Toipuminen ja parisuhde

Syömishäiriöstä toipuminen tapahtuu meillä jokaisella ainutlaatuisessa ympäristössä ja elämäntilanteessa. Emme voi eristää itseämme kokonaan ihmissuhteista ja velvoitteista toipumisen ajaksi vaan toiset ihmiset vaikuttavat meihin tavalla tai toisella. Saattaa olla että olemme aloittaneet ihmissuhteen sairaana ja nyt toipumisvaiheessa käymme läpi suuria myllerryksiä monella eri elämän osa-alueella. Voi olla että olemme kertoneet läheisille ihmisille tilanteesta, voi olla että olemme pitäneet asian omana tietonamme. Seurustelukumppanimme saattaa tietää sairaudestamme tai voi olla että hän ei ole tietoinen asiasta. Fyysiset konkreettiset muutokset kehossamme näkyvät jollain tasolla ulospäin ja saattavat herättää kysymyksiä, mitä tapahtuu? Läheisemme saattavat olla todella helpottuneita huomatessaan fyysisen toipumisen ja sinun kannattaakin tarkkaan miettiä millainen suhtautuminen auttaisi sinua ja kertoa se lähimmillesi. Avoimuuden etu on luottamuksen ja ymmärryksen syveneminen, asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä ja saat todennäköisesti tukea prosessiisi, sellaista mitä et voi saada jos kumppanisi tai läheisesi eivät tiedä missä mennään.

Jos olet toipumisessasi pitkällä ja olet aloittamassa uutta seurustelusuhdetta on sinulla kaksi vaihtoehtoa, joko kertoa tilanteestasi pikimmiten tai olla toistaiseksi kertomatta. Ei voi sanoa kumpi vaihtoehto on parempi, se riippuu täysin sinusta ja tilanteesta. Avoimuus lisää usein avoimuutta ja sinun on mahdollista saada tukea ja ymmärrystä ja syventää suhdettanne ja keskinäistä luottamusta. Toisaalta jos päädyt olemaan kertomatta jää toipuminen kokonaan sinulle, sinun projektiksesi ja toinen ei välttämättä osaa omassa toiminnassaan ja puheissaan ottaa huomioon tilannettasi koska ei tiedä missä mennään. Itse olen ollut kyseisessä valintatilanteessa parhaillani ja vähän aikaa sitten päätin kertoa miesystävälleni että aikoinaan sairastuin anoreksiaan. Hän otti asian todella luontevasti eikä vaikuttanut hätkähtävän yhtään. Olen toipumisessani jo hyvin pitkällä ja fyysisesti kunnossa. Ajatuksen tasolla joudun tekemään vielä paljon töitä mutta se ei vaikuta useinkaan toimintaani. Olen huomannut että kun olen pois omasta kotiympäristöstäni on minun ollut helppo olla joustava, mennä toisten rytmin mukaan ja syödä erilaisia ruokia spontaanisti. Vähän aikaa sitten syötiin päivälliseksi spaghetti bolognaisea ja mutakakkua ja myöhemmin sipsejä ja jätskiä. Ja hyvin meni, minulle annosteltiin ruoat ja söin lautaset tyhjiksi vailla ongelmia. Omassa tilanteessani olen ajatellut että minulle on toistaiseksi ollut parempi ettei kumppanini tiedä koska olen kokenut että näin hän suhtautuu minuun ikään kuin puhtaalta pöydältä. Koska olen jo fyysisesti terve ei minua ole tarpeen vahtia tai painostaa syömään, ruokailut menevät omalla painollaan. Kuitenkin toipumiseni on vielä kesken ja kun kerroin tilanteesta saatoin samalla varmistaa ymmärryksen ja sen että minuun suhtaudutaan myötätuntoisesti. Toisaalta jos toinen ei ymmärtäisi tai kykenisi olemaan tukena ei hän olisi sopiva ihminen kulkemaaan rinnalla.

Jos kumppanilla ei ole tietoa syömishäiriöistä ja toipumisesta ja haluat kertoa omasta tilanteestasi voit ehdottaa hänen myös lukevan tätä blogia. Tiedon lisääminen on hyvin tärkeää olettamusten ja väärinymmärrysten minimoimiseksi. Erilaiset toipumiseen liittyvät vaivatkin tulevat ymmärretyksi kun toinen tietää missä mennään. Jos olet hoidon piirissä voi joskus olla hyväksi että kumppanisi osallistuu hoitotapaamisiin, siinä tapauksessa että se sinusta tuntuu hyvältä. Tilanne voi olla myös puolisollesi kuormittava ja voi olla hyväksi että hänelläkin on mahdollisuus kertoa ajatuksistaan. 

Kaikki on viime kädessä kiinni sinun valinnastasi, kertoako, ja jos niin milloin. Voit vaikka kirjoittaa ylös plussat ja miinukset kummastakin vaihtoehdosta päätöksesi tueksi. Parhaimmillaan asiasta kertominen syventää suhdettanne ja keskinäistä luottamusta ja sinun on mahdollista pyytää toiselta tukea haastavissa tilanteissa. Et jää niin yksin asian kanssa. Toisaalta on tärkeää että kuuntelet itseäsi ja kerrot vasta kun olet valmis puhumaan asiasta. Valinta on sinun, ei ole oikeaa tai väärää tapaa tai ratkaisua, tilanteet ja asiat ovat aina moniuloitteisia. Mutta jos olet vasta ryhtymässä toipumisprosessiin, olisi varmaankin etusi mukaista että kumppanisi tietää mitä tapahtuu. Jos asia on jo hallinnassasi ja kuuluu ennemminkin menneisyyteesi tee valinta sen mukaan mikä sinusta parhaalta tuntuu. Muista että sinulla ei ole mitään hävettävää sairauden suhteen, olet vahva ja urhea ja sinulla on oikeus menneisyyteesi.

- Vuokko