Persoonallisuutta voidaan tarkastella mm sekä ulottuvuuksien että kehityksellisten teorioiden avulla. Esimerkiksi persoonallisuuden Big Five-teorian pohjalta persoonallisuus voidaan jakaa viiteen piirteeseen. Piirteellä tarkoitetaan suhteellisen pysyviä ominaisuuksia joissa ilmenee yksiköllisiä eroja ja niiden avulla kuvataan ihmisen käyttäymistä. Big Fivessa viisi persoonallisuuden piirrettä ovat ulospäinsuuntautuneisuus, neuroottisuus (tunne-elämän tasapainoisuus), tunnollisuus (järjestelmällisyys), sovinnaisuus (suhtautuminen toisiin ihmisiin) ja avoimuus uusille kokemuksille (uusiin asioihin suhtautuminen). Piirreteoriat eivät yllä kovin syvälliseen persoonallisuuden kuvaukseen mutta piirteiden testaamisella voidaan saavuttaa hyötyä esim ammatinvalintatilanteissa. Ohessa linkki yhteen piirretestiin Psykoterapiakeskus Vastaamon sivuille (kts.). Toinen persoonallisuuden tutkimuksen lähestymistapa on ollut kehityspsykologinen. Siinä yksilön persoonallisuutta tarkastellaan joustavana ja läpi elämän vaiheittain muuttuvana. Persoonallisuuden muutosta ohjaavat tarpeet ja motiivit. Lähestymistavassa ihminen nähdään elämänsä haltuun ottavana, selviytyjänä, valintoja tekevänä ja toivovana. Tällöin kysytään mitä ihminen tahtoo, arvostaa tai välttelee.
Henkilökohtaisesti en oikein osaa sanoa mitä ajattelen syömishäiriöiden ja persoonallisuuspiirteiden yhteyksistä. Onko niin että on tunnistettavissa rajoittavien syömishäiriöiden (RED, restrictive eating disorders) ja persoonallisten ominaisuuksien välisiä yhteneväisyyksiä vai olemmeko jokainen niin yksilöllisiä kokemustemme, temperamenttimme, geeniperimämme jne myötä että suoraviivaisia yleistyksiä ei ole mahdollista tehdä? Ainakin anoreksian ja bulimian suhteen on todettu että perfektionistinen persoonallisuus ja huono minäkuva ovat tunnettuja yhteisä riskitekijöitä sairaudelle. Voin kuitenkin todeta vaikkapa itsestäni että en ole yksiselitteisesti perfektionistinen ihminen. Olen tavoitellut korkeita tavoitteita minulle tärkeissä asioissa ja saavuttanut niitä mutta taas sellaiset asiat jotka eivät motivoi minua eivät aiheuta hetkenkään vaivaa jättää sikseen. En siis tavoittele täydellisyyttä asiassa kuin asiassa, enkä oikeastaan edes minulle tärkeissä asioissa, vain riittävän hyvää suoritusta. En siis tunnista suoraan itseäni perfektionismi-tyypittelystä. Huonon minäkuvan suhteen tunnistan kyllä toisaalta itseäni sairastumista edeltävältä ajalta. Ehkä ennen sairastumista podin murrosiän haasteita ja ainakin kehonkuvani oli hyvin negativinen. Olen toisaalta aina ollut hyvin sosiaalinen ja viihdyn ihmisten seurassa, joten minäkuvassani on varmaankin ollut myös vahvempia puolia? Tunnistan siis itseni em. luonnehdinnoista osittain mutten täysin.
Miten sitten esimerkiksi täydellisyyden tavoittelua, tarvetta kontrolliin, taipumusta huolehtimiseen ja ahdistukseen, impulsiivisuutta ja toimimista hetken mielijohteesta, herkkyyttä ja älykkyyttä voisi kanavoida muuhun kuin syömishäiriökäyttäytymiseen? Ensinnäkin sanoisin että tärkeää on tutustua itseensä. Kuka minä olen, minkälaisista asioista pidän ja mikä on minulle tärkeää? Mitkä asiat saavat minut voimaan huonosti? Mitä toivon elämältäni? Suosittelen että kokeilet uusia asioita ja sitä kautta saat kokemuksia siitä mistä pidät ja mistä et. Tarvittaessa työskentely terapeutin kanssa on varmasti paikallaan. Kun tiedostat yhä enemmän omaa minuuttasi on sinun mahdollista myös tiedostaa sairauden vaikutus sinuun ja lähteä haastamaan sitä. Miten on jonkin asian suhteen, haluanko minä sitä vai sairaus? Oikeastaan esim korkean suoritusmotivaation joka on ollut sairauden voimana voitkin kääntää parantumisen voimaksi. Samalla sitkeydellä kun olet jatkanut sairastamista voit harjoittaa toipumista. Ja kehityspsykologisesti ajateltuna persoonallisuutesi muovautuu ja kehittyy yhä edelleen kokemustesi myötä. Kun olet kokenut sairauden ja siitä toipumisen on sinulla jotakin aivan ainutlaatuista kokemusta itsestäsi jota voit hyödyntää elämässäsi tästä eteenpäin.
- Vuokko
