toiset tuotteet toisille jotkut toiset.
Ja mistä tykkää, sekin vaikuttaa.
Ja mä oon ihan leipäfriikki.
Nytkin lämppäreitä uunissa.
Kirjoittelitte miten rasvasen, makean, Hiilaripitosen ym.ruuan vaikutukset kohentavat oloa. Se on niin totta.
VastaaPoistaKyl mulla ainakin pelkät kasvismössöt rupes jo jossain kohtia tökkiin, turvottaan ja ahistaan. Ja olo oli vetämätön ja laiska.
Nyt kun syö hiilariruokia, normi rasvasia ja makeita tuotteita, ei light-versioita, niin onpas olo ihan erilainen. Virtaa on.
Ja iho on todella hyvässä kunnossa.
Light-tuotteita syödessä ihokin oli kyl aika huonona.
Uskomaton muutos ruualla. Että turha väittää yleistäen, että rasvanen aiheuttas huonoja asioita. Ei aiheuta vaan parantaa ja korjaa monia juttuja. Kuten yllä Heidi kirjoitit rasvan tärkeydestä muutenkin.:)
Ja kyl ny kun vertaa light ja normi versioita, niin onhan ne lightit kamalan makusiakin.
Haha, ne dieettiversiot maistuukin kyllä niin dieettiversiolta, hirveeltä teolliselta moskalta! :D Olin niin koukussa Questbareihin enkä nykyisin tajua sitä puuhaa lainkaan. Onhan Questit tehty niin ovelasti, että ne huijaa kehoa luulemaan saavansa hiilihydraatteja. Keho alkaa viestittämään "tätä lisää", jolloin ihminen toistaa samaa käyttäytymistä ja syö lisää Questbareja. Taas kroppa luulee saavansa hiilihydraattia vaikka se saakin vaan turvottavia makeutusaineita ja proteiinia, ja se pyytää lisää ja lisää.
PoistaEnää mä en pysty mokomia syömään, turvottavatkin niin paljon että on vatsa kolme päivää ihan tukossa. Sama light-jogurttien kanssa, tai lähinnä maku niissä ihan oksettaa. Ja kaikki se muutaman kymmenen kalorin säästämisen tähden... voivoi..
Kyllä, croissantit, maapähkinävoi, suklaat, täysrasvaiset jogurtit ja juustot... ei voittanutta löydy!
Ootteko kokeillu vatsantoimintaa rauhoittamaan ja tasoittamaan näitä erilaisia ärtyneeseen suoleen tarkoitettuja valmisteita? Ne on mulla toiminu ainakin tosi tosi hyvin ja aina en enää tarviikaan niitä,vatsa sietää jo monia ruoka-aineita paremmin.
VastaaPoistaSehän se se monelle aiheuttaa noita vatsaongelmia, kun on pitkään aliravitussa tilassa. Kestää oman aikansa ja jokaisella vähän eritavalla kun vatsa tottuu taas runsaampiin annoksiin ja oppii sietämään ja sulattamaan erilaisia ruoka-aineita.
Se on eräänlaista siedätystä ja altistusta, mitä monen allergian kanssakin nykyään tehdään aikas paljon. Ja siks niistäkin päästään osittain eroon.
Niin sitten pystyy laajentamaan tuotteiden käyttöä ja rajoitukset vähenevät, mikä on hyvä juttu!
Olen käyttänyt ruoansulatusentsyymejä, vatsahappojen neutralisoijia, antasideja sekä Redugasia apuna. Redugas on vatsan ja suoliston turvotukseen ja liialliseen ilman muodostukseen aika hyvä. Antasideja käytin silloin kun oksentelun lopetettuani ruoka nousi spontaanisti kurkkuun, ja ruoansulatusentsyymit ovat tehostaneet ruoan pilkkoutumista mahalaukussa. Monella ei kroppa tuota tarpeeksi ruoansulatusentsyymejä (esim. laktaasi on niistä kymmenistä yksi), joka aiheuttaa noita vatsaoireita.
PoistaKyllä, todellakin tämä on siedätyshoitoa ihan sanan jokaisessa merkityksessä, sillä moni sh:n myötä tullut intoleranssi on sekundäärinen ja häviää ravitsemustilan myötä.